Uskovan ja uskottoman lapsi

Miettivä..

Kaipaisin mielipiteitä seuraavanlaiseen tilanteeseen: olemme nuoripari, eikä meillä ole vielä lapsia. Tulevaisuudessa se kuitenkin voisi olla mahdollista, ainakin toivottavaa. Ongelmaksi minulle on tullut se, että uskon Jumalaan, poikaystäväni taas ei (pitää uskontoa lähinnä pilkkanaan). Tosin hän on minulle sanonut, että totta kai minä saan uskoa jos se minulle voimaa tuo ja että saan viedä lapsia kirkkoon, kunhan en ala väkisin tuputtaa heille uskoani vaan annamme heidän itse vanhempana päättää, mihin uskovat. Mietin tässä nyt kuitenkin, että eivätkös lapset mene aika solmuun, jos vanhemmilla on selkeä erimielisyys siitä, mistä tässä maailmassa on kyse..

Eli mitä mieltä olette tästä? Poikaystävääni rakastan, samoin hän minua, ja muuten meillä menee suht hyvin ja arvostan hänessä todella joitakin piirteitä kuten luotettavuutta.. Siksipä tämä niin vaikea tilanne onkin.

126

4253

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • .

      ihan Raamatun pohjalta, niin käsittääkseni uskova ihminen ei edes "saisi" hankkia lapsia ei-uskovan kanssa, mennä naimisiin tms.

      • Tottakai!

        Kyllähän nimenomaan nainen voi olla uskova vaikkei mies olisikaan. Niinhän sanotaan, että uskovan naisen ansiosta uskoton mieskin pelastuu...

        Ja ap:lle: Oletko rukoillut miehesi uskoontulon puolesta? Kaikkihan on mahdollista.


      • rinik
        Tottakai! kirjoitti:

        Kyllähän nimenomaan nainen voi olla uskova vaikkei mies olisikaan. Niinhän sanotaan, että uskovan naisen ansiosta uskoton mieskin pelastuu...

        Ja ap:lle: Oletko rukoillut miehesi uskoontulon puolesta? Kaikkihan on mahdollista.

        Yksin Kristuksen kautta ja Häneen uskomalla voi ihminen pelastua. Ja tuo Raamatun kohdan olet ymmärtänyt väärin, kuten niin paljon nykyään tehdään.


      • Miss Mossad.

        Raamatussa nimenomaan sanotaan, että uskova puoliso pyhittää ei-uskovan puolisonsa. Eli älä jauha paskaa nimimerkki piste.


      • Moi Elämä
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Raamatussa nimenomaan sanotaan, että uskova puoliso pyhittää ei-uskovan puolisonsa. Eli älä jauha paskaa nimimerkki piste.

        Miss Mossad ei taida olla perillä Raamatun teksteistä. Kyseinen Raamatun kohta puhuu aiemmin ei-uskovaisten perheen tilanteesta, jossa toinen tulee uskoon. Uskoon tulevan Jumala-yhteyden vaikutus siunaa myös muita perheen jäseniä.
        Uusista sekasuhteista ei siis ole kysymys.


      • Miss Mossad.
        Moi Elämä kirjoitti:

        Miss Mossad ei taida olla perillä Raamatun teksteistä. Kyseinen Raamatun kohta puhuu aiemmin ei-uskovaisten perheen tilanteesta, jossa toinen tulee uskoon. Uskoon tulevan Jumala-yhteyden vaikutus siunaa myös muita perheen jäseniä.
        Uusista sekasuhteista ei siis ole kysymys.

        Miss Mossad lukee työkseen Raamatun tekstejä täysipäiväisesti ja kyllä hyvin tunnen myös 1. Kor. 7:14 kohdan. Missä siellä lukee sanomasi "...ei-uskovaisten perheen tilanteesta, jossa toinen TULEE uskoon." ?

        Tulee uskoon? Mistä kieliversiosta kenties olet tuon futuurimuodon löytänyt? Kyllä tekstissä sanotaan kaikilla kielillä edelleen selvästi: "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä".

        Eikö sinustakin ole tärkeintä, että puolisot ylipänsä pysyvät yhdessä? Miksi usein juuri ei-uskova rakastuu uskovaan? Puhut myös uusista "sekasuhteista"? Missä tässä tarinassa on kysymys sekasuhteista? Ei ehkä kannattaisi olla noin kovin lakihenkinen ja omavanhurskas vaan toivoa ja kannustaa ihmisiä olemaan yhdessä. Jeesus jokatapauksessa sitä toivoo ja rukoilee puolestamme.


    • Miettivä..

      Kiitos vastauksista!

      Näinhän se on, että Raamatun mukaan ei ole synti olla uskottoman ihmisen kanssa avioliitossa.. Siinä ei siis sinänsä pitäisi olla ongelmaa.

      En ole rukoillut poikaystäväni uskoontulon puolesta, olen pitänyt sitä varmaan niin mahdottomana ajatuksena.. Tässä siis omassa uskossani on parantamisen varaa, eihän mikään ole Jumalalle mahdotonta.. Mutta tiedän, että vaikka poikaystäväni jossain sopukoissaan edes pikkiriikkisen uskoisi Jumalaan, hän ei sitä varmasti hevin esiin toisi tietäessään ja ennen kaikkea pelätessään, mitkä pilkat saisi päälleen. Joka tapauksessa rukoiluahan minun ensimmäisenä pitäisi kokeilla.

      Mutta takaisin siihen lapsiasiaan. En haluaisi, että lapset joutuvat kasvamaan kovin ristiriitaisessa ympäristössä. Toisaalta eivät kai ketkään vanhemmat ole joka asiasta samaa mieltä? Itsellenikin on sanottu lapsena maailmansyntyä ihmetellessäni, että nämä ovat sellaisia asioita, joihin voi ottaa kantaa vasta "isona". Toisaalta olen kasvanut uskonnollisesti hyvin neutraalissa ympäristössä, tosin vanhempani kuitenkin molemmat omalla tavallaan uskovat Jumalaan.

      No niin, alkaa mennä vähän aiheen vierestä. Toisaalta tekisi mieli sanoa, ettei suhteemme eikä varsinkaan lastenkasvatuksemme tule onnistumaan ja pistää suhde poikki, mutta toisaalta vaikka löytäisin uskovan puolison niin moni muu asia voi olla pielessä.

      Onko jollakulla konkreettisia kokemuksia asiasta?

      • Kertokaa..

        lapsille totuudenmukaisesti, että eri ihmiset uskovat eri asioihin, mutta uskomuksista huolimatta kukaan ei ole parempi kuin toinen. Teillä äiti uskoo ja isä ei. Siltikin isä ja äiti raskastavat toisiaan vaikka uskovat eri asioihin jne. Lapsi saa isompana itse tehdä valinnan siitä mihin uskoo, vai uskooko mihinkään.


      • jokikaarre

        mahdolliset lapsenne mene solmuun. Itse näkisin asian siten, että lapsen näkemys ihmisten erilaisuuksista saattaa jopa kasvaa. Kuten monet kirjoittajat sanovat; lapselle pitäisi antaa mahdollisuus tutustua eri asioihin ja päättää itse, ryhtyykö uskovaiseksi vai ei.


      • Minun kokemukseni

        Olen kasvanut kodissa missä isä on ollut täysateisti ja äiti puolestaan uskoo Jumalaan ainakin jossain määrin.

        En minä kokenut sitä mitenkään ristiriitaisena asiana. Joskus pienenä äiti luki lastenkirjoja, missä oli Raamattu/jumalavaikutteita. Lasten Raamattua ja sellaista. Meillä luettiin kyllä muutakin uskonnollista kirjallisuutta, ja nyt viittaan tuotantoon joka ei edes ole kristillistä. Sain käsityksen siitä, miten muualla ajatellaan asioista.

        Isä ei pahemmin uskonasioista puhu, hän luki sitten tiedekirjoja meille. Tähtitieteitä, dinosauruksia...

        Meille vanhemmat eivät kovin uskontoa tai uskonnottomuutta näyttäneet julkisesti. Minusta se oli hyvä ratkaisu. Kun kysyin joskus pienenä asiasta, niin vastaus oli että se pitää sitten isona päättää itse, ei lapsen tarvitse vielä tietää. Minusta sekin oli hyvä ratkaisu. Eihän pikkulapsen todellakaan tarvitse vielä tietää mihin uskoa, mitä puoluetta äänestää tai mihin menee isona töihin. Kyllä sen ehtii myöhemminkin.

        Pointtini kai on, että jos haluaa välttää ristiriitaisuutta niin kannattaa olla erityisemmin tuputtamatta uskonnon tai uskonnottumuuden ideologiaa lapselle. Kyllä se lapsi ehtii muodostamaan ne omat mielipiteensä asioista. Erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia käsitteleviä kirjoja kuitenkin kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin takia lapselle. Vaikka nyt isona olen valinnut oman katsontakantani asioihin, en missään tapauksessa koe laajahkoa tietämystä uskonnollisista, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista huonona. Aivan päinvastoin, on hienoa kun tietää asioista ja pystyy suhtautumaan kunnioittaen muidenkin näkemyksiin siitä miten tämä maailma toimii. Suoraa aivopesua en kannata, ja olen kiitollinen siitä että esimerkiksi Raamatun avulla meitä ei olla koskaan peloteltu millään vaan luettu lapsille sopivia kohtia. Vasta vanhempi, esimerkiksi yläasteikäinen, alkaa omata käsityskykyä sisäistää ja jopa kyseenalaistaa raskasta uskonnollista tai filosofista tekstiä, sen voi sitten huoletta jättää sinne.

        Jos asiaa nyt ajattelee jälkikäteen, niin äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen ja se on ollut hyväksi jopa ammatinvalinnan kannalta.


      • Miss Mossad.
        Minun kokemukseni kirjoitti:

        Olen kasvanut kodissa missä isä on ollut täysateisti ja äiti puolestaan uskoo Jumalaan ainakin jossain määrin.

        En minä kokenut sitä mitenkään ristiriitaisena asiana. Joskus pienenä äiti luki lastenkirjoja, missä oli Raamattu/jumalavaikutteita. Lasten Raamattua ja sellaista. Meillä luettiin kyllä muutakin uskonnollista kirjallisuutta, ja nyt viittaan tuotantoon joka ei edes ole kristillistä. Sain käsityksen siitä, miten muualla ajatellaan asioista.

        Isä ei pahemmin uskonasioista puhu, hän luki sitten tiedekirjoja meille. Tähtitieteitä, dinosauruksia...

        Meille vanhemmat eivät kovin uskontoa tai uskonnottomuutta näyttäneet julkisesti. Minusta se oli hyvä ratkaisu. Kun kysyin joskus pienenä asiasta, niin vastaus oli että se pitää sitten isona päättää itse, ei lapsen tarvitse vielä tietää. Minusta sekin oli hyvä ratkaisu. Eihän pikkulapsen todellakaan tarvitse vielä tietää mihin uskoa, mitä puoluetta äänestää tai mihin menee isona töihin. Kyllä sen ehtii myöhemminkin.

        Pointtini kai on, että jos haluaa välttää ristiriitaisuutta niin kannattaa olla erityisemmin tuputtamatta uskonnon tai uskonnottumuuden ideologiaa lapselle. Kyllä se lapsi ehtii muodostamaan ne omat mielipiteensä asioista. Erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia käsitteleviä kirjoja kuitenkin kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin takia lapselle. Vaikka nyt isona olen valinnut oman katsontakantani asioihin, en missään tapauksessa koe laajahkoa tietämystä uskonnollisista, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista huonona. Aivan päinvastoin, on hienoa kun tietää asioista ja pystyy suhtautumaan kunnioittaen muidenkin näkemyksiin siitä miten tämä maailma toimii. Suoraa aivopesua en kannata, ja olen kiitollinen siitä että esimerkiksi Raamatun avulla meitä ei olla koskaan peloteltu millään vaan luettu lapsille sopivia kohtia. Vasta vanhempi, esimerkiksi yläasteikäinen, alkaa omata käsityskykyä sisäistää ja jopa kyseenalaistaa raskasta uskonnollista tai filosofista tekstiä, sen voi sitten huoletta jättää sinne.

        Jos asiaa nyt ajattelee jälkikäteen, niin äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen ja se on ollut hyväksi jopa ammatinvalinnan kannalta.

        ..."äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen..."

        Tämä loppulauseesi kertoikin kaiken oleellisen. Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta.

        Muutoin tekstisi oli ihan ok, itse olen uskossa mutta jos minulla olisi lapsi, niin kertoisin/lukisin hänelle takuuvarmasti Jeesuksesta, koska ellen tekisi niin, kieltäisin itse hänet ja lahjaksi saamani uskon. Kertoisin tosin myös, että ihmiset ajattelevat eri tavalla.

        Lopuksi: Uskoon ei ITSE tulla vaan uskoon tullaan Jumalan kutsusta. Eli kukaan ei voi pakottaa lastaan, puolisoaan, itseään eikä ketään muutakaan uskoon. Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki. Hyvät päivänjatkot, iloa ja rauhaa:)


      • Miss Mossad.

        "Toisaalta tekisi mieli sanoa, ettei suhteemme eikä varsinkaan lastenkasvatuksemme tule onnistumaan ja pistää suhde poikki"...

        Etkö huomaa itsessäsi mitään? Miksi kysyt toisarvoisia asioita, kun et edes rakasta miestäsi?


      • Rakastamansa ihmisen puolesta kannattaa rukoilla, että löytäisi Jeesuksen. Tiedän kaksi naispuolista ihmistä, jotka rakastuivat ei uskovaan, ja joiden rakkaudenkohde sitten tuli uskoon. Ainakin toisen näistä Jumala itse käännytti käyttäen muun muassa muutamia pieniä ihmeitä. Minun mielestäni ateismi ei itsessään ole ongelma, mutta uskova ihminen on paholaisen vihan kohteena, ja ateisti puoliso saattaisi toimia oviaukkona paholaisen hyökkäyksille. Jos menet ateistin kanssa naimisiin, niin sinun on parasta rukoilla paljon ja siten käydä jatkuvaa taistelua. Toisaalta ehdottaisin, että lykkäät naimisiin menoa niin kauan, kuin poikakaverisi ei tunne Jeesusta. Suhdetta voi kehittää ystävyyden suuntaan, mikä onkin joka tapauksessa hyvä asia, ja sen ansiosta suhde ei perustu enää pelkästään unelmaan naimisiin menosta, eikä siitä ajatuksesta luopuminen ole niin vaikeata.


      • Minun kokemukseni kirjoitti:

        Olen kasvanut kodissa missä isä on ollut täysateisti ja äiti puolestaan uskoo Jumalaan ainakin jossain määrin.

        En minä kokenut sitä mitenkään ristiriitaisena asiana. Joskus pienenä äiti luki lastenkirjoja, missä oli Raamattu/jumalavaikutteita. Lasten Raamattua ja sellaista. Meillä luettiin kyllä muutakin uskonnollista kirjallisuutta, ja nyt viittaan tuotantoon joka ei edes ole kristillistä. Sain käsityksen siitä, miten muualla ajatellaan asioista.

        Isä ei pahemmin uskonasioista puhu, hän luki sitten tiedekirjoja meille. Tähtitieteitä, dinosauruksia...

        Meille vanhemmat eivät kovin uskontoa tai uskonnottomuutta näyttäneet julkisesti. Minusta se oli hyvä ratkaisu. Kun kysyin joskus pienenä asiasta, niin vastaus oli että se pitää sitten isona päättää itse, ei lapsen tarvitse vielä tietää. Minusta sekin oli hyvä ratkaisu. Eihän pikkulapsen todellakaan tarvitse vielä tietää mihin uskoa, mitä puoluetta äänestää tai mihin menee isona töihin. Kyllä sen ehtii myöhemminkin.

        Pointtini kai on, että jos haluaa välttää ristiriitaisuutta niin kannattaa olla erityisemmin tuputtamatta uskonnon tai uskonnottumuuden ideologiaa lapselle. Kyllä se lapsi ehtii muodostamaan ne omat mielipiteensä asioista. Erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia käsitteleviä kirjoja kuitenkin kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin takia lapselle. Vaikka nyt isona olen valinnut oman katsontakantani asioihin, en missään tapauksessa koe laajahkoa tietämystä uskonnollisista, filosofisista ja maailmankatsomuksellisista asioista huonona. Aivan päinvastoin, on hienoa kun tietää asioista ja pystyy suhtautumaan kunnioittaen muidenkin näkemyksiin siitä miten tämä maailma toimii. Suoraa aivopesua en kannata, ja olen kiitollinen siitä että esimerkiksi Raamatun avulla meitä ei olla koskaan peloteltu millään vaan luettu lapsille sopivia kohtia. Vasta vanhempi, esimerkiksi yläasteikäinen, alkaa omata käsityskykyä sisäistää ja jopa kyseenalaistaa raskasta uskonnollista tai filosofista tekstiä, sen voi sitten huoletta jättää sinne.

        Jos asiaa nyt ajattelee jälkikäteen, niin äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen ja se on ollut hyväksi jopa ammatinvalinnan kannalta.

        Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa. Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta. Lapsia ei jättänyt huomiotta Jeesus, eivätkä sen enempää ateistitkaan jätä. Jeesus sanoi otti luokseen lapsia tehdäkseen heille hyvää, sanoen, että taivasten valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. Lapset ovat Jumalalle tärkeitä, koska he eivät ota itselleen kunniaa Jumalan saavutuksista. Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta. Oppikirjat eivät esitä evoluutiota lapsille tiedemisten mielipiteenä, vaan väittävät monta todistetta evoluutiolle niin, että lapset saattavat luulla itse valinneensa uskoa evoluutioon, vaikka todellisuudessa valinnan ovat tehneet oppikirjojen tekijät ja koulu, joka on ottanut ne oppikirjat käyttöön.

        Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan.

        Tiede muuten on mielestäni hyvä asia, siis tieteen perusta, joka on tavoite löytää totuus ja sellaisten menetelmien ja sääntöjen käyttö, joiden tiedetään johtavan oikeaan tulokseen. Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti. Ihmiset ovat vapaita uskomaan, kun he ovat vapaita uskomaan totuuden. Uskonvapaus edellyttää keskustelua ja sitä, että jokainen uskomus on valmis testiin.

        Ja vähän muuta mitä olisin voinut sanoa, onkin jo mainittu nimimerkillä Miss Mossad.


      • Eliach kirjoitti:

        Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa. Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta. Lapsia ei jättänyt huomiotta Jeesus, eivätkä sen enempää ateistitkaan jätä. Jeesus sanoi otti luokseen lapsia tehdäkseen heille hyvää, sanoen, että taivasten valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. Lapset ovat Jumalalle tärkeitä, koska he eivät ota itselleen kunniaa Jumalan saavutuksista. Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta. Oppikirjat eivät esitä evoluutiota lapsille tiedemisten mielipiteenä, vaan väittävät monta todistetta evoluutiolle niin, että lapset saattavat luulla itse valinneensa uskoa evoluutioon, vaikka todellisuudessa valinnan ovat tehneet oppikirjojen tekijät ja koulu, joka on ottanut ne oppikirjat käyttöön.

        Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan.

        Tiede muuten on mielestäni hyvä asia, siis tieteen perusta, joka on tavoite löytää totuus ja sellaisten menetelmien ja sääntöjen käyttö, joiden tiedetään johtavan oikeaan tulokseen. Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti. Ihmiset ovat vapaita uskomaan, kun he ovat vapaita uskomaan totuuden. Uskonvapaus edellyttää keskustelua ja sitä, että jokainen uskomus on valmis testiin.

        Ja vähän muuta mitä olisin voinut sanoa, onkin jo mainittu nimimerkillä Miss Mossad.

        "Jeesus sanoi otti luokseen" --> "Jeesus otti luokseen"


      • KoleJumala
        Miss Mossad. kirjoitti:

        ..."äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen..."

        Tämä loppulauseesi kertoikin kaiken oleellisen. Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta.

        Muutoin tekstisi oli ihan ok, itse olen uskossa mutta jos minulla olisi lapsi, niin kertoisin/lukisin hänelle takuuvarmasti Jeesuksesta, koska ellen tekisi niin, kieltäisin itse hänet ja lahjaksi saamani uskon. Kertoisin tosin myös, että ihmiset ajattelevat eri tavalla.

        Lopuksi: Uskoon ei ITSE tulla vaan uskoon tullaan Jumalan kutsusta. Eli kukaan ei voi pakottaa lastaan, puolisoaan, itseään eikä ketään muutakaan uskoon. Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki. Hyvät päivänjatkot, iloa ja rauhaa:)

        suurin osa ihmisistä suomessa on tapakristittyjä. Kysyt jokaiselta ihmiseltä joka tulee kadulla niin suurin osa sanoo "kyllä kai" tai "ehkä". Muutama kyllä ja usea ei ja eniten "ehkä". Uskoon ei tulla Jumalan kautta. Vaan kasvatuksen kautta. Sinulla varmaan oli syvästi ukonnollinen kasvatus, tuskin muuten noin olisit kommentoinut. Tai sitten olet kokenut jotain erittäin traumaattista ja hakenut uskosta turvaan ja nyt et pysty toimimaan ilman uskoa. Tälläinen on ihmismieli ja tulee aina olemaan. Monimutkainen. Aamen, Buddhalle kiitos ja Paavin Pieru. Enkä muuten itse ole ateisti vaikka niin voisi luulla. Uskon yliluonnolliseen, mutta en siihen että on olemassa persoonallisia Jumalia tai Jumalaa. Ja vaikka olisikin, niin on tullut todistettua että silloin Jumala toimisi omien intressiensä ja tunteidensa kautta. Ei sen kautta mikä on ihmisille parhaaksi.


