Hetkessä eletään, ja jälkiviisaus on turhaa.
Takasin naapurille pienen lainan, ei pitänyt olla mitään riskiä. Näyttää lainanloppu tulevan minun maksettavaksi.
Jälkiviisaasti voi sanoa, että jos olisin jättänyt takaamatta, naapurisopu olisi tieten kärsinyt(niin se kärsii nytkin).
Naapurin asema olisi varmaan kukaties parempi, eikä minun tarvitsisi maksaa lainan loppua.
Vaikeita asioita tällaiset.
Terve itsekkyys
23
363
Vastaukset
Niin se jälkiviisaus on viisautta :) Ei niitä naapureitaan voi valita kuin ei sukulaisiakaan, parempi pidättäytyä ja tehdä periaatepäätös.
Niin minä olen tehnyt ja luottokunnan kanssa sopimus on pitänyt:)) Älä masennu nyt on joulukuu.En minä tästä masennu, mutta ei se nyt riemunkiljahduksiakaan nostata.
Vaan, jos kaikki tekee päätöksen, ettei takaa, niin vähän jäykäksi menee, kaipa pankit sitten kehittäisi muun varmistuksen. korko varmaan olisi korkeampi.k-kotton kirjoitti:
En minä tästä masennu, mutta ei se nyt riemunkiljahduksiakaan nostata.
Vaan, jos kaikki tekee päätöksen, ettei takaa, niin vähän jäykäksi menee, kaipa pankit sitten kehittäisi muun varmistuksen. korko varmaan olisi korkeampi.Saattaa olla en noita ynnää. Ajattelen aina yksilökeskeisesti ja tiedän miltä se tuntuu. On kokemusta lähipiiristä. Itse en ole ollut liemessä mutta joku muu. Se velka ei vanhene ennenkuin haudassa. Mieluusti korkeammat korot.
firefox58 kirjoitti:
Saattaa olla en noita ynnää. Ajattelen aina yksilökeskeisesti ja tiedän miltä se tuntuu. On kokemusta lähipiiristä. Itse en ole ollut liemessä mutta joku muu. Se velka ei vanhene ennenkuin haudassa. Mieluusti korkeammat korot.
Samaa se on isossa mittakaavassa tämä Irlannin tilanne.
Suomi on yhtenä takaajana, jos ei Irlanti pysty hoitamaan nyt myönnettyä lainaa pois, niin silloin Suomi joutuu maksamaan omalta osalta.
Tai käytännössä homma on niin, että Suomi joutuu ne rahat sinne Irlantiin laittamaan, ja saa takaisin, jos saa. Hyvin käy, niin saa vähän korkoakin.
- Heikunkeikku
Joo, vaikeita asioita ovat. Inhottavan inhottava juttu. Sinua risoo varmasti enemmän, kuin enemmän.
Jälkiviisas voi olla vaikka viiskytäviis vuotta, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Jos niin tai Jos näin tai Jos ja Jos.... Jossitteluakaan ei kannata kovin pitkään harrastaa.
Onneksi kyseessä on pieni laina. Tosin pienikin laina on liikaa, jos se menee väärän miehen rahoista pois.
Lainan ottajan pitäisi se tietenkin hoitaa. Ehkä hänen elämäntilanteensa on jollakin tavalla muuttunut ja siksi lainan hoito ei ole onnistunut?? Mistäs se tietää.
Näillä eväillä on mentävä eteenpäin. Voisitko harkita meneväsi naapuriin juttelemaan. Heittäisit evähät pöydälle ja kysyisit, että mitäs tehhhhhään. Nyrkin voisit suunnata, ei ei ei ei naapurin silmään, mutta pöydän kiivulle voisit pläjäyttää. Tulis sanoille pikkasen lisäakustiikkaa.
Jos asia on nyt niin, että sinä maksat loppulainan, niin mainiota olisi, jos naapurisi voisi edes pikkuhiljaa, vähittäin maksaa näitä rahoja takaisin. Parempi edes pienoinen summa kuukausittain sinun tilillesi, kuin ei yhtikäs mitään.
