Miksi haet seuraa netissä?

Netissä ihmiset kadottavat perspektiivin. Profiileja on valtavasti ja jos viestejä tulvii, tuntuu helposti siltä, että nythän minulla on valinnanvaraa, nyt minä olen se, joka tekee päätökset. Silloin ihmisistä tulee pikkumaisia ja niuhoja: ottaisinko tämän vai tämän? Miksi tyytyisin Ladaan, jos voisinkin saada Mersun? Entä jos otan tämän Nissanin ja huomenna tarjousmyynnissä onkin Ferrari?

Ja jos viestejä ei tulvikaan vastaukseksi omiin yhteydenottoihin, pettymys kasvaa kerta kerralta. Ihminen aloittaa puheella ja lopulta hän huutaa, kun kukaan ei vastaa. Kaikki nämä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät koskekaan itseä vaan muita. Mikä minussa muka voisi olla vikana, etten kenellekään kelpaa omana itsenäni? Ei minussa mitään vikaa ole, se vika on tietystikin niissä kaikissa muissa!!

Hyvin harva ihminen kohtelee toista ihmistä kasvokkain yhtä törkeästi, itsekeskeisesti ja tunteettomasti kuin mitä netissä tehdään. Ja se johtuu siitä, että netissä katoaa perspektiivi ja unohtuu se, että kaikkien niiden sanojen ja tekojen ja profiilien takana on toinen ihminen. Aika moni meistä on kuitenkin ihan normaalin kirjoissa, tavallisia seurustelukumppaneita hakevia ihmisiä, joille netti on vain väline tapaamiselle, kun kohtaaminen ei vain ole muualla ole osunut kohdalle.

tosielämässä sisältää ilmeet, eleet, ulkonäön, äänen yms. Ja tosielämässä vuorovaikutus on aidosti vuorovaikutteista, sillä suuri osa siitä, mitä oletuksia ihminen tekee toisesta, saa vahvistuksen juuri noista nähtävistä ja kuultavista asioista.
Netissä pyöritetään sanoja ja ihmisiä paljon suuremmalla kapasiteetilla kuin tavallisella tallaajalla on. Netissä kun on ihan mahdollista viedä eteenpäin yhtaikaa tutustumista vaikkapa kahdeksan ihmisen kanssa. Kuinka moni tekee näin tosielämässä hyvin tuloksin? Ihmisen persoonallisuus ei siis netissä muutu mihinkään, hänen toimintatapansa kylläkin, ja se johtuu tästä perspektiivin katoamisesta.

Minulle netti on vain väline tavata seurustelukumppani, koska muiden välineiden kautta se on epätodennäköistä. En ole työni tai harrastusteni myötä tekemisissä ikäisteni sinkkujen kanssa, enkä raittiina kolua kapakoitakaan. Perusoletukseni netissä on, että koska itsekin olen ihan tosimielellä liikkeellä, niin eiköhän täällä ole tilastollisestikin pakko muitakin kaltaisiani löytyä. Olen törmännyt pelimiehiin, päihdeongelmaisiin ja pipipäisiin, mutta netistä olen myös löytänyt pitkäaikaisia ihmissuhteita.

Kun en ole yksin tämän asian kanssa.
Tunnen monia miehiä ja palstallakin on kirjoitettu jatkuvasti asiasta.

En tunne itseäni erityisen yksinäiseksi vaan tahdon löytää jonkun jota rakastaa.

"Yhä edelleenkin olen sitä, mieltä, että negatiivisus johtaa vain tyhjänpäiväiseen kierteeseen. "

Paitsi kun SE ON TOTUUS.
Senpä takia lopetin nettideittaamisen.

Tietysti jos on mukana nettideitissä niin asioihin voi suhtautua huumorilla, mutta jos turhautuu asioiden laitaan ja huomaa että nettideitti todella on negatiivinen kierre jo itsessään niin pitääkö se kieltää ja uskotella jotain muuta?

Pitääkö minun fokusoitua kahteen hassuun fiksuun naiseen jos suurin osa netissä käyttämästäni ajasta oli ajanhaaskausta ja se toinen osapuoli jäi löytymättä?

Jos sataa vuosi paskaa niskaan ja yhtenä päivänä paistaa aurinko hetken aikaa kunnes taas häviää niin sinustako kannattaa keskittyä siihen auringonpaisteeseen eikä todeta että ehkä olisi aikaa vaihtaa maisemaa kun sää on aina siellä niin paska?

Älä yritä vääntää tätä joksikin subjektiiviseksi vain minun kokemaksi jutuksi. Tämä on ihan yleisellä tasolla näin monien miesten kohdalla. Naisilla tilanne voi olla toinen.

Voi aina yrittää lässyttää että "haluat purkaa pettymystäsi" yms. roskaa, mutta tosiasiassa petyin siihen että kulutin aikaa niin paljon typeryyksissäni nettideitissä kuvitellen että sieltä löytyisi joku fiksu nainen.

En nauti baareista ja en usko että sieltä löytyy ketään kunnollista, mutta sekin on parempi kuin nettideitin suorastaan aikaa tuhlaava nöyryytys. Olo on kuin sirkusapinalla sen jälkeen.

Olen pahoillani mutta sentti olutta tuopin pohjalla ei tee siitä puoli täyttä millään.

Kerro kerro kuvastin kirjoitti:

Kun en ole yksin tämän asian kanssa.
Tunnen monia miehiä ja palstallakin on kirjoitettu jatkuvasti asiasta.

En tunne itseäni erityisen yksinäiseksi vaan tahdon löytää jonkun jota rakastaa.

"Yhä edelleenkin olen sitä, mieltä, että negatiivisus johtaa vain tyhjänpäiväiseen kierteeseen. "

Paitsi kun SE ON TOTUUS.
Senpä takia lopetin nettideittaamisen.

Tietysti jos on mukana nettideitissä niin asioihin voi suhtautua huumorilla, mutta jos turhautuu asioiden laitaan ja huomaa että nettideitti todella on negatiivinen kierre jo itsessään niin pitääkö se kieltää ja uskotella jotain muuta?

Pitääkö minun fokusoitua kahteen hassuun fiksuun naiseen jos suurin osa netissä käyttämästäni ajasta oli ajanhaaskausta ja se toinen osapuoli jäi löytymättä?

Jos sataa vuosi paskaa niskaan ja yhtenä päivänä paistaa aurinko hetken aikaa kunnes taas häviää niin sinustako kannattaa keskittyä siihen auringonpaisteeseen eikä todeta että ehkä olisi aikaa vaihtaa maisemaa kun sää on aina siellä niin paska?

Älä yritä vääntää tätä joksikin subjektiiviseksi vain minun kokemaksi jutuksi. Tämä on ihan yleisellä tasolla näin monien miesten kohdalla. Naisilla tilanne voi olla toinen.

Voi aina yrittää lässyttää että "haluat purkaa pettymystäsi" yms. roskaa, mutta tosiasiassa petyin siihen että kulutin aikaa niin paljon typeryyksissäni nettideitissä kuvitellen että sieltä löytyisi joku fiksu nainen.

En nauti baareista ja en usko että sieltä löytyy ketään kunnollista, mutta sekin on parempi kuin nettideitin suorastaan aikaa tuhlaava nöyryytys. Olo on kuin sirkusapinalla sen jälkeen.

Olen pahoillani mutta sentti olutta tuopin pohjalla ei tee siitä puoli täyttä millään.

Lue lisää

...että jos "vettä tulee niskaan koko ajan" kannattaa mennä sisälle tai jonnekin suojaan. Se on ihan järkevää ja luonnollista käytöstä. Voihan sitä laittaa sadevisevattet päälle. Varmasti myös harmitta jos kastuu ja vielä enemmän jos sen jälkeen filustuu. Onko se silti vesisateen syy? Minusta muiden haukkuminen ei vain ole ihan hirveän fiksua. Loogisestihan ihminen toteaa, ei onnistu, teen uuden ratkaisun. Ehkä tämä nettikulttuuri on jollain tavalla joilekin ihmisille sitten keino purkaa kaikki paha ulos.

Onhan se inhottavaa jos on panostanut johonkin ja lopputulos ei tyydytä odotuksia. Saathan sinä ajatella mitä haluat ja tuntea ne tunteet mitä tunnet. En kuitenkaan usko, että se että haukkuu kaikki naiset edesauttaa mahdollisuksia löytää itselleeni se rakastettava ihminen... mutta ilmeisesti sinun pettymystäsi käyettyn aikaan ja lopputuloksen kuitenkin.

Yhä edelleen olet viemässä tätä keskustelua ihan muuhun aiheesen. Voit aloittaa ihan oman otsikon, vaikka:" Miksi mielestäsi nettideittailu on täysin äytöntä?" vaikka sitä keskustelua on taidettu käydä jo.

Nyt kyllä kuullostat vähän siltä, että olet "ärtynyt / pettynyt" joka tapauksessa.."en usko, etä sieltä löytyy ketään kunnollista..." Eikö tällä logiikalla voi sitten (sorry, kaikki miehet/ja naiset voivat) myös alkaa haukkua kaikkia baareja paskoiksi ja kirjoitella nettiin että se ja se baari on ihan paska, siellä on vain typeriä ihmisiä.

Ei tarkoitukseni ollut tehdä siitä mitään sinuun subjektiivisesti kohdistuvaa vastausta vaan vastasin sinun vataukseesi, siksi se varmaan vaikutti sinuun kohdistuvalta.

kerromitähaet kirjoitti:

...että jos "vettä tulee niskaan koko ajan" kannattaa mennä sisälle tai jonnekin suojaan. Se on ihan järkevää ja luonnollista käytöstä. Voihan sitä laittaa sadevisevattet päälle. Varmasti myös harmitta jos kastuu ja vielä enemmän jos sen jälkeen filustuu. Onko se silti vesisateen syy? Minusta muiden haukkuminen ei vain ole ihan hirveän fiksua. Loogisestihan ihminen toteaa, ei onnistu, teen uuden ratkaisun. Ehkä tämä nettikulttuuri on jollain tavalla joilekin ihmisille sitten keino purkaa kaikki paha ulos.

Onhan se inhottavaa jos on panostanut johonkin ja lopputulos ei tyydytä odotuksia. Saathan sinä ajatella mitä haluat ja tuntea ne tunteet mitä tunnet. En kuitenkaan usko, että se että haukkuu kaikki naiset edesauttaa mahdollisuksia löytää itselleeni se rakastettava ihminen... mutta ilmeisesti sinun pettymystäsi käyettyn aikaan ja lopputuloksen kuitenkin.

Yhä edelleen olet viemässä tätä keskustelua ihan muuhun aiheesen. Voit aloittaa ihan oman otsikon, vaikka:" Miksi mielestäsi nettideittailu on täysin äytöntä?" vaikka sitä keskustelua on taidettu käydä jo.

Nyt kyllä kuullostat vähän siltä, että olet "ärtynyt / pettynyt" joka tapauksessa.."en usko, etä sieltä löytyy ketään kunnollista..." Eikö tällä logiikalla voi sitten (sorry, kaikki miehet/ja naiset voivat) myös alkaa haukkua kaikkia baareja paskoiksi ja kirjoitella nettiin että se ja se baari on ihan paska, siellä on vain typeriä ihmisiä.

Ei tarkoitukseni ollut tehdä siitä mitään sinuun subjektiivisesti kohdistuvaa vastausta vaan vastasin sinun vataukseesi, siksi se varmaan vaikutti sinuun kohdistuvalta.