      • Uskonnoton4ever
        Eliach kirjoitti:

        Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa. Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta. Lapsia ei jättänyt huomiotta Jeesus, eivätkä sen enempää ateistitkaan jätä. Jeesus sanoi otti luokseen lapsia tehdäkseen heille hyvää, sanoen, että taivasten valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. Lapset ovat Jumalalle tärkeitä, koska he eivät ota itselleen kunniaa Jumalan saavutuksista. Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta. Oppikirjat eivät esitä evoluutiota lapsille tiedemisten mielipiteenä, vaan väittävät monta todistetta evoluutiolle niin, että lapset saattavat luulla itse valinneensa uskoa evoluutioon, vaikka todellisuudessa valinnan ovat tehneet oppikirjojen tekijät ja koulu, joka on ottanut ne oppikirjat käyttöön.

        Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan.

        Tiede muuten on mielestäni hyvä asia, siis tieteen perusta, joka on tavoite löytää totuus ja sellaisten menetelmien ja sääntöjen käyttö, joiden tiedetään johtavan oikeaan tulokseen. Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti. Ihmiset ovat vapaita uskomaan, kun he ovat vapaita uskomaan totuuden. Uskonvapaus edellyttää keskustelua ja sitä, että jokainen uskomus on valmis testiin.

        Ja vähän muuta mitä olisin voinut sanoa, onkin jo mainittu nimimerkillä Miss Mossad.

        Lapsilla on oikeus uskoa mihin haluavat MUTTA MIKÄÄN PAKKO EI OLE KENENKÄÄN LAPSEN ALKAA USKOMAAN JUMALAAN! Itse koin äitin uskovaisuuden jo pienestä pitäen ahdistavaksi ja puheet jumalasta ym. ärsyttivät. Kun sain käsiini evoluutioteoriaa käsittelevät teokset niin lopetin välittömästi kaiken uskontoroskan. Poltin kaikki raamatut mitkä löysin talosta. Rippikouluun en mennyt koskaan ja hyvä niin. Pyysin vanhempiani allekirjoittamaan kirkosta eroamishakemusta, mutta he kieltäytyivät. 18-vuotiaana tein sen välittömästi. Elämäni hienoimpia hetkiä kun sain täräyttää uskovaiselle äidilleni sen tiedon, että olin eronnut kirkosta. Nautin siitä tuskasta mitä hän koki. Toki hän sanoi rukoilevansa sieluni puolesta, mutta sanoin hänen tekevän sitä turhaan. Hän one mennyt vain enemmän sairaaksi. Lukee raamattua lähes päivittäin ja jeesusradio soi. Siitä lähtien kun hän alkoitti tosissaan nuo säännöliset lukemiset ja uskonnollisten laulujen kuuntelemiset niin hänen mielenterveytensä on horjahdellut pahasti. Kauhean voimakkaat lääkkeet ja sairaalahoidot tulivat mukaan hänen elämäänsä. Usko vie lopulta pahempaan sairauteen. Ei ole tervettä uskoa henkiolentoihin ja olemattomiin asioihin. En haluaisi nähdä sitä kun äitini vajoaa varjoihin ja pelkään, että pian jäljellä on vain ruumis vailla toimivaa henkista puolta. Tekisi mieli mennä polttamaan se raamattu jota hän lukee. Se kirja piinaa hänen mieltään ja tuhoaa hänen terveytensä. Jos taikuuteen olisi uskominen niin voisin vannoa että se kirja on noiduttu.

        Pidin huolta siitä, että kumppanini on myös ateisti. Tämä on mielestäni hyvin tärkeää, että kumppaneilla on samat käsitykset uskonosta mahdollisten riitojen ja erimielisyyksien välttämiseksi. Jos tielle olisi sattunut uskovainen niin pakit olisivat tulleet välittömästi. Näin pidin huolta myös siitä, että lapset tulevat kasvamaan uskontovapaassa perheessä eikä heitä kasteta. Meidän kodissa ei ole uskonnollisia esineitä ja niin kauan kuin lapset asuvat täällä ei minkäälaisia jumalia palvota ainakaan minun kuulleni ja ilmapiiri pidetään uskontovapaana. Mielessään palvokoon ketä haluavat, mutta minä en halua tietää sitä.Lapset eivät ole tästä valittaneet ja olen tyytyväinen siihen, että hekin ovat löytäneet evoluutioteorian. Lapseni ovat muutenkin älykkäitä ja kiinnostuneita biologista, kemiasta ja fysiikasta. Olen varma, että uskovaiset hihulit eivät saa heitä pauloihinsa. Järki ja äly voittaa tuollaiset satukirjat kuten raamattu. Jos heistä joku yhtäkkiä ilmoittaisi menevänsä kirkkoon niin siitä vaan kunhan uskonnolliset asiat eivät tule kotiimme. Se on ehdoton sääntö. Uskokoon aikuisena mihin haluavat mutta siinäkin vaiheessa jos haluavat meidän luona vierailla niin uskonto pidetään pois kodistamme.

        Olen myös pyrkinyt pitämään kaveripiirissäni vain ateisteja tai ihmisiä jotka eivät mainosta uskontoaan. Uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Vihaan etenkin islamia. Ilman uskontoja maailma olisi parempi paikka. Lapsien on paljon turvallisempaa kasvaa uskonnottomassa ympäristössä kuin sellaisessa jossa pelotellaan helvetillä! Itsekin olen onnelisempi kun pidän uskonnot mahdollisimman kaukana elämästäni.

        Tehkää parannus:

        http://eroakirkosta.fi/

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/


      • evlut.... haisee
        Miss Mossad. kirjoitti:

        ..."äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen..."

        Tämä loppulauseesi kertoikin kaiken oleellisen. Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta.

        Muutoin tekstisi oli ihan ok, itse olen uskossa mutta jos minulla olisi lapsi, niin kertoisin/lukisin hänelle takuuvarmasti Jeesuksesta, koska ellen tekisi niin, kieltäisin itse hänet ja lahjaksi saamani uskon. Kertoisin tosin myös, että ihmiset ajattelevat eri tavalla.

        Lopuksi: Uskoon ei ITSE tulla vaan uskoon tullaan Jumalan kutsusta. Eli kukaan ei voi pakottaa lastaan, puolisoaan, itseään eikä ketään muutakaan uskoon. Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki. Hyvät päivänjatkot, iloa ja rauhaa:)

        "Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki"

        Eiköhän paras esimerkki uskontoon pakottamisesta ole tämä meidän Suomalainen Evankelisluterilaine seurakunta joka liittää vauvan äitinsä seurakuntaan.

        TÖRKEÄÄ

        Uskonnollisiin seurakuntiin ei pitäisi koskaan liittää alle 15 vuotiata lapsia. Eli vasta rippikoulun jälkeen voisi lapsi liittyä seurakuntaan jos itse haluaa ja hakeutuu jäseneksi.


      • Miss Mossad.
        Uskonnoton4ever kirjoitti:

        Lapsilla on oikeus uskoa mihin haluavat MUTTA MIKÄÄN PAKKO EI OLE KENENKÄÄN LAPSEN ALKAA USKOMAAN JUMALAAN! Itse koin äitin uskovaisuuden jo pienestä pitäen ahdistavaksi ja puheet jumalasta ym. ärsyttivät. Kun sain käsiini evoluutioteoriaa käsittelevät teokset niin lopetin välittömästi kaiken uskontoroskan. Poltin kaikki raamatut mitkä löysin talosta. Rippikouluun en mennyt koskaan ja hyvä niin. Pyysin vanhempiani allekirjoittamaan kirkosta eroamishakemusta, mutta he kieltäytyivät. 18-vuotiaana tein sen välittömästi. Elämäni hienoimpia hetkiä kun sain täräyttää uskovaiselle äidilleni sen tiedon, että olin eronnut kirkosta. Nautin siitä tuskasta mitä hän koki. Toki hän sanoi rukoilevansa sieluni puolesta, mutta sanoin hänen tekevän sitä turhaan. Hän one mennyt vain enemmän sairaaksi. Lukee raamattua lähes päivittäin ja jeesusradio soi. Siitä lähtien kun hän alkoitti tosissaan nuo säännöliset lukemiset ja uskonnollisten laulujen kuuntelemiset niin hänen mielenterveytensä on horjahdellut pahasti. Kauhean voimakkaat lääkkeet ja sairaalahoidot tulivat mukaan hänen elämäänsä. Usko vie lopulta pahempaan sairauteen. Ei ole tervettä uskoa henkiolentoihin ja olemattomiin asioihin. En haluaisi nähdä sitä kun äitini vajoaa varjoihin ja pelkään, että pian jäljellä on vain ruumis vailla toimivaa henkista puolta. Tekisi mieli mennä polttamaan se raamattu jota hän lukee. Se kirja piinaa hänen mieltään ja tuhoaa hänen terveytensä. Jos taikuuteen olisi uskominen niin voisin vannoa että se kirja on noiduttu.

        Pidin huolta siitä, että kumppanini on myös ateisti. Tämä on mielestäni hyvin tärkeää, että kumppaneilla on samat käsitykset uskonosta mahdollisten riitojen ja erimielisyyksien välttämiseksi. Jos tielle olisi sattunut uskovainen niin pakit olisivat tulleet välittömästi. Näin pidin huolta myös siitä, että lapset tulevat kasvamaan uskontovapaassa perheessä eikä heitä kasteta. Meidän kodissa ei ole uskonnollisia esineitä ja niin kauan kuin lapset asuvat täällä ei minkäälaisia jumalia palvota ainakaan minun kuulleni ja ilmapiiri pidetään uskontovapaana. Mielessään palvokoon ketä haluavat, mutta minä en halua tietää sitä.Lapset eivät ole tästä valittaneet ja olen tyytyväinen siihen, että hekin ovat löytäneet evoluutioteorian. Lapseni ovat muutenkin älykkäitä ja kiinnostuneita biologista, kemiasta ja fysiikasta. Olen varma, että uskovaiset hihulit eivät saa heitä pauloihinsa. Järki ja äly voittaa tuollaiset satukirjat kuten raamattu. Jos heistä joku yhtäkkiä ilmoittaisi menevänsä kirkkoon niin siitä vaan kunhan uskonnolliset asiat eivät tule kotiimme. Se on ehdoton sääntö. Uskokoon aikuisena mihin haluavat mutta siinäkin vaiheessa jos haluavat meidän luona vierailla niin uskonto pidetään pois kodistamme.

        Olen myös pyrkinyt pitämään kaveripiirissäni vain ateisteja tai ihmisiä jotka eivät mainosta uskontoaan. Uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Vihaan etenkin islamia. Ilman uskontoja maailma olisi parempi paikka. Lapsien on paljon turvallisempaa kasvaa uskonnottomassa ympäristössä kuin sellaisessa jossa pelotellaan helvetillä! Itsekin olen onnelisempi kun pidän uskonnot mahdollisimman kaukana elämästäni.

        Tehkää parannus:

        http://eroakirkosta.fi/

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

        Ajattele hyvin tarkkaan sydämmessäsi mitä kirjoitat:
        "Elämäni hienoimpia hetkiä kun sain täräyttää uskovaiselle äidilleni sen tiedon, että olin eronnut kirkosta. Nautin siitä tuskasta mitä hän koki. Toki hän sanoi rukoilevansa sieluni puolesta, mutta sanoin hänen tekevän sitä turhaan. Hän one mennyt vain enemmän sairaaksi."

        Nautit tuskasta, jota äitisi koki? Puhut paljon vihasta ja siitä, ettet voi sietää ihmisiä. Noin toimii saatana. Ymmärrätkö kuinka paljon hän nauraa sinulle? Äiti-parkasi voi huonosti sinun takiasi. Välittäisit edes hänestä ellet muista pysty. Voihan olla, että äitisi yrittää YKSIN, jos hänellä ei ole ketään luotettavaa ja turvallista ihmistä vierellään. Yrittäisit edes, on hän sentään sinut synnyttänyt. Toivon todella sinulle ja äidillesi paljon rauhaa ja runsaasti rakkautta elämääsi. Jeesuksen nimeen.


      • Kaarlestiina
        evlut.... haisee kirjoitti:

        "Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki"

        Eiköhän paras esimerkki uskontoon pakottamisesta ole tämä meidän Suomalainen Evankelisluterilaine seurakunta joka liittää vauvan äitinsä seurakuntaan.

        TÖRKEÄÄ

        Uskonnollisiin seurakuntiin ei pitäisi koskaan liittää alle 15 vuotiata lapsia. Eli vasta rippikoulun jälkeen voisi lapsi liittyä seurakuntaan jos itse haluaa ja hakeutuu jäseneksi.

        Eiköhän se ole tämä Suomen laki joka tilanteen aiheuttaa. Jos kuulut Suomessa islaminuskoon niin kyllä äidin vastasyntynyt siihen laitetaan myös kuulumaan. Samoin myös kaikki muut "järjestäytyneet" uskonnot. Se ei ole kirkon päätös, vaan kirkon mahdollistama tilanne.

        Vanhemmat sen loppupeleissä valitsevat liitetäänkö lasta heidän omaan uskontokuntaansa vai ei. Usein vanhemmat sen haluavat tehdä, koska he uskovat itse ns. täysillä siihen mitä kyseinen uskontokunta opettaa ja haluavat että lapsikin saa siihen uskoon kuulua yhdessä heidän kanssaan.


      • Uskonnoton4ever
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Ajattele hyvin tarkkaan sydämmessäsi mitä kirjoitat:
        "Elämäni hienoimpia hetkiä kun sain täräyttää uskovaiselle äidilleni sen tiedon, että olin eronnut kirkosta. Nautin siitä tuskasta mitä hän koki. Toki hän sanoi rukoilevansa sieluni puolesta, mutta sanoin hänen tekevän sitä turhaan. Hän one mennyt vain enemmän sairaaksi."

        Nautit tuskasta, jota äitisi koki? Puhut paljon vihasta ja siitä, ettet voi sietää ihmisiä. Noin toimii saatana. Ymmärrätkö kuinka paljon hän nauraa sinulle? Äiti-parkasi voi huonosti sinun takiasi. Välittäisit edes hänestä ellet muista pysty. Voihan olla, että äitisi yrittää YKSIN, jos hänellä ei ole ketään luotettavaa ja turvallista ihmistä vierellään. Yrittäisit edes, on hän sentään sinut synnyttänyt. Toivon todella sinulle ja äidillesi paljon rauhaa ja runsaasti rakkautta elämääsi. Jeesuksen nimeen.

        VIIMEISEN KERRAN EN USKO JUMALAAN TAI SAATANAAN!! Ainoat ihmiset joita en siedä olette te hiton uskovaiset jotka tyrkytätte uskoanne (=sairauttanne)! JEESUSJUMLAA YM. TÄYTTÄ PASKAA! Minulle ei ole tarpeeksi todisteita heidän läsnäolostaan. Äitini sairaus, raamatun lukemiset ym. roska alkoi jo ennen kuin erosin kirkosta. Jouduin sen vuoksi muuttamaan pois 16-vuotiaana hänen luontaan, koska en sietänyt hänen uskovaisuuttaan. Se oli hänen valintansa, joko minä tai uskonto. Kumpaakan hän ei voi saada yhdessä. Hänen ei tarvitse voida huonommin, päästäköön irti uskonnon aiheuttamasta aivopesusta niin hän olisi terve ja vapaa. MINÄ VIHAAN KAIKKEA USKONTOROSKAA KIRKKOA JEESUSJUMALAPASKAA ENKELEITÄ JOULUA PÄÄSIÄISTÄ JNE. USKONTO TUHOAA PERHEITÄ, TAPPAA JA AIHEUTTA TUSKAA.

        "Äiti-parkasi voi huonosti sinun takiasi. Välittäisit edes hänestä ellet muista pysty."
        Hän voi huonosti uskonsa vuoksi kun ei voi tajuta, että on turha luottaa olemattomiin henkiolentoihin sen sijaan että hakisi itsellee oikeaa apua. Sama kuin ne vastuuttomat vanhemmat joista uutisoitiin kun eivät vieneet tytärtään sairaalaan kun halusivat rukoilla jumalaa pelastamaan. Tyttö kuoli, vaikka hänet olisi voitu pelastaa sairaalassa. USKONTO TAPPAA! Minua on turha syyttää siitä mikä on alkanut jo ennen syntymääni.

        Miksi en pystyisi välittämään muista? VÄLITÄN PERHEESTÄNI! Välitän kaikista niistä jotka eivät väkisin yritä tunkea uskontoroskaa minuun! Minulla on tarpeeksi rakkautta elämässäni. KAIKISTA VÄHITEN TARVITSEN TEIDÄN HULLUJEN RAKKAUTTA JA OLEMATTOMIEN OLENTOJEN KUTEN JUMALAN TAI JEESUKSEN!

        "Yrittäisit edes, on hän sentään sinut synnyttänyt."

        No se olikin hänen virheensä jota kerran yritin saada hänet myöntämään. Varmasti itsekin on tajunnut, että minun kohdallani olisi abortti ollut paikallaan. OLISIN NIMITTÄIN MIELELLÄNI JÄÄNYT SYNTYMÄTTÄ TÄHÄN HIRVEÄÄN MAAILMAAN JOSSA VILISEE HULLUJA USKOVAISIA, MUSLIMEJA YM. Kaikista eniten ärsyttää lause: "Elämä on jumalan lahja". Kyllä joo jos on olemassa ja tämä on hänen lahjansa niin suksikoon helvettiin. Kukaan ei anna näin hirveää lahjaa kenellekään. Surettaa itseänikin, että tuli lapsia tehtyä kun hekin joutuvat kärsimään teidän hullujen uskovaisten vuoksi.

        "Jeesuksen nimeen."

        Aivan kuin ärsyttäisit minua tahalleen. Tuo ikään kuin sinetöi tekstisi ärsyttävyyden ja samalla oman hulluutesi. PÄÄSE IRTI SAIRAUDESTASI! NÄMÄ AUTTAA:

        http://eroakirkosta.fi/

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/


      • Plióne
        Miss Mossad. kirjoitti:

        ..."äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen..."

        Tämä loppulauseesi kertoikin kaiken oleellisen. Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta.

        Muutoin tekstisi oli ihan ok, itse olen uskossa mutta jos minulla olisi lapsi, niin kertoisin/lukisin hänelle takuuvarmasti Jeesuksesta, koska ellen tekisi niin, kieltäisin itse hänet ja lahjaksi saamani uskon. Kertoisin tosin myös, että ihmiset ajattelevat eri tavalla.

        Lopuksi: Uskoon ei ITSE tulla vaan uskoon tullaan Jumalan kutsusta. Eli kukaan ei voi pakottaa lastaan, puolisoaan, itseään eikä ketään muutakaan uskoon. Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki. Hyvät päivänjatkot, iloa ja rauhaa:)

        Mitä on tämä ns elävä usko? Omassa perheessäni ei liiemmi raamattua lueta kuin niinä harvoina pyhinä (jouluevankeliumi). Tieteellistä kirjallisuutta taas luetaan paljon, paljon myös joka käy ristiriidassa pyhän kirjan kanssa.

        Sen olen oppinut vielä näin lyhyen elämäni aikana että elävä usko ei ole sitä että uskotaan jonkin epämääräisen kirjan sanoista edes yli puoltakaan. Tärkein ja vain ainoastaan tärkein löytyy tekstien välistä, ja nyt en puhu pelkästään raamatusta vaan myös koraanista että muista vastaavista, ihmisyyden ja lähimmäisen rakkauden perusalkeet. Tällä periaattella tunnustan myös uskovani, että mikään uskonto ei ole väärässä, ellei se ole ihmisyyttä vastaan.

        Eihän voi ollakkaan kauheampaa ajatusmaailmaa kuin että pieni osa ihmisistä olisi pääsevä Hänen luokseen. Omassa uskomuksessani (ja voin lyödä vetoakin että monen muunkin asiaa vähemmän ajattelevan mielestä) jokainen kristitty, muslimi, budhalainen että vaikkapa shintolainen kuuluu hänen piiriinsä.


      • vaimo ja äiti myös

        Meillä on sama tilanne. Minä uskon, mies ei. Poika on saanut aina itse valita, mihin uskoo. Kun on asioista kysellyt kummaltakin, sanomme, että minä uskon näin ja näin, mutta toiset uskovat erilailla. Minä perustelen ja vastaan oman uskoni pohjalta ja lapsi on osallistunut seurakunnan leireillekkin. Nyt muksu on jo melkein 16v. ja ilmoitti viimeksi, että hän taitaa olla enimmäkseen juutalainen. :o) Totesin, että ihan rauhassa vaan vaikka hindu, minulle hän on yhtä tärkeä kumminkin.

        Minä otin puolison tietäen hyvin, että tietyissä asioissa meillä tulee todennäköisesti aina olemaan isompi juopa. Minä kyllä rukoilen, että mieheni oppisi uskomaan myöskin. Toivon myös samaa pojalle. En voi kuitenkaan pakottaa ketään ajattelemaan samalla tavalla, kuin mitä itse. Voin vain kertoa eri tilanteissa, mitä ajattelen itse.

        Teidän pitää avoimesti keskustella miehesi kanssa siitä, miten lapselle asiat kerrotte. Kerrotteko omat totuutenne ja annatte lapsen itse valita tiensä, vai alatteko tappelemaan siitä. Lapsi oppii kyllä ymmärtämään, että ihmiset voivat olla tässä asiassa todella erimielisiä. Oppiipahan se sen kuitenkin iän myötä, ettei se tavallaan ole sen kummempaa.

        Jos et ole varma, että kykenet nielemään sen, että lapsesi haluaakin olla uskomatta, koska isukkikin tekee niin, niin kehoitan miettimään tarkkaan, kannattaako suhdetta jatkaa. Tämä ei ole helppo tie. Tässä on kuitenkin myös mahdollisuus vaikuttaa sellaisten ihmisten elämään, joilla ei ole uskoa turvanaan, oman esimerkin kautta ihan arkielämässä. Minä en arvoita ihmisiä sen mukaan, mihin kuppikuntaan he kuuluvat, vaan katson asioita aina pintaa syvemmälle. Uskomaton aviopuoliso voi olla 100% parempi isä ja puoliso, kuin sen kiiltokuvasaarnaajan poika, joka hakkaa vaimon ja lapset kotona, pettää, kieroilee, jne. vaikka seurakunnassa näyttelisikin niiin pyhää miestä, että...


