Jääpuikkoja katolta

nauroin!

26 kirjoitti:

nauroin!

Kyllä se on näin jälkikäteen monta kertaa naurattanut meitäkin. Jo se kun siellä bussissa kaaduttiin ja siltä mun ystävältä lensi silmälasit päästä ja minä kysyin , että sattuiko, niin hän vastasi vaan, että missä mun silmälasini on. No löytyiväthän ne, eivätkä menneet rikkikään. Silmät vesissä ollaan jälkeenpäin naurettu, mutta silloin oli nauru kyllä kaukana koko matkasta ja tapahtumista.

Tiltu. kirjoitti:

Kyllä se on näin jälkikäteen monta kertaa naurattanut meitäkin. Jo se kun siellä bussissa kaaduttiin ja siltä mun ystävältä lensi silmälasit päästä ja minä kysyin , että sattuiko, niin hän vastasi vaan, että missä mun silmälasini on. No löytyiväthän ne, eivätkä menneet rikkikään. Silmät vesissä ollaan jälkeenpäin naurettu, mutta silloin oli nauru kyllä kaukana koko matkasta ja tapahtumista.

Lue lisää

miten ryöstettiin ? vai varastettiinko se. Olisko iso juttu jos kertoisit tarkemmin. Muutama tapaus on tiedossa tekotapoineen...
Hyvä, kun teit rikosilmoituksen. Moni Suomalainen häpeää asiaa ja jättää ilmoituksen tekemättä.

utelisin. kirjoitti:

miten ryöstettiin ? vai varastettiinko se. Olisko iso juttu jos kertoisit tarkemmin. Muutama tapaus on tiedossa tekotapoineen...
Hyvä, kun teit rikosilmoituksen. Moni Suomalainen häpeää asiaa ja jättää ilmoituksen tekemättä.

Lue lisää

Olimme vieneet isomman vetolaukun sataman säilytykseen ja ajattelimme mennä vähän kaupungille, kun edellisenä iltana kaikki jäi sen laivajutun takia. Kävimme, oliko se nyt Sadamarket vai mikä, ihan lähellä satamaterminaalia. Ystäväni osti sieltä jotakin pientä ja jatkoimme matkaa. Siinä on semmoinen aukio ja kun oli talvi, pieni polku lumen keskellä. Me kävelimme katua keskellä kirkasta päivää ja kaksi naista juoksi sieltä aukiolta jokin myytävä pusero semmosessa aika isossa paketissa mukanaan. Minulla oli olan yli käsilaukku, jossa oli semmonen lippa. No ihan siihen kylkeen kiinni se toinen nainen tuli sen puseropakkauksen kanssa. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miten se tapahtui, mutta ihmettelin vain kun en meinannut päästä siitä naisesta eroon. Se pusero oli vain hämäystä ja suuressa litteässä paketissa, jotta on näkösuoja ja huomioni pois siitä, mitä hän touhuaa laukkuni kanssa. Toinen nainen oli siinä taustalla. Kun lopulta päästiin jatkamaan matkaa kohden liikennevaloja, niin katsoin laukkuuni ja lompakko oli poissa. Naiset olivat myös jo matkan päässä ja minä läksin juoksemaan kohti Sadamarketia, kun ajattelin, että se lompakko olisi jäänyt sinne liikkeeseen. Eihän se siellä ollut ja soittivat ystävällisesti poliisit paikalle. Jotenkin sain soitettua pankkikorttien kuoletukseen, vaikka olin ihan lähes shokissa. Poliisit osasivat suomea tai naispoliisi puhui hyvinkin suomea. He veivät meidät poliisiasemalle, jossa odotimme sitten tulkkia. Nämä poliisit lähtivät taas omalle kierrokselleen. Tulkki kysyi, että sanoivatko niin ja niin nämä varkaat. Ja juuri niin sanoivat meille siinä ryöstötilanteessa. Olivat siis poliisin tuttuja jo ennestään. Tehtiin rikosilmoitus. Ne meidät sinne asemalle tuoneet poliisit tulivat ja ajoivat meidät sitten satamaan. Olivat erittäin ystävällisiä.

