Joko huolestuisi

Kiitokset vain vastauksista... Muuten en itseasiassa osaisi ollakaan huolissani lainkaan, mutta suvussa on paljon alkoholismia, ja sitten näitä jotka juovat reippaasti viikonloppuna mutta viikot kuitenkin on töissä ja elämä mukavaa. Viikolla minunkaan ei kuitenkaan tee mieli lainkaan alkoholia. Myönnän että pakenen todellisuutta juomalla, muuten ahdistaa ja masentaa asiat joihin itse en millään tavoin voi vaikuttaa. En kyllä sitten tiedä miten tämän juomisen saisi loppumaan/vähenemään, koska en tunne oloani selvinpäin yhtään onnelliseksi tai hyväntuuliseksi (enekä usko tämän johtuvan vain riippuuvuudesta alkoholiin). Kun joku täällä kysyi juomisen määrästä, se hieman riippuu. Olen pieni tyttö ja ennen yökerhoon lähtöä juon noin 3-5 lonkeroa olutta tms, tai sitten kirkasta/viiniä yhtä monta annosta. Yökerhoissa paukkuja menee 2-5 (5 erittäin harvinaista, joskus vain ei mene päähän!). En koskaan ole änkyräkännissä vaan juuri hyvällä, iloisella mielellä ja omin avuin kävelen myös aina kotiin.

juoppoko kirjoitti:

Kiitokset vain vastauksista... Muuten en itseasiassa osaisi ollakaan huolissani lainkaan, mutta suvussa on paljon alkoholismia, ja sitten näitä jotka juovat reippaasti viikonloppuna mutta viikot kuitenkin on töissä ja elämä mukavaa. Viikolla minunkaan ei kuitenkaan tee mieli lainkaan alkoholia. Myönnän että pakenen todellisuutta juomalla, muuten ahdistaa ja masentaa asiat joihin itse en millään tavoin voi vaikuttaa. En kyllä sitten tiedä miten tämän juomisen saisi loppumaan/vähenemään, koska en tunne oloani selvinpäin yhtään onnelliseksi tai hyväntuuliseksi (enekä usko tämän johtuvan vain riippuuvuudesta alkoholiin). Kun joku täällä kysyi juomisen määrästä, se hieman riippuu. Olen pieni tyttö ja ennen yökerhoon lähtöä juon noin 3-5 lonkeroa olutta tms, tai sitten kirkasta/viiniä yhtä monta annosta. Yökerhoissa paukkuja menee 2-5 (5 erittäin harvinaista, joskus vain ei mene päähän!). En koskaan ole änkyräkännissä vaan juuri hyvällä, iloisella mielellä ja omin avuin kävelen myös aina kotiin.

Lue lisää

Kuten mainitsit saatat olla masentunut.
Mainitsit että vuosi sitten aloit juomaan joten tapahtuiko jotain ikävää. Toisaalta ei tarvitse paljoa tapahtua kuin pelkkä kaveriseuran vaihtuminen ym.
Kannattaisiko käydä lääkärillä?

ttissuttaja kirjoitti:

Kuten mainitsit saatat olla masentunut.
Mainitsit että vuosi sitten aloit juomaan joten tapahtuiko jotain ikävää. Toisaalta ei tarvitse paljoa tapahtua kuin pelkkä kaveriseuran vaihtuminen ym.
Kannattaisiko käydä lääkärillä?

Lue lisää

Turhin kysymys mielestäni on että paljonko joku juo. Ei niillä määrillä ole mitään merkitystä vaan sillä, mitä tahtuu kun ottaa sen ensimmäisen. Ja varsinkin sillä miten käyttäytyy silloin kun henki ei haise viinalle, eli paljonko päihde pyörittää mieltä. Itse olen alkoholisti, ja mikäli joisin tasan yhden kaljan vuodessa olisin sitä silti, koska loput 354 päivää miettisin sitä yhtä. "Nytkin odotan innolla tulevaa viikonloppua ja tulevia seikkailuja! :)" Sinäkin elät jo nyt viikonlopuille.