      • Nauraa
        Uskonnoton4ever kirjoitti:

        Lapsilla on oikeus uskoa mihin haluavat MUTTA MIKÄÄN PAKKO EI OLE KENENKÄÄN LAPSEN ALKAA USKOMAAN JUMALAAN! Itse koin äitin uskovaisuuden jo pienestä pitäen ahdistavaksi ja puheet jumalasta ym. ärsyttivät. Kun sain käsiini evoluutioteoriaa käsittelevät teokset niin lopetin välittömästi kaiken uskontoroskan. Poltin kaikki raamatut mitkä löysin talosta. Rippikouluun en mennyt koskaan ja hyvä niin. Pyysin vanhempiani allekirjoittamaan kirkosta eroamishakemusta, mutta he kieltäytyivät. 18-vuotiaana tein sen välittömästi. Elämäni hienoimpia hetkiä kun sain täräyttää uskovaiselle äidilleni sen tiedon, että olin eronnut kirkosta. Nautin siitä tuskasta mitä hän koki. Toki hän sanoi rukoilevansa sieluni puolesta, mutta sanoin hänen tekevän sitä turhaan. Hän one mennyt vain enemmän sairaaksi. Lukee raamattua lähes päivittäin ja jeesusradio soi. Siitä lähtien kun hän alkoitti tosissaan nuo säännöliset lukemiset ja uskonnollisten laulujen kuuntelemiset niin hänen mielenterveytensä on horjahdellut pahasti. Kauhean voimakkaat lääkkeet ja sairaalahoidot tulivat mukaan hänen elämäänsä. Usko vie lopulta pahempaan sairauteen. Ei ole tervettä uskoa henkiolentoihin ja olemattomiin asioihin. En haluaisi nähdä sitä kun äitini vajoaa varjoihin ja pelkään, että pian jäljellä on vain ruumis vailla toimivaa henkista puolta. Tekisi mieli mennä polttamaan se raamattu jota hän lukee. Se kirja piinaa hänen mieltään ja tuhoaa hänen terveytensä. Jos taikuuteen olisi uskominen niin voisin vannoa että se kirja on noiduttu.

        Pidin huolta siitä, että kumppanini on myös ateisti. Tämä on mielestäni hyvin tärkeää, että kumppaneilla on samat käsitykset uskonosta mahdollisten riitojen ja erimielisyyksien välttämiseksi. Jos tielle olisi sattunut uskovainen niin pakit olisivat tulleet välittömästi. Näin pidin huolta myös siitä, että lapset tulevat kasvamaan uskontovapaassa perheessä eikä heitä kasteta. Meidän kodissa ei ole uskonnollisia esineitä ja niin kauan kuin lapset asuvat täällä ei minkäälaisia jumalia palvota ainakaan minun kuulleni ja ilmapiiri pidetään uskontovapaana. Mielessään palvokoon ketä haluavat, mutta minä en halua tietää sitä.Lapset eivät ole tästä valittaneet ja olen tyytyväinen siihen, että hekin ovat löytäneet evoluutioteorian. Lapseni ovat muutenkin älykkäitä ja kiinnostuneita biologista, kemiasta ja fysiikasta. Olen varma, että uskovaiset hihulit eivät saa heitä pauloihinsa. Järki ja äly voittaa tuollaiset satukirjat kuten raamattu. Jos heistä joku yhtäkkiä ilmoittaisi menevänsä kirkkoon niin siitä vaan kunhan uskonnolliset asiat eivät tule kotiimme. Se on ehdoton sääntö. Uskokoon aikuisena mihin haluavat mutta siinäkin vaiheessa jos haluavat meidän luona vierailla niin uskonto pidetään pois kodistamme.

        Olen myös pyrkinyt pitämään kaveripiirissäni vain ateisteja tai ihmisiä jotka eivät mainosta uskontoaan. Uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Vihaan etenkin islamia. Ilman uskontoja maailma olisi parempi paikka. Lapsien on paljon turvallisempaa kasvaa uskonnottomassa ympäristössä kuin sellaisessa jossa pelotellaan helvetillä! Itsekin olen onnelisempi kun pidän uskonnot mahdollisimman kaukana elämästäni.

        Tehkää parannus:

        http://eroakirkosta.fi/

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

        No mutta sinähän uskot johonkin! Sinun uskosi mukaan vaan ihminen on kehittynyt apinasta... Kuulostaa uskottavalta. ;o)


      • Persepuupi
        Miss Mossad. kirjoitti:

        "Toisaalta tekisi mieli sanoa, ettei suhteemme eikä varsinkaan lastenkasvatuksemme tule onnistumaan ja pistää suhde poikki"...

        Etkö huomaa itsessäsi mitään? Miksi kysyt toisarvoisia asioita, kun et edes rakasta miestäsi?

        Nimenomaan, eroa nyt miehestäsi, äläkä herrajumala mene lisääntymään, uskovaisen tai ei-uskovaisen kanssa!


      • Uskonnoton4ever
        Nauraa kirjoitti:

        No mutta sinähän uskot johonkin! Sinun uskosi mukaan vaan ihminen on kehittynyt apinasta... Kuulostaa uskottavalta. ;o)

        Kyllä se on uskottavampaa kun ottaa huomioon ihmisten ja apinoiden yhtäläisyydet ja ihmisten esi-isät kuten neandertalinihmisen ym. joista on todisteenä jäännökset. Puhumattakaan muut jäännökset eri aikakausilta (pronssi- ja rautakausi jne.) Kyllä se on paljon uskottavampaa että ihminen on kehittynyt apinaeläimestä evoluution myötä pitkän ajan kuluessa kuin, se että joku oman olemassaolonsa piilottava idiootti olisi luonut ne taivaasta käsin. Lisäksi vielä kaikki todisteet fossiileista ja dinosauruksista!


      • ella23

        raamatun todelliseen sisältöön. Sinulle tulee vaikeuksia kaikenlaisissa tilanteissa lähinnä itsesi takia, jos avioidut ateistin kanssa. Hän "kävelee" päivittäin omantuntosi yli tietämättään ja silloin sinun mielenrauhasi järkkyy. Vaikka molemmat ovat samaakin uskoa, on sopeutumista muutenkin ja näin suuren kysymyksen kanssa, kuin elämänarvot, olet YKSIN, kun vaikeuksia ilmenee. Unohda liitto ja varsinkin lapset tämän miehen kanssa. Muuten, raamattu kehottaa kasvattamaan lapset pienokaisesta asti Jumalan ohjeiden perusteella. Tietä käydessä, maata pannessa jne.....Vanhemmilla on suoranainen vastuu kasvattaa lapset kristityiksi.


      • Minun kokemukseni
        Miss Mossad. kirjoitti:

        ..."äiti on tarjonnut meille eväitä tutustua pehmeisiin humanistisiin tieteisiin, isä taas kovaan tieteeseen..."

        Tämä loppulauseesi kertoikin kaiken oleellisen. Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta.

        Muutoin tekstisi oli ihan ok, itse olen uskossa mutta jos minulla olisi lapsi, niin kertoisin/lukisin hänelle takuuvarmasti Jeesuksesta, koska ellen tekisi niin, kieltäisin itse hänet ja lahjaksi saamani uskon. Kertoisin tosin myös, että ihmiset ajattelevat eri tavalla.

        Lopuksi: Uskoon ei ITSE tulla vaan uskoon tullaan Jumalan kutsusta. Eli kukaan ei voi pakottaa lastaan, puolisoaan, itseään eikä ketään muutakaan uskoon. Uskontoihin voidaan kyllä pakottaa ja siitä on esim. islam oikein hyvä esimerkki. Hyvät päivänjatkot, iloa ja rauhaa:)

        "Molemmat vanhempasi ovat kaukana elävästä uskosta."

        Isä on, mutta millä oikeudella sinä epäilet äitini uskoa? Aikamoista pokkaa.


      • Minun kokemukseni
        Eliach kirjoitti:

        Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa. Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta. Lapsia ei jättänyt huomiotta Jeesus, eivätkä sen enempää ateistitkaan jätä. Jeesus sanoi otti luokseen lapsia tehdäkseen heille hyvää, sanoen, että taivasten valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. Lapset ovat Jumalalle tärkeitä, koska he eivät ota itselleen kunniaa Jumalan saavutuksista. Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta. Oppikirjat eivät esitä evoluutiota lapsille tiedemisten mielipiteenä, vaan väittävät monta todistetta evoluutiolle niin, että lapset saattavat luulla itse valinneensa uskoa evoluutioon, vaikka todellisuudessa valinnan ovat tehneet oppikirjojen tekijät ja koulu, joka on ottanut ne oppikirjat käyttöön.

        Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan.

        Tiede muuten on mielestäni hyvä asia, siis tieteen perusta, joka on tavoite löytää totuus ja sellaisten menetelmien ja sääntöjen käyttö, joiden tiedetään johtavan oikeaan tulokseen. Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti. Ihmiset ovat vapaita uskomaan, kun he ovat vapaita uskomaan totuuden. Uskonvapaus edellyttää keskustelua ja sitä, että jokainen uskomus on valmis testiin.

        Ja vähän muuta mitä olisin voinut sanoa, onkin jo mainittu nimimerkillä Miss Mossad.

        "Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa."

        Miksi lapsen pitäisi valita mihin uskoo? Myöhemminkin ehtii.

        "Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta."

        Miksi? Kyllähän esimerkiksi meillä tosiaan äiti luki jonkun verran uskonnollista kirjallisuutta ja lisäksi kävin koulun uskonnontunnit. Tarvitseeko lapsi tämän enempää uskontoa? Jos, niin miksi?

        "Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta."

        Tuotapa tuota, evoluution pääperiaatteet ovat melkoisen kovaa tieteellistä faktaa. Minkäänlaista vaihtoehtoista teoriaa ei ole olemassa, ja useimmat uskovaisetkin pystyvät hyväksymään evoluutioteorian pääperiaatteet koska tieteellinen näyttö sen puolesta on niin vahvaa. Mikäli sinulla on aitoa näyttöä evoluutioteoriaa vastaan, voit tietenkin vapaasti esittää sen. Mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään tiedemiesten mielipide vaan ehkäpä kovimman poliittisen ja sosiaalisen paineen kohteena ollut teoria, jota on tuloksetta yritetty kumota jo yli vuosisadan ajan. Onnistumatta siinä.

        "Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan."

        Eli minun olisi pitänyt pienenä olla kristitty ja ateisti? :D Miksei jokainen voi valita uskontoaan itse sitten kun alkaa kiinnostaa?

        "Tiede muuten on mielestäni hyvä asia"

        Tiede onkin hyvä asia.

        "Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti."

        Aivan, ihmisellä on ja tulee olla oikeus uskonnonvapauteen. Tämä koskee myös lapsia. Mutta ketään ei saa ohjata uskomaan. Siis uskomaan asioihin, joita ei voida todistaa. Usko on uskoa, ei tietoa. Minä voin uskoa Jumalaan tai olla uskomatta, mutta tietoa se ei ole. En minä tai kukaan muukaan oikeasti tiedä onko Jumala olemassa vai ei, mutta osa meistä uskoo voimakkaasti että hän on - tai ei usko. Se on valinta.


      • Mammasaurus
        Uskonnoton4ever kirjoitti:

        Kyllä se on uskottavampaa kun ottaa huomioon ihmisten ja apinoiden yhtäläisyydet ja ihmisten esi-isät kuten neandertalinihmisen ym. joista on todisteenä jäännökset. Puhumattakaan muut jäännökset eri aikakausilta (pronssi- ja rautakausi jne.) Kyllä se on paljon uskottavampaa että ihminen on kehittynyt apinaeläimestä evoluution myötä pitkän ajan kuluessa kuin, se että joku oman olemassaolonsa piilottava idiootti olisi luonut ne taivaasta käsin. Lisäksi vielä kaikki todisteet fossiileista ja dinosauruksista!

        Wau miten täynnä olet vihaa. Asiaa kohtaan jonka väität olevan sinulle täysin mielenkiinnoton ja turha. Sairautta on se, että nauttii katsella itse aiheuttamaansa tuskaa. Ja vaikka suu vaahdoten paasaat uskontojen haitallisuudesta ja puolesta puhut jonkun naurettavan evoluutioteorian puolesta, et anna kuitenkaan lapsillesi mahdollisuutta itse valita omaa mielipidettään. Salassa on pidettävä kaikki mahdollinen mielenkiinto uskontoihin, ettei oma vanhempi vaan revi tukkaa päästään (tai lapsen päästä, muiden tuskasta kun näyttää nauttivan...). Ihan paistaa viisaus sinusta...
        Ja oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että evoluutioteoria on tiedemiesten pakottavan selittämisentarpeen myötä syntynyt, täysin utopistinen teoria? OIKEASTIKO uskot siihen, että alkuun on ollut joku pikkuinen räkäklimppi jossain lilluttelemassa, ja sitten se onkin sattumalta jakautunut ja osa on kasvattanut itselleen jalat, osa siivet, osa evät ja osa juuret... Hehee... Ja toisille limaklimpeille on kasvanut vähän isommat aivot tai paksummat lehdet kuin toisille... :D Luomistarina ja evoluutioteoria kulkevat itseasiassa rintarinnan, ja kertovat samasta asiasta, eri tavalla selitettynä. Jumala käytti 7 päivää maailman luomiseen. Tai 6, kun seitsemäntenä lepäsi. Missään ei kuitenkaan sanota kuinka pitkiä nämä päivät olivat. Ja kuinka paljon aikaa Jumalalla meni haluamiensa hahmojen luomiseen. Veikkaampa että alkuun Hän on lähtenyt liikkeelle luomalla yksinkertaisia otuksia, ja hiljalleen siirtynyt monimutkaisempiin. Dinosaurukset esimerkiksi ovat yksi Jumalan kokeilu. Hiljalleen Hän kehitteli ajatusta kädellisistäkin ja samaten niiden kanssa maan päällä elävistä eläimistä ja kasvistosta. Hän muotoili alkuihmisiä, joita paranteli hiljalleen. Apina on varmasti saanut jäädä nykymaailmaan siksi, että on riittävän kaukana ihmisestä, vaikka tiedemiesten mukaan omaakin yhtäläisyyksiä ihmiseen. Kun Jumala oli mielestään saanut luotua hyvän ihmisen asuttamaan luomaansa maailmaa, Hän lepäsi. Ja Hän taitaa levätä edelleen... ;) Onhan toki järkeenkäyvämpää, että jokin korkeampi voima on ollut suunnittelemassa tätä äärettömän monimuotoista ja monimutkaisesti rakennettua maailmaamme ja kaikki erilaisia eläviä olentoja ja organismeja, saati että ne SATTUMALTA olisivat vain muotoutuneet itsellään jostakin räkämöykystä... Eikä se sitä tarkoita, että Jumala oli täällä tallustellut ympäriinsä ja muovaillut käsissään kuin muovailuvahasta kaikkea mitä mieleen pälkähtää, mutta olipa se tapa ollu mikä hyvänsä, varmaa on se, ettei se oli sattumalta tapahtunut.


      • Minun kokemukseni
        Mammasaurus kirjoitti:

        Wau miten täynnä olet vihaa. Asiaa kohtaan jonka väität olevan sinulle täysin mielenkiinnoton ja turha. Sairautta on se, että nauttii katsella itse aiheuttamaansa tuskaa. Ja vaikka suu vaahdoten paasaat uskontojen haitallisuudesta ja puolesta puhut jonkun naurettavan evoluutioteorian puolesta, et anna kuitenkaan lapsillesi mahdollisuutta itse valita omaa mielipidettään. Salassa on pidettävä kaikki mahdollinen mielenkiinto uskontoihin, ettei oma vanhempi vaan revi tukkaa päästään (tai lapsen päästä, muiden tuskasta kun näyttää nauttivan...). Ihan paistaa viisaus sinusta...
        Ja oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että evoluutioteoria on tiedemiesten pakottavan selittämisentarpeen myötä syntynyt, täysin utopistinen teoria? OIKEASTIKO uskot siihen, että alkuun on ollut joku pikkuinen räkäklimppi jossain lilluttelemassa, ja sitten se onkin sattumalta jakautunut ja osa on kasvattanut itselleen jalat, osa siivet, osa evät ja osa juuret... Hehee... Ja toisille limaklimpeille on kasvanut vähän isommat aivot tai paksummat lehdet kuin toisille... :D Luomistarina ja evoluutioteoria kulkevat itseasiassa rintarinnan, ja kertovat samasta asiasta, eri tavalla selitettynä. Jumala käytti 7 päivää maailman luomiseen. Tai 6, kun seitsemäntenä lepäsi. Missään ei kuitenkaan sanota kuinka pitkiä nämä päivät olivat. Ja kuinka paljon aikaa Jumalalla meni haluamiensa hahmojen luomiseen. Veikkaampa että alkuun Hän on lähtenyt liikkeelle luomalla yksinkertaisia otuksia, ja hiljalleen siirtynyt monimutkaisempiin. Dinosaurukset esimerkiksi ovat yksi Jumalan kokeilu. Hiljalleen Hän kehitteli ajatusta kädellisistäkin ja samaten niiden kanssa maan päällä elävistä eläimistä ja kasvistosta. Hän muotoili alkuihmisiä, joita paranteli hiljalleen. Apina on varmasti saanut jäädä nykymaailmaan siksi, että on riittävän kaukana ihmisestä, vaikka tiedemiesten mukaan omaakin yhtäläisyyksiä ihmiseen. Kun Jumala oli mielestään saanut luotua hyvän ihmisen asuttamaan luomaansa maailmaa, Hän lepäsi. Ja Hän taitaa levätä edelleen... ;) Onhan toki järkeenkäyvämpää, että jokin korkeampi voima on ollut suunnittelemassa tätä äärettömän monimuotoista ja monimutkaisesti rakennettua maailmaamme ja kaikki erilaisia eläviä olentoja ja organismeja, saati että ne SATTUMALTA olisivat vain muotoutuneet itsellään jostakin räkämöykystä... Eikä se sitä tarkoita, että Jumala oli täällä tallustellut ympäriinsä ja muovaillut käsissään kuin muovailuvahasta kaikkea mitä mieleen pälkähtää, mutta olipa se tapa ollu mikä hyvänsä, varmaa on se, ettei se oli sattumalta tapahtunut.

        tiedon puutetta, en voi muuta todeta. Evoluutioteoriahan ei nykymuodossaan ota millään tapaa kantaa siihen, mikä on käynnistänyt prosessin vaan kuvaa sitä. Eli siis se kuvaa sitä kuinka lajit ovat kehittyneet monimuotoisemmiksi miljoonien vuosien aikana. Se teoria ei ole ollenkaan utopistinen, vaan paras selitys sille miksi lajistomme on sellaista mitä on. Ei se ole uskon asia. Kuka tahansa peruskoulun tai lukion käynyt nuori kykenee ymmärtämään jollain tasolla loogisen mekanismin teorian taustalla. Vaikkakin evoluutioteorian ja biologian opetus on kouluissa auttamattoman huonoa (muuten vastaustasi ei voi selittää mitenkään), sen perustelujen ymmärtäminen ja hyväksyminen ei ole ylivoimaisen vaikeaa.

        Yhdessä asiassa olet oikeassa. Nimittäin siinä, että evoluutioteoria ja sen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että mahdollisesta jumaluskostaan täytyy luopua. Evoluutioteoria ei ole kreationistien propagandasta huolimatta perustavanlaatuisesti ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Maailmassa on paljon Jumalaan uskovia ihmisiä jotka hyväksyvät myös evoluutioteorian. Ei siinä mitään erikoista ole.


      • Minun kokemukseni kirjoitti:

        "Ajatellaan vaikka, että lapset ovat tyhmiä, eivätkä siksi pysty turvallisesti valitsemaan, mihin uskoa."

        Miksi lapsen pitäisi valita mihin uskoo? Myöhemminkin ehtii.

        "Jos kuitenkin jätetään huomiotta lasten äly ja tieto, niin kyllä he totuutta tarvitsevat jo pieninä, ainakin, jos sanoma Jeesuksesta on totta."

        Miksi? Kyllähän esimerkiksi meillä tosiaan äiti luki jonkun verran uskonnollista kirjallisuutta ja lisäksi kävin koulun uskonnontunnit. Tarvitseeko lapsi tämän enempää uskontoa? Jos, niin miksi?

        "Ateistit ovat puolestaan huolehtineet siitä, että evoluutioteoria, joka on ennen kaikkea älyllinen haaste, opetetaan peruskoulussa ja lukiossa lapsille, eikä heillä tuohon aikaan ole tarvittavaa tietoa, jotta voisivat oikeasti tunnistaa, onko evoluutio totta."

        Tuotapa tuota, evoluution pääperiaatteet ovat melkoisen kovaa tieteellistä faktaa. Minkäänlaista vaihtoehtoista teoriaa ei ole olemassa, ja useimmat uskovaisetkin pystyvät hyväksymään evoluutioteorian pääperiaatteet koska tieteellinen näyttö sen puolesta on niin vahvaa. Mikäli sinulla on aitoa näyttöä evoluutioteoriaa vastaan, voit tietenkin vapaasti esittää sen. Mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään tiedemiesten mielipide vaan ehkäpä kovimman poliittisen ja sosiaalisen paineen kohteena ollut teoria, jota on tuloksetta yritetty kumota jo yli vuosisadan ajan. Onnistumatta siinä.

        "Se, että pienet lapset eivät pysty itsenäisesti valitsemaan mihin uskoa, ei tarkoita sitä, etteikö hiedän pitäisi uskoa mihinkään. Lapsena uskokoot vanhempiensa mallin mukaan, ja valitkoot aikuisena uudestaan."

        Eli minun olisi pitänyt pienenä olla kristitty ja ateisti? :D Miksei jokainen voi valita uskontoaan itse sitten kun alkaa kiinnostaa?

        "Tiede muuten on mielestäni hyvä asia"

        Tiede onkin hyvä asia.

        "Minulle uskon vapaus on sitä, että jokaisen ehdottomasti pitäisikin uskoa sen pohjalta, mitä itse tietää, ja että kenenkään ei pitäisi huijata itseään tai muita tietämään valheellisesti."