Mikäli naapurisi ei tee asian eteen yhtään mitään, ei edes yritä, niin kenties sitten voisi harkita sitä nyrkin muualle asettelua pöydänkiivun sijasta :)
Toivottavasti asia järjestyy.
Voin kuvitella harmistuksesi ja hitutuksen. Pettymyksen ja muut siltä väliltä.:(
Otan osaa.No eilisen surkean päivän kruunasi tuo pankilta tullut kirje.
En minä nyt niin hermona ole, ettenkö men naapurin luona käymään, ja pankissa. jos vaikka sais laina-aikaa jatkettua.Olen minä kuullut, ettei heillä hyvin mene, niin olen yrittänyt muuten jeesata. En vaan ihan ole tiennyt, että elämänhallinta on noin huonoa,
Se kun on niin, että miehen kärsii ryypätä, mutta, jos emäntä alkaa ryyppäämään, niin silloin ollaan heikoilla.
Muuten, jäät on nii-in vahvat nyt, että vaikka junalla ajais, kalaakin on tullut.. Vieläkin posket punoittaa :).- Heikunkeikku
k-kotton kirjoitti:
No eilisen surkean päivän kruunasi tuo pankilta tullut kirje.
En minä nyt niin hermona ole, ettenkö men naapurin luona käymään, ja pankissa. jos vaikka sais laina-aikaa jatkettua.Olen minä kuullut, ettei heillä hyvin mene, niin olen yrittänyt muuten jeesata. En vaan ihan ole tiennyt, että elämänhallinta on noin huonoa,
Se kun on niin, että miehen kärsii ryypätä, mutta, jos emäntä alkaa ryyppäämään, niin silloin ollaan heikoilla.
Muuten, jäät on nii-in vahvat nyt, että vaikka junalla ajais, kalaakin on tullut.. Vieläkin posket punoittaa :).Ikävästi ovat asiat näköjään naapurillasi. Toivottavasti tämä ikävä laina-asia saa aikaan pienoisen tönäisyn naapureittesi mielen sisuksiin ja hoksaavat, että Tarttis teherä jotakin.
Pankki saattaa hyvinkin muuttaa laina-aikaa pidemmäksi, kun tietävät tilanteen. Toivotaan näin.
Järvissä kaiketi jäät jo kestävät jonkinverran. Tokko nyt sentäs junalla... tartteeko sitä nyt Noin paljon liioitella:)
En malta olla kertomatta erästä asiaa, jolle on naureskeltu tavattomasti, kun siitä tulee puhe.
Vuosia vuosia sitten veljeni ja hänen kaverinsa päättivät lähteä mökille. Oli kevät pitkällä ja niinpä veli ja kaveri laittoivat TEHO-systeemin, varmistaakseen todella-todella turvallisen kulkemisen meren jäällä.
He sitoivat paksun köyden vyötäisille. Olivat siis toisiinsa sidotut. Köysi oli aika pitkä. Sikälimikäli toinen putoaisi jäihin, niin toinen voisi hänet sitten helposti vetää ylös. Nämä miehet lähtivät sitten tallustamaan peräkkäin jäätä pitkin. Kumpaisellakin oli paksu keppi kädessä. Etummainen tökkäili edessä olevaa jäätä, varmistaakseen, että se kestäisi :)))
Siinä hissukseen edetessään, haparoivin ja varovaisin askelin, kymmenisen metrinen köysi välissään ja kepit kourassa, alkoi kuulumaan kova ääni heidän takanaan. Pysähtyivät miehet katsomaan taakseen ja sieltä Porhalsi DUMPPERI (siis iso ja painava), jolla oli hiekkakuorma lavalla. Dumpperin kuljettaja meni aivan heidän vierestään ja nosti reippaasti kätensä tervehdykseksi. :)
Veljeni kertoi asian vauhdikkaan värikkäästi. Oli kuulemma jokseenkin noloa seistä siinä näillä miesten varusteilla, kun nii-in isoo vehje päästi jäällä menemähän.
