Kun vanhemmat antavat julkisuuteen vammaisista lapsistaan vain etunimiä, tämä toiminta vain lisää vammaisten eriarvoisuutta. Eli jotain voi tehdä itsekin hyvän eteen. Kaikilla ihmisillä on sukunimi, mitä hävettävää siinä on?
Vanhempien ennakkoluulot pois
3+18
6
545
Vastaukset
- Revelstoke
Tuota...
Millä tavoin pelkän etunimen sanominen lisää vammaisten eriarvoisuutta?
Ymmärrän vallan hyvin, että monet ihmiset eivät halua lastensa sukunimiä julkisuuteen, olipa lapsi vammainen tai ei. Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi saada tietää lapsen sukunimi?
Kääntäisin melkeimpä kysymyksesi ylösalaisin : Eikö ole hienoa, että vanhemmat kuitenkin rohkeasti tuovat vammaisia lapsiaan julkisuuteen ja häivyttävät näin osaltaan mahdollisia ennakkoluuloja? - Jokusen Jaska
Kyllähän normaalissakin puheessa ihmiset puhuvat toisista yleensä etunimillä, mikäli puhutaan tutuista. Toisaalta jos Maija Mallikas puhuu pojastaan Mikosta, niin aika suurella todennäköisyydellä kyseessä on Mikko Mallikas. Toki poikkeuksiakin löytyy.
nyt meni yli hilseen taas kerran tuo avautuminen,siis jos lapsella on sama sukunimi kun vanhemmilla, niin eihän sitä nyt erikseen tarvi ilmoitella, en ymmärrä mitä ongelmaa näet tässä?. Mut noihin ennakkoluuloihin voin ottaa siinä mielessä kantaa, että nämä ns "aikuiset" ovat tosi ennakkoluuloisia vammaisten suhteen siinä mielessä, että heidän mielestään on joku helvetin itsestäänselvyys että kaikki vammaiset, varsinki samalla tavalla vammaiset tulevat toimeen keskenään.Voin sanoa näin vammaisena, selkäydinvammaisena tarkemmin sanottuna, että tunnen monia selkäydinvammaisia, ja muullakin tavalla liikuntavammaisia joita EN voi sietää
- Vammainen V
Olen sinun suuri fanisi onnestasoikee. Aiheutat minulle suurta iloa tietämykselläsi. Monesti mietin kirjoitusten tarkoitusta, niin sinä tulet ja pelastat selittämällä tai kantaa ottamalla. Olen myös huomanut, että olet aina oikeassa ja osaat oikaista vammaisia, jos he kirjoittavat jotakin typerää. Olkoon vamman laatu sitten millainen tahansa, henkinen tai fyysinen, niia aina sinä pystyt auttamaan tai palauttamaan kyseisen kirjoittajan maanpinnalle. Olet mielestäni empaattinen vammainen, sinulta löytyy myös tiukkuutta vaikka olet vammainen, olet myös huumorintajuinen, vaikka olet vammainen. Yhteen vetona voisi sanoa, että olet minun silmissäni todella esimerkillinen vammainen, henkisesti tunnut oleevan täysin terve vaikka olet vammainen. Vammaisuudestasi huolimatta jatka samaan malliin, olet todella hieno ja pätevä vammainen
- Revelstoke
Vammainen V kirjoitti:
Olen sinun suuri fanisi onnestasoikee. Aiheutat minulle suurta iloa tietämykselläsi. Monesti mietin kirjoitusten tarkoitusta, niin sinä tulet ja pelastat selittämällä tai kantaa ottamalla. Olen myös huomanut, että olet aina oikeassa ja osaat oikaista vammaisia, jos he kirjoittavat jotakin typerää. Olkoon vamman laatu sitten millainen tahansa, henkinen tai fyysinen, niia aina sinä pystyt auttamaan tai palauttamaan kyseisen kirjoittajan maanpinnalle. Olet mielestäni empaattinen vammainen, sinulta löytyy myös tiukkuutta vaikka olet vammainen, olet myös huumorintajuinen, vaikka olet vammainen. Yhteen vetona voisi sanoa, että olet minun silmissäni todella esimerkillinen vammainen, henkisesti tunnut oleevan täysin terve vaikka olet vammainen. Vammaisuudestasi huolimatta jatka samaan malliin, olet todella hieno ja pätevä vammainen
Ylläoleva viesti lienee vittuilua Onnestasoikeelle, joten jätän sen omaan arvoonsa.
Sen sijaan. Nyt puhutaan asiasta, josta pitäisi keskustella paljon enemmän. Siis vanhempien ja aikuisten roolista vammaisen nuoren elämässä.
1..On vanhempia, jotka tuovat vammaisen lapsensa esiin joka käänteessä ja korostavat lapsen "erityisyyttä" kaikessa ja paljon. Tää on ennenkaikkea 2000-luvun trendi.