        Aivan, ihmisellä on ja tulee olla oikeus uskonnonvapauteen. Tämä koskee myös lapsia. Mutta ketään ei saa ohjata uskomaan. Siis uskomaan asioihin, joita ei voida todistaa. Usko on uskoa, ei tietoa. Minä voin uskoa Jumalaan tai olla uskomatta, mutta tietoa se ei ole. En minä tai kukaan muukaan oikeasti tiedä onko Jumala olemassa vai ei, mutta osa meistä uskoo voimakkaasti että hän on - tai ei usko. Se on valinta.

        ”Miksi lapsen pitäisi valita mihin uskoo? Myöhemminkin ehtii.”

        Lapsi ei välttämättä ehdi myöhemmin valita, jos kuolee sitä ennen, ja väärän valinnan kanssa eletty aika on hukkaan heitettyä. Jos Raamattu on totta, niin Jumalasta tietäminen on tärkeätä, samoin valitseminen. Tietämättömyys totuudesta tulee liian kalliiksi.
        http://www.spiritlessons.com/Documents/Rawlings/Dr_Rawlings_Near_Death_Experiences.htm
        (Nämäkin Rawlingsin kertomukset voivat olla totta.)


        ”Miksi? Kyllähän esimerkiksi meillä tosiaan äiti luki jonkun verran uskonnollista kirjallisuutta ja lisäksi kävin koulun uskonnontunnit. Tarvitseeko lapsi tämän enempää uskontoa? Jos, niin miksi? ”

        Pelkkä uskonnosta tietäminen ei auta, siinä tapauksessa, että se uskonto on totta. On äärimmäisen tärkeätä henkilökohtaisesti kääntyä todellisen Jumalan puoleen. Mielikuvitusleikit ja uskonnolliset rituaalit ovat turhia.


        ”...evoluution pääperiaatteet ovat melkoisen kovaa tieteellistä faktaa. ... Mikäli sinulla on aitoa näyttöä evoluutioteoriaa vastaan ... yritetty kumota jo yli vuosisadan ajan. Onnistumatta siinä.”

        Tähän keskusteluun en tuo mukaan väittelyä evoluution todistettavuudesta. Ne, jotka pitävät evoluutioteoriaa vääränä, odotettavasti myös ovat kasvatuksesta eri mieltä, kuin sinä.


        ”Miksei jokainen voi valita uskontoaan itse sitten kun alkaa kiinnostaa? ”

        Milloin se alkaa kiinnostaa? Onko kiinnostus oikea peruste? Ketään ei pidä pakottaa valitsemaan, eikä määrätä, mitä hän valitsee, mutta entä tieto? Jos asioita kerrotaan vain kuulijan mielenkiinnon perusteella, hän on alunperin tietämätön siitä, miksi hänen kannattaisi olla kiinnostunut.


        ”Tiede onkin hyvä asia. ”

        Tiede perustuu tavoitteeseen löytää totuus ja sellaisten tutkimusmenetelmien käyttöön, jotka tilanteesta riippumatta parhaiten paljastavat totuuden. Uskonnoissa ihmiset yrittävät todistaa, että heillä on totuus, mutta tiedemiehen pitäisi yrittää todistaa, että hän on väärässä, jotta voisi päästä lähemmäs totuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että totuuden torjuminen on vihollisuutta Jumalaa vastaan, ja totuuden vastaanottaminen Jumalan puoleen kääntymistä. Osa muista kristityistä voi olla eri mieltä.


        ”ketään ei saa ohjata uskomaan. Siis uskomaan asioihin, joita ei voida todistaa. ... En minä tai kukaan muukaan oikeasti tiedä onko Jumala olemassa vai ei, mutta osa meistä uskoo voimakkaasti että hän on - tai ei usko. Se on valinta.”

        Se, ettei Jumalaa voida todistaa, on osa mielipidettäsi. On ehkä kristittyjä, jotka uskovat sokeasti, että Jumala on olemassa, ja valehtelevat itsellensä, että tietävät sen varmasti, vaikka eivät tiedä. Mielestäni he eivät tee siinä oikein.


      • Minun kokemukseni
        Eliach kirjoitti:

        ”Miksi lapsen pitäisi valita mihin uskoo? Myöhemminkin ehtii.”

        Lapsi ei välttämättä ehdi myöhemmin valita, jos kuolee sitä ennen, ja väärän valinnan kanssa eletty aika on hukkaan heitettyä. Jos Raamattu on totta, niin Jumalasta tietäminen on tärkeätä, samoin valitseminen. Tietämättömyys totuudesta tulee liian kalliiksi.
        http://www.spiritlessons.com/Documents/Rawlings/Dr_Rawlings_Near_Death_Experiences.htm
        (Nämäkin Rawlingsin kertomukset voivat olla totta.)


        ”Miksi? Kyllähän esimerkiksi meillä tosiaan äiti luki jonkun verran uskonnollista kirjallisuutta ja lisäksi kävin koulun uskonnontunnit. Tarvitseeko lapsi tämän enempää uskontoa? Jos, niin miksi? ”

        Pelkkä uskonnosta tietäminen ei auta, siinä tapauksessa, että se uskonto on totta. On äärimmäisen tärkeätä henkilökohtaisesti kääntyä todellisen Jumalan puoleen. Mielikuvitusleikit ja uskonnolliset rituaalit ovat turhia.


        ”...evoluution pääperiaatteet ovat melkoisen kovaa tieteellistä faktaa. ... Mikäli sinulla on aitoa näyttöä evoluutioteoriaa vastaan ... yritetty kumota jo yli vuosisadan ajan. Onnistumatta siinä.”

        Tähän keskusteluun en tuo mukaan väittelyä evoluution todistettavuudesta. Ne, jotka pitävät evoluutioteoriaa vääränä, odotettavasti myös ovat kasvatuksesta eri mieltä, kuin sinä.


        ”Miksei jokainen voi valita uskontoaan itse sitten kun alkaa kiinnostaa? ”

        Milloin se alkaa kiinnostaa? Onko kiinnostus oikea peruste? Ketään ei pidä pakottaa valitsemaan, eikä määrätä, mitä hän valitsee, mutta entä tieto? Jos asioita kerrotaan vain kuulijan mielenkiinnon perusteella, hän on alunperin tietämätön siitä, miksi hänen kannattaisi olla kiinnostunut.


        ”Tiede onkin hyvä asia. ”

        Tiede perustuu tavoitteeseen löytää totuus ja sellaisten tutkimusmenetelmien käyttöön, jotka tilanteesta riippumatta parhaiten paljastavat totuuden. Uskonnoissa ihmiset yrittävät todistaa, että heillä on totuus, mutta tiedemiehen pitäisi yrittää todistaa, että hän on väärässä, jotta voisi päästä lähemmäs totuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että totuuden torjuminen on vihollisuutta Jumalaa vastaan, ja totuuden vastaanottaminen Jumalan puoleen kääntymistä. Osa muista kristityistä voi olla eri mieltä.


        ”ketään ei saa ohjata uskomaan. Siis uskomaan asioihin, joita ei voida todistaa. ... En minä tai kukaan muukaan oikeasti tiedä onko Jumala olemassa vai ei, mutta osa meistä uskoo voimakkaasti että hän on - tai ei usko. Se on valinta.”

        Se, ettei Jumalaa voida todistaa, on osa mielipidettäsi. On ehkä kristittyjä, jotka uskovat sokeasti, että Jumala on olemassa, ja valehtelevat itsellensä, että tietävät sen varmasti, vaikka eivät tiedä. Mielestäni he eivät tee siinä oikein.

        "Lapsi ei välttämättä ehdi myöhemmin valita, jos kuolee sitä ennen, ja väärän valinnan kanssa eletty aika on hukkaan heitettyä. Jos Raamattu on totta, niin Jumalasta tietäminen on tärkeätä, samoin valitseminen. Tietämättömyys totuudesta tulee liian kalliiksi.
        http://www.spiritlessons.com/Documents/Rawlings/Dr_Rawlings_Near_Death_Experiences.htm
        (Nämäkin Rawlingsin kertomukset voivat olla totta.)"

        Niin, ja toisaalta joku toinen uskomus voi olla oikeassa. Mitähän Allah sanoisi asiasta? Ajatteleppa, jos lapsi uskoo Jeesukseen, kuolee, ja juutalaiset olivat oikeassa?

        "Pelkkä uskonnosta tietäminen ei auta, siinä tapauksessa, että se uskonto on totta. On äärimmäisen tärkeätä henkilökohtaisesti kääntyä todellisen Jumalan puoleen. Mielikuvitusleikit ja uskonnolliset rituaalit ovat turhia."

        Kts. ylempi vastaus.

        "Tähän keskusteluun en tuo mukaan väittelyä evoluution todistettavuudesta. Ne, jotka pitävät evoluutioteoriaa vääränä, odotettavasti myös ovat kasvatuksesta eri mieltä, kuin sinä."

        Itse asiassa evoluutioteoria on keskustelumme ainoa todistettavissa oleva näkökulma. Jos joku opettaa lapsilleen, että evoluutio ei ole totta hän opettaa lastaan tahallaan väärin. Se on tuomittavaa, uskonasioista voidaan olla montaa mieltä mutta valehtelusta ei.

        "Milloin se alkaa kiinnostaa? Onko kiinnostus oikea peruste? Ketään ei pidä pakottaa valitsemaan, eikä määrätä, mitä hän valitsee, mutta entä tieto? Jos asioita kerrotaan vain kuulijan mielenkiinnon perusteella, hän on alunperin tietämätön siitä, miksi hänen kannattaisi olla kiinnostunut."

        Luehan uudelleen. Minä en ole kieltänyt vanhempia tarjoamasta lapsilleen tietoa uskonnosta ja jopa eri uskonnoista. Oikeastaan olen sitä mieltä, että on viisasta opettaa lapsilleen perustiedot uskonnosta ja meidän kulttuurissamme tietenkin siihen eniten vaikuttavasta kristinuskosta. Mutta erityisemmin lasta ei tarvitse ohjata millekään uskonpolulle, se on hänen oma valintansa tarjotun uskontotiedon perusteella. Suosittelen, että nykyään myös muita uskontoja opetetaan.

        "Tiede perustuu tavoitteeseen löytää totuus ja sellaisten tutkimusmenetelmien käyttöön, jotka tilanteesta riippumatta parhaiten paljastavat totuuden."

        Jokseenkin näin. Tiede pyrkii selittämään miten maailma toimii ja osittain sitäkin, miksi. Mutta tiede ei ole mikään kilpailija uskonnolle. Tiede ei ota kantaa siihen, onko kenties Jumalaa olemassa vaikka jotkut tiedemiehet ovatkin ateisteja.

        "Uskonnoissa ihmiset yrittävät todistaa, että heillä on totuus, mutta tiedemiehen pitäisi yrittää todistaa, että hän on väärässä, jotta voisi päästä lähemmäs totuutta."

        No ei luonnontiede ihan noin toimi.

        "Se, ettei Jumalaa voida todistaa, on osa mielipidettäsi. On ehkä kristittyjä, jotka uskovat sokeasti, että Jumala on olemassa, ja valehtelevat itsellensä, että tietävät sen varmasti, vaikka eivät tiedä. Mielestäni he eivät tee siinä oikein."

        Ei se oikeastaan ole mielipide. Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa kun korkeintaan hatarilla filosofisilla päätelmillä, mutta konkreettisia todisteita Jumalan olemassaolosta ei ole. Ei ole olemassa siitäkään, että Jumalaa ei ole. Siksipä uskonasioita kutsutaan uskonasioiksi. Ihmisellä on vapaus selittää tai olla selittämättä itselleen ne miksi -kysymyksen miten vaan. Ei ole olemassa mitään varmaa vastausta siihen, miksi me olemme olemassa ja uskonto tai paremminkin uskonnot tarjoavat siihen selitystä. Tiede ei siihen vastaa eikä edes halua tai voi vastata.


    • 15+15

      Itse olen kasvanut perheessä, jossa isä ei uskonut ja äiti uskoi (enemmän tai vähemmän elämäni 10 ensimmäistä vuotta). Minut on kastettu ja olen ollut koulussa uskonnon opetuksen piirissä n. 4 vuotta.

      Ollessani alle kouluikäinen en juurikaan näitä uskonasioita käsittänyt, vaikka kirkon kerhoissa kävinkin. Vasta koulun uskonnon opetuksen myötä heräsi kysymyksiä. Tuolloin isäni kertoi, että ei usko jumalaan ja jeesukseen ja jeesuksen ihmetekoihin. Asiasta keskusteltiin ja ei se minulle mitään draumoja aiheuttanut. Toki jo silloin jollakin asteella käsitin sen, että uskonto ei ole absoluuttinen totuus (kuten esim. maantieto), vaikka Opettaja sitä opettaakin.

      Ollessani 10-vuotias äitini päätti erota kirkosta. Samalla hän antoi minun päättää, että kuulunko kirkkoon vai en. Päätin erota. Siinä iässä en enää uskonut joulupukkiin ja samalla järjellä, jolla päättelin joulupukin olevan mahdoton "hahmo" päättelin myös jumalan ja jeesuksen olevan vain kiva tarina.

      Itse olen nyt suhteessa, jossa mies kuuluu kirkkoon ja minä en. Olemme päättäneet, että emme aivopese lastamme mihinkään uskoon. Kerromme hänelle eri uskonnoista ja laitamme hänet et-tunneille. Haluamme, että lapsi itse muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja hän saa päätyä sen uskontokunnan "huomaan", joka häntä itseään kiinnostaa tai olla kokonaan uskomatta.

      Itse en siis koe menneeni solmuun. Itse asiassa olen todella iloinen vanhempieni tavasta kasvattaa, sillä sain itse päättää omasta elämänkatsomuksestani ja sain itse muodostaa mielipiteeni. Tosin tällä itsenäisyydellä on se vaikutus, että minusta ei tullut uskovaa ja ei koskaan tule (en viitsi tässä perustella, että miksi). Jos haluat lapsestasi varmuudella uskovan, niin sun kyllä pitää lähteä sille aivopesulinjalle tai sitten hyväksyä hänen itsensä tekemät valinnat, jotka eivät välttämättä seuraa sinun ihanteitasi.

    • gamma

      Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, ja koen ainakin itse olevani jollainlailla uskossa. Luen Raamattua säännöllisen epäsäännöllisesti ja rukoilen "omassa kammiossani" paljon. Mies taas ei, mutta kyllä hänkin omalla tavallaan uskoo. On ollut joskus kanssani kirkkotilaisuuksissa eikä ole häpeillyt niitä sen kummemmin.

      Meillä on lapsia ja itse haluaisin kasvattaa lapsemme tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen. Mies ei ole edes ottanut siihen kantaa, ehkä se häntä vain hymyilyttää. Mitään en ajatellut kuitenkaan tuputtaa, ja lopullisen ratkaisun tehkööt lapset itse vanhempina. Iltarukoukset ovat käytössä ja joitakin lapsille suunnattuja "Jeesus"kirjoja olen joskus vähän lukenut.

      Oma perheeni ei ollut uskonnollinen. Äiti kyllä uskoi tavallaan, niinkuin useimmat meistä ihmisistä. Isä taas ei lainkaan. Muita sisaruksia ei tuollaiset asiat edes kiinnosta. Raamattu ja uskontoasiat alkoivat kiinnostaa ja vetää puoleensa kun olin murrosikäinen ja sillä tiellä olen yhä...

      En usko ap:n tapauksessa tulevan ristiriitaa, jos teidän elo on nyt kahdestaankin sujunut kyseisen asian kanssa ok. Lapsille kertominen ja tuputtaminen asioista ovat eri asia. Ehkä miehesi hyväksyy, kun / jos et tuputa mitään. Uskonratkaisunhan tekee (tai on tekemättä) muutenkin jokainen ihminen itse, sitten kun aika on sopiva.

      • Jettekiva

        Valitettavasti mulla on sellainen kokemus, että lasten tulon jälkeen luulot karisi. Luotettavasta tuli epäluotettava, myönteisestä suhtautumisesta "hihhulointiin" kielteinen, turvallisesta väkivaltainen. Mielipiteet muuttuivat ja kyseenalaistuivat.

        Olemme molemmat uskossa, mies enemmän tiedon tasolla tunnustaen, minä uskon niihin ihmeisiinkin.


    • molempi parempi

      Tämä ei ole mikään ongelma, jos kunnioitatte toistenne vakaumuksia. Ette varmaan ole ihan kaikista muistakaan asioista maailmassa aina täsmälleen samaa mieltä? Itse asiassa se vasta vaaralliselta kuulostaisikin...

      Meillä toinen uskoo, toinen ei, ja mitään ongelmia ei ole kasvatuksessa tullut. Kumpikaan ei tuputa lapsille eikä toisilleen (!) mitään, ja hyvin on pärjätty. Lapsi saa liittyä kirkkoon (tai mihin vaan uskonnolliseen yhteisöön) aikanaan, jos haluaa, ja on ollut välillä kirkon kerhossa, mutta kotona ei esim. iltarukous ole tapana. Ei se kyllä uskonnotonta vanhempaa haittaisi, jos uskova vanhempi haluaisi lapselle iltarukouksen opettaa, sillä sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole jumalasuhdetta, rukoukset ovat vaan loruja muiden joukossa.

      • Uskova äiti tietenkin pitää lastensa kannalta tärkeänä, että heidän käy hyvin, ja siinähän on välttämättömän tärkeätä valinta antaa elämänsä Jeesukselle. Entä ateisti isä? Hän kai ajattelee, että hänen lapsensa kärsivät iankakkisesti tulessa, jos epäilyksessä harhautuvat pois ateismin kirkkaalta polulta. Tai sitten hän saattaa olla järkevä ja ymmärtää, miten yhdentekevä asia on ateismin perusteella. Järkevä ateisti pitää tärkeimpänä lapsiensa ajattelun kehittymistä, eikä heidän käsitysmaailmaansa. Kuulkoon ja uskokoon kristillisiä oppeja äidin sanan perusteella, kunhan muuten ajattelevat järkevästi.

        Entä, jos uskonto on evoluution huippu, siis hyvä asia? Se, että ateistit pitävät kristinuskoa kovin vahingollisena on pelkkä uskomus, jota yritetään tukea, koska pelätään kristinuskoa, ja pelko siksi, koska luullaan sitä vahingolliseksi. Ei elämän Jeesukselle antamisella välttämättä ole mitään vaikutusta, jos Jeesusta ei ole. Kysymys on siitä että antaa Jumalalle luvan tehdä asioita elämässä, se pelastaa ja muuttaa, niin, mikäli Jumala on.


    • Mitä on usko ?

      "Jos uskontosi tekee sinut synkäksi, sinulla saattaa olla vatsakatari, mutta uskontoa sinulla ei ole." (T. Clayton)

      Edelliseen viisauteen viitaten: ettet vain koeta hurskastella ja pitää itseäsi jotenkin parempana uskontoinesi ? Oikeanlainen elämänusko ei pistä pelkäämään otsa rypyssä ja suupielet alaspäin. Valoisa humaanius, yksinkertaiset inhimilliset, ystävälliset teot ja sanat lämmittävät ja ohjaavat niin lapsia kuin mieästäkin.

      Olet siis uskontoinesi väärällä tiellä, jos tuollaisia mietit ja 'haudot'.

      • Miss Mossad.

        "Jos uskontosi tekee sinut synkäksi, sinulla saattaa olla vatsakatari, mutta USKOA sinulla ei ole."

        Lause muuttui oleellisesti.


      • Kopsattu kirjasta
        Miss Mossad. kirjoitti:

        "Jos uskontosi tekee sinut synkäksi, sinulla saattaa olla vatsakatari, mutta USKOA sinulla ei ole."

        Lause muuttui oleellisesti.

        Jooo, woi olla. Mutta usko ja uskonto ovat jokatapauksessa ihmisille se ja sama, iiihan tyhjänpäiväinen ja tarpeeton juttu. Että mitä väliiii.


    • evankeliumiN

      jos haluaa ongelmia niin avioon vain mutta sanoohan raamattukin että mitä yhteistä on uskovalla ja uskomattolla kummatkin menee kahtaalle ja se tulee olemaan hajottava tekiä yhessä ololle. aluksi voi mennä ok mutta kyllä se alkaa hiertämään tai sitten sinä paadut hänen mukaansa.
      niin se vain on että ei siinä ole mitään kuin raamatun sana
      EI avioon
      se on erijuttu jos on jo aviossa ja mies haluaa asua kanssasi ja ei halua erota mutta siinäkin jos hän haluaa erota on hän siihen vapaa.

      • Miss Mossad.

        "sanoohan raamattukin että mitä yhteistä on uskovalla ja uskomattolla kummatkin menee kahtaalle ja se tulee olemaan hajottava tekiä yhessä ololle."

        Ei takuuvarmasti sanota.


    • *S*

      Oma kokemukseni on se, että jokainen itsensä ateistiksi tunnustanut on satuttanut ja pettänyt jollain tapaa ennemmin tai myöhemmin. Aluksi kaikki on mennyt ihan tavallisesti ja jopa oikein hyvin, mutta loppujen lopuksi ihmissuhteet ovat päättyneet ateistin petokseen tai yleiseen kylmyyteen. Näin sekä naisten että miesten suhteen. Erityisesti ne, jotka ovat vaikuttaneet jollain tapaa olevansa ylpeitä ateismistaan, ovat olleet pahimpia. Samaa on tapahtunut myös lähipiirissäni. On ollut ajoittain surullistakin katsoa, kuinka esim. toisen ateisti kumppani vie toisen pohjalle. Erityisesti ateistin itsekeskeisyys, maailman napana olo, puistattaa. En usko omien kokemusteni jälkeen ateistien hyvyyteen pätkän vertaa. Jokainen voi teeskennellä oman aikansa. Usein on kyse hyödystä.

      • Hahahaahaha

        Oli taas semmosta tekstiä että huhhuh. Ei mitään järkeä.


