Akka aina töissä, minä kotona lapsen kanssa

Semmosta se on kotiäidin elämä yleensä ja miehet sen kun nurisee.

liity femakoihin. Niin ne naisetkin tekevät.
Katso samalla seuraavan kerran saunassa onko sulla housuissa se se se miehisyyden merkki :-)

vastustus kehiin. Vaimosi on tottunut ehkä liian hyvään, ehkä saa liikaa mennä omia menojaan. Pistä teille sellanen kalenteri jääkaapin oveen, mihin olet tarkkaan merkannut kuka vie tarhaan minäkin päivänä, kuka harrastuksiin ja miten saisit asian itsellesi toimivaksi. Juttuhan on se, että vaimosi on saanut koulutettua sinut nyt tuohon piian rooliin, että ota nyt itsellesi se valta takaisin ja kohtuu kaikessa.

On vaikea sovittaa asioita, jos vain toinen joustaa. Tee aikataulu, pidä kiinni siitä että hoidat kunniakkaasti omasi ja jos vaimosi ei hoida omiaan (lapset myöhästyy tarhasta/harrastuksista) niin vaimosi varmasti oppii kun pari kertaa lapsi on asiasta nolona tai huutaa pettymystään..ikävä sanoa näin, mutta taitaa olla ainoa keino saada äänesi kuuluviin. Joten, itse olet itsesi antanut tuohon pisteeseen mennä, joten vain sinä voit itsesi siitä taas pelastaa. Mahtaakohan vaimolla olla muutakin virikettä töissä kuin vain työt..? Ettei vaan vaimosi tuolla uskottomuuspalstalla kerro juuri kuin tärkeä se harrastus on ja että johtohahmoja ovat, pettäminen alkanut ja että ei tiedä mitä tehdä avioliitolle..?

Hanki itsekin harrastuksia ja sitten kova kovaa vastaan, että nyt järjestetään aikataulut tasapuolisesti. Mainitset harrastukseksi vain baariin menon, ehkäpä vaimo yrittääkin nimenomaan pitää sinut baareista poissa...?

Entä oliko vaimo kauankin äitiyslomalla? Tai kiinni lapsessa kun tämä oli pieni ja ottaa nyt "vahinkoa takaisin"?

Mites se yhteinen aika? Eli oletteko te koskaan perheenä yhdessä? Kuulostaa siltä, että olisitte mieluiten omilla teillänne ja lapsenhoitovastuu siirtyy sille kotiinjäävälle osapuolelle.

Jotenkin tuosta viestistäsi herää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Mitäs sen väliä,jos muija rientää.....
Käännä se eduksesi ja nauti olosta.Niin minäkin teen.
Esimerkiksi runkkaaminen on aivan taivaallista,kun se on tietenkin olevinaaan kiellettyä..ainakin naisten puolelta.Kuulokkeiden kanssa parhaan musiikin kuuntelu täysillä on säväyttävää,ellei huippua,Autoajelu torille tuo muistot mieleen.Lämmitä sauna ja nauti olosta.Kutsu kaverit,tai etsi ne ja pitäkää hauska ilta...ja muksu tietty ensin hoitoon.Ei tuota ole pakko sietää....Jos on mummit ja vaarit,niin silloin ei ainakaan....ja jos ei mummeja ja vaareja löydy,ota oikein söpö tytsy hoitamaan,niin muija pysyy,kuin tatti vierelläsi loppuelämän.

Ole kiitollinen että sinulla on terve lapsi jonka kanssa olla!

Lapsi ei suinkaa haittaa osallistumistasi harrastuksiin!
Lähde lenkille kavereittesi kanssa, lapsi vain selkäreppuun tai jos on kovin nuori, pussiin eteen. Ylimääräisen pikkupainon kanssa saat bonusharjoitusta.
Urheilutapahtumiin voit osallistua lapsesi kanssa loistavasti. Viihdykevälineistoä vain hänelle mukaan ja hän menee täysin joukon jatkona.

Kapakka ja viinanjuonti tuskin lasta kiinnostaa, se on aivan liian ala-arvoista kenellekään.
Käytä kekseliäisyyttäsi, on loppujen lopuksi hyvin harvoja paikkoja minne ei voi ottaa lasta mukaan.

Näe tämä lapsesi kanssa vietetty aika laatuaikana ja pitkän tähtäimen investointina. Sinä tulet keräämään noista kallisarvoisita lapsesi kanssa vietetyistä tunneista massiivisen koron myohemmin. Sinulla on valtavan arvokas velvollisuus olla esikuvana lapsellesi.

Loppujen lopuksi, ainoa mitä lapsesi kaipaa on tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu ja arvostettu. Sinä ehkä et tunne samalla tavalla vaimoasi kohtaan, muuta älä anna noiden tunteiden hiipua lastasi kohtaan!

Mitä ilmeisimmin vaimosi ei pidä lapsenhoidosta ollenkaan, ei ole sisäistänyt äitiyttä. Hän pakoilee, koska häntä kyllästyttää ja pitkästyttää lapsien kanssa oleminen.

Vaimollesi voi haastella, että myöhäistä katua kun vahinko on käynyt, lapsia ei voi palauttaa maahantuojalle eikä tehdä reklamaatiota.
Jotkut naiset eivät näe haastetta lastenkasvatuksessa eivätkä koe iloa lapsensa kehittymisen seuraamisessa. Heille lapsi on vain vaativa, kinisevä, kakalta haiseva paketti. Kun lapsi kasvaa isommaksi, nainen kokee hänet riiviönä, koska vuorovaikutus lapseen puuttuu.
He eivät saa yhteyttä lapseensa.

Uumoilen, että vaimollesi on näin käynyt ja hän on sysännyt koko potin sinun haltuusi. Vaimostasi KAIKKI MUU tuntuu tässä maailmassa mukavammalta paitsi hänen omat lapsensa.
Tyhmyyttään hän ei käsitä, mitä missaa koko ajan. Aika rientää, kello käy ja lapsi kasvaa, menetettyjä vuosi ei saa takaisin. Ilmeisesti vaimosi hoksaa siinä vaiheessa, kun lapset täyttävät 18 vuotta, ja sitten hoplaa! nainen alkaa roikkua aikuisessa lapsessaan ja tuleva miniä saa kunnon rienaajan kylkiäisenä... anopin.
Noh, menin asioiden edelle, ei se välttämättä noin käy.

Mutta totinen tosi on, että vaimosi ei ole kiinnostunut lapsistaan ja pakenee heitä ja epäkiinnostavia taloustöitä.
Hän on tehnyt väärät valinnat. Hänen ei olisi pitänyt mennä avioon eikä tehdä lapsia.

Mitä sinä voisit tehdä? Et paljon mitään, jos vaimo ei tajua asiaa, niin sinähän kaiken perit.
Lapset on hoidettava ja kasvatettava. Ota haaste vastaan ja tee heistä "näköisesi"... palkinnoksi saat ihan omanlaisesi lapsukaiset, vanhana sen varmaan tajuaa paremmin, kuinka tärkeää on olla arvostettu ja muistettu isä.

SINÄ olet lastesi koko elämä ja sinä kannat heidät eteenpäin, ja osa kasvatuksestasi ja geeneistäsi siirtyy sitä kautta tulevaan sukupolveen. Muodosta läheiset suhteet lapsiisi, kuule se on valtava aarre, jota typerä vaimosi ei tajua ollenkaan.... mutta sinä tajuat ja saat myös elämältä paljon rikkautta.

olet tuommonen vitun nyhverö!!!

Kun olimme veljeni kanssa 17 ja 18v, meillä oli neljävuotias pikkusisko. Isä ja äiti lentelivät töissä, harrastuksissa ja viihteellä ja me veljeni kanssa hoidimme iltatähteä. No, iltatähti tuli joka paikkaan mukaan. Hän oli veljeni kaveriporukan maskotti. Kun veli meni kaveriensa luokse, niin siskolla oli reppuun pakattu evästä ja piirustustarvikkeet. Kun minä lähdin kaupungille tyttöjen kanssa shoppailemaan, niin pikkusisko tuli mukaan. Piti vain usein etsiä mehua ja vessaa, ja kantaa väsynyttä iltatähteä reppuselässä, sellaista se on kun on lapsen kanssa matkassa.

Sitten kun veljeni sai oman pojan, niin hän otti jo 3kk ikäisen vauvan joka paikkaan mukaan. Hän kävi autoliikkeessä, rautakaupassa, ruokakaupassa tai kaverien kanssa hampurilaisella tai kahvilla ja vauva nukkui kantokassissa pöydällä. Autoon oli pakattu kaikki tarpeellinen. Eli ei veljeni ainakaan kotona istunut, vaan lapsi oli osa hänen elämäänsä ja kulki mukana. Hän sai myös valtavasti naishuomiota osakseen, vauvan kanssa kulkeva isukki kun oli niin ihana parivaljakko...