"Muuten elämäni on tylsän tasaista, koskaan ei tapahdu mitään ja olen yksin, hyvin yksin vaikka kavereita on paljonkin, mutta tunne on kuitenkin tämä." Itse olen myös kokenut tuon, vaikka olisi ollut tupa täynnä ihmisiä niin silti olin yksin. Tuntui kuin ei olisi kuulunut mihinkään. Tänäpäivänä voin olla yksin, mutta en enää yksinäinen.

elämää opetteleva kirjoitti:

Turhin kysymys mielestäni on että paljonko joku juo. Ei niillä määrillä ole mitään merkitystä vaan sillä, mitä tahtuu kun ottaa sen ensimmäisen. Ja varsinkin sillä miten käyttäytyy silloin kun henki ei haise viinalle, eli paljonko päihde pyörittää mieltä. Itse olen alkoholisti, ja mikäli joisin tasan yhden kaljan vuodessa olisin sitä silti, koska loput 354 päivää miettisin sitä yhtä. "Nytkin odotan innolla tulevaa viikonloppua ja tulevia seikkailuja! :)" Sinäkin elät jo nyt viikonlopuille.

"Muuten elämäni on tylsän tasaista, koskaan ei tapahdu mitään ja olen yksin, hyvin yksin vaikka kavereita on paljonkin, mutta tunne on kuitenkin tämä." Itse olen myös kokenut tuon, vaikka olisi ollut tupa täynnä ihmisiä niin silti olin yksin. Tuntui kuin ei olisi kuulunut mihinkään. Tänäpäivänä voin olla yksin, mutta en enää yksinäinen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Alkoholisti todellakin elää usein tulevaisuudessa. Vrt "Sitten kun" tai "Silloin kun".

Mutta aloittajalle vielä. Kun kerran suvussasi on paljon alkoholismia, niin millä perusteella sinusta EI tule alkoholistia? Voihan se alkoholismi olla ihan geeneissäkin, mutta yleensä sen omaksuu mitä ympärillä näkee.
Jos Isä ei osaa käyttää alkoholia oikein, setä on juoppo, täti on alkoholisti ja serkutkin ryyppää joka viikonloppu perseet, niin eikö ole aikamoista harhakuvitelmaa ja itsensä erinomaistamista, että kuvittelee itse ainoana koko porukasta käyttämään alkoholia kohtuudella ja oikein?

Sitäpaitsi, yksi perusasia on Suomessa täysin vinksallaan. Nimittäin se, että alkoholia ikäänkuin tulee osata nauttia kohtuudella. Vaikka lähtökohta on todellisuudessa se, että ihmistä ei ole luotu juomaan alkoholia. Normaali olotila on siis raittius, ei se että juodaan "sivistyneesti" yksi tai kaksi paukkua.
Ja yleensä jos ihminen juo humalahakuisesti, täytyisi miettiä että miksi juon? Miksi haluan myrkyttää itseäni, miksi haluan menettää itsekontrollin? Vika löytyy varmasti lähes aina omista asenteista(tai asennevammasta) niin itseään kohtaan kuin muita ihmisiä ja koko ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Juomalla ei voi muuttaa todellisuutta.

elämää opetteleva kirjoitti:

Turhin kysymys mielestäni on että paljonko joku juo. Ei niillä määrillä ole mitään merkitystä vaan sillä, mitä tahtuu kun ottaa sen ensimmäisen. Ja varsinkin sillä miten käyttäytyy silloin kun henki ei haise viinalle, eli paljonko päihde pyörittää mieltä. Itse olen alkoholisti, ja mikäli joisin tasan yhden kaljan vuodessa olisin sitä silti, koska loput 354 päivää miettisin sitä yhtä. "Nytkin odotan innolla tulevaa viikonloppua ja tulevia seikkailuja! :)" Sinäkin elät jo nyt viikonlopuille.

"Muuten elämäni on tylsän tasaista, koskaan ei tapahdu mitään ja olen yksin, hyvin yksin vaikka kavereita on paljonkin, mutta tunne on kuitenkin tämä." Itse olen myös kokenut tuon, vaikka olisi ollut tupa täynnä ihmisiä niin silti olin yksin. Tuntui kuin ei olisi kuulunut mihinkään. Tänäpäivänä voin olla yksin, mutta en enää yksinäinen.

