Miksi halutaan kirjoitella liian kauan?

Siis olen kyllä tavannut monia miehiä ja he eivät ole olleet varattuja. En tiedä millonkahan sellanen tulee vastaan. En koskisi tikullakaan varattuun miehen

Mies joka jätti minut keväällä toisen naisen takia ampaisi välittömästi nettiin tekemään deittiprofiilin kun meni ekan kerran sukset ristiin sen uuden naisen kanssa. Sitten he jatkoivatkin suhdetta, ja profiiili piti saada pois. Heidän suhteensa pätki jatkuvasti ja jonkin eron aikana mies ehti jopa treffeillekin toisen kanssa, ja sitten taas vielä jatkoi alkuperäistä suhdettaan.

Jos tuntuu ettei oikein tunnu etenevän tapaamiseen asti tai sen jälkeen ei tule lasta ei paskaa vaikka synkkasi hyvin, taustalla saattaa olla näitä "menneitä" suhteita kummittelemassa joista ei ole päästy eroon, mutta ei ole maltettu olla uuttakaan etsimättä kun on niin paha olla yksin!

Ihmisten pitäisi malttaa katsoa ne vanhat suhteensa loppuun asti eikä hyppiä kuin heinäsirkka sinne tänne. Itsekin olisin ehkä arvostanut sitä jos minut olisi jätetty ennen kuin mies meni ihastumaan toiseen, mutta turhahan sitä tässä vaiheessa on enää vinkua. Eipä tarvitse ainakaan kadehtia hänen "suurta rakkauttaan" kun se tuollaiseksi pelleilyksi meni.

Olipa skeptinen kirjoitus ja aivan potaskaa ikävä kyllä. Ei päde minuun ja todella harvaan mieheen tai naiseen. Toki itsellekin oli kerran yllätys, kun nainen oli vielä naimisissa mutta toki kahvit juotiin ja keskusteltiin asioista mutta ymmärsin asian eikä siitä sen enempää. Pitää sentään olla käytöstapoja!

Mihin teillä oikein on kiire? Jos mielenkiintoinen tyyppi osuu kirjoittelmaan, niin miksi pitäisi nähdä jo suunnilleen seuraavana päivänä. Itse kirjoittelin nykyisen kumppanini kanssa kuukauden verran ennen tapaamista ja fiilikset olivat aivan mielettömät. Mailit lentelivät pitkin Eurooppaa, (molemmat suomalaisia, mutta paljon matkustamista). Otimme kaiken irti ainutlaatuisesta hetkestä, sillä emme lähettäneet kuvia, vain fiilistelimme. Kun sitten menimme treffeille, ne kestivätkin monta päivää ja oli niin hienoa tuntea toisen ajatusmaailmaa paljon jo ensimmäisillä treffeillä. Kumpikin oli vapaa ja rehellisesti liikkeellä. Tallensimme mailit ja niitä on aivan ihana lukea myös joskus nykyäänkin. Sen verran uskon itseeni, että jos kumppani olisi ollut ns. pelimies, niin kyllä olisin sen huomannut jo alun kirjeissä. En tarkoita, että kuukausikaupalla kannattaisi kirjoitella, mutta minusta joku viikko on oikein sopivaa. Saattaa tietysti olla, että lataus kasvaa hyvin suureksi ja tulee iso pettymys, mutta sille voi nauraa, harvemmin siihen normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kuolee.

oma kokemus kirjoitti:

Mihin teillä oikein on kiire? Jos mielenkiintoinen tyyppi osuu kirjoittelmaan, niin miksi pitäisi nähdä jo suunnilleen seuraavana päivänä. Itse kirjoittelin nykyisen kumppanini kanssa kuukauden verran ennen tapaamista ja fiilikset olivat aivan mielettömät. Mailit lentelivät pitkin Eurooppaa, (molemmat suomalaisia, mutta paljon matkustamista). Otimme kaiken irti ainutlaatuisesta hetkestä, sillä emme lähettäneet kuvia, vain fiilistelimme. Kun sitten menimme treffeille, ne kestivätkin monta päivää ja oli niin hienoa tuntea toisen ajatusmaailmaa paljon jo ensimmäisillä treffeillä. Kumpikin oli vapaa ja rehellisesti liikkeellä. Tallensimme mailit ja niitä on aivan ihana lukea myös joskus nykyäänkin. Sen verran uskon itseeni, että jos kumppani olisi ollut ns. pelimies, niin kyllä olisin sen huomannut jo alun kirjeissä. En tarkoita, että kuukausikaupalla kannattaisi kirjoitella, mutta minusta joku viikko on oikein sopivaa. Saattaa tietysti olla, että lataus kasvaa hyvin suureksi ja tulee iso pettymys, mutta sille voi nauraa, harvemmin siihen normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kuolee.