Miesten loppumatka sujui sitten mukavan rennosti, kepit heitettiin "mäkehen" ja taisivat käärästä köydenkin vyötäröiltään veks.:) Heikunkeikku kirjoitti:
Ikävästi ovat asiat näköjään naapurillasi. Toivottavasti tämä ikävä laina-asia saa aikaan pienoisen tönäisyn naapureittesi mielen sisuksiin ja hoksaavat, että Tarttis teherä jotakin.
Pankki saattaa hyvinkin muuttaa laina-aikaa pidemmäksi, kun tietävät tilanteen. Toivotaan näin.
Järvissä kaiketi jäät jo kestävät jonkinverran. Tokko nyt sentäs junalla... tartteeko sitä nyt Noin paljon liioitella:)
En malta olla kertomatta erästä asiaa, jolle on naureskeltu tavattomasti, kun siitä tulee puhe.
Vuosia vuosia sitten veljeni ja hänen kaverinsa päättivät lähteä mökille. Oli kevät pitkällä ja niinpä veli ja kaveri laittoivat TEHO-systeemin, varmistaakseen todella-todella turvallisen kulkemisen meren jäällä.
He sitoivat paksun köyden vyötäisille. Olivat siis toisiinsa sidotut. Köysi oli aika pitkä. Sikälimikäli toinen putoaisi jäihin, niin toinen voisi hänet sitten helposti vetää ylös. Nämä miehet lähtivät sitten tallustamaan peräkkäin jäätä pitkin. Kumpaisellakin oli paksu keppi kädessä. Etummainen tökkäili edessä olevaa jäätä, varmistaakseen, että se kestäisi :)))
Siinä hissukseen edetessään, haparoivin ja varovaisin askelin, kymmenisen metrinen köysi välissään ja kepit kourassa, alkoi kuulumaan kova ääni heidän takanaan. Pysähtyivät miehet katsomaan taakseen ja sieltä Porhalsi DUMPPERI (siis iso ja painava), jolla oli hiekkakuorma lavalla. Dumpperin kuljettaja meni aivan heidän vierestään ja nosti reippaasti kätensä tervehdykseksi. :)
Veljeni kertoi asian vauhdikkaan värikkäästi. Oli kuulemma jokseenkin noloa seistä siinä näillä miesten varusteilla, kun nii-in isoo vehje päästi jäällä menemähän.
Miesten loppumatka sujui sitten mukavan rennosti, kepit heitettiin "mäkehen" ja taisivat käärästä köydenkin vyötäröiltään veks.:)Jos minä olen jotakin toivonut, niin sitä, että virallinen Suomi, presidetti etunenässä ottais enemmän kantaa tuohon alkoholin liikakäyttöön. Siitä tulee niin monenlaisia ongelmia.
Tämäkin minun niskaan kaatunut tilanne on yksi tuhansien joukossa, kun hyvin Fiksuilta ihmisiltä menee elämänhallinta viinan vuoksi.
Raha ja ystävät, raha ja sukulaiset raha ja naapurit. Siinä sitä viisautta tarvittais, joka yleensä tulee jälkijunassa.
Toivottavasti ei ole kovin suuri summa se loppu.Ei se sen isompi ole, kun puoltoista tonnia, mutta jos se on syömävelkaa, niin se on loputon suo.
Vannottiin kyllä, ettei riskiä ole.
Kun olis sopivat itsekäs, niin se olisi kaikille paras.
kirjoitetut viestit ja onneksi et sentään ole ylipääsemättömässä tilanteessa.
No olen itse maksanut yhdeksänkytluvun alkupuolella melko isohkon takausvatuun ja tälläkin hetkellä olisi saatavia eräästä kaupasta, josta tuli minun osalle lahjoittajan rooli.
No olen aina ajatellut asiat niin, että jos oma elämä ei jostakin menetyksestä kaadu, niin en uhraa siihen yhtäään enempää ajatuksiani tarmoani, kuin on käytännön kannalta pakko.