Lue lisää

"En kuitenkaan usko, että se että haukkuu kaikki naiset edesauttaa mahdollisuksia löytää itselleeni se rakastettava ihminen... mutta ilmeisesti sinun pettymystäsi käyettyn aikaan ja lopputuloksen kuitenkin. "
"Nyt kyllä kuullostat vähän siltä, että olet "ärtynyt / pettynyt" joka tapauksessa.."en usko, etä sieltä löytyy ketään kunnollista..." Eikö tällä logiikalla voi sitten (sorry, kaikki miehet/ja naiset voivat) myös alkaa haukkua kaikkia baareja paskoiksi ja kirjoitella nettiin että se ja se baari on ihan paska, siellä on vain typeriä ihmisiä. "

En aivan mahdottomasti olettanut että löytyisi sopiva netistä. Olin kuullut jo tarinoita netistä mutta voin sanoa etten ollut varautunut siihen pinnallisuuteen kuitenkaan enkä myöskään miten siellä käyttäydytään.

Jos baarista ei löytyisi ketään niin ok. Mutta entäs jos menisit baariin iskemään jotakuta ja et saisi vain pakkeja vaan röhönaurut, juomat päällesi yms.

Yritin vain kertoa mitä nettideitiltä voi odottaa. Ne todennäköisyydet varsinkin miehelle ovat hyvin pienet. Pahoittelen jos tuli tunne että yritin kaapata tämän aiheen.
Kerroin vain mistä negatiivisuus voi johtua. Siihen voi olla todella paljon perusteita useinkin eikä sillä ole tekemistä pelkästään sen kanssa ettei itseä satua lykästämään.

Toivotan onnea ja eritoten kärsivällisyyttä kaikille.
Minulle moinen tragikoomisuus sai riittää.

Kerro kerro kuvastin kirjoitti:

"En kuitenkaan usko, että se että haukkuu kaikki naiset edesauttaa mahdollisuksia löytää itselleeni se rakastettava ihminen... mutta ilmeisesti sinun pettymystäsi käyettyn aikaan ja lopputuloksen kuitenkin. "
"Nyt kyllä kuullostat vähän siltä, että olet "ärtynyt / pettynyt" joka tapauksessa.."en usko, etä sieltä löytyy ketään kunnollista..." Eikö tällä logiikalla voi sitten (sorry, kaikki miehet/ja naiset voivat) myös alkaa haukkua kaikkia baareja paskoiksi ja kirjoitella nettiin että se ja se baari on ihan paska, siellä on vain typeriä ihmisiä. "

En aivan mahdottomasti olettanut että löytyisi sopiva netistä. Olin kuullut jo tarinoita netistä mutta voin sanoa etten ollut varautunut siihen pinnallisuuteen kuitenkaan enkä myöskään miten siellä käyttäydytään.

Jos baarista ei löytyisi ketään niin ok. Mutta entäs jos menisit baariin iskemään jotakuta ja et saisi vain pakkeja vaan röhönaurut, juomat päällesi yms.

Yritin vain kertoa mitä nettideitiltä voi odottaa. Ne todennäköisyydet varsinkin miehelle ovat hyvin pienet. Pahoittelen jos tuli tunne että yritin kaapata tämän aiheen.
Kerroin vain mistä negatiivisuus voi johtua. Siihen voi olla todella paljon perusteita useinkin eikä sillä ole tekemistä pelkästään sen kanssa ettei itseä satua lykästämään.

Toivotan onnea ja eritoten kärsivällisyyttä kaikille.
Minulle moinen tragikoomisuus sai riittää.

Lue lisää

...sinusta löytyi se sympaattinen. Onnea baariin.

Kerro kerro kuvastin kirjoitti:

"En kuitenkaan usko, että se että haukkuu kaikki naiset edesauttaa mahdollisuksia löytää itselleeni se rakastettava ihminen... mutta ilmeisesti sinun pettymystäsi käyettyn aikaan ja lopputuloksen kuitenkin. "
"Nyt kyllä kuullostat vähän siltä, että olet "ärtynyt / pettynyt" joka tapauksessa.."en usko, etä sieltä löytyy ketään kunnollista..." Eikö tällä logiikalla voi sitten (sorry, kaikki miehet/ja naiset voivat) myös alkaa haukkua kaikkia baareja paskoiksi ja kirjoitella nettiin että se ja se baari on ihan paska, siellä on vain typeriä ihmisiä. "

En aivan mahdottomasti olettanut että löytyisi sopiva netistä. Olin kuullut jo tarinoita netistä mutta voin sanoa etten ollut varautunut siihen pinnallisuuteen kuitenkaan enkä myöskään miten siellä käyttäydytään.

Jos baarista ei löytyisi ketään niin ok. Mutta entäs jos menisit baariin iskemään jotakuta ja et saisi vain pakkeja vaan röhönaurut, juomat päällesi yms.

Yritin vain kertoa mitä nettideitiltä voi odottaa. Ne todennäköisyydet varsinkin miehelle ovat hyvin pienet. Pahoittelen jos tuli tunne että yritin kaapata tämän aiheen.
Kerroin vain mistä negatiivisuus voi johtua. Siihen voi olla todella paljon perusteita useinkin eikä sillä ole tekemistä pelkästään sen kanssa ettei itseä satua lykästämään.

Toivotan onnea ja eritoten kärsivällisyyttä kaikille.
Minulle moinen tragikoomisuus sai riittää.

Lue lisää

En ole ikinä hakenut tarkoituksella seuraa netistä tai tehnyt esim. seuranhakuilmoitusta, mutta minuun on otettu erilaisten yhteisöjen ja keskustelupalstojen kautta yhteyttä. Ja edellinen suhteeni syntyikin miehen kanssa, joka otti netistä yhteyttä.

Miksi en ole koskaan 'livekontaktin' kautta päätynyt seurustelusuhteeseen? Yksinkertaisesti koska en ole vielä koskaan tavannut sellaista ihmistä livenä, johon olisin tuntenut niin suurta henkistä yhteyttä että olisin voinut ajatellakaan mitään seurustelusuhdetta. Kaikenlaisia tapailuja ja seksi- sekä kaverisuhteita kyllä löytyy, mutta en ole tavannut vielä koskaan ihmistä live-elämässä, jonka kanssa se henkinen samankaltaisuus kävisi yksi yhteen. Eikä ole kyse siitä etteikö tarjokkaita olisi ollut tai että heissä sinänsä olisi mitään vikaa ihmisinä, mutta se sellainen todellinen henkinen aaltopituus jää saavuttamatta. Loistavia ihmisiä ja persoonia, sellaisia joita todella voisin rakastaa...ystävinä.

En oikein usko omalla kohdallani siihen, että 'tarkoituksella' hakemalla voisin ikinä löytääkään mitään - puhuttiin sitten vaikka nettiseurasta tai oikeasta elämästä. Luotan enemmän sattumaan. Mutta never say never, voihan se olla että vielä joku päivä päädynkin tekemään vaikka seuranhakuilmoituksen. Ymmärrän varsin hyvin että moni kokee nettitreffien avulla löytävänsä helpommin sen toisen ihmisen, joka kolahtaa henkisesti / ulkonäöllisesti / elämäntavoiltaan ja niin edelleen enemmän itselleen sopivan kumppanin. En näe siinä mitään outoa, väärää tai etenkään säälittävää. Eiköhän nykyään internet ole jo tullut niin isoksi osaksi ihmisten arkielämää, että on vain luonnollista hyödyntää sitä myös sosiaalisissa suhteissa?

Kerro kerro kuvastin kirjoitti:

Kun en ole yksin tämän asian kanssa.
Tunnen monia miehiä ja palstallakin on kirjoitettu jatkuvasti asiasta.

En tunne itseäni erityisen yksinäiseksi vaan tahdon löytää jonkun jota rakastaa.

"Yhä edelleenkin olen sitä, mieltä, että negatiivisus johtaa vain tyhjänpäiväiseen kierteeseen. "

Paitsi kun SE ON TOTUUS.
Senpä takia lopetin nettideittaamisen.

Tietysti jos on mukana nettideitissä niin asioihin voi suhtautua huumorilla, mutta jos turhautuu asioiden laitaan ja huomaa että nettideitti todella on negatiivinen kierre jo itsessään niin pitääkö se kieltää ja uskotella jotain muuta?

Pitääkö minun fokusoitua kahteen hassuun fiksuun naiseen jos suurin osa netissä käyttämästäni ajasta oli ajanhaaskausta ja se toinen osapuoli jäi löytymättä?

Jos sataa vuosi paskaa niskaan ja yhtenä päivänä paistaa aurinko hetken aikaa kunnes taas häviää niin sinustako kannattaa keskittyä siihen auringonpaisteeseen eikä todeta että ehkä olisi aikaa vaihtaa maisemaa kun sää on aina siellä niin paska?

Älä yritä vääntää tätä joksikin subjektiiviseksi vain minun kokemaksi jutuksi. Tämä on ihan yleisellä tasolla näin monien miesten kohdalla. Naisilla tilanne voi olla toinen.

Voi aina yrittää lässyttää että "haluat purkaa pettymystäsi" yms. roskaa, mutta tosiasiassa petyin siihen että kulutin aikaa niin paljon typeryyksissäni nettideitissä kuvitellen että sieltä löytyisi joku fiksu nainen.

En nauti baareista ja en usko että sieltä löytyy ketään kunnollista, mutta sekin on parempi kuin nettideitin suorastaan aikaa tuhlaava nöyryytys. Olo on kuin sirkusapinalla sen jälkeen.

Olen pahoillani mutta sentti olutta tuopin pohjalla ei tee siitä puoli täyttä millään.

Lue lisää

>Naisilla tilanne voi olla toinen.

Me ollaan samassa liemessä kaikki tässä seuranhaussa. Joku onnenpekka tai -petra aina silloin tällöin tulee kehuskelemaan kuinka heti tai lähes heti löytyi se jonka kanssa lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe, mutta enimmäkseen tsänssit löytää edes Sopiva, jos ei Oikeaa, ovat aika olemattomat. Ei hyödytä kuvitella että vastakkaisella sukupuolella on jotenkin helpompaa. Miehet toistuvasti tolkuttavat että "te naiset saatte enemmän vastauksia", mutta mitä niillä vastauksilla tekee jos niistä yksikään ei tule juuri siltä ihmiseltä josta tulee ne (iänikuiset) kemiat? Itse olen muutaman naisen kanssa tehnyt huomion että kun on yli 40-vuotias niin ei niitä vastauksia kyllä mitenkään läjäpäin tule.

Silloin tällöin toisinaan jos tulee, ovat jotain luokkaa "mitäs sulle" ja siihen tekee mieli vastata että QUATRO STATSIONI, vissiin. (Ei varmaankaan oikein kirjoitettu, mutta hälläväliä...) Vilkaisen kyllä aina profiilia että olisiko tyyppi edes siellä jotenkin mielenkiintoisen oloinen sitten kuitenkin, mutta jos perustietoja on tasan ne kaikkein olemattomimmat jotka on pakko laittaa saadakseen ilmoituksensa läpi, niin...

...oliko kyseessä ns. fiksun miehen viesti?

Millä tavalla täällä sitten antaisi itsestään fiksun vaikutelman, koska jos joku itse kuvittelee esiintyvänsä fiksusti, niin jonkun toisen mielestä hän ei niin teekään? Olen kuullut niin ihmeellisiä juttuja näissä deitinhakukarkeloissa ettei tiedä enää että itkeäkö vai nauraa. Kuulin erään miehen haukkuvan tapaamansa naisen jälkikäteen siitä hyvästä ettei tämän profiilissa ollut viestikirjassa yhtään viestiä! Noh, kai kun sitä kiukustuu ettei löydy sitä kumppania keksii jo olemattomiakin syitä inhota jotakuta...?

