En tiedä mistä aloitan.. Olo on sekava..
24.2.2010 syntyi pieni poika 1025g/35.5cm. Tänään siis kaksi viikkoa vanha ja 1120g/37.5cm. Helsingissä k7os. hoidossa..
Seuraavana päivänä syntymän jälkeen lääkäri puhui aivoverenvuodosta aste neljä.. Syntymämitta pään suhteen oli 24.9 ja nyt on 26.5.. Puhuvat pään kasvusta.. Huoli kova.. Olo on ihan sekava..
17.2.2010 minulta meni lapsivesi, jonka seurauksena jouduin helsinkiin vuodelepoon naistenkliniikalle.. Crp nousi, eikä antibioottien avullakaan laskenut. Siksi käynnistys..
Mitä odotan tulevalle lapseni suhteen.. Itken itseni uneen pahan olon vuoksi. Kolmen viikon aikana, kaksi päivää en ole itkeny.. Muutoin kyllä.. Pojalla on vahvat keuhkot, niissä ei ole mtn vikaa. Olemme saaneet hänet kenguruhoitoon kolme krt.. Kun poika on sylissä.. Unohdan kaiken sen pahanolon..
Tunnen hirveää syyllisyyttä tähän tilanteeseen.. Mutta en löydä vastausta.. Mielessäni pyörii vain miksi?? Mieheni tukee minua, samoin perheeni.. Yritän olla vahva, mutta pelkään..
Pidän "päiväkirjaa" tuntemuksistani. Se ei ole salainen, annan läheisilleni oikeuden lukea, näin he ymmärtävät tuskaani.. En vain ole aina valmis keskustelemaan..
Te jotka olette kokeneet saman.. Toivon teidän kommentoivan.. Myös siitä mitä tunsitte kun tilanteenne oli tämä..
Tärkeää!
3
965
Vastaukset
- Saman kokenut
Hei,
Itselleni syntyi pari vuotta sitten pieni keskostyttö, joka painoi vähän päälle kilon. Olimme onnekkaita ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka huoli oli kova. Aluksi menin kuin sumussa ja ahdistus on purkautunut pikkuhiljaa jälkikäteen. Pelolta et varmasti voi välttyä etkä huolelta. Asian kanssa on vain elettävä, mutta muista hakea tukea tilanteellenne mistä vain voit. Vaikka itse koen, ettei asiaa voi ymmärtää oikein kuin toinen keskoslapsen äiti. Oletko rekisteröitynyt keskoslasten vanhemmille tarkoitettuun kevyt-keskusteluun? Siellä näitä meitä keskosten äitejä on paljon ja ne on suljettu ulkopuolisilta. Muistaakseni sinne löytää ainakin mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta tai ehkä googlen kautta jos laitat hakusanaksi kevyt. En muista ulkoa osoitetta.
Kuulostaa kuitenkin lupaavalta, että olette saaneet vauvanne jo kenguruhoitoon. Se on hyvä merkki. Käsittääkseni myös pienet aivoverenvuodot on keskosilla yleisiä eikä niistä jää välttämättä mitään sen kummempaa, mutta kevyt-keskustelusta löydät varmasti paljon enemmän tietoa. Ja kysy rohkeasti hoitajilta kaikki mikä askarruttaa.
Toivotan kovasti voimia sinulle ja perheellesi ja uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy. Niin monista pienistä keskosista on kasvanut ihan tavallisia ihmisiä, joskin asteen verran muita ihmeellisempiä:). Aika mitä nyt elätte on hyvin raskasta, mutta tulee vielä se päivä kun saatte ihanan vauvanne kotiin.- ..
Meillä poika syntyi viime syksynä rv 33 6 raskausmyrkytyksen takia, sairaalassa ehdin virua vaan neljä päivää kunnes sektio tehtiin kiireelllisesti, oli jotkut virtaukset istukassa menneet ihan päi honkia. Poika synty mitoilla 1565 ja 42 cm. Alku oli tosi sekavaa aikaa, en ymmärtäny mistään mitään, kaikki koneet siellä vaan piippaili ja välillä hällärit soi ja mä olin ihan paniikissa, että nytkö on hätä käsillä. Kun en tosiaan alkuun heti asioista ymmärtänyt laitoin hoitajat aika koville ja pistin ne selittämään asiat suomenkielellä (ei siis sairaalakielellä) niin moneen kertaan että ymmärsin varmasti mistä on kysymys. Alusta asti meillä ainoana huolenaiheena oli pieni paino, moneen kertaan hoitajat mulle sanoivat, että poika on täälä vaan kasvamassa, eikä hänellä ole mitään hätää...olin niin väsynyt, katkera ja hämmentynyt että muistan ajatelleeni, että ne vaan sanoo noin. No ei se niin ollut, poika tosiaan kasvoi kolmen viikon ajan keskolassa ja sitten saimme hänet jo kotiin! :) Kerran pään ultrassa meillä löydettiin aivoista pieni "kuula" joka kontrolloitiin sitten viikon päästä, "kuula" oli hävinnyt aivoista, lääkäri selitti että kysymys oli tietokoneiden aiheuttamasta häikästä, näin meillä. Oma ahdistukseni ja itseni syyllistäminen on ollut kovimmillaan nyt kun poika on jo hyvän kokoinen ja terve tapaus, annan jotenkin itselleni luvan käsitellä asiaa. Kun poika oli sairaalassa kielsin ihmisiä kysymästä minun vointiani, sanoin, etten halua puhua siitä enkä jaksa, puhun sitten kun poika on terve ja kotona, en siis antanut itelleni edes mahdollisuutta murtua. Kyllähän niitä öitä tuli itkettyä mutta jotenkin sekin helpottaa ajan myötä :)
Ihan hirmusesti voimia sinne teille, ja tosiaan kenguruhoitoon pääseminen on hyvä merkki :)
- äippä kans.
Nuin pienenä saadut (vakavammatkin) vammat kyllä korjautuvat kuin ihmeen kaupalla. Anna ajan vain kulua. Elä rauhassa eteenpäin.
Itselläni, silloin kun synnyin, hoitaja kolhaisi päätäni johonkin (niin äitini kertoi) ja saamastani tällistä johtuen en sitten oppinutkaan puhumaan enkä kävelemään ennen kuin kolmivuotiaana. Aivojen vaurioituneen osan hommat ottaa hoitaakseen toinen osa, uudelleen järjestely vain vienee hieman aikaa. (Lastenlinnassa olin tutkimushoidossa vuoden)
Itselläni on tänäpäivänä kolme lasta ja teollisuusyritys (oma). Hyvin pyyhkii. Elämäni on täysin normaalia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1901201Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221068- 70800
- 48794
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53740- 60649
- 33642
Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva48642- 52607
- 50595