Yrittäjyys + parisuhde = mahdoton yhtälö?

ikuinen kesäleski

Hei,

olen seurustellut ja melkein asunutkin avomieheni kanssa kolme vuotta. Puoli vuotta seurustelumme alettua mieheni perusti yrityksen, jossa tietenkin miestäni tuin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että parisuhteemme loppui samana päivän, kun yrittäjyys alkoi.

Mieheni työ on kausittaista, Hän työskentelee käytännössä toukokuusta joulukuuhun, keskimäärin 18 tuntia päivässä (ei viikonloppuisin). Ja minusta tuntuu siltä, että olisin jäänyt aivan yksin. On minullakin omat juttuni toki, opiskelu ja työ, mutta on vaan niin ankeaa, kun toinen ei koskaan ole kotona kun sinne palaan. Vietän käytännössä kaikki kesät yksin, ystävieni ja perheeni kanssa ja odotan niitä viikonloppuja, kun on aikaa olla yhdessä.

Tietysti tästä aina aika ajoittain miehelleni valitan, mutta mitäs hyötyä siitäkään on. Ei hän voi lopettaa töitään aikaisemmin, ja puolustautuu sillä, että olemmehan kaikki viikonloput yhdessä. Ja niin olemmekin, kyllä hän viime kesänäkin aina järjesti jotain kun viikonloppu lähestyi, menimme mökille, kylpylään ym. Mutta kun minua tökkiikin nimenomaan se arki ja kannan siitä hirveää syyllisyyttä joka hetki. On niin kauheaa tunte itsensä tällaiseksi valittajaksi, kun tiedän mieheni painavan töitä hullun lailla ja maksavan suurimman osan kaikesta, mutta olen vain niin yksinäinen! Tuntuu, että seksielämämmekin vaihtui työhön, mutta ei se tunnu häntä haittaavan (no, en itsekään mitenkään kovin aktiivinen ole).

Miten muut ovat "selvinneet" vastaavasta tilanteesta? Itse tarvitsisin paljon turvallisuutta elämääni ihan senkin muodossa, että tietäisin moneltako mieheni tulee kotiin. Emme koskaan voi syödä yhdessä, tehdä viikolla mitään (kuten liikkua), mennä minnekään tai muutakaan. Hän on niin väsynyt jonka täydellisesti ymmärrän. En vain käsitä, miten elämä ikinä "normalisoituisi" tästä, eikä varmaan niin käykään. Joten tarvitsisin jotain kikkoja, miten tällaisen asian kanssa tulee toimeen. Tiedän senkin, että monen mielestä olen hirvittävän itsekäs tällä kirjoituksellani mutta en voi itselleni mitään. Nämä ovat tunteitani ja jotenkin niiden kanssa pitäisi oppia elämään. Ainoana hyvänä asiana näen sen, että jos saamme lapsia, hoitaa mieheni niitä talvet kotona, joka olisikin minulle tärkeää hyvän suhteen muodostamisen vuoksi. On vaan jotenkin hassua ajatella, että työ on tärkeämpää kuin yhteinen aika mutta kun ei sitä työaikaakaan voi muuttaa. Tuntuu vaan siltä, että etäännymme toisistamme koko ajan ja työkausi tältä vuodelta on vasta alussa.

81

9562

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lycklig

      Eikös työ ole ilman muuta "tärkeämpää" kuin parisuhde, siis siinä mielessä, että ilman työtä ei ole myöskään edellytyksiä rakentaa kotia ja huoltaa perhettä?

      En oikein osaa samaistua tilanteeseesi, kun itsekin olen 14-16 tuntia vuorokaudessa töissä ja muissa menoissa, sinkkuna tosin, mutta kun pieniä lapsia ei ole niin miksi et järjestäisi itsellesikin mielekästä tekemistä arki-illoiksi?

      • ikuinen kesäleski

        Ymmärrän pointtisi kyllä ja arvostan kovasti mieheni ponnistuksia työelämässä. Olen aina ollutkin ihan hyvä viihdyttämään itse itseäni, mutta jossain kuitenkin kulkee se minunkin rajani. Tarkoitan tällä nyt siis sitä, että jos tulen kahdelta kotiin omista touhuistani, syön, pesen pyykkiä, luen kirjaa yms. niin kello ei ole siinä vaiheessa vasta kuin korkeintaan kuusi. Siinä vaiheessa sisäinen kelloni alkaa jo odotella miestä kotiin ja voi monesti olla, että saan vielä odotella yhteentoista saakka. Ja tätä kun jatkuu ilta toisensa perään, niin aika hyvä mielikuvitus saa olla mikäli pystyy itsensä aktivoimaan viisi päivää viikossa kehittämään jotain tekemistä 10 tunnin ajaksi. Se menee yhden tai kaksi päivää mutta sitten iskee masennus. Ja hei, kenestä oikeasti saan seuraa klo 18-23 väliseksi ajaksi? Kaikki kaverini tietysti palaavat siihen aikaan kotiinsa, koska silloin mies tulee töistä. Nekin surkuttelevat minua, kun aina joudun olemaan yksin ja olen kuitenkin hyvin sosiaalinen, joten todella kaipaisin seuraa. Harrastukset joo, mutta kaikki esim.ryhmäliikunta maksaa aikalailla. En pidä yksin kävelemisestä:)

        Mutta eka kommenttisi on ajattelemisen arvoinen, sisäistäminen on vaan toinen juttu...

      • Zippuliina
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        Ymmärrän pointtisi kyllä ja arvostan kovasti mieheni ponnistuksia työelämässä. Olen aina ollutkin ihan hyvä viihdyttämään itse itseäni, mutta jossain kuitenkin kulkee se minunkin rajani. Tarkoitan tällä nyt siis sitä, että jos tulen kahdelta kotiin omista touhuistani, syön, pesen pyykkiä, luen kirjaa yms. niin kello ei ole siinä vaiheessa vasta kuin korkeintaan kuusi. Siinä vaiheessa sisäinen kelloni alkaa jo odotella miestä kotiin ja voi monesti olla, että saan vielä odotella yhteentoista saakka. Ja tätä kun jatkuu ilta toisensa perään, niin aika hyvä mielikuvitus saa olla mikäli pystyy itsensä aktivoimaan viisi päivää viikossa kehittämään jotain tekemistä 10 tunnin ajaksi. Se menee yhden tai kaksi päivää mutta sitten iskee masennus. Ja hei, kenestä oikeasti saan seuraa klo 18-23 väliseksi ajaksi? Kaikki kaverini tietysti palaavat siihen aikaan kotiinsa, koska silloin mies tulee töistä. Nekin surkuttelevat minua, kun aina joudun olemaan yksin ja olen kuitenkin hyvin sosiaalinen, joten todella kaipaisin seuraa. Harrastukset joo, mutta kaikki esim.ryhmäliikunta maksaa aikalailla. En pidä yksin kävelemisestä:)

        Mutta eka kommenttisi on ajattelemisen arvoinen, sisäistäminen on vaan toinen juttu...

        Mielestäni ongelmasi ratkeaa asenteen muuttamisella.

        Meillä mieheni asuu viikot eri paikkakunnalla työnsä vuoksi. Viikonloppuisin hän tulee kotiin. Tavallaan minulla siis on sama tilanne kuin sinulla - sillä erolla, että sinä nyt ainakin saat miehen nukkumaan joka yö viereesi!

        Minä olen asennoitunut tähän tilanteeseen alusta asti niin, että tämä on hieno juttu. Molemmat saavat tehdä työtä jota rakastavat ja olla silti yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Ei sellaista uhrausta voi pyytää ketään tekemään, että luopuisi itselleen niinkin tärkeästä asiasta kuin työstä, vain sen takia että toinen ei haluaisi olla yksin! Se loisi vain katkeruutta vuosien varrella. Ja kaikki asiatha on loppujen lopuksi vain järjestelykysymyksiä! Minä nautin omasta ajastani, teen ihan omia juttujani, ja se on oikeasti kivaa kun sen oikein oivaltaa. Joka ilta soitamme toisillemme ennen nukkumaanmenoa, joten tavallaan se toinen on siinä "vierellä" unten maille mennessäkin.

        Viikonloput ne vasta sitten mukavia onkin, kun se on oikeasti laatuaikaa yhdessä, eikä vain kökötystä eri huoneissa kotona omissa puuhissaan. Ja se tunne perjantaina, kun toinen tulee vihdoinkin kotiin... Ihan kuin vastarakastunut olisi!! :)

        Asennekysymys, ystävä hyvä. Asennekysymys.

      • ikuinen kesäleski
        Zippuliina kirjoitti:

        Mielestäni ongelmasi ratkeaa asenteen muuttamisella.

        Meillä mieheni asuu viikot eri paikkakunnalla työnsä vuoksi. Viikonloppuisin hän tulee kotiin. Tavallaan minulla siis on sama tilanne kuin sinulla - sillä erolla, että sinä nyt ainakin saat miehen nukkumaan joka yö viereesi!

        Minä olen asennoitunut tähän tilanteeseen alusta asti niin, että tämä on hieno juttu. Molemmat saavat tehdä työtä jota rakastavat ja olla silti yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Ei sellaista uhrausta voi pyytää ketään tekemään, että luopuisi itselleen niinkin tärkeästä asiasta kuin työstä, vain sen takia että toinen ei haluaisi olla yksin! Se loisi vain katkeruutta vuosien varrella. Ja kaikki asiatha on loppujen lopuksi vain järjestelykysymyksiä! Minä nautin omasta ajastani, teen ihan omia juttujani, ja se on oikeasti kivaa kun sen oikein oivaltaa. Joka ilta soitamme toisillemme ennen nukkumaanmenoa, joten tavallaan se toinen on siinä "vierellä" unten maille mennessäkin.

        Viikonloput ne vasta sitten mukavia onkin, kun se on oikeasti laatuaikaa yhdessä, eikä vain kökötystä eri huoneissa kotona omissa puuhissaan. Ja se tunne perjantaina, kun toinen tulee vihdoinkin kotiin... Ihan kuin vastarakastunut olisi!! :)

        Asennekysymys, ystävä hyvä. Asennekysymys.

        Zippuliina, juuri tuollaista tsemppiä kaipaankin. Ja olet niin oikeassa kaikessa siinä, mitä sanot. Asennevammahan mulla on, tiedän sen ja välillä selviänkin ihan hyvin. Toisaalta luulen, että tuollainen erillään asuminen voisi olla jopa kivempaa kust sen takia, ettei ne kaikki päivät mene siihen kun odottaa toista tulevaksi kotiin. Se vaan ei käytännössä toimisi meidän kohdallamme. Mutta kiitos noista sanoista, yritän parhaani!

      • arkinenko

        "Eikös työ ole ilman muuta "tärkeämpää" kuin parisuhde, siis siinä mielessä, että ilman työtä ei ole myöskään edellytyksiä rakentaa kotia ja huoltaa perhettä?"

        Mielestäni vain siihen saakka, että saa perheen elätettyä ja tarpeelliset jutut hankittua. Jos puurtaa aina vaan isomman auton ja television ja hienojen huonekalujen eteen voi vähän miettiä että olisiko se yhdessä vietetty arki kuitenkin paljon arvokkaampaa. Tuollaiset asiat monet tajuaa vasta vanhempana tai jos sairastuu vakavasti. Sitten voi olla jo myöhäistä.

      • Dream1
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        Zippuliina, juuri tuollaista tsemppiä kaipaankin. Ja olet niin oikeassa kaikessa siinä, mitä sanot. Asennevammahan mulla on, tiedän sen ja välillä selviänkin ihan hyvin. Toisaalta luulen, että tuollainen erillään asuminen voisi olla jopa kivempaa kust sen takia, ettei ne kaikki päivät mene siihen kun odottaa toista tulevaksi kotiin. Se vaan ei käytännössä toimisi meidän kohdallamme. Mutta kiitos noista sanoista, yritän parhaani!

        Sehän siitä varmaan vaikeampaa tekeekin kun toista kuitenkin odottaa kotiin, etenkin jos ei tiedä aikaa kuinka toinen on tulossa. Itselläni on myös yrittäjämies, ja päivät saattavat välillä olla yli 12-tuntisia, meillä vain ympäri vuoden =( Helppoa se ei ole. Silloin harvoin kun on mahdollista sopia edes jonkinlaisista ajoista koska toinen tulee, on helpompi olla, ei mene koko ilta odotteluun. Meillä on toki jo lapsia, jotka tietysti helpottavat vähän yksinäisyyttä, mutta toisaalta myös rajoittavat omia meno mahdollisuuksia. Ja sitten taas se aika mitä jää on perheaikaa, parisuhteelle siis jää aikaa hyvin minimaalisesti. On koitettu sitten välillä lomailla kahdestaan, mutta sitä yhteistä arkea minäkin kaipaisin.

      • hehe__
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        Zippuliina, juuri tuollaista tsemppiä kaipaankin. Ja olet niin oikeassa kaikessa siinä, mitä sanot. Asennevammahan mulla on, tiedän sen ja välillä selviänkin ihan hyvin. Toisaalta luulen, että tuollainen erillään asuminen voisi olla jopa kivempaa kust sen takia, ettei ne kaikki päivät mene siihen kun odottaa toista tulevaksi kotiin. Se vaan ei käytännössä toimisi meidän kohdallamme. Mutta kiitos noista sanoista, yritän parhaani!

        Olin miten päin vain, aina erilailla on paremmin. Mietis nyt kaks kertaa miten olet asiaa ajatellut: Mieheni on töissä. Haluaisin siis, että hän tekisi vähemmän töitä ja olisi enemmän kotona, tai ainakin jos tekee saman verran töitä, niin olisi vielä vähemmän kotona.

      • hehe__
        hehe__ kirjoitti:

        Olin miten päin vain, aina erilailla on paremmin. Mietis nyt kaks kertaa miten olet asiaa ajatellut: Mieheni on töissä. Haluaisin siis, että hän tekisi vähemmän töitä ja olisi enemmän kotona, tai ainakin jos tekee saman verran töitä, niin olisi vielä vähemmän kotona.

        Mut njoo... Et sanonut millaisia töitä miehesi tekee. Eihän se kiva ole, jos toinen on aina poissa. Ei siitä jäkättämisestä ole mitään hyötyä, vaan otat asian puheeksi esim. ruokapöydässä tai jossain... Ehkä saatte sumplittua jotain. Jos kyse on siitä että hän tekee keikkaa dollarin kuvat silmissä, niin kannattais ehkä muistuttaa että se on rahaa.

      • Ei onnistu
        arkinenko kirjoitti:

        "Eikös työ ole ilman muuta "tärkeämpää" kuin parisuhde, siis siinä mielessä, että ilman työtä ei ole myöskään edellytyksiä rakentaa kotia ja huoltaa perhettä?"

        Mielestäni vain siihen saakka, että saa perheen elätettyä ja tarpeelliset jutut hankittua. Jos puurtaa aina vaan isomman auton ja television ja hienojen huonekalujen eteen voi vähän miettiä että olisiko se yhdessä vietetty arki kuitenkin paljon arvokkaampaa. Tuollaiset asiat monet tajuaa vasta vanhempana tai jos sairastuu vakavasti. Sitten voi olla jo myöhäistä.

        Jos aloittajalla olisi oikeasti hyvä ja rakastava parisuhde, niin sitä ei tuhlattaisi pelkkään materiaan jota tuodaan johonkin varastoon, joka toimii miehen tukikohtana. Tällä hetkellä aloittajan koti on miehelle pelkkä varasto jossa on sänky, ei edes tukikohta.

        Mikä parisuhde sellainen on että töitä tehdään kahdeksasta yhteentoista? Sen ymmärrän, koska olen sen itsekin kokenut että toinen opiskelee viikot ja viikonloppuna ollaan yhdessä, mutta silloin on selkeä aikataulu ja selkeä päämäärä. Mutta yrittäjän aikataulu on loppuelämäksi pelkkää työtä yhteentoista saakka illalla eikä pitkiä lomia ole.