Mutta siltikään en kaipaa mitään entisiä ah niin hyviä aikoja kun ihmisillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin oman kylän miehet ja naiset, jolloinka se oli se lähin haiseva isäntämies huolittava tai oltava lopun elämäänsä vanhapiika ja jokaisen naurunaihe tai kyttäyksen kohde.

Ehkä jos me ei osata ajatella enää mitään hyvää toisistamme tai kenestäkään, on parempikin että olemme jokaiikka yksin.

Daami69 kirjoitti:

>Naisilla tilanne voi olla toinen.

Me ollaan samassa liemessä kaikki tässä seuranhaussa. Joku onnenpekka tai -petra aina silloin tällöin tulee kehuskelemaan kuinka heti tai lähes heti löytyi se jonka kanssa lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe, mutta enimmäkseen tsänssit löytää edes Sopiva, jos ei Oikeaa, ovat aika olemattomat. Ei hyödytä kuvitella että vastakkaisella sukupuolella on jotenkin helpompaa. Miehet toistuvasti tolkuttavat että "te naiset saatte enemmän vastauksia", mutta mitä niillä vastauksilla tekee jos niistä yksikään ei tule juuri siltä ihmiseltä josta tulee ne (iänikuiset) kemiat? Itse olen muutaman naisen kanssa tehnyt huomion että kun on yli 40-vuotias niin ei niitä vastauksia kyllä mitenkään läjäpäin tule.

Silloin tällöin toisinaan jos tulee, ovat jotain luokkaa "mitäs sulle" ja siihen tekee mieli vastata että QUATRO STATSIONI, vissiin. (Ei varmaankaan oikein kirjoitettu, mutta hälläväliä...) Vilkaisen kyllä aina profiilia että olisiko tyyppi edes siellä jotenkin mielenkiintoisen oloinen sitten kuitenkin, mutta jos perustietoja on tasan ne kaikkein olemattomimmat jotka on pakko laittaa saadakseen ilmoituksensa läpi, niin...

...oliko kyseessä ns. fiksun miehen viesti?

Millä tavalla täällä sitten antaisi itsestään fiksun vaikutelman, koska jos joku itse kuvittelee esiintyvänsä fiksusti, niin jonkun toisen mielestä hän ei niin teekään? Olen kuullut niin ihmeellisiä juttuja näissä deitinhakukarkeloissa ettei tiedä enää että itkeäkö vai nauraa. Kuulin erään miehen haukkuvan tapaamansa naisen jälkikäteen siitä hyvästä ettei tämän profiilissa ollut viestikirjassa yhtään viestiä! Noh, kai kun sitä kiukustuu ettei löydy sitä kumppania keksii jo olemattomiakin syitä inhota jotakuta...?

Mutta siltikään en kaipaa mitään entisiä ah niin hyviä aikoja kun ihmisillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin oman kylän miehet ja naiset, jolloinka se oli se lähin haiseva isäntämies huolittava tai oltava lopun elämäänsä vanhapiika ja jokaisen naurunaihe tai kyttäyksen kohde.

Ehkä jos me ei osata ajatella enää mitään hyvää toisistamme tai kenestäkään, on parempikin että olemme jokaiikka yksin.

Lue lisää

En tiedä kohdallasi kun olet vanhempaa ikäluokkaa, mutta ainakin tiedän nuorempia naisia joilla tulee niin paljon viestejä että ei paljon näytä huvittavan vaihtaa kuin viesti ja pari.

Roikkuvat palstoilla jatkuvasti, treffeille edes ole halua lähteä kun on niin kova karsinta jo etukäteen.

Lisäksi käytöstavat ovat täysin auttamattoman huonot. Ollaan "mitä väliä, täähän on netti" asenteella.

Miesten ja naisten tilanne on erilainen koska miehiä on niin paljon verrattuna naisiin varsinkin nuorten kohdalla. Miehenä hieman typerä alkaa deitata 10 vuotta vanhempaa naista jonka elämäntilanne on täysin erilainen esimerkiksi biologisen kellon tikittäessä tai jo lasten tultua kuvioihin.

"Miehet toistuvasti tolkuttavat että "te naiset saatte enemmän vastauksia", mutta mitä niillä vastauksilla tekee jos niistä yksikään ei tule juuri siltä ihmiseltä josta tulee ne (iänikuiset) kemiat? Itse olen muutaman naisen kanssa tehnyt huomion että kun on yli 40-vuotias niin ei niitä vastauksia kyllä mitenkään läjäpäin tule. "

Eli vastakkain ovat että mies ei saa ollenkaan tai vain vähän vastauksia/treffejä ja naisella että saa vain vastauksia/treffejä joiden kanssa "kemiat ei kohtaa".

Missäköhän se ongelma sitten onkaan? :D

Oliskohan naiset vain kovin nirsoja.

Kerro kerro kuvastin kirjoitti:

En tiedä kohdallasi kun olet vanhempaa ikäluokkaa, mutta ainakin tiedän nuorempia naisia joilla tulee niin paljon viestejä että ei paljon näytä huvittavan vaihtaa kuin viesti ja pari.

Roikkuvat palstoilla jatkuvasti, treffeille edes ole halua lähteä kun on niin kova karsinta jo etukäteen.

Lisäksi käytöstavat ovat täysin auttamattoman huonot. Ollaan "mitä väliä, täähän on netti" asenteella.

Miesten ja naisten tilanne on erilainen koska miehiä on niin paljon verrattuna naisiin varsinkin nuorten kohdalla. Miehenä hieman typerä alkaa deitata 10 vuotta vanhempaa naista jonka elämäntilanne on täysin erilainen esimerkiksi biologisen kellon tikittäessä tai jo lasten tultua kuvioihin.

"Miehet toistuvasti tolkuttavat että "te naiset saatte enemmän vastauksia", mutta mitä niillä vastauksilla tekee jos niistä yksikään ei tule juuri siltä ihmiseltä josta tulee ne (iänikuiset) kemiat? Itse olen muutaman naisen kanssa tehnyt huomion että kun on yli 40-vuotias niin ei niitä vastauksia kyllä mitenkään läjäpäin tule. "

Eli vastakkain ovat että mies ei saa ollenkaan tai vain vähän vastauksia/treffejä ja naisella että saa vain vastauksia/treffejä joiden kanssa "kemiat ei kohtaa".

Missäköhän se ongelma sitten onkaan? :D

Oliskohan naiset vain kovin nirsoja.

Lue lisää

Oikeastaan on ihan turha vastata "naiset sitä ja tätä" -juttuihin koska en ole kaikki naiset vaan yksi ainoa ihminen joka sattuu olemaan nainen. Ikä erottaa jo nuoret ja vanhat naiset täysin erillisiksi ryhmikseen, ja sitten on vielä mielenkiinnonkohteet. Itse havaitsen että kun ei edelleenkään ne humppalavat kutsu ja baarit ällöttää, että siinä on yksi erittäin suuri kynnys saada vastauksia tai saada kiinnostavia vastauksia.

Sinä ehkä pidät joistakin tietyistä bändeistä ja on bändejä joita et voi sietää. Kuvittele elämää sellaisen ihmisen kanssa joka huudattaisi päivästä päivään juuri niitä bändejä jotka oksettavat sinua. Olisitko nirso jos kokisit että et vaan kertakaikkiaan kestä etkä jaksa?

Tuo oli vaan esimerkki, kevyt-sellainen. Raskaampaa kaliiberia olisivat perhe, katsomus, tuloluokka jne. Itselleni tulevat harrastukset helposti mieleen, koska on joitakin mitä en voi sietää ja minulla jotain mitä taas muut eivät voi sietää. Luulin tähän vuoteen asti että ukko kuin ukko jaksaa jonkun kävelylenkin heittää tuosta noin vaan, mutta sitten lähdin ulkoiluttamaan yhtä nuorempaa tyyppiä jolta sitä narinaa sitten riitti kun ei ollut tottunut minkäänlaiseen kävelyyn. Toiste en moiseen liikkumattomaan ihmiseen halua haksahtaa, ja kyseessä oli sentään hoikka ihminen, että ei se siitäkään ollut kiinni että "läski ei jaksa lyllertää". Tulisin hulluksi neljän seinän sisällä kun ei koskaan voisi käydä luonnossa kun toista ei huvita. Samoin tulisin hulluksi jos hän vaatisi baariin ja kaupungille yms. - jonne itse en halua.

Sitten on tietenkin ne iänikuiset "mitäs sulle" ja "kuis olis" -tyyppiset aloitukset. Kun niihin pari kertaa vastaa ja huomaa ettei se siitä sen syvemmällisemmäksi muutu, ja itse ei osaa flirttailla eikä puhua paskaa, niin säästää kaikkien aikaa kun ei edes alunperinkään niitä noteeraa.

Ehkä kaikki syvällisimmät miehet on sitten homoja, hulluja tai jotain ihme erakoita jotka eivät naista hae... Tai sitten ovatkin jo niin syvällisiä että otsaryppy ylettyy kalloon asti. xD

Daami69 kirjoitti:

Oikeastaan on ihan turha vastata "naiset sitä ja tätä" -juttuihin koska en ole kaikki naiset vaan yksi ainoa ihminen joka sattuu olemaan nainen. Ikä erottaa jo nuoret ja vanhat naiset täysin erillisiksi ryhmikseen, ja sitten on vielä mielenkiinnonkohteet. Itse havaitsen että kun ei edelleenkään ne humppalavat kutsu ja baarit ällöttää, että siinä on yksi erittäin suuri kynnys saada vastauksia tai saada kiinnostavia vastauksia.

Sinä ehkä pidät joistakin tietyistä bändeistä ja on bändejä joita et voi sietää. Kuvittele elämää sellaisen ihmisen kanssa joka huudattaisi päivästä päivään juuri niitä bändejä jotka oksettavat sinua. Olisitko nirso jos kokisit että et vaan kertakaikkiaan kestä etkä jaksa?

Tuo oli vaan esimerkki, kevyt-sellainen. Raskaampaa kaliiberia olisivat perhe, katsomus, tuloluokka jne. Itselleni tulevat harrastukset helposti mieleen, koska on joitakin mitä en voi sietää ja minulla jotain mitä taas muut eivät voi sietää. Luulin tähän vuoteen asti että ukko kuin ukko jaksaa jonkun kävelylenkin heittää tuosta noin vaan, mutta sitten lähdin ulkoiluttamaan yhtä nuorempaa tyyppiä jolta sitä narinaa sitten riitti kun ei ollut tottunut minkäänlaiseen kävelyyn. Toiste en moiseen liikkumattomaan ihmiseen halua haksahtaa, ja kyseessä oli sentään hoikka ihminen, että ei se siitäkään ollut kiinni että "läski ei jaksa lyllertää". Tulisin hulluksi neljän seinän sisällä kun ei koskaan voisi käydä luonnossa kun toista ei huvita. Samoin tulisin hulluksi jos hän vaatisi baariin ja kaupungille yms. - jonne itse en halua.

Sitten on tietenkin ne iänikuiset "mitäs sulle" ja "kuis olis" -tyyppiset aloitukset. Kun niihin pari kertaa vastaa ja huomaa ettei se siitä sen syvemmällisemmäksi muutu, ja itse ei osaa flirttailla eikä puhua paskaa, niin säästää kaikkien aikaa kun ei edes alunperinkään niitä noteeraa.