      • PaganWoman

        Uskontojen parissa työskentelevät papit, kanttorit ja muut, sekä hengellisissä tilaisuuksissa käyvät ihmiset, niin sanotut uskovaiset, ovat täysin samanlaisia mennessään naimisiin, erotessaan, pettäessään, vaihtaessaan sukupuolta, juodessaan viinaa ja pahoinpidellessä/raiskatessa lapsia. Korjaan, paljon pahempia, koska ovat kaksinaamaisia ja kuvittelevat että heidän tarvitsee vastata teoistaan ainoastaan jumalalle ja säännöllinen katuminen riittää korjaamaan asiat. Uskonnot tulisi kieltää lailla koko maailmasta! Ja aloittajalle: Kuinka voit uskovaisena väittää hyväksyväsi puolisosi maailmankatsomuksen ja samalla pettää luottamuksen rukoilemalla muutosta? Taidat olla juuri tyypillinen uskovainen, sanoo toista ja tekee toista. Mieti tarkkaan ja keskustele asiasta poikaystäväsi kanssa, ennen kuin teette lapsia.


    • 13+5

      Teillä lienee kuitenkin loppupeleissä suhteellisen samanlaiset arvot.

    • *S*

      Mielestäni vanhempien tehtävä on tukea ja ohjata lapsia siihen suuntaan, mikä on koettu hyväksi ja turvalliseksi. Aikaisempaan viestiini lisätäkseni voin kertoa, kuinka esimerkiksi lähipiirissäni olevat avioliitot, joissa toinen osapuoli on täysi ateisti, ovat suhteina kamalaa katsottavaa jopa ulkopuolisille. Minulla on useampi sisarus, joilla kaikilla alistava kumppani. Näin ollen olen joutunut ajoittain jopa pelkäämään heidän puolestaan. Silti uskon, etteivät heidän suhteensa ole aina olleet niin vaikeita, vaan niistä on tullut sellaisia. Jokaisella heistä on myös lapsia. Kun vanhemmilla on erilaiset uskomukset ja tavat toimia, on lastenkin elämä mennyt alamäkeen. Mieti tarkkaan tulevaisuuttasi. Kuuntele vaistojasi.

    • Mariamagdaleena

      lapset solmuun.On paljon pahempiakin asioita, jotka voi vaikuttaa lapseen.
      Voinpa kertoa kokemuksesta, että ateisti-uskova liitto ei ole paha. Tietenkin olisi säästynyt monelta turhalta aivotyöltä, jos olisi samanlaiset henkiset näkemykset. On lapsia myös, ja ei ole ollut harmia siitä, vaikka heidät on kastettu yms.Täytyy kyllä sanoa, että vaatii se mieheltä paljon sopeutumista koska on noita tiettyjä rituaaleja, mutta uskon jos kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa toista, ei hyvä ihmissuhde siihen kaadu.Pilkkaaminen ei kyllä kuulu mun mielestä asiaan, osoittaa hieman kypsymättömyyttä.
      Onhan pareilla paljonkin asioita, joissa ei voi toimia ihan samanlailla, eikä pidä samoista asioista.
      Se on oikeasti mielenkiintoinen suhde, pientä uteliaisuuttaa toista kohtaan, että kuin hän näkeekin asiat noin erinlailla. Elämän rikkautta! Mutta uskova ei saa tuomita häntä jolla ei ole samanlainen näkemys kuin itsellä. Mistäpä me oikeasti tiedämme, mikä on se oikea usko. Keskustelua puolison kanssa vaan!! Onnea matkaan!

    • Itse myönnän olevani ateisti, mutta parhaimpiin ystäviini kuuluva ihminen on kristitty, papin lapsi ja hän uskoo jumalaan, mutta omalla tavallaan, ei osallistu kirkollisiin juhliin tai muuta sellaista. Ei tosiuskovaisuus edellytä minkäänlaisia tapauskomuksia, rituaaleja tai edes sitä seurakuntaa, eikö tärkeintä ole, että itse uskoo mihin haluaa ja miten itse parhaaksi näkee?

      Eikö siis olisi vain hyvä antaa lapsen ensin kasvaa siihen ikään, että hän itse alkaa tiedostaa syvällisempiä itsetutkiskelun ja maailmankatsomuksen asioita? Sitä ennen "oikean tavan tulkita asioita" opettaminen on aivopesua. Meillä Kaikilla on Vapaus Valita. Eikä suuntaan tai toiseen ohjaaminen ole reilua.

    • huaa 4711

      Miehesi on oikeassa ja mies on perheenpää joka näistä asioista päättää.

      Omia lapsiani en ole näissä asioissa ohjanut mihinkään suuntaan. Koulussa pakkouskontoa on nykyään liikaa ja meidän paikkakunnalla vielä lessuja opettajina joiden hourailua joutuu oppilaiden vanhemmat rankimalla kädellä ohjaamaan.

    • w.c.fields

      Isä ja äiti, Jumala, Joulupukki ja ehkä pääsiäispupu tai pääsiäiskukko. Vanhempana voivat kyseenalaistaa asioita. Ei se ole pahaksi että on ajatus siitä että joskus joutuu jollekkin vastaamaan pahoista teoista. En tiedä uskooko ateisti sitten omaantuntoon. Vanhempien ei pidä väitellä asioista lasten kuullen.

    • siitä mitenkään kärsi, jos kumpikaan vanhemmista ei ole kiihkoilija.

      Omat lapset on kastettu, kun äitinsä kuului kirkkoon, mutta sitten kun äitikin erosi kirkosta, niin ei siinä lapsilta kyselty mitään, kirkko heitti heidät ulos. Rippikouluiän lähestyessä liittyivät sitten yksi kerrallaan takaisin. Lapset ovat aina osallistuneet uskonnon opetukseen, vaikka olivatkin osan ajasta "pakanoita", ei meille kirkko ollut mikään peikko.

      Ja kun nuorimmaisin kerran kysyi kiperän kysymyksen malliin : "onko kaikilla niillä planeetoilla, joilla on elämää, oma jumala?", niin kehotimme häntä kysymään uskonnon opelta.

      Sitten, kun tulevat lapsesi kysyvät, mikä on suvivirsi, niin on syytä huolestua.

    • rinik

      Rakas ystävä, jos sinä uskot Jeesukseen Kristukseen syntiesi sovittajana, niin harkitse tarkoin seurustelun jatkamista. Ymmärsin tekstistäsi, että ette ole vielä naimisissa ja oletan myös, ettet ole vielä saastuttanut itseäsi olemalla kaverisi kanssa sukupuoliyhteydessä. "Mitä yhteistä on uskovalla ja epäuskoisella ja mitenkä sopivat yhteen Kristus ja Beliar?" Tiedän sen, että uskovan ja ateistin arvomaailmat törmäävät niin pahoin, että et jaksa sitä elämää pitkään. Nyt sinulla on vielä mahdollisuus harkita ja rukoilla Jumalalta ohjausta elämääsi.

      • Miss Mossad.

        Viittasit ankaran uskonnollishenkisessä ohjeessasi erääseen Raamatunkohtaan 2.Kor. 6:15 ""Mitä yhteistä on uskovalla ja epäuskoisella ja mitenkä sopivat yhteen Kristus ja Beliar?"

        Paavali puhuu kirjeessään vihaisena korinttilaiselle seurakunnalleen, jonka sisään on pesiytynyt henkilöitä, jotka yrittivät muodostaa omaa uskontoaan Jeesuksen evankeliumin ilosanoman tilalle. Näinhän saatana toimii: sinne se hyökkää missä on eniten todellista ja elävää uskoa Jeesukseen.

        Tässä ei siis ole kyse puolisoista vaan uskovien seurakunnasta Korintissa. Teksti pätee hyvin juuri nyt esim. luterilaiseen kirkkoomme. Beliar (suom. mitätön, hyödytön, tarpeeton) tekee kaikkensa saadakseen kirkon haltuunsa. Ja tulee siinä onnistumaan - vähäksi aikaa.


    • kuorotytöt

      Kerroit: "eivätkös lapset mene aika solmuun, jos vanhemmilla on selkeä erimielisyys siitä, mistä tässä maailmassa on kyse"

      Jokainen ihminen tekee elämässään omat valinnat ja johtopäätökset niiden tietojen perusteella mitä on. Se on sitten erikseen jos uskoo johonkin asiaan myötätunnosta ystävän mieliksi tai muuten miellyttääkseen / hakeakseen hyväksyntää läheisiltä. Tätä kutsutaan itsepetokseksi joka on vaarallista ja usein vahingollista ihmiselle, unohtamatta kasvavaa ihmistä. Tunnen uskovaisia jotka puolustavat toista vain myötätunnosta koska tämä ei voi olla väärässä.

      Itsepetos on epälojaalisuutta joka tuhoaa ihmissuhteet ja vaikeuttaa elämää paljon. Älä syötä lapsille mitään sellaista jota lapsi ei itse halua. Tämä pätee myös uskontoon, ei ruokaan. Älä myöskään johdattele lasta tai läheistäsi harhaan vaan anna ajan kulua ja ihmisen kasvaa ja itse puhua halukkuudesta osallistua kirkonmenoihin. Toimi siis lojaalisti itseäsi ja lastasi kohtaan oikeudenmukaisesti.

      Pidä uskosi omana asianasi, älä tee siitä kauppatavaa!

      • Mene.

        Lapsen pää sekaisin,kun kumpikaan ei tuputa hänelle omia näkemyksiään,vaan antaa hänen itsensä päättää,ollako uskovainen vai ei. Jos tällaiset asiat askarruttavat mieltä,se on merkki ettei vielä vuosiin kannata tehdä lapsia. Odottakaa että kumpainenkin kypsyy aikuiseksi ajatuksiltaankin.


    • Sorryvaantaaskerran

      Ei tule kestämään liitto, jossa noin perustavaa laatua olevat arvot eivät täsmää.

    • *S*

      Jotkut ihmiset eivät ehkä koskaan koe ihmeitä, koska eivät yksinkertaisesti kykene niitä näkemään tai eivät jo ennalta usko niihin lainkaan ja estyvät näkemästä. Ikävän moni on tämän maailmanmenon sokaisema ja turtunut. Tiedän ihmisiä, jotka sanovat, että uskon Jumalaan vasta sitten kun näen. Nämä ihmiset vain kulkevat kehää ja voisivat ehkä voida hieman paremmin avartamalla katsettaan ja tuntoja.

      Millaisia lapsia kasvaa täysin vapaan kasvatuksen kautta? Miksi uskonto mielletään liian usein aivopesuksi? Miksi nähdään ja korostetaan vain negatiivisia asioita? Miksi käännetään selkä hyvälle? Miksi jotkut estävät lapsensa osallistumisen uskontotunneille, koska omat näkemykset tai kokemukset ovat olleet niin huonoja. Vain terve usko on oikeaa. Sellainen tila, jossa ihminen voi hyvin, eikä ole tarve tuomita tai tuputtaa. Tällaisessa tilassa oleva ihminen voi osoittautua tietyissä tilanteissa jopa toisen hengenpelastajaksi sanomatta ehkä sanaakaan - olemalla läsnä ja tarjoamalla rauhaa.

      Itse en ole mitenkään uskonnollisesta perheestä, mutta kyllä meillä on silti aina uskottu, ei korostettu asiaa. Itse osallistuin myös uskontotunneille. Minusta siellä käytiin hyviä ajatuksenvaihtoja ja toki oli joukossa niitäkin, jotka ajoittain naureskelivat. Missään vaiheessa en itse kokenut olevani aivopesussa. Uskontotunnit olivat leppoisia ja siellä uskalsi olla oma itsensä. Kukaan opettaja ei ikinä sanonut pahaa sanaa ala-asteelta lukioon. Jotkin oppilaat, jotka kävivät et-tunneilla tekivät mitä heitä milloinkin huvitti ja myös kiusasivat muita. Joitakin ikäviä kommentteja sain minäkin kuulla. Joskus toki mietin millaisista perheistä he olivat.

      Oma mieheni ei ollut tavatessamme uskossa, mutta ei myöskään kieltäjä. Hän ei myöskään kuulunut kirkkoon, mutta myönsi, kuinka paljon ikäviä, yllättäviä asioita eteen oli alkanut kasautua eron myötä. Yhteen aikaan, kun hän pitäytyi tietoisesti kaukana uskonasioista, hän myös voi pahoin. Meilläkään ei mennyt silloin kovin hyvin. Myöhemmin hän löysi itse sisäisen uskonsa ja kävi myös juttelemassa diakonille, joka sai hänet tuntemaan suurempaa rauhaa. Tai ehkä oikeammin sanottuna diakoni oli Jumalan sanansaattaja tai lohdun tuoja. Mieheni liittyi takaisin kirkkoon ja nykyisin puhuu avoimesti myös uskonasioista. Hänellä on parempi olla.

      Meillä on lapsi ja rukoilen perheemme puolesta. Tunnen, että meillä on hyvä suojelus. En meinaa tuputtaa lapselleni mitään, vaikka tulenkin toimimaan seurakuntatyössä. Olen valmis silti kertomaan omista positiivisista kokemuksistani ja tarjoamaan sitä rauhaa minkä olen itse saavuttanut. Kovia kokeneena tiedän, ettei mikään auttanut minua niin vahvasti uskomaan elämään kuin se jokin selittämätön. Olen myös kokenut lukuisia ihmeitä ja jatkuvasti koen enemmän olemalla vastaanottavainen ja nöyrä. Osaan olla myös kriittinen, enkä siis ole helposti hallittavissa, mutta pettäisin itseäni jos väittäisin etten tunne kutsumusta valitsemallani tiellä. Tiedän, että minulla on tarkoitus, kuten meillä jokaisella. Olen nähnyt, kuinka paha vaikuttaa joissakin ihmisissä hallitsevasti ja joskus myös valepuvussa. Näkeehän sen usein arkielämässäkin ja jokainen voi huomata, kuinka se leviää maailmanlaajuisesti. Ihminen, joka sanoo, että se on uskonnon syytä, on väärässä. Ihminen on voinut luoda uskonnon ja tehdä monta ikävää asiaa maailmassa, mutta itse uskonto ei ole syypää eikä Jumala ole sama asia kuin ihminen itse tai paha. Jotkut leikkivät Jumalaa ja se on väärin.

      Sinulle Miettivä..: toivon ja rukoilen, että teet oikean valinnan, mikä se sitten onkaan kohdallasi.

      • *S*

        Mielenkiintoista saada miinusta tosiasioista, omista kokemuksista. Suomi24 on ylipäätään useinkin huono paikka saada vastauksia tai neuvoja. Se näkyy jokaisella palstalla. Ihmeellistä, että kaikki kirjoitukset edes sallitaan olevan nähtävillä. Sinulle viestiketjun aloittaja: kysy mieluummin Jumalalta kuin suomi24:n palstalta. Saatat pahimmassa tapauksessa menettää yöunesi tai tulla satutetuksi. Ehkä saatat jopa tehdä virheellisen valinnan, jota tulet katumaan.


      • Sanna*
        *S* kirjoitti:

        Mielenkiintoista saada miinusta tosiasioista, omista kokemuksista. Suomi24 on ylipäätään useinkin huono paikka saada vastauksia tai neuvoja. Se näkyy jokaisella palstalla. Ihmeellistä, että kaikki kirjoitukset edes sallitaan olevan nähtävillä. Sinulle viestiketjun aloittaja: kysy mieluummin Jumalalta kuin suomi24:n palstalta. Saatat pahimmassa tapauksessa menettää yöunesi tai tulla satutetuksi. Ehkä saatat jopa tehdä virheellisen valinnan, jota tulet katumaan.

        Ja kyllä kait laskit nuo omat sekoilusi niihin huonoihin neuvoihin? Moista puppua en ollutkaan pitkään aikaan kuullut. Jos suhteessasi uskonnottomiin ihmisiin on parantamisen varaa, olen 100% varma että suurin osa syystä löytyy sinusta itsesätäsi noiden kirjoitusten perusteella.


      • Kilpailijatt
        Sanna* kirjoitti:

        Ja kyllä kait laskit nuo omat sekoilusi niihin huonoihin neuvoihin? Moista puppua en ollutkaan pitkään aikaan kuullut. Jos suhteessasi uskonnottomiin ihmisiin on parantamisen varaa, olen 100% varma että suurin osa syystä löytyy sinusta itsesätäsi noiden kirjoitusten perusteella.

        Mahtavat palkinnot, käykääpä kurkkaamassa: http://www.parhaatkilpailut.net


      • *S*
        Sanna* kirjoitti:

        Ja kyllä kait laskit nuo omat sekoilusi niihin huonoihin neuvoihin? Moista puppua en ollutkaan pitkään aikaan kuullut. Jos suhteessasi uskonnottomiin ihmisiin on parantamisen varaa, olen 100% varma että suurin osa syystä löytyy sinusta itsesätäsi noiden kirjoitusten perusteella.

        Uskotko sinä Jumalaan? Mitä tarkoitat sekoiluilla? Väität, että kirjoitukseni on puppua koska et tunne minua, etkä siis myös kokemuksiani. Et myöskään tunne ihmisiä menneisyydestäni, etkä läheltäni. Pitääkö minun alkaa kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä tapahtui ja miksi kokemukseni on sellaiset kuin ovat? Ei pidä, koska aina tulee joku joka kääntää kaiken päälaelleen. Tekstipätkäsi vaikutti sen verran lapselliselta, että taidat olla tyypillinen suomi24:n vakiokäyttäjä. Huomasin, että täällä miinustetaan kaikki sellaiset, jotka puhuvat uskon puolesta. Taitavat ateistit olla valloillaan. Viestiketjun aloittaja saa vapaasti ottaa kirjoituksista ne, jotka kokee omikseen. Taitava ateisti saa toisen myös epäuskoiseksi.


      • *S* kirjoitti:

        Mielenkiintoista saada miinusta tosiasioista, omista kokemuksista. Suomi24 on ylipäätään useinkin huono paikka saada vastauksia tai neuvoja. Se näkyy jokaisella palstalla. Ihmeellistä, että kaikki kirjoitukset edes sallitaan olevan nähtävillä. Sinulle viestiketjun aloittaja: kysy mieluummin Jumalalta kuin suomi24:n palstalta. Saatat pahimmassa tapauksessa menettää yöunesi tai tulla satutetuksi. Ehkä saatat jopa tehdä virheellisen valinnan, jota tulet katumaan.

        Mielestäni vastaus tämän keskustelun aloittaneeseen kysymykseen ei ole ainoa saavutettu hyvä asia tässä keskustelussa Suomi24 keskustelupalstalla. Kysymys aloittaa keskustelun, jossa moni saa ilmaista ajatuksiaan, ja voipa joku jotakin oppiakin. Tällä sivustolla keskusteluissa on mukana myös ihmisiä, jotka antavat hyviä neuvoja ja oikeata tietoa. Ihanteellista järjestystä ja kurinpitoa ei Suomi24:ssä ole, mutta mielestäni vaivautumiseni näille sivuille on osoittautunut keskimäärin vaivan arvoiseksi. Jokainen arvioikoon itse, sopiiko tämä sivusto hänelle.


      • Miss Mossad.

        Tuohon tekstiisi ei ole mitään lisättävää:)

        Olet selvästi löytänyt elävän uskon, rauhan, ilon ja onnittelen siitä sinua. Siunausta jatkossakin sinulle ja perheellesi.


      • Miss Mossad.
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Tuohon tekstiisi ei ole mitään lisättävää:)

        Olet selvästi löytänyt elävän uskon, rauhan, ilon ja onnittelen siitä sinua. Siunausta jatkossakin sinulle ja perheellesi.

        Pitikin vastata sinullekin jo aiemmin mutta kun pitää tässä rampata vähän väliä muilla asioilla. Täällä on mielenkiintoisia ihmisiä! Minusta on ihanaa, kun nykyään voi keskustella edes tällä tavoin toisten lähimmäisten elämän probleemeista. Niitähän meillä ihmisillä riittää.

        Olen huomannut, että toisista uskossa olevista kirjoittajista oikein huokuu rakkaus ja todellinen välittäminen! Toiset taas - hmm - ajautuvat valitettavasti omavoimaisuuteen ja hurskasteluun mikä pahimmillaan johtaa ei-uskovan ihmisen vielä kauemmaksi Jeesuksen rakkaudesta.

        Itse olen ollut ihanassa uskossa vasta noin vuoden ja kompastellutkin oikein kunnolla (kuuluu kuulemma asiaan) mutta puhtaasta armosta olen saanut palata iloiten Raamatun sanan lohdutuksen ja ymmärryksen ääreen. Pitää ostaa kohta uusi, kun tuo edellinen on jo niin alleviivattu ja omia muistiinpanoja ja oivallusten päivämääriä täynnä. Siunausta elämääsi.


      • PaganWoman
        *S* kirjoitti:

        Uskotko sinä Jumalaan? Mitä tarkoitat sekoiluilla? Väität, että kirjoitukseni on puppua koska et tunne minua, etkä siis myös kokemuksiani. Et myöskään tunne ihmisiä menneisyydestäni, etkä läheltäni. Pitääkö minun alkaa kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä tapahtui ja miksi kokemukseni on sellaiset kuin ovat? Ei pidä, koska aina tulee joku joka kääntää kaiken päälaelleen. Tekstipätkäsi vaikutti sen verran lapselliselta, että taidat olla tyypillinen suomi24:n vakiokäyttäjä. Huomasin, että täällä miinustetaan kaikki sellaiset, jotka puhuvat uskon puolesta. Taitavat ateistit olla valloillaan. Viestiketjun aloittaja saa vapaasti ottaa kirjoituksista ne, jotka kokee omikseen. Taitava ateisti saa toisen myös epäuskoiseksi.

        "Taitavat ateistit olla valloillaan. " Ei valitettavasti vielä :/ Vieläkin ympäri maailmaa soditaan uskonto vastaan uskonto. Olisi väärin erotella ihmiset jotka uskovat ja sotivat uskonsa nimeen pois itse uskosta, koska ilman näitä uskovaisia ei olisi uskontoakaan. Ja en voi olla ihmettelemättä tuomitsevaa sävyä kirjoituksessasi jos kerran sinulle se "Jumala" on se joka tuomion antaa? Kirjoituspalstat ovat vuorovaikutteisia ja taatusti tulee erimielisyysksiä, silti ei tarvitse arvostella toisia lapsellisiksi, vaikka onkin erimieltä kanssasi, pata kattilaa soimaa. Aloittaja kysyi neuvoa, ei ainoastaan uskovaisilta vaan kaikilta suomi24 lukijoilta myös ateisteilta, eikö? Ei tarvitse hermostua jos sinun kirjoitustyylistäsi ei pidetä ja sille annetaan peukkua alas ;) Uskovaisilta odotetaan sitä hurskasta käytöstä ja jos sitä ei näy, tulee kaksinaamainen vaikutelma.


