Ei mikään ihme

Harry Potter ja Narnian tarinat ovat esimerkkejä mainiosta fiktiosta, jonka viehätys perustuu asioille, joita emme voi reaalimaailmassa havaita. Meistä ihmisistä on ihanaa antaa mieleikuvituksemme liidellä taikatemppujen ja muiden ihmeiden maailmoissa.

Raamatunkin ihmeisiin perustuvat vertauskuvalliset tarinat ovat sangen tenhoavia. Erityisesti lasten on helppo omaksua raamatun tarinoita, jotka vertautuvat satujen maailmaan henkivaltoineen ja ihmisten suorittamine ihmetekoineen.

Eri uskontojen tarinoissa viljellään ihmeitä osana myyttiseen muotoon sepitettyjä tarinoita. Pari tuhatta vuotta sitten ihmisellä ei ollut vielä ymmärrystä kosmologiasta, solubiologiasta tai maailman biodiversiteettiin liittyvästä evoluutiosta sellaisina kuin ne nykyään tunnemme. Tällöin ymmärryksen aukot oli mukava täyttää mielikuvituksen luomilla malleilla, eikä ihmeen ottaminen mukaan selitykseen tehnyt selitystä yhtään vaikeamaksi niellä. Itse asiassa hieno tarina ihmeestä oli tietenkin mukavampi sulattaa kuin joku tylsä - mahdollisesti pieleen mennyt - arkipäivän arvaus.

Ihmiset puhuvat ihmeparantumisista tositapahtumina ja ajattelevat Jumalan ohjaavan arkipäivän tapahtumia rukousten pohjalta. Kuitenkin aina jokin osuus vaikeistakin taudeista poistuu ihmisistä aivan luontaisesti, eikä tällöin kyseessä ole lääketieteellinen ihme, vaikka parantuneelle ihmiselle kyseessä olisikin mahtava sattuma. On myös aivan luonnollista, että toisinaan mielenkiintoinen työpaikka annetaan ihmiselle, joka on sattumoisin rukoillut sen saamisen puolesta.

Vaikka varsinaisia ihmeitä ei tapahdukaan reaalimaailmassa, niin kuitenkin monet uskonnolliset ihmiset kokevat erilaiset omalle kohdalle tai lähipiiriin osuvat sattumat Jumalan järjestämiksi ihmeiksi. Jotkut pitävät järjestettyinä ihmeinä myös aivan luonnollisia ilmiöitä kuten luonnosta löytyvää ihmeelistä kauneutta, evoluution hämmästyttäviä tuloksia tai arkipäiväistä yllättävää tapahtumaa.

Vaikka kirjastot ja internet nykyään pullistelevat syvällistä tieteellistä tietoa, ei tavallinen sukankuluttaja tule omaksuneeksi kuin satunnaisen raapaisun tuon kaiken tiedon pintakerroksesta. Ja kun samalla ihmisen perusluonne ei ole muuttunut miksikään, on ihmisistä edelleen mukavaa korvata tiedon aukkoja erilaisilla uskomuksilla ja kokea sattumatkin ihmeinä. Ei siis ole mikään ihme [sic], että uskontojen tarjoamat ihmeitä pursuavat myytit myyvät vieläkin.

36

451

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Olisi yksi artikkeli, mut kun linkki on pitempi kuin nälkävuosi...ettei se välttämättä toimi

      http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo91931&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

      Googlettamalla Hannu Lauerman : Uskonnollinen kokemus vai psykiatrinen oire?

      Kyseessä on artikkeli, mikä on julkaistu lääketieteellisessä aikakauskirja Duodecimissä.

      Mikäli linkki ei toimi, niin voisko joku lyhennellä sen toimivaan muotoon.

      • sdfghjkly

        ja artikkeli on mielenkiintoinen.

        Vinkki käytettäväksi pitkille linkeille, jotka eivät aina toimi. Käytä tätä.

        http://tinyurl.com/create.php


      • Itse pohdiskelin vain ihmeiden yhteyttä uskomiseen (ilman mitään jyrkänselkeää julistusta mahdollsista syyseuraussuhteista), mutta juu, tuo artikkeli http://tinyurl.com/2wvgaq6 mukavasti laajentaa kenttää.

        (Ja tinyurl.com tarjoaa lyhennyspalvelua pitkille linkeille.)


      • A10097 kirjoitti:

        Itse pohdiskelin vain ihmeiden yhteyttä uskomiseen (ilman mitään jyrkänselkeää julistusta mahdollsista syyseuraussuhteista), mutta juu, tuo artikkeli http://tinyurl.com/2wvgaq6 mukavasti laajentaa kenttää.

        (Ja tinyurl.com tarjoaa lyhennyspalvelua pitkille linkeille.)

        Muistelin olevan jonkunlainen palvelu, mut kun ei oo tullut käytettyä...
        Huomasitko sen ihmeparantumista tutkineen Miettisen julkaisijan?

        Miettinen MK. Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellispsykologisesta näkökulmasta. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Nro 51, 1990. Pieksämäki 1989


      • mave kirjoitti:

        Muistelin olevan jonkunlainen palvelu, mut kun ei oo tullut käytettyä...
        Huomasitko sen ihmeparantumista tutkineen Miettisen julkaisijan?

        Miettinen MK. Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellispsykologisesta näkökulmasta. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Nro 51, 1990. Pieksämäki 1989

        "Huomasitko sen ihmeparantumista tutkineen Miettisen julkaisijan?"

        En nyt kiinnittänyt siihen huomiota mutta Kirkon tutkimuskeskus todella tekee mainiota sekulaaria tutkimustyötä.