Lue lisää

Täytyy sanoa että miehen olemus livenä voi olla ihan toisenlainen kuin netissä. Olen niin monta kertaa kirjoitellut viikkokaupalla ja sitten kun on nähty niin jo heti ensi näkemältä / miehen ensi sanoista ja puhetyylistä jo saatan huomata että jutusta ei tule mitään.

Mielestäni nettideittailu on hyvä idea juuri sen takia että mitään muuta kautta ei oikein pysty miehiä näin helposti tapaamaan. Itse en pysty millään tavalla ihastumaan netissä vaan tarvitsen nähdä miehen livenä.

"Saattaa tietysti olla, että lataus kasvaa hyvin suureksi ja tulee iso pettymys, mutta sille voi nauraa, harvemmin siihen normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kuolee." En sanokaan että kuolisin tähän mutta en pidä siitä että minulla tuhlautuu kirjoitteluun aikaa kun olisin voinut välttyä kaikelta tältä tapaamalla miehen heti.

ap kirjoitti:

Täytyy sanoa että miehen olemus livenä voi olla ihan toisenlainen kuin netissä. Olen niin monta kertaa kirjoitellut viikkokaupalla ja sitten kun on nähty niin jo heti ensi näkemältä / miehen ensi sanoista ja puhetyylistä jo saatan huomata että jutusta ei tule mitään.

Mielestäni nettideittailu on hyvä idea juuri sen takia että mitään muuta kautta ei oikein pysty miehiä näin helposti tapaamaan. Itse en pysty millään tavalla ihastumaan netissä vaan tarvitsen nähdä miehen livenä.

"Saattaa tietysti olla, että lataus kasvaa hyvin suureksi ja tulee iso pettymys, mutta sille voi nauraa, harvemmin siihen normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kuolee." En sanokaan että kuolisin tähän mutta en pidä siitä että minulla tuhlautuu kirjoitteluun aikaa kun olisin voinut välttyä kaikelta tältä tapaamalla miehen heti.

Lue lisää

Minulle nyt, kaikki ja heti!!!!!!!

levolliNen kirjoitti:

Minulle nyt, kaikki ja heti!!!!!!!

Kirjoittelemalla selviää paljon enemmän kuin pelkällä tapaamisella. Voi rauhassa kuulostella toisen suhtautumista erilaisiin asioihin ja ylipäätään ajatusmaailmaan. Vähän sama, joskin kärjistetysti, jos tapaa kaupan jonossa kivan näköisen, mutta hiljaisen, ja myöhemmin lukee ko. tyypin blogia.
Tietysti tapaaminen on ok, mutta ajan kanssa parempi mielestäni. Silloin ei ainakaan tule heti pakkia jostain toisarvoisesta piirteestä, joka kuitenkin on vain ulkonaista.
Mitä vanhempi on treffaaja, sitä tärkeämpää on kuunnella sisäisiä.

resessiivistä kirjoitti:

Kirjoittelemalla selviää paljon enemmän kuin pelkällä tapaamisella. Voi rauhassa kuulostella toisen suhtautumista erilaisiin asioihin ja ylipäätään ajatusmaailmaan. Vähän sama, joskin kärjistetysti, jos tapaa kaupan jonossa kivan näköisen, mutta hiljaisen, ja myöhemmin lukee ko. tyypin blogia.
Tietysti tapaaminen on ok, mutta ajan kanssa parempi mielestäni. Silloin ei ainakaan tule heti pakkia jostain toisarvoisesta piirteestä, joka kuitenkin on vain ulkonaista.
Mitä vanhempi on treffaaja, sitä tärkeämpää on kuunnella sisäisiä.

Lue lisää

Minulla ihastuminen ja sitä kautta rakastuminen lähtee toisen ajatusmaailmasta. Olen keski-ikäinen ja elämässäni pari kertaa kunnolla rakastunut. Molemmilla kerroilla suhde lähti alkuun kirjoittamisella. Tietysti ulkoisilla asioilla on merkitystä, mutta kun "sielunkumppani" löytyy, niin ei hiusten värillä ole merkitystä. Tätä kautta netti on oiva keino löytää upeita ihmisiä jos ensin näkee vaivaa ja tutustuu ihmisen ajatusmaailmaan. Tilanne on tietysti toinen jos ei osaa ilmaista itseään kirjoittamalla. Itse en osaisi rakastua ihmiseen jos hän ei osaisi kirjoittaa. Onneksi meitä on niin monenlaisia ja voin itse olla hyvin onnellinen kun suomi24-treffisivusto on olemassa.

resessiivistä kirjoitti:

Kirjoittelemalla selviää paljon enemmän kuin pelkällä tapaamisella. Voi rauhassa kuulostella toisen suhtautumista erilaisiin asioihin ja ylipäätään ajatusmaailmaan. Vähän sama, joskin kärjistetysti, jos tapaa kaupan jonossa kivan näköisen, mutta hiljaisen, ja myöhemmin lukee ko. tyypin blogia.
Tietysti tapaaminen on ok, mutta ajan kanssa parempi mielestäni. Silloin ei ainakaan tule heti pakkia jostain toisarvoisesta piirteestä, joka kuitenkin on vain ulkonaista.
Mitä vanhempi on treffaaja, sitä tärkeämpää on kuunnella sisäisiä.