      • *S*
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Tuohon tekstiisi ei ole mitään lisättävää:)

        Olet selvästi löytänyt elävän uskon, rauhan, ilon ja onnittelen siitä sinua. Siunausta jatkossakin sinulle ja perheellesi.

        Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle. Mukavaa, että joku löysi kirjoituksestani jonkin positiivisenkin puolen. Lue joskus Lorna Byrnen kirja Enkeleitä hiuksissani, jollet jo ole lukenut. Se on koskettava tosikertomus. Hieno ja myös lohdullinen.


      • Miss Mossad.
        *S* kirjoitti:

        Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle. Mukavaa, että joku löysi kirjoituksestani jonkin positiivisenkin puolen. Lue joskus Lorna Byrnen kirja Enkeleitä hiuksissani, jollet jo ole lukenut. Se on koskettava tosikertomus. Hieno ja myös lohdullinen.

        Varasin juuri kirjastosta, kovin oli varattuna täällä Helsingin suunnalla. Sopivaa lomalukemista dängjuu.


    • pöndeltä päivää

      Olin itse lapsena pyhäkoulussa ja uskonnonopetuksessa, kuten tuolloin maalla oli tapana, vaikkei perhe ollut lainkaan uskovainen. Lisäksi seurakunnan toiminnassa jne.

      Lapsena otin nuo uskonasiat samanlaisena satuna kuten kaikki muutkin ikätoverit, joskus pelottelunakin kuin esim. Grimmin sadut. Uskonnollisissa kertomuksissa oli kaikkia ihmetaikureita ja järjenvastaisia juttuja, joilla ei mitään vastinetta todellisuudessa. Aika pian sitä tajusi, että kyseessä on jonkinmoinen aikuisten satu, jota syötetään lapsillekin. Uskontotunnit oli kyllä kivoja. Omat lapset laitoin elämänkatsomustietoon.

      • Vastaan viestiin: "Olin itse lapsena pyhäkoulussa ja uskonnonopetuksessa... Aika pian sitä tajusi, että kyseessä on jonkinmoinen aikuisten satu ...".

        Ymmärrettävää tietenkin on, että pitää kristinuskoa satuna, ja kilttiä, ettei vihaa sitä. Mielestäni uskonnot ovatkin aikuisille mahdollisesti hyvinkin vastaavia, kuin sadut lapsille, ja aikuiset näyttävät ottavan oman uskontonsa satuna. Sadun alkuperä joko on tuntematon, tai mitä siitä tiedetään, on että joku joskus on sen ensimmäisen kerran kertonut. Jos kristinuskosta jätetään mainitsematta tausta ja alkuperä, sekin näyttää sadulta. Jos alkuperä ja todisteet paljastuvat, ne muuttavat sadun todeksi. Osa ihmisistä kuitenkin uskonnollisessa mielessään on muodostanut sen käsityksen, että he jo lopullisesti tietävät kyseisen kertomusken saduksi, eivätkä usko todisteita. Jos mielestäsi näyttää siltä, että kristinusko on aikuisten satu, niin sinulla on luultavasti olltu syytäkin uskoa niin, mutta se tieto ei ole todistettu tai todisteiden veroinen. Jos itse pidätkin Jeesusta satuolentona, niin vastaavasti minulla on sellainen käsitys, että evoluutioteoria on eräs aikuisten satu.


      • PahaPietari
        Eliach kirjoitti:

        Vastaan viestiin: "Olin itse lapsena pyhäkoulussa ja uskonnonopetuksessa... Aika pian sitä tajusi, että kyseessä on jonkinmoinen aikuisten satu ...".

        Ymmärrettävää tietenkin on, että pitää kristinuskoa satuna, ja kilttiä, ettei vihaa sitä. Mielestäni uskonnot ovatkin aikuisille mahdollisesti hyvinkin vastaavia, kuin sadut lapsille, ja aikuiset näyttävät ottavan oman uskontonsa satuna. Sadun alkuperä joko on tuntematon, tai mitä siitä tiedetään, on että joku joskus on sen ensimmäisen kerran kertonut. Jos kristinuskosta jätetään mainitsematta tausta ja alkuperä, sekin näyttää sadulta. Jos alkuperä ja todisteet paljastuvat, ne muuttavat sadun todeksi. Osa ihmisistä kuitenkin uskonnollisessa mielessään on muodostanut sen käsityksen, että he jo lopullisesti tietävät kyseisen kertomusken saduksi, eivätkä usko todisteita. Jos mielestäsi näyttää siltä, että kristinusko on aikuisten satu, niin sinulla on luultavasti olltu syytäkin uskoa niin, mutta se tieto ei ole todistettu tai todisteiden veroinen. Jos itse pidätkin Jeesusta satuolentona, niin vastaavasti minulla on sellainen käsitys, että evoluutioteoria on eräs aikuisten satu.

        "Jos kristinuskosta jätetään mainitsematta tausta ja alkuperä, sekin näyttää sadulta. Jos alkuperä ja todisteet paljastuvat, ne muuttavat sadun todeksi."
        Ja uskonnon tieteeksi.
        Puhut uskonnon todisteista, etkä silti suostu näkemään evoluutioteorian todisteita?
        Itse en usko jumalaan millään tavalla, vaan halveksun koko touhua jo pelkästään siitä syystä, että se tekee täysin järkevistä ihmisistä moraalittomia idiootteja, anteeksi vaan.
        Jo pelkästään tämä ketju todistaa sen.
        Typerää että ihmiset eivät enää ajattelekkaan itse, vaan katsovat kaiken suuresta sääntökirjasta.
        Ja sitten arvuutellaan netissä että "Voinkohan mä nyt tehdä tuota? Voinkohan mä nyt olla tuon kanssa kun se nyt ei usko jumalaan?". Eikö omilla mielipiteillä ole enää painoa? Sairasta.
        Välillä myöskin tuntuu että monet ns. "Uskovaiset" eivät oikein itsekkään ole ihan varmoja, ja oikeastaan vain varmistellaan; "Mitä jos se onkin sitten totta?".
        Mielestäni jokaisen ihmisen tulee tehdä omat valintansa, ja ihan ilman sitä isoa kirjaa, ja tasantarkkaan juuri niin miltä tuntuu.
        Ja sitten täällä polleana poikana kerrotaan että kuinka "Minä tiedän kyllä millaisia nuo "Ateistit" ovat.". Tässä teille Ateistia juuri sellaisena kun te sen haluatte, kaikki me kuitenkin oikeasti samaa ajattelemme.
        HERÄTKÄÄ!
        http://eroakirkosta.fi/


    • ijoj90jdfosdj0fsjd0f

      No siis mikäs siinä. Ripelli okei ihan hyvä, kiskossa joka sunnuntai okei onnistuu. Mutta pakottaa ei saa kirkkoon melkeinpä enää vuoden jälkeen raamuttua ei saa pakottaa lukeen yms. Sit uskoisin menevän hyvin. Loppupeleissä se päätös on lapsella.

      Veikkaisin, että on kumminkin turha toivo yrittää kasvattaa lapsista uskovaisia, sillä vaikka miehesikin olisi uskovainen lapsista tulisi silti ateisteja. Tiede selittää kaikki raamatun jutut pilipaliksi ja kouluissa opetetaan tiedettä.

      Henkilökohtaisesti se tuputtaminen on pahin, lapsi päättää itse mitä tekee. Tosin käytös vaikuttaa ja jos pyydät miestäsi pitämään omat kommentit omana tietonaan, niin sitten asia on varmaan ok. Epäilen silti, että uskonnollisista perheistä tulee korkeakoulutettuja lapsia, jotka uskovat enemmän evoluutioteoriaa kun nooan arkkia...

      Tuputus aiheuttaa vaan sen ongelman, että sitten käy kuteneräälle jehovantodistajalle, joka teki virheen ja yritti käännyttää. Aloin siin sit huutaan, et sinä oot muka jumalan lähettiläs. Käännytät ihmisiä ja viet niitten rahat. Huijaat ihmisiä lehtileikkeillä. Tuo on saatanallista touhua! Helvetin porteilla jumalani odottaa sinua kiero käännyttäjä!

      No se nainen meinas käydä kurkkuun kiinni ja lähti itkien. Ja jehovat ei sitten enää meille tulleet. Olin ilkee joo, mutta mun näkemys on se että ihminen saa uskoa mutta jos paskaa tullaan tuputtaan, niin törkee saa olla :D. Mutta siis mitä tolla hain, niin on just se et jos tuputat sille, niin sekin tuputtuu aika varmaan asioita. Asiat omalla painollaan!

    • Santeri777

      Viestiketjun aloittaja elää mielikuvitusmaailmassa eli on jeesus-narkkari ja suhteen toinen osapuoli elää jalat tiukasti maan pinnalla eli on realisti/ateisti (siis tervejärkinen).

      Yleensä tervejärkiset eivät tuhlaa elämäänsä narkkareiden kanssa puuhasteluun eli ko.mieshenkilö on hyvinkin vakavissaan suhteessa ja hyvinkin liberaali yksilö (ei pyri viemään esim.vieroitushoitoon että järki palaisi kajuuttaan).
      Luonnollisesti kaikki haluavat lapsilleen parasta mahdollista ja jeesus-narkkari lasten äitinä ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta joten hänellä lienee kuitenkin halu pelastaa omat lapset tulevaisuudessa jeesus-holismilta (tervejärkisen ihmisen perusgeenit riittää) ... pieni riski kuitenkin jää, jeesus-narkkareiden joukkopsykoosiin pakottaminen on ainut riskitekijä.

      Joten älä kirjoituksen aloittaja suurempaa hätäile. Kyseinen mieshenkilö pelastaa sinut jossain vaiheessa jeesusholismista ja palauttaa pään tälle paikalliselle planeetalle ... ja pitää huolta että lapsetkin kasvavat tervejärkisessä perheessä.

    • Matti Viikate

      Ei se pitaisi mitenkaan vaikeaa olla, kerrotte vain riidoitta ja rauhassa molemmat omat nakemyksenne. Silla tavoin kaikki pitaisi menna hyvin. Sitten toki jos muuten on ongelmaa, niin sittenhan lapsia ei kannata juuri hankkia. http://mattiviikate.newsvine.com

    • Moi Elämä

      Ihminen voi ajatella asioita hyvin monista lähtökohdista. Jumala-keskeisesti tai useimmiten enemmän tai vähemmänä ihmis-/itsekeskeisesti.
      Ihmisen kokemat nyt-tunteet ohjaavat toimintaa luvattoman usein. Myöhemmin valitetaan sitä, että vaikka toivoin hyvää ja tuntui hyvältä, asiat eivät menneet niin kuin toivottiin. Tämä johtuu siitä, että samoin kuin painovoima ja muut luonnonlait rajoittavat toiveitten toteutumista, samoin myös elämän muut lainalaisuudet rajoittavat toiveiden toteutumista.

      Raamattu on maailmankaikkeuden Tekijän kirja. Siitä löytyy, ei kaikkea mikä ihmistä kiinnostaa, mutta kaikki se mitä ihmisen tulee/pitää tietää elämänsä onnistumiseksi pitkällä tähtäimellä.
      Raamattu varoittaa uskovaista tekemästä liittoa uskomattoman kanssa (Esim 1Kor 6:14-). Fyysinen yhteensopivuus saattaa tuntua kiinnostavalta, ihmissuhteen alku toiveitten täyttymykseltä, mutta pitkässä juoksussa sydänten suunnan erilaisuus ajaa ihmissuhteen karikolle. Jumala-yhteys tulee väistämättä olemaan tiukilla. Jos ns. uskovainen alkaa antamaan periksi ja suostuu jonkinlaiseen yhdistelmäratkaisuun, yhteiselämää voidaan toki jatkaa, mutta sitten joudutaan yhdentyyppisen sekularismin suohon.

      Lastenkasvatus alkaa äidin kohdusta jatkuen aina lähelle 30 ikävuotta. Tätä kasvatusta/kasvamista tapahtuu joka päivä tehtiinpä sitä tietoisesti tai ei. Poikaystävän ajatus lasten aikuisiksi vartuttua tapahtuvasta valinnanvapaudesta on harha. Ilman harkittua lasten hengellistä kasvatusta heistä kasvaa uskonnottomia vesiheinän kaltaisia nykyihmisiä, joiden valinta on jo tehty tämän uskonnottoman alkuvaiheen seurauksena. Heistä tulee uskonnottomia.
      Jumalan tuntemiseen, kokemukselliseen uskon elämään johtaminen tarkoittaa jokapäiväistä kasvatustehtävää. Samalla tavalla kuin lapsista on pidettävä huolta joka päivä fyysisesti samalla tavalla heistä on huolehdittava myös hengellisesti. Vain fyysisten tarpeiden vaaliminen johtaa toislaitaisen ihmisen kasvattamiseen - hengellinen ihminen kehity, eikä Jumala-kokemukseen asti päästä. Ihminen luulee olevansa valmis aikuinen, vaikka on hengellisesti kehitysvammainen, joka ei tajua Jumalan asioita, saattaapa jopa olla innokas ateisti.

      Voit toki jatkaa suhdetta, mutta ainakin nykyasetelma tule tuottamaan sinulle monta itkua nykyisen poikaystäväsi hengellisen tilan takia. Lapsille yhteiselonne ei ehkä tarjoa parasta kasvuympäristöä. Jos poikaystäväsi haluaa olla vastuullinen puoliso ja jatkossa isä, ja tekee asian suhteen selkeitä ratkaisuja ennen "tahdon" vastauksia, tilanne on toki toinen. Jos hän haluaa olla monen nykyihmisen lailla vapaa taiteilija, jota eivät sido Jumalan asettamat hengelliset luonnonlait, hyvän elämän periaatteet, en usko että ainutkertaista elämääsi kannattaa käyttää turhien kokemusten saamiseen.

      • Miss Mossad.

        Höpö, höpö.
        LAuseesi "Raamattu varoittaa uskovaista tekemästä liittoa uskomattoman kanssa (Esim 1Kor 6:14-)." on täysin metsästä. Paavali ei puhunut Korinttilaisille mitään aiheesta tuossa kohdassa vaan myöhemmin:

        1. Kor. 7:14 "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, nyt he ovat kuitenkin pyhiä".

        Ja hieman eteenpäin: "Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa".

        Joten kaikenlainen kiihkoilu ateistien ja mukauskovien välillä on täyttä soopaa Jumalan silmissä. Pyytäkää uskoa Jumalalta, vain Hän sen voi teille antaa. Rauhaa, iloa ja yhdessäoloa toivon jälleen ja eläkää sovussa.


      • Moi Elämä
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Höpö, höpö.
        LAuseesi "Raamattu varoittaa uskovaista tekemästä liittoa uskomattoman kanssa (Esim 1Kor 6:14-)." on täysin metsästä. Paavali ei puhunut Korinttilaisille mitään aiheesta tuossa kohdassa vaan myöhemmin:

        1. Kor. 7:14 "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, nyt he ovat kuitenkin pyhiä".

        Ja hieman eteenpäin: "Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa".

        Joten kaikenlainen kiihkoilu ateistien ja mukauskovien välillä on täyttä soopaa Jumalan silmissä. Pyytäkää uskoa Jumalalta, vain Hän sen voi teille antaa. Rauhaa, iloa ja yhdessäoloa toivon jälleen ja eläkää sovussa.

        Korinttolaisille on toinenkin kirje. Sen 6:14- puhuu kirjoittamastani aiheesta vanhemmista teksteistä puhumattakaan. Vaihda siis ykkösen paikalle 2. Valitan vaivannäköäsi - ilmeisesti painovirheestä oli se hyöty, että sait lukea Raamattua hieman enemmän.
        Ymmärrän hyvin halun virittää Raamatun ilmoitusta nykyvartalolle ja sen elämäntyylille sopivaksi. Ja ehkäpä varjella saavutettuja etuja kovinkin kiivaasti. Modernille virittelijällekin on kuitenkin voimassa kuolevaisuuden laki. Eräänä päivänä jokainen jättää taakseen tämän maailman ja seisoo Jumalan, elämän antajan edessä vastaamassa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toivottvasti höpö höpö vaihtuu tervehenkiseen kunnioitukseen ennen kuin on liian myöhäistä.


      • Miss Mossad.
        Moi Elämä kirjoitti:

        Korinttolaisille on toinenkin kirje. Sen 6:14- puhuu kirjoittamastani aiheesta vanhemmista teksteistä puhumattakaan. Vaihda siis ykkösen paikalle 2. Valitan vaivannäköäsi - ilmeisesti painovirheestä oli se hyöty, että sait lukea Raamattua hieman enemmän.
        Ymmärrän hyvin halun virittää Raamatun ilmoitusta nykyvartalolle ja sen elämäntyylille sopivaksi. Ja ehkäpä varjella saavutettuja etuja kovinkin kiivaasti. Modernille virittelijällekin on kuitenkin voimassa kuolevaisuuden laki. Eräänä päivänä jokainen jättää taakseen tämän maailman ja seisoo Jumalan, elämän antajan edessä vastaamassa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toivottvasti höpö höpö vaihtuu tervehenkiseen kunnioitukseen ennen kuin on liian myöhäistä.

        Kerroin saman jo tuolla aiemmin, en siis toista sitä tässä. Virheessäsi oli toki se hyöty, että tarkistin vielä asian. Mutta tuo UUSi mainitsemasi raamatunkohta (2.Kor. 6:14 >) EI puhu puolisoista vaan seurakunnan sisään pesiytyneistä, Beliarin oppia korinttilaisille syöttävistä seurakuntalaisista - uskovien ja ei-uskovien yhteydestä. Tästä varoitetaan paljon myös VT:ssa, Sananlaskuissa, 1. Joh. kirjeessä jne.

        En muuta Jumalan sanaa vartalolleni tai nykymenolle sopivaksi. Päinvastoin teen kaikkeni, että Raamatun lauseet tulkitaan oikein. Enkä tee sitä huvikseni vaan työkseni tutkien erilaisia kommentaareja, käännös- ja kieliversioita. Ihan vaan siitä rakkaudesta, jonka Jeesus on minulle antanut. Ja uskon, että myös sinulle. Toivon antoisia lukuhetkiä Raamatun parissa.


    • TotuusOnSuuri

      kertoisitte totuuden: sen että kyse on uskosta, ei varmasta faktallisesta tiedosta. Siitähän ei oikeasti ole faktatietoa olemassa, onko mitään Jumalaa olemassa vaiko ei, joten lapsen sitä kysyessä, voi ihan hyvin vastata rehellisesti, ettei tiedä. Samalla voi lisätä että äiti uskoo että on mutta isä ei usko.

      • Lapsilleko pitäisi kertoa totuus? Totta kai, mutta tiedätkö itse sen? Voit itse kertoa omille lapsillesi, että kuoleman jälkeisestä elämästä, Jumalasta tai Jeesuksesta ei ole mitään faktatodisteita, onhan se oma käsityksesi. Oikeastaan lapsiesi pitäisi olla vapaita itse pyytämään Jumalaa todistamaan olemassaolonsa ja sanomansa. Tämähän ei sinulle tietenkään mitään merkitse, mutta minä olen nähnyt Jumalan tekoja, jotka todistavat samalla hänen olemassaolonsa.

        Ei kristinuskossa ole sillä tavalla kysymys uskosta, että ei saisi olla mitään, minkä perusteella luotettavasti tietää, onko se totta. Kristinusko tosin on lujasti todistettu oikeaksi, mutta kaikki eivät sitä tiedä. Tietämättömien ei kuulu sokeasti uskoa, mutta ei tietämättömyys tahallistakaan saisi olla. Kuka tahansa voi tehdä oman osuutensa siinä, että on avoin todisteille. Kaikkivaltias Luoja tietää, mitä ihmiset ajattelevat, ja kuka tahansa voi hänelle puhua vaikka vain ajatuksillaan, ja kuka tahansa voi häntä pyytää todistamaan itsensä ja paljastamaan totuuden. Jos Jumala on olemassa, niin hän saattaa hyvinkin tehdä ihmisen toiveiden mukaan; häntä tosin ei voi pakottaa. Ja tietenkin sellaiset hölmöt rukoukset kannattaa jättää rukoilematta, missä merkiksi pyydetään sellaista, mikä voi tapahtua tai tapahtuu todennäköisesti jo luonnollisesti, koska Jumalalle kaikki on yhtä helppoa. Ei hän ole pakottanut ihmisiä tietämään totuutta, joten totuuden saamisessa Jumalalta auttaa halu löytää totuus.

        Jos hankin lapsia, kerron heille sen osan totuudesta, minkä itse tiedän, eli minun perheessäni kysymys ei ole vain uskosta, vaan myös faktuaalisesta tiedosta.


      • Moi Elämä

        Kerron siis totuuden. Huomaan näet, ettet tiedä mitä uskolla tarkoitetaan.
        "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, tekemistä sen mukaan mikä ei näy." "Ilman uskoa ei voi olla Jumalalle otollinen, sillä sen joka Jumalaa lähestyy pitää uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät." Raamattu, Hebrealaiskirje 11.
        Raamattu antaa tietoa/ohjeita, joiden mukaan voi aloittaa matkan yli materiaalisen maailman rajojen olevan suurimman persoonan, Jumalan kohtaamiseen. Ohjeissa on kyse faktoista, joista tosin on enemmän tai vääriä mielikuvia riippuen siitä, mistä matkallensa on lähdössä, koska on kysymys viiden aistin rajat ylittävästä asiasta. Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ehkä ole, joten etsiminen jää tekemättä, jonka takia Jumalaa ei koeta. Sääli sinänsä.
        Lapsille pitää neuvoa tätä tietä jo pienestä pitäen, että löytäminen onnistuu. Mitä pitemmälle ateistinen ohjaus jatkuu, sitä epätodennäköisemmäksi löytäminen tulee. Ateistisella uskomisella syntyneet ihmisen sisäiset rakenteet eivät näet suosi Jumala-yhteyden löytämistä. Fyysisen kuoleman jälkeen seisoessaan Jumalan edessä vastaamassa saamastaan elämästä, jokainen ateistikin, tosin on ei vain uskovainen, vaan myös kovasti tietäväinen, mutta siinä vaiheessa se on jo myöhäistä. Hyviä Jumala-suhteita näet ei ole solmittu, joten kohtaaminen tuohon asti boikotoidun Jumalan kanssa ei ole miellyttävä kokemus.


