Kuinka moni tänne kirjoitteleva on sitä mieltä, että ei ehkä enää koskaan löydä sopivaa kumppania
itselleen etsinnästä huolimatta? Itselläni alkaa ainakin olla sellainen olo, ettei ehkä enää löydä kumppania
itselleen. Vuodet vaan vierivät ja alkaa tuntua siltä, että ne parhaat alkavat olla jo kohta takana.
Nuorena sitä ajatteli, että onhan tässä vielä aikaa löytää se oikea, vaan kun niin ei ole käynytkään.
Surulliselta tuntuu, kuinka julmasti ex-kihlattuni niin varmasti halusi päätyä siihen, ettei suhteemme enää jatku. Ainahan minulla on niin käynyt, minut on jätetty, minä en olisi jättänyt toista.
Tänään kotiin tullessani yksinäisyyden tunne vihlaisi todella syvältä. Tuntui pahalta ja tyhjältä.
Ei minulla ole enää edes montaa ystävää elämässäni ja ei mieskavereiden kesken ole helppo alkaa puhua yksinäisyyden tunteista. Välillä tulee sellainen olo, että olisi parempi, kun olisi jo kuollut.
Mitään muutosta asian suhteen ei ole luvassa, vain lisää pahaa oloa siitä, että joutuu olemaan yksin,
enkä ole edes mitenkään rumannäköinen, enkä lihava.
Onko muilla samanlaisia tunteita?
http://www.youtube.com/watch?v=D3-TgDjcBL0
Usko/luottamus toiseen
13
388
Vastaukset
- Haluan antautua.....
Olla ajatukset samat kuin minulla. Itse haluasin vakavan suhteen loppuelämäkseni. Enkä suhdetta jossa olen antanut anteeksi monta tekoa ja joudun aina itse pyytämään anteeksi syyttelyäni. Huomasin että tässä suhteessa mies tekee mitä haluaa ja minä mitä hän käskee :( Haaveilen että löydän miehen jota voin rakastaa täydestä sydämmestäni kuin myös hän rakastaisi minua. Haluaisin tuntea olevani ainut nainen maanpäällä hänelle ja tekisin kaikkeni että mieheni olisi onnellinen joka asiassa minun kanssani.
Tuo Gary Mooren kappale toi kyyneleet silmiini, olen aina pitänyt hänen kappaleistaan .- lottamari<3
Just, ja taas tekisit kaikkesi miehen puolesta ja olisit siinä samassa kusessa kuin edellisessäkin suhteessasi, nice...
No täs on ainakin yksi mies joka on miettinyt noita samoja asioita monta kertaa eron jälkeen. Erosta on kulunut jo 3 vuotta eikä mukavaa kumppania ole vaan löytynyt etsinnöistä huolimatta. Itse olen ajatellut sitä et mistähän sitä minua oikein rankaistaan kun sitä mukavaa naista ei ole löytynyt vaikka omasta mielestäni en ole ihan rumimmasta päästä. Töissäkin kysyin eräältä naiselta et jos olisin ehdotellut jotain vakavaa pikkujouluissa niin hän olisi kuulemma nauranut minulle. Tuo lause hieman kirpaisi sisintäni. Tosin tuo nainen ei nyt ihan vastaa mun ihanne kumppania mut kuitenkin.
Nuorempana sitä ajatteli et sit kun mulla ja mun parhaalla kaverilla on naiset vierellä niin sit pidetään yhteisiä saunailtoja tai viini/juusto kestejä mutta, nuo eivät ole oikein toteutuneet. Kyllähän nuo jutut toteutu avioliitossa vähän aikaa kunnes kaverit rupes huomaamaan millainen exäni oli. Exäni oli narsisti luonteeltaan sekä ADHD joten kemut jäi loppu ajasta pitämättä. Minut on aina jätetty ja tiedän yhden syynkin eli en voi saada lapsia ollenkaan. Nyt minä jätin exäni koska olin henkisesti ihan loppu ja ajattelin et kyllähän minä vielä löydän jonkun mukavamman naisen jonka kanssa voin elää elämäni loppuun saakka miettimättä jokaista sanomaani sanaa erikseen. Olla siis oma rento itseni.
Täytyy myöntää kyllähän se on rankkaa tulla töistä kotiin kun ei siellä ole ketään vastassa ja illalla painua yksin nukkumaan. Onneksi tuo työ on palannut elämääni takaisin yli vuoden tauon jälkeen joten joku asia on sentään hyvin. Tosin täytyy mainita et rankkaahan se töihin palaaminen on ollut kun kaikki nikamat eivät ole oikein tykänneet kehossani tuosta työn teosta mut sisulla on menty eteenpäin. Kyl sitä on kaivannut toista ihmistä monta kertaa kun on palannut töistä ja roppa on huutanut toisen ihmisen kosketusta vaikka vaan Ice Powerin levitykseen tai pitämään hyvänä.