Lue lisää

Parempi mahdollisuus ottaa tilanne hallintaan. Eihän ap edes itse tiedä onko alkoholisti joten ei tiedetä mekään.
Taustalla voi olla mitä vain kuten mainitsemani masennus josta ap puhui.
Hänen tekstinsä oli kyllä hieman huolestuttava.

ttissuttaja kirjoitti:

Parempi mahdollisuus ottaa tilanne hallintaan. Eihän ap edes itse tiedä onko alkoholisti joten ei tiedetä mekään.
Taustalla voi olla mitä vain kuten mainitsemani masennus josta ap puhui.
Hänen tekstinsä oli kyllä hieman huolestuttava.

Lue lisää

Normi meininkiä, ei mitään syytä huolestua.
Tuossa iässä täytyykin olla menossa mukana, jos ei, niin vaihtoehtona on kotona homehtuminen ja totaali masennus.

ttissuttaja kirjoitti:

Parempi mahdollisuus ottaa tilanne hallintaan. Eihän ap edes itse tiedä onko alkoholisti joten ei tiedetä mekään.
Taustalla voi olla mitä vain kuten mainitsemani masennus josta ap puhui.
Hänen tekstinsä oli kyllä hieman huolestuttava.

Lue lisää

Itse myös kaksi vaikeaa masennusta läpikäyneenä tiedän siitäkin jotakin. Ainakin omalla kohdallani masennus johtui pitkälti samoista syistä kuin alkoholismikin. Kieroutuneesta suhteesta omaan itseeni suhteessa muihin. Piti opetella tuntemaan ensin itsensä että pystyi alkaa hahmottamaan itseään suhteessa muihin ihmisiin tai vastaavasti pystyä olemaan hahmottamatta.

Varmasti on paljon eri syitä mikä mihinkin johtaa, mutta perimmäisten syitten uskon kaikilla olevan suurinpiirtein samat kun puhutaan alkoholismista ja sen rinnalla masennuksesta. Eli asennevamma koko elämää kohtaan.

Sanotaan että muut ei tiedä onko joku alkoholisti, mutta useimmiten se on niin että alkoholisti itse saa viimeisenä tietää olevansa alkoholisti. Muut, terveet ihmiset hänen ympärillään on tienneet asian jo ties kuinka kauan. Ja etenkin me jotka olemme kaikki alkoholsmin kirot kokeneet, ollaan erittäin tarkkavainuisia sen suhteen.

En minäkään aikanani kuunnellut mitä minulle sanottiin, kaikki varoittelu tuntui vain tiukkapipoisten saarnalta. Enhän minä tajunnut että silloiset ex juopot jotka minua varoittelivat, näkivät minussa päivän kirkkaana entisen itsensä.

Kyllä minäkin olen lukemattomien muiden raitistuneitten juoppojen tavoin sitä mieltä että ensin on nöyrryttävä, muuten ei raittiutta tule. Minäkään en ole ikänäni AA:ssa tai muissakaan hoidoissa käynyt vaikka kirjan olenkin lukenut. Mutta kyllä raitistumisessani on paljon samoja piirteitä kuin miten olen lukenut monen AA:laisen raitistuneen.

Sinä sanot että sinä itse ohjaat omaa elämääsi. Tiettyyn pisteeseen näin varmasti onkin, mutta on myös paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa ja silloin täytyisi löytyä sitä nöyryyttä hyväksyä asiat sellaisina kun ne eteen tulee. Jokea kun et voi kääntää virtaamaan väärään suuntaan vaikka kuinka taistelisit. Kuningas alkoholia ei nimittäin kukaan taistelemalla voita. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa periksi jos raittiuden ja mielenrauhan haluaa saavuttaa.

Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa. Ja anna minulle voimaa muuttaa ne asiat jotka voin muuttaa... Loppua en muista. Mutta minua auttaa mm juuri tuollainen ajattelutapa, vaikken ole uskonnollinen. Voihan sitä rukoilla vaikka itseltään.
Jo pelkkä isämeidän rukous, kun ymmärtää mitä rukoilee, antaa paljon voimaa. Rukoilussa kun ei ole kyse siitä että tahdotaan jotakin tiettyä asiaa, vaan siitä, että annetaan se päätösvalta jonnekkin muualle, lakataan taistelemasta. Ja jos sen pystyy tekemään, niin se on kirjaimellisesti kuin taakka putoaisi harteilta.

juoppo evp kirjoitti:

Itse myös kaksi vaikeaa masennusta läpikäyneenä tiedän siitäkin jotakin. Ainakin omalla kohdallani masennus johtui pitkälti samoista syistä kuin alkoholismikin. Kieroutuneesta suhteesta omaan itseeni suhteessa muihin. Piti opetella tuntemaan ensin itsensä että pystyi alkaa hahmottamaan itseään suhteessa muihin ihmisiin tai vastaavasti pystyä olemaan hahmottamatta.

Varmasti on paljon eri syitä mikä mihinkin johtaa, mutta perimmäisten syitten uskon kaikilla olevan suurinpiirtein samat kun puhutaan alkoholismista ja sen rinnalla masennuksesta. Eli asennevamma koko elämää kohtaan.

Sanotaan että muut ei tiedä onko joku alkoholisti, mutta useimmiten se on niin että alkoholisti itse saa viimeisenä tietää olevansa alkoholisti. Muut, terveet ihmiset hänen ympärillään on tienneet asian jo ties kuinka kauan. Ja etenkin me jotka olemme kaikki alkoholsmin kirot kokeneet, ollaan erittäin tarkkavainuisia sen suhteen.

En minäkään aikanani kuunnellut mitä minulle sanottiin, kaikki varoittelu tuntui vain tiukkapipoisten saarnalta. Enhän minä tajunnut että silloiset ex juopot jotka minua varoittelivat, näkivät minussa päivän kirkkaana entisen itsensä.

Kyllä minäkin olen lukemattomien muiden raitistuneitten juoppojen tavoin sitä mieltä että ensin on nöyrryttävä, muuten ei raittiutta tule. Minäkään en ole ikänäni AA:ssa tai muissakaan hoidoissa käynyt vaikka kirjan olenkin lukenut. Mutta kyllä raitistumisessani on paljon samoja piirteitä kuin miten olen lukenut monen AA:laisen raitistuneen.

Sinä sanot että sinä itse ohjaat omaa elämääsi. Tiettyyn pisteeseen näin varmasti onkin, mutta on myös paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa ja silloin täytyisi löytyä sitä nöyryyttä hyväksyä asiat sellaisina kun ne eteen tulee. Jokea kun et voi kääntää virtaamaan väärään suuntaan vaikka kuinka taistelisit. Kuningas alkoholia ei nimittäin kukaan taistelemalla voita. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa periksi jos raittiuden ja mielenrauhan haluaa saavuttaa.

Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa. Ja anna minulle voimaa muuttaa ne asiat jotka voin muuttaa... Loppua en muista. Mutta minua auttaa mm juuri tuollainen ajattelutapa, vaikken ole uskonnollinen. Voihan sitä rukoilla vaikka itseltään.
Jo pelkkä isämeidän rukous, kun ymmärtää mitä rukoilee, antaa paljon voimaa. Rukoilussa kun ei ole kyse siitä että tahdotaan jotakin tiettyä asiaa, vaan siitä, että annetaan se päätösvalta jonnekkin muualle, lakataan taistelemasta. Ja jos sen pystyy tekemään, niin se on kirjaimellisesti kuin taakka putoaisi harteilta.

Lue lisää

Koska asia vaivaa mieltäsi, juominen on sinulle jonkinlainen ongelma (vaikka kivaakin on). Olen itse juonut sinun ikäisestäsi lähtien, ja minullakin homma lähti pienestä ja kasvoi sitten lopulta alkoholismiksi - tosin tähän meni lähes 30 vuotta. Nyt olen hoitosuhteessa ja yritän raitistua, siis päästä kokonaan irti alkoholista, ja uskon, että onnistun. Tällä hetkellä se, mitä kadun, on se, etten lähtenyt hoitoon aikaisemmin, ennen kuin suurkulutukseni muuttui alkoholismiksi. Suurkulutuksesta olisin vielä voinut palata kohtuukäyttäjäksi, mutta alkoholismista ei ole paluuta.

Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet pärjätä alkoholin kanssa, sinuna hakeutuisin psykologina puheille (tai A-klinikalle, jossa myös on hyviä terapeutteja). Juomista ei kannata päästä isoksi ongelmaksi.

Alkoholistinainen kirjoitti:

Koska asia vaivaa mieltäsi, juominen on sinulle jonkinlainen ongelma (vaikka kivaakin on). Olen itse juonut sinun ikäisestäsi lähtien, ja minullakin homma lähti pienestä ja kasvoi sitten lopulta alkoholismiksi - tosin tähän meni lähes 30 vuotta. Nyt olen hoitosuhteessa ja yritän raitistua, siis päästä kokonaan irti alkoholista, ja uskon, että onnistun. Tällä hetkellä se, mitä kadun, on se, etten lähtenyt hoitoon aikaisemmin, ennen kuin suurkulutukseni muuttui alkoholismiksi. Suurkulutuksesta olisin vielä voinut palata kohtuukäyttäjäksi, mutta alkoholismista ei ole paluuta.

Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet pärjätä alkoholin kanssa, sinuna hakeutuisin psykologina puheille (tai A-klinikalle, jossa myös on hyviä terapeutteja). Juomista ei kannata päästä isoksi ongelmaksi.

Lue lisää

Tiedän ja tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin että ammattiauttajille en mene. Itseasiassa nyt hieman helpottaa oloa etten ihan toivoton tapaus ole, Viime perjantain olin hampaat irvessä selvinpäin, tosin pakon edestä, ja kuten huomaatte, kello on nyt perjantaina 23 ja istun kotona yksin pimeässä vittuuntuneena selvinpäin. Pieneen päähän ei vaan mahdu ajatus että mitä järkeä minun on kiduttaa itseäni ja olla selvänä kun se on ainoa asia elämässäni tällä hetkellä milloin saan nauraa ja nauttia ihmisten seurasta aidosti (tiedän, "aidosti" ja aidosti..). Nytkin mietin vain niitä henkilöitä jotka tietäisin baarissa tapaavani ja kuvittelen kuinka hauskaa heillä tulee olemaan, ja itse olen kotona! Voi tylsyyksien tylsyys...

juoppo evp kirjoitti:

Itse myös kaksi vaikeaa masennusta läpikäyneenä tiedän siitäkin jotakin. Ainakin omalla kohdallani masennus johtui pitkälti samoista syistä kuin alkoholismikin. Kieroutuneesta suhteesta omaan itseeni suhteessa muihin. Piti opetella tuntemaan ensin itsensä että pystyi alkaa hahmottamaan itseään suhteessa muihin ihmisiin tai vastaavasti pystyä olemaan hahmottamatta.

Varmasti on paljon eri syitä mikä mihinkin johtaa, mutta perimmäisten syitten uskon kaikilla olevan suurinpiirtein samat kun puhutaan alkoholismista ja sen rinnalla masennuksesta. Eli asennevamma koko elämää kohtaan.

Sanotaan että muut ei tiedä onko joku alkoholisti, mutta useimmiten se on niin että alkoholisti itse saa viimeisenä tietää olevansa alkoholisti. Muut, terveet ihmiset hänen ympärillään on tienneet asian jo ties kuinka kauan. Ja etenkin me jotka olemme kaikki alkoholsmin kirot kokeneet, ollaan erittäin tarkkavainuisia sen suhteen.

En minäkään aikanani kuunnellut mitä minulle sanottiin, kaikki varoittelu tuntui vain tiukkapipoisten saarnalta. Enhän minä tajunnut että silloiset ex juopot jotka minua varoittelivat, näkivät minussa päivän kirkkaana entisen itsensä.

Kyllä minäkin olen lukemattomien muiden raitistuneitten juoppojen tavoin sitä mieltä että ensin on nöyrryttävä, muuten ei raittiutta tule. Minäkään en ole ikänäni AA:ssa tai muissakaan hoidoissa käynyt vaikka kirjan olenkin lukenut. Mutta kyllä raitistumisessani on paljon samoja piirteitä kuin miten olen lukenut monen AA:laisen raitistuneen.

