En ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään. Ei ole saanut rakkautta, ei ole antanut rakkautta tietääkseni, lemmikkejä ja teini-iän kuvitelmia ei voi ottaa lukuun. Tunteita tai välittämistä ei ole lapsuudessa eikä perheessä näytetty koskaan, en silti väitä etteikö sitä olisi voinut olla. Paljon on puhuttu asioista, mutta ei tunteista koskaan. Kiusaannun, jos näen joidenkin vaikka suutelevan julkisesti. Kiusaannut, jos joku edes kiusoittelee minua, koska tajuan, että nyt pitäis olla sisällä jossakin, missä ei ole. Ikäänkuin puhuttaisiin jostain avaruusfysiikasta, jonka kaikki tajuavat. Kauhistuttaa kun joskus huomaa jonkun toimivan tosi välittävästi jotakin kohtaan, tulee hirveä pakokauhu, ettei itselle olis tullut koskaan mieleen tuollainen tai minä en osaisi tehdä noin ja hirveä häpeä, ettei kukaan saisi tietää. Ymmärrän, että tietynlaiset teot kuuluvat rakkauteen, mutta minulle ei tule mieleen toimia niin, enkä ymmärrä miksei tule. Koskaan en ole osannut päästää ketään lähelleni, siitä on minulle sanottu. Toisaalta en ymmärrä mitä se tarkoittaa. Ihmiset ja ihmissuhteet ovat, ja mitä on lähellä. Miten "päästetään" lähelle, minä kuulemma pidän ihmiset kaukana, mutta en tajua sitäkään. Mitä minä siis teen? Miten minun pitää olla?
Minulla ei ole aavistustakaan, miten ja miksi ihmiset rakastuvat ja miten alkavat seurustella? Eikä minkäänlaista kokemusta, omia tunteitani en osaa eritellä, enkä suhteuttaa mitenkään, koska ei ole mitään vertailukohtaa. Eikä ole minkäänlaista tajua siitä, miten joku voi yhtäkkiä tutustua johonkin ihmiseen ja alkaa välittämään tästä vaikka loppuelämäksi. Ymmärrän sen, että kaunis ulkonäkö ja mukava seura ja tämäntyyppiset asiat useimmilla kiehtoo. Ei ole tietoa siitäkään onko kukaan koskaan ollut kiinnostunut minusta oikeasti. Olen luullut että on, mutta saatoin olla täysin väärässä.
Osaan tutustua kyllä. Eikä kyse ole mistään autismista tai tunteiden tunnistamattomuudesta kiinni. Tunnistan tunteita kyllä. Mutta rakkaus ja rakastaminen on musta aukko. Mitä se on? Tajuan, ettei minulla koskaan ole mitään annettavaa, mistä antaisin, kun en tiedä mitään saaneeni.
en ymmärrä rakkautta
19
570
Vastaukset
- apua saanut
-
Rakkaus on toimintaa totuudessa, kauneudessa ja hyvyydessä.
Kannattaa auttaa ihmisiä, niin saa yhteyden rakkauteen.
Uskoisin, että tätä kautta saa yhteyden myös rakkauden
tunnepuoleen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.- mitään rakkautta
On mulla vuorovaikutusta kyllä. Mä olen elämässäni ollutkin aina se, joka auttaa ja joustaa ja sopeutuu liikaakin. Aina valmiina kuin partiopoika toisia varten. Toisaalta itse siihen auttamiseen suostuu, mutta itse ei lopulta saa kuin pahan mielen. Mistään hienoista filosofioista, "saat yhteyden rakkauteen" ei ole kysymys.
Elänyt toisten ihmisten hienot hetket elämässä ja kiskonut ylös, kun joku kompastuu. Ja mitä siitä on saanut?
Ei tasan yhtään mitään. Kukaan ei auta mua koskaan missään. Mitä hienoa tunnepuolen vuorovaikutusta siinä on. Tuntee itsensä vaan paskasangoksi ja työhevoseksi, joka hätyytetään apuun tarvittaessa. Ja tajuaa, että kuka olis jakamassa mun elämään hyviä hetkiä, tai huonoja? Ei kukaan.
Kyllähän sitä aikansa on niitä kauniita, jaloja ja hyviä ajatuksia. Mutta lopulta sitä menee jopa itsekunnioitus. Ja kysyy, mitä mieltä siinä on?