Juu ei mullakaan ole muutosta tähän olotilaan näkyvissä vaik ainahan sitä toivoo et kunpa tapais vaik töis jonkun mukavan naisen ja hänkin kiinnostuis musta sellasena ku oon mut niinhän ei käy kun paremmilla ihmisillä tai elokuvissa. Kuolemaa en ole miettinyt enää pitkään aikaan kun nyt on eka kertaa sellainen työ josta olen aina haaveillut eli työ on sama kuin harrastukseni. Harrastan kesällä vetouistelua ja talvella pilkkimistä. Tähän lopuksi hieman valaisen tota naismakuani eli seksin kanssa sillä ei ole hirveästi tekemistä jos sanon pitäväni hieman muodokkaammista naisista. UGH olen taas puhunut.- yksin voi elääkin
Elämää on kohta 50v. Suhteitakin ollut ja pari lasta. Itsensä kanssa tasapainossa oleminen on kuitenkin se eka asia josta on lähdettävä. Opettelua on ollut ja sitä edelleen. Välillä toisen ihmisen läheisyyden kaipaaminen on iholla niin et melkein kipeää tekee ,ja tekeekin. Ihmissuhteet ovat niin monimuotoisia juttuja et yhtä ja oikeaa ohjetta ei ole olemassakaan. Tuskin enää kumppania tulee. Jos joku kuitenkin on tullakseen senkin olen valmis elämään. Mut suurin päämäärä ei ole et ois pakko olla joku. Kuolemaa olen joutunut miettimään sen verran usein ja läheltä, et se ei ole vaihtoehto elämälle. Omaisuus ym. ei itselle ole "tärkeitä". Se riittää et ruokaa ja perus asiat pystyy maksaa. Ja se et joka aamu pystyy nousee sängystä ja suorittaa ne päivittäiset tehtävänsä. Niin ei välttämättä ole edes nuorilla kaikilla. En tiedä oisinko itse sen tajunnu jos ei elämä ois laittanu sellaisiakin asioita tielleni. Se elämän onni on vain löydettävä niistä pienen pienistä asioista. Ei tarkoita sitä ettenkö välillä ois tosi ärsyyntyny jostain syystä. Tää elämä vain on sellaista et kaikki on elettävä.
- lottamari<3
yksin voi elääkin kirjoitti:
Elämää on kohta 50v. Suhteitakin ollut ja pari lasta. Itsensä kanssa tasapainossa oleminen on kuitenkin se eka asia josta on lähdettävä. Opettelua on ollut ja sitä edelleen. Välillä toisen ihmisen läheisyyden kaipaaminen on iholla niin et melkein kipeää tekee ,ja tekeekin. Ihmissuhteet ovat niin monimuotoisia juttuja et yhtä ja oikeaa ohjetta ei ole olemassakaan. Tuskin enää kumppania tulee. Jos joku kuitenkin on tullakseen senkin olen valmis elämään. Mut suurin päämäärä ei ole et ois pakko olla joku. Kuolemaa olen joutunut miettimään sen verran usein ja läheltä, et se ei ole vaihtoehto elämälle. Omaisuus ym. ei itselle ole "tärkeitä". Se riittää et ruokaa ja perus asiat pystyy maksaa. Ja se et joka aamu pystyy nousee sängystä ja suorittaa ne päivittäiset tehtävänsä. Niin ei välttämättä ole edes nuorilla kaikilla. En tiedä oisinko itse sen tajunnu jos ei elämä ois laittanu sellaisiakin asioita tielleni. Se elämän onni on vain löydettävä niistä pienen pienistä asioista. Ei tarkoita sitä ettenkö välillä ois tosi ärsyyntyny jostain syystä. Tää elämä vain on sellaista et kaikki on elettävä.
Läheisyyttä ja rakkaudenkaipuuta ei mikään muu onni voi korvata. Ihminen kaipaa toista ihmistä, hänen läheisyyttään, kosketustaan, hellää syliä ja sitä tunnetta, että on jollekin tärkeä. Jokainen saa jonkun siitä ei ole kysymys, mutta kenen kanssa tahansa ei saa noita tunteita syntymään, joten on tärkeää että se joku on juuri se oikea, joka saa kipinän syttymään, sydämen pamppailemaan, tunteet kuumenemaan kun hän on lähelläsi ja tuntemaan raastavaa ikävää kun hän on poissa. Minä ajattelin, että en koskaan enää löydä ketään, kun eroan miehestäni, mutta toisin kävi. Eroni ei ollut vielä edes saanut viimeistä vahvistusta, kun elämääni astui maailman ihanin mies, se oikea. Oli sattuman sanelemaa ja pienistä asioista kiinni, että tapasimme, siinä kohtalolla oli näppinsä pelissä ;) Sen tietää sisimmässään, kun hetki on oikea sen oikean kohtaamiseen.