2,.Sitten on vanhempia, joiden mielestä vammaisen lapsen on syytä olla tekemisissä lähinnä vain muiden vammaisten lasten kanssa. Nämä vanhemmat eivät odota lapseltaan juuri mitään, vaan liikuntavammainen lapsi laitetaan esim. jo koulussa erityisluokille kehitysvammaisten seuraan, vaikka lapsella olisi kaikki edelletykset pärjätä terveidenkin kanssa. Onnestasoikeena tietänee tästä puolesta paljonkin. Tämä oli 80-luvun ja 90-luvun alun trendi. Ongelmana tässä skenaariossa on se, että lapselle ei juurikaan aseteta vaatimuksia eikä haasteita ja tilanne johtaa opiskelu- työllistymis- ja parisuhdevaikeuksiin aikuisena. Sad but true.
3.On myös vanhempia, joiden mielestä vammainen lapsi pärjää parhaiten, kun hän joutuu itse kohtaamaan maailman. Tällainen liikuntavammainen lapsi laitetaan kouluun terveiden kanssa. Vammaisten leirejä yms. tapahtumia vältetään ellei lapsi itse niihin halua. Lapsen kaveripiiri on pääosin terveitä lapsia. Lapselta vaaditaan vähintään sama, mitä terveeltäkin, joskus jopa enemmän. Lapselle muodostuu näillä korteilla realistinen käsitys itsestään ja maailmasta, hän osaa ottaa paikkansa. Tällaisia vanhempia ei ole paljon, mutta joitakin sentään. Omat vanhempani ovat juuri tällaisia ja olen siitä heille ikuisesti kiitollinen.
Väitän, että ykkös- ja kakkoskohtien lähtökohdilla en olisi nyt (ikää melkein 30v) parisuhteessa, ylioppilas, maisteri, hyväpalkkaisessa duunissa enkä moninkertainen vammaisuinnin Suomenmestari. - VammainenV
Revelstoke kirjoitti:
Ylläoleva viesti lienee vittuilua Onnestasoikeelle, joten jätän sen omaan arvoonsa.
Sen sijaan. Nyt puhutaan asiasta, josta pitäisi keskustella paljon enemmän. Siis vanhempien ja aikuisten roolista vammaisen nuoren elämässä.
1..On vanhempia, jotka tuovat vammaisen lapsensa esiin joka käänteessä ja korostavat lapsen "erityisyyttä" kaikessa ja paljon. Tää on ennenkaikkea 2000-luvun trendi.
2,.Sitten on vanhempia, joiden mielestä vammaisen lapsen on syytä olla tekemisissä lähinnä vain muiden vammaisten lasten kanssa. Nämä vanhemmat eivät odota lapseltaan juuri mitään, vaan liikuntavammainen lapsi laitetaan esim. jo koulussa erityisluokille kehitysvammaisten seuraan, vaikka lapsella olisi kaikki edelletykset pärjätä terveidenkin kanssa. Onnestasoikeena tietänee tästä puolesta paljonkin. Tämä oli 80-luvun ja 90-luvun alun trendi. Ongelmana tässä skenaariossa on se, että lapselle ei juurikaan aseteta vaatimuksia eikä haasteita ja tilanne johtaa opiskelu- työllistymis- ja parisuhdevaikeuksiin aikuisena. Sad but true.
3.On myös vanhempia, joiden mielestä vammainen lapsi pärjää parhaiten, kun hän joutuu itse kohtaamaan maailman. Tällainen liikuntavammainen lapsi laitetaan kouluun terveiden kanssa. Vammaisten leirejä yms. tapahtumia vältetään ellei lapsi itse niihin halua. Lapsen kaveripiiri on pääosin terveitä lapsia. Lapselta vaaditaan vähintään sama, mitä terveeltäkin, joskus jopa enemmän. Lapselle muodostuu näillä korteilla realistinen käsitys itsestään ja maailmasta, hän osaa ottaa paikkansa. Tällaisia vanhempia ei ole paljon, mutta joitakin sentään. Omat vanhempani ovat juuri tällaisia ja olen siitä heille ikuisesti kiitollinen.
Väitän, että ykkös- ja kakkoskohtien lähtökohdilla en olisi nyt (ikää melkein 30v) parisuhteessa, ylioppilas, maisteri, hyväpalkkaisessa duunissa enkä moninkertainen vammaisuinnin Suomenmestari.Revelstoke, olet vaan kateellinen vammainen, kun fanitan toista vammaista. Älä käytä sanaa vit... tällä palstalla, vaikka oletkin vammainen. Vammaisuutesi ei suo sinulle oikeutta käyttää kyseistä sanaa.
Ihmisen kuuluu olla myös sivistynyt vaikka on vammainen. En kirjoita tätä pahalla, vaan toivon sinulle käytöstapoja vammaisuudestasi huolimatta. Kiitos.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 712993
- 462604
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322245- 792158
- 951966
- 321732
- 121546
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171497Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291319Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil291316