        Ja se kertoo jo hyvin paljon aloittajan elämästä, jos hän itse tunnustaa ettei ole itse kovin aktiivinen sängyssä ja siitä huolimatta hän valittaa siitä ettei heillä ole enää seksielämää! Milloin aloittaja on viimeksi saanut seksiä, siitä on varmasti pitkä aika ja yhteiset seksikerrat voi vuosittain laskea yhden käden sormilla.

        Mies on varmasti sen verran ahne että ylimääräinen työntekijä tulisi liian kalliiksi, ja siksi hän joutuu paiskimaan töitä itse kolmen ihmisen edestä. Minä nostaisin kytkintä, koska ei tuo ole mikää parisuhde enää!

        Parisuhdetta tulee hoitaa aktiivisesti. Se ei toimi pelkällä "laatuajalla". Ei aikuisten elämä eroa lasten elämästä paljoakaan, ja kymmenen vuotta sitten noususuhdanteen aikana muistutettiin koko ajan siitä kuinka lapset tarvitsevat yhteistä aikaa vanhempien kanssa, eivät harvoja kertoja laatuaikaa ja lahjoja!

        Kyllä se niin on että seksi on tärkein asia parisuhteessa. Sitä ei mitata määrällä kuitenkaan, mutta selkeästi aloittajan parisuhteesta puuttuu lämpö ja läheisyys ja himo toista kohtaan ja miehen himona on pelkkä työ.

      • ikuinen kesäleski
        Ei onnistu kirjoitti:

        Jos aloittajalla olisi oikeasti hyvä ja rakastava parisuhde, niin sitä ei tuhlattaisi pelkkään materiaan jota tuodaan johonkin varastoon, joka toimii miehen tukikohtana. Tällä hetkellä aloittajan koti on miehelle pelkkä varasto jossa on sänky, ei edes tukikohta.

        Mikä parisuhde sellainen on että töitä tehdään kahdeksasta yhteentoista? Sen ymmärrän, koska olen sen itsekin kokenut että toinen opiskelee viikot ja viikonloppuna ollaan yhdessä, mutta silloin on selkeä aikataulu ja selkeä päämäärä. Mutta yrittäjän aikataulu on loppuelämäksi pelkkää työtä yhteentoista saakka illalla eikä pitkiä lomia ole.

        Ja se kertoo jo hyvin paljon aloittajan elämästä, jos hän itse tunnustaa ettei ole itse kovin aktiivinen sängyssä ja siitä huolimatta hän valittaa siitä ettei heillä ole enää seksielämää! Milloin aloittaja on viimeksi saanut seksiä, siitä on varmasti pitkä aika ja yhteiset seksikerrat voi vuosittain laskea yhden käden sormilla.

        Mies on varmasti sen verran ahne että ylimääräinen työntekijä tulisi liian kalliiksi, ja siksi hän joutuu paiskimaan töitä itse kolmen ihmisen edestä. Minä nostaisin kytkintä, koska ei tuo ole mikää parisuhde enää!

        Parisuhdetta tulee hoitaa aktiivisesti. Se ei toimi pelkällä "laatuajalla". Ei aikuisten elämä eroa lasten elämästä paljoakaan, ja kymmenen vuotta sitten noususuhdanteen aikana muistutettiin koko ajan siitä kuinka lapset tarvitsevat yhteistä aikaa vanhempien kanssa, eivät harvoja kertoja laatuaikaa ja lahjoja!

        Kyllä se niin on että seksi on tärkein asia parisuhteessa. Sitä ei mitata määrällä kuitenkaan, mutta selkeästi aloittajan parisuhteesta puuttuu lämpö ja läheisyys ja himo toista kohtaan ja miehen himona on pelkkä työ.

        No, enpä ehkä ihan noinkaan asiaa näkisi. Kyseessä kun ei ole mikään ahneus, vaan se tosiasiallinen fakta, että tällä alalla töitä on tehtävä silloin kun niitä on tai niitä ei kohta enää ole. Jos olisikin kyse jostain kaupan pyörittämisestä, jonne kassakoneen taakse voisi palkata jonkun poitsun vapaapäivien ajaksi mutta kun näin ei ole. Kuljetuskalustoa on uusittava tietyin väliajoin, ihan jo verotuksellisistakin syistä sekä sen vuoksi, että korjauskustannukset pysyisivät mahdollisimman alhaisina = ei siis joka viikonloppuista remonttia. Perheestä kyllä löytyy auttava ja pätevä jäsen tähän hommaan, sekä tuuraamaan lomien ajaksi taikka sairauden aikana. Ja btw, kyllä niitä kertoja vähän useammin on, kuin mitä kahdenkaan käden sormilla laskisi...

      • Ei onnistu
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        No, enpä ehkä ihan noinkaan asiaa näkisi. Kyseessä kun ei ole mikään ahneus, vaan se tosiasiallinen fakta, että tällä alalla töitä on tehtävä silloin kun niitä on tai niitä ei kohta enää ole. Jos olisikin kyse jostain kaupan pyörittämisestä, jonne kassakoneen taakse voisi palkata jonkun poitsun vapaapäivien ajaksi mutta kun näin ei ole. Kuljetuskalustoa on uusittava tietyin väliajoin, ihan jo verotuksellisistakin syistä sekä sen vuoksi, että korjauskustannukset pysyisivät mahdollisimman alhaisina = ei siis joka viikonloppuista remonttia. Perheestä kyllä löytyy auttava ja pätevä jäsen tähän hommaan, sekä tuuraamaan lomien ajaksi taikka sairauden aikana. Ja btw, kyllä niitä kertoja vähän useammin on, kuin mitä kahdenkaan käden sormilla laskisi...

        Jos kymmenen kertaa vuodessa saat, niin se on noin kerta kuukaudessa. Sillähän pidetään jo parisuhdetta yllä. Ja tämä ei ollut mitään piruilua, sillä olen tosissani koska sinäkin olet.

        Aina löytyy sellaista työtä jota täytyy tehdä tai kohta sitä työtä ei ole. Ei se ole mikään tekosyy pistää parisuhdetta toissijaiseksi. Sitä työtä on turkistarhaus, metsänhoito, rakentaminen, suuret kesäjuhlat jne.

        Kyllä minä sen ymmärrän että miehesi pelkäisi vaihtaa alaa ja vaihtaa työhön jossa olisi sopivammat työajat, tai palkata ammattitaitoinen apuri joka säästää miehesi työaikaa niin että hän pääsee kotiin ajoissa ja muut hoitavat työn sen jälkeen, mutta tosiasia on se, että jos parisuhdetta ei hoideta ja koko ajan käytetään tekosyynä työtä työtä työtä, niin silloin selkeästi mies ei tunnusta parisuhdetta sellaiseksi josta kannattaisi pitää huolta.

        Joko miehesi nauttii työstään niin ettei halua olla kotona, tai mies ei pidä työstään ja haluaa olla kotona.

        Jos jälkimmäinen on tosi, niin sitten työ ei sovi hänelle ja hänen pitäisi vaihtaa se tai muuttaa toimintatapojaan. Jos taas hän pitää työstään niin ettei halua olla kotona, niin sitten parisuhteenne on hänelle täysin yhdentekevä.

        Elämässä arvotetaan koko ajan erilaisia asioita. Kyllä työtä voi arvostaa korkealle, samoin kuin opiskeluakin, ja tiettynä aikana kaudesta tai vuosista tehdä töitä tai opiskella pää punaisena. Mutta kuitenkaan siitä ei saa tulla itseisarvo jota tehdään ilman mitään päämäärää, vain siksi että "pitää" tehdä töitä kunnes eläkevuodet koittavat.

        Ajattele jos miehesi on tosiaan joka päivä vuosikymmenien ajan vain töissä, ja kun elävuodet saapuvat ja hän alkaa kuolinvuoteellaan miettiä että mitä sitä tuli tehtyä, niin mihin rakoon sinä hänen elämässään oikein kuulut? Olitko sinä muka hänen elämänsä keskuspilari, vai pelkkä alaviite satojen uusien hankintojen joukossa joita hän työssään teki kehittääkseen firmaansa? Olitko sinä hänelle pelkkä keittäjä, vai olitko sinä hänelle kumppani jonka kanssa hän luotsasi elämäänne yhdessä eteenpäin?

        Jos tekee töitä että saa perheelleen katon pään päälle ja voita leivänpäälle ja että saa viettää vapaa-aikaa yhdessä perheen kanssa, niin silloin työ on hyväksi koska työllä on päämäärä. Mutta jos tehdään töitä koko vuorokausi ja sitten ainoastaan nukutaan yö kotona, että työtä saadaan kehittää, niin ei silloin sitä työtä parisuhteen vuoksi tehdä.

        Minusta kuulostaa pelottavalta että perheyritykseen palkataan "perheestä löytyvä, auttava ja pätevä jäsen tähän hommaan". Mutta kun se ei ole se juttu. Miksi valitat parisuhteen puuttumisesta, mutta kuitenkin pukkaat koko ajan lisää perhettäsi töihin? Ajatteletko että kun laitat poikasi hommiin, että itse pääsisit jotenkin mukaan työkuvioihin?

        Etkä sinä sitäpaitsi ymmärtänyt sitä mitä ajoin takaa. Kyse ei ollut tuuraajasta, vaan kokoaikaisesta apulaisesta, pomon oikeasta kädestä, joka tekee puolet pomon hommista niin että pomo pääsee joka päivä aikaisin pois töistä eikä huolehdi sekuntiakaan firmansa toiminnasta kotona ollessaan.

        Ymmärrän sen että yrittäjyys on sitä että työn kanssa ollaan naimisissa, mutta yrittäjän täytyy ymmärtää se että yritystä tulee kehittää myös siihen suuntaan ettei itse tee kaikkia asioita vaan että firma toimii tehokkaasti ilman johtajan jatkuvaa työpanosta. Pomon tulisi olla kuin ratsukkojen johtaja. Hän ei itse kömmi eteenpäin kuin hevoset, vaan hevoset tekevät työn ja pomo vain näyttää suunnan ja pari kertaa potkaisee johtajahevosen kylkeen.

        Suomalaisissa yrittäjissä on se vika että hyvä tuote kyllä osataan tehdä, mutta sitten ei uskalleta jakaa vastuuta sen myymisestä, markkinoinnista, valmistamisesta, kehittämisestä, tilinpidosta jne jne kenellekään muulle. Jos miehesi on todellakin koko päivän, hämärästä hämärään asti töissä, niin olen satavarma siitä että hän ei uskalla jakaa vastuuta niin että pääsisi välillä itsekin hengähtämään.

        Ei elämä ole työtä, vaan työtä tehdään että eletään! Nyt pistät sen ukkosi kova kovaa vastaan.

      • ikuinen kesäleski
        Ei onnistu kirjoitti:

        Jos kymmenen kertaa vuodessa saat, niin se on noin kerta kuukaudessa. Sillähän pidetään jo parisuhdetta yllä. Ja tämä ei ollut mitään piruilua, sillä olen tosissani koska sinäkin olet.

        Aina löytyy sellaista työtä jota täytyy tehdä tai kohta sitä työtä ei ole. Ei se ole mikään tekosyy pistää parisuhdetta toissijaiseksi. Sitä työtä on turkistarhaus, metsänhoito, rakentaminen, suuret kesäjuhlat jne.

        Kyllä minä sen ymmärrän että miehesi pelkäisi vaihtaa alaa ja vaihtaa työhön jossa olisi sopivammat työajat, tai palkata ammattitaitoinen apuri joka säästää miehesi työaikaa niin että hän pääsee kotiin ajoissa ja muut hoitavat työn sen jälkeen, mutta tosiasia on se, että jos parisuhdetta ei hoideta ja koko ajan käytetään tekosyynä työtä työtä työtä, niin silloin selkeästi mies ei tunnusta parisuhdetta sellaiseksi josta kannattaisi pitää huolta.

        Joko miehesi nauttii työstään niin ettei halua olla kotona, tai mies ei pidä työstään ja haluaa olla kotona.

        Jos jälkimmäinen on tosi, niin sitten työ ei sovi hänelle ja hänen pitäisi vaihtaa se tai muuttaa toimintatapojaan. Jos taas hän pitää työstään niin ettei halua olla kotona, niin sitten parisuhteenne on hänelle täysin yhdentekevä.

        Elämässä arvotetaan koko ajan erilaisia asioita. Kyllä työtä voi arvostaa korkealle, samoin kuin opiskeluakin, ja tiettynä aikana kaudesta tai vuosista tehdä töitä tai opiskella pää punaisena. Mutta kuitenkaan siitä ei saa tulla itseisarvo jota tehdään ilman mitään päämäärää, vain siksi että "pitää" tehdä töitä kunnes eläkevuodet koittavat.

        Ajattele jos miehesi on tosiaan joka päivä vuosikymmenien ajan vain töissä, ja kun elävuodet saapuvat ja hän alkaa kuolinvuoteellaan miettiä että mitä sitä tuli tehtyä, niin mihin rakoon sinä hänen elämässään oikein kuulut? Olitko sinä muka hänen elämänsä keskuspilari, vai pelkkä alaviite satojen uusien hankintojen joukossa joita hän työssään teki kehittääkseen firmaansa? Olitko sinä hänelle pelkkä keittäjä, vai olitko sinä hänelle kumppani jonka kanssa hän luotsasi elämäänne yhdessä eteenpäin?

        Jos tekee töitä että saa perheelleen katon pään päälle ja voita leivänpäälle ja että saa viettää vapaa-aikaa yhdessä perheen kanssa, niin silloin työ on hyväksi koska työllä on päämäärä. Mutta jos tehdään töitä koko vuorokausi ja sitten ainoastaan nukutaan yö kotona, että työtä saadaan kehittää, niin ei silloin sitä työtä parisuhteen vuoksi tehdä.

        Minusta kuulostaa pelottavalta että perheyritykseen palkataan "perheestä löytyvä, auttava ja pätevä jäsen tähän hommaan". Mutta kun se ei ole se juttu. Miksi valitat parisuhteen puuttumisesta, mutta kuitenkin pukkaat koko ajan lisää perhettäsi töihin? Ajatteletko että kun laitat poikasi hommiin, että itse pääsisit jotenkin mukaan työkuvioihin?

        Etkä sinä sitäpaitsi ymmärtänyt sitä mitä ajoin takaa. Kyse ei ollut tuuraajasta, vaan kokoaikaisesta apulaisesta, pomon oikeasta kädestä, joka tekee puolet pomon hommista niin että pomo pääsee joka päivä aikaisin pois töistä eikä huolehdi sekuntiakaan firmansa toiminnasta kotona ollessaan.

        Ymmärrän sen että yrittäjyys on sitä että työn kanssa ollaan naimisissa, mutta yrittäjän täytyy ymmärtää se että yritystä tulee kehittää myös siihen suuntaan ettei itse tee kaikkia asioita vaan että firma toimii tehokkaasti ilman johtajan jatkuvaa työpanosta. Pomon tulisi olla kuin ratsukkojen johtaja. Hän ei itse kömmi eteenpäin kuin hevoset, vaan hevoset tekevät työn ja pomo vain näyttää suunnan ja pari kertaa potkaisee johtajahevosen kylkeen.

        Suomalaisissa yrittäjissä on se vika että hyvä tuote kyllä osataan tehdä, mutta sitten ei uskalleta jakaa vastuuta sen myymisestä, markkinoinnista, valmistamisesta, kehittämisestä, tilinpidosta jne jne kenellekään muulle. Jos miehesi on todellakin koko päivän, hämärästä hämärään asti töissä, niin olen satavarma siitä että hän ei uskalla jakaa vastuuta niin että pääsisi välillä itsekin hengähtämään.

        Ei elämä ole työtä, vaan työtä tehdään että eletään! Nyt pistät sen ukkosi kova kovaa vastaan.