Lue lisää

No mä voisin sanoa toisenlaisen mielipiteen, tosin pätee vain itseeni ja kaltaisiini. Eli täällä netissä kun hetken aikaa haahuilin niin huomasin itsestäni sellaisen piirteen, että en tosi paikan tullen ollutkaan ihan niin supliikki kirjoittamaan mitä itsestäni olin kuvitellut ja mikä kirjoittelun alussa ja normaalisti arjessa olenkin. Jotenkin se jännitys josta livenä olin päässyt eroon jo vuosia sitten iski sitten nettitreffeillä uudestaan kirjoitusten muodossa. Kun tämän itsestäni huomasin niin pyrin nopeasti livetapaamisiin, joissa tätä jännitystä ei ole ja olisin pystynyt olemaan enempi oma itseni ja varmasti kiinnostavampi tapaus.

No kirjoittelun kautta ei sitten yhteyttä löytynyt ja päätinkin palata takaisin niille apajille jossa olen omimmillaan eli livenä. Harmittaa vain kun oli vastassa muutamia sellasia tapauksia joiden kanssa tuskin tulee muuten tavattua, mutta varmasti(mikäli kirjoittelut oli totuuden mukaisia) tosielämässä olisi tullut juttuun pidempäänkin, mutta tämä hidastempoinen/eleetön vuorovaikutus netin kautta ei vain sopinut omalle tyylilleni.

Eli tämä purnaus vain siitä että kaikki eivät osaa tuoda sitä omaa itseään kirjoittelun kautta esiin.

ap kirjoitti:

Täytyy sanoa että miehen olemus livenä voi olla ihan toisenlainen kuin netissä. Olen niin monta kertaa kirjoitellut viikkokaupalla ja sitten kun on nähty niin jo heti ensi näkemältä / miehen ensi sanoista ja puhetyylistä jo saatan huomata että jutusta ei tule mitään.

Mielestäni nettideittailu on hyvä idea juuri sen takia että mitään muuta kautta ei oikein pysty miehiä näin helposti tapaamaan. Itse en pysty millään tavalla ihastumaan netissä vaan tarvitsen nähdä miehen livenä.

"Saattaa tietysti olla, että lataus kasvaa hyvin suureksi ja tulee iso pettymys, mutta sille voi nauraa, harvemmin siihen normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kuolee." En sanokaan että kuolisin tähän mutta en pidä siitä että minulla tuhlautuu kirjoitteluun aikaa kun olisin voinut välttyä kaikelta tältä tapaamalla miehen heti.

Lue lisää

Et halua tuhlata aikaa, joten tuskin tosissasi haluat tuhlata aikaa parisuhteeseen(kaan).

Mun mielestä tutustumisaikana ei kannata pitää turhaa kiirettä, vaan todellakin käyttää aika tutustumiseen, jotta sitten myöhemmin ei tarvitsisi katua. Mun mielestä sellaiseen naisen eteen ei kannata nähtä vaivaa, joka ei halua "tuhlata" aikaa tutustumiseen.

6+13=? kirjoitti:

Et halua tuhlata aikaa, joten tuskin tosissasi haluat tuhlata aikaa parisuhteeseen(kaan).

Mun mielestä tutustumisaikana ei kannata pitää turhaa kiirettä, vaan todellakin käyttää aika tutustumiseen, jotta sitten myöhemmin ei tarvitsisi katua. Mun mielestä sellaiseen naisen eteen ei kannata nähtä vaivaa, joka ei halua "tuhlata" aikaa tutustumiseen.