Jos tuo sun neuvos toimisi, normaalit ihmiset olis auttamassa toisiaan jatkuvasti. Mut niin se vain menee, että ei ne, jotka tässä maailmassa on rakkautta saaneet tai tunteneet, ole mitään yli-innokkaita auttajiakaan. En mä jaksa enää vaivautua. Mä olen se, jonka kans ihmiset vatvoo ihmissuhteensa ja asiansa. Ja se, jota tarvitaan, kun pitää järjestää jonkun ihmisen hienot hetket. Tai auttaa, kun jollain menee kurjasti. Olen monesti ollut se paremman puutteessa-kaveri.
En tasan ala miellyttämään enää ketään. Ikinä ei ole mitään jäänyt käteen siitä. Nytkin olis tuttava kriisissä ja vaikka se olis miten kylmää hyvänsä. En suostu, en ala, en nosta. Ei kiinnosta. Ja varmaan tässä niin käy, että vielä vähemmän mun elämässä on ihmisiä tän jälkeen. En silti ala. - no more...
mitään rakkautta kirjoitti:
On mulla vuorovaikutusta kyllä. Mä olen elämässäni ollutkin aina se, joka auttaa ja joustaa ja sopeutuu liikaakin. Aina valmiina kuin partiopoika toisia varten. Toisaalta itse siihen auttamiseen suostuu, mutta itse ei lopulta saa kuin pahan mielen. Mistään hienoista filosofioista, "saat yhteyden rakkauteen" ei ole kysymys.
Elänyt toisten ihmisten hienot hetket elämässä ja kiskonut ylös, kun joku kompastuu. Ja mitä siitä on saanut?
Ei tasan yhtään mitään. Kukaan ei auta mua koskaan missään. Mitä hienoa tunnepuolen vuorovaikutusta siinä on. Tuntee itsensä vaan paskasangoksi ja työhevoseksi, joka hätyytetään apuun tarvittaessa. Ja tajuaa, että kuka olis jakamassa mun elämään hyviä hetkiä, tai huonoja? Ei kukaan.
Kyllähän sitä aikansa on niitä kauniita, jaloja ja hyviä ajatuksia. Mutta lopulta sitä menee jopa itsekunnioitus. Ja kysyy, mitä mieltä siinä on?
Jos tuo sun neuvos toimisi, normaalit ihmiset olis auttamassa toisiaan jatkuvasti. Mut niin se vain menee, että ei ne, jotka tässä maailmassa on rakkautta saaneet tai tunteneet, ole mitään yli-innokkaita auttajiakaan. En mä jaksa enää vaivautua. Mä olen se, jonka kans ihmiset vatvoo ihmissuhteensa ja asiansa. Ja se, jota tarvitaan, kun pitää järjestää jonkun ihmisen hienot hetket. Tai auttaa, kun jollain menee kurjasti. Olen monesti ollut se paremman puutteessa-kaveri.
En tasan ala miellyttämään enää ketään. Ikinä ei ole mitään jäänyt käteen siitä. Nytkin olis tuttava kriisissä ja vaikka se olis miten kylmää hyvänsä. En suostu, en ala, en nosta. Ei kiinnosta. Ja varmaan tässä niin käy, että vielä vähemmän mun elämässä on ihmisiä tän jälkeen. En silti ala.Niin kai se on, että hyvä ystävä on tarpeellinen tavara, ja hyvä jos sellainen on käytettävissä silloin kun tarvitsee. Mutta että ilman sellaistakin tulee toimeen, joten sen voi heittää pois, jos se ei enää toimi niinkuin haluaisi. Käyttö esineisiin ei juurikaan kiinnytä.
- Sydän täyttä kiveä?
no more... kirjoitti:
Niin kai se on, että hyvä ystävä on tarpeellinen tavara, ja hyvä jos sellainen on käytettävissä silloin kun tarvitsee. Mutta että ilman sellaistakin tulee toimeen, joten sen voi heittää pois, jos se ei enää toimi niinkuin haluaisi. Käyttö esineisiin ei juurikaan kiinnytä.