        No niin, taidan joutua hieman selventämään asioita. Mieheni ei tee työtä vain sen vuoksi, "pitää tehdä työtä kunnes eläkevuodet koittavat", vaan nimenomaan sen vuoksi, että hänellä olisi tarjota meille hitusta parempi elintaso, minun paljon kaipaamiani ulkomaanmatkoja ja rahaa säästöön tulevien lasten varalta. joten ei tässä missään vaiheessa ole ollut mistään arvottamisesta kyse, vaan minun omista ongelmistani tekemisen puutteen vuoksi.

        Toiseksi: hän on vasta aloitteleva yrittäjä, velkaa on paljon ja suhteita pitää luoda, jotta työnteko on turvattua seuraavallekin vuodelle. Ymmärrät kai, että jos joku perustaa vaikka kukkakaupan, menee hänellä suurin osa ajasta siihen, että hän koittaa löytää asiakaskuntaa, saada tuotteitaan myydyksi, eli saada kauppaa toimimaan ns. omillaan. Ja tähän vain menee aikaa! On täysin absurdia ajatella, että jos kyseessä on yhden miehen yritys niin sellaiseen olisi mahdollista heti alkuvuosina palkata joku toinen hommiin ja itse loikoilla kotosalla. Tarkoituksena nimenomaan on, että kun töitä ei enää tarvitse itse painaa niin kovasti, on yrityksen laajentaminen joskus mahdollista ja tällöin myös omistajalle tulee lisää vapaa-aikaa automaattisesti. Tuon koko kuvion rakentaminen vain on valitettavan hidasta, eikä tapahdu vuodessa eikä kahdessa. Ja mitä tuohon perheen käyttämiseen tulee, on mielestäni erittäin järkevää ottaa varma ja luotettava toimija sellaiseen työhön, jossa jatkuvasti käytettävän työvälineen hinta on useita kymmeniä tuhansia euroja. Luulen, ettet itsekään palkkaisi sellaiseen hommaan ketä tahansa. Ja kyseessä ei nyt siis ole meidän perheemme jäsen, vaan mieheni. Hän myös mahdollistaa meille sen jokavuotisen kahden viikon lomareissun kesällä, mistä olen hyvin kiitollinen. Ei siis ole kyse vastuunjakamisen pelosta vaan enemmänkin hyvästä arviointikyvystä, että ymmärtää olla ottamatta töihin ihan ketä sattuu. Ehkäpä jonain päivän mieheni vielä tulee olemaankin "ratsukkojen johtaja", kuten hauskasti sanoit, mutta siihen menee vielä aikaa:)

        Ai niin. Pakko vielä huomauttaa siitä, että mieheni ansiosta olen itse voinut opiskella täyspäiväisesti koko vuoden, tekemättä päivääkään töitä. Hän halusi mahdollistaa asian. En sanoisi sitä kovin itsekkääksi toiminnaksi mutta eihän kirjoittamani alkuperäinen viesti edes tätä asiaa koskenut vaan minun itsekästä valitustani siitä, miten saisin päiväni kulumaan kesäisinkin. Tämä on sinänsä hirvittävän terapeuttista, koska mitä enemmän kirjoitan, sitä tyhmemmäksi itseni tunnen valitusteni takia. Ja sehän oli juuri se, mitä halusinkin saavuttaa tällä avauksellani:)

      • katell
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        No niin, taidan joutua hieman selventämään asioita. Mieheni ei tee työtä vain sen vuoksi, "pitää tehdä työtä kunnes eläkevuodet koittavat", vaan nimenomaan sen vuoksi, että hänellä olisi tarjota meille hitusta parempi elintaso, minun paljon kaipaamiani ulkomaanmatkoja ja rahaa säästöön tulevien lasten varalta. joten ei tässä missään vaiheessa ole ollut mistään arvottamisesta kyse, vaan minun omista ongelmistani tekemisen puutteen vuoksi.

        Toiseksi: hän on vasta aloitteleva yrittäjä, velkaa on paljon ja suhteita pitää luoda, jotta työnteko on turvattua seuraavallekin vuodelle. Ymmärrät kai, että jos joku perustaa vaikka kukkakaupan, menee hänellä suurin osa ajasta siihen, että hän koittaa löytää asiakaskuntaa, saada tuotteitaan myydyksi, eli saada kauppaa toimimaan ns. omillaan. Ja tähän vain menee aikaa! On täysin absurdia ajatella, että jos kyseessä on yhden miehen yritys niin sellaiseen olisi mahdollista heti alkuvuosina palkata joku toinen hommiin ja itse loikoilla kotosalla. Tarkoituksena nimenomaan on, että kun töitä ei enää tarvitse itse painaa niin kovasti, on yrityksen laajentaminen joskus mahdollista ja tällöin myös omistajalle tulee lisää vapaa-aikaa automaattisesti. Tuon koko kuvion rakentaminen vain on valitettavan hidasta, eikä tapahdu vuodessa eikä kahdessa. Ja mitä tuohon perheen käyttämiseen tulee, on mielestäni erittäin järkevää ottaa varma ja luotettava toimija sellaiseen työhön, jossa jatkuvasti käytettävän työvälineen hinta on useita kymmeniä tuhansia euroja. Luulen, ettet itsekään palkkaisi sellaiseen hommaan ketä tahansa. Ja kyseessä ei nyt siis ole meidän perheemme jäsen, vaan mieheni. Hän myös mahdollistaa meille sen jokavuotisen kahden viikon lomareissun kesällä, mistä olen hyvin kiitollinen. Ei siis ole kyse vastuunjakamisen pelosta vaan enemmänkin hyvästä arviointikyvystä, että ymmärtää olla ottamatta töihin ihan ketä sattuu. Ehkäpä jonain päivän mieheni vielä tulee olemaankin "ratsukkojen johtaja", kuten hauskasti sanoit, mutta siihen menee vielä aikaa:)

        Ai niin. Pakko vielä huomauttaa siitä, että mieheni ansiosta olen itse voinut opiskella täyspäiväisesti koko vuoden, tekemättä päivääkään töitä. Hän halusi mahdollistaa asian. En sanoisi sitä kovin itsekkääksi toiminnaksi mutta eihän kirjoittamani alkuperäinen viesti edes tätä asiaa koskenut vaan minun itsekästä valitustani siitä, miten saisin päiväni kulumaan kesäisinkin. Tämä on sinänsä hirvittävän terapeuttista, koska mitä enemmän kirjoitan, sitä tyhmemmäksi itseni tunnen valitusteni takia. Ja sehän oli juuri se, mitä halusinkin saavuttaa tällä avauksellani:)

        Tuossa tilanteessa sun pitää nyt lopettaa valittaminen!Ota oma elämäsi haltuun viikolla ja järkkää asiat niin,että teillä on kivat viikonloput.Mä ottaisin ilolla tuollaisen miehen,koska voisin viikolla puuhailla omiani,tapailla kavereita yms.ja viettää viikonloput rakkaan kanssa.Jestas että onkin iso ongelma;)Tai vaihda miestä,sellaiseen,joka tekee virastoaikaan duunia ,sitten sinäkin voit tehdä töitä 8-16 ja olette yhdessä kaiket illat,tosin ne lomamatkat yms,kiva on silloin vähemmällä.

    • se vaan on

      jos täytyy vuoden liikevaihto tehdä 8 kuukaudessa. Ei kivaa kumppanille, mutta minkäs teet.

    • oppeliini

      Seurusteluaika on juuri tätä varten: tutustutaan toiseen ihmiseen ja mahdolliseen yhteiseen elämätapaan.

      Sinä ilmeisesti olet ajatellut tuota miestä aviokummpaniksesi. Nyt olet huomannut että teidän tavoitteet eivät yhdisty lainkaan. Muta sinä tiedät sen jo nyt!

      Valittavanasi onkin jatkatko tuon miehen kanssa elämää jota et halua vai lasketko sinä miehen menemään ja (kenties) valitsemaan itselleen puolison joka haluaa samaa asiaa kuin mies. Tyotä 24/7.

      Sinulla on kaikki valtit käsissäsi oman elämäsi suhteen. Tehdä elämästäsi juuri sellainen kuin sinä ITSE haluat. Kukaan toinen EI tee noita valintoja puolestasi, vain sinä teet omat valintasi.

      • Laatuaikaa akalle

        "Sinulla on kaikki valtit käsissäsi oman elämäsi suhteen. Tehdä elämästäsi juuri sellainen kuin sinä ITSE haluat. Kukaan toinen EI tee noita valintoja puolestasi, vain sinä teet omat valintasi. "
        tuo lause pitää paikkansa, jos haluat elää yksin. Kukaan ihminen tuskin täyttää kaikki toiveesi ja unelmasi.

        Alkuperäiselle kertoisin omakohtaisesti, että olemme yrittäjiä, minä pienemmällä potenttiaalilla, kuin mieheni. Joskus työskentelemme yhdessä, mutta lähinnä mieheni työskentelee 15 tuntia vuorokaudessa kaikkina muina päivinä, paitsi sunnuntaina. Keväällä 15 h tuskin riittää, sillä kiireiden keskellä paperityöt jatkavat työpäivää. Kyllä minuakin on matkan varrella raastanut miehen työmäärä, myös yksinäisyyteni vuoksi, mutta myös mieheni terveyden suhteen. Ihmettelen miten hän jaksaa, kun minä en jaksaisi!

        Mieheni periaate on voimakkaasti: "sen kaiken teen mä siksi vain, koska kulta sä jaksat olla mun omanain!"
        Olemme yhtä onnekkaita, että mies tulee vierelle yöksi. Vaikka paikka on tavallisesti tyhjä, kun herään. Puolisoni lähtee hiljaa, jotta vaimo saa nukkua riittävästi :)
        Yhteinen aika onkin aina laatuaikaa...

    • r0pti

      Minä olen nainen ja yrittäjä. Työni on samalla elämäntapani. Olen jo keski-ikäinen ja eronnut aikoinaan, muuta en kyllä työni tähden. Nautin töistäni, mutta saan myös pitää tarvittaessa vapaata, sillä työni ei ole aikaan sidottu. Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa ja emme ole muuttamassa yhteen, sillä haluan säilyttää vapauteni töiden suhteen. Tiedän, että mies kärsisi ja jos asuisimme yhdessä. Tapailemme kyllä säännöllisesti ja suhteemme on vakavalla pohjalla, mutta emme suunnittele yhteen muuttamista. Jos olisin nuorempi, niin homma ei varmaan toimisi, mutta tässä iässä elämääni sisältyy niin paljon muutakin kuin parisuhde.

      Sinun kirjoituksessa olisin huolissani yrittäjä-miehen jaksamisesta. Tuolla menolla hän polttaa itsensä loppuun ja jotenkin töiden organisoinnissa on jotain ongelmaa jos pitää tehdä kaiken aikaa noin pitkää päivää.

      • ikuinen kesäleski

        Yhtälailla huolissani hänen jaksamisestaan olen minäkin. Hänen mukaansa hän kyllä jaksaa kun on sitten talvi lomaa. Harmi vain, että ihmisen aivot eivät toimi ihan noin, vaan lepoa pitäisi saada. Mutta vaihtoehtoja ei ole, hän tekee nyt kuulemma unelmiensa työtä ja nauttii joka hetkestä, joka tietysti on ihana asia. tunnen vain itseni niin kovin, kovin itsekkääksi, kun tästä valitan.

        Onnea yrityksessäsi sinulle ed. kirjoittaja, kuulostat fiksulta naiselta, joka pystyy ymmärtämään elämän realiteetit. Ja onnea parisuhteellesi myös:)

    • 98yityfhg

      Älä luovuta, opettele asiaan pikkuhiljaa. Nyt ajattelet että mitä: kolme vuottahan tässä on mennyt! Mutta, eka vuosi menee alkuun, no toisena tajuaa, mitä se on ja kolmantena vasta että ei hemmetti, näinkö tää menikin! Sulla on siis vielä alkushokki: älä sure, se on normaalia.

      Yrittäjän elämä normalisoituu kun firmalla alkaa mennä niin hyvin, ettei tarvitse enää raataa: joillain siihen menee koko elämä. Kausiluontoiset työt on yleensä juuri tuollaisia, sittenhän teillä olisi kyllä se 4 kuukautta siinä vapaampaa, panostakaa siihen niitten viikonloppujen lisäksi. Itselleni riittäisi oikein hyvin, viikonloput romantiikkaa, ja 4 kuukautta kevyempää: silloin kannattaa "purkaa paineita", mutta se pitää pitää itsellään yllä. Seksikin kuolee, kun sitä ei ajattele.

      Miehesi on väsynyt, ja sinä yksin, mutta mitäs jos yhdistäisitte: sinä alkaisit joskus viikolla panostamaan ja keksimään teille ja etenkin miehellesi hemmotteluja. Siinä sinulle tekemistä parisuhteen eteen, ja panostusta seksiin: anna lauantaina hänelle hierontaa, turvesaunaa, tuoksuöljyrentoutus, jalkakylpy, tee ihanaa ruokaa ja menkää nukkumaan jo kahdeksalta. Ole koko ajan seksikkäissä vaatteissa, mutta älä yhtään kinua seksiä. Sunnuntaina saat aivan takuulla!
      Sinä voit olla aktiivisempi, auttaa miestäsi jaksamaan samalla, kun saat omaan suhteeseesi ja itseesi piristystä.

      Seksin suhteen suosittelen myös eroottista kirjallisuutta ja sooloseksiä: seksi kuolee, jos sitä ei yhtään ruoki! Jos toinen painaa vaan hulluna töitä ja toinen valittaa ja synkistelee, niin mikä on yhdistelmä? Sinulla on kaikki mahdollisuudet pysyä vireänä, älä luovuta.

      Teet kaikkea muuta, mutta mitä teet suhteenne eteen? Ei ihme, että tunnet itsesi yksinäiseksi: odotat koko ajan miehesi tuovan asioita ja ajattelevan ja panostavan. Sinä kinuat vain arkea, mitä et voi saada, ja muuta et vissiin teekään. Höh. Äläs nyt ihan pönttö ole!

      Keksi hänelle aamuksi runo, lähetä joskus tekstareita (odottamatta aina vastausta, ihan vaan piristääksesi), kirjoita kirje, missä et valita, pidä häneen yhteyttä. Okei, hän ei ole kotona viikolla, mutta miksi kiinnittää huomio siihen, mitä EI ole, kun voi kiinnisttää huomioonsa mitä ON. Asenne ratkaisee. Ymmärrän toki että alkuun voi olla vaikeaa, mutta huomaatko, on vaikka mitä mitä voit tehdä. Miehesi saattaa innostua lähteä viestittelyyn mukaan, ja alatte elää jännempää arkeakin.

      Tiedät itsekin että valitat turhasta, nyt siis vaan asennetta kehiin, usko pois, kun pikkuhiljaa muutut, etkä odotakaan sopeutuvasi päivässä, sopeudut nopeammin kuin uskotkaan. Illat ovat yksinäisiä, mutta niin, yritä soittaa kavereille, kirjoittele maileja, ja keskustelupalstalla saa aikaansa vietettyä. Että saa jotain jutteluseuraa, jos ei tekemistä keksi. Itsehoitoja kannattaa suosia: itselleen ilta-aikana on ihana suoda juurikin jalkakylpyjä kasvonaamio (tee luonnon tuotteista, keksit kyllä, saa todella halvalla ihan ruoka-aineista kaikkea kuorintavoiteista kosteuteen) jne. jne.

      Joten , käytät vaan mielikuvistustasi ja voit auttaa molempia: voit auttaa itseäsi, miestäsi ja teidän parisuhdettanne jaksamaan! Kaikki keinot eivät ole vielä käytetty.

      PS. Jossain vaiheessa kyllä mieskin alkaa hellittää, pikkuhiljaa, kun innostus laimenee, edes vähän, - ja sinä saat sitä myös muualle lisää. Kyllä te saatte asiat tasapainoon, jutelkaa paljon silloin kun on aikaa ja pohtikaa tulevaisuutta, mutta aina positiivisessa hengessä ja luottamuksella. Kyllä sekin mies rauhoittuu :)

      • ikuinen kesäleski

        Kiitos edellisestä. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Taidan tulostaa nämä teidän hienot ja fiksut vastaukset ja luen niitä aina huonon päivän tullessa:) Ihanaa että jaksatte kannustaa!