        Tuohon viitattuun tutkimukseen on tullut joskus ylimalkaisesti tutustuttua. Muistaakseni julkaisun mukaan Niilo Ylivainion parantamiskokouksissa ei tapahtunut mitään ihmeellistä vaan paranemisia esiintyi lääketiteen kannalta ihan normaaleissa määrin.

        Toinen kiinnostava tutkimus on parin helluntalaisen opiskelijan ihmeparantumistarinoista tekemä:
        http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf

        Ja bonuksena Skepsiksen artikkeli:
        http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ihmeparantaminen.html


      • A10097 kirjoitti:

        "Huomasitko sen ihmeparantumista tutkineen Miettisen julkaisijan?"

        En nyt kiinnittänyt siihen huomiota mutta Kirkon tutkimuskeskus todella tekee mainiota sekulaaria tutkimustyötä.

        Tuohon viitattuun tutkimukseen on tullut joskus ylimalkaisesti tutustuttua. Muistaakseni julkaisun mukaan Niilo Ylivainion parantamiskokouksissa ei tapahtunut mitään ihmeellistä vaan paranemisia esiintyi lääketiteen kannalta ihan normaaleissa määrin.

        Toinen kiinnostava tutkimus on parin helluntalaisen opiskelijan ihmeparantumistarinoista tekemä:
        http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf

        Ja bonuksena Skepsiksen artikkeli:
        http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ihmeparantaminen.html

        http://www.youtube.com/watch?v=SYwz8e-oQFQ

        Ehkäpä, ehkä...Heidän olisi pitänyt ottaa yhteyttä Jonnaan...


      • mave kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=SYwz8e-oQFQ

        Ehkäpä, ehkä...Heidän olisi pitänyt ottaa yhteyttä Jonnaan...

        "Ja must on tosi ihmeellistä miten Jumala voi niinku hetkessä kasvattaa jalkaa."

        Voi voi.


      • luterilainen.
        mave kirjoitti:

        Muistelin olevan jonkunlainen palvelu, mut kun ei oo tullut käytettyä...
        Huomasitko sen ihmeparantumista tutkineen Miettisen julkaisijan?

        Miettinen MK. Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellispsykologisesta näkökulmasta. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Nro 51, 1990. Pieksämäki 1989

        Tuomas Enbuske kertoi jalkansa parantuneen kun hän kävi jollakin parantajapapilla rukoiltavana.

        Olen joskus lukenut sen miettisen väitöskirjan tiivistelmän sekä hirsilän tutkimuksen.


      • luterilainen. kirjoitti:

        Tuomas Enbuske kertoi jalkansa parantuneen kun hän kävi jollakin parantajapapilla rukoiltavana.

        Olen joskus lukenut sen miettisen väitöskirjan tiivistelmän sekä hirsilän tutkimuksen.

        Tähän Enbuske -uutiseen tai haastatteluun olen minä ja moni muukin useaan kertaan pyytänyt linkkiä, mutta kukaan ei ole vielä sitä osannut antaa. Onko sinulla linkkiä siihen?


      • Kössönöm
        Schlechterwisser kirjoitti:

        Tähän Enbuske -uutiseen tai haastatteluun olen minä ja moni muukin useaan kertaan pyytänyt linkkiä, mutta kukaan ei ole vielä sitä osannut antaa. Onko sinulla linkkiä siihen?

        lisäksi on joka kerta hieman erilainen. Yhdessä vaiheessa tuo heppu väitti, että Enbuske kuuluu kirkkoon, mikä on valhe.


      • luterilainen.
        Schlechterwisser kirjoitti:

        Tähän Enbuske -uutiseen tai haastatteluun olen minä ja moni muukin useaan kertaan pyytänyt linkkiä, mutta kukaan ei ole vielä sitä osannut antaa. Onko sinulla linkkiä siihen?

        Juttu oli Kotimaa lehden takakannessa jokin aika sitten ihan tänä syksynä. Lehti löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.


      • luterilainen. kirjoitti:

        Tuomas Enbuske kertoi jalkansa parantuneen kun hän kävi jollakin parantajapapilla rukoiltavana.

        Olen joskus lukenut sen miettisen väitöskirjan tiivistelmän sekä hirsilän tutkimuksen.

        "Tuomas Enbuske kertoi jalkansa parantuneen kun hän kävi jollakin parantajapapilla rukoiltavana."

        Niin kertoi, ja on sen verran fiksu heppu, että osaa varmaankin pitää tapahtunutta hauskana sattumana. Moni ihmeuskovainen kuitenkin Tuomaksenkin lohkaisusta varmasti saa jonkinlaista pönkitystä uskolleen.

        "Olen joskus lukenut sen miettisen väitöskirjan tiivistelmän sekä hirsilän tutkimuksen. "

        Mitä ajattelet aiheesta?


    • herttainenhertta

      Uskonnon kestävässä viehätyksessä täytyy muutakin kuin myyttien tarjoamat maailmanselitykset. Etenkin, kun maailmassa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat täysin tietoisia tieteen testatuista ja pitäviksi havaituista teorioista, mutta jotka silti heittävät niillä vesilintua ja ottavat mieluummin todesta tuhansien vuosien takaiset paimentolaisheimon järkeilyt. Kyse ei siis ole silkasta tietämättömyydestä.

      Toisaalta, edes raamatullisina aikoina, kun parempiakaan selityksiä ei ollut tarjolla, kaikki eivät silti uskoneet näkymättömään luojajumalaan. Miksi muuten Raamatussakin parjataan ateisteja? "Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää." Mikä muu tuon selittää, kuin se, että jo psalmien kirjoittamisen aikoihin oli ateisteja? Tieteellistä maailmankuvaa heillä ei ollut, vain skeptisyyttä jumalateorian suhteen.