Lue lisää

Se, että haluaa tavata melko pian ei todellakaan liity impulsiivisuuteen, kevytkenkäisyyteen tms. En varmaan todellakaan ole ainoa nainen, joka muutamassa sekunnissa toteaa, haluaako viettää aikaa jatkossa kyseisen miehen kanssa vai ei. Se on se intuitio, nääs.
Kerran nuoruudessa kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella treffeille tuli mukavia kirjoitellut nuorukainen , josta heti livenä tuli veltto, epäluotettava, kertakaikkiaan "jalat alle"-tyyppinen vaikutus. Yleensä pidän kaikista ihmisistä ja olen suvaitsevainen, mutta kyllähän kieltämättä miehestä etsii jotakin sellaista "miehekästä". Ei kiiltokuvapoikaa, ei kehonrakentajaa eikä maailmanomistajaa. Miehellä saattaa olla kauniit silmät ja katse, miellyttävät kädet tai jokin sellainen tavoissa ja eleissä tai puheessa, mikä erityisesti miellyttää. Jokaisessa ihmisessä on hyviä puolia, kun hän vaan osaisi ja uskaltaisi niitä tuoda esille.
Tässä iässä, yli nelikymppisenä lasten ja monien velvollisuuksien välillä ajallisesti sompailevana, en näe pienintäkään mielekkyyttä kirjoitella pitkään jonkun tuntemattoman kanssa, joka ei_ehkä_koskaan edes uskaltaudu livetapaamiseen saati että tulisi valmiimpaa.
Myöskin koen kiusallisena, suorastaan kaduttavana sellaisen, että olen pitkään ja intiimisti kertonut itsestäni "turhaan" jollekulle tai joillekuille, jotka sitten puolin ja toisin jäävät täysin merkityksettömiksi muukalaisiksi.
Eli miehet, toivon reippautta lähteä sinne kahvilatapaamiseen jos vähänkin voisi olla toivoa tapauksen edetä. Ei herrasmies saisi olla liian arka näyttäytymään. Ottakaa harjoituksen kannalta jos ette meinaa saada itseänne liikkeelle tai arveluttaa yhteensopivuus.

6+13=? kirjoitti:

Et halua tuhlata aikaa, joten tuskin tosissasi haluat tuhlata aikaa parisuhteeseen(kaan).

Mun mielestä tutustumisaikana ei kannata pitää turhaa kiirettä, vaan todellakin käyttää aika tutustumiseen, jotta sitten myöhemmin ei tarvitsisi katua. Mun mielestä sellaiseen naisen eteen ei kannata nähtä vaivaa, joka ei halua "tuhlata" aikaa tutustumiseen.

Lue lisää

ei kai se tutustuminen siihen tapaamiseen pääty, päinvastoin: kun on nähty toisensa livenä niin on paljon helpompi jatkaa tutustumista myös kirjoittelemalla.

Itse en toistaiseksi edes laita netti-ilmoitusta mutta jos joskus sen vielä teen niin lähden kyllä siitä, että tavataan mahdollisimman pian. En halua kertoa itsestäni mitään kovin henkilökohtaista ihmiselle, jota en ole edes tavannut.

tätideittailija kirjoitti:

Se, että haluaa tavata melko pian ei todellakaan liity impulsiivisuuteen, kevytkenkäisyyteen tms. En varmaan todellakaan ole ainoa nainen, joka muutamassa sekunnissa toteaa, haluaako viettää aikaa jatkossa kyseisen miehen kanssa vai ei. Se on se intuitio, nääs.
Kerran nuoruudessa kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella treffeille tuli mukavia kirjoitellut nuorukainen , josta heti livenä tuli veltto, epäluotettava, kertakaikkiaan "jalat alle"-tyyppinen vaikutus. Yleensä pidän kaikista ihmisistä ja olen suvaitsevainen, mutta kyllähän kieltämättä miehestä etsii jotakin sellaista "miehekästä". Ei kiiltokuvapoikaa, ei kehonrakentajaa eikä maailmanomistajaa. Miehellä saattaa olla kauniit silmät ja katse, miellyttävät kädet tai jokin sellainen tavoissa ja eleissä tai puheessa, mikä erityisesti miellyttää. Jokaisessa ihmisessä on hyviä puolia, kun hän vaan osaisi ja uskaltaisi niitä tuoda esille.
Tässä iässä, yli nelikymppisenä lasten ja monien velvollisuuksien välillä ajallisesti sompailevana, en näe pienintäkään mielekkyyttä kirjoitella pitkään jonkun tuntemattoman kanssa, joka ei_ehkä_koskaan edes uskaltaudu livetapaamiseen saati että tulisi valmiimpaa.
Myöskin koen kiusallisena, suorastaan kaduttavana sellaisen, että olen pitkään ja intiimisti kertonut itsestäni "turhaan" jollekulle tai joillekuille, jotka sitten puolin ja toisin jäävät täysin merkityksettömiksi muukalaisiksi.
Eli miehet, toivon reippautta lähteä sinne kahvilatapaamiseen jos vähänkin voisi olla toivoa tapauksen edetä. Ei herrasmies saisi olla liian arka näyttäytymään. Ottakaa harjoituksen kannalta jos ette meinaa saada itseänne liikkeelle tai arveluttaa yhteensopivuus.