Ystäviin ei voi luottaa. Itsellä sama juttu, ei ole rakkautta kokenut tai toisen ihmisen läheisyyttä. Mutta olen sopeutunut ja tottunut yksinäisyyteen, en tarvitse rakkautta mihinkään. Itselläni on rakkaudesta se käsitys että se on hetkittäinen tunne, joka haihtuu ajan myötä ja vaihtuu takaisin yksinäisyyden tunteisiin. Että rakkauden tunteet ovat niin vähäpätöisen pieniä, että niillä ei ole merkitystä omalla kohdalla. Lisäksi oma pelkoni on että jos kokee rakkauden, niin tulee sitten itsestään tai suhteen loppumisen vuoksi, yksinäisyyden tunteet, niin ne olisi silloin paljon pahempia mitä ollessa kokonaan kokematta rakkautta. En uskalla näiden syiden vuoksi lähestyä toisia ihmisiä, en uskalla olla ns. "tässä hetkessä" mukana. Olen ehkä hieman kylmä ja tunteeton kaikkia ystäviä ja sukulaisiani kohtaan, enkä tiedä mistä se johtuu. Minä en tee sitä tahallani, en siis varo enää tahallani ihmisä ja keskusteluja, mutta olen kai kasvanut niin tähän ettei vaikuta tulevaisuus hyvältä.
- vaikuttaa
Sydän täyttä kiveä? kirjoitti:
Ystäviin ei voi luottaa. Itsellä sama juttu, ei ole rakkautta kokenut tai toisen ihmisen läheisyyttä. Mutta olen sopeutunut ja tottunut yksinäisyyteen, en tarvitse rakkautta mihinkään. Itselläni on rakkaudesta se käsitys että se on hetkittäinen tunne, joka haihtuu ajan myötä ja vaihtuu takaisin yksinäisyyden tunteisiin. Että rakkauden tunteet ovat niin vähäpätöisen pieniä, että niillä ei ole merkitystä omalla kohdalla. Lisäksi oma pelkoni on että jos kokee rakkauden, niin tulee sitten itsestään tai suhteen loppumisen vuoksi, yksinäisyyden tunteet, niin ne olisi silloin paljon pahempia mitä ollessa kokonaan kokematta rakkautta. En uskalla näiden syiden vuoksi lähestyä toisia ihmisiä, en uskalla olla ns. "tässä hetkessä" mukana. Olen ehkä hieman kylmä ja tunteeton kaikkia ystäviä ja sukulaisiani kohtaan, enkä tiedä mistä se johtuu. Minä en tee sitä tahallani, en siis varo enää tahallani ihmisä ja keskusteluja, mutta olen kai kasvanut niin tähän ettei vaikuta tulevaisuus hyvältä.
mun vanhempien suhde ei mielestäni ole ollut rakastava, vaan joku velvollisuuksien ja pakon sanelema stressaava yhteisyritys, jollaista en koskaan haluaisi. Joskus mä olen tajunnut, että mun käsitys suhteista on sellainen, etten mä voi kuitenkaan uskoa oikeaa rakkautta lopulta olevan pohjimmiltaan missään suhteessa. En ymmärrä miksi mun vanhemmat on koskaan menneet yhteen.
Haittaa se, että ikäänkuin missä tahansa suhteessa olis rakkautta, sen pitäis tarkoittaa, että on sitä mun vanhempienkin suhteessa ja kun en niin koe, se taas tarkoittaisi, ettei missään suhteessa voisi olla rakkautta minulle. Ja mä elän jotenkin koko elämäni kuin todistaakseni sitä, että mun lapsuudessa ei ollut rakkautta. Jos mä eläisin eri tavalla jossain rakastavassa suhteessa, aivan kuin se tarkoittaisi, että mun lapsuus olisi ollut onnellisempi ja rakastavampi ja se olisi kauhea petos..
Ja samalla jotenkin riistän itseltäni sen mahdollisuuden, että sitä koskaan voisikaan missään olla.
Vaikka sen tajuaa ja tunnistaa, en tiedä miten siitä ajatuksesta pääsisi irti.
Lisäks kokisin kauhean vaikeana asiana koskaan myöntää, että olen rakastunut tai joku rakastaa. Se olisi jotenkin irvokasta´ja lapsellista, noloakin. mitään rakkautta kirjoitti:
On mulla vuorovaikutusta kyllä. Mä olen elämässäni ollutkin aina se, joka auttaa ja joustaa ja sopeutuu liikaakin. Aina valmiina kuin partiopoika toisia varten. Toisaalta itse siihen auttamiseen suostuu, mutta itse ei lopulta saa kuin pahan mielen. Mistään hienoista filosofioista, "saat yhteyden rakkauteen" ei ole kysymys.