      Jumalan ihmeiden ja rukousvastausten ilmeinen epäloogisuuskaan ei saa uskovaa epäilemään. Ihmeeksi hurskaalle kelpaa hassu kuva paahtoleivässä tai se, että yksi Jumalaa rukoillut pelastui maanjäristyksessä, joka tappoi 200 000. Kyllä uskontojen voima on ihan muualla kuin sen esittämien totuusväittämien uskottavuudessa.

      Joillain väittämillä on kyllä voimaa, ja ne on helppo tietyssä ympäristössä sisäistää. "Jumala on rakkaus." Kukapa ei pitäisi rakkautta hyvänä asiana? "Usko tekee ihmisestä hyvän." Kukapa ei haluaisi olla hyvä ihminen? "Pyhä henki toimii uskovan ihmisen kautta." Kukapa ei haluaisi ajatella, että sisältä kumpuavat ajatukset ovat oikeita ja oikeutettuja? Sitten on tietenkin lupaukset ikuisesta elämästä sekä hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden lopullisesta voitosta. Ja nuo ovat vain kristinuskoon liittyviä meemejä. Muissa uskonnoissa on muita, aivan yhtä tarttuvia ja pysyviä.

      Ihmisen aivot ovat monimutkainen laite, jonka toiminnasta on vielä vähänlaisesti tietoa. Miksi jotkut ihmiset uskovat syvästi ja vilpittömästi asioihin, jotka toiset, saman yhteiskunnan kasvatit, hylkäävät alkuunsa täysin epäuskottavina ja suorastaan naurettavina?

      • Käsittelit tuossa mainiosti uskomisen ja uskomattomuuden suhdetta.

        "Uskonnon kestävässä viehätyksessä täytyy muutakin kuin myyttien tarjoamat maailmanselitykset."

        Juu. Mainitsemasi seikat rakkaudesta, oikeutuksesta ja ihmisen asemasta osana henkimaailmaa ovat tietenkin uskonnon koukutusta siinä kuin kristinuskon opit synnistä ja pelastuksesta.

        Mutta mitä ihmeisiin tulee, niin ajattelen, että nuo mukavat kertomukset ihmeistä parantavat uskonnon myyttejä. Harry Potter -saagakaan ei olisi menestys, jos se kertoisi vain reaalimaailman asioista.

        Koetin sumuisissa aamuaivoissani pohtia ihmeuskon ja jumaluskon välistä yhteyttä. Onko ihmeisiin uskominen yksi hyödyllinen tekijä ihmisyksilön matkalla jumaluskoon? Onko jumalusko portti ihmeisiin uskomiseen?


      • hyvä tyttö

        mielipide. Kiva lukea jäsenneltyä tekstiä.

        Loppuun sanoisin, että ihmisen perusturva on yksi syy. Jumala on ihmisen "turvamies", silloin kun kaikki muut on käytetty ja usein taitaa käydä niin, että se saa ensimmäisen turvamiehen roolin.

        Kuka on oikeassa tai kuka väärässä. Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä.


      • Jumala on
        hyvä tyttö kirjoitti:

        mielipide. Kiva lukea jäsenneltyä tekstiä.

        Loppuun sanoisin, että ihmisen perusturva on yksi syy. Jumala on ihmisen "turvamies", silloin kun kaikki muut on käytetty ja usein taitaa käydä niin, että se saa ensimmäisen turvamiehen roolin.

        Kuka on oikeassa tai kuka väärässä. Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä.

        uuttaluova voima. Hän on luonut ihmisen fyysisen puolenkin sellaiseksi, että parantuminen voi tapahtua
        ilman lääkäreitä ja lääkkeitä ja sekin on ihmiselle ihme, niinkuin koko ihmisen elämä. Jumala toimii ihan
        luonnollisesti meidän ihmisten keskuudessa. ei aina läheskään niin erikoisilla tavoilla, kuin me odotamme.


      • herttainenhertta
        A10097 kirjoitti:

        Käsittelit tuossa mainiosti uskomisen ja uskomattomuuden suhdetta.

        "Uskonnon kestävässä viehätyksessä täytyy muutakin kuin myyttien tarjoamat maailmanselitykset."

        Juu. Mainitsemasi seikat rakkaudesta, oikeutuksesta ja ihmisen asemasta osana henkimaailmaa ovat tietenkin uskonnon koukutusta siinä kuin kristinuskon opit synnistä ja pelastuksesta.

        Mutta mitä ihmeisiin tulee, niin ajattelen, että nuo mukavat kertomukset ihmeistä parantavat uskonnon myyttejä. Harry Potter -saagakaan ei olisi menestys, jos se kertoisi vain reaalimaailman asioista.

        Koetin sumuisissa aamuaivoissani pohtia ihmeuskon ja jumaluskon välistä yhteyttä. Onko ihmeisiin uskominen yksi hyödyllinen tekijä ihmisyksilön matkalla jumaluskoon? Onko jumalusko portti ihmeisiin uskomiseen?

