En tiedä mistä aloittaa.. Enkä tiedä onko tää oikee palstakaan.. Minusta tuntuu välillä kun katson vieraita ja tuttuja lapsia, että ovat ihania ja välillä leijailen pilvissä ja mietin omaa lasta.. Sit seuraavana päivänä kun nään lapsen tai ajattelen lapsia yleisesti ottaen tunne on jotenkin epämiellyttävä, negatiivinen, haluan poissa tilanteesta tai lapsen lähettyviltä..Jotenkin se pikkunen ihminen joka ei ole tehnyt mitään pahaa tuntuu jotenkin inhottavalta.. Älkää kysykö miksi, sitä itsekin ihmettelen.
Kysyisinkin siis et onko muilla ollu vastaavanlaisia tunteita, et mielipide ois heitelly laidasta toiseen lasten hankinnasta? Et melkeen vois sanoa et tuntee vihaavansa lapsia yleisesti, ilman mitää järkevää syytä. Tää on kauheeta! Olen suhteessa oleva 25vuotias lapseton nainen. Mietin et mikä hirviö mä oikeen oon vai onko tää jotenkin "normaalia", ja kertoo ettei VIELÄ ole itse valmis äidiksi? Onko sitä koskaan valmis jos on tämmösii ajatuksia?
Kertokaahan omia kokemuksia!
Mielipide lapsista
3
212
Vastaukset
- äitipuoli,kohta äiti
Itse käyn samanlaisia tunteita läpi päivittäin. Lapsettomille olen uskaltanut sanoa etten tiedä haluanko lapsia ja lapsellisille kerroin haluavani. Itse en ole vieläkään varma tästä asiasta ja tunteet heittelee laidasta laitaan. Olen tottunut siihen että olen saanut olla miehen kanssa kahdestaan ja olen tykännyt siitä. nyt täytän 30 vuotta ja olen vkolla 38 raskaana. Raskaus tuli yllätyksenä ja olen yrittänyt uskotella itselle että jos meinaan tehdä lapsia niin nyt on jo sen aika. Mies on innoissaan lapsesta, mutta minulla lähinnä ahdistaa tuleva vastuu ja riippuvaisuus ja tällä hetkellä seinät kaatuu päälle kun jouduin jäämään äitiyslomille. Silti olen iloinen kun vauva potkii mahassa, hätäännyn jos on jonkin aikaa hiljaista mahassa, ostelen vauvalle kaikkea tarpeellista.
Kuitenkin ärsyttää kun ihmiset kyselevät vauvasta, meinaanko imettää, minkälaisia tavaroita oon sille ostanut. Ärsyttää kun enää ei ole minua vaan kaikki puhuvat vaan vauvasta.
Eli et ole ainoa. Jos sinun ei ole ihan pakko vielä tehdä lapsia niin älä tee niitä vielä. Minä kyllä luotan nyt vaan siihen että kun lapsi syntyy niin kyllä minä sitä opin rakastamaan.
En usko että olisin koskaan täysin valmis saamaan lasta. Nyt täytyy vaan pelata riskillä ja mies on luvannut auttaa minua siinä kaikin mahdollisin tavoin :) (miehellä on lapsia edellisestä liitosta).Mulla oli kans outoja tunteita raskauden alku aikana..ja vieläkeskelläkin(ny vk37) Just, etten välittäny edes nähä muita lapsia tai vauvojakaan.. kaupaski kattelin aina muualle.. jotenki ahisti vaan nii kovin..ja pelästyin itekin tätä oloa, kun muuten oon lapsirakas vaikken moneen vuoteen oo itelle toivonu/tahtonu lasta.. ja nytkun tulin yllättäen raskaaksi, niin on kyllä ollu kasvamista ajatukseen että minusta tulee äiti.. tuntuu varmaan erikoiselta vielä niin kauan ennenkun lapsi on ulkona masusta.. ja tuskin vielä senkään jälkeen ihan äitimäinen olo on.. mut kai se siitä aika kasvattaa ja muokkaa ajatuksia.. mut kylmä nykyään voin katella lapsia eikä tee pahaa:)
Mut tosiaan, eihä sun o pakko tehä omia kakruja, jos siltä tuntuu..mielummin sitten, kun ootat sitä mielelläs..ei varmaa masuasukkikaan pidä, jos odotusaikana vaan ressaa ja on masentunu..niih.. siitä itekiollu huolissaan.. :/ mut toivotaan,että täältä tulis kuitenkin terve ja iloinen lapsi:)- minulla kaikki
mie0 kirjoitti:
Mulla oli kans outoja tunteita raskauden alku aikana..ja vieläkeskelläkin(ny vk37) Just, etten välittäny edes nähä muita lapsia tai vauvojakaan.. kaupaski kattelin aina muualle.. jotenki ahisti vaan nii kovin..ja pelästyin itekin tätä oloa, kun muuten oon lapsirakas vaikken moneen vuoteen oo itelle toivonu/tahtonu lasta.. ja nytkun tulin yllättäen raskaaksi, niin on kyllä ollu kasvamista ajatukseen että minusta tulee äiti.. tuntuu varmaan erikoiselta vielä niin kauan ennenkun lapsi on ulkona masusta.. ja tuskin vielä senkään jälkeen ihan äitimäinen olo on.. mut kai se siitä aika kasvattaa ja muokkaa ajatuksia.. mut kylmä nykyään voin katella lapsia eikä tee pahaa:)
Mut tosiaan, eihä sun o pakko tehä omia kakruja, jos siltä tuntuu..mielummin sitten, kun ootat sitä mielelläs..ei varmaa masuasukkikaan pidä, jos odotusaikana vaan ressaa ja on masentunu..niih.. siitä itekiollu huolissaan.. :/ mut toivotaan,että täältä tulis kuitenkin terve ja iloinen lapsi:)johtui pitkälle omasta itsestäni ja historiastani. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat - tunteiden vaihtelu oli melkein yhtä vilkasta kuin raskaana ollessa. 25-vuotiaana äitini kuoli ja silloin kävin itseäni läpi erittäin paljon. Pelko lapsen saamiseen, inho lapsiin yms. oli paljon kiinni suhteestani äitiini. Meillä oli ajan erottamat välit, lähti pienestä tyhmästä jutusta, jota ei ikinä sovittu ja annettiin olla. Sen jälkeen olen oppinut, että vaikeatkin asiat pitää hoitaa samantien. Lapsiin en osannut suhtautua, koska tietyllä tavalla halusin olla vielä itsekin se äidin syliin käpertyvä nyytti. Käytännössä siis joka toinen päivä halusin olla aikuinen joka toinen päivä en. Sinulla ehkä omat syysi miksi lapset ovat vaikea aihe. Minulla myös tuo vapaudesta irti päästäminen oli vaikea ajatus.
Myös ihmisten 'kadut aina jos et tee niitä' ja 'pilaat elämäsi jos teet niitä' puheet saivat pääni pyörälle. Kumpaan kastiin minä kuulun? Miksi en tunne kuuluvani kumpaankaan.
Nyt 30-vuotiaana, 2-vuotiaan lapsen äitinä suren vain sitä, että äitini ei saanut tavata ihanaa tyttären tytärtään. Lapsi ei ole pilannut mitään. Elämä tuntuu täydeltä ja teen yhä asioita mitkä minulle on tärkeitä joihin lasta ei voi ottaa. Esim. festrareilla (kyllä 30-vuotiaanakin voi käydä...) käyn kerran vuodessa yms. Tärkeintä on tukiverkko ympärillä, oli se sitten mies, suku tai ystävät tai kaikki ne yhdessä. Lapsen kanssa eri paikkoihin vieminen ei ole mikään mahdottomuus. Olen ollut 2-vuotiaani ja mieheni kanssa erittäin mukavalla matkalla espanjassa viikon. Yövyimme teltassa koko viikon. Lapsi tottuu kaikkeen. Eri asia jos lapsi on sairas tms.
Ja jos pelkkä synnyttäminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta, aina on lapsia jotka kaipaavat vanhempia. Adobtio oli yhden entisen lapsikauhuisen ystäväni ja hänen miehensä vaihtoehto. Ja pakkohan ei yhtäkään mukulaa ole hankkia! :) Onnea ihanaan kamalaan elämään, joka on täynnä kriisejä ja pitkä matka omaan itseemme - siihen jonka tunnemme yleensä kaikkein huonoiten tässä maailmassa, halusimme tai emme!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih506873Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6762978Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831290Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981271- 841265
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611164- 891150
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2371120- 721022
- 223927