Tätä tapahtuu kuulemma ihan viikottain siellä ja nythän oli myös ohjelma taannoin Tallinnan taskuvarkaista telkkarissa.
Minä onneton olin jättänyt lompakkoon kaikki mahdolliset kortit ajokorttia myöden. Tuli tunne, että on viety koko identiteetti. Oli se järkytys. Käteistä rahaa eivät paljon saaneet. Kaikki kortit piti uusia. Siinä on iso homma. Nytpä opin, että en enää kuljeta kuin välttämättömät kortit mukana matkoilla. Tyhmyydestä sakotetaan.

Tästä tuli ihan romaani, mutta kun kysyit, niin kerroin. Olivat muuten tummasilmäisiä romaninaisia nuokin varkaat.

Tiltu. kirjoitti:

Olimme vieneet isomman vetolaukun sataman säilytykseen ja ajattelimme mennä vähän kaupungille, kun edellisenä iltana kaikki jäi sen laivajutun takia. Kävimme, oliko se nyt Sadamarket vai mikä, ihan lähellä satamaterminaalia. Ystäväni osti sieltä jotakin pientä ja jatkoimme matkaa. Siinä on semmoinen aukio ja kun oli talvi, pieni polku lumen keskellä. Me kävelimme katua keskellä kirkasta päivää ja kaksi naista juoksi sieltä aukiolta jokin myytävä pusero semmosessa aika isossa paketissa mukanaan. Minulla oli olan yli käsilaukku, jossa oli semmonen lippa. No ihan siihen kylkeen kiinni se toinen nainen tuli sen puseropakkauksen kanssa. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miten se tapahtui, mutta ihmettelin vain kun en meinannut päästä siitä naisesta eroon. Se pusero oli vain hämäystä ja suuressa litteässä paketissa, jotta on näkösuoja ja huomioni pois siitä, mitä hän touhuaa laukkuni kanssa. Toinen nainen oli siinä taustalla. Kun lopulta päästiin jatkamaan matkaa kohden liikennevaloja, niin katsoin laukkuuni ja lompakko oli poissa. Naiset olivat myös jo matkan päässä ja minä läksin juoksemaan kohti Sadamarketia, kun ajattelin, että se lompakko olisi jäänyt sinne liikkeeseen. Eihän se siellä ollut ja soittivat ystävällisesti poliisit paikalle. Jotenkin sain soitettua pankkikorttien kuoletukseen, vaikka olin ihan lähes shokissa. Poliisit osasivat suomea tai naispoliisi puhui hyvinkin suomea. He veivät meidät poliisiasemalle, jossa odotimme sitten tulkkia. Nämä poliisit lähtivät taas omalle kierrokselleen. Tulkki kysyi, että sanoivatko niin ja niin nämä varkaat. Ja juuri niin sanoivat meille siinä ryöstötilanteessa. Olivat siis poliisin tuttuja jo ennestään. Tehtiin rikosilmoitus. Ne meidät sinne asemalle tuoneet poliisit tulivat ja ajoivat meidät sitten satamaan. Olivat erittäin ystävällisiä.

Tätä tapahtuu kuulemma ihan viikottain siellä ja nythän oli myös ohjelma taannoin Tallinnan taskuvarkaista telkkarissa.
Minä onneton olin jättänyt lompakkoon kaikki mahdolliset kortit ajokorttia myöden. Tuli tunne, että on viety koko identiteetti. Oli se järkytys. Käteistä rahaa eivät paljon saaneet. Kaikki kortit piti uusia. Siinä on iso homma. Nytpä opin, että en enää kuljeta kuin välttämättömät kortit mukana matkoilla. Tyhmyydestä sakotetaan.

Tästä tuli ihan romaani, mutta kun kysyit, niin kerroin. Olivat muuten tummasilmäisiä romaninaisia nuokin varkaat.