        Joo, ja minä muhjuisilla aamuaivoillani jätin näköjään taas sanan pois lauseesta. :)

        Luulen, että käsitän, mitä ajoit takaa. Vissi ero Harry Potterissa (lennetään luudalla) ja Raamatussa (lennetään ja kävellään vetten päällä) tai Koraanissa (lentävä ratsu vie taivaaseen), on kuitenkin se, että kahta viimeistä pitävät totena suuret määrät ihmisiä. Myös vampyyrit lentävät ja vampyyritarinat ovat vanhoja ja pitkän suullisen perinteen tulosta, mutta niihin ei silti yleisesti uskota. Toisaalta Brittein saarilla uskottiin yleisesti keijuihin vielä viime vuosisadalla ja oletettavasti myös vampyyreihin on joskus jossain uskottu.

        Kumpi tuli ensin, usko yliluonnolliseen vai uskonnolliset uskomukset? Ihmeet ja yliluonnollinen ovat elimellinen osa uskonnollisia uskomuksia, joten niitä voi olla vaikea edes erottaa toisistaan.


      • herttainenhertta
        hyvä tyttö kirjoitti:

        mielipide. Kiva lukea jäsenneltyä tekstiä.

        Loppuun sanoisin, että ihmisen perusturva on yksi syy. Jumala on ihmisen "turvamies", silloin kun kaikki muut on käytetty ja usein taitaa käydä niin, että se saa ensimmäisen turvamiehen roolin.

        Kuka on oikeassa tai kuka väärässä. Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä.

        Olet varmaan oikeassa perusturvasta. Myös ajatus siitä, että joku ymmärtää sinua täydellisesti, voi olla mieltä lämmittävä. Itse kukin tuntee itsensä välillä kovin yksinäiseksi mietteineen. Kommunikaatio ihmisten välillä on parhaimmillaankin vajavaista eikä omia ajatuksiaan voi jakaa toisen ihmisen kanssa ottamatta väärinymmärryksen tai tuomituksi tulemisen riskiä.

        Psalmi 139 sanoo sen hienosti: "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."

        (Syy viestin poistoon oli se, että psalmilainaus ei tullut alusta asti.)


      • Jumala on kirjoitti:

        uuttaluova voima. Hän on luonut ihmisen fyysisen puolenkin sellaiseksi, että parantuminen voi tapahtua
        ilman lääkäreitä ja lääkkeitä ja sekin on ihmiselle ihme, niinkuin koko ihmisen elämä. Jumala toimii ihan
        luonnollisesti meidän ihmisten keskuudessa. ei aina läheskään niin erikoisilla tavoilla, kuin me odotamme.

        Olen kuullut sellaisestakin mahdollisudesta, että ihminen olisi eräs luonnollisen evoluution tulos. :-)


      • herttainenhertta kirjoitti:

        Joo, ja minä muhjuisilla aamuaivoillani jätin näköjään taas sanan pois lauseesta. :)

        Luulen, että käsitän, mitä ajoit takaa. Vissi ero Harry Potterissa (lennetään luudalla) ja Raamatussa (lennetään ja kävellään vetten päällä) tai Koraanissa (lentävä ratsu vie taivaaseen), on kuitenkin se, että kahta viimeistä pitävät totena suuret määrät ihmisiä. Myös vampyyrit lentävät ja vampyyritarinat ovat vanhoja ja pitkän suullisen perinteen tulosta, mutta niihin ei silti yleisesti uskota. Toisaalta Brittein saarilla uskottiin yleisesti keijuihin vielä viime vuosisadalla ja oletettavasti myös vampyyreihin on joskus jossain uskottu.

        Kumpi tuli ensin, usko yliluonnolliseen vai uskonnolliset uskomukset? Ihmeet ja yliluonnollinen ovat elimellinen osa uskonnollisia uskomuksia, joten niitä voi olla vaikea edes erottaa toisistaan.

        "Kumpi tuli ensin, usko yliluonnolliseen vai uskonnolliset uskomukset? Ihmeet ja yliluonnollinen ovat elimellinen osa uskonnollisia uskomuksia, joten niitä voi olla vaikea edes erottaa toisistaan."

        Niin. Usko yliluonnolliseen edustaa uskonnollisia uskomuksia eli käsi kädessä menevät. Keksityt ihmeet sitten edustanevat tarinan dramatisointia.


      • herttainenhertta kirjoitti:

        Olet varmaan oikeassa perusturvasta. Myös ajatus siitä, että joku ymmärtää sinua täydellisesti, voi olla mieltä lämmittävä. Itse kukin tuntee itsensä välillä kovin yksinäiseksi mietteineen. Kommunikaatio ihmisten välillä on parhaimmillaankin vajavaista eikä omia ajatuksiaan voi jakaa toisen ihmisen kanssa ottamatta väärinymmärryksen tai tuomituksi tulemisen riskiä.

        Psalmi 139 sanoo sen hienosti: "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."

        (Syy viestin poistoon oli se, että psalmilainaus ei tullut alusta asti.)

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja


      • kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja

        "Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa?"

        Mielestäni ei ole väärin etsiä mainitsemiasi juttuja. Ihminen on hyvin näppärä abstraktioiden kehittelyssä ja tuolla saralla monelle kelpaavat mainiosti tarinat yliluonnollisista ihmeistä. Illuusioiden varassa eläminen on yksi tapa viettää aikaa.


        "Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?"

        On siitä usein haittaa kun mennään uskonnon kanssa äärimmäisyyksiin. Mistään massiivisesta ongelmasta esimerkiksi todellisuudentajun hämärtymisen suhteen ei varmaankaan ole kyse suomalaisessa yhteiskunnassa tapauskovaisten laajoissa joukoissa. Mutta kyllä kristinuskon piirissäkin esiintyy aika lailla uskoon liittyvää ahdistuneisuutta ja pelkoja.


      • herttainenhertta
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja

        "Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?"