Eli jos et saa vaimoa pysymään enempää kotona, niin ota lapsi mukaan ja keksi tämän kanssa tekemistä. Toki tämäkin kasvaa ja itsenäistyy, et sinä lopuksi ikää ole kotiin kahlittu. Loppupeleissä sinulla on lapseen lopunikää todella läheinen ja luottamukselinen suhde, kun tämä on tottunut olemaan isintyttö tai-poika.

Mitäs ihmettä sinä valitat, sinullahan on 2-3 vapaailtaa viikossa ja vapaata viikonloppunakin. Kun nyt ensin hankitte siihen pari muksua lisää ja alat kustata kaikkia niitä harrastuksissaan. Laita ruuan joka päivä ja tietty käyt aina kaupassa, siivoat yms ja muistat, että ensimmäinen vapaapäivä on sitten kun nuorin on 10 v, niin aletaan sitten vasta keskustella siitä, että olet väsynnyt ja turhautunut. Tietty vielä maksat palkallasi kaikki perheen laskut ja ruuat.. no vaimo voi maksaa sähkölaskun armosta ja valittaa sitten, että pidätte liikaa valoja päällä et tulee kalliksi hänelle... Niin ja vaimosihan teki lapset vain koska halusit, niin että sinun kuuluu ne hoitaakin, muista se :). Kun valitat asiasta vaimollesi, hän lupaa sinulle vapaata maanantaisin klo 22 jälkeen kun muksut on nukkumassa.. kun sanot, että mitäs silloin vielä voi harrastaa.. saat vastaukseksi, että meet lenkille, että pysyt timmissä kunnossa, että sua kehtaa näytää..

kun kyllästyin piikomaan vaimoa ja lapsia.Mikään ei riitänyt.Piti kuunnella työhuolet.Piti tehdä miestentyöt.Valmistaa ruoat,pyykätä.Ja vielä yrittää pitää vaimo tyytyväisenä.Ja tietysti itse käydä töissä.Tottakai pikkuvaimo tarvitsi rahoittajan.Nyt tulee taistelu lapsien huoltajuudesta.Exän mielestä olen liian ailahtelevainen.Joten en kelpaa huoltajaksi.Exä taas eron harkinta-ajan ensikuukaudella pokasi uuden miehen,pidän sitä melko ailahtelevaisena käytöksenä.Suhdehistoria Exällä on sylistä seuraavaan syliin,ei hetkeäkään ole pystynyt olemaan yksin.Itselläni suhde oli ensimmäinen.Pelottaa jos se saa lasten huoltajuuden.Onkohan miehellä jo nykyaikana mahdollisuus saada huoltajuus.Lapsia on kaksi.

Parisuhde perustuu tasa-arvoon, tuskin vaimosi enää sinusta hirveesti piittaa, vaan hänen katse on jo muualla, on vain ajan kysymys, ja hän löytää itseään vanhemman sinkkumiehen. Hyvä että olet nyt jo lasten kanssa, koska erittäin suurella todennäköisyydellä mahdollisen eron myötä lapset jäävät sinulle.

Eihän tuo tietenkään ole oikein! Molemmilla on oltava yhtä suuri vastuu lapsesta ja kodista ja molemmilla on oltava mahdollisuus harrastuksiin ja omaan aikaan. -Ymmärrän Sinua, koska itse olen joskus kokenut saman, tosin naisnäkökulmasta. Ottakaa asia esille ja puhukaa se rakentavassa sävyssä selväksi. sitten aika näyttää miten toinen haluaa osallistua. Tsemppiä ja jaksamista Sinulle!

Ota nyt puheeksi,vaimosi kanssa työnjaosta.Mulla oli sama, tilanne tein kaikki kotityöt.Ruuan laitosta,pyykit,siivous,ym ym.Sillä edellytyksellä,että minulle tuli loppuunpalaminen.Vaimo teki aina käsitöitä,eikä muuta.Kun sitten sairastuin,sain lähtöpassit.Parhaampaan aikaan, meitä oli 7henk.Kolme meidän, ja entisestä kaksi liitosta.Kaiken muun lisäksi,sain vielä haukkumiset päälle.Sekä henkistä väkivaltaa,joten älä tee sitä virhettä, mitä minä tein.Perhe on toki tärkeä,mutta ei ole pelkästään sinun asiasi.Hoitaa kotityöt yksin.Tiedän sinun tunteesi,joten sano vaimolle. Mitä mieltä sinä ,olet nyky tilanteesta.Voimia sinulle,mutta tee asian eteen jotain.Että saat vaimon, ymmärtämään tilanteesi.

Hyvä, että tilanne on joskus toisinpäin. Yleensä tuossa tilanteessa on nainen. Voit hyvin samaistua monen perheenäidin rooliin.

juuh. sellasta se on kotona olevan elämä. naisena lapsemme on sysätty täysin vastuulleni. omaa aikaa tällä äidillä on pyynnöistä huolimatta 2 kertaa viikossa suihkussa käyntiajat.öitä mies ei koskaan joutunut valvomaan vauvamme kanssa. Miehellä oli varpajaiset, on työ työmatkoineen ja ravintolassa ravaamisineen, koska muuten : "en pysty hoitamaan työtäni niinkuin minulta odotetaan"- ja kyseessä on sentään konttorityö... ruoka tulee olla valmiina kun mies tulee kotiin, pyykit pestynä, koti siistinä, ja aina valmiina kestitsemään miehen sukulaisia hymyssäsuin. mies on aina kovin väsynyt töiden jälkeen. olutta kuluu. enkä minä enää jaksa. mutta eihän minulla ole oikeutta valittaa (?!?), itsehän lapsen halusin (kuten myös mieheni!). voimaton olen kun keskusteluyritykset eivät ota tuulta siipiensä alle. parisuhdetta ei ole ollut olemassa enää aikoihin. noh, tässä on todettu minun eloni ja oloni raamit. sitten kun mitta on riittävän täysi, ymmärrän kai viimein lähteä. loppujen lopuksi kyseessä oma valintani puutteellisin ennakkotiedoin tosin...

Mutta ei ole enää.

Sinä voit elää ongelmissa, minä tein ratkaisun. Otin eron uratykistä ja hoisin juristeilla meille 50/50 huoltosuhteen.

Nyt itsellä on joka toinen viikko lapset ja olen kokonaisvaltaisesti läsnä silloin heidän elämässään ja exällä joka toinen viikko. Joku muu hoitaa kotipuudelin homman siellä tällähetkellä, mutta onneksi en enää minä.

Ja joka toinen viikko pelehditään uuden naisystävän kanssa nyt kokonaisvaltaisesti ;-). Ja tälle naisystävälle työ on pelkkä rytmin tuoja elämään, ei mikään itsetarkoitus.

Joten, ota ero kusipäättärestä samantien tai vikise ja jatka puudelin roolia.

Minulla on ihan sama tilanne. Vaimo töissä ja jatkaa kotona. Viikonloppuna lepää ja nukkuu pitkään jotta jaksaa maanantaina mennä töihin. Työt pitää kuulemma hoitaa. Kotona sitten stressaantuneena purkaa ihan käsittämättömilla syytöksillä minua ihan mistä tahansa asioista. Mielestäni tässä ei ole merkitystä sillä onko mies/nainen vaan yleensäkin siitä että mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt ymmärrän nitä perheitä jossa molemmat vanhemmat ovat urakeskeisiä ja jotka saavat työstään sen täyttymyksen elämäänsä. Siellä lapsille annetaan kaikkea muuta kuin aikaa. Rakautta ehkäpä kylläkin mutta Rakkaus on aikaa lapsille ja perheelle. Tässä on tämä arjen ristiriitatilanne, toinen on urakeskeinen ja minä perhekeskeinen ihminen. Tätä on jatkunut viisi vuotta ja olen keskustellut (sitähän naiset haluavat, sarkasmia, jos ei huomannut). Eli ensin olivat käytössä nämä pehmeät menetelmät eli keskustelu ja yritys ymmärtää toista ja oppia tuntemaan. Sitten ajan mittaa mukaan on tullut katkeruus ja pettymys ja nykyään minä valitan kaikesta mistä olen itse saanut kuulla hänen stressipuskauksissaan. Lautanen pöydällä johtaa viikon mykkäkouluun. Arvatkaa vain kenelle olen alkanut piruilla kaikesta pienestä. Onkohan niin että naiset ovat olleet lehtien otsikoissa juuri näistä kotiäiti rooleistaan ja siitä että miehet eivät tee kotona mitään, mutta miesten kanssa on ihan sama juttu. Miehet ovat vain nielleet tämän saman ja sietäneet. Mieshän on vahva ja ymmärtää. Valittaminenhan olisi heikkouden merkki. Tuntuu että miehilläkin olisi paljon kerrottavaa kotioloistaan ja siitä miten ne asiat voivat kotona olla. Arvostakaa ihmiset sitä mitä teillä on koska työtä teillä ei välttämättä kohta ole. Minä haluan rinnalleni ihmisen joka nauraa yhdessä.

vaiha eukkoo ja ota vaik mut. mä voin olla kotis äippä ja sä voit luoda uraa ja mennä nii pal ko napas sietää :)
mua rasittaa toi työssä käynti nii pal.