Aikanaan hoidin pankkitakauksen pois ja otin tämän velallisen töihin, yli puoleksi vuotta täydellä palkalla,
Yhtään markka en tileistä pidättänyt, enkä myöskään jälkikäteen ole yhtään kertaa tilille vaatinut, Vaikka hänellä nykyisin on asiat kunnossa ja asuu ok talossa( jota takasin) ja heillä molemmat ansiotyössä.
Sama tämän 'lahjoityksen suhteen', olen mielessäni asian todennut, että nyt kävi tälläviisiin, ja pärjään ilman näitä jäämättä saamia rahoja, En siksi viitsi niiden perään edes kysellä, sillä vaikka tiedän, että nekin rahat saisin, jos oikein siihen tarmoni suuntaisin. Katson kuitenkin itseni kannalta paljon paremmaksi, kun annan asian olla.
Juu ja en ole enää kovin 'varakas' eikä tuloni kummoiset, mutta pärjään omillani.
Rahaan ja tavaraan minulla ei ole erityisiä intohimoja vaikka paljon niiden kanssa olen joutunut puljaamaan.
Vieläkään minä en onneksi ole menettänyt uskoa toisiin ihmisiin, ja olen siitä mielissäni. Mikään ei tee elämästä hankalampaa, kuin varautunut suhtautuminen toisiin ihmisiin!
En tiedä käsititkö, mitä ajan takaa, mutta näin olen asoita omalla kohdalla ratkonut ja olen vielä suurinpiirtein täysissä sielun jos en ruumiinvoimissa!
Tsemppiä kuitenkin toivotan, ja armeliasta mieltä varsinkin itseäsi kohtaan!!Tuo armeliaan mielen toivotus, varsinkin itseä kohtaan osui aika oikeaan.
Minä kuiten aika hyväluontonen olen, jasitä mielellään auttaa, mutta tässä tapauksessa tuo "auttaminen" pahensi ongelmia(luultavasti), ja minä joudun luultavasti vielä maksamaan.
Ei se ylipääsemätön ole, kaukana siitä
Takauksia en ole ennen joutunut maksamaan, mutta rahaa olen lainannut, ja sille tielle on jäänyt.
Parikymmentä vuotta sitten olleen laman jälkeen lainasin nykyrahassa varmaan tuhannen euron verran, ja ainakin saman verran jäi saamatta tehdyistä töistä.
Mutta, aivan samoin, kuin Sinä, olen vetänyt noiden saatavien yli ristit.
Jos lähtisin karhuamaan niitä saatavia pois, niin näiden asema huononisi moninverroin enemmän, mitä minun paranisi.
En tiedä, pakosta alkaa jonkimmoinen varautuminen, ainakin oudompiin tulla.k-kotton kirjoitti:
Tuo armeliaan mielen toivotus, varsinkin itseä kohtaan osui aika oikeaan.
Minä kuiten aika hyväluontonen olen, jasitä mielellään auttaa, mutta tässä tapauksessa tuo "auttaminen" pahensi ongelmia(luultavasti), ja minä joudun luultavasti vielä maksamaan.
Ei se ylipääsemätön ole, kaukana siitä
Takauksia en ole ennen joutunut maksamaan, mutta rahaa olen lainannut, ja sille tielle on jäänyt.
Parikymmentä vuotta sitten olleen laman jälkeen lainasin nykyrahassa varmaan tuhannen euron verran, ja ainakin saman verran jäi saamatta tehdyistä töistä.
Mutta, aivan samoin, kuin Sinä, olen vetänyt noiden saatavien yli ristit.
Jos lähtisin karhuamaan niitä saatavia pois, niin näiden asema huononisi moninverroin enemmän, mitä minun paranisi.
En tiedä, pakosta alkaa jonkimmoinen varautuminen, ainakin oudompiin tulla.taitaa sullakin olla.
En enää takaamaan lähtisi kuin omia lapsia, tai lähisukulaisia jos tarvetta olisi.