        Juuri tähän kysymykseen on ateistin lähes mahdotonta vastata kuulostamatta sydämettömältä hirviöltä, joka haluaa viedä ihmisiltä lohdun ja turvan. Yritän kuitenkin.

        1. Tuoko usko lohtua, iloa, vakautta ja muita positiivisia asioita uskovien elämään? Epäilemättä. Mutta omasta kokemuksestani tiedän, että myös ilman uskoa elämä voi olla täyttä ja antoisaa, ja aliarvioisin kanssaihmisiäni, jos ajattelisin, että he heikkouttaan ja haurauttaan tarvitsevat jotain, mitä ilman itse pärjään mainiosti. Uskonsa menettäineiden kokemukset eivät yleensä ole sellaisia, että heiltä olisi julmasti riistetty jotain, jota ilman he eivät voi elää.

        2. Ovatko uskonnot yleisesti positiivinen tekijä maailmassa? Uskonnoilla on positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Keskimäärin mennään silti negatiivisen puolelle pelkästään uskontojen vuosisataisen tieteen ja ihmisoikeuksien vastustamisen takia.

        3. Onko se totta? Vaikka uskomus olisi kuinka iloa tuova ja lohduttava, minua kiinnostaa ensisijaisesti, onko se totta.


      • Thronos
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja

        "Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?"

        Sinänsä uskomuksista ei välttämättä ole mitään haittaa. Jos joku uskoo tietty paita päällä onnistuvansa pelissä tai tähdenlennon nähdessään saavansa toivoa niin mikäs siinä. Siinä vaiheessa minua alkaa hieman huolestuttaa kun joku väittää omia uskomuksiaan totuudeksi ja vaatii muita uskomaan samalla tavalla.

        Ja kun Jumala tulee peliin mukaan niin panoksetkin nousevat. Normaalisti ihmiset osaavat toimia maalaisjärkensä perusteella mutta Jumala jonka ajatuksia ei ihminen voi käsittää on kuin ladattu ase joka väärissä käsissä voi aiheuttaa suhteettoman suurta vahinkoa. Se joka väittää ymmärtävänsä Jumalan aivoituksia voi mielestään perustella jopa muiden ihmisten tappamista tai muiden oikeuksien rajoittamista, eikä silloin muiden ihmisten maalaisjärki enää riitäkään pitämään asioita kohtuullisissa rajoissa.

        Voi olla että jokaista vaarallista kiihkouskovaista kohti on tuhat tai satatuhatta maltillista, mutta maltillisten vaatimus saada omalle yksityiselle uskolleen jonkinlainen totuuden status, erityiskoskemattomuus ja kunnioitus luo samalla niille harvoille vaarallisille suojaisan paikan kehitellä tuhoisia suunnitelmiaan.

        Minä itse en pysty ymmärtämään mitä turvaa kukaan voi saada kaikkivaltiaasta Jumalasta joka sallii lasten seksiorjuuden, tuhoisat mutavyöryt ja ne moninaiset loiset jotka syövät ihmisiä ja eläimiä elävältä. Minun on paljon helpompaa hyväksyä tämä maailma sellaisena kuin tämä on, todennäköisyyden, yllättävien sattumusten ja syy- ja seuraussuhteiden moninaisena verkkona ja hyväksyä myös oma hyvin merkityksetön ja lyhytaikainen oleskeluni täällä.

        Ja lopuksi, vaikka pystyisi keksimään kuinka lohduttavan ajatuksen - kuten herttainenhertta sanoi, minuakin kiinnostaa ensisijaisesti onko se totta. Olen kai niin yksinkertainen ihminen etten voi elää elämääni kaksoisstandardilla - en osaisi enkä jaksaisi erottaa niitä asioita joissa olen rehellinen ja niitä joissa ei tarvitse olla. Se kuulostaa tahmealta ja tunkkaiselta.


      • hyvä tyttö
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja

        "Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?"

        Jokainen saa etsiä syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa, jos niin haluaa. Joillekin siitä on haittaa, että turvautuu Jumalaan, ja päinvastoin, joidenkin elämän se on pelastanut. (esim. Hursti, lähetyslentäjä Roy Rissanen) Samaa mieltä siitä, että joskus uskovainen tuputuksellaan ja kiihkoilullaan saa pahaa aikaan ei vain itselleen vaan myös läheisilleen.

        Sonja, jatkan vielä, että "toivo" on se, joka ihmistä vie uskoon. Riitelin kerran lapseni kanssa eteisessä jostain, en muista mistä, ja vanhemman oikeudella tein päätöksen, joka ei ollut mieleinen. Lapseni totesi, uskoisin edes Jumalaan, niin olisi edes toivoa. Toivo sisältyy myös hoitotyöhön ilman kristillistä sanomaa.

        Huomenna saatan olla jo toista mieltä. Mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmän on absoluuttisia totuuksia.


      • kuunteleva_kirkko
        hyvä tyttö kirjoitti:

        "Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?"

        Jokainen saa etsiä syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa, jos niin haluaa. Joillekin siitä on haittaa, että turvautuu Jumalaan, ja päinvastoin, joidenkin elämän se on pelastanut. (esim. Hursti, lähetyslentäjä Roy Rissanen) Samaa mieltä siitä, että joskus uskovainen tuputuksellaan ja kiihkoilullaan saa pahaa aikaan ei vain itselleen vaan myös läheisilleen.

        Sonja, jatkan vielä, että "toivo" on se, joka ihmistä vie uskoon. Riitelin kerran lapseni kanssa eteisessä jostain, en muista mistä, ja vanhemman oikeudella tein päätöksen, joka ei ollut mieleinen. Lapseni totesi, uskoisin edes Jumalaan, niin olisi edes toivoa. Toivo sisältyy myös hoitotyöhön ilman kristillistä sanomaa.