Tässäpä taas ajatellaan lasta paljon. Lapsi joutuu kärsimään siitä kun vanhemmat kilpailee että kumpi pääsee enemmän omille menoilleen. Taidatte olla semmoinen pariskunta että olette tehneet sen lapsen vain siksi että kun se kuuluu tehdä. Tottakai on joskus hyvä levähtää ja saada omaa aikaa, mutta silloin kun hankkii sen lapsen niin pitäisi panostaa siihen lapseen eikä omiin juttuihinsa.

Olen asunut idioootti-naisen kanssa ja jopa tehnyt 2 lasta.
Se nainen meni sekasin uran ja opiskelujen kanssa.
Tuhosi perheen. Oli aina kiire. Se siis sairastui johonkin "menestykseen "

Nyt se on jo vanha katkera mummo,
pikku titteli, perhe tuhottu. jne..
Ja minä edelleen vapaa onnellinen poikamies....

olla tästä, ukko ei pääse baariin niin narisee kun "pitää"olla kotona :D ==Sitten silloin kun itsellä olisi mahdollisuus lähteä baariin/ulos niin sitä on yleensä niin saatanan väsynyt tästä arjenpyörittämisrumbasta, että on pakko jäädä nukkumaan kotiin=== tyypillinen mies....

..on sinulla yksinäinen ja raskas elämäntaakka kannettavaksi annettu;(

Minun pojallani on tasan samanlainen kohtalo..
On ollut sydäntäsärkevää hänen uurastustaan seurata.
Tummat renkaat aina silmien alla on hänellä ja mieletön väsymys ainainen.

Naisensa tapoja ja tottumusta on ollut mahdoton muuttaa.

Voi surujensumma..

Jaksamista sinulle toivotan. Varmasti sinullekkin vielä ilon aika koittaa!

Eihän tuossa muuta ole kun sukupuoliroolit vain vaihtuneet, aika moni mies on yleensä tuollainen. Sanon saman kuin ruikuttaville vaimoillekin: sitä saa mitä tilaa.

Ymmärrän täysin sinua. Ei todellakaan ole kiva, kun toinen on koko ajan menossa ja vetoaa siihen, että on työpalavereita ja kaiken maailman kissanristiäisiä ja sit sinä joudut tekemään kaikki oman työn päälle. Kylllä kannattaa ottaa muija puhutteluun, sehän vetää sinua jo nyt miten itse haluaa. Hänen täytyy oppia kunnioittamaan myös sinun työtä/harrastuksia ja antaa omaa aikaa myös sinulle. Älä alistu enää mokomaan pyöritykseen, joku raja se on oltava noissakin asioissa. Hommaa oma asunto joksinkin aikaa, ainakin siten saat myös omaa aikaa, tietenkin tinkimättä lapsesi kans vietetystä ajasta. Teet muijalle selväksi, ett vaikka joka toinen viikonloppu sinä hoidat lasta ja muutoin hän on äitinsä luona. Ainakin näin saat aikaa itsellesi ja koottua hermoja kasaan ennen kuin on liian myöhäistä. Ei ole reilua, että muijas pitää sua lapsenvahtina.

Entisajan Suomessa ukko oli aina töissä ja siinä sivussa myös omissa harrastuksissaan. Isää kaivattiin kotona kovasti, kunnes hänen poissaoloonsa totuttiin ja hänestä tuli isäke, jonkinlainen perheen pakollinen lisäke, ulkopuolinen. Nyt tasa-arvon nimissä akoillakin on mahdollisuus tulla äitikkeiksi. Ja kuka tämän poissaolevan perheenlisäkkeen mahdollistaa, nyt kun yhteiskunta ei sitä enää säätele? - Puoliso. Niin, niin, sinä juuri. Sinä kiltti, rakastava puoliso ja vanhempi, joka kirjoitat tälle palstalle. Sinä olet tunnollinen ja kunnollinen, rakastat lapsiasi ja lapsesi rakastavat sinua. Mutta rakasta myös itseäsi sen verran, että kerrot kumppanillesi mikä sinulle sopii ja mikä ei. Sopikaa yhteiset pelisäännöt, miten eletään perheessä yhdessä ja erikseen. Katso peiliin ja huomaa, mitä sinä voisit tehdä toisin. Vaimosi rientää kotoa töihin, eikä päinvastoin, niinkuin joskus ennen. Mitä ihmettä voisit tehdä toisin, olla toisin, ajatella toisin, tuntea toisin? Ole halukas muuttamaan itseäsi, sillä se toinen ei käskystä muutu. Hukkaat vain aikaasi keskittymällä toisen virheisiin. Ihastu itseesi ja ala nauttia omasta elämästäsi! Vaimokin alkaa taas rientää töistä kotiin, ja paljon muuta kivaa...

vaan on tällasta. Naiset vie ja me vikistään... Maailmalla leviää ihan uus elämäntapa FLR! Tutustuppa vaikka sivustoon "She makes the rules".
Hetken aikaa voidaan käydä viivytystaistelua,mutta kyllä se vaan on niin että naiset tätä maailmaa pyörittää ja määrää...yhä enemmän...

Tunnen aivan vastaavan tapauksen! Ettet vaan olisi juuri sama tapaus...
Vaimollasi on työ, jossa hän ilmeisesti joutuu edetäkseen, tai työnsä pitääkseen joustamaan työajoissa.
Työn vastapainoksi hänellä on harrastus.
Sinullakin on työsi ja harrastuksesi, mutta sinä taasen pystyt viemään lapsen hoitoon ja hakemaan hänet.
Tämä vastaava tapaus, jota läheltä seurattuani on sellainen, jossa isä mieluusti jäi isyysvapaalle, ja äiti palasi aiemmin työhön, koska ansaitsee enemmän. Lapsi on leimautunut kovasti isäänsä ja äiti kärsii kovia omantunnon tuskia, kun ei ehdi omasta mielestään tarpeeksi olemaan lapsen kanssa.
Isä on kyllästynyt omaan rooliinsa ja haikailee harrastuksensa pariin. Äiti yrittää puristaa viimeisetkin mehut itsestään hoitamalla kodin "kirjanpidon".
Lapsi vaistoaa kodin kireän tunnelman, kun molemmat vanhemmat ovat turhautuneita ajan riittämättömyyteen. Lapsi oireilee kiukuttelemalla, joka ennestään lisää vanhempien jaksamattomuutta.
Isä purkaa pahaa oloaan valittelemalla ystäville, sukulaisille ja työkavereille. Isä arvostelee vaimoaan omille sukulaisilleen ja asiat vääristyvät.
Voi hyvänen aika! Teillä on lapsi, ihana pieni ihminen. Teillä on rakkaus...kyllä se sieltä löytyy.
ARVOSTAKAA sitä mitä teillä nyt on. Koittakaa jaksaa. Lapsi ei ikuisesti ole lapsi! Koittakaa olla riitelemättä lapsen läsnäollessä. YMMÄRTÄKÄÄ toisianne.
Tälle yhteiskunnalle voitte yhdessä olla vihaisia. Yhteiskunta ja nykyinen maailmanmeno tekee ihmisistä tyytymättömiä, eikä mikään tunnu enää riittävän!

Mielestäni tasa arvo kuitenkin parisuhteessa missä on lapsia ja yhteinen aika on todella tärkeää koska ei se muuten enää ole edes parisuhde vaan kumpikin elää omaa elämää lapsielämän sivussa.Meillä kumpikin menee yhtä paljon ja se sopii hyvin.

monesti se on niinpäin,että nainen hoitaa huushollia ja lapsia sen 24/7.

Joten kun meneekin sitten niin päin miehenkin pitäisi osallistua käy juuri noin,että murina alkaa.
Ehkä olet sitten ainut mies joka voi/osaa asettua naisen "kenkiin".

Kotityöt on rankkoja.
Onhan sinulla onneksi työ,ettei tarvitse olla 24/7 kotivahtina.
Nimittäin kotona olo on todellinen henkinen rääkki ja työmaa jolle ei ole mitään loppua.