Ehkä kaikki syvällisimmät miehet on sitten homoja, hulluja tai jotain ihme erakoita jotka eivät naista hae... Tai sitten ovatkin jo niin syvällisiä että otsaryppy ylettyy kalloon asti. xD

Lue lisää

Kun luin tuota ylempänä olevaa viestiäsi, niin tuli välittömästi mieleen, että näin fiksun oloiseen naiseen en ole jostain syystä deiteissä törmännytkään. Tai eihän minulla juuri nyt ole sitä profiiliakaan, kun aloin kyllästyä niihin tyhjänpäiväisyyksiin. Jos jostain naisesta sai vähän enemmän juttua irti, niin sitä sai nyhtää ja nyhtää, mikä ei ole oikein minun tapaistani, vaan mieluummin niin päin, että molemmat kertoo mitä haluaa itsestään kertoa ja ymmärtää hieman rivien välistäkin miten paljon itsestään pitäisi kertoa. Toki sitten jossain vaiheessa kun on tavattu ja ollaan enempi tuttuja, niin voi kysellä suorempaakin tai ottaa esille suoraan joitain asioita, ettei sitten jää käymättä läpi.

Minäkin harrastin nuorempana etanapostia ja se oli mielenkiintoista, harmi vain että se jäi kun alkoi sitten vakavampi seurustelu. Kumppani löytyi muuten netistä ja elettiin 90-luvun loppua, jolloin nettikulttuuri oli huomattavasti sivistyneemmän oloista kuin nykyään (siihenhän tässä ketjussa onkin jo viitattu). Ja tuo suhde kariutui kahdeksan vuoden jälkeen siihen, ettei toinen sitten ollutkaan ihan kaikkea sitä mitä halusi olla ja kertoi olevansa ja varsinkin niistä isoista linjoista kun alkoi lipsuminen, niin parempi lopettaa sitten kokonaan. Lapsia nyt tuskin enää muidenkaan kanssa alan tekemään, se aika meni oikeastaan tuon suhteen mukana, mutta nautitaan sitten elämästä muuten.

Mitä siihen oikean löytymiseen tulee, niin mielestäni tämä netti on siinä mielessä oiva paikka, että täällä voit "speksata" sellaiset kriteerit, joista ei lipsuta ja vältät näin tutustumisen täysin niihin henkilöihin, joiden kanssa homma ei voisi toimia. Minä en esimerkiksi tule toimeen umpipessimististen ihmisten kanssa, tupakoitsijoiden tai muuten vain muista piittaamattomien ihmisten kanssa, alkoholistien, lapsia inhoavien, koiria rakastavien, kissoja inhoavien, itsestään huolta pitämättömien tai tyhjän naurajien kanssa. On niitä toki muitakin, mutta nuo ovat asioita, mitkä tulevat ilmi kun ihmiseen tutustuu ja hänen kanssaan viettää aikaa, joten miksei nuo voisi kertoa heti kättelyssäkin ja säästää molempien aikaa. Minä en kelpaa kaikille, eikä kaikki kelpaa minulle, mutta yksihän tässä riittäisikin.

Minuakaan ei baareista löydä, joskus nuoruudessani niissä kuljin ja lähinnä kuskin roolissa, mutta siitäkin sitten aloin lipsumaan kun ikää tuli ja tähdellisempääkin tekemistä viikonlopuille löytyi. Tanssilavat ja tanssitaidon opettelu kiinnostaisi, mutten ole törmännyt vielä sellaiseen naiseen, joka siitä olisi kiinnostunut ja kun parisuhteessa on, niin nainenhan ei siihen suostu, että mies lähtisi opettelemaan yksikseen paritanssia. No, kunhan tässä elämä vähän tasoittuu, niin nythän siihen on mahdollisuus.

Minä ymmärrän tuon hyvin, että naiset valittavat vastausten huonosta laadusta, sillä määrähän ei korvaa laatua. Toisaalta voisin kuvitella silloin olevan tarvetta tehdä profiiliin jotain täsmennyksiä siitä mitä hakee tai mitä ei hae, sillä tuskin siitä roskapostista puoletkaan on silti aivan omien hakuehtojen ulkopuolelta. Totta toki sekin, että ilmoituksesta tulee herkästi negatiivissävytteinen, jos kovin ehtoja pistelee, mutta se on sitä viilaamista sitten.. kyllä jokainen täyspäinen ymmärtää kieltolistojen tarkoituksen ja ne ekat viestit kertovat sitten onko ilmoituksen takana vielä elämään myönteisesti suhtautuva ihminen.

Bändivertailu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että eihän toisia kunnioittava ihminen huudata päivästä päivään musiikkia, jonka tietää raastavan toisen hermoja. Minulle on ainakin ihan sama mitä toinen kuuntelee, minä pidän lähinnä kotimaisesta musiikista ja saan kuunnella sitä töissä ja työmatkoilla ihan tarpeeksi.. ja on minulla sellaiset kuulokkeetkin :) Mutta suhtautuminen lapsiin, elämänkatsomukseen, politiikkaankin (ehkä) tai rahankäyttöön, alkavat olla sellaisia, että se oma asenne alkaa näkyä jossain vaiheessa parisuhdetta joka tapauksessa, tahtoi sitä tai ei.

Mutta oikeastaan tämä vastaus venyi nyt vähän turhaan, sillä minun piti vastata vain tuohon urheilupuoleen :) Eli älä missään nimessä unohda kaikki liikkumattomia ihmisiä siksi, että yksi halusi olla aktiivinen ja liikkuvainen, eikä sitä sitten ollutkaan.. varsinkin jos oli joku nuorempi pojankloppi ;) Näin nelikymppistä lähestyessä olen nimittäin itsekin päättänyt, että kunnon eteen täytyy alkaa tekemään jotain ja jos ei tuota tanssikaveria ala sitten löytymään tai lavoilla ei sitten muuten vain viihdy, niin kyllähän joku lenkkeily alkaa olla sitten ainoa vaihtoehto, sillä mitkään punttisalit eivät kiinnosta. Tiedän monta hyvää esimerkkiä työkavereista, jotka alkoivat liikkumaan aikuiällä ja pari otti ja juoksi maratonin, mitä ei kukaan olisi uskonut viitisenvuotta takaperin.

Taitaapa riittää tämä vastaus :)

Btw: vieläkö S24 treffeissä on niin onneton vastaustila?

Daami69 kirjoitti:

Oikeastaan on ihan turha vastata "naiset sitä ja tätä" -juttuihin koska en ole kaikki naiset vaan yksi ainoa ihminen joka sattuu olemaan nainen. Ikä erottaa jo nuoret ja vanhat naiset täysin erillisiksi ryhmikseen, ja sitten on vielä mielenkiinnonkohteet. Itse havaitsen että kun ei edelleenkään ne humppalavat kutsu ja baarit ällöttää, että siinä on yksi erittäin suuri kynnys saada vastauksia tai saada kiinnostavia vastauksia.

Sinä ehkä pidät joistakin tietyistä bändeistä ja on bändejä joita et voi sietää. Kuvittele elämää sellaisen ihmisen kanssa joka huudattaisi päivästä päivään juuri niitä bändejä jotka oksettavat sinua. Olisitko nirso jos kokisit että et vaan kertakaikkiaan kestä etkä jaksa?

Tuo oli vaan esimerkki, kevyt-sellainen. Raskaampaa kaliiberia olisivat perhe, katsomus, tuloluokka jne. Itselleni tulevat harrastukset helposti mieleen, koska on joitakin mitä en voi sietää ja minulla jotain mitä taas muut eivät voi sietää. Luulin tähän vuoteen asti että ukko kuin ukko jaksaa jonkun kävelylenkin heittää tuosta noin vaan, mutta sitten lähdin ulkoiluttamaan yhtä nuorempaa tyyppiä jolta sitä narinaa sitten riitti kun ei ollut tottunut minkäänlaiseen kävelyyn. Toiste en moiseen liikkumattomaan ihmiseen halua haksahtaa, ja kyseessä oli sentään hoikka ihminen, että ei se siitäkään ollut kiinni että "läski ei jaksa lyllertää". Tulisin hulluksi neljän seinän sisällä kun ei koskaan voisi käydä luonnossa kun toista ei huvita. Samoin tulisin hulluksi jos hän vaatisi baariin ja kaupungille yms. - jonne itse en halua.

Sitten on tietenkin ne iänikuiset "mitäs sulle" ja "kuis olis" -tyyppiset aloitukset. Kun niihin pari kertaa vastaa ja huomaa ettei se siitä sen syvemmällisemmäksi muutu, ja itse ei osaa flirttailla eikä puhua paskaa, niin säästää kaikkien aikaa kun ei edes alunperinkään niitä noteeraa.

Ehkä kaikki syvällisimmät miehet on sitten homoja, hulluja tai jotain ihme erakoita jotka eivät naista hae... Tai sitten ovatkin jo niin syvällisiä että otsaryppy ylettyy kalloon asti. xD

Lue lisää

"Ehkä kaikki syvällisimmät miehet on sitten homoja, hulluja tai jotain ihme erakoita jotka eivät naista hae... Tai sitten ovatkin jo niin syvällisiä että otsaryppy ylettyy kalloon asti. xD"

Tuota noin, ei me olla välttämättä homoja, hulluja tai ihme erakoitakaan, mutta me viihdytään hyvin yksinkin. Yleensä introvertit ovat ihmisiä jotka ovat syvällisiä, tiedät että se ajava voima tulee sisältäpäin, me ei tarvita mitään ulkoisia vaikutteita kuten ekstrovertit. Olemme itsenäisiä ihmisiä. Tuntuuhan se houkuttelevalta että olisi joku, mutta ajattele mikä hässäkkä siitä tulee jos valitsee jonkun väärän ihmisen joka on aina menossa jonnekin. Siinä menisi esim. rauhalliset viikonloput pilalle, kun pitäisi aina mennä jonnekin kissanristiäisiin, jne.

Sen takia me introvertit suhtaudumme varmaan aika laimeasti näihin nettideitteihin, koska toisaalta tiedämme että ei me oikeastaan ketään tarvita, ja toisaalta sen oikean löytäminen on tavattoman vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin ekstroverteille. Profiilit kun ovat täynnä matkustelevia, sosiaalisia ja iloisia ekstrovertteja, jotka urheilevatkin joka päivä.

Nuo kävelyt ovat tuttuja itselleni ainakin, vaikka sitä kävelisi tunnin ei se tunnu missään, pitää nykyään kävellä 2-3 tuntia että tuntee olleensa ulkona. Ja joo, noi baarit ei nappaa yhtään.

Monisanainen tapaus kirjoitti:

Kun luin tuota ylempänä olevaa viestiäsi, niin tuli välittömästi mieleen, että näin fiksun oloiseen naiseen en ole jostain syystä deiteissä törmännytkään. Tai eihän minulla juuri nyt ole sitä profiiliakaan, kun aloin kyllästyä niihin tyhjänpäiväisyyksiin. Jos jostain naisesta sai vähän enemmän juttua irti, niin sitä sai nyhtää ja nyhtää, mikä ei ole oikein minun tapaistani, vaan mieluummin niin päin, että molemmat kertoo mitä haluaa itsestään kertoa ja ymmärtää hieman rivien välistäkin miten paljon itsestään pitäisi kertoa. Toki sitten jossain vaiheessa kun on tavattu ja ollaan enempi tuttuja, niin voi kysellä suorempaakin tai ottaa esille suoraan joitain asioita, ettei sitten jää käymättä läpi.

Minäkin harrastin nuorempana etanapostia ja se oli mielenkiintoista, harmi vain että se jäi kun alkoi sitten vakavampi seurustelu. Kumppani löytyi muuten netistä ja elettiin 90-luvun loppua, jolloin nettikulttuuri oli huomattavasti sivistyneemmän oloista kuin nykyään (siihenhän tässä ketjussa onkin jo viitattu). Ja tuo suhde kariutui kahdeksan vuoden jälkeen siihen, ettei toinen sitten ollutkaan ihan kaikkea sitä mitä halusi olla ja kertoi olevansa ja varsinkin niistä isoista linjoista kun alkoi lipsuminen, niin parempi lopettaa sitten kokonaan. Lapsia nyt tuskin enää muidenkaan kanssa alan tekemään, se aika meni oikeastaan tuon suhteen mukana, mutta nautitaan sitten elämästä muuten.