        Huomenna saatan olla jo toista mieltä. Mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmän on absoluuttisia totuuksia.

        Kiitos todella hyvistä vastauksista. Minusta tuo "Normaalisti ihmiset osaavat toimia maalaisjärkensä perusteella mutta Jumala jonka ajatuksia ei ihminen voi käsittää on kuin ladattu ase joka väärissä käsissä voi aiheuttaa suhteettoman suurta vahinkoa." on erinomainen oivallus. Itse olen vakaasti maalaisjärjen kannattaja ja on totta, että esimerkiksi pappi pystyy saamaan todella suurta tuhoa aikaiseksi, jos käyttää asemaansa väärin esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiviä kohdatessa. Näistä uskonnon uhreista olette palstalla puhuneetkin ja se on todella suurta vääryyttä ihmistä ja myös uskontoa kohtaan, että sen varjolla ihmisiä satutetaan ainakin henkisesti.

        Minusta tuntuu, että aika usein kirkko leimataan näiden ääri-ilmiöiden perusteella. Paljon on ihan arkista vierellä kulkemista, ei Raamatulla hakkaamista ei loitsuja eikä ilmestyksiä. Ollaan ihan osa arkea ja usko kulkee siinä mukana sen enempää metelöimättä. Mutta valitettavasti uutiskynnys ylittyy juuri niistä väärinkäytöksistä ja ylilyönneistä, ei tavallisesta seurakuntaelämästä, jota kuitenkin on pääosa koko kirkon toiminnasta.

        Ja se totuus. Sen etsimistä me jatkamme...

        pappi Sonja


      • hyvä tyttö
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Kiitos todella hyvistä vastauksista. Minusta tuo "Normaalisti ihmiset osaavat toimia maalaisjärkensä perusteella mutta Jumala jonka ajatuksia ei ihminen voi käsittää on kuin ladattu ase joka väärissä käsissä voi aiheuttaa suhteettoman suurta vahinkoa." on erinomainen oivallus. Itse olen vakaasti maalaisjärjen kannattaja ja on totta, että esimerkiksi pappi pystyy saamaan todella suurta tuhoa aikaiseksi, jos käyttää asemaansa väärin esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiviä kohdatessa. Näistä uskonnon uhreista olette palstalla puhuneetkin ja se on todella suurta vääryyttä ihmistä ja myös uskontoa kohtaan, että sen varjolla ihmisiä satutetaan ainakin henkisesti.

        Minusta tuntuu, että aika usein kirkko leimataan näiden ääri-ilmiöiden perusteella. Paljon on ihan arkista vierellä kulkemista, ei Raamatulla hakkaamista ei loitsuja eikä ilmestyksiä. Ollaan ihan osa arkea ja usko kulkee siinä mukana sen enempää metelöimättä. Mutta valitettavasti uutiskynnys ylittyy juuri niistä väärinkäytöksistä ja ylilyönneistä, ei tavallisesta seurakuntaelämästä, jota kuitenkin on pääosa koko kirkon toiminnasta.

        Ja se totuus. Sen etsimistä me jatkamme...

        pappi Sonja

        On hyvä, että uutiskynnys ylittyy väärinkäytöksissä ja ylilyönneissä, jotta saamme tietää ne varoituksina. Mutta on myös siinä se mitalin toinen puoli, moni pelkää, tulee tuomituksi tai leimatuksi toisten teoista jne. Ja kaikkea siltä väliltä, kas kun monilla on vilkkaampi ja viksumpi aivotoiminta ja mielikuvitus kuin minulla.


      • paha poika
        hyvä tyttö kirjoitti:

        mielipide. Kiva lukea jäsenneltyä tekstiä.

        Loppuun sanoisin, että ihmisen perusturva on yksi syy. Jumala on ihmisen "turvamies", silloin kun kaikki muut on käytetty ja usein taitaa käydä niin, että se saa ensimmäisen turvamiehen roolin.

        Kuka on oikeassa tai kuka väärässä. Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä.

        mistä osapuolista hyvä tyttö puhuu?


      • kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja tässä ketjussa, kiitos :)

        Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja.

        Mitä mieltä olette, onko väärin, että ihmisellä on tarve etsiä tällaista syvempää merkitystä, korkeampaa voimaa ja turvaa? Onko siitä haittaa, jos turvautuu Jumalaan?

        pappi Sonja

        "Juuri nuo perusturva, joka kantaa, kun muu luhistuu ja rakkaus sekä todellinen hyvyys ovat monelle merkittäviä Jumalan lahjoja. "

        Kun ne kaksisataa muuta kuolivat onnettomuudessa ja minä selvisin. Kun Kaikkivaltias, Armollinen Jumala sallii äidin kuolla, niin pikkulapsi voi turvata tuohon hyvään Jumalaan.

        Threadissa oli kolme viestiä joissa juuri käsiteltiin tällaisten uskomusten mielettömyys ja eiköhän heti paikalle laukkaa yksi uskovainen osoittamaan että tuo mielettömyys tai rationaalinen ajattelu ei haittaa kun kyse on uskovaisen omasta mielihyväjumalasta.


      • paha poika kirjoitti:

        mistä osapuolista hyvä tyttö puhuu?

        Minusta näyttää siltä, että hän vastaa herttaisen hertan kysymykseen "Miksi jotkut ihmiset uskovat syvästi ja vilpittömästi asioihin, jotka toiset, saman yhteiskunnan kasvatit, hylkäävät alkuunsa täysin epäuskottavina ja suorastaan naurettavina?"