Mikä helvetti se muuten on,että nykyään pitää olla koko ajan menossa....eikö voisi olla että kaikki olisi kotona vaikka 3 iltaa viikossa ja yhdessä!?

niin on meillä tuttava jossa nainen päivät kotona!
Mies käy vaativassa työssä ja silti vie lapsen hoitoon ja harrastuksiin,imuroi,tiskaa,siivoaa.
Eli miehellä ei paljon omaa elämää ole.
Huuto on hirveä jos mies ei hyppää naisen mielenmukaan.

mies! Vaimo oli yrittäjänä 20 v. Ja paikallisessa urheiluseurassa mukana vahvasti. Nyt eläkkeelle jäänyt molemmatkin sairauden takia,mutta ei minun pulmani parempaan päin ole mennyt nyt marinaa on joka asiasta,se alkaa aamulla sängyn petaamisesta ym. maailman asiat, en tiä kuinka nämä asiat hoitui hänen poissa ollessaan töissä kävin minäkin,ja illalla hoidin lapsenkin hänen poissa ollessaan,kait sekin on pilalle mennyt minun takiani, olen katsonut siihen kuuluisaan peiliinkin mutta en näe ratkaisua?? Meillä ei ees viinan kanssa lotrata,pitäisköhän irrotella oikein kunnolla?!

moikka kaikille! vastauksista huomaa,että suurin osa on elämäänsä kyllästyneitä kotiäitejä jotka ei "voi" tai "saa" tehdä mitään kun on niin lapsissa kiinni 24/7...itse olen 31-vuotias ja minulla on työssä käyvä mies ja neljä ala-ikäistä lasta..on kaksi koiraa,kissa ja hevosiakin vielä,mutta kyllä minä siltikin saan myös omaa aikaa kuten miehenikin ja välillä jopa saadaan kahdenkeskistä aikaakin,siitä kiitos lasten kummeille.isovanhempiakaan ei enää ole ja tukiverkosto on todella pieni.Minä olen sitä mieltä että joka suhteessa pitää olla tasapuolisuus niin äitiä kuin isääkin kohtaan.Mikä/kuka antaa oikeuden siihen että vain toinen saa tehdä ja mennä? kyllä se asia on niin että yhdessä ne lapset tehdään ja kasvatetaan.Kyllä sillä kotona olevallakin on kädet täynnä työtä jos perheessä on lapsi/lapsia..kyllä mun mieheni tietää että mullakin on kädet täynnä töitä vaikka en olekaan "oikeassa" työelämässä tällä hetkellä.Asia pitää ottaa reilusti puheeksi ja sanot vaimollesi että myös sinulla on oikeus harrastuksiin ja työhön.Hän ei ilmeisesti myöskään ymmärrä mistä jää paitsi..sitä aikaa jonka sinä näät,niin jää häneltä täysin kokematta ja sitä ei saa takaisin ikinä.Lapsesi myöskin oppii ehkä arvostamaan enemmän sinua kuin äitiä joka koko ajan "lentää"paikasta toiseen kuten asian ilmaisit.Sellaisille ihmisílle myöskin on kysymys,että miksi tekee lapsia jos ei jaksa hoitaa ja huolehtia?ymmärrän toki itsekkin että välillä voimat loppuu ja haluaisi nukkua,mutta erittäin paljon on äitejä jotka valittaa koko ajan ja joka asiasta..mielestäni sinä olet mieheksi kyllä aika paljonkin jo hoitanut lastanne joten kyllä se olisi korkea aika äidinkin hoitaa velvollisuutensa.Kuten sanottu,tämä on vain yksi mielipide.

Nythän täältä ei tunnu löytyvän muutakuin sellaisia vastauksia että ( älä valita itse valitsit )Mitä uskomatonta???
Nythän olet päästänyt akan niskanpäälle.
Nyt vihellät pelin poikki, lepsuilu loppui nyt...selvät vuorot kenen vuoro hakea lapset?? kenen vapaailta??
Kenen vapaa viikonloppu??? EI MITÄÄN peruutussoittoja ett vaan tän kerran EI !!!
Mikä sä olet sille akalles kotiapu VAI???
Sehän vie sua kun tiskirättiä.Kummallakin on oikeus vapaa-aikaan ja myös harrastuksiin, omaan aikaan.
Ja kaikille nurisijoille en ole mies vaan nainen ja omat lapset jo kasvattanut.

No niin... olen yh-äiti jolla useampi lapsi.
Tavallaanhan olet samassa asemassa kuin kotiäidit yleensä,mutta käyt kuitenkin töissä. Tai sikäli minkä nyt pystyt käymään..
Aika paljon vaimollasi tuntuu menoja olevan..sanoisin että liikaa.
Itse en kyllä haluis kuin korkeintaan parina iltana viikossa mennä ns.omia menojani..ja nykyisin en niitäkään ja viikonloput pyhittäisin kyllä lapsilleni täysin jos oisin noin menevää sorttia kui vaimosi on.

Ainahan parisuhteessa tarvii omaakin aikaa..siis molemmat.
Oletko kysynyt vaimoltasi kumpi sille on tärkeämpää... perhe vai oma ura?
Onkohan hän tajunnut että työtä voi aina vaihtaa ja uuden saada mutta jos menettää esim.lapsensa niin sitä ei korvaa mikään.
Vaikka oon nainen niin siltikin kehoitan sinua nyt ottamaan asian esille ja todellakin rajoittamaan naisesi menoja vain niihin jotka oikeesti on tärkeitä... ja keskittymään myös lapseensa ja tottakai sinuun.
Lapset kasvaa niin nopeasti että yhtä äkkiä vaan tajuaa että hups..lapsihan on jo aikuisuuden kynnyksellä.
Ja miksi ihmeessä sulle kotityötkin kuuluu???
Jaa...en kai sit tajua näitä uranaisia kun itselle koti ja perhe on tärkeämpiä kuin mikään muu ja sen vuoksi lopetinkin hoitoalalla kolmevuorotyöt...perheeni vuoksi että heille olisi voimia ja aikaa enemmän.
Tsemppiä kesääsi ja koeta jaksella.

on töissä n.7-16.30 minä työskentelen kotona maatila. ukko tulee töistä kotia menee tietokoneelle, kysyy onko ruokaa, jos heti ei ole (ruoka n.17.00 -) niin syö sitten mikromakkaraa ja ruoka-aikaan ei jaksa,
kun äsken söi.
sitten menee sängylle päivänlehdet lukemaan katsoo tv ja tietokone ja sit onki jo yö. meikäläinen siivoaa4 teinin(10-18v) jälkiä, aamusta penskojen jälet on kuin juosten kustu kun ne kouluun lähtee,hoitaa karjan, kuletaa niitä harrastuksissa,autokoulussa yms, kusettaa koiria, tehä ruokaa ja pestä pyykkiä, valvoo yöllä poikimisia, yrittää pitää pihaa jonkilaisessa kunnossa, hommata sorat ja hiekat pihanlaittoon. ja vittu ukko valittaa jos ruoka ei ole pöydässä ja kommentoi jos olen tietokoneella tai käyn illalla lenkillä....hellan ja nyrkin välissä kun olet niin kaikki sujuu hyvin.niin ja kaikki penskat ei ole omia joten vielä tämä uusioperheen arki, sinä et ole minun äiti et määrää minua periaatteella. kysympä, onko minun sitten kuletettava, pestävä pyykit ja ruokittava heidät. mies taannoin sanoi että älä puutu hänen ja lasten (hänen) asioihin.....

Suosittelisin aloittajalle jotain tämmöisiä toimenpiteitä http://tunnustusten.luola.net/index.php?id=27280

ootko katsonut suomal. ohjelmaa ou nou....siinä sulle vastaus...hupiohjelma..joka kohdistuu tosin pääasiassa arkipäivään suhde-elämässä...totuus..mikä se on..???

Aikuisten oikeasti nyt on aika puhaltaa peli poikki, ja keskustella - ei vain lasten viennistä hoitoon vaan EROSTA. Onko suhteellanne mitään toivoa edes jatkua? Jos nainen on narsistinen hedonisti kuten exäni oli, niin ero on käytännössä ainoa järjellinen vaihtoehto kannaltasi. Muuten palat loppuun. Toivottavasti pystyt olemaan taloudellisesti riippumaton itsenäänkin - muutoin olet ajautunut ruokapalkalliseksi piiaksi.

Toihan on ihan kuin meidän perheestä. Tosin se on vain mies joka menee.

Näinkin voi käydä ! Emäntä vaihtoon, mutt neuvvotteleppa kerta hyvän hetken tullen oisko vaihtoehtoja muutoksii. Jos, nii " mustaa valakoselle " kaiken varuks, jos vaikka ! JAKSUA ! t. yyks

Exä toimii samalla tavalla, lapsi oli käytännössä mun vastuulla jo naimisissa olo aikana ja eron jälkeen olemme lapsen kanssa olleet kahden suurimman osan ajasta. Lapsen äidille on oma ura, poikaystävät yms. oman itsensä toteuttaminen nro 1.

Mitä tulee tämän viestiketjun lässytyksiin ota lapsi mukaan harrastuksiin yms. Jees välillä toimii mutta jos haluat urheilla säännöllisesti 3-4 krt/vko ei lapsi voi ja halua kulkea aina mukana. Sitäpaitsi rankka duuni, ja kotona lapsen hoito niin kyllä sä kaipaat edes harrastuksien aikana omaa rauhaa!

Tervetuloa tasa-arvo sinnekin ,osat on vain vaihtuneet .Nyt naiset tekee sitä mitä miehet on tehnyt iänkaiken,että sillai.

Kti äideillä ja isillä tuntuu olevan samanlainen ongelma. lapsen/talouden hoito pitäisi hoitaa yhdessä. mitä lapsikin ajattelee asiasta kun äiti tai isä ei koskaan ole paikalla...? tasa-arvoa parisuhteeseen.