http://www.youtube.com/watch?v=bu8pHocUkOk
- nanna.
mut mä olen. Voisin hyvin olla esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa, tai suhteessa, josta ei pääse irti, tai viettäisin liian raskasta perhe-elämää. En ole vahvaa tekoa. Rakastuin jokin aika sitten ja se tuntui todelta. Mutta realiteetti on, että en olisi sitäkMä olen kuitenkin tajunnut, että onnen voi löytää silti omasta mielestään. Sen mä tiedän, että tässä elämässä uutta todellisempaa rakkautta on turha odottaa. Etsin onnea nyt ihan toisella tavalla.
- N40+
Vaikkakin miespuoliset työkaverini aina sanoo, että " kyllä sä löydät uuden miehen" niin ei se vaan löydy, joten en ole enää etsinytkään.
Kyllä se on niin, että pitää opiskella ettei enää ihastu kehenkään! Idiootteja on maailma täynnä, joten mitä sitä turhaan etsii ja toivoo.
Onhan mulla kokemusta aviostakin, mutta siitä on aikaa niin pirusti.- nanna.
sellasia ruihkaajia, jotka on itseään vaan täynnä. Taatusti jollain menee vielä huonommin ja monilla. Nyt tajuan esimerkiksi vakavasti sairaita, jotka eivät siedä ruikutusta edes toisilta yhtä sairailta. Aina on joku jolla menee vielä huonommin, siksi on itsekeskeistä valittaa. Melkein alkaa oksettaa, kun valitetaan yksinäisyyttä, vaikka suhteet pinnallisella tasolla. Etsin pulleaa naista, etsin laihaa naista, etsin mukavaa naista, etsin kahviseuraa, etsin olkapäätä, hierojaa ja ruoanlaittajaa ja pään silittäjää, siivoojaa, korjaajaa, pellon raivaajaa jne. Mutta exä oli sellanen ja se oli tollanen ja naiset on kaikki ihan paskoja ja miehet.
- lottamari<3
nanna. kirjoitti:
sellasia ruihkaajia, jotka on itseään vaan täynnä. Taatusti jollain menee vielä huonommin ja monilla. Nyt tajuan esimerkiksi vakavasti sairaita, jotka eivät siedä ruikutusta edes toisilta yhtä sairailta. Aina on joku jolla menee vielä huonommin, siksi on itsekeskeistä valittaa. Melkein alkaa oksettaa, kun valitetaan yksinäisyyttä, vaikka suhteet pinnallisella tasolla. Etsin pulleaa naista, etsin laihaa naista, etsin mukavaa naista, etsin kahviseuraa, etsin olkapäätä, hierojaa ja ruoanlaittajaa ja pään silittäjää, siivoojaa, korjaajaa, pellon raivaajaa jne. Mutta exä oli sellanen ja se oli tollanen ja naiset on kaikki ihan paskoja ja miehet.
Yksinäisyyden valittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta siinä on jos valitetaan, ettei löydä ketään ja vaatimukset on pilvissä.- Pitää olla kaunis, nuori, hyvät rinnat ja takapuoli, hyvin toimeentuleva ja koulutettu, oikein malli-ihminen, miestä palvova, hellä ja kaikinpuolin täydellinen. Ei saa olla ollut naimisissa tai ei saa olla lapsia ja pitää olla jotakuinkin neitsyt. Eipä tarvitse tuollaisen ruikuttajan ketään saadakaan, eläköön yksikseen katkeraan hamaan loppuun asti. Silloin on omassa korvien välissä vikaa, jos ei kelpuuta ketään vaan vaatii täydellistä pakettia. Pitää pudottaa sitten vähän sitä rimaa alemmas, niin kyllä rupeaa löytymään. Jos hakee "tuotetta", eikä anna itselleen mahdollisuutta rakastua siihen oikeaan itselle sopivaan ihmiseen, niin silloin ei tiedä edes mitä oikea yksinäisyys on...
- kumppani löytyy
nanna. kirjoitti:
sellasia ruihkaajia, jotka on itseään vaan täynnä. Taatusti jollain menee vielä huonommin ja monilla. Nyt tajuan esimerkiksi vakavasti sairaita, jotka eivät siedä ruikutusta edes toisilta yhtä sairailta. Aina on joku jolla menee vielä huonommin, siksi on itsekeskeistä valittaa. Melkein alkaa oksettaa, kun valitetaan yksinäisyyttä, vaikka suhteet pinnallisella tasolla. Etsin pulleaa naista, etsin laihaa naista, etsin mukavaa naista, etsin kahviseuraa, etsin olkapäätä, hierojaa ja ruoanlaittajaa ja pään silittäjää, siivoojaa, korjaajaa, pellon raivaajaa jne. Mutta exä oli sellanen ja se oli tollanen ja naiset on kaikki ihan paskoja ja miehet.