        Siksi hyvän tytön lauseessa "Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä." ne osapuolet voivat olla esimerkiksi ihmeisiin uskovat ja niihin uskomattomat ihmiset. Ehkä.

        Hauskaa on pohtia millä kaikilla tavoin kummatkin voivat olla esimerkiksi väärässä.


      • hyvä tyttö
        A10097 kirjoitti:

        Minusta näyttää siltä, että hän vastaa herttaisen hertan kysymykseen "Miksi jotkut ihmiset uskovat syvästi ja vilpittömästi asioihin, jotka toiset, saman yhteiskunnan kasvatit, hylkäävät alkuunsa täysin epäuskottavina ja suorastaan naurettavina?"

        Siksi hyvän tytön lauseessa "Molemmat osapuolet voivat olla sekä oikeassa että väärässä." ne osapuolet voivat olla esimerkiksi ihmeisiin uskovat ja niihin uskomattomat ihmiset. Ehkä.

        Hauskaa on pohtia millä kaikilla tavoin kummatkin voivat olla esimerkiksi väärässä.

        "Miksi jotkut ihmiset uskovat syvästi ja vilpittömästi asioihin, jotka toiset, saman yhteiskunnan kasvatit, hylkäävät alkuunsa täysin epäuskottavina ja suorastaan naurettavina?" Taisin vastata tähän. Siinäpä sitä tuumimme ja päätämme raavimme. Me olemme fiksuja ja löydämme ratkaisun, vai mitä. Jäin miettimään, mikä voisi olla asia, jossa voisi olla molemmat väärässä tai molemmat oikeassa.


      • Tuli tuossa mieleen, että yksi tärkeä tekijä uskontojen suosiossa on varmasti myös hyväksytyksi tulemisen tarve. Se, joka on niin voimakkaana jokaisessa lapsessakin: Tiedättehän, kun lapsen pitää aina jotain tehtyään tulla kysymään isältä ja äidiltä että "Onks tää hieno?", vasta sitten työn tuloksella on lapsen silmissä arvoa.

        Jotkut eivät ehkä aikuisenakaan näe itse merkitystä omissa tekemisissään ja omassa elämässään ilman että on joku "suurempi" joka voi antaa heille arvoa. Siksi heille on niin tärkeätä kuulua "pelastettujen" joukkoon, ja että joku pitää heitä tärkeinä ihan sellaisina kuin he ovat.


      • hyvä tyttö kirjoitti:

        "Miksi jotkut ihmiset uskovat syvästi ja vilpittömästi asioihin, jotka toiset, saman yhteiskunnan kasvatit, hylkäävät alkuunsa täysin epäuskottavina ja suorastaan naurettavina?" Taisin vastata tähän. Siinäpä sitä tuumimme ja päätämme raavimme. Me olemme fiksuja ja löydämme ratkaisun, vai mitä. Jäin miettimään, mikä voisi olla asia, jossa voisi olla molemmat väärässä tai molemmat oikeassa.

        "Jäin miettimään, mikä voisi olla asia, jossa voisi olla molemmat väärässä tai molemmat oikeassa."

        Näin kävi minullekin. Oletko päässyt tulokseen?


      • hyvä tyttö
        A10097 kirjoitti:

        "Jäin miettimään, mikä voisi olla asia, jossa voisi olla molemmat väärässä tai molemmat oikeassa."

        Näin kävi minullekin. Oletko päässyt tulokseen?

        Mitä mieltä olet, kävisikö tämä? Kaksi ihmistä osallistuvat lääketutkimukseen, jossa annetaan joko oikea tai plasebolääke. Toinen uskoo plasebo ei auta, ja toinen uskoo, että plasebo auttaa. Kun tutkimus on loppu, toisen oireet helpottivat ja toisen ei. Mutta juuri toisin kuin uskoivat. Hän, joka uskoi plasebon auttavan, ei saanut apua. Hän joka uskoi, että plasebo ei auta, hänen oireet vähenivät.

        Oliko kumpikin väärässä? Mitäs arvelet? Mutta oliko kumpikin myös oikeassa?


      • hyvä tyttö kirjoitti:

        Mitä mieltä olet, kävisikö tämä? Kaksi ihmistä osallistuvat lääketutkimukseen, jossa annetaan joko oikea tai plasebolääke. Toinen uskoo plasebo ei auta, ja toinen uskoo, että plasebo auttaa. Kun tutkimus on loppu, toisen oireet helpottivat ja toisen ei. Mutta juuri toisin kuin uskoivat. Hän, joka uskoi plasebon auttavan, ei saanut apua. Hän joka uskoi, että plasebo ei auta, hänen oireet vähenivät.

        Oliko kumpikin väärässä? Mitäs arvelet? Mutta oliko kumpikin myös oikeassa?

        Jos plaseboon uskomisella viittaat siihen mitä kyseiset henkilöt uskovat tuossa nimenomaisessa kokeessa tapahtuvan, niin silloinhan molemmat olivat väärässä. Kuitekaan kyse ei ollut uskosta asiaan, joka voi olla todellisuudessa vain yhdellä tavalla, vaan kyse oli uskosta sattumanvaraiseen asiaan.

        Samalla tavalla väärässä ovat lottohäviäjät, joka uskoivat voittavansa ja lottovoittajat jotka uskoivat häviävänsä.

        On hieman erikoista valita uskon oikeellisuuden tarkasteluun kriteeri, joka on sattumanvarainen.