Mitä siihen oikean löytymiseen tulee, niin mielestäni tämä netti on siinä mielessä oiva paikka, että täällä voit "speksata" sellaiset kriteerit, joista ei lipsuta ja vältät näin tutustumisen täysin niihin henkilöihin, joiden kanssa homma ei voisi toimia. Minä en esimerkiksi tule toimeen umpipessimististen ihmisten kanssa, tupakoitsijoiden tai muuten vain muista piittaamattomien ihmisten kanssa, alkoholistien, lapsia inhoavien, koiria rakastavien, kissoja inhoavien, itsestään huolta pitämättömien tai tyhjän naurajien kanssa. On niitä toki muitakin, mutta nuo ovat asioita, mitkä tulevat ilmi kun ihmiseen tutustuu ja hänen kanssaan viettää aikaa, joten miksei nuo voisi kertoa heti kättelyssäkin ja säästää molempien aikaa. Minä en kelpaa kaikille, eikä kaikki kelpaa minulle, mutta yksihän tässä riittäisikin.

Minuakaan ei baareista löydä, joskus nuoruudessani niissä kuljin ja lähinnä kuskin roolissa, mutta siitäkin sitten aloin lipsumaan kun ikää tuli ja tähdellisempääkin tekemistä viikonlopuille löytyi. Tanssilavat ja tanssitaidon opettelu kiinnostaisi, mutten ole törmännyt vielä sellaiseen naiseen, joka siitä olisi kiinnostunut ja kun parisuhteessa on, niin nainenhan ei siihen suostu, että mies lähtisi opettelemaan yksikseen paritanssia. No, kunhan tässä elämä vähän tasoittuu, niin nythän siihen on mahdollisuus.

Minä ymmärrän tuon hyvin, että naiset valittavat vastausten huonosta laadusta, sillä määrähän ei korvaa laatua. Toisaalta voisin kuvitella silloin olevan tarvetta tehdä profiiliin jotain täsmennyksiä siitä mitä hakee tai mitä ei hae, sillä tuskin siitä roskapostista puoletkaan on silti aivan omien hakuehtojen ulkopuolelta. Totta toki sekin, että ilmoituksesta tulee herkästi negatiivissävytteinen, jos kovin ehtoja pistelee, mutta se on sitä viilaamista sitten.. kyllä jokainen täyspäinen ymmärtää kieltolistojen tarkoituksen ja ne ekat viestit kertovat sitten onko ilmoituksen takana vielä elämään myönteisesti suhtautuva ihminen.

Bändivertailu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että eihän toisia kunnioittava ihminen huudata päivästä päivään musiikkia, jonka tietää raastavan toisen hermoja. Minulle on ainakin ihan sama mitä toinen kuuntelee, minä pidän lähinnä kotimaisesta musiikista ja saan kuunnella sitä töissä ja työmatkoilla ihan tarpeeksi.. ja on minulla sellaiset kuulokkeetkin :) Mutta suhtautuminen lapsiin, elämänkatsomukseen, politiikkaankin (ehkä) tai rahankäyttöön, alkavat olla sellaisia, että se oma asenne alkaa näkyä jossain vaiheessa parisuhdetta joka tapauksessa, tahtoi sitä tai ei.

Mutta oikeastaan tämä vastaus venyi nyt vähän turhaan, sillä minun piti vastata vain tuohon urheilupuoleen :) Eli älä missään nimessä unohda kaikki liikkumattomia ihmisiä siksi, että yksi halusi olla aktiivinen ja liikkuvainen, eikä sitä sitten ollutkaan.. varsinkin jos oli joku nuorempi pojankloppi ;) Näin nelikymppistä lähestyessä olen nimittäin itsekin päättänyt, että kunnon eteen täytyy alkaa tekemään jotain ja jos ei tuota tanssikaveria ala sitten löytymään tai lavoilla ei sitten muuten vain viihdy, niin kyllähän joku lenkkeily alkaa olla sitten ainoa vaihtoehto, sillä mitkään punttisalit eivät kiinnosta. Tiedän monta hyvää esimerkkiä työkavereista, jotka alkoivat liikkumaan aikuiällä ja pari otti ja juoksi maratonin, mitä ei kukaan olisi uskonut viitisenvuotta takaperin.

Taitaapa riittää tämä vastaus :)

Btw: vieläkö S24 treffeissä on niin onneton vastaustila?

Lue lisää

Kiitos. ;)

Minusta on tuntunut tässä ilmoituksia ylläpitäessä ja plaratessa että tyhjästä on paha nyhjästä. Jos ei vaan ole kertakaikkiaan juuri sellaista miestä joka tuntuisi minusta kiinnostavalta ja viehättävältä, niin eihän siinä auta vaikka kääntelisi ja vääntelisi omaan profiiliaan miten hyvänsä. Kaikenlaisia muutoksia olen tehnyt, mutta eipä vain sitä hra Sopivaa löydy. Ja ei se nyt tosiaan ole siitä kiinni ettei mikään kelpaa, vaan että kukaan ei sovi. On tosiaankin asioita joita ei vaan pysty sompailemaan uusiksi toisen hyväksi.

Esim. tuo klassinen kissa- ja koiraihminen. Kun aikoinaan aloin seurustella viimeisimmän eksäni kanssa, hän asuin edellisen naisensa koirien kanssa. Se oli kertakaikkiaan ka-ma-la se hemmetin hundkarusellen mikä siinä pyöri, koirat sinkoilivat seinästä seinään... Onneksi niistä sitten pääsi eroon, mutta kun en koiraihminen muutenkaan ole (vaikken niitä vihaakaan, mutta en vaan ymmärrä että mikä se "juttu" niissä oikein on että niiden pitäisi kiinnostaa) niin tuon kokemuksen jälkeen erittäin vähän kiinnostaa yksikään tyyppi joka antaa ymmärtää että tulisi käymään koirat mukanaan. Ajatuskin hirvittää.

Em. eksä myöskin tapasi raivostua jos vähänkin annoin ymmärtää etten jaksaisi jotain tiettyä musiikkia kuunnella mitä hän halusi sillä hetkellä soittaa, joten sen takia kai helposti tulee mieleen että millainen helvetti se olisi jos joku kokoajan vinguttaisi niitä virsiä ja joikuja joista en itse piittaa... Eiväthän tietenkään kaikki miehet ole kuin eksäni. Tai häntäkään edeltänyt eksä, tai ylipäätään kukaan niistä joiden kanssa olen yrittänyt seurustella. Mutta kai tässä jonkinlaista taisteluväsymystä alkaa olla kun tuntuu niin voimakkaasti ja pahasti siltä että menee varmaan koko elämä ohi ennen kuin löydän ketään jonka kanssa olisi ihan ihka-aito ja oikea ja pesunkestävä rakkaus...

Ihan täysin periksikään ei viitsi antaa, joten näitä "deittilottokuponkeja" tulee sitten pidettyä voimassa. :P

mies75. kirjoitti:

"Ehkä kaikki syvällisimmät miehet on sitten homoja, hulluja tai jotain ihme erakoita jotka eivät naista hae... Tai sitten ovatkin jo niin syvällisiä että otsaryppy ylettyy kalloon asti. xD"

Tuota noin, ei me olla välttämättä homoja, hulluja tai ihme erakoitakaan, mutta me viihdytään hyvin yksinkin. Yleensä introvertit ovat ihmisiä jotka ovat syvällisiä, tiedät että se ajava voima tulee sisältäpäin, me ei tarvita mitään ulkoisia vaikutteita kuten ekstrovertit. Olemme itsenäisiä ihmisiä. Tuntuuhan se houkuttelevalta että olisi joku, mutta ajattele mikä hässäkkä siitä tulee jos valitsee jonkun väärän ihmisen joka on aina menossa jonnekin. Siinä menisi esim. rauhalliset viikonloput pilalle, kun pitäisi aina mennä jonnekin kissanristiäisiin, jne.

Sen takia me introvertit suhtaudumme varmaan aika laimeasti näihin nettideitteihin, koska toisaalta tiedämme että ei me oikeastaan ketään tarvita, ja toisaalta sen oikean löytäminen on tavattoman vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin ekstroverteille. Profiilit kun ovat täynnä matkustelevia, sosiaalisia ja iloisia ekstrovertteja, jotka urheilevatkin joka päivä.

Nuo kävelyt ovat tuttuja itselleni ainakin, vaikka sitä kävelisi tunnin ei se tunnu missään, pitää nykyään kävellä 2-3 tuntia että tuntee olleensa ulkona. Ja joo, noi baarit ei nappaa yhtään.

Lue lisää

Heh, itse yritän pidättäytyä heittäytymästä aivan liian omahyväiseksi, itseriittoiseksi ja ylpeäksi, vaikka kyllähän sitä joskus uhkaa sellainenkin ajatus tulla että omassa seurassaan sitä on parhaassa seurassa... Se on niin tuttua, turvallista ja helppoa ja saa tehdä mitä mielii, kun ei ole pakko miellyttää muita siinä ohessa.

Tuo matkustelupuoli minua tosiaan ihmetyttää, kun tuntuu että joka iikka jonka ilmoitusta vain suinkin vilkaisen on keksinyt vaikka minkälaisen litanian laidasta laitaan maan ääristä toiseen eri paikkoja missä tykkää käydä. Kellä on aikaa ja varaakaan moiseen jatkuvaan matkusteluun?

Eikä, sivumennen sanoen, siinä liikunnallisessa harrastamisessakaan ihan extremesorttia tarvitse olla. Itse en ole kauhean voimakas ihminen ja jätän jatkuvan riehumisen suosiolla muille, mutta jos ei poitsu jaksa tosiaan edes jotain tunnin lenkkiä paarustaa niin voi herra mun isä. En edes juokse kieli vyön alla, vaan aika rauhallisesti kävelen, kuitenkin.

Daami69 kirjoitti:

Heh, itse yritän pidättäytyä heittäytymästä aivan liian omahyväiseksi, itseriittoiseksi ja ylpeäksi, vaikka kyllähän sitä joskus uhkaa sellainenkin ajatus tulla että omassa seurassaan sitä on parhaassa seurassa... Se on niin tuttua, turvallista ja helppoa ja saa tehdä mitä mielii, kun ei ole pakko miellyttää muita siinä ohessa.

Tuo matkustelupuoli minua tosiaan ihmetyttää, kun tuntuu että joka iikka jonka ilmoitusta vain suinkin vilkaisen on keksinyt vaikka minkälaisen litanian laidasta laitaan maan ääristä toiseen eri paikkoja missä tykkää käydä. Kellä on aikaa ja varaakaan moiseen jatkuvaan matkusteluun?

Eikä, sivumennen sanoen, siinä liikunnallisessa harrastamisessakaan ihan extremesorttia tarvitse olla. Itse en ole kauhean voimakas ihminen ja jätän jatkuvan riehumisen suosiolla muille, mutta jos ei poitsu jaksa tosiaan edes jotain tunnin lenkkiä paarustaa niin voi herra mun isä. En edes juokse kieli vyön alla, vaan aika rauhallisesti kävelen, kuitenkin.

Lue lisää

Itse olen monissa nettitesteissä saanut tulokseksi että olen superintrovertti, on tullut tulokseksi yleensä 95-100% luokkaa. Introvertin ja ekstrovertin dopamiinijärjestelmät poikkeavat toisistaan ihan huomattavasti, mikä vaikuttaa siihen mitä asioita koemme palkitsevina. Olen tullut ihan selvästi siihen tulokseen että ne asiat, jotka riippuvat omasta aktiivisuudesta ja tahdosta on tapana hoitua itsestään, jos ovat hoituakseen. Jos eivät hoidu, vaikka silti haluaisi, niin siihen on silti olemassa jokin hyvä syy.