    • Uskonasiat hmm

      Eihän se voisi olla kovin ristiriitaista...Jos sinulle uskonto on tärkeä ja poikaystävälle ei. Itse en soisi kenellekkään valtuuksia kasvattaa lasta uskomaan samoihin asioihin, kun minä. Eikö ole parempi, että pidätte lapselle uskontoa vähän taustalla ja kun on kasvanut isommaksi niin voi ihan itse valita mihin kirkkoon katselee.

    • zolox2.0

      lapsen mieli on pienenä niin hauras että se uskoo mihin vaan.
      itse usk... olen sitä mieltä että ihminen syntyy tähän maailmaan ateistina, ja kokemuksen ja kasvatuksen kautta tulee uskoon.
      uskontoja on kuitenkin sen verran suuri määrä että voi olla, kun lapsesi kasvaa se ei ole kristillisyys tai ateismi(ei uskonto), johon hän liittyy vaan islam tai buddhismi, aika näyttää ja henkilökohtaiset näkemykset.
      oma vinkkini on että kasvata lapsi ilman uskontoa ja sitten kun hän alkaa itse ajatella asioita, tarjoa uskontoa.
      antaa lapsen aloittaa puhtaalta pöydältä, niin minä olisin halunnut oman lapsuuteni kasvaa :)

    • diipidaapa

      Kuulostaa tutulta, meillä vaimo uskossa, ei kuulu kirkkoon, mutta uskoo jumalaan, minä taas ateisti. Lapset 6v uskossa 13v ateisti ja toivottavasti tästä nuoremmastakin tulee ateisti. Lapsia ei ole kastettu, en olisi antanut eikä vaimonikaan olisi halunnut, olemme yhtä mieltä siitä että jos kastamaton lapsi joutuu helvettiin niin jossain mättää. Molemmat lapset käyvät/menevät ET:n tunneille. Ateistin kanssa eläminen ei ole helppoa mutta ei uskovaisenkaan, varsinkin kun joutuu kuulemaan kirkossa uskovaisen suvun juhlissa saarnoja siitä kuinka arvojärjestys on jumala sitten lapset ja rakkaus parisuhteessa, eli jumalan rakkaus laitetaan edelle?
      Meillä riidat tai oikeammin tiukat keskustelut ovat uskon kysymyksissä vähentyneet, eikä niitä lasten kuullen ole täytynyt käydä. Ateisti tulkitaan monesti ilkeäksi ja pilkalliseksi kun hän keskustelee uskovaisen kanssa. Omalla kohdallani aivan vilpittömästi olen vain huolissani vaimoni elämästä ja huru-ukkoon uskomisesta. Uskohan on vain primitiivinen tarve saada luottamusta pelottavaan maailmaan ja pitkälti käytetty köyhän kansan hallitsemiseen "siivotkaan vaan meidän rikkaiden ja herrojen paskoja ja palvelkaa, koska kuoleman jälkeen teidän kärsimyksenne palkitaan", niin varmaan.
      Uskovaisen kannattaisi joskus asettua ateistin asemaan ja kuvitella että puolisosi uskoo johonkin mitä ei voi nähdä eikä todistaa, miten se vaikuttaa elämiseenne, miten turhauttavalta tuntuu kun toinen aivan vakaasti uskoo satuihin. Myös ateistin kannattaa miettiä onko suht rauhallisesta kiihkottomasta uskosta oikeasti haittaa perheelle, ettei tule riideltyä oman oikeassa olemisen takia.
      Lopuksi kertomus uskovaisilta, kuulemma totta. Nainen raiskataan lenkkipolulla, mutta tätä naista aikaisemmin oli samaa polkua kulkenut myös toinen nainen yksinään. Tekijä jää kiinni. Kun tekijää kuulustellaan häneltä kysytään miksi hän valitsi uhrikseen jälkimmäisen naisen, niin hän vastaa että ei kai hän nyt sen ensimmäisen kimppuun halunnut hyökätä kun hänen vieressään kulki kaksi isokokoista miestä. Tarinan miehet ilmeisesti tulkittiin enkeleiksi tms. Kun kuulin tarinan olin että WTF oliko uskovaisten mielestä siis oikein raiskata tämä jälkimmäinen nainen? Aika paljon tälläisiä järjen vastaisia tarinoita ja väitteitä on uskovaisten piirissä tullut vastaan ja muutenkin vaimoni uskovaiseen sukuun kelpuutus on ollut todella hidasta ja välillä tuntuu että minua pelätään ja pidetään kummajaisena.

      • Miss Mossad.

        Piristävä teksti. Heti kommentti: ..."olemme yhtä mieltä siitä että jos kastamaton lapsi joutuu helvettiin niin jossain mättää." - Ei joudu helvettiin - mistäs sinäkin tuon olet kuullut? Usein käy niin, että ateistinen, Jeesusta asenteellisesti hylkivä ihminen löytää ihan mistä tahansa vääriä Raamatun lauseita ja/tai selityksiä. Lapset ovat vapaat, sanoi Jeesus. Itse olin ateisti 40 vuotta, onneksi en ole enää.

        Se lenkkipolku-juttu kuullosti mielenkiintoiselta. On tuhansia tarinoita siitä, miten uskovan rukous on auttanut äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Miksi ihmettelit, että "WTF oliko uskovaisten mielestä siis oikein raiskata tämä jälkimmäinen nainen?" NO EI TIETENKÄÄN OLLUT.

        Maailmassa on olemassa hyvä sekä paha, jotka taistelevat ihmisestä. Siinä kaikki.


      • Mieti vielä
        Miss Mossad. kirjoitti:

        Piristävä teksti. Heti kommentti: ..."olemme yhtä mieltä siitä että jos kastamaton lapsi joutuu helvettiin niin jossain mättää." - Ei joudu helvettiin - mistäs sinäkin tuon olet kuullut? Usein käy niin, että ateistinen, Jeesusta asenteellisesti hylkivä ihminen löytää ihan mistä tahansa vääriä Raamatun lauseita ja/tai selityksiä. Lapset ovat vapaat, sanoi Jeesus. Itse olin ateisti 40 vuotta, onneksi en ole enää.

        Se lenkkipolku-juttu kuullosti mielenkiintoiselta. On tuhansia tarinoita siitä, miten uskovan rukous on auttanut äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Miksi ihmettelit, että "WTF oliko uskovaisten mielestä siis oikein raiskata tämä jälkimmäinen nainen?" NO EI TIETENKÄÄN OLLUT.

        Maailmassa on olemassa hyvä sekä paha, jotka taistelevat ihmisestä. Siinä kaikki.

        Jooo kuule muuten ihan hyvä, mutta "taistelevat ihmiseSTÄ" on ihan eri asia kuin taistelevat ihmiseSSÄ.
        Ja vain toinen niistä on oikein.


    • Kenneth Iskariot

      tuollaista peliä ei Jumala Kaikki Valtias katso suopealla silmällä. Tulinen järvi odottaa koko porukkaa seitsemänteen polveen saakka. Ei auta edes tuplakirkollisvero. Ei uhrilahjat. Minkä teitte, te syntiset?

      • z2.0

        lol


    • Mies Helsingistä2010

      Eikös uskovainen ja ei uskovainen voi uskoa kuitenkin samoihin asioihin ja arvoihin kuten alla mm. :

      - Rakkaus
      - Rehellisyys
      - Ahkeruus
      - Uskollisuus
      - Avoimuus
      - Suvaitsevaisuus tiettyyn rajaan asti
      - Inhimmillisyys
      - Maalaisjärki
      - Toisista ja itsestä välittäminen

      On sitten uskovainen tai ei uskovainen voi kuitenkin olla hyvä ihminen ja opettaa hyviä asioita lapsilleen eikä ole väliä onko uskovainen vai ei uskovainen. Muistaa kuitenkin pitää se, ettei vanhemmat sekoita lapsien ajatusmaailmaa turhilla kinasteluilla ja toisen vanhemman mollaamisella ja viestittää sellaista yhtenäistä ja tasapainoista ajatusmaailmaa ja antaa lapsen omalle näkemykselle tilaa ja tutustuttaa lapsia monipuolisen ympäristön mahdollisuuksiin, jolloin lapsen tieto ja taito ympäristönsä suhteen kasvaa ja antaa hyvät lähtökohdat sille mihin lapsi isompana suuntautuu.

      Vähän liiaksi ihmiset kinastelee uskosta ja ateismista, keskustelu on monesti todella hedelmätöntä ja toisen arvojen mollaamista, terveellä maalaisjärjellä ja toisia kunnioittaen hyvää tulee.

      Itse olen ollut kirkossa ja nykyään en, en ole ateisti enkä vissiin uskovainenkaan, minulla on oikeasti vain yksi usko ja se on rakkaus, jota toteutan hyvillä teoilla ja arvoilla käyttäen tervettä järkeä.

      • Tuputtaminen kuulostaa pahalta. Se, että uskonasioista väännetään kättä vanhempien kesken lapsen edessä sekoittaa varmasti lapsen pään. Lapsi, kun katsoo kuitenkin vanhempiensa mallia ja mitä siitä väännöstä sitten seuraa? Lapsi pyrkii kuitenkin olemaan lojaali molemmille vanhemmilleen.

        Se, että arvomaailma on terve, ei todellakaan edellytä uskoa. Uskoja on kuitenkin useampaa lajia, mutta mikä on se oikea? Usko rakkauteen on ainakin meillä se perhettä koossa pitävä voima. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Maalaisjärkeä kunnioittaen toimiminen taitaa olla se paras tie.

        Kuitenkin taitaa olla niin, ettei minkään muun asian tähden ole sodittu niin paljon, kuin uskonnon. Mistäs se johtuu? Antakaa lapsen aikanaan valita, turha alkaa tuputtamaan, kun absoluuttista totuutta ei varmaan koskaan saada selville.

        Itse en ole kärsinyt siitä, että kotona toinen uskoi toinen ei. Kun tuputtamatta sain elää ja olla, kuulla asioita eri näkökulmista niin tunnen kasvaneeni tasapainoiseksi aikuiseksi. Tuputtaminen olisi luultavasti tappanut kaiken halun uskoa tai olla uskomatta.


      • lannenhunttari

        sanot----Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, ja koen ainakin itse olevani jollainlailla uskossa. Luen Raamattua säännöllisen epäsäännöllisesti ja rukoilen "omassa kammiossani" paljon

        on hyva ,etta rukoilet ja luet Raamattua.... mutta olet viela ratkaisun edessa--- saman kun Jeesus kysyi op.lapsiltaan--kenen sina sanot minun olevan?

        ihminen on ,tai ei ole uskossa.. ei ole valimuotoa..sinua kutsutaan vastaatko kylla ,vai sanotko --myohemmin?
        ratkaisusi pelastaa sinun sielusi--tai ei pelasta..
        noin yksinkertaista on uskoontulo.... joko sielunhoitajan [uskovaisen] luona,tai yksinkin voit ratkaisusi tehda, vain Jeesus seuranasi..
        tee oikea ratkaisu-- anna taysi tila Vapahtajalle sydamessasi..


      • Omat polut

        Yes, sä olet fiksu 'jätkä'. Virkistävää luettavaa kaikkien näiden hihhuleitten, jotka lukee Kirjaansa kuin piru raamattua, välissä. Olet ymmärtänyt oleellisen.


      • Miss Mossad.

        Kerroit juuri (ehkä vahingossa) ääneen ns. kristilliset perusarvot.

        Jos sinulla on todella nuo arvot niin onnittelen! Tein aikoinani ihmisille monestikin "Kirjoita elämän arvosi" -testejä ammatissani. Oli kuitenkin mielenkiintoista, että monet markkinointi- ja erilaisilla businessaloilla työskentelevillä ateisteilla vastauksina oli:

        Työnteko
        Rahan ansaitseminen
        Itsenäisyys
        Vapaus valita
        Yksilöllisyys
        jne. jne.

        Oli pelottavaa, että ateisteilla oli päällimmäisinä vastauksissa Itse, Minä, Raha eikä suinkaan Lähimmäinen.
        Niinpä. On siinä kuitenkin valtava ero ihmisten kesken.


      • gamma
        lannenhunttari kirjoitti:

        sanot----Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, ja koen ainakin itse olevani jollainlailla uskossa. Luen Raamattua säännöllisen epäsäännöllisesti ja rukoilen "omassa kammiossani" paljon

        on hyva ,etta rukoilet ja luet Raamattua.... mutta olet viela ratkaisun edessa--- saman kun Jeesus kysyi op.lapsiltaan--kenen sina sanot minun olevan?

        ihminen on ,tai ei ole uskossa.. ei ole valimuotoa..sinua kutsutaan vastaatko kylla ,vai sanotko --myohemmin?
        ratkaisusi pelastaa sinun sielusi--tai ei pelasta..
        noin yksinkertaista on uskoontulo.... joko sielunhoitajan [uskovaisen] luona,tai yksinkin voit ratkaisusi tehda, vain Jeesus seuranasi..
        tee oikea ratkaisu-- anna taysi tila Vapahtajalle sydamessasi..

        Olen pyytänyt Jeesusta vuosia elämääni, montakin kertaa. Sanonut kyllä ja tarkoittanut sitä. Kokenut hetkittäin myös Pyhän Hengen läsnäoloa.
        Vaikeinta on vain "olla uskovainen" omassa kiireellisessä elämässään lasten keskellä. Ja toimia kuten uskovaiset, kun tuntuu että luopion tasolle? vajoaa liian usein. Enkä tarkoita tällä sitä että luopio olisi jotenkin vähempiarvoinen.

        Nykyään ei ehdi käydä kirkkokokouksissa eikä minulla ole ikinä ollut uskovia ystäviä. Iltaisin jää yleensä vähän aikaa rukoukseen ja raamatun tutkimiseen. Huomaan, että rukouksesta on usein apua kun saan siihen "oikeanlaisen yhteyden"... mutta väsymyksessään, myös tuo yhteydensaaminen on välillä vaikeaa.

        Hanlala vain oman kokemukseni pohjalta on sanoa, olenko oikeasti elävässä uskossa. Hetkittäin ehkä? mutta nuo ihanat hetket tuntuvat jäävän liian pieniksi :/ Olo on silloin rauhan ja rakkauden täyttämä ja kaikki tuntuu sujuvan. Onko tuo "olotila" elävässä uskossa olevalla koko ajan? Nämä hetket tulevat lähes poikkeuksetta Raamatunluvun ja rukouksen jälkeen. Joskus seuraavanakin päivänä.
        En osaa itse ylläpitää sitä, mutta emmehän me itse yrittämällä mitään muutenkaan saa aikaan.
        Tuonkin vain liian usein unohtaa ja yrittää ihan turhaan. Tuntuu, että syntisyyttä on liikaa elämässä, vaikka pitäisi olla uskova? Tuossako on nyt se mutta kohdallani... Pitäisi valita useammin toisin, niin Jumalakin vaikuttaisi enemmän..?


    • agagagd

      Eli toisin sanoen haluat tuputtaa lapselle oman uskontosi, etkä missään nimessä halua hänestä kasvavan ateismiin.

      Kyllä lapsi sitte vanhempana löytää sen oman tiensä, eikä se oo millään lailla vaarallista, että vanhemmat uskovat eri asioihin. On kuule tuhat muuta asiaa, millä voitte saada kersanne sekasin..

      • lannenhunttari

        sanoo-Eli toisin sanoen haluat tuputtaa lapselle oman uskontosi, etkä missään nimessä halua hänestä kasvavan ateismiin.

        en ole koskaan kuullut,etta esim. iltarukouksen opettamisesta[tai ruokarukouksen] lapsi on mennyt 'sekaisin'

        esim. nuo ovat asioita,jotka tuovat turvallisuutta lapselle elaman varrelle..
        kylla lapsi aikuistuttuaan sitten valitsee oman tiensa.. ilman mitaan 'tuputtamistakaan'
        ja kerrohan mille muulle ,kun Kristillisyydelle on esim. perustettu suomenkin perustukset-- perhe- yhteiskunta-sen lait.. jne...ja mihin turvasivat isamme ja aitimme sotien aikana-- rukoukseen...muuta turvaa ei ollut.onko asiat muuttuneet niin, etta ateismi tuo turvan,kun -ja jos ajat tavalla ,tai toisella huonontuvat?


    • muslimiksi

      oma äitini oli uskovainen, isäni ei uskovainen en tiedä oliko varsinaisesti ateisti. emme kuuluneet kirkkoon mutta koulussa osallistuin uskonnon tunneille. lapsuudesta muistan äitini uskoon tulon kun olin 7-vuotias. muistan isäni naljailut äitini jeesustelusta, ja äidin poissaolot kun hän vietti aikaa vapaaseurakunnan kokouksissa. en tunne että äitini olisi uskoa minulle tuputtanut, ei pakkottanut kokoontumisiin, mielessä kuulen hänen "jeesus myötä" toivotukset kouluun tai nukkumaan lähtiessä ja rukoilukehoitukset. en tiedä syntyikö "lapsen uskoni" äitini uskovaisuuden myötävaikutuksesta vai jo aikaisemmin, kuitenkin Jumala on ollut lapsesta asti rakas ja mahtava, se jokin suurempi turvaa tuova voima. itse en ainakaan lapsena solmuun mennyt, tai ehkä isäni ei uskonnotonta maailmankuvaansa tuonut niin esille. pahalta tuntui vanhempien välinen sarkastinen ja ivallinen kanssakäyminen mikä jatkuu edelleen.
      aikuisiällä 30-kymppisenä aloin itse syvällisemmin pohtimaan uskonkysymyksiä, ja sittemmin oman uskoni löysinkin Islamista.

    • pelkkä p

      Menee solmuun.
      Miksi hän saa tumputtaa uskonnottomuuttaan jos sinä et saa uskonnollisuutasi?
      Silloinhan tilanne on juuri se että annetaan uskonnoton opetus... eli mies yrittää luistaa vastuustaan ja olla tekemättä mitään.
      ...lapset tulee lain mukaan äidin uskontoon.
      Antakoon mies sitten sen uskonnottoman opetuksen... (jos kerran pystyy) .. Ai... jättäköön sitten antamatta. ... mutta sitähän se haluaakin.

      Ei lapset osaa päättää asioita ... tai ne tekee tyhmiä ja laiskoja valintoja.
      ...paras lahja minkä vanhemmat voivat lapselleen antaa on SELKEÄ MAAILMANKUVA.
      Ei mikkän sekopäinen basaari, josta voi valita omat itsekkäät tuoteet.

    • Kouluja käynyt

      Eivät lapset mene "solmuun". He kyllä ajallaan sitten tietävät, mitä haluavat ja lapsi on aina lapsi. Pitää muistaa, että ollaan sitä oltu muutkin, niin sinä kuin minä lapsia. Mietitään, millaisia silloin olimme? Kyllä meillä myös oli selkeästi samanlainen asetelma kuin nyt teillä. Äitini oli uskova ja vielä vahvasti uskova ihminen, mutta ei koskaan sanallaankaan yrittänyt meille lapsille sitä uskoaan tuputtaa. Isälle usko oli lähinnä vaan jokin kirja tai muu sellainen. Ei hän osannut tai pystynyt ymmärtämään uskon syvällisimpiä ajatuksia.

      Meistä lapsista sitten aikanaan kasvoi aikuisia ja enemmän tai vähemmän uskosta kiinnostuneita, eikä oma kokemukseni uskosta ja siitä "ristiriidasta" ole ollut kovin paha, päin vastoin. Lapsellehhan annetaan silloin paljon vaihtoehtoja eikä muutenkaan avioliitossa ja perhe-elämässä saa olla "sinä minä" -leirijakoa, vaan kaikki tehdään sulassa sovussa ja jokaisella saa olla oma mielipiteensä jopa avioliitossakin. Niin että en näkisi siinä mitään pahaa että tekisitte lapsia ja olisitte onnellisia.

    • Ei ongelmia

      Vaimo on kasvanut jonkin verran uskonnollisessa perheessä ja uskoo omien sanojensa mukaan Jumalaan ja kuuluu kirkkoon varmuuden vuoksi.

      Itse olen kasvanut perheessä jossa isä ei kuulunut kirkkoon ja äitikin taisi olla lähinnä tapauskovainen. Itse erosin kirkosta vasta aikuisena.

      Lapsillemme emme ole juuri uskonnosta puhunut. Oikeastaan vain silloin kun he ovat kysyneet jotain mistä koulun uskonnon tunneilla on puhuttu. Itse en todellakaan ole myöskään tuputtanut uskonnottomuuttani heille, vaan sanonut että uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia.

      Vanhin tytär erosi kirkosta kesken rippikoulun kun täytti 15 vuotta.

      Toinen tytär on menossa rippikouluun ja luulen että hän ei ole eroamassa kirkosta.

      Nuorin lapisista suhtautuu uskomiseen melko skeptisesti ja luulempa että hän myös eroaa kirkosta kuten vanhempi siskonsa.

      Ongelmia voi syntyä jos uskominen tai uskonnottomuus on kovin ahdasmielistä ja mielipiteet jyrkkiä.

    • Job 3

      Mielestäni voi olla hyväkin asia että lapsenne saa kuulla molemmat puolet asiasta.

      Raamatusta sen verran, että eikös se ole täysin vertauskuvainnollista tekstiä?

      • Miss Mossad.