Sama tunne täällä. Ette te miehet kohtele meitä naisia tässä asiassa yhtään sen paremmin, niin että millä perusteella vaaditte meiltä toisenlaista käytöstä jos ette sitä itsekään pysty toteuttamaan?
Ja heti jos ei asiat mee niinku herra haluaa niin jo alkaa kitinä ja kätinä ja jalan polkeminen.

Meillä äijä menee ku poikamies vaikka on perhettä, mutta siltikin se jaksaa joka saatanan asiasta nalkuttaa. Niin että vituttaa täällä muitaki.

Tutustuitko vaimoosi hyvin ennen naimisiinmenoa. Tällaiset asiat usein selviävät jo seurusteluaikana. Koettakaa nyt hyvät ihmiset keskustella asiasta riitelemättä ettei taas yksi turha avioero lisää tähän maahan.

... että tunnusmerkistöt on sellaiset, että sillä on toinen mies - valitettavasti, vai onko valitettavaa?
Yhden tutun rouvakin kävi pari vuotta "kuntosalilla" koskaan siellä edes käyneenä.
Osti, tai oma mies maksoi kuukausikortin, mutta jumppapaikka oli tuttavaperheen miehen luona.
Arvaa ovatko pariskunta vielä yhdessä ?

Sori vaan, mutta huvituksista luovutaan, kun lapsi tulee maailmaan. Nyt on vaan joku ihme minäitte -trendi vanhemmuudessa. Sellaisesta vanhemmuudesta tulee niitä bussipysäkinpotkijoita. Minäitte tarkoittaa sitä, että ollaan väenväkisin kotona ja marttyyriasenteella. Ihan kuin lapsi ei sitä tajuaisi, vauvakin.

"Akkasi" ei ilmeisesti ole sitä oppinut.

Rupea ilmoittamaan "akallesi", että menet ensi viikon [pistä tähän päivä] sinne ja sinne. Merkkaa päivä vaikka seinäkalenteriin. Jos rupeaa ruikuttamaan, niin iske faktoja pöytään, että hän on tämän verran ja itse olet tämän verran missäkin.

Jos muuten käyt töissä, niin et ole koti-isä. Ja jos akattelet naistasi muille vaikka hänen kuulemattaan, niin aika sika on. Toivottavasti "akkasi" nostaa kytkintä ja jättää mukulan sinulle. Sitten et ainakana pääse mihinkään.

Miulla oli samanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Akka hoiti kylänasiat ja ym..... asiat. niihä se miulle uskotteli, mut sillähä oli toinen kierrossa. Siinä kävi käry ja sen myötä avioero. Mie oon sen verran vanhoihin varsiin rakennettu, en hyväksy omaa vaimoani yleiseksi sylkykupiksi ! Toivon tsemppiä ja keskusteluja. Epäile selityksiä, sillä verkonpunonta on alkanut teiänkin yhteiselon osalta.

Lapsi kasvaa ja sinä olet se, joka elät arkea lapsen kanssa. Koeta kääntää se nautinnoksi. Jäljestäpäin huomaat, miten tärkeä isä olit ja miten tärkeä lapsi oli sinulle. Lapsen kasvamisen myötä on yhä helpompi olla hänen kanssaan. Mieti tarkkaan toisen lapsen hankkimista...
Itselläni on mies, joka hoiti lapsia (5 lasta) silloin, kun menin töihin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Kun hän hoiti päivät, niin minä sitten huolehdin illat ja yöt. Välillä hoitomummo kävi kotona, jotta pääsimme yhdessä tanssimaan. Nyt meille on tulossa 6. lapsenlapsi. Nautimme nyt isovanhemmuudesta, mutta emme sido itseämme lapsenlapsiin.
Tärkeä olisi teidänkin päästä yhdessä menemään. Hommatkaa välillä joku, joka huolehtii lapsesta ja nauttikaa toisistanne, niin silloin jaksaa paremmin lapsenkin kanssa. Koeta myös tasaisemmin jakaa hoitovastuu lapsesta, vaikkapa vuoroviikoin tarhaan vienti/haku. Toki vaimosi joutuu asian järjestämään. Aika rientää ja huomaat nauttivasi perhe-elämästä toisella tavalla.

Ehkä kannattais istua alas ja rauhallisesti keskukstella asiasta. Toisaalat tekis mieli sanoa, että tervetuloa naisten maailmaan... Tuollastahan se monella äidillä tämä elämä on. Joka tapauksessa, naisella voi helposti tulla sellanen menovaihde tuon vauva-ajan jälkeen, kun tajuaa ettei se elämä loppunutkaan vauvan tuloon! Jos teidän suhde on kunnossa puhumalla tästäkin selviää. Sunhan ei tarvitte kestää tuollasta tilannetta millään verukkeella, jotta koko perhe voi hyvin, kummatkin vanhemmista tarvitsee niin omaa aikaa kuin myös kahdenkeskistä aikaa. Kun vanhemmat voi hyvin, lapset voi hyvin! Jaksamista, tuo vaihe luultavasti menee ohi ja vaimokin rauhoittuu... Muistakaa arvostaa toinen toistanne ja molempien työtä ja panostusta perheen eteen! Kaunista kesää toivottaa kahden viikarin kotiäiti

Onko naimisiin meno ja lasten hankkiminen muka pakollista? Jos ei naisella ole aikaa lapsille ja puolisolle työn tai menojen takia, silloin EI hommata niitä lapsia! En ymmärrä ihmisiä, jotka väellä vängällä perustavat perheen, koska niin kuuluu tehdä ja sitten kuitenkin työ ja muut menot on ykkössijalla...

Ja itse kerrot haluavasi olla naisesi housuissa tekemässä mitä haluat. Että tehtäisiin se vanhan kaavan mukaan, nainen saa tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lasta, ja käydä vielä töissäkin! Paskat siitä muksusta joka siellä sängyssä makaa koko päivän kun itse kittaat kaljaa samalla kun pyykkiä peset.
Itsekin vartuin tällaisessa kodissa, ja joskus vain yksinkertaisesti äidillä EI OLLUT AIKAA tehdä enään entisten askareiden ohessa jotakin, ja isän "piti" auttaa. Siellä hän teki töitä, joka oli oikeastaan sitä että hän autolla ajeli ympäriinsä, korjasi pelikoneita baareissa, jutusteli siinä ja joi kahvia, lounastauon piti jossakin pizzeriassa mutustaen ilmaista ateriaansa.. Lopuksi meni kavereidensa kanssa baariin juomaankin. Sitä mitä hän tekee vielä NYKYÄÄNKIN. Mutta koska hän ei osallistunut silloin, hän ei ns. "kasvanut mukanamme" ja valitettavasti kaikki neljä lasta ovat kasvaneet hänestä eroon. Hän ei vieläkään osallistu meidän asioihimme, ei auta, ei tue. Ei ole ikinä tehnyt eikä osaa.

Murise vaan, mutta anna minun toivottaa sinut tervetulleeksi useimpien naisten maailmaan. Kivaa eikö? NO EI VITUSSA.
Mutta jos hyviä puolia haluat hakea; lapsi kasvaa erossa äidistään joka tarkoittaa sitä ettei heille kasva oikeanlaista suhdetta, mikäli tosiaan tilanne on niin paha mitä annoit olettaa ettei äiti ollenkaan ole lapsensa kanssa. Näin ollen saat lapsen itsellesi kun kerran sellaista halusit (kai TE MOLEMMAT HALUSITTE LASTA) ja TADAA; olet samassa helvetissä missä yksinhuoltaja-äidit joiden isät ovat sitten jättäneet eukkonsa kun ovat nuorempaa halunneet.

Todellisuudessa juttuhan menee nyt näin. Jotta tällä avioliitolla olisi tulevaisuutta ollut, olisikohan tästä pitänyt keskustella tai olisiko asiaa pitänyt miettiä ENNEN kuin hankki lapsia?! Olet vain vastuuntunnoton, niinkuin muijasikin. Soditte kumpi saa baareissa heilua, samalla kun lapsi potee nyt yksinäisyyttä ja myöhemmin kun kykenee siihen, hän kertoo muille kuinka äiti ei ikinä ollut paikalla, ja vanhemmat senkun tappelit siitä kumpi saa baareissa juosta. Kivulias fakta, mutta lopettakaa nyt herranjumala se taistelu ja TEHKÄÄ KERRANKIN JOTAKIN JOSTA LAPSI HYÖTYY tai joka edesauttaa hänen kasvamistaan! Ja sano naisellesikin että TE tämän lapsen hankitte ja TE olette siitä nyt vastuussa, SINÄ sen kalusi naiseesi tungit ja HÄN sitä kantoi 9kk ja lopulta luitamusertavan kivuliaasti synnytti sen vuoksenne! Eikä KETÄÄN muu ole sitä hoitamassa kuin hänen vanhempansa!