Eniten sisintä missä tahansa asiassa kalvaa oma mieli, varsinkin jos on jämptiin asioiden käsittelyyn ja hoitoon opetellut/ opetettu kodin ja omien valintojen kautta.
jl.
Tuosta varautumisesta yks hyvin(rahallisesti) pieni juttu: Myin joku vuos sitten varaosia suurinpiirtein 150.e.n. edestä. kaveri kävi hakemassa ne (sovitusti) niin etten ollut itse paikalla. No, maksaminen unohtui ja olin asian haudannut mielestäni. Oliskohan lähes kolme vuotta kulunut, kun sain kirjeen, mukaan oli laitettu 20€ seteli ja muutaman rivin teksti.
Hän kovasti pahoitteli tekemistään, kiitteteli 'pitkämielisyyttäni'! Kertoi että on rahat olleet tiukalla kaiken aikaa, mutta ei ole uhohtanut 'velkaansa'.
Allekirjoitus alla.
Jos olisi ollut puh.no. mukana, olisin hänelle ilmoittanut, että velka on tällä kirjeellä hoidettu!
Jos satuu tämän lukemaan, kun meidän ikäryhmäämme on, niin tosiaan asia hänen kohdaltaan on minun puolesta asiallisesti hoidettu ja "syyllisyyttä" ei tarvitse asiasta tuntea!!
- ...
Kyllä naapuria pitää auttaa, totta. Mutta ei enenpää, kuin lompakossa on rahaa. Kattelin tossa aikanaan, kun serkkupojalla oli kiva rivari kaksio. Ennen sillä oli maatila. Ennen kuin takasi iänikuisen naapurinsa lainaa. Siinä on nyt kaks konkussin tehnyttä tilallista. Maat meni suurtilalliselle ja pytingit kelle lie. Ainoa, joka pärjäsi asiassa oli Osuuspankki.
Asiassa se vika, että takauksia tehdessä pitäisi itsellä olla lakimies, joka on myös ennustaja. Lakimiehiä kyllä on, mutta ennustajia eioikeasti ole olemassa, on vaain päättelijöitä ja arvailijoita, ja se on vähän niinkuin höpsismiä, voi mennä oikein, tai ei.
=DW=- ...
Osannottoni. Toivottavasti ei tullut kovin kalliksi.
=DW= ... kirjoitti:
Osannottoni. Toivottavasti ei tullut kovin kalliksi.
=DW=No Sulla se vasta hyvä idea on näin vanhanaikaiselle. "Ei pidä antaa enemmän mitä lompakossa on rahaa".
Se ei niin paljon kirveltäis, jos sen antais lompakosta, kun että se kiertää pankin kautta.
Sitä kun ei noita hölmöyksiä tee mieli levitellä, kun tälle Suomi24:lle.- oppia ikä kaikki
on ollut periaatteena 80-luvun lopusta saakka se, että autan naapuria/ystäviä, mutta en takaamalla. Olen lainannut käteistä pieniä summia eräälle, mutta on maksanut takaisin.
80-luvun lopulla haksahdimme takaamaan sisaren miehen ( yrittäjä) lainaa ja se uhkasi kaatua meidän maksettavaksi. Tuli pankista vaateet ja luottokortit meni ym , mutta sitten erään käänteen johdosta emme joutuneet maksamaan. Eniten korpesi jälkikäteen se, että pariskunta eli "leveää elämää" - käytännössä velkarahalla ja vielä se, että sisar pyysi takausta, mies( avo) oli täysin ulkopuolella ja kuitenkin yritys oli puhtaasti miehen.