      • Yrittäjäkokemusta

        Ei missään nimessä täyteen "ohjelmoituja" viikonloppuja! Se on vihoviimeistä, mitä yrittäjä kaipaa.

        Eikä vaatimuksia (!) tekstareina tai kirjeinä, ne vain vaativat entistä enemmän. Vapaa-ajan pitää olla aidosti vapaata, ilman mitään odotuksia tai vaatimuksia. Aloittajan puoliso tulee jo niin paljon vastaan, että enempää ei millään voi vaatia.

        Jos et ymmärrä asioiden tärkeysjärjestystä, niin etsi puoliso, joka panostaa mieluummin vapaa-aikaan kuin työhön. Mutta muista: jos olette seuraavat 50-70 vuotta yhdessä, niin kyllä siihen jää ihan tarpeeksi sitä yhteistäkin aikaa.

      • ghgjih
        Yrittäjäkokemusta kirjoitti:

        Ei missään nimessä täyteen "ohjelmoituja" viikonloppuja! Se on vihoviimeistä, mitä yrittäjä kaipaa.

        Eikä vaatimuksia (!) tekstareina tai kirjeinä, ne vain vaativat entistä enemmän. Vapaa-ajan pitää olla aidosti vapaata, ilman mitään odotuksia tai vaatimuksia. Aloittajan puoliso tulee jo niin paljon vastaan, että enempää ei millään voi vaatia.

        Jos et ymmärrä asioiden tärkeysjärjestystä, niin etsi puoliso, joka panostaa mieluummin vapaa-aikaan kuin työhön. Mutta muista: jos olette seuraavat 50-70 vuotta yhdessä, niin kyllä siihen jää ihan tarpeeksi sitä yhteistäkin aikaa.

        joo kannattaa erota pian, kun mies on lähtenyt tuolle linjalle niin se vain pahenee ajan myötä ja aika ajaa sinunkin ohitse ja huomaat olevasi ikääntynyt ja periaatteessa elänyt yksin elämäsi. tai voit ruveta harrastamaan ompelua-ompele miehesi käärinliinoihin isot taskut että saa kovalla työllä ansaitut rahat mukaan kun uurastus aikanaan loppuu. Ihmiset on niin aivopesty valtion taholta tuohon rahan ansaitsemiseen miksi? että voi maksaa valtiolle veroa ja siinä sivussa kuluttaa itsensä loppuun!

    • tyrew

      Valintakysymyshän tuo on. Itse jätin hektisen yrittäjän työn liike-elämän ympyröissä, koska jatko olisi vaatinut täydellisen omistautumisen työlle. Ei sopinut omaan arvomaailmaan vaan laitoin lapsen äiteineen etusijalle. Muutenkin kuulostaa melko riskialttiilta tuon tyyppinen kausiluontoinen tekeminen, jossa päivät venyvät noihin tuntimääriin. Mitä jos tulee sairastuminen tai muu poikkeustilanne kesken sesonkin. Onko riskinottokyky kunnossa?

      • :)

        on erikoista, että aina ja kaikessa suosittelee kanssaihmiset eroa.Mistä eroa??? Kyllä ne ongelmat seuraa vaikka olisi mitenpäin.Nehän pitäsi ratkaista vain asiaan vakavasti paneutumalla mukana olevan osapuolen kanssa ja selvittää minkä vuoksi pitää tehdä sietokyvyn rajalla olevia ylipitkiä työpäiviä, sehän e ole kenenkän etu. Kun työkyky loppuu loppunpalamisen seurauksena, niin sitten ne ongelmat alkaa.

        Keksustelkaa vakavasti asiasta:

      • awewrtyt
        :) kirjoitti:

        on erikoista, että aina ja kaikessa suosittelee kanssaihmiset eroa.Mistä eroa??? Kyllä ne ongelmat seuraa vaikka olisi mitenpäin.Nehän pitäsi ratkaista vain asiaan vakavasti paneutumalla mukana olevan osapuolen kanssa ja selvittää minkä vuoksi pitää tehdä sietokyvyn rajalla olevia ylipitkiä työpäiviä, sehän e ole kenenkän etu. Kun työkyky loppuu loppunpalamisen seurauksena, niin sitten ne ongelmat alkaa.

        Keksustelkaa vakavasti asiasta:

        Kuka eroamisesta mitään on puhunut. Valintakysymyksellä tarkoitin nimenomaan valintaa välillä työ ja perhe.

      • YrittäjäN.
        awewrtyt kirjoitti:

        Kuka eroamisesta mitään on puhunut. Valintakysymyksellä tarkoitin nimenomaan valintaa välillä työ ja perhe.

        Tommonen elämäntapa ei vaan yksin kertaisesti sovi kaikille ihmisille, ja esim. keskustelun aloittanut kuulostaa just tuommoiselta ihmiseltä, jolle parisuhde ilman säännöllistä kellotusta ja tarkkoja normeja ei vaan passaa. Jos on yritystä ja tuommosta elämäntapaa jo kolme vuotta katsellut, ja tuossa määrin asia ahdistaa, niin varmaan olisi parempi lähteä koko suhteesta, jos ei kykene sopeutumaan. Ei kannata haaskata omaa elämää siihen jatkuvaan odottamiseen kotona.

        Yleensäkin olen sitä mieltä, että jos yrittäjä tekee noin pitkää päivää, parasta/ihanteellisinta on, jos siinä rinnalla on toinen samanlainen, yhtä lailla töitä tekevä ihminen jakamassa sen arjen, kiireen ja väsymyksenkin. Joku joka oikeasti ymmärtää. Eikä sitä voi ymmärtää ihminen, joka tekee säännöllistä päivätyötä kahdeksasta neljään.

        Ja ettei jää kellekkää epäselväksi, niin omasta kokemuksesta nuo jyrkät kommentit asiaan tulee. Meillä minä naisena olen se yrittäjä, mies käy päivätyössä muualla. Mulla päivät on lyhyenäkin sen 12h, enkä kotona kauheasti aikaa kerkee viettämään. Meillä asia ratkaistiin niin, että mies on alkanut auttelemaan mua täällä firmassa, opetellut periaatteessa uudelle alalle. Ja ihan omasta tahdostaan, siksi, että minua auttamalla vähentää minun työtaakkaani ja väsymystäni, mikä taas johtaa siihen, että olen senkin 12-14 tunnin työpäivän jälkeen kotona vielä "hyvää seuraa" ja jaksamme vielä yhdessä jotain harrastaakin, ja syödä sen ruuan saman pöydän ääressä. Ei juttu meillä ainakaan toimisikaan, jos mies olisi jäänyt kotiin istumaan ja odottamaan, ja kaiken huipuksi vinkumaan minun töistäni ja ajankäytöstäni.

      • kysyjä.

        No eikös normaityökin ole "hektistä". Missä hektisyydestä pääsee muka?

      • eräs yrittäjä 40v
        YrittäjäN. kirjoitti:

        Tommonen elämäntapa ei vaan yksin kertaisesti sovi kaikille ihmisille, ja esim. keskustelun aloittanut kuulostaa just tuommoiselta ihmiseltä, jolle parisuhde ilman säännöllistä kellotusta ja tarkkoja normeja ei vaan passaa. Jos on yritystä ja tuommosta elämäntapaa jo kolme vuotta katsellut, ja tuossa määrin asia ahdistaa, niin varmaan olisi parempi lähteä koko suhteesta, jos ei kykene sopeutumaan. Ei kannata haaskata omaa elämää siihen jatkuvaan odottamiseen kotona.

        Yleensäkin olen sitä mieltä, että jos yrittäjä tekee noin pitkää päivää, parasta/ihanteellisinta on, jos siinä rinnalla on toinen samanlainen, yhtä lailla töitä tekevä ihminen jakamassa sen arjen, kiireen ja väsymyksenkin. Joku joka oikeasti ymmärtää. Eikä sitä voi ymmärtää ihminen, joka tekee säännöllistä päivätyötä kahdeksasta neljään.

        Ja ettei jää kellekkää epäselväksi, niin omasta kokemuksesta nuo jyrkät kommentit asiaan tulee. Meillä minä naisena olen se yrittäjä, mies käy päivätyössä muualla. Mulla päivät on lyhyenäkin sen 12h, enkä kotona kauheasti aikaa kerkee viettämään. Meillä asia ratkaistiin niin, että mies on alkanut auttelemaan mua täällä firmassa, opetellut periaatteessa uudelle alalle. Ja ihan omasta tahdostaan, siksi, että minua auttamalla vähentää minun työtaakkaani ja väsymystäni, mikä taas johtaa siihen, että olen senkin 12-14 tunnin työpäivän jälkeen kotona vielä "hyvää seuraa" ja jaksamme vielä yhdessä jotain harrastaakin, ja syödä sen ruuan saman pöydän ääressä. Ei juttu meillä ainakaan toimisikaan, jos mies olisi jäänyt kotiin istumaan ja odottamaan, ja kaiken huipuksi vinkumaan minun töistäni ja ajankäytöstäni.

        Hyvä kirjoitus.
        Sitten alkuperäiselle sellainen asia vakavaan pohdintaan, että miten luulet tilanteen kestävän sen että perustatte perheen. Kun tuntuu että ajattelet tämän miehen sinulle elämänkumppaniksi. Jos seurusteluvaiheessa hän panostaa suhteeseenne noin vähän (sillä se on pitkälti valintakysymys) niin miten luulet kestäväsi tilanteen sitten kun teillä on lapsia.

        Voin sanoa että ero on yksinkertainen juttu jos ei ole lapsia, siis siihen verrattuna..

        En yhdy noihin kirjoittajiin jotka julistavat että on vain asennekysymys. Asennetta pitää olla molemmilla. Toisen pitää pystyä myös ottamaan huomioon sinun tunteesi.

        Jos olette tässäkohtaa liian erilaisia niin kannattaako tosiaan laittaa elämäänsä kiinni siihen.

    • swinkku

      Onko nää tämmöset ainaiset valitukset jotain provoja. VAIHDA ÄIJJÄÄ. Katso suomi24 treffit, tuhat hyvää äijää vapaana sulle.

      • Kokemuksen ääni

        Pahemmaksi vaan menee tulevaisuudessa!

      • pååpå
        Kokemuksen ääni kirjoitti:

        Pahemmaksi vaan menee tulevaisuudessa!

        Totta on, ei se siitä muuksi muutu!!

    • !?!

      MIES joka on yrittäjänaisen kanssa naimisissa. Ollaan oltu jo 12 vuotta naimisissa ja välillä on yhtä helvettiä kun taas välillä on paratiisi!

      Huonot puolet on se että hän on aina töissä, jopa kesälomalla puhelin soi koko ajan.

      Hyvät puolet on että voi ostaa mitä haluaa eikä tarvii katsoa hintalappua!

      Tähän vaan on tutottava tai sitten ei?

      • baikky

        No,minä olen myös yrittäjän vaimo.Hintalappu asia on niin,että joudutn useimmite katsommaan ja hylkäämän ostokseni.Miehelläni ei ole varaa maksaa itselleen kunnon palkkaa,kun työntekijät ovat tässä suhteessa tietenkin etusijalla,vaikka itsekkin raataa myös viikonloput.Silloin harvoin ,kun se vapaa-aika tulee miehen pitää rentoutua viinan voimalla,eikä sekään toimi,hermot nousee vielä pahemmin pintaan,eli en saa silloinkaan miehestäni seuraa.Mitä jos me vaimot otettaisi yhteyttä ja tekisimme jotain yhdessä.Vaikka mentäisiin myös rentoutumaan jonnekin.Joudummehan hoitamaan kodin työt kaikki,käymme itse myös töissä.Tehtäisiin jotai kivaa ja anettaisiin seuraa toisillemme!

    • Kokemusta on

      Hep! Yrittäjän vierellä eläneenä voin sanoa elämästä ei ole uupunut haasteita. Yrittäjä on ikänsä yrittäjä. Työ menee kaiken muun edelle. Muistan kuinka halusimme tytärtä käyttää Hesassa, että hänelläkin olisi jotain kerrottavana koulun alkaessa. Vuorotellen istuimme Volvon puikoissa ja kyytiä annettiin juuri niin paljon kuin uskallettiin. Se oli aikaa ennen peltipoliiseja. Saavuimme Hesaan pyhäiltana ja maanantaina se oli suljettu, eihän yrittäjällä ollut aikaa odotella seuraavaa päivää käytiin Korkeasaaressa ja jotain keksittiin.
      Kävin työssä koko ajan monet ennakkomaksuerät maksoin tililtäni, yrittäjä oli jatkuvasti velassa, he uskottelivat, että vain entinen yrittäjä on velaton. Yrittäjä ei sairasta, ei pelkää atomisotaa vaan koko ajan pohtii miten nyt laajentaa. Onneksi aika himmentää muistot, ehkä rahaa saatoin käyttää huolettomammin, ajaa komeammalla autolla kuin oma palkkani edellyttänyt.
      Nyt kaikki on takanapäin yrityksestä eroon pääsykin oli yhtä piinaa, verottaja odotti sormi koukussa omiaan.
      Nyt hiuksien pudottua miettii, mitenkähän me olisimme tänä aikana leipämme tienannet, toimiala, jolla isäntä yritti on tänä päivänä kadonnut.
      Me emme kukaan tiedä muuta kuin oman elämämme" toisille annat toiset haasteet" runo tulkitsee.

      • Onpa outoa

        Ihmettelen suuresti miten tuollaisia tuntimääriä tekevät saavat kotityöt tehtyä!!! Ja vielä, jos molemmat aikuiset perheessä toimii niin. Ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu, kauppareissut, viettää aikaa ystävien, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa; kuinka toimii käytännössä? Lehtien lukeminen, tv:n katselu, harrastukset; onko näitä ollenkaan?

      • ikuinen kesäleski
        Onpa outoa kirjoitti:

        Ihmettelen suuresti miten tuollaisia tuntimääriä tekevät saavat kotityöt tehtyä!!! Ja vielä, jos molemmat aikuiset perheessä toimii niin. Ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu, kauppareissut, viettää aikaa ystävien, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa; kuinka toimii käytännössä? Lehtien lukeminen, tv:n katselu, harrastukset; onko näitä ollenkaan?

        Edellä mainittuja asioita ei ole. Siis harrastuksia ym., paitsi viikonloppuisin. Suuret siivoukset teemme ehkä kerran kuussa yhdessä, muuten kodin pyörittämisestä vastaan minä. Kaupassa tykkään käydä ihan itsekin, koska sitten kukaan ei hoputa kun erehdyn kenkäosastolle liian pitkäksi aikaa:) Keskustelimme muuten eilen tästä aiheesta, näytin jopa tämän viestiketjunkin. Mieheni oli hieman järkyttynyt ja tottakai surullinen myös, koska koen asiat näin vahvasti. Olen kuitenkin päättänyt, että sille linjalle en lähde, että pakottaisin mieheni vaihtamaan johonkin "tavalliseen" ammattiin. Kuitenkin mielestäni jokaisella on oikeus tehdä sitä, mitä eniten haluaa.

