Alkeellinen teologia

USA:ssa kirkot ovat alkaneet ottaa etäisyyttä fundamentalisteihin ja kreationisteihin oikein urakalla, koska heidän naurettavat väitteensä ja alkeellinen teologia tekevät Jumalasta naurettavan pellen, johon ei kukaan selväpäinen ihminen oikein kykene uskomaan. Tarvitaan jonkinlaista henkistä häiriötä, että ihminen kykenee fundamentalistiseen ja kreationistiseen ajatteluun.

Yhdysvaltalainen teologian professori John F. Haught käy käsiksi ongelmaan uusimmassa kirjassaan
God and New Atheism, joka käy kiinni mm. uusateisimin kärkinimien mm. Richard Dawkinsin mielipiteisiin kuin myös fundamentalistien ja kreationistien kykyyn hajoittaa uskon perusteet.

Nämä fundamentalistit, jota mm. adventtikirkko edustaa, nakertavat kaiken uskonnollisuuden perusteita ja niinpä USA:ssa ateistien määrä onkin huikeassa kasvussa ja heitä on jo noin 50 miljoonaa. (vrt adventistit USA:ssa alle miljoona). Kaikki uskonnolliset yhteisöt ovat joutuneet kärsimään kreationistien älyttömyyksistä ja nyt he haluavat tehdä pesäeroa näihin hengen jättiläisiin.

Haughtin mielestä fundamentalistien ja kreationistien uskonto on uskonnon irvikuva, ja edustaa korkeintaan pienen ääriryhmän äänekästä mölinää ja käsitystä uskonnon asemasta ja tehtävästä. No näinhän se on. Adventtikirkon miljoona jäsentä USA:ssa on todellakin pienen piirin bisnestä, joka ei muuksi muutu.

Haughtin mielestä myös uusateistit ovat täysin hakoteillä ja juuri noiden fundamentalistien takia, koska uusatestit niputtavat kaiken hengellisyyden samaan nippuun näiden hörhöjen kanssa, joista kukaan ei pidä.

Haughtin mielestä Raamatun kirjaimellinen tulkinta on virhe numero yksi. Toinen virhe on pitää Jumalaa jonkinlaisena tieteellisenä hypoteesina, jonka totuutta voidaan testata.

Haughtin mukaan Jumala on Hyvyyden, Totuuden ja Kauneuden lähde, totuudenetsinnän ja todistelujen edellytys, ei niiden kohde.

Haught (kuten minäkin) kannattaa moniarvoista selitystä. Uskontoa ja uskonnollisuutta voidaan lähestyä teologian, evoluutiobiologian tai vaikkapa kulttuurihistorian näkökulmasta: "Erilliset näkökulmat eivät kilpaile keskenään tai ole yhteensovittamattomia." Päinvastoin, erilliset näkökulmat lisäävät tietoa, kertovat enemmän siitä, kuinka todellisuus makaa.

Haughtin mielestä uusateistien kritiikki kallistuu liiaksi uskonnollisen fundamentalismin suuntaan. Kirjaimellisesti Raamattua tai Koraania lukevat eivät edusta teologista ajattelua parhaimmillaan vaan alkeellisimmillaan.

Jos uusateistit olisivat niin totuudenrakkaita kuin väittävät olevansa, heidän dialoginsa vastapuolena olisivat Karl Barthin tai Paul Tillichin kaltaiset teologian jättiläiset eikä joku tv-pastori Kaliforniasta.

Samoin on käymässä Suomessa ja kristillinen kirjakustantamo Perussanoma, joka on hartauskirjallisuuden veteraani, aloittaa uuden kirjasarjan, jonka nimi on "Ja Jumala loi tieteen". Useat kristilliset piirit alkavat vetäytyä mahdollisimman kauas fundamentalisteista ja kreationisteistä myös suomessa, koska he pilaavat kaikkien maineen.

http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=990&Itemid=659

Ja Jumala loi tieteen... sarjan kirjat rakentuvat kolmesta pääkokonaisuudesta: tieteentekijän kirjoittamasta alustuksesta, jossa hän kuvailee alaansa ja tieteen tuloksia, kirjan painopisteenä toimivasta yhteisestä keskusteluosiosta sekä teologin kirjoittamasta kokoavasta päätöksestä.

Ja Jumala loi tieteen... -sarjan kirjat ovat monella tavalla poikkeuksellisia. Uskosta ja tieteestä ei ole puhumassa uskonnon ammattilainen, joka samalla puhuisi myös nykytieteen puolesta – tai niin kuin monesti, sitä vastaan. Toisaalta kirjoissa ei puhu tieteen ammattilainen, joka ajattelisi tieteen kykenevän ratkaisemaan myös kaikki uskontoon liittyvät yhtälöt – ja päätyisi pitämään uskoa perusteettomana tai turhana kuvitelmana. Sen sijaan sarjan kirjojen tarkoituksena on antaa asiantuntijoiden itse puhua omista aloistaan, teologi teologina, tieteilijä tieteilijänä, joskin kumpikin on positiivisesti kiinnostunut toisesta.

Kirjasarjaa voidaan luonnehtia myös vielä yhdellä poikkeuksellisella piirteellä. Sarjan kirjoissa ei luovuteta siitä näkökulmasta, että kristillinen usko on nykymaailmassakin ja tieteen huimien edistysaskelten keskelläkin yhä täysin relevanttia. Mutta kirjoissa ei liioin ryhdytä tekemään tieteen vallankumousta, keksitä uutta tiedettä tai »uskovien tiedettä», ikään kuin kristinuskon relevanttius sellaista tarvitsisi. Näistä lähtökohdista on seuraamuksena se, että mitä kuulemme tieteestä – myös siltä kohden, mitä sanotaan sen suhteesta uskoon – on laajasti kuranttia, ei pienen piirin idiosynkrasia. Sattumia löytyy tällöin ehkä vähemmän, mutta ne on kaikkien purtava.

Tällainen kirjasarja on myrkkyä mm. adventtikirkolle ja varmaan jokainen adventtikirkon johtava liikemies toivoo, että nämä kirjat eivät löytäisi tietänsä kultin jäsenten käsiin.