Mitä vittua edes jossakin Suomi24:ssä teet?! Jos sinulla on niin vitunmoinen kiire, ota aikalisää minkä käyttäisit turhalla keskustelupalstalla ja keskustele naisesi kanssa! Kuuntele myös sitä, minkä takia hän on etääntynyt sinusta, uskon että hänellä on ihan todellisia ongelmia jotka sivuuttavat äidinvaiston, esim. masennus tai yksinäisyys. Ota siitä selvää ja miettikää mitä te MOLEMMAT voitte tehdä ongelmien (ei siis pelkästään naisesi huolien) ratkomiseksi.

Kyllä molempien pitää hoitaa talous, niin lapset kuin kotikin. Iltajuoksut ja harrastukset pitäisi pystyä sopimaan.

Enpä ossaa neuvoja antaa, ainoastaan oma kohtaisen kokemuksen kerron. Meillä on 3 lasta ja aikoinaan kun he olivat tarpeeksi pieniä, halusin jäädä hoitovapaalle. Ja eipä tuo vaimokaan asiasta pahemmin hanttiin laittanut. Halusin olla kotona lasten kanssa ja samalla opin ymmärtämään vaimoani, kun hän oli kotona äitiys lomalla. Ei ole se arjen pyörittäminen helppoa. Aamuisin vanhin poika kouluun, keskimmäinen kerhoon ja nuorimman kanssa sitten touhuta päivät kotona. Hakea lapset kerhosta ja välillä koulusta. Tähän tietysti kaikki aamu toimet.
Joskus leivoimme poikien kanssa pullaa ja siitä teimme hauskan tapahtuman. Jauhoista sotamaalaukset ja vaivaamaan taikinaa. Ruokaakin tein, jotta vaimoni voisi syödä kotiin tullessaan. Seksuaalisesti tuo oli aika upeaa aikaa, mutta monesti jouduin kieltäytymäänkin. EN JAKSANUT. Joten tuon jälkeen aina kun en ole jotain tehnyt kotona, tulee huono omatunto jos vaimo joutuu sen tekemään. Ja liian usein joutuukin, myönnän.
Eikä ole sen jälkeen ihan kauheasti tulllut mieleen purnata jos ei heti saa kun haluaa, vaikka välillä v.......kin.
Eli jos jotain ohjetta voisin antaa, niin helpommaksi arjen pyörittämisen tekee se, että yritä tehdä lapsille kaikesta pienen pieni seikkailu. Lapset ovat silloin paremmin mukana ja helpompia käsitellä.
TOki aikaisempiin vastaajiin viitaten, yritä keskustella vaimosi kanssa asiasta.

Jospa alkaisit puhutella vaimoasi kauniimmin. Eukko on ilmeisen nuresta naisesta aika nimittelevä ilmaus. Jos minun mieheni käyttäisi minusta nimitystä eukko tai akka tai emäntä (muuna kuin ammattinimikkeenä) niin pitäisin häntä junttina.

ja sitten ihmetellään miksi jotkut eivät halua lapsia, saati mennä naimisiin..
tarvitseeko vastausta kauan hakea?
kuka oikeasti haluaa ryhtyä elämään perhehelvetissä vapaaehtoisesti, luettuaan näitä yh-äitien/yh-isien ja perheellisten tarinoita;
- läheisyyden puutteesta
- etääntymisestä
- lapsiperheen rasittavuudesta
- kinastelusta kuka saa tehdä mitäkin ja milloin saa tehdä
- rahanpuutteesta ja noidankehästä työ- ja perhe-elämässä
- seksin puutteesta
- pettämisistä


tarvitseeko enää sanoa mitään.

yleensä se muutes menee niin että nainen on se yh, kun mies "ei ollut valmis isäksi" sittenkään, tai mies ei vaan halunnutkaan lasta kun löysi kiinnostavamman muijan..
eli anteeksi nyt vaan kun en tunne sympatiaa hirveästi, muita kuin lastanne/lapsianne kohtaan.
sitä järkeäkin saa käyttää kun alkaa suunnittelemaan perheenperustamista, eikä aina mennä sillä "tunteella ja sydämellä".
nyt sitten molemmat olette suoraan sanoen "vittuuntuneita" kun ei se perhe-elämä vastaakaan ruusunpunaisia kuvitelmianne..
SITÄ SAA MITÄ TILAA ON TURHA OLLA PETTYNYT.

Kukaan ei tainnut kommentoida sitä, mikä tässä tapauskessa on melko varmaa. Vaimollasi on toinen mies. On kyseessä kumpi puolisko tahansa, jos kotona ei enää viihdytä vaan "harrastetaan", se harrastus on sylipainia jonkun toisen kanssa..

Olin itsekkin ajatellut aloittaa vastaavan aiheen..

meillä vaimo töiden jälkeen istahtaa tietokoneelle ja siinä istuukin loppu illan. ei silleen että se itsessään häiritsee mutta kun tiskit eivät mene edes koneeseen tai edes sen lähettyville ja likaiset vaatteet eivät löydy pyykkikorista tai mihikään ei ole koskettu tai koetettu edes siistiä sillä välin kun itse olen töissä. minä täällä myös koko taulutta pyöritän ja kun asiasta mainitsen että voisit edes auttaa niin kenelläkään ei ole raskasta hommaa. ymmärrän kyllä että hänen työssään on myös päiviä kun ovat todella raskaita ja työn täyteisiä ilman taukoja, mutta ei se nyt sentään joka päivä voi olla, aivan kuin omani ei olisi raskasta ja silti hoidan kotitöitä.

en usko että tässä on mitään ratkaisua mihinkään suuntaan kuin oma nalkuttaminen tai sitten eriteille meneminen.. joka ei tunnu oikein ratkaisulta kun toinen pystyy sata varmasti vaikuttamaan omaan itseensä. väsytys taistelu on käyty että pesin vain omat ja lapsen vaatteet ja hänen jäi sopivasti aina pois koneesta.. ei muuten sekään toiminut.

väsyttää ja tosiaan myös vituttaa.. kun asia ei ole iso mutta tarpeeksi yhdelle ihmiselle jos kaksikin on vaihtoehto.

Siis ei hyvänen aika! En ole ikinä, mistään kuullut tuommoisesta meiningistä. Olen tällä hetkellä kahden pikkulapsen kotiäiti (huom! en käy töissä) ja minulla on joka viikko kaksi säännöllistä harrastusta. OK, kuorolla on kerran puolessa vuodessa ns. konserttiviikko, jolloin olen enemmän kiinni harrastuksessani. Mutta tuo on ehdoton poikkeus.

Koska olen kotona, teen ruuat ja siivoan sekä pesen pyykit. Ehtiihän niitä päivän mittaan tehdä, kun lapset leikkivät. Lisäksi käytän lapset ulkona päivittäin, siitä ei edes keskustella. Mies auttaa enemmän viikonloppuisin ja iltaisin hän on jonkun verran ulkona lasten kanssa. Kun lähden töihin, aion jatkaa pelkästään kuoroharrastustani.

Tämä meininki on kaikissa tuttavaperheissämme. Ei työssäkäyvät pikkulasten äidit juoksentele harrastamassa! Jotenkin ihmetyttää, eikö vaimosi kaipaa lastansa ollenkaan. Milloin se ajatteli sitten viettää aikaa lapsen kanssa? Rippikouluiässä vai sitten, kun lapsi on yliopistossa?

Ymmärrän asiasi pointin ja väärinhän se on että yksin lasta ja kotia hoitaa, koska yhdessä hankittu, niin yhdessä hoidetaankin. Ja naisille huomioksi, että koskee myös miehiä!!
Kannattaisikohan sinun keskustella asiasta vaimosi kanssa vieläkin perusteellisemmin, mitä olette keskustelleet!?
Mutta, toisaalta, nautihan siitä ajasta kun saat olla lapsen kanssa ihan kaksin vaikka raskaalta tuntuukin. Paremminhan se lapsi sinuun "perehtyy" ja kiintyy, koska sinä häntä hoidat. Loppujen lopuksi se lapsuus on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia, sinä isänä, koska aika kuluu nopeaa ja lapsi varrttuu samoin. Helpottaa sitten muutaman vuoden kuluttua.
Terveisin jo 12v pojan 50v. ISÄ ja, 1,5v naperosta asti hoitanut. Kivaa on ollut ja joskus raskastakin :)

Joo, kyl varmaan ottaam päähän kun joutuu yksin huolehtimaan ja hoitamaan koko pesueen kun vaimo juoksee, jos et pysty sopimaan vaimosi kanssa asioita puhumalla niin ota käytäntö apuun, kuten lähde töihin niin jos vain mahdollista että vaimosi joutuu pakosta viemään lapsen tai hakemaan tarhasta. Kyl Miehen työ on yhtä tärkeä kuin naisenkin Vaikka nainen luo uraa niin silloin pitäisi osata ajatella myös perhettä tai sit ois hankkinut perheen vasta uran luonnin jälkeen.
Jos vain mahdollista.

Ei vain sinun. Mielestäni nyt on korkea aika puhua naisellesi, että hänenkin on osallistuttava perheen arkeen eikä vaan itseensä. Hankkikaa yhteisiä harrastuksi tai jakakaa päivät niin, että molemmilla aikaa itselleen ja joinain päivinä myös toisillenne. jakakaa kotityöt ja tehtävät. viekää/hakekaa lapset vuorotellen. Muuten ei homma suju.