Se oli oppi kantapään kautta, joka säikäytti. Sen jälkeen on tullut kummitytön taholta pyyntö asuntolainan takauksesta ja kas kummaa sekin tuli äitinsä kautta( olisi periaatteessa tytön pitänyt itse pyytää,) johon osasin sanoa, että jos takaan, ketään niin ainoastaan omien lapsieni asuntolainoja. Siihen vedän rajan ja se on pitänyt. Käytännössä olen sitten ollut takaajana kahden lapseni asuntolainoissa ja niistäkin olen päässyt irti, kun kyse oli osalainoista, jotka maksoivat ensin pois. - ...
oppia ikä kaikki kirjoitti:
on ollut periaatteena 80-luvun lopusta saakka se, että autan naapuria/ystäviä, mutta en takaamalla. Olen lainannut käteistä pieniä summia eräälle, mutta on maksanut takaisin.
80-luvun lopulla haksahdimme takaamaan sisaren miehen ( yrittäjä) lainaa ja se uhkasi kaatua meidän maksettavaksi. Tuli pankista vaateet ja luottokortit meni ym , mutta sitten erään käänteen johdosta emme joutuneet maksamaan. Eniten korpesi jälkikäteen se, että pariskunta eli "leveää elämää" - käytännössä velkarahalla ja vielä se, että sisar pyysi takausta, mies( avo) oli täysin ulkopuolella ja kuitenkin yritys oli puhtaasti miehen.
Se oli oppi kantapään kautta, joka säikäytti. Sen jälkeen on tullut kummitytön taholta pyyntö asuntolainan takauksesta ja kas kummaa sekin tuli äitinsä kautta( olisi periaatteessa tytön pitänyt itse pyytää,) johon osasin sanoa, että jos takaan, ketään niin ainoastaan omien lapsieni asuntolainoja. Siihen vedän rajan ja se on pitänyt. Käytännössä olen sitten ollut takaajana kahden lapseni asuntolainoissa ja niistäkin olen päässyt irti, kun kyse oli osalainoista, jotka maksoivat ensin pois.Takaaminen trittäjälle on käytännössä samaa kuin sijoittaminen yritykseen. Jos yrittäjä outuu hakemaan takauksia, pitäisi varoitus summereiden soida ja kovaa.
Konditionaali. "-isi". Käytännössä ihminen luulee lainaavansa toiselle ihmiselle. Mutta miksi ihmeessä se toinen ihminen, joka siis on yrittäjä, joutuu pyytämään takaajia? Eikö firma tuota tarpeeksi? Kassakriisi firmassa? Jos työläinen ei saa palkkaansa töistä, se menee jonnekin ammattiliitton tai työvoimatoimistoon. Siis lopettaa työsuhteensa välittömästi. Yrittäjä ottaa pankista lainaa ja pyytää takaajakseen naisystävänsä sisaren.
Tohon halpaan on mennyt monet.
=DW= - oppia ikä kaikki
... kirjoitti:
Takaaminen trittäjälle on käytännössä samaa kuin sijoittaminen yritykseen. Jos yrittäjä outuu hakemaan takauksia, pitäisi varoitus summereiden soida ja kovaa.
Konditionaali. "-isi". Käytännössä ihminen luulee lainaavansa toiselle ihmiselle. Mutta miksi ihmeessä se toinen ihminen, joka siis on yrittäjä, joutuu pyytämään takaajia? Eikö firma tuota tarpeeksi? Kassakriisi firmassa? Jos työläinen ei saa palkkaansa töistä, se menee jonnekin ammattiliitton tai työvoimatoimistoon. Siis lopettaa työsuhteensa välittömästi. Yrittäjä ottaa pankista lainaa ja pyytää takaajakseen naisystävänsä sisaren.
Tohon halpaan on mennyt monet.
=DW=oli yhden miehen firmasta( rakennusala) ja olimme todella sinisilmäisiä kun näimme vain elämästä leveän sen puolen ja sitä haluttiin näyttää. Sisar sanoi, että tilanne takuutarve on väli-aikainen ja riskiä ei ole. Pelkkää kusetusta oli. Jälkikäteen sisar paljasti, että laskuja oli kymmenien senttien pino ja mies piti kaiken aikaan pimeää työvoimaa, eikä maksanut mitään työnantaja maksuja saati veroja. "Yrittäjyys" ei loppunut konkurssiin vaan tekivät vielä töitä pimeinä etelä-suomessa ja tuli kehuja että niinhän ne kaikki tekee.Sanoi vain, että kunpa tietäisit, miten hesassa toimitaan, putkimiehet ym kaikki ovat samaa jengiä ja urakat pyörivät tuttujen pimeiden työntekijöiden kesken. Olin todella katkera sisarelle, sillä teko oli häneltä edesvastuuton kun tiesi päälle kaatuvista veloista.