        Muutenkin puhuimme asiasta vakavasti eilen illalla, lähinnä juuri siitä, että sitten kun on lapsia, niin pystyykö hän olemaan nuo talvikuukaudet työskentelemättä ja viettämään ne lasten kanssa, niin kuin on puhunut. Siis siinä mielessä pystyykö, ettei ahneus mene sen perhe-elämänkin edelle. Aika hyvin saimme asioita selväksi. Tämä kesä sinänsä näyttää paremmalta, että päivät eivät nähtävästi tule venymään niin pitkiksi, kuin edellisenä kesänä. Joku kysyi miehen ammattia: hänellä on kuljetusliike, eli ajettava on niin pitkään kuin töitä kunakin päivänä on. Ei niistä töistä voi lähteä veks kesken kaiken, koska se on kuitenkin niin pitkälle tiimityötä. Jos ei autoilija toimita tavaraa ja muut työmiehet odottelevat lapion varressa, niin eipä tarvitse sinne enää töihin mennä. Julmaa peliä, mutta sitähän tämä maailma on, kelle milläkin lailla. Valoisammalta joka tapauksessa alkaa näyttämään ja minä vietän kesäni zumbassa, bailatinossa ja salsatunneilla:) Eiköhän se siitä taas elämä eteenpäin kuljeta.

      • Neito Kesäheinä
        ikuinen kesäleski kirjoitti:

        Edellä mainittuja asioita ei ole. Siis harrastuksia ym., paitsi viikonloppuisin. Suuret siivoukset teemme ehkä kerran kuussa yhdessä, muuten kodin pyörittämisestä vastaan minä. Kaupassa tykkään käydä ihan itsekin, koska sitten kukaan ei hoputa kun erehdyn kenkäosastolle liian pitkäksi aikaa:) Keskustelimme muuten eilen tästä aiheesta, näytin jopa tämän viestiketjunkin. Mieheni oli hieman järkyttynyt ja tottakai surullinen myös, koska koen asiat näin vahvasti. Olen kuitenkin päättänyt, että sille linjalle en lähde, että pakottaisin mieheni vaihtamaan johonkin "tavalliseen" ammattiin. Kuitenkin mielestäni jokaisella on oikeus tehdä sitä, mitä eniten haluaa.

        Muutenkin puhuimme asiasta vakavasti eilen illalla, lähinnä juuri siitä, että sitten kun on lapsia, niin pystyykö hän olemaan nuo talvikuukaudet työskentelemättä ja viettämään ne lasten kanssa, niin kuin on puhunut. Siis siinä mielessä pystyykö, ettei ahneus mene sen perhe-elämänkin edelle. Aika hyvin saimme asioita selväksi. Tämä kesä sinänsä näyttää paremmalta, että päivät eivät nähtävästi tule venymään niin pitkiksi, kuin edellisenä kesänä. Joku kysyi miehen ammattia: hänellä on kuljetusliike, eli ajettava on niin pitkään kuin töitä kunakin päivänä on. Ei niistä töistä voi lähteä veks kesken kaiken, koska se on kuitenkin niin pitkälle tiimityötä. Jos ei autoilija toimita tavaraa ja muut työmiehet odottelevat lapion varressa, niin eipä tarvitse sinne enää töihin mennä. Julmaa peliä, mutta sitähän tämä maailma on, kelle milläkin lailla. Valoisammalta joka tapauksessa alkaa näyttämään ja minä vietän kesäni zumbassa, bailatinossa ja salsatunneilla:) Eiköhän se siitä taas elämä eteenpäin kuljeta.

        Aloittaja tossa yhdessä vaiheessa mainitsi, että ryhmäliikuntatunnitkin ovat niin kalliita. Ehkei tämä ollut ihan pääpointti tässä asiassa, mutta ihmettelin vaan, että jos mies koko ajan on töissä ja kerää rahaa perheelle, niin eikö vaimokkeella sitten ole varaa harrastaa liikuntaa. Onhan niitä liikuntamahdollisuuksia vaikka kuinka paljon nykyään, halvempiakin. Kun luin viestiketjun loppuun, niin huomasin, että olihan sitä rahaa löytynyt zumbaan ym. tanssitunteihin. Hyvä juttu!

        Kun realiteetit ovat mitkä ovat, niin ne joko hyväksyy tai sitten tekee jotain muutoksia elämään. Jos ja kun on parisuhteessa, rasittava/häiritsevä tilanne voi muuttua vain keskustelemalla partnerin kanssa ja tietenkin sen jälkeen on molempien tahdosta kiinni halutaanko tehdä sellaisia muutoksia, että yhteistä aikaa löytyy riittävästi tai jonkin muu häiritsevä asiaa muuttuu. Jos tässä kyseisessä tapauksessa mies kuitekin ehtii joka viikonloppu myös sesonkiaikana pitämään vapaata, niin eihän tuo minusta kovinkaan pahalta kuulosta jaksamisenkaan suhteen, jos hän oikeasti myös ehtii relata viikonloppuisin. Partneri jolla on sitä "ylimääräistä" yksinäistä aikaa toivoo varmaan myös jotain yhteisiä aktiviteetteja sitten viikonloppuisin. Mutta kellä tahansa perhekuvioiden, töiden, harrastusten yms. sovitteleminen on nykypäivänä haasteellista ja täynnä valintoja ajankäytön suhteen.

        Monelle pienyrittäjälle on varmaan tosi vaikea delegoida asioita. Yrittäjyyden alussa on resurssipuutteita monesti sekä tulopuolella että osaavan henkilöstön löytymisessä. Toisaalta moni joka ryhtyy yrittäjäksi (ihan mutu tuntumalla tätä tässä pohdin) on varmaan luonteeltakin melko työorientoitunut, eli haluaa satsata aikaansa yrityksen kehittämiseen ja yrityksen alkuvaiheessa ylipäätänsä edes selviytymiseen eikä välttämättä edes "huomaa" tai tule ajatelleeksi sitä, että miten paljon työ vie aikaa, ennenkuin tulee jokin pysähdys (esim. perheen tai oman jaksamisen suhteen).

        Mutta jos ajattelen parisuhdetta, niin kyllä läheisyys on yksi tärkeimmistä sen kukoistamisen ylläpitävistä tekijöistä. Tietysti jokainen pari tekee valintansa mitä ylipäätänsä ns. suhteelta haluaa, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä elää suhteessa, josta tuo asia on hiipumassa tasolle, jolle se ei tyydytä. Toisaalta on kypsyyttä nähdä se, että elämänkaareen ja parisuhteeseen kuuluu erilaisia vaiheita ja parisuhteessakin oleville ihmisille voi tulla erilaisia näkemyksiä ja mielenkiintoja matkan varrella. Sitten kun pohtii sitä mikä oikeasti elämässä on tärkeää, niin voi ehkä miettiä mihin satsaa ja mihin käyttää aikansa. Parisuhteen alamäissä kumppanien yhteensopivuus ja toistensa sietokyky testataankin.

        Hauskaa kesää ja koittakaa jaksaa keskustella ja pohtia mihin se 24 tuntia päivässä käyttää, niin että 80 vuotiaana voi katsoa ilolla taaksepäin elettyä elämää ja sen sisältäviä kokemuksia :)

    • UltimateRatkaisu

      Ota alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön partneriksi. Se on se parempi vaihtoehto. Sillä ei ole mitään elämää, notkuu päivät kanssasi ryyppäämässä. Ei enää yksinäisyyttä!

    • poisen

      http://www.munmesta.fi
      Munmesta.fi on sosiaalinen yhteisö, joka antaa sinulle mahdollisuuden pitää yhteyttä ystäviisi, tutustua uusiin ihmisiin, sekä saada tietää mitä muut ajattelevat sinusta.LIITY NYT.

    • semmoista elämä on..

      Asia tuntuu olevan ajankhtainen monen kohdalla koska näin pitkän keskustelun on saanut aikaiseksi. Kuitenkin kannattaa muistaa joka asiassa olevan puolensa. Ajatellaampa toista ääripäätä jos vaikka olisitte molemmat työttömänä kotona. Kyllä siinä ennenpitkää toisen näkeminenkin rupee jo ärsyttämään ja vaikkei niin pitkälle menisikään niin monessa parisuhteessa oikeasti yhdessä vietetty aika on vähissä. Hyvän miehen olet itsellesi löytänyt kun hän siellä työviikon aikana ajettelee ja suunnittelee mitä voisitte yhdessä tehdä. Uskoisin että hänkin joskus tuntee syyllisyyttä paljosta poissaolostaan, mutta kuten sanoit tilanne tasoittuu talvella kun hän on kotosalla enemmän. Mitäänhän ei menetä jos puhut asiasta hänen kanssaan. Jos muuten koskaan olette suunnitelleet koiran hankintaa niin nyt voisi olla siihen oikea aika. Koirasta saa lenkkikaverin mihin tahansa kellonaikaan ja pennun opettamisessa vierähtää illat mukavasti.

    • Trist

      Ongelmahan siis on, ettei aikasi kulu odotellessasi miestäsi kotiin. Saatat pitää tätä vastausta vähän outona, mutta ehkä voisit kokeilla jotain MMORPGia :) Itse olen yllättynyt miten moneen naimisissa olevaan naiseen (joiden miehet yleensä ovat usein kiireisiä töiden vuoksi) olen erästä sellaista pelatessani törmännyt.

    • POstall

      Elämähän on kompromissien tekemistä. Ja jokaisella täytyy olla myös oma tahto ja sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen. Tuolla lauseella en tarkoita, että toisia pitäisi satuttaa, mutta oma hyvinvointisi on kaikista tärkein rakkaittesi ohella tietysti. Minusta teidän tulisi rohkeasti keskustella asiasta ja miettiä tulisitteko toimeen vähän vähemmällä jos miehesi ei tekisi niin paljon töitä. Jossain vaiheessa huomaatte kuinka elämä meni ohi ja mitä jäi käteen. Ei elämä ole pelkkää työn tekoa. paljon "viisauksia" tulisi mutta nyt täytyy mennä syömään... zemppiä sinulle kovasti...

    • Lissukka-77

      Oma yrittäjä mieheni painaa töitä myös lähes kellon ympäri. Meidän parisuhteemme toimii silti hyvin, sillä kumpikin kunnioittaa toistensa aikaansaannoksia. Olen tosi ylpeä mieheni menestyksestä ja joskus jopa poden huonoa omaa tuntoa saadessani olla lapsien kanssa kotona. Tiedän kuitenkin olevani etuoikeutettu ja tiedän mieheni arvostavan sitä että kotona on siisti koti ja ruoka valmiina kun tulee töistä. Toki se vaivaa, kun ei tiedä aikatauluista, mutta kaikkeen tottuu. Varsinkin lasten saannin jälkeen elämän on tullut rytmiä. En tietenkään yksinäisyyden takia lapsia kannusta hankkimaan, mutta elämäntilaanteeseen voisi sopia ;) Toki on välillä rankkaa, kun yksin hoitaa lapset, ilman miehen apua.
      Olisiko sinun mahdollista osallistua/ tutustua mitenkään miehesi yrityksen toimintaan. Itse ainakin opin enemmän ymmärtämään ja olemaan vatimatta enää kotona mieheltä mitään liikoja sen jälkeen, kun itse olin firmassa hetken töissä ennen lapsia. Tai koita olla mahdollisimman kiinnostunut yrityksen asioista ja näin jakaa myös sitä stressilastia, mikä varmasti lähentää teitä myös henkisesti.
      Yritä nauttia elämäntilanteestasi, jälkeenpäin ajateltuna sitä ei kuitenkaan ole osannut arvostaa tarpeeksi.
      Yrittäjän elämä kun on sellaista, ettei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo...

      • tuleva yh

        Vau!

        Kylläpä tänne on ilmaantunut paljon yrittäjien puolisoita. Luulin olevani yksin yksinäinen. Meillä on kaksi lasta, kolmatta odotetaan ja aviomies yrittäjä. Mies lähtee töihin, tulee töistä, syö, nukkuu päiväunet, laittaa apuna lapset yöunille ja menee nukkumaan. Koko ajan puhelin korvalla. Silloin harvoin, kun olemme saaneet olla kahden, hänellä soi puhelin koko ajan tai hän tekee rästitöitä koneella, yleensä juo kaljaa stressiä poistaakseen.

        Lapset leikkivät: Ole sä niinku isi, ni mä oon niinku mä. Isi, voitasko leikkiä? Ei nyt ku isi on puhelimessa. Äiti voinko leikkiä isin kanssa? Ei ku isi nukkuu, leikkikää hiljempaa, isi on väsynyt. Joko alkoi huolestuttaa? Kyllä.

        Minä olen viimeisilläni raskaana ja sairaslomalla ennenaikaisen verenvuodon vuoksi, mitään en saa nostella tai rehkiä, mutta sairaalaan en voi mennä lepäämään, koska lapsille ei ole hoitajaa. Mitä lepoa tämä tämmönen on, jos meinaa huushollin pitää kunnossa? Siivoa, tiskaa, pese pyykit, hoida lapset ja koira, laita ruokaa. Mies tulee kotiin ja rukoilen, että olisi edes yhden illan kotona ja auttaisi. Tai saisinko hommata apua? Vastaus on ei. Ei ole varaa. Töitä on vaikka kellon ympäri ja meillä ei ole varaa kotiapuun? Mitä se semmonen työ on?

        Mihin katosi se suloinen mies, joka lelli lastaan, vei vaimoaan ulos ja jopa lomille, joka tiskasi ja laittoi suloisia sunnuntailounaita? Hän on Yrittäjä nykyään. Yrittäjän vaimo on rikkikatkipoikki niin henkisesti kuin fyysisestikin, jospa se Yrittäjäkin sen joskus huomaa, viimeistään silloin, kun ei löydä puhdasta vaatetta tai ei olekaan ruoka odottamassa.Antaisin vaikka kaiken maallisen omaisuuteni pois vain saadakseni mieheni takaisin perheelleen.

        Onko olemassa tukiryhmää yrittäjien vaimoille? Tai voisiko tehdä jonkun lakialoitteen yrittäjien puolisoiden yksinäisyyden poistamiseksi ja kotiavun saamiseksi?

      • Omaa aikaa kiitos!
        tuleva yh kirjoitti:

        Vau!

        Kylläpä tänne on ilmaantunut paljon yrittäjien puolisoita. Luulin olevani yksin yksinäinen. Meillä on kaksi lasta, kolmatta odotetaan ja aviomies yrittäjä. Mies lähtee töihin, tulee töistä, syö, nukkuu päiväunet, laittaa apuna lapset yöunille ja menee nukkumaan. Koko ajan puhelin korvalla. Silloin harvoin, kun olemme saaneet olla kahden, hänellä soi puhelin koko ajan tai hän tekee rästitöitä koneella, yleensä juo kaljaa stressiä poistaakseen.

        Lapset leikkivät: Ole sä niinku isi, ni mä oon niinku mä. Isi, voitasko leikkiä? Ei nyt ku isi on puhelimessa. Äiti voinko leikkiä isin kanssa? Ei ku isi nukkuu, leikkikää hiljempaa, isi on väsynyt. Joko alkoi huolestuttaa? Kyllä.

        Minä olen viimeisilläni raskaana ja sairaslomalla ennenaikaisen verenvuodon vuoksi, mitään en saa nostella tai rehkiä, mutta sairaalaan en voi mennä lepäämään, koska lapsille ei ole hoitajaa. Mitä lepoa tämä tämmönen on, jos meinaa huushollin pitää kunnossa? Siivoa, tiskaa, pese pyykit, hoida lapset ja koira, laita ruokaa. Mies tulee kotiin ja rukoilen, että olisi edes yhden illan kotona ja auttaisi. Tai saisinko hommata apua? Vastaus on ei. Ei ole varaa. Töitä on vaikka kellon ympäri ja meillä ei ole varaa kotiapuun? Mitä se semmonen työ on?

        Mihin katosi se suloinen mies, joka lelli lastaan, vei vaimoaan ulos ja jopa lomille, joka tiskasi ja laittoi suloisia sunnuntailounaita? Hän on Yrittäjä nykyään. Yrittäjän vaimo on rikkikatkipoikki niin henkisesti kuin fyysisestikin, jospa se Yrittäjäkin sen joskus huomaa, viimeistään silloin, kun ei löydä puhdasta vaatetta tai ei olekaan ruoka odottamassa.Antaisin vaikka kaiken maallisen omaisuuteni pois vain saadakseni mieheni takaisin perheelleen.