Lue lisää

Olen miehenä myöskin sitä mieltä, että kannattaa tavata melko pian muutamien viestien jälkeen. Ihan siitä syystä, ettei saa toisesta viestien perusteella vääränlaista käsitystä, joka kuitenkin muotoutuu enemmän omassa päässä kuin että vastaisi täysin todellisuutta. Tuota muutaman sekunnin juttua en kuitenkaan ymmärrä, mistä aina usein puhutaan. Mitä te oikein näette siinä muutamassa sekunnissa? Mielestäni siinä näkee ainoastaan sen onko toinen ihminen lähinnä päällisin puolin niin kamala tai ei lainkaan omaa tyyppiä, että sen pidemmälle ei kiinnosta. Sen sijaan siinä ajassa ei ole ehtinyt tutustua toiseen vielä yhtään. Kyllä on toki hyvä olla sopiva intuitio toisia ihmisiä kohtaan, mutta ainakin itselläni miehenä se ei voi aina perustua hyvin lyhyeen aikaan. Haluan tutustua ihmisiin kunnolla, koska vain sitä kautta ihmisistä pääsee paremmin ymmärrykseen. Jos esim. ajattelen kaverisuhteitakin, niin joukosta löytyy tyyppejä, joista ensivaikutelma saattoi olla sellainen, ettei olisi voinut kuvitella heidän olevan joskus kavereita. Mutta kas kummaa, ajan kanssa asiat ovatkin muuttuneet toisin. Ihan samoin voi käydä muissa ihmissuhteissa. Toiselle ihmiselle pitää antaa mahdollisuus jos sitä parisuhdetta on hakemassa eikä mennä ensitreffeille sillä asenteella, että jo ennen tervehtimistä on muutaman metrin päässä tai viimeistään tervehtiessä päättänyt kiinnostaako toinen vai ei. En millään jaksa uskoa, että teidän treffeillä juoksee niin ääripään tyyppejä, että nämä päätökset voisi aina niin helposti tehdä.

En silti tarkoita, että toisen kanssa tapaamista pitäisi väkisin jatkaa seuraaville kerroille, jos ei siltä tunnu. Mutta mitä jos ne treffit katsoisi avoimin mielin läpi eikä välttämättä edes ajattelisi koko asiaa vaan viettäisi toisen kanssa sen yleensä kuitenkin melko lyhyen treffiajan rennoin mielin ja vasta sitten lopussa tai ehkä jopa treffien jälkeen miettisi mitä on mieltä? Muistaen tässä yhteydessä sitten myöskin sen, että harvempi ihminen on parhaimmillaan ensitreffeillä tuntemattoman ihmisen seurassa. On mahdollista, että jopa itsekään ei ole. Ihmisen eri puolet tulevat hiljalleen esille.

deittailija minäkin kirjoitti:

Olen miehenä myöskin sitä mieltä, että kannattaa tavata melko pian muutamien viestien jälkeen. Ihan siitä syystä, ettei saa toisesta viestien perusteella vääränlaista käsitystä, joka kuitenkin muotoutuu enemmän omassa päässä kuin että vastaisi täysin todellisuutta. Tuota muutaman sekunnin juttua en kuitenkaan ymmärrä, mistä aina usein puhutaan. Mitä te oikein näette siinä muutamassa sekunnissa? Mielestäni siinä näkee ainoastaan sen onko toinen ihminen lähinnä päällisin puolin niin kamala tai ei lainkaan omaa tyyppiä, että sen pidemmälle ei kiinnosta. Sen sijaan siinä ajassa ei ole ehtinyt tutustua toiseen vielä yhtään. Kyllä on toki hyvä olla sopiva intuitio toisia ihmisiä kohtaan, mutta ainakin itselläni miehenä se ei voi aina perustua hyvin lyhyeen aikaan. Haluan tutustua ihmisiin kunnolla, koska vain sitä kautta ihmisistä pääsee paremmin ymmärrykseen. Jos esim. ajattelen kaverisuhteitakin, niin joukosta löytyy tyyppejä, joista ensivaikutelma saattoi olla sellainen, ettei olisi voinut kuvitella heidän olevan joskus kavereita. Mutta kas kummaa, ajan kanssa asiat ovatkin muuttuneet toisin. Ihan samoin voi käydä muissa ihmissuhteissa. Toiselle ihmiselle pitää antaa mahdollisuus jos sitä parisuhdetta on hakemassa eikä mennä ensitreffeille sillä asenteella, että jo ennen tervehtimistä on muutaman metrin päässä tai viimeistään tervehtiessä päättänyt kiinnostaako toinen vai ei. En millään jaksa uskoa, että teidän treffeillä juoksee niin ääripään tyyppejä, että nämä päätökset voisi aina niin helposti tehdä.