Takuu mihin haksahduimme ei ollut jätti suuri ( 180 000 mk) mutta oli sen ajan mittapuun mukaan kuitenkin suuri normaalipalkkaisille. Käytännössä omaisuutemme laitettiin hukkaamiskieltoon jne... Sitten tuli pelastava oljenkorsi, jota en tässä tuo esiin. Meni joitain kuukausia ja luottotiedot palautui ennalleen. Pariskunnalle tuli ero ja mies jatkoi pimeää työtä etelä-suomessa ja jatkanee edelleenkin. Hän ehti tuhota kaikenlaista ympäriltään. Sisaren ja sisaren aikuisen lapsen luottotiedot kun otti heidän nimissään( kai lupasivat jostain syystä) kaikkea mitä ei itse saanut.Puhelinliittymää ja kaikkea mitä piti ostaa eikä saanut ilman luottotietoja...Enpä ihmettele kun nykyään on nostettu pimeä työvoima päivänvaloon ja se pitäisi saada loppumaan tai vähenemään ainakin.
- tomppa2006
...jäin itsekseni pohtimaan tuota seikkaa...
Että mitä hyötyä itsellesi oli naapurin lainan takaamisesta? En tarkoita että kaikesta pitäisi jotain rahallista hyötyä ollakaan, mutta naapurit ovat minulle sen verran vieraita ja vaihtuneet niin moneen kertaan, etten lähtisi takaushommaan. Sukulaissuhteet jotenkin velvottavat ja olen esim. sisareni lainan takaajana. Ei meidän sisarrussopu siitä menisi, vaikka hänelle tulisikin maksuvaikeuksia.Eihän siitä mitään hyötyä ole.
Mutta kun on tuttu ihan mukava mies, monesti samoissa töissäkin oltu.
Sitä on vaikea sanoa, ettei luota toiseen. Sitä luottamusta kai mitataan.
Ei ventovieraita takaukseen kysellä.
- RIMMIR
Miksi nämä naapurit eivät hae itseään henkilökohtaiseen konkurssiin? Varsinkin jos kyseessä on vielä päihteiden väärinkäyttö joka tekee sen elämän hallinnan tosi vaikeaksi. Jos heillä on ok-talo tai rivari tai osake tai auto niin eikö pankki ota ne lainoja vastaan etukädessä.?
Sitten mietityttää toinenkin asia, eikö sitä velkasaneerausta voisi antaa myös takaajille??En näistä velka-asioista ole kovin hyvin perillä.
Enkä tiedä näiden muista lainoista, onko niitä.
Mutta eikai nyt noin pienen summan vuoksi kukaan konkusssiin itseään hae. Enkä minäkään sellaista toivo. mieluummin maksan loppulainan pois, ja panen kädet nöyrästi ristiin, jos sillä selviävät.
Velkasaneeraukseen tarvitaan todellisia maksu- ja rahavaikeuksia, ja minä olen ihan vakavarainen. Kyllä minä tuon summan pystyn maksamaan helposti, jos se maksuun tulee.
Talot ja muu omaisuus menisi silloin myyntiin, jos minä en pystyisi maksamaan.
Mutta kun minä olen taannut, niin silloin minä siitä ensisijaisesti vastaan.
Sellainen kannattaa pitää mielessä näissä takaushommissa.
Jos takaajia on useita, niin on hyvä katsoa, että muutkin pystyvät vastaamaan takauksesta, jos eivät, koko summa peritään kokonaan sellaiselta, jolta voidaan periä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih506733Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6752915Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831270Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.971249- 841235
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611144- 891130
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2371100- 721012
- 241911