Introvertin ei pidä välttämättä heittäytyä mukaan samaan leikkiin kuin ekstrovertit, koska siinä tulee yleensä väärinkäsityksiä. Esim. ekstrovertit pitävät lähes itsestään selvänä että heidän iloinen seuransa pitäisi kelvata kenelle vaan, onhan se kelvannut kaikille muillekin ekstroverteille. Mutta odotapa kun kohtaavat jonkun kestointrovertin joka ei näe heissä mitään hyvää (vaan todennäköisesti vaan jonkun rasittavan hölösuun, joka EI TIEDÄ asioista mitään, kunhan suu vain käy), ja saavat ansaitusti vaisun kohtelun. Tietysti ekstrovertti loukkaantuu tuosta, ja se on siinä.

Asia tietysti korostuu sellaisten introverttien kohdalla, jotka lisäksi käyttävät tunteiden sijaan lähes ainoastaan järkipuhetta ja logiikkaa, niin siitä ei oikeastaan voi tulla mitään hyvää, ellei toinen osapuoli ole myös introvertti jne. Omalla kohdallani voin sanoa, että voisin käyttää tunteitani enemmän, mutta se vain tuntuu väärältä. Kun pääsee järkipuheen ja logiikan makuun oikein kunnolla, kaikki muu tuntuu vain huonommalta. Olen hyvin tietoinen siitä mitä muut ajattelevat minusta, mutta siitäkin huolimatta olen aina objektiivinen, vaikka tiedän ettei kaikki siitä välttämättä pidä. Itse asiassa tiedän jo etukäteen, kun olen sanomassa jotakin, että tuota ei ehkä pitäisi sanoa, mutta sanon sen silti objektiivisuuden vuoksi.

Monet, joskaan eivät kaikki introvertit tuntuvat arvostavan enemmän järkipuhetta, faktoja, ja sitä että osaat perustella sanottavasi hyvin. He myös miettivät enemmän mitä sanot kuin ekstrovertit, joille tärkeintä tuntuu olevan se että ovat koko ajan äänessä, vaikkei olisikaan mitään järkevää sanottavaa. Introverttisuus ei myöskään ole sama asia kuin ujous, tai epäsosiaalisuus, itseasiassa jotkut introvertit ovat todella itsevarmoja tapauksia, jopa niinkin, että heistä saa sen kuvan että ovat ylimielisiä.

Kun luin mitä olet kirjoittanut itsestäsi, Daami69, niin kyllä sen sinusta huomaa että olet introvertti, ja voisit tehdä vielä persoonallisuustestin ja katsoa tarkemmin minkälainen introvertti olet. Introverteille sopii parhaiten toinen introvertti, ja mieluiten samankaltaista luokkaakin, eli oletko ajatteleva, rationaalinen ja looginen introvertti, vai enemmän tunteitaan käyttävä.

mies75. kirjoitti:

Itse olen monissa nettitesteissä saanut tulokseksi että olen superintrovertti, on tullut tulokseksi yleensä 95-100% luokkaa. Introvertin ja ekstrovertin dopamiinijärjestelmät poikkeavat toisistaan ihan huomattavasti, mikä vaikuttaa siihen mitä asioita koemme palkitsevina. Olen tullut ihan selvästi siihen tulokseen että ne asiat, jotka riippuvat omasta aktiivisuudesta ja tahdosta on tapana hoitua itsestään, jos ovat hoituakseen. Jos eivät hoidu, vaikka silti haluaisi, niin siihen on silti olemassa jokin hyvä syy.

Introvertin ei pidä välttämättä heittäytyä mukaan samaan leikkiin kuin ekstrovertit, koska siinä tulee yleensä väärinkäsityksiä. Esim. ekstrovertit pitävät lähes itsestään selvänä että heidän iloinen seuransa pitäisi kelvata kenelle vaan, onhan se kelvannut kaikille muillekin ekstroverteille. Mutta odotapa kun kohtaavat jonkun kestointrovertin joka ei näe heissä mitään hyvää (vaan todennäköisesti vaan jonkun rasittavan hölösuun, joka EI TIEDÄ asioista mitään, kunhan suu vain käy), ja saavat ansaitusti vaisun kohtelun. Tietysti ekstrovertti loukkaantuu tuosta, ja se on siinä.

Asia tietysti korostuu sellaisten introverttien kohdalla, jotka lisäksi käyttävät tunteiden sijaan lähes ainoastaan järkipuhetta ja logiikkaa, niin siitä ei oikeastaan voi tulla mitään hyvää, ellei toinen osapuoli ole myös introvertti jne. Omalla kohdallani voin sanoa, että voisin käyttää tunteitani enemmän, mutta se vain tuntuu väärältä. Kun pääsee järkipuheen ja logiikan makuun oikein kunnolla, kaikki muu tuntuu vain huonommalta. Olen hyvin tietoinen siitä mitä muut ajattelevat minusta, mutta siitäkin huolimatta olen aina objektiivinen, vaikka tiedän ettei kaikki siitä välttämättä pidä. Itse asiassa tiedän jo etukäteen, kun olen sanomassa jotakin, että tuota ei ehkä pitäisi sanoa, mutta sanon sen silti objektiivisuuden vuoksi.

Monet, joskaan eivät kaikki introvertit tuntuvat arvostavan enemmän järkipuhetta, faktoja, ja sitä että osaat perustella sanottavasi hyvin. He myös miettivät enemmän mitä sanot kuin ekstrovertit, joille tärkeintä tuntuu olevan se että ovat koko ajan äänessä, vaikkei olisikaan mitään järkevää sanottavaa. Introverttisuus ei myöskään ole sama asia kuin ujous, tai epäsosiaalisuus, itseasiassa jotkut introvertit ovat todella itsevarmoja tapauksia, jopa niinkin, että heistä saa sen kuvan että ovat ylimielisiä.

Kun luin mitä olet kirjoittanut itsestäsi, Daami69, niin kyllä sen sinusta huomaa että olet introvertti, ja voisit tehdä vielä persoonallisuustestin ja katsoa tarkemmin minkälainen introvertti olet. Introverteille sopii parhaiten toinen introvertti, ja mieluiten samankaltaista luokkaakin, eli oletko ajatteleva, rationaalinen ja looginen introvertti, vai enemmän tunteitaan käyttävä.

Lue lisää

- mutta auttaako se loppupeleissä löytämään yhtään sen paremmin ja helpommin sitä vastakappaletta. Olen tähän mennessä ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, eikä voi sanoa että kumpikaan mies olisi ollut mikään (ryhmä-)sosiaalisuuden huipentuma, joten taisihan noita kaltaisiaan jo löytääkin.

Äkkiseltään tulee mieleen että voisin varmaan olla sellainen tunteita käyttävä introvertti, koska minulle on hyvin tärkeää että ympäristö on esteettisesti miellyttävä ja harmoninen. Enkä halua sellaisia ihmissuhteitakaan missä on jokin ihmeellinen intohimon riehunta valloillaan. Jotain tasaista ja turvallista, jotain kai niin hemmetin perisuomalaista tässä kaipaa eikä mitään jatkuvaa tunteiden vyöryä jossa ihmistä revitään ja riepotellaan kuin hulluuden partaalla sinne tänne. Minusta se on niin naurettavaa että aikuisen ihmisen pitäisi olla hysteerisen tohkeissaan kuin teini ihmissuhteissaan. Mieluummin olisin vaikka kuin elämänsä ehtoolle siirtyvä mummeli rauhallisen papparaisen kanssa niitä näitä pohtimassa, henkisessä mielessä siis.

Daami69 kirjoitti:

- mutta auttaako se loppupeleissä löytämään yhtään sen paremmin ja helpommin sitä vastakappaletta. Olen tähän mennessä ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, eikä voi sanoa että kumpikaan mies olisi ollut mikään (ryhmä-)sosiaalisuuden huipentuma, joten taisihan noita kaltaisiaan jo löytääkin.

Äkkiseltään tulee mieleen että voisin varmaan olla sellainen tunteita käyttävä introvertti, koska minulle on hyvin tärkeää että ympäristö on esteettisesti miellyttävä ja harmoninen. Enkä halua sellaisia ihmissuhteitakaan missä on jokin ihmeellinen intohimon riehunta valloillaan. Jotain tasaista ja turvallista, jotain kai niin hemmetin perisuomalaista tässä kaipaa eikä mitään jatkuvaa tunteiden vyöryä jossa ihmistä revitään ja riepotellaan kuin hulluuden partaalla sinne tänne. Minusta se on niin naurettavaa että aikuisen ihmisen pitäisi olla hysteerisen tohkeissaan kuin teini ihmissuhteissaan. Mieluummin olisin vaikka kuin elämänsä ehtoolle siirtyvä mummeli rauhallisen papparaisen kanssa niitä näitä pohtimassa, henkisessä mielessä siis.

Lue lisää

Testit eivät varmaan suoraan auta löytämään seuraa, mutta ne voivat paljastaa ihan uusia asioista omasta persoonasta. Toki tulokset eivät ole absoluuttisen tarkkoja, mutta ainakin itse olen saanut ahaa-elämyksiä, kun jokin testituloksen kohta on osunut oikein, ja samassa tuloksessa on perusteltu, miksi persoonallisuuteni tekee minusta juuri sellaisen. Sitä vaan kummasti löytää itsestään ihan uusia puolia, joita ei aiemmin ollut tajunnut etsiä.

Jos kiinnostaa, niin ainakin tämä testi on toimivaksi havaittu:
http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes2.asp

Testin jälkeen voi sitten googlata sen kirjainyhdistelmän, jonka sai tulokseksi, ja löytää kuvauksia persoonallisuutensa stereotyypistä.

- kirjoitti:

Testit eivät varmaan suoraan auta löytämään seuraa, mutta ne voivat paljastaa ihan uusia asioista omasta persoonasta. Toki tulokset eivät ole absoluuttisen tarkkoja, mutta ainakin itse olen saanut ahaa-elämyksiä, kun jokin testituloksen kohta on osunut oikein, ja samassa tuloksessa on perusteltu, miksi persoonallisuuteni tekee minusta juuri sellaisen. Sitä vaan kummasti löytää itsestään ihan uusia puolia, joita ei aiemmin ollut tajunnut etsiä.

Jos kiinnostaa, niin ainakin tämä testi on toimivaksi havaittu:
http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes2.asp

Testin jälkeen voi sitten googlata sen kirjainyhdistelmän, jonka sai tulokseksi, ja löytää kuvauksia persoonallisuutensa stereotyypistä.

Lue lisää

Olen toisinaan ollut aika peto tekemään luonnetestejä, tuosta em. muistelisin saaneeni tulokseksi ISTJ.

Mutta kyllähän keski-ikäinen eukko yleensä jo itsensä muutenkin tuntee. Tai sanotaan että en ole muutamaan vuoteen yllättynyt enää oikein mistään itseeni liittyvästä. Ehkä sen takia haluankin tasaisen miehen enkä mitään sekopäätä riehujaa (=intohimoista, aggressiivista, äkkipikaista, epävakaata tms.) kun ei halua sitä ylläriä että mitenkähän itse mahtaisi taas pitkästä aikaa reagoida siihen että toinen osapuoli laittaa pirttiä päreiksi ja elämää risaiseksi. Sekin kun on nähty, eikä kiinnosta enää...

Daami69 kirjoitti:

Olen toisinaan ollut aika peto tekemään luonnetestejä, tuosta em. muistelisin saaneeni tulokseksi ISTJ.