En silti tarkoita, että toisen kanssa tapaamista pitäisi väkisin jatkaa seuraaville kerroille, jos ei siltä tunnu. Mutta mitä jos ne treffit katsoisi avoimin mielin läpi eikä välttämättä edes ajattelisi koko asiaa vaan viettäisi toisen kanssa sen yleensä kuitenkin melko lyhyen treffiajan rennoin mielin ja vasta sitten lopussa tai ehkä jopa treffien jälkeen miettisi mitä on mieltä? Muistaen tässä yhteydessä sitten myöskin sen, että harvempi ihminen on parhaimmillaan ensitreffeillä tuntemattoman ihmisen seurassa. On mahdollista, että jopa itsekään ei ole. Ihmisen eri puolet tulevat hiljalleen esille.

Lue lisää

Tätideittailija vastaa: naisilla "aivotoiminnasta johtuen" on tutkitustikin herkkyyttä enemmän tulkita elekieltä, äänensävyjä, katseita, mitä kaikkea tähän nonverbaaliseen viestintään kuuluu. Nyt miehet älkää pudotko tuoleilta, kun lisään myös itsestäänselvänä, että miehen tuoksu, varsinkin se ihon ominaistuoksu partavesien takana, on tärkeä naiselle. Se joko saa hullaantumaan tai pahimmillaan hienhaju tökkää nenään ja on pakko siirtyä kauemmas. Samoin tietysti hengityksen kanssa. Yhdistelmä vanha viina-lika-tupakka-hiki on varmaan varmin turn-off mitä maa päällään kantaa. Kommentoikaa vapaasti.
Myöskin luulen, että nainen käyttää livetapaamista eri tavalla kuin mies. Mies ehkä katsastaa, onko nainen riittävän nuorekas ikäisekseen (onko valehdellut ikänsä), riittävän hoikka, ovatko vartalon ulokkeiden muodot sopivat jne. Nainen fiksuimmillaan käyttää osan livetapaamisesta sen tarkkailemiseen, onko mies kertonut totta viesteissään ja vaikuttaako hän luotettavalta. Muutama terävä kysymys koskien mm. tilannetta muiden naisten suhteen, miehen elämäntapoja ja varallisuutta, työssäkäyntiä ja alkoholinkäyttöä kertoo tarkkasilmäiselle naiselle todella paljon. Patologiset valehtelijat tietysti läpäisevät tämänkin testin, mutta useimpia Matti Virtasia on melko helppo lukea. Netissä miehellä on aikaa miettiä ja sorvata vastauksia, ja tämä nonverbaalinen puoli jää kokonaan pois.

tätideittailija kirjoitti:

Tätideittailija vastaa: naisilla "aivotoiminnasta johtuen" on tutkitustikin herkkyyttä enemmän tulkita elekieltä, äänensävyjä, katseita, mitä kaikkea tähän nonverbaaliseen viestintään kuuluu. Nyt miehet älkää pudotko tuoleilta, kun lisään myös itsestäänselvänä, että miehen tuoksu, varsinkin se ihon ominaistuoksu partavesien takana, on tärkeä naiselle. Se joko saa hullaantumaan tai pahimmillaan hienhaju tökkää nenään ja on pakko siirtyä kauemmas. Samoin tietysti hengityksen kanssa. Yhdistelmä vanha viina-lika-tupakka-hiki on varmaan varmin turn-off mitä maa päällään kantaa. Kommentoikaa vapaasti.
Myöskin luulen, että nainen käyttää livetapaamista eri tavalla kuin mies. Mies ehkä katsastaa, onko nainen riittävän nuorekas ikäisekseen (onko valehdellut ikänsä), riittävän hoikka, ovatko vartalon ulokkeiden muodot sopivat jne. Nainen fiksuimmillaan käyttää osan livetapaamisesta sen tarkkailemiseen, onko mies kertonut totta viesteissään ja vaikuttaako hän luotettavalta. Muutama terävä kysymys koskien mm. tilannetta muiden naisten suhteen, miehen elämäntapoja ja varallisuutta, työssäkäyntiä ja alkoholinkäyttöä kertoo tarkkasilmäiselle naiselle todella paljon. Patologiset valehtelijat tietysti läpäisevät tämänkin testin, mutta useimpia Matti Virtasia on melko helppo lukea. Netissä miehellä on aikaa miettiä ja sorvata vastauksia, ja tämä nonverbaalinen puoli jää kokonaan pois.

Lue lisää

"Tätideittailija vastaa: naisilla "aivotoiminnasta johtuen" on tutkitustikin herkkyyttä enemmän tulkita elekieltä, äänensävyjä, katseita, mitä kaikkea tähän nonverbaaliseen viestintään kuuluu."