        Onko olemassa tukiryhmää yrittäjien vaimoille? Tai voisiko tehdä jonkun lakialoitteen yrittäjien puolisoiden yksinäisyyden poistamiseksi ja kotiavun saamiseksi?

        "Tuleva yh", tuo olisi voinut olla mun elämästäni! Sillä erotuksella etten ole raskaana, mutta tiedän täysin nuo tunteet. Mun ystävänikin tietävät, ettei meille sovi tulla illalla (tai miehen päiväuniaikaan) vierailulle. Noloa olla tuollaista mainitsemassa ja kyläilyä kieltämässä, koska kukaan ei voi ymmärtää millaista yrittäjäperheen elämä on, ellei sitä itse ole kokenut. Olisi ihanaa edes joskus päästä itse käymään salilla, mutta mihis laitat lapset hoitoon, kun mies on aina töissä.

      • mekkkk
        tuleva yh kirjoitti:

        Vau!

        Kylläpä tänne on ilmaantunut paljon yrittäjien puolisoita. Luulin olevani yksin yksinäinen. Meillä on kaksi lasta, kolmatta odotetaan ja aviomies yrittäjä. Mies lähtee töihin, tulee töistä, syö, nukkuu päiväunet, laittaa apuna lapset yöunille ja menee nukkumaan. Koko ajan puhelin korvalla. Silloin harvoin, kun olemme saaneet olla kahden, hänellä soi puhelin koko ajan tai hän tekee rästitöitä koneella, yleensä juo kaljaa stressiä poistaakseen.

        Lapset leikkivät: Ole sä niinku isi, ni mä oon niinku mä. Isi, voitasko leikkiä? Ei nyt ku isi on puhelimessa. Äiti voinko leikkiä isin kanssa? Ei ku isi nukkuu, leikkikää hiljempaa, isi on väsynyt. Joko alkoi huolestuttaa? Kyllä.

        Minä olen viimeisilläni raskaana ja sairaslomalla ennenaikaisen verenvuodon vuoksi, mitään en saa nostella tai rehkiä, mutta sairaalaan en voi mennä lepäämään, koska lapsille ei ole hoitajaa. Mitä lepoa tämä tämmönen on, jos meinaa huushollin pitää kunnossa? Siivoa, tiskaa, pese pyykit, hoida lapset ja koira, laita ruokaa. Mies tulee kotiin ja rukoilen, että olisi edes yhden illan kotona ja auttaisi. Tai saisinko hommata apua? Vastaus on ei. Ei ole varaa. Töitä on vaikka kellon ympäri ja meillä ei ole varaa kotiapuun? Mitä se semmonen työ on?

        Mihin katosi se suloinen mies, joka lelli lastaan, vei vaimoaan ulos ja jopa lomille, joka tiskasi ja laittoi suloisia sunnuntailounaita? Hän on Yrittäjä nykyään. Yrittäjän vaimo on rikkikatkipoikki niin henkisesti kuin fyysisestikin, jospa se Yrittäjäkin sen joskus huomaa, viimeistään silloin, kun ei löydä puhdasta vaatetta tai ei olekaan ruoka odottamassa.Antaisin vaikka kaiken maallisen omaisuuteni pois vain saadakseni mieheni takaisin perheelleen.

        Onko olemassa tukiryhmää yrittäjien vaimoille? Tai voisiko tehdä jonkun lakialoitteen yrittäjien puolisoiden yksinäisyyden poistamiseksi ja kotiavun saamiseksi?

        Miksi hankit noin monta lasta kun mie on yrittäjä niin yksi lapsi tai ei sitten ollenkaan lapsia niin voisit tehdä mitä huvittaa. Lopeta kaikki ylimääräinen ja jos tulee miehelta sanomista niin kerrot että ei jaksa. Pyykit mieshän voi viedä pesulaan tai muuten helpottaa vamonsa elämää. Huono liikeidetä jos noilla tuntimäärillä 100-200 tonnia vuodessa tienaa.

    • viulu69

      :) ei kaikki haluu olla kotona

      • Jeb121

        No ainakin miehesi haluaa viettää viikonloput kanssasi. Minun ex-mies ei halunnut viettää viikonloppuja yhdessä vaan aina meni omat menot ja harrastukset edelle. Onneksi on ex-mies.
        Ymmärrän sen kyllä jos on oma yritys niin töitä pitää paiskia paljon. Tuo tilanne on vähän kaksipiippuinen.

      • on.
        Jeb121 kirjoitti:

        No ainakin miehesi haluaa viettää viikonloput kanssasi. Minun ex-mies ei halunnut viettää viikonloppuja yhdessä vaan aina meni omat menot ja harrastukset edelle. Onneksi on ex-mies.
        Ymmärrän sen kyllä jos on oma yritys niin töitä pitää paiskia paljon. Tuo tilanne on vähän kaksipiippuinen.

        Yksinkertainen ratkaisu,ota itsellesi salainen rakastaja. Valitit että suhteessasi on vähän seksiä ja joudut olemaan paljon yksin,näin saat jo pari ongelmaa poistettua.

    • juristi neuvoo

      Eroamalla se tilanne paranee helposti. Ei toista voi omistaa kuten kirjaa joten suosittelen eroa ja uuden miehen löytämistä. Työtön ti pätkätyöläinen sopisi sinulle, olisi kotona aina kun tulet kotiin....

      Minusta ero on sinulle hyvä ratkaisu

      • YrittäjäN

        "Ihmettelen suuresti miten tuollaisia tuntimääriä tekevät saavat kotityöt tehtyä!!! Ja vielä, jos molemmat aikuiset perheessä toimii niin. Ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu, kauppareissut, viettää aikaa ystävien, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa; kuinka toimii käytännössä? Lehtien lukeminen, tv:n katselu, harrastukset; onko näitä ollenkaan?"

        Voisinpa ihan sen takia vastata, että kysyjä, joka ihan selvästi ei ole tottunut tiukkaan aikatauluttamiseen/kiireeseen/suunnitelmallisuuteen, saisi ehkä vähän uusia näkökulmia, samoin esim. keskustelut aloittaja, siihen varsinkin, että miten tehokkaasti sitä aikaa voi käyttää hyväksi ja olla laatuaikaa sen kiireen keskelläkin.

        Tässäpä esimerkki meidän päivärytmistä, kun siis minä naisena yrittäjä, mies töissä muualla päivisin/viikolla ja muulloin auttamassa minua firmassa. Asuinmuotona on paritalo, ja kotoa löytyy tällä hetkellä kissa, toinen tulossa.

        Aamulla herätys klo 05.45-07.15, riippuen pitääkö ehtiä tukkuun ennen töihin menoa. Siinä yhdessä ehditään syömään kunnon aamupala (ihan oikeasti syödään ja hyvin, että jaksaa pitkälle iltapäivään) luetaan samalla lehdet, keskustellaan päivän tulevat tapahtumat ja aikataulut.

        Sitten viimeistään 8.30 ollaan jo työpaikalla, mies vie mut töihin ja jatkaa siitä yhdeksäksi omiin töihinsä. Minä olen yksin töissä sinne neljään-viiteen asti. Kun mies tulee työpaikalle, syödään siinä yhdessä/vuorotellen ja vaihdetaan hetki kuulumisia.

        Sitten toinen, yleensä vuorotellen, lähtee kotiin, klo on n. 18.00-18.30, kotona ollaan sitten n. 19.00. Sitten se joka meni kotiin, tekee nämä pakolliset kotityöt, imuroi, pyyhkii pölyt, vaihtaa lakanat, kesällä kaikki pihahommat nurmikonleikkauksineen yms. (Meillä onneksi tasa-arvoinen suhde silleen, että molemmat tekevät kaikkea, ei ole miesten tai naisten juttuja.) Ja sit tietty kotona oleva tekee vielä ruuan/iltapalan valmiiksi, ja sen jälkeen, jos kotihommia ei ollut paljoa, voi sitten katsoa telkkaria/lukea/käydä kaverin luona/pyytää jonkun meille kylään yms.

        Toinen, joka jää töihin iltaan, tulee kotiin n. 21.40-22.00, riippuen pyörällä vai autolla liikkeellä. Sitten syödään yhdessä, vaihdetaan jälleen kuulumisia ja muutenki keskustellaan, käydään saunassa (paras paikka meillä rentoutumiseen), katsotaan jotain lempiohjelmaa yhdessä, hierotaan toisen jalkoja/hartioita, luetaan sängyssä yhdessä. Nukkumaan mennään yleensä sitten puoliltaöin.

        Ja noi sukulaisten/perheen näkemiset hoidetaan yleensä keskitetysti vähintään joka toinen viikko pyritään ottamaan lauantaipäivä lyhyeksi työpäiväksi, et työntekijä tekee iltavuoron, jolloin ollaan iltapäivästä asti vapaalla ja lähdetään kyläilemään perheen luo tai pyydetään isompi porukka meille, jolloin on sitten sitä laatuaikaa.

        Että kyllä sitä pitkilläki päivillä ehtii, ja voi parisuhteeseenkin panostaa. Omasta halusta kaikki kiinni. Vuorokauteen saa mahtumaan yllättävän paljon asioita, jos vain haluaa.

    • huh huh

      Hei
      Olen itse yrittäjä ja ei nämä yrittäjän pitkät päivät tunnu herkulle aina laisinkaan. Käytä murehtimasi aika vaikka siihen että olet tehnyt puolisollesi hyvää ruokaa ja anna hänen hetki hengähtää pitkän työpäivän jälkeen, näin tuot oman kortesi kekoon:-). Ole onnellinen, teillä sentään yhteiset viikonloppuvapaat. Minulla yrittäjänä ei sekään ole päivänselvää.
      Olen sinkkunainen, koska en ehdi hakemaan heilaa. Nytkin töissä, eikä heilaa helluntaina:-(. Lisäksi jo onneksi aika isot lapseni ovat keskenään kotona.. Mutta ihan pian kotiin.
      Ja ennekuin alatte lasten tekoon, mieti tarkoin haluatko olla yrittäjämiehesi kanssa.
      Hyvää jatkoa teille:-)

      • ikuinen kesäleski

        Kylläpä tämä aloitus todella on nostanut esille toinen toistaan erilaisempia kokemuksia! En olisi uskonutkaan, että tämä aihe on monelle muullekin näin tuttu.

        Lissukka: ihailen todella sinua! Sinulla näyttää olevan juuri niin oikeanlainen suhtautuminen mieheesi ja parisuhteeseenne, en voi muuta kuin koittaa ottaa oppia:) Minäkin niitä lapsia kovasti jo haluaisin, mutta opiskelujen vuoksi sitä täytyy vielä pari vuotta odotella (onneksi kissat täyttävät pahimman emovimman). koirakin voisi olla ihan hyvä ratkaisu, mutta harmikseni asuntomme on toistaiseksi aika pieni, joten ihan eläintä ajatellen se ei olisi ehkä kaikkein paras ratkaisu.

        Tuleva yh: tilanteesi kuulostaa todella surulliselta. Näytin viestisi äsken miehelleni ja hänkin kauhistui (meillä tosiaan on suuri osa tästä viikonlopusta mennyt näiden viestien lukemiseen ja keskusteluun erilaisista näkökulmista, joka on ollut hyvin antoisaa kummallekin). Voisiko oma äitisi/miehesi äiti/sisaruksesi auttaa sinua? Ethän mitenkään saisi oman terveytesi kustannuksella toimia. Siinä käy pian muillekin lapsille kurjasti. Etkö mitenkään saisi miestäsi ymmärtämään tilanteesi? Edes suostuteltua siihen kotiavun hankkimiseen (joka ilmeisesti on nykyään käypää myös verotuksessa)? Tietysti moni nuori opiskelijakin on vailla kesätöitä ja sellaisen saisi apuun varmasti hieman halvemmallakin ja moni esim. kasvatustieteiden opiskelija, jolla on kokemusta esim. opettajan työstä voisi olla hyvä ja vastuullinen vaihtoehto ajateltavaksi. Jos miehesi on muuten yhtään vastaanottavainen, niin näytä tämä viestiketju hänelle. Varmasti silloin nousee ajatuksia pintaan ja joitain ratkaisumalleja löytyy toteutettavaksi. Ettehän te voi sinun terveytesi kustannuksella jatkaa!

        Muille eroamista ehdottaneille: emme todellakaan ole eroamassa, eikä se ole edes realistinen vaihtoehto, koska niin kuin moni on sanonut, kyse on vain sopeutumisasiasta, ei maailmanlopusta. Tässä todella on tullut esille monia loistavia toteuttamisen arvoisia vinkkejä, jotka varmasti tekevät elämästä helpompaa. Olisihan sellainen "yksinäiset yrittäjien puolisot"- vertaisryhmä aika hauska juttu, tätäkin kautta on ollut ihanaa huomata, etten todellakaan ole ainut, jolla tällaisia "ongelmia" on. Toivottavasti tästä on ollut apua monelle muullekin kuin minulle!

    • Aviopuoliso kaukana

      Minä näen miestäni noin joka toinen kuukausi noin viikon parin ajan. Hän tekee töitä n. 12 tuntia päivässä. Neljä tuntia hän käyttää yleensä asioiden hoitoon, kuten ostoksilla käyntiin, ym. kotitalouteen. Hän siis käytännössä tämänkin ajan on töissä ja minä lähinnä nukun hänen vierellään.

      Silti rakastamme toisiamme valtavasti ja hyväksymme tilanteen. Mieheni on usein todella surullinen ettei pysty olemaan kanssani enempää. Toisinaan raaskii ottaa vapaapäivän joka tulee hänelle taloudellisesti kalliiksi. Suhteemme on lähinnä henkinen, mutta kun olemme yhdessä seksiä harrastetaan joka välissä missä pystymme.

      Rakkausliitto on myös asenteesta kiinni. Toisaalta jatkuvan arjen pyörityksessä ja vapaa-ajan puitteissa olisimme saattaneet syödä suhteemme kuiviin. Monelle näin tapahtuu, kun vapaa-aikaa on liikaa ja arki eletään yhdessä niin suhde kuivuu useimmiten liialliseen yhdessäoloon. Kun on paljon vapaa-aikaa, on myös paljon aikaa miettiä turhanpäiväisyyksiä, tapella turhista ja kitata olutta.

      Kun näemme pitkän tauon jälkeen niin meillä on yhteinen paratiisi viikon ajan vaikka hän on työssä 12 tuntia. Olen ollut suhteessa jossa oltiin paljon yhdessä. En koe olevani yhtään onnettomampi tässä liitossa, vaikka yhteistä aikaa ei olekaan.

    • mewlöapo

      Mielestäni työnteossa pitäisi itse kullakin muistaa kohtuus. 8 tuntia kohtuulliset matkat pitäisi olla riittävä työpanostus yhdeltä ihmiseltä.

      Jos jo työuran alussa vedättää täysillä, ei "ajoaikaa" ole enää vanhalla iällä, vaan lähtee aiemmin pois työelämästä.

      Jatkuvasti on työttömiä jotka etsivät työtä, ei yhden ihmisen tarvitse kahden töitä tehdä. Tilanne vääristyy tuommoisella vääntämisellä.

      Sinänsä vika ei välttämättä ole sen yhden ihmisen joka joutuu tekemään pitkää päivää, mutta yhteisellä asenteella voisi tilanne muuttua.

      • myös yrittäjä

        Minulle kävi toisin päin.
        Olen itse yrittäjä.
        mieheni lähti juuri neljännesvuosisadan yhteiselon jälkeen.
        Yhdessä aikoinaan perustimme yrityksen, ja nyt meillä tuli hieman rahan kanssa takapakkia.
        Mies lähti samantien. Kertomatta mitään syytä.
        Paitsi että onneton oli ollut jo pitkäään.
        Yritys vei meidän molempien vapaa-ajan.
        Lomallakin vietin aikaa vain lasten kanssa.
        Mies oli yksin.
        Syy on minun, mutta huomasin sen vasta liian myöhään.
        Nyt miehelläni on jo uusi koti ja uusi perhe, vaikka hänen lähdöstään on vasta vähän aikaa.
        Oli hankkinut ne jo ennen kuin lähti.