Elänyt toisten ihmisten hienot hetket elämässä ja kiskonut ylös, kun joku kompastuu. Ja mitä siitä on saanut?
Ei tasan yhtään mitään. Kukaan ei auta mua koskaan missään. Mitä hienoa tunnepuolen vuorovaikutusta siinä on. Tuntee itsensä vaan paskasangoksi ja työhevoseksi, joka hätyytetään apuun tarvittaessa. Ja tajuaa, että kuka olis jakamassa mun elämään hyviä hetkiä, tai huonoja? Ei kukaan.
Kyllähän sitä aikansa on niitä kauniita, jaloja ja hyviä ajatuksia. Mutta lopulta sitä menee jopa itsekunnioitus. Ja kysyy, mitä mieltä siinä on?
Jos tuo sun neuvos toimisi, normaalit ihmiset olis auttamassa toisiaan jatkuvasti. Mut niin se vain menee, että ei ne, jotka tässä maailmassa on rakkautta saaneet tai tunteneet, ole mitään yli-innokkaita auttajiakaan. En mä jaksa enää vaivautua. Mä olen se, jonka kans ihmiset vatvoo ihmissuhteensa ja asiansa. Ja se, jota tarvitaan, kun pitää järjestää jonkun ihmisen hienot hetket. Tai auttaa, kun jollain menee kurjasti. Olen monesti ollut se paremman puutteessa-kaveri.
En tasan ala miellyttämään enää ketään. Ikinä ei ole mitään jäänyt käteen siitä. Nytkin olis tuttava kriisissä ja vaikka se olis miten kylmää hyvänsä. En suostu, en ala, en nosta. Ei kiinnosta. Ja varmaan tässä niin käy, että vielä vähemmän mun elämässä on ihmisiä tän jälkeen. En silti ala.-
"Mä olen elämässäni ollutkin aina se, joka auttaa ja joustaa ja sopeutuu liikaakin. Aina valmiina kuin partiopoika toisia varten. Toisaalta itse siihen auttamiseen suostuu, mutta itse ei lopulta saa kuin pahan mielen."
-
Kertomuksesi vaikuttaa molemminpuoliselta hyötykäytökseltä.
Todellinen auttaminen on pyyteetöntä, esim. kun autat sairaita
tai vanhuksia pelkästä auttamisen halusta odottamatta itsellesi
mitään, toteutat rakkautta.
Minulla oli Punaisen Ristin ystävä, jota kävin auttamassa monin
tavoin. Tämä sairas ihminen antoi minulle enemmän kuin itse
annoin hänelle. Koin toteuttavani itseäni ihmisenä, se oli rakkautta.
Rakkauteen liittyy pyyteettömyys, josta tulee hyvä mieli. Eräs ystäväni
kertoi samaa omalla kohdallaan.- kiltteyttä
Lette kirjoitti:
-
"Mä olen elämässäni ollutkin aina se, joka auttaa ja joustaa ja sopeutuu liikaakin. Aina valmiina kuin partiopoika toisia varten. Toisaalta itse siihen auttamiseen suostuu, mutta itse ei lopulta saa kuin pahan mielen."
-
Kertomuksesi vaikuttaa molemminpuoliselta hyötykäytökseltä.
Todellinen auttaminen on pyyteetöntä, esim. kun autat sairaita
tai vanhuksia pelkästä auttamisen halusta odottamatta itsellesi
mitään, toteutat rakkautta.
Minulla oli Punaisen Ristin ystävä, jota kävin auttamassa monin
tavoin. Tämä sairas ihminen antoi minulle enemmän kuin itse
annoin hänelle. Koin toteuttavani itseäni ihmisenä, se oli rakkautta.
Rakkauteen liittyy pyyteettömyys, josta tulee hyvä mieli. Eräs ystäväni
kertoi samaa omalla kohdallaan.Mitä molemminpuolista hyötykäyttöä se on, että yksipuolisesti vaan aina itse antaa? Kun tarpeeksi pyyteettömästi auttaa, mutta sitten kuitenkin joskus havahtuu siihen, että ei tämän näin pitäisi olla. Että itse ei saa siitä mitään, ei pyyteetöntä, eikä pyytämällä. Ja jos se auttaminen on aina niin yksisuuntaista, siinä polttaa itsensä loppuun tai katkeroituu hiljaa.