Mutta kyllähän keski-ikäinen eukko yleensä jo itsensä muutenkin tuntee. Tai sanotaan että en ole muutamaan vuoteen yllättynyt enää oikein mistään itseeni liittyvästä. Ehkä sen takia haluankin tasaisen miehen enkä mitään sekopäätä riehujaa (=intohimoista, aggressiivista, äkkipikaista, epävakaata tms.) kun ei halua sitä ylläriä että mitenkähän itse mahtaisi taas pitkästä aikaa reagoida siihen että toinen osapuoli laittaa pirttiä päreiksi ja elämää risaiseksi. Sekin kun on nähty, eikä kiinnosta enää...

Lue lisää

Itse olen se kuuluisa INTJ, joka täälläkin "riehuu" silloin tällöin. Tuo ISTJ on siis lähellä minun luonnettani, mikäli sinulla on se. Se on "riisuttu" malli INTJ:stä, joka on suoraviivaisempi ajattelussaan, eli insinööri/tarkastaja luonne, mutta olet siinä tapauksessa kuitenkin erittäin tarkka tyyppi. Jotenkin tuntuu että sinulla pitäisi ehkä olla tuo F-kirjan tuossa T:n sijaan. Itse olen jo monessa testissä saanut INTJ-luokituksen, eli se on varmasti omani, ja mitkään muut kuvaukset eivät sovi itseeni niin hyvin, kuin se mitä kerrotaan INTJ:stä. Minulla on yksi ISTJ-kaveri, ja me sovitaan ihan hyvin yhteen, mutta vasta sen toisen INTJ-kaverin kanssa ollaan täysin samalla aallonpituudella.

Haluaisin itsekin tasaisen naisen jolla ei ole sahanpuruja päässä, koska luonteeseeni kuuluu että en halua tapella pikkumaisista asioista, ja harmonia suhteessani on tärkeää.

Kyllä nuo luonnetestit voivat antaa sinulle suoria ohjeita siitä mitä sinun pitäisi hakea. Itselleni tuli lopulta tällainen lause: "sinun pitää hakea sellaisia naisia, jotka ovat niin erilaisia muihin naisiin verrattuna, että he hakevat mieluummin ystäviä miehistä kuin muista naisista". Tuo tietysti kuulostaa vähän mahdottomalta tehtävältä, mutta se oli silti epätriviaali tieto, en itse olisi tuota keksinyt.

mies75. kirjoitti:

Itse olen se kuuluisa INTJ, joka täälläkin "riehuu" silloin tällöin. Tuo ISTJ on siis lähellä minun luonnettani, mikäli sinulla on se. Se on "riisuttu" malli INTJ:stä, joka on suoraviivaisempi ajattelussaan, eli insinööri/tarkastaja luonne, mutta olet siinä tapauksessa kuitenkin erittäin tarkka tyyppi. Jotenkin tuntuu että sinulla pitäisi ehkä olla tuo F-kirjan tuossa T:n sijaan. Itse olen jo monessa testissä saanut INTJ-luokituksen, eli se on varmasti omani, ja mitkään muut kuvaukset eivät sovi itseeni niin hyvin, kuin se mitä kerrotaan INTJ:stä. Minulla on yksi ISTJ-kaveri, ja me sovitaan ihan hyvin yhteen, mutta vasta sen toisen INTJ-kaverin kanssa ollaan täysin samalla aallonpituudella.

Haluaisin itsekin tasaisen naisen jolla ei ole sahanpuruja päässä, koska luonteeseeni kuuluu että en halua tapella pikkumaisista asioista, ja harmonia suhteessani on tärkeää.

Kyllä nuo luonnetestit voivat antaa sinulle suoria ohjeita siitä mitä sinun pitäisi hakea. Itselleni tuli lopulta tällainen lause: "sinun pitää hakea sellaisia naisia, jotka ovat niin erilaisia muihin naisiin verrattuna, että he hakevat mieluummin ystäviä miehistä kuin muista naisista". Tuo tietysti kuulostaa vähän mahdottomalta tehtävältä, mutta se oli silti epätriviaali tieto, en itse olisi tuota keksinyt.

Lue lisää

Hm... ISTJ siitä tuli varmaan sen takia että testiä tehdessäni kallistuin kuitenkin sille kannalle että päätökset kannattaisi tehdä järjellä eikä tunteella. Vaikka olenkin tunneihminen, en oikein luota siihen että tunteilla saa aikaiseksi kestäviä ratkaisuja. Toisaalta pystyn (ainakin itselleni) perustelemaan näennäisesti tunteella valittuja asioita järkeviksi valinnoiksi esim. siten että jos pidän kauniista ympäristöstä (tunne), niin onhan se järkevää hakeutua sellaiseen ympäristöön koska ihminen voi sellaisessa paremmin ja kokee elämänsä mielekkäämpänä ja tarkoituksellisempana, mikä ei koskaan ole ollenkaan mikään haitta... Myönteisesti elämänsä kokevat ihmiset saattavat vuorovaikutustilanteissa sysiä muitakin positiivisempiin suuntiin esiintymällä esimerkillisesti. Hyvät fiilikset johtavat myönteiseen syöksykierteeseen ihan siinä missä huonot kielteiseen. Vaikka herkemminhän ne kielteiset kokemukset ja esiintyminen havaitaan ja muistetaan...

Olen myöskin mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannattaja hyvin tunnepitoisista syistä, mutta järkihän sanoo että koskaan emme voi tietää minkä eliön katoaminen tältä pallolta saattaa olla se ratkaiseva "silmäpako" jossa koko kudos lähtee hajoamaan ja kokonaiset elinympäristöt ovat vaarassa.

Itse olen juuri sellainen nainen joka helpommin ystävystyy miesten kuin naisten kanssa. Mielelläni olisin solidaarinen sukupuoltani kohtaan, ja kannatan tasa-arvoa, mutta en oikein saa kovin kummoista jutunjuurta aikaiseksi naisten kanssa. Tuntuu että naisille on tärkeää "vesittää" aina aihe kuin aihe jos se tuntuu heistä menevän liian oudoksi/pelottavaksi/syvälliseksi/what ever... Sen takia kai itse pyörinkin netissä kun täällä saa puhua mistä hyvänsä aiheesta ja useimmiten löytyy joku jolla on siihen omaakin sanottavaa. Onhan toki täälläkin topicin tappajansa, mutta he eivät pääse sillä tavalla päällepäsmäröimään kuin todellisessa elämässä missä on aina nämä alfa-apinansa ja tunkion kukot (tahi kanat).

Tunneasioista mekastaminen (rakastatko sää mua? koska me viimeksi sitä ja tätä ja tota? meidän pitää nyt keskustella suhteemme tilasta!) ei parisuhteissa ollut oikein koskaan minun juttuni, enkä jaksaisi sitä varmaan jatkossakaan. Ei se silti tarkoita että olen kylmä ihminen. On vaan niin paljon muita kiinnostavampia juttuja kuin roikkua kokoajan kumppanissa kiinni häntä kytäten ja suhteesta lässyttäen.

Vaikea sanoa kuinka omituisena naista hakevat miehet minua mahdollisesti pitävät kun en oikein osaa olla flirttikään, enkä keikistellä ja veikistellä. Mutta en siltikään ole mikään siilitukkainen rekka-akka, joten taidan olla ihan omaa lajiani. xD

Daami69 kirjoitti:

Hm... ISTJ siitä tuli varmaan sen takia että testiä tehdessäni kallistuin kuitenkin sille kannalle että päätökset kannattaisi tehdä järjellä eikä tunteella. Vaikka olenkin tunneihminen, en oikein luota siihen että tunteilla saa aikaiseksi kestäviä ratkaisuja. Toisaalta pystyn (ainakin itselleni) perustelemaan näennäisesti tunteella valittuja asioita järkeviksi valinnoiksi esim. siten että jos pidän kauniista ympäristöstä (tunne), niin onhan se järkevää hakeutua sellaiseen ympäristöön koska ihminen voi sellaisessa paremmin ja kokee elämänsä mielekkäämpänä ja tarkoituksellisempana, mikä ei koskaan ole ollenkaan mikään haitta... Myönteisesti elämänsä kokevat ihmiset saattavat vuorovaikutustilanteissa sysiä muitakin positiivisempiin suuntiin esiintymällä esimerkillisesti. Hyvät fiilikset johtavat myönteiseen syöksykierteeseen ihan siinä missä huonot kielteiseen. Vaikka herkemminhän ne kielteiset kokemukset ja esiintyminen havaitaan ja muistetaan...

Olen myöskin mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannattaja hyvin tunnepitoisista syistä, mutta järkihän sanoo että koskaan emme voi tietää minkä eliön katoaminen tältä pallolta saattaa olla se ratkaiseva "silmäpako" jossa koko kudos lähtee hajoamaan ja kokonaiset elinympäristöt ovat vaarassa.

Itse olen juuri sellainen nainen joka helpommin ystävystyy miesten kuin naisten kanssa. Mielelläni olisin solidaarinen sukupuoltani kohtaan, ja kannatan tasa-arvoa, mutta en oikein saa kovin kummoista jutunjuurta aikaiseksi naisten kanssa. Tuntuu että naisille on tärkeää "vesittää" aina aihe kuin aihe jos se tuntuu heistä menevän liian oudoksi/pelottavaksi/syvälliseksi/what ever... Sen takia kai itse pyörinkin netissä kun täällä saa puhua mistä hyvänsä aiheesta ja useimmiten löytyy joku jolla on siihen omaakin sanottavaa. Onhan toki täälläkin topicin tappajansa, mutta he eivät pääse sillä tavalla päällepäsmäröimään kuin todellisessa elämässä missä on aina nämä alfa-apinansa ja tunkion kukot (tahi kanat).

Tunneasioista mekastaminen (rakastatko sää mua? koska me viimeksi sitä ja tätä ja tota? meidän pitää nyt keskustella suhteemme tilasta!) ei parisuhteissa ollut oikein koskaan minun juttuni, enkä jaksaisi sitä varmaan jatkossakaan. Ei se silti tarkoita että olen kylmä ihminen. On vaan niin paljon muita kiinnostavampia juttuja kuin roikkua kokoajan kumppanissa kiinni häntä kytäten ja suhteesta lässyttäen.

Vaikea sanoa kuinka omituisena naista hakevat miehet minua mahdollisesti pitävät kun en oikein osaa olla flirttikään, enkä keikistellä ja veikistellä. Mutta en siltikään ole mikään siilitukkainen rekka-akka, joten taidan olla ihan omaa lajiani. xD

Lue lisää

Teoria ja käytäntö siis osuvat kohdalleen, ja teitä harvinaisia INTJ-tyyppejä tai sen kaltaisia on siis olemassa naisissakin. Tämä tutkimustyö ei siis mennyt hukkaan, sillä kyllä sen huomaa, että sinusta löytyy kaikkea sitä mitä itse olen hakemassa. Valitettavasti olet varmaan se henkilö joka asui liian kaukana, eli me ollaan keskusteltu tästä varmaan aikaisemminkin.

mies75. kirjoitti:

Teoria ja käytäntö siis osuvat kohdalleen, ja teitä harvinaisia INTJ-tyyppejä tai sen kaltaisia on siis olemassa naisissakin. Tämä tutkimustyö ei siis mennyt hukkaan, sillä kyllä sen huomaa, että sinusta löytyy kaikkea sitä mitä itse olen hakemassa. Valitettavasti olet varmaan se henkilö joka asui liian kaukana, eli me ollaan keskusteltu tästä varmaan aikaisemminkin.