Saattaa pitää paikkansa. Tosin edellisessä viestissä käsittääkseni kyseltiin lähinnä sen perään, miten tuon kaiken pystyy analysoimaan jo muutaman sekunnin aikana? Siihen kun vielä lisää sen, että ensitreffien ensimmäisinä hetkinä tuskin kukaan on heti "oma itsensä", vaan on ainakin jossain määrin varautunut, voi melkoisella varmuudella väittää, että pikaiset johtopäätökset menevät pahasti pieleen.

"Nyt miehet älkää pudotko tuoleilta, kun lisään myös itsestäänselvänä, että miehen tuoksu, varsinkin se ihon ominaistuoksu partavesien takana, on tärkeä naiselle."

Se on tärkeää molemmille. Liittyy biologiaan, joka meissä kaikissa sittenkin jyllää.

"Yhdistelmä vanha viina-lika-tupakka-hiki on varmaan varmin turn-off mitä maa päällään kantaa."

Juu, ja hampaaton nainen peruukki päässä on myös turn-off. Ihan oikeasti, kuinka suuri osa miehistä on tosiaan tuollaisia viina-lika-tupakka-hiki -osaston tyyppejä, ja kuinka paljon tuollainen mahtisonni on pelkkää urbaanilegendaa?

"Myöskin luulen, että nainen käyttää livetapaamista eri tavalla kuin mies..."

On ne naiset sitten sekä fiksumpia, että niin paljon syvällisempiä. Just juu.

deittailija minäkin kirjoitti:

Olen miehenä myöskin sitä mieltä, että kannattaa tavata melko pian muutamien viestien jälkeen. Ihan siitä syystä, ettei saa toisesta viestien perusteella vääränlaista käsitystä, joka kuitenkin muotoutuu enemmän omassa päässä kuin että vastaisi täysin todellisuutta. Tuota muutaman sekunnin juttua en kuitenkaan ymmärrä, mistä aina usein puhutaan. Mitä te oikein näette siinä muutamassa sekunnissa? Mielestäni siinä näkee ainoastaan sen onko toinen ihminen lähinnä päällisin puolin niin kamala tai ei lainkaan omaa tyyppiä, että sen pidemmälle ei kiinnosta. Sen sijaan siinä ajassa ei ole ehtinyt tutustua toiseen vielä yhtään. Kyllä on toki hyvä olla sopiva intuitio toisia ihmisiä kohtaan, mutta ainakin itselläni miehenä se ei voi aina perustua hyvin lyhyeen aikaan. Haluan tutustua ihmisiin kunnolla, koska vain sitä kautta ihmisistä pääsee paremmin ymmärrykseen. Jos esim. ajattelen kaverisuhteitakin, niin joukosta löytyy tyyppejä, joista ensivaikutelma saattoi olla sellainen, ettei olisi voinut kuvitella heidän olevan joskus kavereita. Mutta kas kummaa, ajan kanssa asiat ovatkin muuttuneet toisin. Ihan samoin voi käydä muissa ihmissuhteissa. Toiselle ihmiselle pitää antaa mahdollisuus jos sitä parisuhdetta on hakemassa eikä mennä ensitreffeille sillä asenteella, että jo ennen tervehtimistä on muutaman metrin päässä tai viimeistään tervehtiessä päättänyt kiinnostaako toinen vai ei. En millään jaksa uskoa, että teidän treffeillä juoksee niin ääripään tyyppejä, että nämä päätökset voisi aina niin helposti tehdä.

En silti tarkoita, että toisen kanssa tapaamista pitäisi väkisin jatkaa seuraaville kerroille, jos ei siltä tunnu. Mutta mitä jos ne treffit katsoisi avoimin mielin läpi eikä välttämättä edes ajattelisi koko asiaa vaan viettäisi toisen kanssa sen yleensä kuitenkin melko lyhyen treffiajan rennoin mielin ja vasta sitten lopussa tai ehkä jopa treffien jälkeen miettisi mitä on mieltä? Muistaen tässä yhteydessä sitten myöskin sen, että harvempi ihminen on parhaimmillaan ensitreffeillä tuntemattoman ihmisen seurassa. On mahdollista, että jopa itsekään ei ole. Ihmisen eri puolet tulevat hiljalleen esille.

Lue lisää

"En millään jaksa uskoa, että teidän treffeillä juoksee niin ääripään tyyppejä, että nämä päätökset voisi aina niin helposti tehdä." Olen tavannut netin kautta noin 5 ihmistä ja kaikissa paitsi yhdessä on ollut jotain "vikaa". Yksi 30-vuotias pukeutui kuin 50-vuotias ja oli muutenkin ajatuksiltaan ikäistään vanhempi, yksi oli todella hiljainen ja epävarma (annoin hänelle 2 tilaisuutta), yksi oli outo (vaikea selittää), yksi oli puolestaan kokematon (jo lähemmäs 30v mies).