Ni mulla on pitkäaikainen puoliso. Jos kuitenkin jotain tapahtuis, niin varmaan löytäisin uudenkin. Se on sitten eri juttu, kaipaisinko loppujen lopuksi parisuhdetta eron tai leskeksi jäämisen jälkeen ainakaan kovin nopeasti.
Mä olen harmitellut yhtä kaikin puolin mun makuun olevaa leskimiestä, kun ihan yksin elelee. Mies on aika kivan näköinen, hyvä kroppanen, riittävän hyvin toimeentuleva, sopivasti tunteellinen, ottaa kohtuullisesti alkoholia. Ei koskaan riitele tai räyhää. On kasvattanut 2 teiniä yksin ja on luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Jos mulla ei olis miestä, niin ihan varmasti kiinnostuisin. Niin kivan hepun soisin mielelläni jonkun mun ystäväni kumppaniksi. Olen maininnut miehestä muutamalle tutulle yksineläjälle, mutta tuntematta ja näkemättä sanovat, että jotain vikaahan siinä täytyy olla, kun sillä ei ole naisystävää.
Olisko niin, että monet valittajat eivät edes halua edes kokeilla parisuhdetta, koska epäonnistuminen on pelottavaa kuin myös se, että syyt yksinäisyyteen löytyvätkinn omasta luonteesta ja asenteista. - nanna.
lottamari<3 kirjoitti:
Yksinäisyyden valittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta siinä on jos valitetaan, ettei löydä ketään ja vaatimukset on pilvissä.- Pitää olla kaunis, nuori, hyvät rinnat ja takapuoli, hyvin toimeentuleva ja koulutettu, oikein malli-ihminen, miestä palvova, hellä ja kaikinpuolin täydellinen. Ei saa olla ollut naimisissa tai ei saa olla lapsia ja pitää olla jotakuinkin neitsyt. Eipä tarvitse tuollaisen ruikuttajan ketään saadakaan, eläköön yksikseen katkeraan hamaan loppuun asti. Silloin on omassa korvien välissä vikaa, jos ei kelpuuta ketään vaan vaatii täydellistä pakettia. Pitää pudottaa sitten vähän sitä rimaa alemmas, niin kyllä rupeaa löytymään. Jos hakee "tuotetta", eikä anna itselleen mahdollisuutta rakastua siihen oikeaan itselle sopivaan ihmiseen, niin silloin ei tiedä edes mitä oikea yksinäisyys on...
ehdottomasti miehen pitää olla itteeni paljon parempi, ihan huippu, mutta mä hyväksyn ettei se niin mene. En ala itkemään tai valittamaan kenellekään kun ei ketään löydy. Tietenkään ei löydy. Se ei ole kenenkään toisen syytä eikä maailmankaan vika eikä miessukupuolen. Tää on vaan fakta.
- löytää...
nanna. kirjoitti:
ehdottomasti miehen pitää olla itteeni paljon parempi, ihan huippu, mutta mä hyväksyn ettei se niin mene. En ala itkemään tai valittamaan kenellekään kun ei ketään löydy. Tietenkään ei löydy. Se ei ole kenenkään toisen syytä eikä maailmankaan vika eikä miessukupuolen. Tää on vaan fakta.
kun on aina vikaa jossakin asiassa?
Milloin sitten missäkin.
Jos ei muuta syytä löydy, niin se vanha kunnon kateus sitten.
Se myrkyttää mielen ja saakin ajatukset kääntymään toista vastaan.
Parempi on vaan ollakin yksin, ei tarvitse ainakaan odotella
sitä päivää, jolloin se toinen sanoo ne klassiset sanat:
"Mä oon vähän miettinyt, ei tästä taida meidän jutusta taida tulla yhtään mitään,
eiköhän erota?". - nanna.
löytää... kirjoitti:
kun on aina vikaa jossakin asiassa?
Milloin sitten missäkin.
Jos ei muuta syytä löydy, niin se vanha kunnon kateus sitten.
Se myrkyttää mielen ja saakin ajatukset kääntymään toista vastaan.
Parempi on vaan ollakin yksin, ei tarvitse ainakaan odotella
sitä päivää, jolloin se toinen sanoo ne klassiset sanat:
"Mä oon vähän miettinyt, ei tästä taida meidän jutusta taida tulla yhtään mitään,
eiköhän erota?".vääristä kumppaneista, mutta sivistynyt ihminen ei syyttele ketään eikä levitä negatiivista ilmapiiriä ympärilleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih506733Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6752915Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831270Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.971249- 841235
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611144- 891130
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2371100- 721012
- 241911