Lue lisää

Näin varmaan on. Ja onhan sitä erinäisiä seikkoja miksi kaksi "samanhenkistä" ihmistä ei sitten loppupeleissä välttämättä kuitenkaan sovi yksiin. Olen pariin kertaan törmännyt mieheen joka muistuttaa kovin itseäni, ja ei vaan oikein synny sellaista sopivaa kemiaa. Ehkä se sitten alkaa ärsyttää kun joutuu kohtaamaan toisessa ne omat huonoimmat piirteensä. Välttämättä tämä ei nyt koske tätä ISTJ-systeemiä kun olen "kaksosiini" kyllästynyt, vaan liittyy joihinkin muihin juttuihin. Esim. jonkinlainen yliherkkyys asioille saattaa käydä hyvin ärsyttäväksi (on jotain juttuja joita yrittää välttää kun ei voi sietää niitä; en tarkoita allergiaa, vaan aistiherkkyyttä). Vaikka kuinka ymmärtäisi toista kun itsekin on samalla tavalla kummallinen, niin ne toisen osapuolen yliherkkyydet saattavat kumminkin mennä ihan liian haasteellisiksi omalle itselle että viihtyisi toisen seurassa...

"hyvä kunto miehellä on" viittaisi kyllä siihen, että tässä on alettu liian anteliaaksi liian aikaisessa vaiheessa.. ekoilla treffeillä kun ei ole tarkoitus..

Niin epätoivosta väkee hakee netissä seuraa,varsinkin naiset.
Kiva on vittuilla näille vonkaajille,heittää alatyylin kommenttia väliin.Myöhemmin käyn katsomassa ,mikäli vastauksia on tullut,luen näitä ja naureskelen "partaani".On tää yks hölmöjen paratiisi,täällä voi vedättää monia tosikoita 6-0!Hommatkaa se oikea elämä.

enkä tule hakemaan kirjoitti:

Niin epätoivosta väkee hakee netissä seuraa,varsinkin naiset.
Kiva on vittuilla näille vonkaajille,heittää alatyylin kommenttia väliin.Myöhemmin käyn katsomassa ,mikäli vastauksia on tullut,luen näitä ja naureskelen "partaani".On tää yks hölmöjen paratiisi,täällä voi vedättää monia tosikoita 6-0!Hommatkaa se oikea elämä.

Lue lisää

Jaaha, sinä olet sitten varmaankin tismalleen sitä porukkaa joka tyrkyttää itseään naiselle kolmeen kertaan ja alkaa sitten vittuilla, ja lopuksi toteaa että kunhan vaan pelleilin.

Eihän tämä olisi mikään hölmöjen paratiisi jos kaltaisesi pellet pysyisivät täältä pois. Ns. oikeassa elämässä seuraa hakevat ihmiset ovat täsmälleen yhtä epätoivoisia kuin täälläkin, koska kaikki seuranhaku on epätoivoista touhua.

Luuletko että kun diskossa menee sanomaan tytölle että käytsä täällä usein, että se on jotenkin muka parempaa menoa kuin että täällä netissä lässyttää jotain vastaavan tasoista shaissea? Mielenkiintoiset ihmiset ovat mielenkiintoisia missä tahansa ja kusipäät kusipäisiä missä tahansa.

Yllätyin, kun kerrankin löysin asiallista ja rakentavaakin keskustelua intohimoja herättävästä aiheesta (paitsi tämä "en hae seuraa"). Heitähän on joka paikassa, joten ei kannata noteerata. Olen huomannut, että sekä miehet että naiset hakevat keskimäärin selvästi nuorempaa kumppania eli jotenkin oman ikäisiä pidetään liian vanhoina. Itse olen yli 5-kymppinen ja toivoisin kumppania, joka olisi vähintään yhtä hyvä kuntoinen kuin minä, sillä olen aina liikkunut aktiivisesti ja haluaisin, että hän "pysyisi mukana" ainakin kohtuullisessa määrin. Valitettavasti tällaisia ikäisiäni on hyvin vähän ja mm. ylipaino on valitettavan yleistä. Olen ottanut muutaman kerran yhteyttä joihinkin kiinnostaviin ja suunnilleen ikäisiini profiileihin ja saanut lähes aina vastauksen, kun olen asiallisesti vähän kertonut itsestäni, mutta eivät ne ole mihinkään johtaneet. Uskon, että "kuvani" eivät ole miellyttäneet eli kyllä ulkonäöllä on hyvin ratkaiseva merkitys ainakin naisten puolella ennen kuin edes jatkoa ajatellaan. Toki ei kaikkia voi miellyttää, mutta tuntuu, että nettitreffailussa korostuu tällainen pinnallisuus, vaikka jokainen järki-ihminen tajuaa, ettei rakkauden huumaa kestä kuin muutama kuukausi ja sitten pitäisi pärjätä myös ettenpäin. Samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eikä työ tunnu paljon painavan eikä myöskään ilmaisutaito. Vaikka kirjoittelisit ns. enkelien kielellä kirjoittelu kuihtuu ja lopahtaa viimeistään tapaamisen jälkeen, vaikka muka toisin luvataan. Näinhän se kyllä on muussakin elämässä. Hyvin harvoin kohtaa ihmisen esim. harrastuspiireissä tai ravintolassa, joka todella kiinnostaa. Seksi on vahva houkutin, mutta ilmeiseti kuitenkin aika harvat tyytyvät ns. pikaseksiin yms., vaan etsivät tosissaan sopivaa kumppania, jonka seurassa viihtyisi myös tavallisessa arjessa. Tuntuu osalla profiileista olevan epärealistisia odotuksia ja kohtuuttomia vaatimuksia eli aina ei ymmärretä omaa tilaansa. Olisi varmaan syytä ensin aina kysyä, mitä minulla itsellä on annettavaa ennen kuin asettelee omia utopioitaan esille.

reilut50 kirjoitti:

Yllätyin, kun kerrankin löysin asiallista ja rakentavaakin keskustelua intohimoja herättävästä aiheesta (paitsi tämä "en hae seuraa"). Heitähän on joka paikassa, joten ei kannata noteerata. Olen huomannut, että sekä miehet että naiset hakevat keskimäärin selvästi nuorempaa kumppania eli jotenkin oman ikäisiä pidetään liian vanhoina. Itse olen yli 5-kymppinen ja toivoisin kumppania, joka olisi vähintään yhtä hyvä kuntoinen kuin minä, sillä olen aina liikkunut aktiivisesti ja haluaisin, että hän "pysyisi mukana" ainakin kohtuullisessa määrin. Valitettavasti tällaisia ikäisiäni on hyvin vähän ja mm. ylipaino on valitettavan yleistä. Olen ottanut muutaman kerran yhteyttä joihinkin kiinnostaviin ja suunnilleen ikäisiini profiileihin ja saanut lähes aina vastauksen, kun olen asiallisesti vähän kertonut itsestäni, mutta eivät ne ole mihinkään johtaneet. Uskon, että "kuvani" eivät ole miellyttäneet eli kyllä ulkonäöllä on hyvin ratkaiseva merkitys ainakin naisten puolella ennen kuin edes jatkoa ajatellaan. Toki ei kaikkia voi miellyttää, mutta tuntuu, että nettitreffailussa korostuu tällainen pinnallisuus, vaikka jokainen järki-ihminen tajuaa, ettei rakkauden huumaa kestä kuin muutama kuukausi ja sitten pitäisi pärjätä myös ettenpäin. Samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eikä työ tunnu paljon painavan eikä myöskään ilmaisutaito. Vaikka kirjoittelisit ns. enkelien kielellä kirjoittelu kuihtuu ja lopahtaa viimeistään tapaamisen jälkeen, vaikka muka toisin luvataan. Näinhän se kyllä on muussakin elämässä. Hyvin harvoin kohtaa ihmisen esim. harrastuspiireissä tai ravintolassa, joka todella kiinnostaa. Seksi on vahva houkutin, mutta ilmeiseti kuitenkin aika harvat tyytyvät ns. pikaseksiin yms., vaan etsivät tosissaan sopivaa kumppania, jonka seurassa viihtyisi myös tavallisessa arjessa. Tuntuu osalla profiileista olevan epärealistisia odotuksia ja kohtuuttomia vaatimuksia eli aina ei ymmärretä omaa tilaansa. Olisi varmaan syytä ensin aina kysyä, mitä minulla itsellä on annettavaa ennen kuin asettelee omia utopioitaan esille.

Lue lisää

Hakeuduppas jonkun harrastekuvaajan juttusille ja pyydä ottamaan sinusta edustava kuva "ihan muuten vain". Kuvaavat usein omiin portfolioihinsa ilmaiseksi tai ainakin hyvin edullisesti ja lopputulos voi yllättää sinutkin. On nimittäin todella suuri ero kuvalla ja kuvalla. Itse olen usein törmännyt siihen, että olen törmännyt facebookissa tai jossain johonkin livenä tapaamaani viehättävään ihmiseen ja kuvan perusteella hän on näyttänyt.. miten sen nätisti sanoisi.. ei niin viehättävältä :) Toki kuva oikeasta elämästä ja esim. harrastusten parissa olisi parempi, mutta ei sitä oikein valaistua kuvaa sen luonnottomampana voi pitää. Ja jos kuvan alkuperää tai tarkoitusta kysytään, niin sanot vain rehellisesti, että olit mallina eräälle kuvausharrastajalle, niin johan alkaa kiinnostaa ja niitä charmantteja piirteitä löytyä ;)

AK-47 opettaa,myös vittuilun se lopettaa.

Itsekin olen törmännyt aikoinaan tuohon, että profiileita tulee kyllä luettua eri tavalla ja jopa ihan sen oman mielialan mukaankin. Joskus sitä lueskelee ilmoitukset oikein optimistisesti ja ajattelee hyvinkin negatiiviset tekstit sarkasmina, mutta sitten kun väsyneenä ilmoituksia selailee, niin tuntuu, että kaikista löytyy rivienvälistä se ketunhäntä piilotettuna.

Mitä sitten tulee kriteereiden ehdottomuuksiin, niin 2 x n. 10v parisuhdetta kun on takana ja ensimmäisestä jälkikasvuakin, niin kyllä sitä katsoo asioita pikkasen toisesta vinkkelistä kuin teininä. Toki kriteerit tässä taas hieman muuttuvat kun teini lähtee sitten maailmalle opiskelujen perään, jolloin uuden puoliskon ei tarvitse olla yhtenään lapseni kanssa tekemisissä (käy hyvin harvoin äidillään) ja näin ollen sitä puolta ei tarvi painottaa kuten nyt. Samoin tupakoimattomuudesta saatan joustaa sitten kun minä olen ainoa joka siitä joudun kärsimään, mutta toki asiasta keskusteltaisiin ja suukkoja on tupakalta palatessa turha pyytää ja asiasta sitten loukkaantua :) Toisaalta ne "eläkehaaveet" alkavat olla nyt suuremmassa roolissa, joten jos 10v sitten pystyikin ajattelemaan, että opetan toisen haluamaan samoja leppoisia eläkepäiviä kuin minäkin, niin nyt tilanne tulee olemaan se, että toisen täytyy niitä jo haluta.. ei tässä kuitenkaan aivan tolkuttomasti ole sitä aikaa opettaa tai erehtyä kolmatta kertaa.

Toki minä voin treffeillä (kahvilla, kävelyllä, elokuvissa, kulttuuritapahtumissa.. missä vain) käydä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei taatusti syvällisempää yhteyttä tule löytymään, mutta jonka seurassa muuten viihtyisin. Voi sitä vastakkaiseen sukupuoleen tutustua ihan vain siksikin, että oppisi heitä vähän paremmin tuntemaan.. toki treffien (onko nämä ne kaveritreffit, joihin jossain viitattiin) tarkoitus pitää olla sitten molemmin puolin selvä.