        Voisimme pohtia myös asioita, joilla on absoluuttisempi totuusarvo. Pysykäämmem aluksi plasebon piirissä...

        Sillä, että paraniko joku juuri tuossa koetilanteessa, ei ole vaikutusta käsitysten yleiseen oikeellisuuteen. Plasebolääke ei sinänsä auta, vaikka plasebovaikutus (eli kuvitelma lääkityksi tulemisesta) auttaakin usein.

        Täten ihmiset, joka uskovat plasebolääkkeen auttavan ovat väärässä, mutta ihmiset, jotka uskovat plasebovaikutuksen auttavan toisinaan, ovat oikeassa.

        Siispä esimerkkisi tapauksessa toinen olisi oikeassa ja toinen vastaavasti väärässä - mikäli kyse olisi heidän uskostaan joko kalkkitabletin parantavaan voimaan tai plasebovaikutuksen olemassaoloon.


        Mutta mutta...

        Tietynlaisissa tilanteissa jostakin asiasta eri mieltä olevat voivat kumpikin olla väärässä. Esimerkiksi, jos yksi on sitä mieltä, että ihminen ja simpanssi on luotu erikseen omiksi lajeikseen, ja toinen on sitä mieltä, että ihminen ja simpanssi periytyvät yhteisestä Jumalan luomasta kantaäidistä, niin molemmat ovat väärässä, mikäli todellisuudessa yhtään eläinlajia ei ole luotu.

        Eri mieltä olevat voivat myös molemmat olla oikeassa - vaikkapa jos toinen väittää veden tilavuuden pinentyvän veden jäähtyessä ja toinen väittää veden tilavuuden kasvavan veden jäähtyessä. (Jäähtyessään yli neliasteinen vesi kutistuu ja alle neliasteinen vesi laajenee.)

        Silti...

        Käsittääkseni puhtaassa joko-tai-tapauksessa vain toinen osapuoli voi on oikeassa oikeassa jos osapuolet ovat asiasta vastakkaista mieltä. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi arvuuttelut sen suhteen onko tietty ihmisen kuvittelema jumala olemassa vai ei.


      • hyvä tyttö
        A10097 kirjoitti:

        Jos plaseboon uskomisella viittaat siihen mitä kyseiset henkilöt uskovat tuossa nimenomaisessa kokeessa tapahtuvan, niin silloinhan molemmat olivat väärässä. Kuitekaan kyse ei ollut uskosta asiaan, joka voi olla todellisuudessa vain yhdellä tavalla, vaan kyse oli uskosta sattumanvaraiseen asiaan.

        Samalla tavalla väärässä ovat lottohäviäjät, joka uskoivat voittavansa ja lottovoittajat jotka uskoivat häviävänsä.

        On hieman erikoista valita uskon oikeellisuuden tarkasteluun kriteeri, joka on sattumanvarainen.


        Voisimme pohtia myös asioita, joilla on absoluuttisempi totuusarvo. Pysykäämmem aluksi plasebon piirissä...

        Sillä, että paraniko joku juuri tuossa koetilanteessa, ei ole vaikutusta käsitysten yleiseen oikeellisuuteen. Plasebolääke ei sinänsä auta, vaikka plasebovaikutus (eli kuvitelma lääkityksi tulemisesta) auttaakin usein.

        Täten ihmiset, joka uskovat plasebolääkkeen auttavan ovat väärässä, mutta ihmiset, jotka uskovat plasebovaikutuksen auttavan toisinaan, ovat oikeassa.

        Siispä esimerkkisi tapauksessa toinen olisi oikeassa ja toinen vastaavasti väärässä - mikäli kyse olisi heidän uskostaan joko kalkkitabletin parantavaan voimaan tai plasebovaikutuksen olemassaoloon.


        Mutta mutta...

        Tietynlaisissa tilanteissa jostakin asiasta eri mieltä olevat voivat kumpikin olla väärässä. Esimerkiksi, jos yksi on sitä mieltä, että ihminen ja simpanssi on luotu erikseen omiksi lajeikseen, ja toinen on sitä mieltä, että ihminen ja simpanssi periytyvät yhteisestä Jumalan luomasta kantaäidistä, niin molemmat ovat väärässä, mikäli todellisuudessa yhtään eläinlajia ei ole luotu.

        Eri mieltä olevat voivat myös molemmat olla oikeassa - vaikkapa jos toinen väittää veden tilavuuden pinentyvän veden jäähtyessä ja toinen väittää veden tilavuuden kasvavan veden jäähtyessä. (Jäähtyessään yli neliasteinen vesi kutistuu ja alle neliasteinen vesi laajenee.)

        Silti...

        Käsittääkseni puhtaassa joko-tai-tapauksessa vain toinen osapuoli voi on oikeassa oikeassa jos osapuolet ovat asiasta vastakkaista mieltä. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi arvuuttelut sen suhteen onko tietty ihmisen kuvittelema jumala olemassa vai ei.

        Mielenkiintoista. Tykkään, kun selkeästi perustelet. Voisimme tehdä yhteistyötä, minä annan aiheen ja sinä selität. Lähden lumitöihin. Onko siellä paljon vai vähän lunta, kumman päätöksen tekisi. Sitten tutustun tarkemmin ja tuumin lisää väärässä oikeassa asetelmia.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      72
      3053
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      55
      2705
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      432
      2315
    4. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      79
      2178
    5. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      95
      1996
    6. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      52
      1875
    7. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1576
    8. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      17
      1527
    9. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      30
      1370
    10. Mitä nämä palautteet palstalla ovat?

      Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?
      Ikävä
      29
      1339
    Aihe