Tuollainen pyyteettömyyden ja äiti teresamaisuuden ruokinta vaan ruokkii vääränlaista kiltteyttä.
Auta, anna, ole aina valmis, tee, tuo, tule, hoida, välitä, kuuntele, tuuraa.. aina vain yksipuolisesti. Ei siinä pidemmän päälle kovin tunteelliset mietteet jää.
Sitä tekisi hyvästä sydämestä, jos joskus kokisi itsekin sellaista itselleen. En hetkeäkään epäile, etteikö ne jota olen auttanut, olis hyvillään. Mut mäkin haluisin joskus, että joku mua.
On niin veteenpiirretty viiva se, mikä on ylikiltteyttä ja sitä, mikä lähtee hyvästä sydämestä. Aikansa se lähtee varmasti, mutta kaikella on rajansa. - se jeessus
kiltteyttä kirjoitti:
Mitä molemminpuolista hyötykäyttöä se on, että yksipuolisesti vaan aina itse antaa? Kun tarpeeksi pyyteettömästi auttaa, mutta sitten kuitenkin joskus havahtuu siihen, että ei tämän näin pitäisi olla. Että itse ei saa siitä mitään, ei pyyteetöntä, eikä pyytämällä. Ja jos se auttaminen on aina niin yksisuuntaista, siinä polttaa itsensä loppuun tai katkeroituu hiljaa.
Tuollainen pyyteettömyyden ja äiti teresamaisuuden ruokinta vaan ruokkii vääränlaista kiltteyttä.
Auta, anna, ole aina valmis, tee, tuo, tule, hoida, välitä, kuuntele, tuuraa.. aina vain yksipuolisesti. Ei siinä pidemmän päälle kovin tunteelliset mietteet jää.
Sitä tekisi hyvästä sydämestä, jos joskus kokisi itsekin sellaista itselleen. En hetkeäkään epäile, etteikö ne jota olen auttanut, olis hyvillään. Mut mäkin haluisin joskus, että joku mua.
On niin veteenpiirretty viiva se, mikä on ylikiltteyttä ja sitä, mikä lähtee hyvästä sydämestä. Aikansa se lähtee varmasti, mutta kaikella on rajansa.Pyyteetöntä rakkautta apuun saa jokapuolelta, kunhan lyö massia tarpeeksi tiskiin ekana.
- varmasti
se jeessus kirjoitti:
Pyyteetöntä rakkautta apuun saa jokapuolelta, kunhan lyö massia tarpeeksi tiskiin ekana.
:D Jotkut totuudet kestää ja tuo on yks.
kiltteyttä kirjoitti:
Mitä molemminpuolista hyötykäyttöä se on, että yksipuolisesti vaan aina itse antaa? Kun tarpeeksi pyyteettömästi auttaa, mutta sitten kuitenkin joskus havahtuu siihen, että ei tämän näin pitäisi olla. Että itse ei saa siitä mitään, ei pyyteetöntä, eikä pyytämällä. Ja jos se auttaminen on aina niin yksisuuntaista, siinä polttaa itsensä loppuun tai katkeroituu hiljaa.
Tuollainen pyyteettömyyden ja äiti teresamaisuuden ruokinta vaan ruokkii vääränlaista kiltteyttä.
Auta, anna, ole aina valmis, tee, tuo, tule, hoida, välitä, kuuntele, tuuraa.. aina vain yksipuolisesti. Ei siinä pidemmän päälle kovin tunteelliset mietteet jää.
Sitä tekisi hyvästä sydämestä, jos joskus kokisi itsekin sellaista itselleen. En hetkeäkään epäile, etteikö ne jota olen auttanut, olis hyvillään. Mut mäkin haluisin joskus, että joku mua.
On niin veteenpiirretty viiva se, mikä on ylikiltteyttä ja sitä, mikä lähtee hyvästä sydämestä. Aikansa se lähtee varmasti, mutta kaikella on rajansa.-
”Tuollainen pyyteettömyyden ja äiti teresamaisuuden ruokinta vaan ruokkii vääränlaista kiltteyttä.”
Ylikiltteys ei ole rakkautta.
-
Rakkaus on viisautta ja viisaus on rakkautta. Rakkaus kuvaa
enemmän tunnepuolta ja viisaus tieto ja tietoisuuspuolta.
Hyvä huomata, että ihmisellä on suuri vastustus rakkautta kohtaan.- suuta halkaise
Lette kirjoitti:
-
”Tuollainen pyyteettömyyden ja äiti teresamaisuuden ruokinta vaan ruokkii vääränlaista kiltteyttä.”