Tarkoitan tuolla "molempien perhe" että MYÖS naisesi kuuluu ottaa osaa arjen pyörittämiseen, ei vain sinun. Ja yrittäkää saada yhteistä kahdenkeskistä aikaa, se puhdistaa ilmaa.

Tsemppiä teille ja koitahan saada asiat selville!

nyt on tullu kuule monia ihan hyviä vastauksia. Ihan sama onko tuo tilanne toisinpäin tai näin että mies on kotirouvana, niin jokatapauksessa ei arki ja elämä selvästikään toimi jos toinen kokee joutuvansa liian koville. Se on otettava puheeksi muijan kanssa! Jos ei hän ymmärrä joustaa, on tehtävä jonkinlaisia sääntöjä tai lastenhoitovuoroja. Säännöt ei ole aina kauheen kivoja mutta ne on pakollisia jos ei arkea saada toimimaan molempien oma-alotteisella harkinnalla ja joustavuudella.

Varmaan kannattaisi keskustella perheneuvojan tms. auttaja tahon kanssa asiasta. Sivullinen ihminen näkee asiat puolueettomasti, antaa tukea ja neuvoja tilanteen selvittämiseksi. Lasten neuvolassakin voisit keskustella luottamukselliseti ja purkaa tunteitasi. Vaimosikin varmaan havahtuu huomaamaan tilanteen tällä tavalla jos muu keskustelu ei auta. Ero ei todellakaan ole mikään ratkaisu , tilanne ai varmaan niin kriittinen ole.Voimia sinulle, sinne arkeesi....

tossun alle mennään ihan vapaaehtoisesti.

Niinhän se joka perheessä tänä päivänä. Se joka jää kotiin hoitamaan perhettä ja kotia on närkästynyt !! Hei elämä on valintoja!!1

Nosta kissa pöydälle ja keskustele sen naisen kanssa!

Suoli24 harvoin auttaa muuten kuin tarjoamalla kuuntelevia korvia murheisiin (tai oikeastaan lukevia silmiä), jonkin verran sekä satunnaisia vittuiluja ja lällättelyjä lapsettomilta tai sinkuilta.

Tiedät varmasti, että olet oikeassa joten nyt vaan puhetta (toivottavasti se nainen ei vastaa huutamalla kritiikkiin). Puhumalla ne ongelmat hoituu.

Tunnen kans yhden perheen, jossa isä hoitaa kaiken ja äiti vaan rakentaa uraansa ja harrastaa. Sivulliset ihmettelee, kun isä töiden jälkeen hoitaa kaikki muksut ja usein vkoloputkin, kun vaimon täytyy päästä myös välis ravintolaan. Ei yhtään ihme, jos mies väsyy. Teidän täytyy nyt nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat selviksi ja tehdä jonkinlaista töiden uudelleenjakoa. Kyllä parisuhteessa pitäisi nähdä ja ottaa huomioon myös toisen jaksaminen ja myös oppia elämään tässä hetkessä. Lapsuus on lyhyt ja lapsuus on mielestäni myös suojelukohde. Joskus saattaa ankarasti kaduttaa, ettei sitten ehtinytkään viettää lapsensa kanssa sitä arvokasta lapsuutta. Seurauksena lapsen välit aikuiseen saattavat myöhemmin olla huonot.

kyllä olen sitä mieltä että molemmilla täytyy olla töiden jälkeen ensisijaisena lasten hoito,ota puheeksi että sinä haluat yhden viikonlopun huilata ja mennä omia menoja,kyllä se vaimo voi harrastuksiaan perua yhden viikonlopun verran,lähde vaikka mökille,tai ota muuten vaan rennosti,kavereiden kanssa iltaa istuen...yms...sano että nyt sinä tarviit omaa aikaa ja lomaa arjesta,eihän kukaan robotti ole...zemppiä! ja myös järkkäätte yhteistä aikaa jotta voitte keskustella työjärjästyksestä kotona...

Sun roolis on olla palkaton talouden-/lastenhoitaja, siihen sut on "palkattu".
Sitten kun sua ei enää tarvita, sut poistetaan tarpeettomana näköpiiristä.

Kai sä nyt hyvä ihminen tajuat että tuollaisille naisille mies on kertakäyttöinen hyödyke, vaihdetaan tulevien käyttötarpeiden mukaan sopivaksi. Jokaisen miehen pitäisi tämä pyhä yksinkertaisuus ymmärtää täysin itsestään selvyytenä, ilman mitään katkeruuksia ja kostonhimoajatuksia kun vihdoin asian tajuaa ... tämä nyt vaan on realismia suomalaisessa tapakulttuurissa miehen ja naisen suhde-elämässä, näin se nyt vaan on.
Tottakai korulauseita ja muuta "virallista totuutta" kuulet naiselta kuin naiselta mutta todellisuus on toisenlaista, ajattele järjelläsi. Aloittaisitko yhteisen elämän jonkun naisen kanssa mikäli tietäisit mitä hän sinulta todellisuudessa haluaa ?

Mutta älä hyvä mies vaan katkeroidu ja kasvata vihaa naisia kohtaan, ota vaikka laiskanläksyoppina kun et aikaisemmin tajunnut tuota itsestäänselvyyttä.
Elämässä saa yleensäkkin järkeensä käyttää ja yleensä ei kannata uskoa "virallista totuutta" juurikaan mistään asiasta, raaka realismi on liian julmaa julkisesti lausuttavaksi (yleensä).

Itselläni oli sama homma, nyt suhteeni päättyi eroon koska yhteinen aika oli niin kortilla.

lapsia ollaan mies tekemässä mutta kuintenkin mielummin harrastaa tai työssäkäy kuin kotona lapsien kanssa oisi-
ei ymmärretä sitä että lapset tarvii kumpaakin osapuolta.
ja itse olen vain arjen pyörettämiseen väsynyt pitäisi kaikki tehä yksin.

Jos jaksat vielä muutaman vuoden niin luultavasti helpottuu kun lapsi alkaa pärjäämään enemmän omillaan.
Kuulostaa siltä että olet käytännössä YH

Yritä järjestää kahdenkeskistä laatuaikaa (lapsille hoitaja siksi ajaksi) ja keskustele asiasta, siitä miltä sinusta tuntuu ja mikä olisi oikeudenmukaisinta perhe-elämää ja työelämää. Itse olen naislääkärinä joutunut paljon aikoinaan olemaan töissä viikonloppuina ja iltaisin,kun oli päivystysvelvollisuus ja 70-80 tuntiset työviikot. Lapsen ja kodin hoidin silti (paitsi niinä pakollisina työssäolo hetkinä). Aviomies sai keskittyä töihinsä.Olin tosin aina rättiväsynyt. Puolison työnantaja on "kiittänyt" minua järjestämällä puolison työttömäksi. Työ on tärkeä asia,mutta ei saa olla liian tärkeä. Sinä olet ikäänkuin mies,joka on joutunut naisen rooliin (onko se naisen rooli sitten oikeudenmukainen,parhain olisi tasa-arvo).

Onko sinulla maatila, vai miksi itseäsi isännäksi tituleeraat? Ja miksi sitten käytät itsestäsi nimitystä lapsenpiika? Olethan lapsen isä, et mikään ulkopuolinen palkattu hoitaja.

Kun lapsia päätetään yhdessä hommata, sen jälkeen on lapset myöskin etusijalla elämässä, kunnes pärjäävät omillaan! Vanhemmat ei vain voi jatkaa samanlaista elämää, kuin ennen lapsen/lasten hommaamista, jos näin on, lapsia ei pidä tehdä. Tottakai omaakin aikaa molemmilla vanhemmilla pitää välillä olla, mutta jatkuva vanhempien omien tarpeiden ja etujen ajaminen ei ole lapsen kannalta oikein.

Minne on nykymaailma menossa kun tärkein asia tuntuu olevan "koulutus" ja "ura"? Vihaan noita kahta sanaa yli kaiken. Itse en aio kouluttautua vaan hommata perusduunin ja löytää jonkun lutusen jostain jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Hiiteen liikemiehet ja muu roskasakki.

En tiedä mutta onkohan vaimosi ollut ennen töihin menoaan kotona lapsen kanssa pitkäänkin...
Tuli vain mieleen, että jos on ollut kotiäitinä esim. 1-3 vuotta, saattaa olla että kun ns. "pääsee irti" niin ei osaa lopettaa. Jos vaikka vauvavuodet/vuosi on ottanut henkisesti koville, lapsessa kiinni olo ja jatkuva hoidon tarve. Että tavallaan välillä nauttii siitäkin, ettei tarvitse herkeämättä olla läsnä lapselle. Ehkä hän on hieman tohkeissaan, jos työ on todellakin tärkeää vaihtelua hänen elämäänsä. Ja todennäköisesti vauvavuotena ne omat harrastuksetkin on jääneet vähälle. Ottaa ehkä sitä takaisin päin.
Ota ihan vakavasti asia puheeksi ja yritä selvittää todellinen syy käytökseen. En jaksa uskoa, että kyseessä olisi rakkaudettomuutta tai välinpitämättömyyttä.