Lue lisää

Kun 15 v. sitten ostimme tämän rivitalohuoneuston, muistan ensimmäisenä talvena valtavat jääpuikot ruokailutilan ikkunassa. Se oli kuin Sibeliusmonumentti ylösalaisin. Ikkunassa on tuuletusikkuna ja luulin siitä karkaavan lämmön aiheuttavan tuon suuren puikkomuodostelman.

Kuitenkin uusittuamme peltikaton ja puhdistettuamme vesikourut vuosittain jäi tuo ilmiö pois.
Tätä nykyään on vain keväisin ulko-oven yläpuolella pari jääpuikkoa, jotka joudun rikkomaan, mutta siihen kai vaikuttaa ovesta karkaava lämpö ja aurinko keväällä. Lippaa ei siihen ole rakennettu, mikä estäisi jään tiputtelmasta vettä niskaan sulaessaan.

Tallinnasta muistuu mieleen tuttavamme, jolta vietiin lompakko polvitaskusta. Kopla oli järjestänyt tappelunujakan ravintolan sisäänkäynnissä, ja siinä ahtaudessa sieppasivat näppärästi lompakon. Tuttavamme huomasi vasta istuessamme ravintolan pöydässä tapahtuneen. Aivan järjestetty nujakka sekin oli.

Oli vielä 70-vuotis juhlaillallinen, ja sääliksi kävi päivänsankaria! No, mieheni tarjosi illallisen, mutta silti....

Tiltu. kirjoitti:

Olimme vieneet isomman vetolaukun sataman säilytykseen ja ajattelimme mennä vähän kaupungille, kun edellisenä iltana kaikki jäi sen laivajutun takia. Kävimme, oliko se nyt Sadamarket vai mikä, ihan lähellä satamaterminaalia. Ystäväni osti sieltä jotakin pientä ja jatkoimme matkaa. Siinä on semmoinen aukio ja kun oli talvi, pieni polku lumen keskellä. Me kävelimme katua keskellä kirkasta päivää ja kaksi naista juoksi sieltä aukiolta jokin myytävä pusero semmosessa aika isossa paketissa mukanaan. Minulla oli olan yli käsilaukku, jossa oli semmonen lippa. No ihan siihen kylkeen kiinni se toinen nainen tuli sen puseropakkauksen kanssa. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miten se tapahtui, mutta ihmettelin vain kun en meinannut päästä siitä naisesta eroon. Se pusero oli vain hämäystä ja suuressa litteässä paketissa, jotta on näkösuoja ja huomioni pois siitä, mitä hän touhuaa laukkuni kanssa. Toinen nainen oli siinä taustalla. Kun lopulta päästiin jatkamaan matkaa kohden liikennevaloja, niin katsoin laukkuuni ja lompakko oli poissa. Naiset olivat myös jo matkan päässä ja minä läksin juoksemaan kohti Sadamarketia, kun ajattelin, että se lompakko olisi jäänyt sinne liikkeeseen. Eihän se siellä ollut ja soittivat ystävällisesti poliisit paikalle. Jotenkin sain soitettua pankkikorttien kuoletukseen, vaikka olin ihan lähes shokissa. Poliisit osasivat suomea tai naispoliisi puhui hyvinkin suomea. He veivät meidät poliisiasemalle, jossa odotimme sitten tulkkia. Nämä poliisit lähtivät taas omalle kierrokselleen. Tulkki kysyi, että sanoivatko niin ja niin nämä varkaat. Ja juuri niin sanoivat meille siinä ryöstötilanteessa. Olivat siis poliisin tuttuja jo ennestään. Tehtiin rikosilmoitus. Ne meidät sinne asemalle tuoneet poliisit tulivat ja ajoivat meidät sitten satamaan. Olivat erittäin ystävällisiä.