Ylikiltteys ei ole rakkautta.
-
Rakkaus on viisautta ja viisaus on rakkautta. Rakkaus kuvaa
enemmän tunnepuolta ja viisaus tieto ja tietoisuuspuolta.
Hyvä huomata, että ihmisellä on suuri vastustus rakkautta kohtaan.Sä voit filosofioida niin kauan kuin jaksat, mutta jos jostain saa itselleen pahan olon, niin vaikka se olis miten hienoa rakkautta hyvänsä, niin ei se kestä ja sitä ei jaksa. Mä vastustan kaikkea, joka aiheuttaa pahaa, oli se sit vaikka "rakkaudeksi naamioitua" hyväkskäyttöä, tai mitä tahansa ilmiönä huonoa, joka kuorrutetaan jollain korulauseilla tai hienoilla sanoilla.
Hyvän varjolla tehdään monesti pahinta pahaa. Sen kun tajuaa, onkin jo vähän viisaampi. suuta halkaise kirjoitti:
Sä voit filosofioida niin kauan kuin jaksat, mutta jos jostain saa itselleen pahan olon, niin vaikka se olis miten hienoa rakkautta hyvänsä, niin ei se kestä ja sitä ei jaksa. Mä vastustan kaikkea, joka aiheuttaa pahaa, oli se sit vaikka "rakkaudeksi naamioitua" hyväkskäyttöä, tai mitä tahansa ilmiönä huonoa, joka kuorrutetaan jollain korulauseilla tai hienoilla sanoilla.
Hyvän varjolla tehdään monesti pahinta pahaa. Sen kun tajuaa, onkin jo vähän viisaampi.-
"Hyvän varjolla tehdään monesti pahinta pahaa. Sen kun tajuaa, onkin jo vähän viisaampi"
Niin tehdään mutta se ei ole rakkautta.
-
Ihmisen rakkaus on puutteellista, sellaisena sitä on otettava
vastaan ja annettava. Uskon että ihminen voi kehittyä
rakkaudessa. Ehkä se on meidän tehtävämme ihmisinä.- ghost o'DAF
Lette kirjoitti:
-
"Hyvän varjolla tehdään monesti pahinta pahaa. Sen kun tajuaa, onkin jo vähän viisaampi"
Niin tehdään mutta se ei ole rakkautta.
-
Ihmisen rakkaus on puutteellista, sellaisena sitä on otettava
vastaan ja annettava. Uskon että ihminen voi kehittyä
rakkaudessa. Ehkä se on meidän tehtävämme ihmisinä.Meidän tarkoituksemme on syödä, juoda, naida, paskoa ja kuolla; niinkuin muidenkin eläimien.
Se on siinä: tyydytä itsesi ja ole tyytyväinen. - xym
ghost o'DAF kirjoitti:
Meidän tarkoituksemme on syödä, juoda, naida, paskoa ja kuolla; niinkuin muidenkin eläimien.
Se on siinä: tyydytä itsesi ja ole tyytyväinen.Näinkö kodeissa ja kouluissa nykyään opetetaan? Mielenkiintoista - tiesin että ihminen polveutuu apinasta mutta en arvannut että nuorin polvi palailee takaisin apinan asteelle henkisesti ja moraalisesti.
Oikeasti olen enempi surullinen kuin huvittunut puolestasi - ja lähimpiesi puolesta.
Ja kaikkia ketjun tunnevammaisia haluaisin lohduttaa - odottakaapa kun tuplasti vanhempia, rakkauden maailma on teillekin löytynyt, luottakaa vanhemman sanaan. - ghost o'DAF
xym kirjoitti:
Näinkö kodeissa ja kouluissa nykyään opetetaan? Mielenkiintoista - tiesin että ihminen polveutuu apinasta mutta en arvannut että nuorin polvi palailee takaisin apinan asteelle henkisesti ja moraalisesti.
Oikeasti olen enempi surullinen kuin huvittunut puolestasi - ja lähimpiesi puolesta.
Ja kaikkia ketjun tunnevammaisia haluaisin lohduttaa - odottakaapa kun tuplasti vanhempia, rakkauden maailma on teillekin löytynyt, luottakaa vanhemman sanaan.Ketjun (muita) tunnevammaisia en tahdo lohduttaa, jos siis nuorempia vielä olette - ettekä täysin pihalla kaikesta. Älkää odottako että odotuksenne palkitaan ajan myötä, vaan menkää ja etsikää rakkautenne. Ajan juoksussa kuolema voittaa aina.
Sivumennen vielä: evoluutiolla ei ole suuntaa; ja joskus eteenpäin pääseminen vaatii taka-askelia. ghost o'DAF kirjoitti:
Meidän tarkoituksemme on syödä, juoda, naida, paskoa ja kuolla; niinkuin muidenkin eläimien.
Se on siinä: tyydytä itsesi ja ole tyytyväinen.-
Olet kaventanut itsesi materialistiselle tasolle, todellisuus
on henkinen. Ellei olisi rakkautta (hyvyyttä), ei olisi elämääkään.
Etko todella näe miten paljon rakkaus vaikuttaa myös tämän
hetken maailmassa. Näkyvä esimerkki vapaaehtoisjärjestotöt
joita maailmassa on paljon esim. Kansainvaälinen Punainen Risti,
Pelastakaa lapset ym.
Virheitä tehdään paljon, mutta ne eivät saa peittää hyvä asiaa.- avaa silmät.
Lette kirjoitti:
-
Olet kaventanut itsesi materialistiselle tasolle, todellisuus
on henkinen. Ellei olisi rakkautta (hyvyyttä), ei olisi elämääkään.
Etko todella näe miten paljon rakkaus vaikuttaa myös tämän
hetken maailmassa. Näkyvä esimerkki vapaaehtoisjärjestotöt
joita maailmassa on paljon esim. Kansainvaälinen Punainen Risti,
Pelastakaa lapset ym.
Virheitä tehdään paljon, mutta ne eivät saa peittää hyvä asiaa.Sä et voi väittää, että joku on kaventanut omaa elämääänsä, jos siinä ei tasan ole ollut materian lisäks mitään muuta ja aika vähän sitäkin. Miten siinä enää mitään kaventaa, jos on elänyt niin kapeessa pakkoraossa, ettei ole edes vaíhtoehtoja.
miten voi joku tollo olla tajuamatta, että ei elämään tarvita mitään rakkautta.
On kuule hirveet määrät ihmisiä, jotka on eläneet koko elämänsä, niin ,ettei niistä kukaan välitä. Mitä ne on.. ? Sano se.
Elämää on aina, ja se ei ole siitä kiinni välittikö joku vai ei. Muuten muakaan ei olis olemassa tuskin. Niin vähän mä olen kokenut tässä elämässä rakkautta.
On hyvä asia, et on rakkautta, mut on tosi huono asia, että jotkut ei halua nähdä eikä tunnistaa sitä, mikä on toisille totta. Ehkä sun elämäsi ja mielenterveys ei kestäisi tajuta sitä, ettei kaikki mene niinkuin sun pienessä vaaleanpunaisessa päässä kuvittelet.
Kerro mistä revitään elämään se sun iki-ihana rakkaus, jos sitä ei ole koskaan saanutkaan, mistä sitä voi antaa? Ei sitä mistään silloin anneta.
Ja ne pelastakaa lapset- järjestöt on just niille lapsille tarkotettu, joista ei kukaan huolehdi, eikä välitä. Eikä niillä ole paljon sitä henkistä tarvetta mihinkään, kunhan sais edes syödäkseen. Siinä on niiden filosofiat. - xym
avaa silmät. kirjoitti:
Sä et voi väittää, että joku on kaventanut omaa elämääänsä, jos siinä ei tasan ole ollut materian lisäks mitään muuta ja aika vähän sitäkin. Miten siinä enää mitään kaventaa, jos on elänyt niin kapeessa pakkoraossa, ettei ole edes vaíhtoehtoja.
miten voi joku tollo olla tajuamatta, että ei elämään tarvita mitään rakkautta.
On kuule hirveet määrät ihmisiä, jotka on eläneet koko elämänsä, niin ,ettei niistä kukaan välitä. Mitä ne on.. ? Sano se.
Elämää on aina, ja se ei ole siitä kiinni välittikö joku vai ei. Muuten muakaan ei olis olemassa tuskin. Niin vähän mä olen kokenut tässä elämässä rakkautta.
On hyvä asia, et on rakkautta, mut on tosi huono asia, että jotkut ei halua nähdä eikä tunnistaa sitä, mikä on toisille totta. Ehkä sun elämäsi ja mielenterveys ei kestäisi tajuta sitä, ettei kaikki mene niinkuin sun pienessä vaaleanpunaisessa päässä kuvittelet.
Kerro mistä revitään elämään se sun iki-ihana rakkaus, jos sitä ei ole koskaan saanutkaan, mistä sitä voi antaa? Ei sitä mistään silloin anneta.
Ja ne pelastakaa lapset- järjestöt on just niille lapsille tarkotettu, joista ei kukaan huolehdi, eikä välitä. Eikä niillä ole paljon sitä henkistä tarvetta mihinkään, kunhan sais edes syödäkseen. Siinä on niiden filosofiat."Miten voi joku tollo olla tajuamatta, että ei elämään tarvita mitään rakkautta. "
Aika karusti sanottu. Määrittele elämä. Onko elämä sitä, että herää aamulla, menee töihin, tulee illalla kotiin, katsoo televisiota, menee nukkumaan, ja sama taas huomenna. Onko tämä elämää, vaiko mekaanista olemassaoloa. Olemassaoloa yksin, eristettynä.
Lainaan pari riviä Niina-Maria Juholan haastattelusta Voi hyvin-lehdessä:
"- Jos elämässä on paljon kärsimystä, voi ehkä pohtia, miten paljon sallii itselleen rakkautta ylipäätään. Sallitko itsesi olla rakastettu? Rakastatko itseäsi juuri sellaisena kuin olet? Suuren rakkauden kokemisen kautta koko sielun syvyys paljastuu. Se voi myös pelottaa."
Jos vahvasti kokee jääneensä tyystin vaille rakkautta kaikissa elämänsä vaiheissa, se on tietysti hirveän traagista. Äiti ei ole rakastanut, isä ei ole rakastanut jne. Kannatko vielä kaunaa heille tästä? Voisitko ajatella yrittää ymmärtää heitä, heidän heikkouttaan, ja yrittää antaa anteeksi?
Lopulta kuitenkin se rakkaus-moduli löytyy jokaisen omasta sisimmästä. - ghost o'DAF
xym kirjoitti:
"Miten voi joku tollo olla tajuamatta, että ei elämään tarvita mitään rakkautta. "
Aika karusti sanottu. Määrittele elämä. Onko elämä sitä, että herää aamulla, menee töihin, tulee illalla kotiin, katsoo televisiota, menee nukkumaan, ja sama taas huomenna. Onko tämä elämää, vaiko mekaanista olemassaoloa. Olemassaoloa yksin, eristettynä.
Lainaan pari riviä Niina-Maria Juholan haastattelusta Voi hyvin-lehdessä:
"- Jos elämässä on paljon kärsimystä, voi ehkä pohtia, miten paljon sallii itselleen rakkautta ylipäätään. Sallitko itsesi olla rakastettu? Rakastatko itseäsi juuri sellaisena kuin olet? Suuren rakkauden kokemisen kautta koko sielun syvyys paljastuu. Se voi myös pelottaa."
Jos vahvasti kokee jääneensä tyystin vaille rakkautta kaikissa elämänsä vaiheissa, se on tietysti hirveän traagista. Äiti ei ole rakastanut, isä ei ole rakastanut jne. Kannatko vielä kaunaa heille tästä? Voisitko ajatella yrittää ymmärtää heitä, heidän heikkouttaan, ja yrittää antaa anteeksi?
Lopulta kuitenkin se rakkaus-moduli löytyy jokaisen omasta sisimmästä.Jos elämässä onkin paljon kärsimystä, niin rakasta silti itseäsi... Tyydytä itsesi ja olet tyytyväinen; jos joku muu jossain kärsii niin, miksi sen pitäisi sinun sieluusi koskea?
Juuri niin.
Mutta kuitenkin meitä on pienestä pitäen kasvatettu kantamaan niskoillamme maailman pahuus syntiinlankeemuksesta lähtien, ja epäitsekkäästi antamaan myöten muiden pyyteille - ikäänkuin alistuminen olisi jonkinlainen korkeampi hyve... Ei minulla ole itseä jota rakastaa, vain sairaat fantasiat, että tulisi joku joka minua rakastaisi juuri tällaisena rakkauteen kykenemättömänä haaveilijana.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394973Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6734209Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732311Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162077MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401878- 961706
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1711473OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301218- 911174
- 941144