Myös äiti saa ja pitää välillä antaa hoitovastuuta isälle. Mutta kyllä ajankäyttö tulisi olla tasapuolista.

Siinähän se tuli. Suomalaisen perheellisen naisen elämä pähkinänkuoressa.

Akkas huaraa ja sä oot niin saatanan sinisilmäinen!!!

Täällä on samanlainen tilanne; tai vieläkin pahempi !

Olemme työssäkäyvä aviopari.
Pyöritän perheen arkea ja juhlaa melko lailla yksin.

Aamulla aamutoimet eli herättelen suloisesti 3 v pojan ja teen aamutoimet.
Puen ja vien hoitopaikkaan; sitten menen töihin.

Iltapäivällä haen pojan ja keksin tekemistä joko sisälllä tai ulkona ilmojen mukaan.
Luistelua, hiihtoa, pyöräilyä, jalkaplloa , pusitossa olemista.
Lukemista, musiikin kuuntelua, kirjastoa tai kauppareissua huonolla kelillä.
Tosin imat eivät haittaa ulkona oloa.

Sitten kotiin ja ruan laittoa yhdessä pojan kanssa ja syöminen.
Sitten kylpyyn ja ja iltaleikit esim sadut ja musiikit.

Lopuksi hampaan pesut ja iltasasadut ja rukokoukset ja pojan peittelyt.

Nämä teen käytännössö itse 7 kertaa viikossa.

Mitäs vaimo puuhaa?

Lähteen aamulla töihin; siirsi työaikaa tuntia aikaisemmaksi, että ehtii "alta pois" aamutoimista.

Töitten jälkeen menee harrastuksiin noin 3- 4 tunniksi.
Tulee kotiin ja sitten katsoo salatut elämät; silloin ei naista saa häiritä.
Sen jälkeen alkaa internet surffailu aina yöpuulle saakka.

Viikonlpoppusin vaimo on pojan kanssa ehkä 2- 4 tuntia aamupäivisn.
Mutta se aika muuttuu joka kerta riitelyksi 3 v pojan kanssa.
Syöminen ja pukeminen ei mene ilman riitelyä oman lapsen kanssa.

Millaiselta tämmöinen perhe-elämä vaikuttaa?

rakastan aikaani pojan kanssa.
vaikka kuinka raskasta minulle, en pahemmin valita.

Olen lähinnä huolissani äiti-poika suhteesta ja sen vaikutuksesta pojan kehitykseen

Mitä mieltä olette?

Onnellinen Isä

Jes, kyllähän tuo ihan inhimillistä, että sinua tympäsee, kun vaimosi ei viihdy kotona,
ja omat menot vain on tärkeämpiä. Naiselle kyllä usein on oma lapsi tärkeä ja rakas ja myös
kotihommat. Ainakin mulle oli silloin, kun lapset oli pieniä. Nyt olen jo eläkkeellä ja kolme
lastani ovat aikuisia ja omassa elämässään. Mutta oletko yrittänyt keskustella vaimosi kanssa,
että mitä hänelle merkitsee lapsi, sinä ja koti. Tottakai työmenotkin on tärkeitä, mutta jos
lapsenne on pieni tai vaikka kouluikäinen, hän myös tarttee äidin läsnäoloa ja perheen
yhteistä aikaa. Ota asia rauhallisesti puheeksi ja kerro, että sinäkin välillä tarttet irtiottoa
ja ulkona käymistä kavereiden kanssa. Aina sanotaan, että puhumalla asiat selviää.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, yritä keksiä jotain kivaa koko perheelle.
terv. Yksi naisihminen

Nauti lapsesi kanssa olosta, saat sen monin verroin joskus takaisin. Lapsi on pieni vain hetken, vaikka se aika tuntuu pitkältä nyt. Lapsi kun on pieni, niin se on elämän parhainta aikaa. Baariin kyllä kerkeet ja loppujen lopuksi aika tylsää.

käynyt kenenkään mielessä?

Kuulkaas, tänä päivänä lisääntyminen on lähes 100-prosenttisesti jokaisen omassa valinnassa - miehillä tietysti jonkin verran vähemmän, mutta silloin harvemmin tarvitsee myöskään miettiä lastentarhahakemisia. Tietysti poikkeuksiakin aina löytyy...Tossuja on aina...

Kuitenkin ihmettelen tuota teidän suurta vouhkaamistanne: itse olette lapsenne aikaiseksi saaneet, itse olette heidät päättäneet pitää, joten eikö ole luonnollista, että myös heistä jonkin verran huolehditte? Väliäkö sillä kumpi heistä huolehtii, eikö sen pitäisi loppupeleissä plussaa olla molemmille?

Myönnän kyllä, että itse ihmettelen nykyajan 'miesten' toimintatapoja (itse esimiesasemassa olevana), mutta taitaa olla tämän päivän trendi, että leikitään niin rakastuneita ja perustetaan niin perhettä. Niin - tsekataan sitten 10 vuoden kuluttua nuo avioerotilastot - oliko sittenkään niin kivaa...

onneksi olkoon, oot suhteen NAINEN...get used to it...

Nyt kun niitä lapsia hoitaa ja pitää niistä hyvän huolen,niin se antaa joskus takaisin korkojen kera kun on ite ns.vaari pappa niin silloin tuntuu mukavalta.itelläni on juuri näin ja on hauskaa lasten ja lastenlasten kanssa.Kyllä ne pitää isää ja pappaa välillä aika kovilla,mutta kun on hauskaa niin on hyvä mieli itekkä ja jälkikasvulla.

Koin itse saman ,lähdin pois !!!!! Eipä tarvinnu enää olla kodin hoitajana enää!!!!!!!!!!!

Eihän tuo ole sen kummempaa mitä minä äitinä teen, meillä kun harrastaa isi. Ja jos isi on kotona, hän surffaa netissä "tärkeitä asioita" eikä neli vuotiaamme saa häritä häntä.
Jos itse tahdon ulos kavereiden kanssa, niin minun pitää järkätä pojalle hoitaja, tai viedä hänet isovanhemmille, ettei isin hommat häiriinny.
Minä meinaan lähteä huushollista, pääsen helpommalla kun hoidan vaan nelivuotiasta, ja se isompi poika saa alkaa hoitamaan itse itseään.

Tuhansittain löytyy vapaita työttömiä naisia, joilla ei ole muuta kuin aikaa! Kyllä sinä sieltä omasi löydät!

Hyvä, että joku on vastuullinen henkilö perheessä, hienoa! Mutta ei ole oikein jos on olevinaan perhe
ja joutuu olemaan ikäänkuin yksinhuoltaja ?
Näin minä sen koen, olen kylläkin nainen ja 4 lapsen äiti, olen saanutkin olla aina se vastuu henkilö ja
perheestä yksin huolehtija. Mieheni on aina töissä aamusta ilta 21.00 asti ja viikonloput onkin hänellä
sitä jotain omaa kivaa... joten minä ja lapset ollaan kuin ilmaa ja joka ei kuulu hänen maailmaansa.
Ei, niin se ei kuulu olla! on se nainen tai mies, koska on olemassa perhe ja siihen pitäisi kuulua äiti isä jne.
.. niin siinäpä mietittävää. Minä olen ollut sitä mieltä, että ei ole olemassa miehiä jotka oikeasti välittää
perheestä, olen vain pettynyt ja ajatellut jos eroan en edes harkitse uutta suhdetta uskoni on
mennyt miehiin. ps. Sinä sait iltaani pirisyksen, että on miehiä olemassa jotka välittää ( :
nytkin olen yksin kun mieheni lähti ystävien kanssa juhlimaan...

teet vain sen minkä jaksat eli vain ruuat ja peset lapsien vaatteet ja niin edelleen ja jätät naisen vaatteet pesemättä ja siivoat vain puolet ja kun vaimosi valittaa ettei ole vaatteita puhtaana niin sanot että et ole tainnut itse pestä ja niin edelleen. Lapsien kanssa voi myös harrastaa esimerkiksi uimahalliin voi mennä lapsien kanssa ja lopetat joustamisen lapsien haussa ja teet aina normaalin työpäivän ja sanot tiukasti vaimollesi että nyt on sinun vuorosi ja et anna aina periksi jos naisella on iltamenoja ja sano että jos on meno niin ottaa lapset mukaan ja kyllä perheellee pitää jäädä myös aikaa eikä työ saa olla kaikki kaikessa mitä elämässä on. Vaikka kuinka hyvin tekee työnsä niin äkkiä ne yt alkaa ja voi tulla kenkää töistä niin sitten vasta hankalaa on jos on ollut urakeskeinen henkilö. Itse en koskaan ole panostanut uraan kun käyn vain töissä mutta jos joku antaa vaativimpiä hommia niin en hanttiikaan pane mutta työpäivä on vain 8 tuntia sillä selvä.