Sinä sanot että sinä itse ohjaat omaa elämääsi. Tiettyyn pisteeseen näin varmasti onkin, mutta on myös paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa ja silloin täytyisi löytyä sitä nöyryyttä hyväksyä asiat sellaisina kun ne eteen tulee. Jokea kun et voi kääntää virtaamaan väärään suuntaan vaikka kuinka taistelisit. Kuningas alkoholia ei nimittäin kukaan taistelemalla voita. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa periksi jos raittiuden ja mielenrauhan haluaa saavuttaa.

Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa. Ja anna minulle voimaa muuttaa ne asiat jotka voin muuttaa... Loppua en muista. Mutta minua auttaa mm juuri tuollainen ajattelutapa, vaikken ole uskonnollinen. Voihan sitä rukoilla vaikka itseltään.
Jo pelkkä isämeidän rukous, kun ymmärtää mitä rukoilee, antaa paljon voimaa. Rukoilussa kun ei ole kyse siitä että tahdotaan jotakin tiettyä asiaa, vaan siitä, että annetaan se päätösvalta jonnekkin muualle, lakataan taistelemasta. Ja jos sen pystyy tekemään, niin se on kirjaimellisesti kuin taakka putoaisi harteilta.

Lue lisää

Kuules nyt osaan kyllä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa vaikka joskus olen "kääntänytkin" joen virtauksen toiseen suuntaan.
Sinä et tunne minua etkä taustaani kuten en minäkään sinun.
Olen tottunut taistelemaan lapsuudesta asti ja nöyrtyminen ei kuulu minun luonteeseeni.
Miksi antaisin päätösvallan jollekin muulle? Sehän olisi sama kuin luovuttaisin jälleen kerran osan itsestäni jollekin, "vieraalle" ja sitä kautta johonkin uuteen riippuvuuteen.

juoppoko kirjoitti:

Tiedän ja tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin että ammattiauttajille en mene. Itseasiassa nyt hieman helpottaa oloa etten ihan toivoton tapaus ole, Viime perjantain olin hampaat irvessä selvinpäin, tosin pakon edestä, ja kuten huomaatte, kello on nyt perjantaina 23 ja istun kotona yksin pimeässä vittuuntuneena selvinpäin. Pieneen päähän ei vaan mahdu ajatus että mitä järkeä minun on kiduttaa itseäni ja olla selvänä kun se on ainoa asia elämässäni tällä hetkellä milloin saan nauraa ja nauttia ihmisten seurasta aidosti (tiedän, "aidosti" ja aidosti..). Nytkin mietin vain niitä henkilöitä jotka tietäisin baarissa tapaavani ja kuvittelen kuinka hauskaa heillä tulee olemaan, ja itse olen kotona! Voi tylsyyksien tylsyys...

Lue lisää

alkoholia? Jouduitko luopumaan ystäviesi seurasta?

juoppoko kirjoitti:

Tiedän ja tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin että ammattiauttajille en mene. Itseasiassa nyt hieman helpottaa oloa etten ihan toivoton tapaus ole, Viime perjantain olin hampaat irvessä selvinpäin, tosin pakon edestä, ja kuten huomaatte, kello on nyt perjantaina 23 ja istun kotona yksin pimeässä vittuuntuneena selvinpäin. Pieneen päähän ei vaan mahdu ajatus että mitä järkeä minun on kiduttaa itseäni ja olla selvänä kun se on ainoa asia elämässäni tällä hetkellä milloin saan nauraa ja nauttia ihmisten seurasta aidosti (tiedän, "aidosti" ja aidosti..). Nytkin mietin vain niitä henkilöitä jotka tietäisin baarissa tapaavani ja kuvittelen kuinka hauskaa heillä tulee olemaan, ja itse olen kotona! Voi tylsyyksien tylsyys...

