Tuttu polku

Paimenen tie on pitkä ja kaita,
tuttu joka polku ja ahonlaita,
Kosken kuohut vierivä virta,
puron ylittävä vaivainen silta.

Siinä kulkee paimenen arkinen tie
kun hän laitumelle laumaansa vie.
Taivas kattona ei sateelta suojaa,
onnesta kiittää voi vain luojaa.

Perillä sumusta usvainen maa,
vienyt on katraansa matkojen taa.
Siellä voi levätä hetken,
lepuuttaa jalkoja pitkän retken.

Eväsleipäänsä repusta haukkaa,
tuohisella vettä purosta naukkaa.
Kotimatkalle kiristetään vyö,
siinä on paimenen aamuinen työ.