        Kyllä vastauksena, että nimenomaan Jeesus käytti paljon vertauksia. Kokeile lukea Apostolien teot ja Paavalin kirjeet vaikka kerran läpi, niin etpä vertauksia löydäkään. Ihan puhuvat tavallisesta ja hyvästä ihmisen elämästä:)


    • M@k3

      Kun otetaan huomioon uskontojen määrä, niin on enemmän kuin todennäköistä että sinut on aivopesty ja kun otetaan huomioon kuinka harva ihminen pystyy vastustamaan aivopesua, niin on enemmän kuin todennäköistä että puolisosi on keskivertoa älykkäämpi, että ihan näiltä pohjilta suosittelisin että uskoisit ja kunnioittaisit miestäsi, mieluummin kuin tyhjää myyvän firman väitteitä joille ei löydy mitään todellisuus pohjaa.

      Lapsille ei kannata satuilla ja Jumala on tulevaisuudessa joutumassa samaan lokeroon Joulupukin kanssa ja kun niin käy, niin Jumalaan uskovat tippuvat paljon korkeammalta kuin Joulupukkiin uskovat ja muistat varmaan miten paljon vitutti kun Joulupukki paljastui saduksi?

    • bjkkbhk

      Varmasti riskittömämpää on kasvattaa lapset uskonnottomiksi ja itse ajatteleviksi. Ihmisellä tulee olla moraali. Ihmiselle tulee opettaa, että "älä tapa koska se ei ole elämää säilyttävää". EI kuulu opettaa "älä tapa, koska jumala sanoo niin". Mieti jos lapsi, kuten usein tapahtuu, hylkää uskonnolliset arvot aikuistuttuaan. Silloin nämä uskonnon kautta opetetut moraaliperiaatteet häviävät lapsen mielestä. Ei ole moraalia ollenkaan. Ole viisas ja kasvata lapsesi ajattelemaan oikein: "Elän siksi, että se on minulle itselleni ja muille ihmisille arvokasta. En siks, että se on jumalalle arvokasta".

    • 3+10

      Kristillistä kasvatusta voi viljellä ilman jatkuvaa puhetta Jumalastakin. Sen pitäisi näkyä siellä rivien välissä. Jatkuvalla Jumala-puheella saavuttaa vain ärtymystä tai "tosi uskovaisia", jotka eivät ymmärrä, kun taikinaan tulee liikaa suolaa se alkaa maistua jo pahalta eikä ole tasapainossa minkään kanssa. On raivostuttavaa, kun on joitain uskovaisia joiden kanssa ei voi puhua mistään muusta kuin Jumalasta.

      Jos Jumalaa ja Jeesusta tyrkyttää joka paikasta ja puhuu siitä usein ja usein niin se alkaa olla jo Jumalan pilkkaa. Miettikäähän "tosi" uskovaiset sitä.

      • Camel boots

        Jooo, tosi hyvä pointti ja pätee muihinkin potaskanjauhantoihin. Poliittiset ideologiavirret ovat myös sellaista kuunneltavaa, jotka alkavat tulla korvista ulos alta aikayksikön. Eli vähän sama asia kuin loputon uskonnon jauhaminenkin ja oikeastaan kaikki aiheet, joihin suhtaudutaan kiihkoten.

        Kiihkoileminen on pahasta, osoittaa aina, että kiihkoilija ei näe, ei kuule, ei tajua / käsitä / ymmärrä ... mistään muusta, mitään muuta puolta, läpyt ovat silmillä tiiviisti eikä laajaa, monipuolista näkemystä ole olemassakaan.


    • Lapsi päättää

      Ei lapset mene siitä solmuun, vaikka toinen uskoo Jumalaan ja toinen ei. Meidän perheessämme olemme itse saaneet päättää uskommeko johonkin vai ei. Meillä onkin neljästä lapsesta kolme ateistia ja yksi pappi.
      Lapsesi kyllä itse käyttää omaa järkeään, ettekä te vanhemmat voi kauheasti vaikuttaa siihen.

    • eivät voi

      lisääntyä, kun ovat eri lajia. Eli jälkeläisiä ei voi tulla.

      • Tiimoteus

        Uskothan myös Jeesukseen? Koska Jeesus on ainoa Tie Jumalan tykö.(Joh.14:6).Muuten uskominen ei oikein kanna hedelmää,ainakaan iankaikkisuuteen.
        Itse nöyrryn Jumalan tahtoon,ei aina helppo tie...mutta ehdottomasti paras tie.
        Kerran kun tulee uusi maa ja uus taivas niin alkaa se todellinen elämä ja ihanuus.Se on tavoittelemisen arvoista.
        Voimia ja siunausta sisko sinulle.Harkitse tarkkaan päätöksiäsi, kysy yksin rukouksessa Jumalalta myös johdatusta ja voimaa ja viisautta.

        Aamen.


      • Santeri777
        Tiimoteus kirjoitti:

        Uskothan myös Jeesukseen? Koska Jeesus on ainoa Tie Jumalan tykö.(Joh.14:6).Muuten uskominen ei oikein kanna hedelmää,ainakaan iankaikkisuuteen.
        Itse nöyrryn Jumalan tahtoon,ei aina helppo tie...mutta ehdottomasti paras tie.
        Kerran kun tulee uusi maa ja uus taivas niin alkaa se todellinen elämä ja ihanuus.Se on tavoittelemisen arvoista.
        Voimia ja siunausta sisko sinulle.Harkitse tarkkaan päätöksiäsi, kysy yksin rukouksessa Jumalalta myös johdatusta ja voimaa ja viisautta.

        Aamen.

        Uskothan myös Aku Ankkaan ? Koska Aku Ankka on ainoa tie Ankkalinnan tykö (sudenpentujen käsikirja). Muuten ankkailu ei oikein kanna hedelmää, ainakaan ankkalinnaan.
        Itse nöyrryn Roope Ankan tahtoon, ei aina helppo tie ... mutta ehdottomasti paras tie.

        Kerran kun tulee uusi maa ja uusi taivas niin alkaa se todellinen elämä ja ihanuus ankkalinnassa. Se on tavoittelemisen arvoista.
        Voimia ja siunausta sisko sinulle. Harkitse tarkkaan päätöksiäsi, kysy yksin ongelmissa Hessu Hopolta myös johdatusta ja voimaa ja viisautta.


    • Jeezuz

      tee niinkuin gandhi tekisi. Anna lastesi päättää mihin uskovat.

    • Chariot of Power

      Kannattaa ainakin heti kärkeen kertoa lapsille, että kristinuskon lisäksi on olemassa lukemattomia muita uskontoja. Kristinuskon Jumalan sijasta voi uskoa vaikkapa Muhammediin, Jahveen, Thoriin tai Mithraan. Lisäksi kun kerrot, että kaikki nämä lukemattomat jumalat tarjoavat "ainoaa oikeaa pelastusta", lapset tajuavat että huuhaatahan se on koko juttu. Turha vaivata päätään jumalalla ja uskoa sellaiseen, josta ei voi sanoa juuta eikä jaata. Lapsille elämänohjeeksi: "uskonto on todennäköisesti pelkkää kusetusta".

      • lannenhunttari

        sinun buddasi- muhamettisi- thorit-mithrat---ja miljoonan muut ns. jumalat..ovat kuolleet ja menneet,eivatka takaisin tule.
        mutta minun ja muiden Kristityiden Vapahtaja nousi kuolleista ,ja voitti kuoleman.
        ja antaa armossaan meille ansaitsemattoman iankaikkisen elaman.
        tuota ei tarjoa kukaan muu kun Jumalan Poika.
        voitkos panna paremmaksi-- lahja-jota ei ansaita.
        tasta syysta mina ja perheeni palvelemme Herraa.........sinullakin on mahdollisuus...
        tartu elamaan kiinni..


      • Mieti loppuun asti

        Tarinasi alku on hyvä, lapsille pitää kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat; on eri uskontoja ja erinimisiä jumalia, joita ihmiset palvovat. Mutta kuka / mikä sinä luulet olevasi antamaan "elämänohjeita" ? Että et vaan olisi ylentänyt itseäsi.


      • shofact
        lannenhunttari kirjoitti:

        sinun buddasi- muhamettisi- thorit-mithrat---ja miljoonan muut ns. jumalat..ovat kuolleet ja menneet,eivatka takaisin tule.
        mutta minun ja muiden Kristityiden Vapahtaja nousi kuolleista ,ja voitti kuoleman.
        ja antaa armossaan meille ansaitsemattoman iankaikkisen elaman.
        tuota ei tarjoa kukaan muu kun Jumalan Poika.
        voitkos panna paremmaksi-- lahja-jota ei ansaita.
        tasta syysta mina ja perheeni palvelemme Herraa.........sinullakin on mahdollisuus...
        tartu elamaan kiinni..

        öö, no eikös se kuitenki lopulta kuollu.
        en ite vaan oo kuullu kaverista joka kulkee pitkin helsingin katuja huutaen:
        mä oon jumalan poika
        sitten räkäsee jonkun viattoman ihmisen naamalle "parantaakseen näköä".

        ja kun sä sanoit kuolleet ja menneet, mistä sä tiedät että ne on mihinkään häipyny, se on voinu vaikka tehä ziizukset ja potkii edelleen, entä varmuus ettei jesus awesome oo kaikonnu


      • Miksi?

        Kuka haluaa tehdä ihmisestä niin kyynisen? Kyynisyyttä on jo aivan liikaa ateistien joukossa.


    • ei tuu toimimaan

      muutenkaan. Tai sitten jompikumpi antaa periksi aikalailla.

      • ei tuu toimimaan

        "ei tuu toimimaan" on nimimerkkini, ei osa otsikkoa.


      • pakanalapsi
        ei tuu toimimaan kirjoitti:

        "ei tuu toimimaan" on nimimerkkini, ei osa otsikkoa.

        Mulla oli toinen vanhemmista tapaortodoksi ja toinen leipäluterilainen, ja jo siinä oli tarpeeksi ristiriitaa ... mutta ehkä siinä oli enemmän kysymys vanhempieni kyvyttömyydestä kunnioittaa toisiaan kuin noista heidän uskonnoistaan.

        Se, että toinen suhtautuu pilkallisesti toisen vakaumukseen on kyllä jo lähtökohtaisesti huono merkki.


    • Penhartti

      Hei,
      nyt tulikin vastaan mielenkiintoinen aihe

      Lapsen perspektiivi:

      Lapsen kannalta tilanne saattaa olla erittäin hyväkin: lapsi saa hyvän perustan varttuessaan moniarvoisen yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen kannalta hieman epäsuotuisammaksi näen tilanteen, jossa lapsen molemmat vanhemmat edustavat vain yhtä näkemystä. Lapsen joutuessa yhteiskuntaan, hän joutuu silloin itse etsimään kompassia jonka avulla orientoidutaan kysymysten viidakossa.
      Vaikka sanaharkkaa välillä syntyykin vanhempien välillä, se on oikeastaan asiaankuuluvaakin ja monesti rakentavaa kunhan halutaan yhteistä matkaa jatkaa. Tärkeintä on ehkä kuitenkin että ehdoton rakkaus ja johdonmukainen ilmapiiri löytyy kotoa. On erotettava usko, tieto ja olettamus toisistaan. On tuettava lasta niin että hän oppii itsenäisesti päättelemään asioita (ruokitaan lapsi, muhentamatta ruokaa valmiiksi).

      Aikuisten perspektiivi:

      Aikuisille "usko tai älä"-tilanne on vaikea käsittelemättömässä tilassaan, eli niinsanotussa kognitiivisessa dissonanssissaan. Tässä on löydettävä ne kulissien takana olevat koodit: Elämme samassa maailmassa, samoilla ehdoilla, syömme samaa ruokaa, otamme parhaan kykymme mukaan huomioon toisemme, annamme toisillemme mahdollisuuden olla ihmisiä, erilaisuutemme on rikkautta ja rakentavaa.

      Hyvätahtoinen ateisti uskoo kenties utilitarismiin yhteiskuntasopimuksellisen etiikan peruspilarina: Halutaan olla mahdollisimman hyviä toisillemme ilman että itse joudumme itsestämme liikaa luopumaan. Kristitty uskoo taas Jeesuksen antamaan kaksoiskäskyyn: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". En näe silmiinpistävää ristiriitaa tässä asiassa. Puhumme suurin piirtein samoista asioista, laittaen niille vain hieman erilaiset nimitarrat.

      Uskovainen ja ateisti - no missä ne konfliktit ovat?

      Ristiriidan poikasia saattaa löytyä kaikessa sellaisessa missä tulee kyseeseen Dekalogi, Jumalan kymmenen käskyä, ja kaikki muu mikä voidaan luokitella luokkaan "kategorinen imperatiivi". Joku tietty asia on väärin aina ja kaikkialla jos se on niin säädetty laissa. Uskovaisen apuna tässä olkoon Mooseksen sijaan Jeesus ja ateistin on helppo näin tulla uskovaista vastaan - ja johan toimii taas uskovaisen ja ateistin yhteinen avioliitto.
      1) Uskovaisen tulee miettiä tilanteita joissa Fariseukset sälyttivät vaikeita lakeja noudatettaviksi ja Jeesus suuttui fariseuksille. Jeesus vaikutti olevan sitä mieltä että laki rajoittaa ihmisen elämää. Jeesus oli lain täyttymys jotta meidän ei tarvitse lakia täyttää. Uskovaisten kielellä "Kristus meissä aiheuttaa ne hyvät teot" - s.o. ateismin kielellä: "Hyvän teko palkitsee tekijäänsä varsinkin jos tekijä osaa simuloida/arvioida asioita konsekventialismin valossa jo ennalta. Tämä palkkio saa tekijän toistamaan teon, varsinkin jos teko aikaansaa maksimaalisen kokonaishyödyn."
      2) Ateistin tulee miettiä Kategorista Imperatiivia jonka takaa löytyy kuuluisia ateisteja kuten Immanuel Kant. Kategorinen Imperatiivi on perus-struktuuriltaan aika lähellä "niiden niinsanottujen kristittyjen kymmentä käskyä". Punaisille valoille on seisahduttava vaikka autoja ei mistään muualta tulekaan.

      Uskovainen sanoo: "Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useampien rakkaus"
      Ateisti sanoo saman asian, mutta eri tavalla: "Kun egoismi korvaa utilitarismin, egoisti saa osakseen kylmää kohtelua"

      Kuvittelisin että yhteinen sävel on olemassa. Kannattaa yrittää kun kerran toisensa on löytänyt. Tämä on mun vastaukseni.

      • l-h

        tuossa kun viljelet noita disonansseja ja muita ulkomaankielen sanontoja,tuli mieleeni kysymys
        oletko itse uskovainen?
        ja tuo on selevee suomee..


      • Selvä-ääninen
        l-h kirjoitti:

        tuossa kun viljelet noita disonansseja ja muita ulkomaankielen sanontoja,tuli mieleeni kysymys
        oletko itse uskovainen?
        ja tuo on selevee suomee..

        Joillakin ihmisillä on tarve näyttää fiksuuttaan viljelemällä vierasperäisiä sanoja joka virkkeeseen osoittamaan, kuin 'viisaita' ja sivistyneitä he ovat. Mun mielestä oikeasti viisas kirjoittaa selvällä Suomen kielellä ja laittaa vierasperäisen vastineen viereen sulkuihin, jos kokee sen tarpeelliseksi.

        Sillä valveutunut ihminen on keksinyt ja hoksannut sellaisen yksinkertaisen perustotuuden, että millään sanomisella, oli se puhuttua tai kirjoitettua tekstiä, ei ole mitään merkitystä, ellei kuulijoille mene perille ja jakeluun mitä sanoja tarkoittaa, mikä on hänen sanomansa sisältö.

        Mutta totta; potaskan jauhajat ovat asia erikseen.


      • l-h kirjoitti:

        tuossa kun viljelet noita disonansseja ja muita ulkomaankielen sanontoja,tuli mieleeni kysymys
        oletko itse uskovainen?
        ja tuo on selevee suomee..

        Hei,
        pahoittelut että en selventänyt termiä "kognitiivinen dissonanssi"
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_dissonanssi

        Ajatukseni oli, että sellainen tilanne jolloin uskovainen on naimisissa ei-uskovaisen kanssa, kolmannen osapuolen on joskus hyvä olla sitoutumaton kumpaankaan suuntaan mikäli tämänsorttista keskustelua käydään. Tilanne on siis ikään kuin rauhanaikainen rauhanneuvottelu hyvässä sävyssä, jossa pariskunnan pitää kartoittaa toistensa tarpeet. Kun tarpeet on kartoitettu, rauhalle löytyy sijaa.

        Ajattelin siis että jos sopii, olla kertomatta vakaamustani - kertoisin sen sinulle mikäli et kerro sitä muille, mutta kun tämä on julkinen paikka niin keskittynen pelkästään aiheeseen. Monesti voi tapahtua niin että kommentoidaan persoonaa eikä sisältöä ja itse aihe jää käsittelemättä. Tästä on kokemuksia esim. psykologia-palstalla ennen kuin sinne tuli sheriffi.


      • Selvä-ääninen kirjoitti:

        Joillakin ihmisillä on tarve näyttää fiksuuttaan viljelemällä vierasperäisiä sanoja joka virkkeeseen osoittamaan, kuin 'viisaita' ja sivistyneitä he ovat. Mun mielestä oikeasti viisas kirjoittaa selvällä Suomen kielellä ja laittaa vierasperäisen vastineen viereen sulkuihin, jos kokee sen tarpeelliseksi.

        Sillä valveutunut ihminen on keksinyt ja hoksannut sellaisen yksinkertaisen perustotuuden, että millään sanomisella, oli se puhuttua tai kirjoitettua tekstiä, ei ole mitään merkitystä, ellei kuulijoille mene perille ja jakeluun mitä sanoja tarkoittaa, mikä on hänen sanomansa sisältö.

        Mutta totta; potaskan jauhajat ovat asia erikseen.

        Tämä on asia jota en aina ajattele, vierasperäisten sanojen viljely, ja kiitos asianmukaisesta kritiikistä ja vilpittömät pahoittelut aikaansaamastani mielipahasta!

        En halua esitellä fiksumpaa kuin mikä olen - se voi äärimmillään olla jopa rangaistava teko (vrt. valelääkärit tms.) Tietyissä asioissa on kokemusta - joko syystä että on joutunut väkisin ja vasten tahtoaan vastatusten asian kanssa, tai aihe on kiinnostanut. "Kognitiivinen ristiriita" on käsite jonka kanssa olen joutunut tekemisiin vasten tahtoani, mutta josta kuitenkin on kertynyt sellaista kokemusta mistä mielelläni toisille jaan, ja toivon mukaan selvemmällä suomenkielellä.

        Itselläni tuo vierasperäinen termi meni sivulauseen tynkään ja olisin voinut täydentää kyseisen sivulauseen. Tarkoitukseni oli että jaan muille kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista - kun uskovainen ja ei-uskovainen seurustelevat, ovat naimisissa (tai avoliitossa, mikä lienee harvinaisempaa jos toinen on uskossa). Kognitiiviselle en oikein löydä hyvää vastinetta suomenkielestä, mutta dissonanssihan on ristiriita.
        Otan jatkossakin mielelläni vastaan kritiikkiä siitä että mikä oli tekstissäni epäselvästi sanottu, jotta nimimerkistä "Penhartti" olisi hyötyä muillekin. Kiitos, ja kaikkea hyvää!


      • llllllllllllllllllll
        Penhartti kirjoitti:

        Hei,
        pahoittelut että en selventänyt termiä "kognitiivinen dissonanssi"
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_dissonanssi

        Ajatukseni oli, että sellainen tilanne jolloin uskovainen on naimisissa ei-uskovaisen kanssa, kolmannen osapuolen on joskus hyvä olla sitoutumaton kumpaankaan suuntaan mikäli tämänsorttista keskustelua käydään. Tilanne on siis ikään kuin rauhanaikainen rauhanneuvottelu hyvässä sävyssä, jossa pariskunnan pitää kartoittaa toistensa tarpeet. Kun tarpeet on kartoitettu, rauhalle löytyy sijaa.

        Ajattelin siis että jos sopii, olla kertomatta vakaamustani - kertoisin sen sinulle mikäli et kerro sitä muille, mutta kun tämä on julkinen paikka niin keskittynen pelkästään aiheeseen. Monesti voi tapahtua niin että kommentoidaan persoonaa eikä sisältöä ja itse aihe jää käsittelemättä. Tästä on kokemuksia esim. psykologia-palstalla ennen kuin sinne tuli sheriffi.

        edellinen kirjoittaja jossain tekstissa kirjoitti aiheesta kasvatus ja uskonto. Mielestäni se ei mennyt ihan niin. Siis hyvä uskonnollinen kasvatus tukee lapsen omaa uskoa. Usko on aina yhteydessä Pyhään Henkeen ja tuo tullessaan myös Pyhän hengen lahjat sekä armolahjat. hengen hedelmiä ovat mm. Sävyisyys, lempeys, ystävällisyys, itsensähillitseminen. armolahjoista tärkein on henkien erottamisen armolahja. Muita ovat mm. antamisen armolahja ja rukoilemisen armolahja Ja profetoimisen LAHJA. Listaa voi vielä jatkaakin.

        Tärkeintähän kuitenkin olisi, että saisi syntinsä puhtaaksi Jumalan sovintoveressä. Koska ilman Jeesuksen ja Jumalan anteeksiantoa ei ole mitään pääsyä taivaan valtakuntaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      656
      4830
    2. Harmi että

      Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o
      Ikävä
      20
      2255
    3. Ajattele miten

      Paljon ottajia sinulla olisi
      Ikävä
      103
      1434
    4. Tekisitkö jotain toisin

      Kaivattusi kanssa alusta alkaen? 😍
      Ikävä
      88
      1342
    5. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      23
      1336
    6. Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!

      Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia
      Kajaani
      130
      1141
    7. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1065
    8. Kun Zele jenkeissä kävi

      Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi
      Maailman menoa
      255
      968
    9. Tulee ikävä

      Ja toivon että saan anteeksi ❤️
      Ikävä
      72
      957
    10. Jos saan sinut elämääni

      niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo
      Ikävä
      75
      955
    Aihe