Lue lisää

Miksi et mene baariin ja tilaa limsaa tms alkoholitonta? Unohda jännittäminen, selvinpäin on hauskaa katsella kun muut sekoilee kännissä, sammuneena tai laskuhumalissaan. Ja ainahan voit teeskennellä että olet hieman ottanut, kaikki ymmärtää vaikka puhuisit hieman levottomia :)

ttissuttaja kirjoitti:

Kuules nyt osaan kyllä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa vaikka joskus olen "kääntänytkin" joen virtauksen toiseen suuntaan.
Sinä et tunne minua etkä taustaani kuten en minäkään sinun.
Olen tottunut taistelemaan lapsuudesta asti ja nöyrtyminen ei kuulu minun luonteeseeni.
Miksi antaisin päätösvallan jollekin muulle? Sehän olisi sama kuin luovuttaisin jälleen kerran osan itsestäni jollekin, "vieraalle" ja sitä kautta johonkin uuteen riippuvuuteen.

Lue lisää

Kirjoituksistasi itseni muutama vuosi sitten. Ajatteluni oli tismalleen kuin sinulla nyt.

Muista sitten kun taas juot, mitä sinulle on kerrottu.

juoppo evp kirjoitti:

Kirjoituksistasi itseni muutama vuosi sitten. Ajatteluni oli tismalleen kuin sinulla nyt.

Muista sitten kun taas juot, mitä sinulle on kerrottu.

Kyseessähän on muutos ja kasvaminen.
Olen tässäkin lyhyessä ajassa huomannut muutoksia itsessäni ja ympäristössäni.
Tiedän että yksikin pullo olutta riittää viemään minut taas pohjalle joten eikös se ole jonkinlaista nöyrtymistä koska tiedän että häviän yhdelle olutpullolle.

Sinunhan pitäisi kokeneena tietää että alku on hankalaa eikä lyödä vetoa sukulaisteni kanssa koska ratkean?
"Muista sitten kun taas juot, mitä sinulle on kerrottu."
Muistan ainakin sen etten seuraa sinun kertomisia ja kivitä toisia raittiuteen pyrkiviä.
On niin helppo nostaa itsensä jalustalle ja luulisi sinun tietävän senkin kun itsekin tiedän sen parin kuukauden raittiuden jälkeen.

Kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin, tunnen itseni sen verran hyvin että apua tähän en tule hakemaan, kuten en mihinkään muuhunkaan ongelmaani. Tyhmää kyllä, mutta en uskalla, halua, usko "ammattiauttajiin". Mutta viikonlopusta. Perjantaina olin tipaton, lauantaina kävin baarissa, en tosin juonut paljoa. Krapulaakaan ei oikeastaan ollut. Tulevasta viikonlopusta en vielä tiedä, toisena iltana tulen varmasti juomaan, mutta pyrin siihen että olisin raitis, tai joisin edes vähemmällä edes toisena päivänä. Joku kirjoitti että miksi en mene yöhön selvinpäin. Noh, kuten aikaisemmin tuostakin mainitsin, pelkään ihmisiä, saan ahdistuskohtauksia ja haluaisin alkaa vain itkemään ja huutamaan. Humalassa tuota tunnetta ei tule koskaan. Lisäksi minulle tulee fyysisesti paha olo, siksi en mene selvinpäin.

juoppoko kirjoitti:

Kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin, tunnen itseni sen verran hyvin että apua tähän en tule hakemaan, kuten en mihinkään muuhunkaan ongelmaani. Tyhmää kyllä, mutta en uskalla, halua, usko "ammattiauttajiin". Mutta viikonlopusta. Perjantaina olin tipaton, lauantaina kävin baarissa, en tosin juonut paljoa. Krapulaakaan ei oikeastaan ollut. Tulevasta viikonlopusta en vielä tiedä, toisena iltana tulen varmasti juomaan, mutta pyrin siihen että olisin raitis, tai joisin edes vähemmällä edes toisena päivänä. Joku kirjoitti että miksi en mene yöhön selvinpäin. Noh, kuten aikaisemmin tuostakin mainitsin, pelkään ihmisiä, saan ahdistuskohtauksia ja haluaisin alkaa vain itkemään ja huutamaan. Humalassa tuota tunnetta ei tule koskaan. Lisäksi minulle tulee fyysisesti paha olo, siksi en mene selvinpäin.

Lue lisää

Jos ylpeytesi kieltää hakemasta apua, ota sitä kuitenkin vastaan, jos joku sitä sattuisi tarjoamaan.