Siis yksi ainoa nettideitin kautta tapaamani mies oli kaikin puolin "järkevä" ja itsevarma ja hänellä oli hyvä itsetunto ja uskalsi sanoa mielipiteensä - mitä eivät muut tehneet vaan yrittivät miellyttää. Tuon yhden kanssa jopa seurustelin tosin se loppui lyhyeen kun ei kummallekkaan tullut kovin suuria tunteita.

Näistä kolmen miehen kanssa kirjoittelin viikkotolkulla ja mielestäni se oli ihan hukkaan heittelyä aikaa.

Minä taas ihmettelen, että miksi minun kohdallani kirjoittelu loppuu miehen aloitteesta? Olen vastaillut muutamille mielenkiintoisille miehille, ja olen saanut vastauksen kerran tai kaksi, mutta sitten tulee hiljaisuus. Olen fiksu, korkeasti koulutettu nainen ja ystävällinen. Olisin valmis antamaan mahdollisuuden ihmisillekin, jotka eivät ole mitään adoniksia, ei tarvitse olla koulutettu tai rikas..En ole epätoivoinen tai liian innokas, vaan katselen vain jos sopiva löytyisi.

Eräänkin ihmisen kanssa kirjoittelimme pidempään (yli kk), ja molemmilla oli hyvin samanlainen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet. Sitten eräänä päivänä ei enää vastausta tullutkaan.

Ihmettelen? Päätin nyt sitten lopettaa nettideittailun kokonaan. Olen ihan normaali ihminen livenä, mutta näiden nettikokemusten perusteella tulee tunne, että minussa on jotain pahasti vialla.

Niin se vaan on, että vaikka kuinka olisin vastaanottanu ja kirjotellu päiväkausia ihania meilejä, kun tavataan, jos ei ole sähköä, ni sitte sitä ei ole... =(

En enää ikinä kirjoittele miehen kanssa muutamaa viikkoa. Aikoinaan 1 ½ vuotta eroni jälkeen kirjoittelin erään miehen kanssa. Mies vaikutti kirjeiden perusteella upealta. Olin aivan hurmaantunut sivistyneestä, fiksusta ja herkästä miehestä. Taisin jopa ihastuakin. Siis siihen mielikuvaan mikä minulle oli miehestä muodostunut.

Sitten sovimme tapaamisen. En ollut uskoa silmiäni kun mies tuli tervehtimään. Olin aivan puulla päähän lyöty, suorastaan shokissa. Aivan eri tyyppinen ihminen kuin minä, vaatteetkin oli ihan hirvittävät, siis en ole muilla ihmisillä nähnyt sellaisia. Oli siis aivan erityyppinen ihminen kuin kuvassa. No, annoin mahdollisuuden ja vietimme puoli päivää treffeillä. Epäilyt vahvistuivat, ihan liian eri tyyppinen ihminen, hän mm. teki asioita jotka ovat voimakkaasti minun periaatteitani vastaan ja päinvastoin. Hänen tapansa olivat myös vastenmieliset. Muuten ihan fiksu ja hieno ihminen mutta ei sellainen jonka kanssa voisin olla. Olen aikaisemmin yrittänyt olla sellaisten miesten kanssa väkisin jotka eivät ole tuntuneet oikeilta ja joihin en ole ollut ihastunut ja enää ikinä en aio sellaista tehdä. Vastenmielisyyden tunne ei tule ikinä poistumaan sillä että tutustuu toiseen paremmin, olipa se sitten kirjoitellen tai livenä.

Tästä hommasta jäi niin paska maku suuhun että en ole sen koommin tapaillut miehiä. Myös mies oli ihastunut minuun, vielä treffien jälkeenkin ja oli todella ikävää antaa pakkeja. Harmittaa juuri se että oli ehtinyt jo kirjoitella vaikka mitä.

Itsekään en halua tuhlata aikaa, tai sanotaanko energiaa. Se vie aivan hirveästi henkisiä voimavaroja että kirjoittelee toisen ihmisen kanssa, pelkää sitä että sovitaanko yhteen sitten kun tavataan. Minulla ainakin ihan arki, nukkuminen ja syöminen menee sekaisin kun pitää vieraaseen ihmiseen tutustua niin että ei edes tiedä mikä ihminen siellä verkon toisessa päässä on. En voisi sellaiseen enää viikkokausia tuhlata. Ja jos on latautunut täyteen toivetta, se pettymyksen määrä on kamala sitten kun huomaa että on mennyt vikaan.

Sen sijaan jos on jo tavattu kerran ja tuntuu ihan hyvälle, niin sitten mielestäni voi ihan hyvin jatkaa kirjoittelua.