Tätä tapahtuu kuulemma ihan viikottain siellä ja nythän oli myös ohjelma taannoin Tallinnan taskuvarkaista telkkarissa.
Minä onneton olin jättänyt lompakkoon kaikki mahdolliset kortit ajokorttia myöden. Tuli tunne, että on viety koko identiteetti. Oli se järkytys. Käteistä rahaa eivät paljon saaneet. Kaikki kortit piti uusia. Siinä on iso homma. Nytpä opin, että en enää kuljeta kuin välttämättömät kortit mukana matkoilla. Tyhmyydestä sakotetaan.

Tästä tuli ihan romaani, mutta kun kysyit, niin kerroin. Olivat muuten tummasilmäisiä romaninaisia nuokin varkaat.

Lue lisää

Tuttu aukio. Aivan samalla tavalla ovat mustalaiset toimineen useamman vuoden kaupaten neuleita. Useastl on laukun kantohihnakin katkaistu ja viety koko laukku.
Moni varkaus tapahtuu noustessa bussiin, edessä kulkeva pysähtyy takana tuleva varastaa lompakon monasti takataskusta ja antaa sen kolmannelle joka pinkoo pakoon. Päihtynyt henkilö tuupataan, mukamas vahingossa kumoon ja anteeksi pyydellen nostetaan pystyyn, samalla käydään taskut lävitse. Viru hotellin aukiolla sama temppu tehtiin kolmasti samalle henkilölle jokas kiiteli aina auttajiaan.
Ensi kerralla olet varovaisempi. Tapauksesi oli kuitenkin lievemmästä päästä.
Hyvää jatkoa.

Mistään ei haluttaisi luopua, mikä on rahalla hankittu.
Kuitenkin se lämpö, joka yläeristeen läpi ullakolle pääsee, on jo hukkalämpöä ja se kannattaa surutta laskea harakoille, mutta ei vesikaton lävitse.
Yläeristeen paksuutta on vuosien mittaan lisätty ja se tietysti vähentää myös jääpuikkoja.
Usein varsinainen syy löytyy kuitenkin kiinteistön lämmön säädöstä.

Jopel kirjoitti:

Mistään ei haluttaisi luopua, mikä on rahalla hankittu.
Kuitenkin se lämpö, joka yläeristeen läpi ullakolle pääsee, on jo hukkalämpöä ja se kannattaa surutta laskea harakoille, mutta ei vesikaton lävitse.
Yläeristeen paksuutta on vuosien mittaan lisätty ja se tietysti vähentää myös jääpuikkoja.
Usein varsinainen syy löytyy kuitenkin kiinteistön lämmön säädöstä.

Lue lisää

Lämmön eristystä ylä pohjaan on lisätty joissakin tapauksissa liikaa ja kun kosteutta kuitenkin pääsee siihen eristeeseen, sen haihtuminen paksussa eristeessä kestää niin kauan että eristeeseen muodostuu hometta, vaikka tuuletusta olisikin home leviää huone ilmaan.

Moni suuri homeen etsintä työ ja remontointi väärästä kohteesta olisi säästytty kun olisi huomattu homeen olevankin peräisin ylä pohjasta. Liian paksu eriste ylä pohjassa on suuri virhe.

joutavoinen kirjoitti:

Lämmön eristystä ylä pohjaan on lisätty joissakin tapauksissa liikaa ja kun kosteutta kuitenkin pääsee siihen eristeeseen, sen haihtuminen paksussa eristeessä kestää niin kauan että eristeeseen muodostuu hometta, vaikka tuuletusta olisikin home leviää huone ilmaan.

Moni suuri homeen etsintä työ ja remontointi väärästä kohteesta olisi säästytty kun olisi huomattu homeen olevankin peräisin ylä pohjasta. Liian paksu eriste ylä pohjassa on suuri virhe.

Lue lisää

Eriste ei saa muodostaa kosteussulkua, eli sen pitää olla ilmava.
Joskus on nähty sellainen ratkaisu, että yläeristeen päälle on laitettu tiivis kerros levyistä tai muovista.
Se on takuuvarma homepesä.