      • Merikapteenin vaimo
        myös yrittäjä kirjoitti:

        Minulle kävi toisin päin.
        Olen itse yrittäjä.
        mieheni lähti juuri neljännesvuosisadan yhteiselon jälkeen.
        Yhdessä aikoinaan perustimme yrityksen, ja nyt meillä tuli hieman rahan kanssa takapakkia.
        Mies lähti samantien. Kertomatta mitään syytä.
        Paitsi että onneton oli ollut jo pitkäään.
        Yritys vei meidän molempien vapaa-ajan.
        Lomallakin vietin aikaa vain lasten kanssa.
        Mies oli yksin.
        Syy on minun, mutta huomasin sen vasta liian myöhään.
        Nyt miehelläni on jo uusi koti ja uusi perhe, vaikka hänen lähdöstään on vasta vähän aikaa.
        Oli hankkinut ne jo ennen kuin lähti.

        Voi teitä raukkoja !

        Ette tiädä paljoakaan yksinäisyydestä näköjään .

      • Lissukka77
        myös yrittäjä kirjoitti:

        Minulle kävi toisin päin.
        Olen itse yrittäjä.
        mieheni lähti juuri neljännesvuosisadan yhteiselon jälkeen.
        Yhdessä aikoinaan perustimme yrityksen, ja nyt meillä tuli hieman rahan kanssa takapakkia.
        Mies lähti samantien. Kertomatta mitään syytä.
        Paitsi että onneton oli ollut jo pitkäään.
        Yritys vei meidän molempien vapaa-ajan.
        Lomallakin vietin aikaa vain lasten kanssa.
        Mies oli yksin.
        Syy on minun, mutta huomasin sen vasta liian myöhään.
        Nyt miehelläni on jo uusi koti ja uusi perhe, vaikka hänen lähdöstään on vasta vähän aikaa.
        Oli hankkinut ne jo ennen kuin lähti.

        Hyvä saada tänne myös tätä näkökulmaa asiaan. Kiitos viestistäsi, mikä on ikään kuin varottava esimerkki. ...Ja tuskin pelkästään itseäsi erosta syyttää saat, aina tarvitaan kaksi...

    • tainti -60

      Olen ollut naimisissa 25- vuotta yrittäjän kanssa. Välillä on ollut ylämäkeä ja taas alamäkeä mutta rakkaus on kestänyt vielä tähän asti. Monesti mietin , että olemme olleet hulluja kun yrittäjäksi läksimme mutta olemme eläneet maatalousvaltaisessa kunnassa jossa teollista yrittäjää ei juuri ole tuettu on aina ollut itse haettava yrityssuhteet. Olimme kumpikin alkuun pitkään kahden yrityksen puristuksessa eipä sitä liikaa aikaa toisillemme ollut mutta näimme toisemme joka päivä. Olin 28-vuotias kun sain esikoiseni ja viisivuotta meni kun sain toisen lapsen. Olin pitkälti yksinhuoltaja ja lapsien liian pitkä ikäero näkyi sitten murrosiässä nuoremman häiriökäyttäytymisenä kun hän on poika ja isä on se tärkeempi kuin äiti hänelle. Jos on hyvä sukulais ja ystäväverkosto suosittelen sen kasvattamista ennenkuin hankkii lapsia. Naimisiin ei kannata tämän verotussysteemin takia mennäkkään jos yrittäjä sairastuu siinä puolison tulot katsotaan ja päivärahat pienenee isännältä. Olen pettynyt tämänpäivän menoon. Toivon että teillä menee paremmin ja katsotte etunne ennenkuin lapsia alatte tekemään.

    • Juu,uu!

      Niinhän se on! Mutta 13 vuoden jälkeen mies kuitenkin löysi, vapaailtanaan, yhden "huoran" ja se oli menoa. Hän oli "tuhlannut" minuun kaikki nuo vuodet,minuun joka oli häntä kannustanut, auttanut firman menestyksessä, hankkinut omaisuutta, mies oli ulosotossa kun tapasimme. Eli mikä kannattaa, kuinka paljon pitää joustaa, mihin uskoa?? Kehen luottaa? Kun tulos on kuitenkin mitä vain? Mieti!

      • oma.

        Yritys on työ, harrastus,elämäntapa ja intohimo. Ei siihen yhtälöön voi enään mahtua puoliso,johan tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia.

      • Lissukka77
        oma. kirjoitti:

        Yritys on työ, harrastus,elämäntapa ja intohimo. Ei siihen yhtälöön voi enään mahtua puoliso,johan tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia.

        En yleistäisi tässä asiassa, ettei yrittäjän elämään mahtuisi muuta kuin työ, sillä vaikka vaikka mieheni yritys on hänelle "kaikki kaikessa", on koti hänelle suuri henkireikä ja vastapaino,ja lähes kaikki vapaa-aikamme uhrataan kodin laittoon...

      • Anonyymi
        oma. kirjoitti:

        Yritys on työ, harrastus,elämäntapa ja intohimo. Ei siihen yhtälöön voi enään mahtua puoliso,johan tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia.

        Olen samaa mieltä. Olen avioitunut vanhemmalla iällä yrittäjän kanssa. Hänelle yritys on ykkönen. Olen nyt ollut yrityksen veturina 8 vuotta. Eläkkeelle pääsin palkkatyöstä 40 vuoden työuran jälkeen. En tiennyt, mihin oikeastaan joudun. haluaisin nyt yli 70-vuotiaana lopettaa oman osuuteni. Yritys ei ole mikään kultakaivos. Olen sijoittanut omia rahojanikin siihen. Työnkuvani on sellainen, ettei sitä ulkopuolinen ilmaiseksi tekisi.
        Puoliso on selvästi menettänyt muistiaan ja on myös fyysisesti heikossa kunnossa. Silti pitää vain jatkaa!
        Koen olevani niin vihainen siitä, että suhde on epäreilu minua kohtaan. Minä annan työni ja rahani, mutta mitään en ole saanut. Minun olisi pakko päästä tästä irti, muuten menee sekä henkinen että fyysinen terveys.

    • "yksin"

      En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta oma ajatukseni liippaa moneen lukemaani (itsekkin yrittäjän puoliso).
      Älä missään nimessä ajattele hommaavasi siihen yksinäisyyteen lasta... jos nyt jo kärsit. Lapsi saattaa olla juuri silloin kun miehesi tekee eniten töitä, itkuinen milloin minkäkin asian takia, väsyt lapsen huutamiseen ja siihen, että hoidat häntä "yksin". Ahdistut vielä enemmän, sillä oletettavasti miehesi ei vähennä töitään lapsenkaan takia silloin kun työt pukkaavat.
      Ota koira kaveriksi! Sitä pitää ulkoiluttaa, huolehtia ruuasta ja muutenkin. Saat yksinäisyyteesi jotain tekemistä. Koiran kanssa voi touhuta mihin aikaan tahtoo...varmaan saat kaverin vaikka klo 22.00 illalla.
      Toinen vaihtoehto on se, että ota ero, hae itsellesi puoliso sillä kriteerillä, että töitä saa tehdä vain silloin kun sinäkin... niitä ei varmaankaan joka oksalla ole otettavissa...
      Elämässä pitää oppia ajattelemaan muitakin kuin itseään, tai sit vaan kannattaa olla yksin!

    • ???

      Hanki iltojesi iloksi kunnon rattopoika. Äkkiä huomaat, että miehesi ehtii aiemmin kotiin ja yritys pyörii silti ihan hyvin. Saattaa miehesi maksaa kalliin hinnan 16-tuntisista päivistä ja olemattomasta elintason noususta.
      Oletusarvona menettää vielä sinut ja saa päälle sydärin stressistä........, joten työttäkin elää muttei rakkaudetta.

    • avuliasAAAAA

      Taas näitä ruikuttajia. Nainen, joka ei saa yksin aikaansa kulumaan, joten pitää roikkua miehessä kiinni. Itsenäisty ja hanki itsellesi jotain muutakin kun miehessä roikkuminen.

      • jokutar

        En jaksanut lukea kaikkia tekstejä, mutta itse olen ollut yrittäjän puolisona. Miehelleni tuli lopulta työuupumus, masennus ja alko. Vuosikausia sanoin, että hän voisi pyhittää aikaa hieman enemmän perheelleenkin. Lopputuloksena oli avioero. Siis minun mielestäni työ ei saa mennä perheen ja ihmissuhteiden edelle. Toki työtä pitää tehdä, mutta pitäisi sitten miettiä yritystä perustettaessa että mitä se vaatii ja millaiset edellytykset on perhe-elämälle. Se on taivahan tosi, että monesti yrittäjä raataa melkein ilman palkkaa. Eli taloudellinen hyöty voi olla minimaalinen panoksiin verrattuna. Että vieraalla tienaisi enemmän pienemmällä vaivannäöllä ja jäisi aikaa perheellekin. Minä en yrittäjämiestä enää huoli. Vaimollakin on oikeutensa tasaveroiseen kumppaniin ja seksielämään, esimerkiksi.

    • Takinonamida

      Jos tilanne on mielestäsi ahdistava, tai jos miehesi ei ymmärrä tilannettasi, erotkaa. Ei tämä ole mikään tunteeton kommentti, vaan tiedän tasan tarkkaan millaista se olisi. Ihmiset ovat ihan oikeasti niin ERILAISIA, ja joskus menee pidempään, kun sellainen oikeanlainen tulee vastaan. Jos toiselle on tärkeämpää läheisyys kuin toiselle, hankalaa tulee, ja tulee olemaan vieläkin hankalampaa. Tuntuu tekstiäsi lukiessani, että "tyydyt" tilanteeseen, ja suhteeseen, että ollaan nyt tässä kun on jo ehditty olla sen ja sen verran yhdessä. Puoli vuotta seurustelua, ja miesystäväsi perusti yrityksen. Sehän ei ole aika eikä mikään. Ja 2-4 vuotta seurustelua mielestäni on hyvä aika, kun miettii loppuelämäänsä. Se on tarpeeksi pitkä aika tehdä jonkinlaisia mullistavia päätöksiä, mutta ei liian suuria. Miehellesi todennäköisesti sopisi sellainen nainen, joka myös työskentelisi paljon, ja olisi vähemmän tunteellinen. Olen huomannut, ja siitä surulliseksi tullut, kun yhteiskunta aivopesee ihmiset työmuurahaisiksi. Mistä sukujuhlissa puhutaan? Mitäs sinä TEET nykyään?? Aina se sama juttu, ja sillä tarkoitetaan työtä. Mutta näiden ihmisten lisäksi ovat nämä ihmiset, jotka keskittyvät siihen, miten kaunista elämä on, jotka ovat positiivisia, eivät stressaannu turhista, tekevät työtä kyllä, oman osansa, mutta ymmärtävät, että elämässä on niin paljon muutakin ihanaa. Elämässä on 3, siis huomatkaa, 3 siivua elämän "ruokaympyrässä", 8 tunnin jaksoina: UNI, TYÖ, VAPAA-AIKA (harrastukset, nautinto, hauskanpito).

      Tunnen, että haluat miehesi olevan se puoliso sinulle josta haaveilit: Jonka kanssa voit pelata tennistä päivän päätteeksi, jonka viereen voit lysähtää harmaana päivänä telkkarin ääreen. Joka tekee kanssasi ruokaa keittiössä, jonka kanssa voit istahtaa ruokapöydän ääreen ja puhua päivästäsi hänen kanssaan kasvotusten. Sinä olet sisältä vajaa, sydämessäsi tyhjä aukko, kun puolikkaasi ei täytäkään koko puoliskoa.

      Jos olisitte olleet naimisissa 10 vuotta, silloin kannattaa hakea jonkinlaista apua, mutta olette olleet niin vähän aikaa vasta yhdessä, ja tunnutte niin kovin erilaisilta. Se, että kirjoitat tänne, tuntuu minusta siltä, että olet jo pitkään ollut ahdistunut ja haet sitä viimeistä oljenkortta. Otan osaa, todellakin, ihmissuhteet ovat vaikeita, mutta aivan LIIAN monet jäävät huonoon, epätyydyttävään parisuhteeseen. ITSE VIHAAN SINKKUELÄMÄÄ, sanan kaikessa merkityksessä, ja etsin sitä omaa puoliskoa. Ja suhteen lopetan, jos erot ovat liian suuret. Elämiä on vain yksi käytettävissä. Ota paperia ja kynä ja vietä hetki yksin: kirjoita miehesi/suhteenne plussat ja miinukset, ja mieti mikä on juuri sinulle tärkeintä.

      Minä tiedän todellakin millaista yksinäisyys voi olla. Tuntuu, että olisit jotenkin samalla aaltopituudella. Jos haluat jutella lisää, voit kirjoittaa minulle: nenatafeis@aim.com.

    • Suplikki+ranalla

      Niin se on hankalaa ajatella aivoilla.Onko niin että et ole katsonut sivuillesi.Onko se kummalista että vaimo käy vieraissa.Olin pitänyt oman vaimoni vain minulle uskolisena tai olin olettanut niin olevan.Mutta kävikin ilmi että hänellä oli ollut jotakin vipinää toisen miehen kanssa.Suukotelua ja semoista en usko että heillä olisi ollut seksiä tai en siten ymmärrä häntä.Oikeikun asiaa ajatelen olisiko se niin suuri syylisyys vaikka vieras olisi pannut häntä oikeastaan toivon sitä että vieras olisi pannut häntä antanut näin nautintoa vaimolle.Ajatele kumi päälle siten sinne perille asti ,en olisi pahoilani vaikka näin olisi käynnyt.Siihen aikaan hänellä oli jotain siellä joka esti meidän kanssakäymiset.Kerra ajoimme autoa hänen kännykkä soi hän sanoi vastaa ja vastasin mies soitti ja kysyi pyöristä jotakin siinä puhuessa toivotelimme hyvää viikonloppua toisillemme.Vaimo ärtyi kovasti ei olut ymärtävinään mistä oli kysymys mitkä pyörät hän ihmeteli.Olen itse harrastanut niin sanotusti syrjä hyppyjä naisten kanssa kauniita naisia on ollut esillä lahden liepeillä,mutta vaikka olisin saanut en ole uskaltanu mennä heidän mukaansa.Ja nyt suretaa se etten ole uskaltanu panna naisia ,kun olisivat antaneet hyvää.Kyllä naista saa kyllä naiset antavat oikein mielellään näin musta ainakin tuntuu.

      • mominmis

        mieheni on joka päivä 12 tuntia töihin kun minä lähden hän nukkuu ja kun hän tulee minä nukun. Hyvin ollaan pärjätty viikonloputkin hän on usein töissä. mutta kaiken korvaa se kuinka hyvältä ne harvat sunnuntai vapaat sitten tuntuvat. nauti hyvä ihminen hetkistä äläkä marise.

    • väsy*

      Meillä on niin, että työskentelemme yhdessä yrityksessämme. Pahinta on, kun työt eivät koskaan jää kotiin, vielä nukkumaan mennessä niistä jauhetaan. Olen pitkään miettinyt lähtemistä...vieläkään en ole saanut aikaiseksi...mukava kuitenkin lukea tämä ketju, ennen en ole tälläistä löytänyt.

    • Sätkynukkeko vaan

      Minun mieheni... (oikeastaan ei hyvälläkään tahdolla voi sanoa miehekseni, vaan tapailemani mies) on yrittäjä. Tuore sellainen. Vasta ensimmäinen vuosi menossa. Emme asu vielä yhdessä. Hän tekee pitkää päivää. Herää aamulla joskus jopa 04:00. Iltaisin menee kotiinsa siinä 18.30. Joskus on kotonaan vasta klo 21. On kuljetusalan yrittäjä.... Näemme vain viikonloppuisin. Yleensä vain yhtenä päivänä viikossa. Tämä siksi, että hän asuu vanhempiensa kanssa vielä, ja toimii ns. omaishoitajana melkein kaiken vapaa-ajan. Viikonloppuisin tekee yrityksensä muita töitä ja auttaa kavereitaan ja antaa heille aikaansa. Rentoutuu juomalla olutta... Minulle suodaan yleensä lauantain ja sunnuntain välinen yö. Se on seksiin painottautuva. Tunnen itseni oikeastaan melkeimpä maksulliseksi naiseksi, sillä erolla, että raha ei liiku. Tämä mies yrittää pitää suhdetta yllä muina päivinä tekstiviestien avulla. Minä en kelpaa kavereiden kanssa vietettyyn aikaan, koska en voi sietää humalassa heilumista. Pidän sitä vääränä koska se vie meidän yhteistämme aikaa. Ja koska meillä on niin vähän aikaa yhdessä, niin en halua tuhrata yhteistä aikaamme miehen"kännikavereiden" näkemiseen. Saatan olla katkeroitunut miehen kavereille.
      Mies tietää minun vaikeuteni ja suhtautumiseni tähän yhteen yöhön. Tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Mies on sitoutunut hoitamaan vanhempiaan hamaan loppuun asti. Sen jälkeen olisi varmaan tiedossa pesti puuron keittäjänä (näin hän on minulle vihjaillut) ja yksinäisiä iltoja kuten juuri olette kuvailleet.
      Ei hyvältä kuulosta. Eroa... Mihin sen rakkauden tunkee?
      Ennen yrittäjyyttä näimme hieman useammin. Mutta jos tämä muuttuu aikaa myöten pahemmaksi, niin minähän valmistelen itselleni hulluutta, yksinäisyyden vankilaa, hirttosilmukkaa?
      Lapsia ei tähän hulluuteen voisi kuvitellakkaan, vaikka vauvakuume onkin ajoittain kova, ja se satuttaa minua, koska tässä tilanteessa ei voi, eikä kannata haaveillakkaan lapsista kyseisen miehen kanssa. Lähentelen neljääkymmentä vuotta jo kohta, joten kohta voin sanoa hyvästit lisääntymisellekkin...

      Taitaa olla niin, että yrittäjän kanssa kaikki on tuhoon tuomittua.

      • Aloitteleva

        Miten ihmisten työnteon muodot eroavat toisistaan, ihan oikeasti? Itse olen nainen. Mieskaveri elää eri paikkakunnalla- Mutta vaatisi, etten ikinä, nytkään kun aiemmin palkkatyönä tekemäni työasiat on ostettavissa yritystoiminnaksi itselleni- niin, vaatii, että otan mielummin työttömyyden.
        Toisille sopii vähän rahaa, työttömän pitkä aika, toisille ei.
        Minä ja kaverini riitelemme nyt kun laskeskelen jo mitä milläkin vaihtoehdolla jää viivan alle- työntekijällä ja yksinyrittäen, siis riitelemme ihan koko ajan, ja kaverini puuttuu joka ikiseen asiaani.
        Olen ajatellut pistää välit poikki. En vain jaksaisi, että kitisee. Hän itse kun on työtön, joka tuntuu haluavan pitääkkin asiansa niin, ettei tee mitään tuottavaa itsensä elättämiseen.
        Olen palkkatyössä muutaman vuoden, maksanut liki kaikki yhteiset kulumme. Sille laitoin stopin, kun nyt säästän tiukemmin- että toiminimihommani voi alkaa eli saan tarvikketa työni aloittamiseen yrittäjänä.

        Palkkatyössäkin työt... On kun ne on. Kaverini on pitänyt siitäkin möykkää useasti. Olen kysynyt, että kuka ne hommat tekee, kun ovat tehtävissä? Voinhan toki pitää vapaata- ihan vaikka milloin, mutta sentiäkään ei tilini liho. Eikä minua mikään muukaan taho juuri ja juuri elätä, kuin oma työ.

        Minusta, jos jollakulla on niin paljon jatkuvasti aikaa, että ehtisi elämään omaakin elämäänsä, ja ihminen ei elä sitä, vaan haluaisi siippansa töiden kaatuvan- parisuhteen takia, niin... saisi miettiä asioita. Yrittäjä kun ei ole mikään kenenkään varaelämä. Jokaisen on omansa elettävä.
        Hyvillään pitää olla jo siitä että on katto pään päällä yrittäjän kanssa, jolla on työtä. Voithan jutella, voitko osallistua, kun sinulla aikaakin on, toisen työhön. Pikkuisen liksaa, ja kummallekin, myös yrittäjäpuolisolle, aikaa... Lepoa, jonka lisäksi muu on yrittäjälle extraa.

      • mekkkk

        Sen verran katsoin vieretä kun äitini hoiti muistisairasta isään niin en suosittele omaishoitajuutta kenelekkään koska siinä oma elämä kärsii ja milloihan mies harrastaa jotain kun omaa aikaa ei ole. Sanoppa seuraavan kerran että sinua ei kiinosta olla mikään vakipano miehellesi joka tapaa vain kerran viikossa yhden yön. Itsekkin teen töitä ja ylitöitä niinkuin nytkin mutta naisenikin on töissä mutta hommaan vapaata ja aina reilut 8 vuotta on ollut joka vuosi 6-8 viikkoa lomaa kun voi ottaa ylitöitä vapaana ja reissata silloin pitkin mailmaa. Ykis nuoruuden kaveri sanoi kerran että vanhemmistaa pitää huolehtia niin sanoin takaisin että missä niin sanotaan ja se on jokaisen oma asia mitä vapaa-ajallaan tekee ja mitä ei. Onnekis on sen verran äitiini välimatkaa ettei viikolla ja ei vkl tule kovinkaan usein käytä kylässä. 4-6 kertaa vuodessa riittää.

    • Läheisyydentarve

      Voin toki olla väärässä, mutta aloitus kuulostaa siltä, että ongelma saattaa olla eroissa ihmisten välillä, eikä niinkään työssä. Ihmisillä on erilaiset läheisyyden tarpeet ja niitä on vaikea muuttaa. Toiset kaipaavat parisuhteelta enemmän yhdessäoloa kuin toiset. Voi olla, että miehen oikeasti on pakko tehdä pitkät päivät, mutta voi myös olla, että hän nauttii siitä, eikä kaipaa yhtä paljoa yhdessäoloa kuin sinä. Se ei tarkoita etteikö hän välittäisi. (Varsinkin, jos olette vielä yhdessä näin 8 vuotta langan aloittamisen jälkeen.) Ymmärrän kyllä tuskasi, koska olen itsekin sellainen ihminen, joka kaipaa paljon läheisyyttä suhteessa.

      Olen itsekin (tuore) yrittäjä. Toki yrittäjiä ja yrityksiä on hyvin monenlaisia. Minulla työtä riittää loputtomiin, mutta toisaalta kukaan ei määrää aikataulujani ja voin aika hyvin jaksottaa työn siten kuin haluan.

      • TotuusSattuuQC

        On tietysti joitain poikkeuksiakin mutta valtaosassa yrittäjien tapauksissa järjettömän pitkät työpäivät kertovat vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: yritys ei ole oikeasti tuottava.
        Jos saat yrityksestä vain ihan normaaliin palkkatuloon verrattavaa palkkaa mutta teet 18 tunnin työpäiviä, voit helposti laskea että tuntipalkkasi on mitätön. Ja se on mitätön koska yritys ei tuota riittävästi tehtyä työtuntia kohden. Tämä johtuu joko siitä että liikeidea ei toimi kunnolla tai sitten yrityksen muu kulurakenne on pielessä.

      • mekkkk
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        On tietysti joitain poikkeuksiakin mutta valtaosassa yrittäjien tapauksissa järjettömän pitkät työpäivät kertovat vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: yritys ei ole oikeasti tuottava.
        Jos saat yrityksestä vain ihan normaaliin palkkatuloon verrattavaa palkkaa mutta teet 18 tunnin työpäiviä, voit helposti laskea että tuntipalkkasi on mitätön. Ja se on mitätön koska yritys ei tuota riittävästi tehtyä työtuntia kohden. Tämä johtuu joko siitä että liikeidea ei toimi kunnolla tai sitten yrityksen muu kulurakenne on pielessä.

        Ja yritys pitää olla sellainen että jokaisen tunnin voi laskuttaa asiakkailta ja kaikkea ei kannata tehdä itse eli vaikka kirjanpito kannatta ulkoistaa. Monet jotka käyvät viakka tejnistä kauppaa niin yhden miehen yrityksellä voi olla iso liikevaihto ja siitä omat katteet niin tienaa hyvin ja jokin elintarvikekoski tai grilli niin töitä on paljon mutta tulot täysin riippuvaisia asikkaiden määrästä.

      • nothingbutthetruth

        "ongelma saattaa olla eroissa ihmisten välillä, eikä niinkään työssä. "

        Minä sanoisin puolestani "sekä-että" ja vielä toisen kerran "sekä-että".

        Suurin ongelma on, kun varsin nuorehko yrittäjä perustaa yrityksen suurin piirtein samaan aikaan perheen perustamisen kanssa - tai vähän sen jälkeen kun perhe on perustettu.

        Kukaan ihminen ei voi olla täysipainoisesti firmassaan 8-10 tuntia 5-6-7 päivää viikossa (normaalit työajat ovat ainakin kaikille tuntemilleni yrittäjille pelkkää unelmaa - tai sitten ne tulevat joskus 10-20 vuoden päästä kun yrityksen toiminta on vakiintunut) ja tämän jälkeen täysillä perheensä kanssa. Yrittäminen vaatii yrittäjän puolisolta enemmän. Monet tulevat jaksamisensa päähän, ennemmin tai myöhemmin.

        Yrittäjällä saattaa olla omia "päähänpinttymiä" tai mielenterveysongelmia. Hän saattaa veivata yrityksen asioita 24/7 päässään. Istua sohvalla, katsoa teeveetä, mutta ei hän ole siinä läsnä perheelle. Hänen ajatuksensa työskentelevät ja se on muulle perheelle haitallista. Olla paikalla, mutta ei silloinkaan läsnä. Ellei firmassa ole edes mitään "hätää", niin kokoajanhan on kehitettävä kaikkea, ettei sellaista tulisi. Tämän vuoksi hänen perheessään on hätä. Yrittäjän pitää olla jonkun asteinen työnarkomaani, muuten firma ei menesty. Erittäin suuria ongelmia tulee aina, jos firma ei menesty.

      • nothingbutthetruth
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        On tietysti joitain poikkeuksiakin mutta valtaosassa yrittäjien tapauksissa järjettömän pitkät työpäivät kertovat vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: yritys ei ole oikeasti tuottava.
        Jos saat yrityksestä vain ihan normaaliin palkkatuloon verrattavaa palkkaa mutta teet 18 tunnin työpäiviä, voit helposti laskea että tuntipalkkasi on mitätön. Ja se on mitätön koska yritys ei tuota riittävästi tehtyä työtuntia kohden. Tämä johtuu joko siitä että liikeidea ei toimi kunnolla tai sitten yrityksen muu kulurakenne on pielessä.

        Suurin piirtein jokaisen pienyrittäjän tulo on minimaalista normaaliin palkkaan nähden. Vaikka vuosittainen liikevaihto olisi esim. puolimiljoona, niin voitoksi jää useinkin alle 70000e. Työtunteihin ei lasketa matkoja - ja jos niitä on esim. pitkin Suomea, niin suurin osa ajasta kuluu niihin. Esimerkkini mukaan firma laskuttaa kk yli 40000 e. Siihen ei tarvita kuin muutama asiakas kuukaudessa mutta sitten on tien päällä putkeen pitkiäkin aikoja.

        Yrittäjän ei myöskään kannata sairastaa pitkään. Muuten tili menee miinukselle hyvin nopeasti.

      • TotuusSattuuQC
        nothingbutthetruth kirjoitti:

        Suurin piirtein jokaisen pienyrittäjän tulo on minimaalista normaaliin palkkaan nähden. Vaikka vuosittainen liikevaihto olisi esim. puolimiljoona, niin voitoksi jää useinkin alle 70000e. Työtunteihin ei lasketa matkoja - ja jos niitä on esim. pitkin Suomea, niin suurin osa ajasta kuluu niihin. Esimerkkini mukaan firma laskuttaa kk yli 40000 e. Siihen ei tarvita kuin muutama asiakas kuukaudessa mutta sitten on tien päällä putkeen pitkiäkin aikoja.

        Yrittäjän ei myöskään kannata sairastaa pitkään. Muuten tili menee miinukselle hyvin nopeasti.

        "Suurin piirtein jokaisen pienyrittäjän tulo on minimaalista normaaliin palkkaan nähden."

        Valitettavasti näin ja se kertoo aika karusti että ne taloudelliset realiteetit eivät ole oikein hallussa. Yritystoiminnan ei ole tarkoitus olla jonkun minimitoimeentulon järjettömällä työmäärällä tuottava tapa ansaita elanto. On olemassa ihan selkeitä taloudellisia mittareita jolla yrityksen kannattavuutta ja sijoitetun pääoman tuottoa voidaan mitata. Ja jos ne kaikki mittarit osoittavat mitätöntä tuottoa niin siitä kannattaisi tehdä jotain johtopäätöksiä. Yrityksen liikeidea ja kulurakenne ei ole kunnossa jos tuotto on jatkuvasti olematon. Noille siis pitäisi tehdä jotain tai vaihtoehtoisesti ajaa firma alas ja lopettaa pään hakkaaminen seinään jos se seinä ei loputtomasta yrittämisestä huolimatta ole edelleenkään kaatunut.

      • hetimullekaikkijne
        TotuusSattuuQC kirjoitti:

        "Suurin piirtein jokaisen pienyrittäjän tulo on minimaalista normaaliin palkkaan nähden."

        Valitettavasti näin ja se kertoo aika karusti että ne taloudelliset realiteetit eivät ole oikein hallussa. Yritystoiminnan ei ole tarkoitus olla jonkun minimitoimeentulon järjettömällä työmäärällä tuottava tapa ansaita elanto. On olemassa ihan selkeitä taloudellisia mittareita jolla yrityksen kannattavuutta ja sijoitetun pääoman tuottoa voidaan mitata. Ja jos ne kaikki mittarit osoittavat mitätöntä tuottoa niin siitä kannattaisi tehdä jotain johtopäätöksiä. Yrityksen liikeidea ja kulurakenne ei ole kunnossa jos tuotto on jatkuvasti olematon. Noille siis pitäisi tehdä jotain tai vaihtoehtoisesti ajaa firma alas ja lopettaa pään hakkaaminen seinään jos se seinä ei loputtomasta yrittämisestä huolimatta ole edelleenkään kaatunut.

        Ihmettelen hieman tuota yrittäjien elämän kuvailua. Siis varmaankin on monia pienyrityksiä, joissa tehdään pitkää päivää, mutta ei se ole koko totuus.

        Itse olen yrittäjä, joka pystyy päättämään, kuinka kiireinen olen. Ja olen päättänyt, että teen noin suurin piirtein puolikasta päivää eli 20 tuntia viikossa, laskettuna kaikki oheistoiminnatkin siihen (kirjanpito, markkinointi yms).

        Tietenkin tulot ovat pienet, mutta miksi tekisin pitempää päivää, kun olen tyytyväinen vähempäänkin. Ei se raha tee onnelliseksi!

        Epäilen, että monet muutkin yrittäjät voisivat päättää työhön käyttämästään ajastaan toisinkin kuin, mitä yrittäjäeetoksessaan kuvittelevat. Nämä ovat arvovalintoja.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      49
      6385

    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      651
      2679

    3. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      83
      1219

    4. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      84
      1145

    5. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      84
      1124

    6. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      60
      1088

    7. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      290
      1080

    8. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      87
      1072

    9. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      70
      971

    10. Kaikkia ei voi miellyttää

      Eikä ole tarviskaan. Hyvää huomenta ja mukavaa perjantaita. 😊❄️⚜️✌🏼❤️
      Ikävä
      228
      864
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt