Minkä ikäinen vauva on mielestänne tarpeeksi vanha jäämään viikonlopuksi hoitoon kun vanhemmat lähtevät tuulettumaan?
vastasyntynyt hoitoon
sairaitapuolituttuja
43
2027
Vastaukset
- ikjuhygfdsa
koko viikonlopuksi? Yli 1 vee.
- 222x2222222x22222222
hää matkalle pe ilta-su aamu. Lapsi oli 3vk vanha. oli tuttu hoitaja ja äidin hajuinen t paita vieressä. Ei itkenyt yhtään enempää kuin meidänkään kanssa. Ja eroahdistus yms. tulee vasta huomattamasti myöhemmin. Eli käytännössähän me olimme 1 päivän vain pois, eli en ehkä itse olisi 3 päivää aamusta iltaan.
- eivielähoitoon
yli yksivuotias, tutulle hoitajalle tuttuun paikkaan tai hoitaja tulee omaan kotiin.
- yhf
Ei ole meillä enää vauva vaan taapero 1v9kk enkä vieläkään ole vienyt kun yhdeksi yöksi isovanhemmille, en voisi kuvitellakaan että koko viikonlopuksi veisin.
- Ehkä..
2-vuotias taapero. Tilanteesta riippuen 1-vuotiaskin. Meillä on 1-vuotias joka oli vastikään ensimmäistä kertaa yökylässä. Tai oikeastaan oltiin poissa vain 9-tuntia kun mentiin sitten samaan yöpaikkaan itsekin yöksi. Sekin tuntui äidistä pitkältä ajalta. Aiemmin on ollut kyllä äidistä erossa kauemmin, mutta silloin oli isän kanssa.30
- ei ole ollut vielä
meillä nyt 8kk eikä ole ollut kauempaa hoidossa kuin yhden yön.. ekan kerran olin tuulettumassa kun vauva 3viikkoa.. mutta isä oli lapsen kanssa kotona.. olisi kiva lähteä kavereiden kanssa viikon lopuksi esim mökille mutta en halua laittaa lasta vielä koko viikon lopuksi hoitoon.. ehtitään me myöhemminkin.. :)
- mukaan..
1v yhdeksi yöksi, 2 vuotias kahdeksi yöksi.
Oma puolitoistavuotias poikani oli 2 yötä kummilassa,jossa oli ollut hoidossa aikasemminkin ja pari kertaa yötäkin. Jouduin itse sairaalaan toiselle paikkakunnalle, mieheni oli mukana.
Kyläpaikka oli siis hyvin tuttu, samoin hoitajat. Lisäksi lapsi on päivähoidossa, joten ei ole mitenkään erityisen kiinni äidissä tai meissä vanhemissa yleensäkään, on jo tottunut ja eroahdistukset on olleet ja menneet.
Tuo 2 yötä oli kuitenkin pitkä aika olla erossa, paitsi äidille, myös lapselle. Lapsi reagoi voimakkaasti, oli aluksi loukkantunut ja siitä päästyään takertui useaksi päiväksi.
Ikävä kyllä meillä ei ollut vaihetoehtoa, erolle ja sen pituudelle ei voinut mitään, mutta jos valinnanvara olisi, en olisi vielä jättänyt niin pitkäksi aikaa - se, ettei lapsikaan ollut siihen valmis, tuli kyllä todistettua. Mulla yks tuttu on laittanu vaavinsa hoitoon jo 3vk,kun ovat vanhemmat halunneet tuulettumaan.. miusta se on vähä liian aikaista.. mut jokainen kai sen itte parhaiten tietää ja tuntee mikä on ok:) Ite laittaisin varmaan puol vuotiaana yöhoitoon, jos ois sellanen tarve.. mutta ehkä se menee ekalla kerralaa ainakin sillai,että mies hoitaa yksin yön ja ite oon jossain, ja toisinpäin, enneku molemmat lähetään samaan aikaan:)
Mut en vuotta ainakaan meinaa oottaa,että lapsen vois vasta laittaa hoitoon.. siinähän se tottuu, kun käy muuallakin(tottakai tuttujen,mm.isovanhempien luona)kattelemassa maailmaa:)- äippä24
Itselläni on nyt 3 kuukauden ikäinen vauva ja on ollut erossa minusta vain yhden kerran 3 tunnin ajan isänsä kanssa, kun itse käväisin kaupungilla. Itse olen ajatellut, että ensi alkuun aivan muutamia tunteja ja aivan lähisukulaisten kanssa (esim. isän ja isovanhempien), ennen kuin yökylään minnekään.
Tämänkin jälkeen kun oli isänsä kanssa ollut kaksin, oli selkeästi illalla sitten itkuisempi kuin normaalisti ja valvoikin myöhempään, kun halusi vain seurustella ja olla lähellä. - se näinkin..
Me tehtiin mieheni kanssa muutamia kertoja niin, että lapsi oli hoidossa iltapäivästä iltaan - lähdimme siis kaksin reissuun (elokuviin, teatteriin, syömään yms.) jo iltapäivästä ja haimme lapsen illansuussa kotiin. Usein niin, että puettiin yövaatteisiin kyläpaikassa ja sain nukahtaa kotimatkalla turvaistuimeen yöunille.
Joitakin kertoja on tehty niinkin, että hoitaja tulee meille kotiin ja laittaa lapsen illalla nukkumaan ja me olemme tulleet sitten laskemaan hoitajan (isovanhemman / kummin / ystävän) illalla omaan kotiin yöpymään.
Kaikenkaikkiaan, jos mahdollisuus on, suosittelen ensisijaisesti ja ensimmäisillä kerroilla sitä, että hoitaja tulee lapsen omaan kotiin ja lapsi saa nukahtaa omaan sänkyynsä. Vähemmän pelottavaa se niin on kuin että on sekä erossa vanhemmistaan että täytyy nukahtaa vieraaseen paikkaan. - Mother23v
äippä24 kirjoitti:
Itselläni on nyt 3 kuukauden ikäinen vauva ja on ollut erossa minusta vain yhden kerran 3 tunnin ajan isänsä kanssa, kun itse käväisin kaupungilla. Itse olen ajatellut, että ensi alkuun aivan muutamia tunteja ja aivan lähisukulaisten kanssa (esim. isän ja isovanhempien), ennen kuin yökylään minnekään.
Tämänkin jälkeen kun oli isänsä kanssa ollut kaksin, oli selkeästi illalla sitten itkuisempi kuin normaalisti ja valvoikin myöhempään, kun halusi vain seurustella ja olla lähellä.Sä teet hallaa, jos et anna isän ja vauvan alusta alkaen luoda toisiinsa suhdetta. Mä en ainakaan laske että meidän poika olisi hoidossa jos on isänsä kanssa kotona. Jos isä on kuvioissa joka päivä, niin kyllä vauvan on ihan hyvä olla senkin kanssa. Ja eikö luulis lapsen isänkin haluavan olla lapsensa kanssa ilman, että olet koko ajan olan takana kyttäämässä. Kyllä vauva oppii aikanaan, että isällä isän tavat hoitaa ja äidillä äidin tavat. Ja ei muuten takuulla tule traumoja.
Meillä lapsen isä on ainakin ihan yhtä osallistuva, kuin minä. Ja vauva 7kk tuntee olonsa ihan yhtä turvalliseksi oli sitten isänsä, tai minun kanssa. Perheen ulkopuolisessa hoidossa ei ole ollu ku pari kertaa tunnin-kaks ja sekin pakon edessä. Lapsella on oikeus olla molempien vanhempien kanssa.
- 18+3
Omaa tyttöäni (9kk) en raaskisi jättää edes yhdeksi yöksi vieraiden hoitoon vielä aikoihin. Asennoiduin jo ennen lapsen syntymää siten, että ainakaan vuoteen ei sellaisia menoja tule, että olisin öitä poissa kotoa. Olen 27 vuotias ja tähän ikään mennessä ehtinyt kyllä irrottelemaan ja tuulettumaan sen verran, että vauvavuoden ajan pärjään ilmankin. Meillä on miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun lapsi on yöunilla ja silloin tällöin ollaan käyty syömässä, leffassa tai teatterissa kahdestaan isovanhempien vahtiessa tyttöä sen pari tuntia. Kavereita tavatessa otan/otamme lapsen mukaan tai sitten toinen vanhemmista on kotona tytön kanssa, paitsi tietysti silloin, kun ystävät kyläilevät meillä.
En usko, että lapsi itse osaa yökyläilyjä kaivata vielä muutamaan vuoteen, vaikka isovanhemmat ja kummit kovasti jo sitä toivovatkin. Sitten kun ensimmäisen kerran päätämme miehen kanssa olla yön pois kotoa yhtäaikaa, hoitajat saavat tulla meille yöksi.- Tiukkapipo oon
että minusta on kummallista, että ensin halutaan lapsi ja sitten kun se on (ja vielä tosi pieni), aletaan miettiä, että kuinkakohan pitkäksi aikaa tuon jo voisi lykätä hoitoon. Ei siinä mitään, jos on pakottava syy, vaikkapa tässäkin ketjussa mainittu sairastuminen ja sairaalahoito. Mutta että on "pakko" päästä viikonlopuksi viihteelle ja ryyppäämään, sitä en ymmärrä. Kai sitä nyt maailmassa tärkeämpääkin on, kuten esim. se oma lapsi...
- tiukkapipoko
eikä ole vielä ollut yön yli hoidossa. Eipä meillä tulisi mieleenkään laittaa koko viikonlopuksi hoitoon vain siksi että saisimme mennä oman mielemme mukaan... Ennen lasta käytiin useinkin bailaamassa, mutta se oli silloin. Ei kyllä kaipaa entistä elämää ja bailaamisia... On jotain paljon arvokkaampaa kotona.
Ihmetyttää kyllä minuakin tämä nykymeiniki. Laitetaan alle kuukauden ikäinen hoitoon, että päästään bailaamaan. Onko se lapsenhoito tosiaan niin rankkaa toisille, että ollaan heti kohta siinä pisteessä, että pitää päästä tuulettumaan vai miksi laittaa pieni vauva hoitoon... Vai eikö siellä kotona osata rentoutua lainkaan ja nauttia elämästä vai miksi pitää päästä tuulettumaan?
Ja sitten niille, jotka luulevat että meillä on ollut helppoa ja siksi moralisoin, niin sen verran, että mm. ensimmäiset kuukaudet itkettiin lähes yötä päivää ja tavallista vaativampaa hoitaminen on edelleen (3 eri diagnoosia tehty sairaalassa).- okuor
Minustakin vauva on vielä aivan liian pieni yökylään toisten hoiviin. Pakottavat syyt kuten sairaalahoito on ymmärrettävää, mutta nekin tilanteet ovat harvinaisia. Kyllä vauvan hoito välillä on raskastakin, vaikka ihanaa aikaa onkin. Minä kävin välillä puolen tunnin lenkeillä ja mies oli vauvan kanssa kotona. (kauan ei voinu olla pois kun toinen oli tissillä "jatkuvasti". vaikka olen ollut yli kolmekymppiseksi asti vapaana aluksi tuntui ahdistavalta se ettei mihinkään pääse. Mutta ajan kanssa totuin siihen ja kiintymys syntyi pikkuhiljaa lapseen.Ja vauva-aika se on niin lyhyt. Meidän vauva on puolivuotias ja nyt jo muistan kaiholla sitä aikaa kun hän oli pieni sylivauva (en olisi kyllä uskonut).
Nyt käyn välillä yksin asioilla, joilla olen korkeintaan pari tuntia. Mies hoitaa sillä välin. En raskisi nyt antaa kenenkään muun hoitoon, koska vierastaa niin kovasti.
Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.
- näin meillä
No, itselläni kaksi lasta (5kk ja 3,5v). Esikoisen jätin ensimmäisen kerran mummulle eli äidilleni puolivuotiaana 3 yöksi - miksi kolmeksi? No, siksi, että minulla ei ole mitään tukiverkostoa täällä päin Suomea ja molemmat mummut asuvat yli 300 kilometrin päässä. En lähtenyt tuolloin viihteelle mieheni kanssa, vaan vietimme yhteisen viikonlopun ilman vauvaa. Samana kesänä jätimme toiselle mummulle puolivuotiaan 1 yöksi, kun tulivat hakemaan hänet vierailureissulla ja menimme yön päästä perässä. Seuraavan kerran tämä esikoinen oli poissa yötä kotoa vuoden päästä kesällä eli oli 1,5 vuotias. Tuolloin sama kuvio, paitsi että anoppikin sai hänet 3 yöksi saman kesän aikana. Ja myös viime kesänä, hänen ollessaan 2,5 vuotias, hän on ollut molemmilla mummuilla 3 yötä.
Joo, ikävä oli ja itku pääsi joka kerta, kun äidin ja isin näki, mutta hyvin oli mennyt mummujen puheiden mukaan itse hoidossaoleminen. Tietenkin seuraava viikko siitä vielä viime kesänkin jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän kaoottista, kun lapsi tietenkin reagoi. Käymme ja olemme käyneet kuitenkin säännöllisesti (kesällä pitkät pätkät) ja talviaikaan noin joka kolmas viikko kylässä perheenä ja mummut kera pappa ja ukki vierailevat myös meillä säännöllisesti. Täten ovat tulleet välimatkasta huolimatta onneksi erittäin läheiseksi vanhemmalle lapselleni. Saiko hän traumoja - en tiedä, mutta ei siltä vaikuta.
Nämä keskustelut ovat mielestäni siinä mielessä hieman kapea-alaisia, että puhutaan 3 viikkoisen heivaamisesta hoitoon, jotta päästään yökerhoon...hmm? Joo, ei mullakaan ole kummankaan lapsen jälkeen vielä 3 kuukaudenkaan jälkeen tullut mieleen lähteä yksin tai saati sitten yhdessä viihteelle. No, mutta tapansa kullakin. Mutta joo, valinnan olen joutunut tuon yökyläilyn suhteen tekemään säännöistä välittämättä (1 vuotias kestää yhden yön jne...), koska tilanne nyt vaan on meidän kohdalla se, että jos haluamme parisuhteelle laatuaikaa kerran vuodessa, on tytöt jätettävä pidemmäksi aikaa hoitoon kuin säännöt sallivat.
Marttyyrimaista on minusta myös se, että ollaan osoittelemassa sormella niitä, jotka lapsensa joskus minun laillani jättää yökylään - alle yksivuotiaina. Helppoa on sanoa, jos tukiverkosto asuu soiton päässä ja vauvaa voi mummu hoitaa esim. kerran tai joka toinen viikko muutaman tunnin ja mies tekee vielä lisäksi säännöllistä työaikaa. Toista se on, kun mies on 12h pois joka päivä ja tukiverkostosta ei ole tietoakaan. Pahaahan se tekee normaalille äidille, joka päivästä toiseen hoitaa yksin lapsiaan jättää lapsensa hoitoon saati yökylään vauvana (koska tässä kohtaa jos jossain, kiintymyssuhde on erityisen syvää puolin ja toisin, mutta hei, asioita voidaan punnita kyllä hieman laajemmin.
Olen jättämässä ensikesänä sekä esikoisen noin 4v ja kuopuksen 6-8kk hoitoon taas 3 yöksi. Jos luoja suo ja mummut jaksavat.- sairaitapuolituttuja
siis kyseessä ovat tuttavat joiden pienokainen syntynyt tämänvuoden puolella ja ollut hoidossa viikonlopun vanhempien tuulettumisen tarpeen vuoksi. Ensimmäinen yö oli toisilla isovanhemmilla ja toinen yö toisella mummilla. Seuraavana perjantaina lähtivät jälleen rilluttelemaan. Kai vain yhdeksi yöksi. Asiahan ei sinänsä minulle edes kuulu mutta kuhan kyselin mielipiteitä. Itselläni reilu 1 vuotias ja ollut muutamia öitä mummolassa, yksi yö kerrallaan. Mutta jokainen tyylillään.
- tiukkapipoko
"Marttyyrimaista on minusta myös se, että ollaan osoittelemassa sormella niitä, jotka lapsensa joskus minun laillani jättää yökylään - alle yksivuotiaina. .."
Tämä viittaus on varmaa tarkoittu myös minulle. Itse kylläkin kritisoin sitä, että pitää päästä bailaan kun lapsi on muutaman viikon ikäinen. On asia erikseen jos on muu syy. Toisille vanhemmuus ja sen sitovuuskin voi tulla yllätyksenä ja siksi kaipaa irtiottoa lapsestaan. Syy on muu kuin "pakko päästä bailaamaan".
"Helppoa on sanoa, jos tukiverkosto asuu..."
Ei se että asuu lähellä auta. Toiset isovanhemmat mielummin juo kuin katsoo lasta. Ja toiset ei jaksa katsoa. Muilla läheisillä on omat muksut ja muutenkin kiireellinen elämä.
"mummu hoitaa esim. kerran tai joka toinen viikko muutaman tunnin..."
Lapsi 2v. ja rehellisesti voin sanoa, että yhdellä kädellä voi laskea ne kerrat, kun lasta on joku isovanhempi tai muu läheinen hoitanut. Ei ole ollut vapaaehtoisia tuolla linjalla...
"ja mies tekee vielä lisäksi säännöllistä työaikaa.."
Mies tekee usein pitkää päivää (12-13h työmatkoineen), on usein viikonloppuisinkin töissä ja lisäksi on reissuhommissa välissä.
Oma kiintymyssuhde on kyllä voimakas. Alle 1 v oli sairaalassaoloa ja sinnekään en ole voinut jättää lasta vaan olen yöpynyt lapsen huoneessa.
Kyllähän tämä välissä on rankkaa ollut, kun muutaman tunnin yöunilla pitää jaksaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja näyttää että vuodesta toiseen:) Mutta en valita siitä sen erityisemmin kellekään enkä ole marttyyri. Lapsi on minulle rakkain ja tärkein asia, kuten varmaan valtaosalle vanhemmista omat lapset on.
Jos kokisin, että tuulettuminen tekisi minusta paremman äidin, niin sitten se olisi sen arvoista. Mutta kun jaksan näinkin ja tiedän olevani hyvä äiti, niin en kaipaa tuulettumista oman itseni takia:) - näin meillä
tiukkapipoko kirjoitti:
"Marttyyrimaista on minusta myös se, että ollaan osoittelemassa sormella niitä, jotka lapsensa joskus minun laillani jättää yökylään - alle yksivuotiaina. .."
Tämä viittaus on varmaa tarkoittu myös minulle. Itse kylläkin kritisoin sitä, että pitää päästä bailaan kun lapsi on muutaman viikon ikäinen. On asia erikseen jos on muu syy. Toisille vanhemmuus ja sen sitovuuskin voi tulla yllätyksenä ja siksi kaipaa irtiottoa lapsestaan. Syy on muu kuin "pakko päästä bailaamaan".
"Helppoa on sanoa, jos tukiverkosto asuu..."
Ei se että asuu lähellä auta. Toiset isovanhemmat mielummin juo kuin katsoo lasta. Ja toiset ei jaksa katsoa. Muilla läheisillä on omat muksut ja muutenkin kiireellinen elämä.
"mummu hoitaa esim. kerran tai joka toinen viikko muutaman tunnin..."
Lapsi 2v. ja rehellisesti voin sanoa, että yhdellä kädellä voi laskea ne kerrat, kun lasta on joku isovanhempi tai muu läheinen hoitanut. Ei ole ollut vapaaehtoisia tuolla linjalla...
"ja mies tekee vielä lisäksi säännöllistä työaikaa.."
Mies tekee usein pitkää päivää (12-13h työmatkoineen), on usein viikonloppuisinkin töissä ja lisäksi on reissuhommissa välissä.
Oma kiintymyssuhde on kyllä voimakas. Alle 1 v oli sairaalassaoloa ja sinnekään en ole voinut jättää lasta vaan olen yöpynyt lapsen huoneessa.
Kyllähän tämä välissä on rankkaa ollut, kun muutaman tunnin yöunilla pitää jaksaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja näyttää että vuodesta toiseen:) Mutta en valita siitä sen erityisemmin kellekään enkä ole marttyyri. Lapsi on minulle rakkain ja tärkein asia, kuten varmaan valtaosalle vanhemmista omat lapset on.
Jos kokisin, että tuulettuminen tekisi minusta paremman äidin, niin sitten se olisi sen arvoista. Mutta kun jaksan näinkin ja tiedän olevani hyvä äiti, niin en kaipaa tuulettumista oman itseni takia:)Heippa,
Olen pahoillani lapsesi sairauden puolesta ja toivotan sinulle oikeasti jaksamista ja lapsellesi terveyttä. Hienoa, että olet jaksanut hoitaa lastasi käytännössä yksin. Minulla on onneksi kaksi tervettä lasta, joita tällä hetkellä hoidan käytännössä myös yksin. No, samaa mieltä olen kanssasi bailauksesta ja etenkin muutaman viikon ikäisen vauvan heivaaminen hoitoon, jotta pääsee bailaamaan kuullostaa minusta jopa vähän "hassulta".
Oma vuodatukseni oli sinänsä turha, että heräsin siihen, että meillä on oikeasti aivan ihanat isovanhemmat. Se on suuri harmi, jos isovanhemmat eivät halua ollenkaan olla lastenlastensa kanssa tekemisissä. Meidän suuresta välimatkasta huolimatta ja harvoin saadusta avusta huolimatta (joka siis puhtaasti johtuu välimatkasta) koen, että isovanhempien mukanaolo lapsiemme elämässä edes tämän verran, on mielettömän arvokasta.
Kuullostaa siltä, että olet "tiukkapipoko" varmasti loistava äiti ja vahva nainen. Minulle myös lapset ovat rakkain asia maailmassa, mutta koen, että kyllä minun pitää myös olla nainen - ei pelkkä äiti. Naisena oloon en tarvitse bilettämistä mieheni kanssa, mutta kylläkin edes kerran vuodessa laatuaikaa eli vkonloppu ilman lapsia (näin rumasti sanottuna). Niin ja marttyyri en ole minäkään. Olen bilettänyt muutamia kertoja myös äitinä - mutta silloin mieheni on ollut kotona ja päinvastoin. Tekee oikeasti ihan hyvää välillä irrottautua arjesta.
Pointti mulla nyt lähinnä on se, että lähipiirissä nämä vauvan ja lapsien yöksijättöjutut pohjautuvat juuri siihen, että 1 vuotias 1 yö, 2-vuotias 2 yötä, on heillä aivan toisenlainen tausta kuin meidän perheellä. Kommenttini siis pohjautui suppeasti siihen, että silloin, kun välimatka on 10-30km, helppoa on jättää vauva muutamaksi tunniksi hoitoon mummulle ja käväistä "jumpassa". Tällöin tuskin tarvitsee koskaan miettiäkään yöksijättöä, kun tämä muutamantunnin hoitoapu on tarjolla viikottain jossain muodossa.
En siis sinua tarkoittanut marttyyriksi nimitellä. :) - näin meillä
sairaitapuolituttuja kirjoitti:
siis kyseessä ovat tuttavat joiden pienokainen syntynyt tämänvuoden puolella ja ollut hoidossa viikonlopun vanhempien tuulettumisen tarpeen vuoksi. Ensimmäinen yö oli toisilla isovanhemmilla ja toinen yö toisella mummilla. Seuraavana perjantaina lähtivät jälleen rilluttelemaan. Kai vain yhdeksi yöksi. Asiahan ei sinänsä minulle edes kuulu mutta kuhan kyselin mielipiteitä. Itselläni reilu 1 vuotias ja ollut muutamia öitä mummolassa, yksi yö kerrallaan. Mutta jokainen tyylillään.
Siis tästä oikeasti olen kanssasi aivan samaa mieltä. Yritin laajentaa vähän keskustelun perspektiiviä tuomalla oma tilanteeni esille, koska tuota yöksijättöä olen monet kerrat joutunut pohtimaan ja miettimään, jotta teen oikeasti hyvän ratkaisun :-).
ps- olen vain kateellinen niille, jotka voivat joskus jättää 1 yöksi mummuille :) - toisaalta pitäisi muistaa olla kiitollinen omasta tilanteesta eli että voimme jättää edes joskus 3 yöksi :) - g3rfas
sairaitapuolituttuja kirjoitti:
siis kyseessä ovat tuttavat joiden pienokainen syntynyt tämänvuoden puolella ja ollut hoidossa viikonlopun vanhempien tuulettumisen tarpeen vuoksi. Ensimmäinen yö oli toisilla isovanhemmilla ja toinen yö toisella mummilla. Seuraavana perjantaina lähtivät jälleen rilluttelemaan. Kai vain yhdeksi yöksi. Asiahan ei sinänsä minulle edes kuulu mutta kuhan kyselin mielipiteitä. Itselläni reilu 1 vuotias ja ollut muutamia öitä mummolassa, yksi yö kerrallaan. Mutta jokainen tyylillään.
parempi niin, että antavat lapsen hoitoon, kun jättävät yksin kotiin. On näitäkin onnettomia tarinoita saanut lukea, että pieni lapsi nukkuu yksin kotona, kun vanhemmat ovat kaljalla.
Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että omaa neitiäni en voinut jättää yökylään ennen vuoden ikää. Meillä on vähän tukiverkostoa, joten meidän tuulettumiset on hoidettu muuten kuin baarissa istumalla. Oman ajan kaipuu on tullut vastikään ja neiti on nyt 1v 8kk. Tähän ikään on yhden vk-lopun joulun alla ollut mummolassa hoidossa työmme vuoksi. Minä vain olen niin kotihiiri, että vietän vapaa-aikani mieluummin tyttäreni kanssa, kuin ravintoloissa tai ystävien kanssa bilettäen jossain muualla. Jostain syystä minä en vain pysty ymmärtämään, että alle 2kk ikäinen lapsi jätetään muille kuin toiselle vanhemmalle hoitoon ja lähdetään itse "tuulettumaan". Ymmärrän, että on monenlaisia elämäntilanteita ja tuulettuminen varmasti virkistää ja tekee pirteämmän äidin, mutta silti... Mutta mitäpä minä ketään tuomitsemaan ja kuten aloitin, pääasia että lapsi on turvassa ja hyvällä hoitajalla. - 18+19
Jos isovanhemmat vierailevat teillä säännöllisesti ja te isovanhempien luona, eikö ole mahdollista tällöin jättää lapsia hetkeksi heidän hoitoonsa? Näin saisitte sitä parisuhde/omaa aikaa pienempinä pätkinä mutta hiukan useammin kuin kerran vuodessa. Kun ilmeisesti on mahdollista (välimatkan takia pakkokin?) koko perheen yöpyä kyläilyreissuilla isovanhempien luona ja päinvastoin? Kotonahan ei tällä järjestelyllä teidän ole mahdollista kahdestaan olla, mutta pääsisitte kuitenkin kahdestaan jonnekin. Ja jos rahatilanne antaa myöten, viettää vaikka hotelliyö - ei siis kuitenkaan olisi pakko olla montaa yötä lapsista erossa. Ehkä mummillekin helpompi ratkaisu, jos heidän jaksamisensa arveluttaa.
- näin meillä
18+19 kirjoitti:
Jos isovanhemmat vierailevat teillä säännöllisesti ja te isovanhempien luona, eikö ole mahdollista tällöin jättää lapsia hetkeksi heidän hoitoonsa? Näin saisitte sitä parisuhde/omaa aikaa pienempinä pätkinä mutta hiukan useammin kuin kerran vuodessa. Kun ilmeisesti on mahdollista (välimatkan takia pakkokin?) koko perheen yöpyä kyläilyreissuilla isovanhempien luona ja päinvastoin? Kotonahan ei tällä järjestelyllä teidän ole mahdollista kahdestaan olla, mutta pääsisitte kuitenkin kahdestaan jonnekin. Ja jos rahatilanne antaa myöten, viettää vaikka hotelliyö - ei siis kuitenkaan olisi pakko olla montaa yötä lapsista erossa. Ehkä mummillekin helpompi ratkaisu, jos heidän jaksamisensa arveluttaa.
Totta, olet oikeassa. Voisimme toteuttaa hommaa myös mainitsemallasi tavalla, ja joskus ehkä kerran olemme niin toimineetkin, että olemme olleet illan pois mummun ja pappan olessa kylässä. Tässä nyt on kohdallamme monta muuttujaa, joista yksi ei ole pelkästään lapset, vaan heidän isovanhempansa, jotka niin kovasti haluavat hoitaa myös muutaman yön vuodessa, niin ettei äiti ole seläntakana vahtaamassa.
Joku ehkä nyt ajattelee, että lapset etusijalle ja itsekästä ajatella isovanhempia, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Meillä valitettavasti molempien mummujen "kello" on tikittänyt jaksamisen (ja valitettavasti myös täällä maanpäällä jäljellä olevan ajan - toivottavasti vielä edes muutamia vuosia) puolesta viimeisiä jo ensimmäisen lapsen syntymästä, joten aina kun he ovat olleet valmiita ottamaan ja sairautensapuolesta on sellainen vaihe, että pystyvät, en sitä iloa heiltä vie enkä aio viedä. Enkä myös itseltänikään. Kyllä tämä on kuulkaa ollut minullekin raskasta. Ei siis pelkästään hoitaa omia lapsia, vaan käydä läpi tässä mieheni vanhempien ja omien vanhempien sairastelua. (Te syyllistävät äidit, jotka pikkumaisina erittelette mittareita täydelliseen äitiyteen, voisitte joskus yrittää miettiä, ettei täällä maailmassa ole vain niitä, jotka täydellisesti hoitavat lapsiaan tai täydellisesti jättävät hoitamatta.)
Meillä monesti nämä vierailut etenkin mummuloihin, perustuvat siihen, että lähdemme perheenä auttamaan mummuja - niinhän se on ollut, että jos olen lapsen hoitoon jättänyt, olen mm. tehnyt suurimman osan ruuista valmiiksi yms. että mummon pitää jaksaa vaan olla lapsen kanssa, koska sitä itse on halunnut. En halua asiaa enempää eritellä, koska en halua tässä kenenkään henkilökohtaisista asioista puhua- kun kaikilla ne omat elämän vaikeutensa varmasti on läpikäytävä. Mua vaan henkilökohtaisesti suoraansanoen vituttaa mustavalkoiset näkemykset siitä milloin voi lapsen jättää mm. yökylään ja mikä taas tekee äidistä täydellisen tai täydellisen luuserin.
Edelleenkään, minusta bilettäminen 3 vkon jälkeen ei sovi äitiyden kanssa yhteen - näin se vaan on, mutta toisaalta, mikä minä olen sitä arvostelemaan, kun olen puolivuotiaan jättänyt sairaan äitini kanssa 3 yöksi eli 2 päiväksi. Tuntuu, että ihmisten empatiakyky on nykyisin aika huonolla tolalla. Toivottavasti minä osaisin kasvattaa lapsistani vastuuntuntoisia, itse ajattelevia ja empaattisia yksilöitä. Rakkautta heiltä eii ole puuttunut, sitä on meidän perheessä rutkasti, mummuja myöden antamassa.
Oma kirjoitukseni on jo tunteenpurkaus, ei niinkään vastaus tuohon alkuperäiseen ketjuun. Jotenkin nyt vaan tässä kohtaa yritin valottaa tilannetta siinä mielessä, ettei kaikilla ne asiat ole niin yksinkertaisia, että "halutaan parisuhdeviikonloppu" tai halutaan bilettämään kerran vuodessa. Todelliset syyt saattavat olla paljon pintaa syvemmällä.
- reipasta tosiaan
Tämähän on jo alkukaintainen asia. Emo imettää jälkeläistään ja jälkeläinen kulkee mukana. Ihmiset ovat vain ajansaattoon muuttaneet asian niin, että on muka täysin luonnollista että vastasyntynyt jää toisen hoivaan, kun äiti lähtee rillutteleen... Pumpataan maitoa pulloon tai pahimmassa tapauksessa tarkoituksenmukaisesti opetaan korvikkeelle. Asia erikseen, jos sitä maitoa ei oikeasti tule riittävästi.
- eräs vittuuntunut***
ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA, JOS ETTE OLE VALMIITA SITOUTUMAAN LAPSEEN JA PERHE-ELÄMÄÄN.
en voi jumalauta ymmärtää miksi edes teette lapsia, jos pitää mahdollisimman pian päästä viihteelle.
vai onko kyseessä taas semmoinen juttu että yritetään sitoa miestä jäämään suhteeseen lapsen avulla...
vanhemmuuden tulisi olla ihana asia.
miettikää nyt helvetti, se lapsenne vauva-aika on niin lyhyt.
ja olisi lapsi-äiti suhteen kannalta tärkeätä, että äiti olisi kotona lapsen kanssa lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan ainakin, jotta lapsi kykenee luomaan siteen äitiin ja myöskin toisinpäin.
vai onko se lapsen tekeminen vain kulissia, jottei "erotuttaisi massasta"...
eikä muutes ole suositeltavaa, että äiti juo alkoholia/polttaa tupakkaa imetyksen aikana, sillä ne myrkyt välittyvät äidinmaidosta lapseen.. - voivoipikkuäitejä
yön yli hoitoon, viikonlopusta puhumattakaan. Vauva-ikä käsittää ensimmäisen ikävuoden eli ei luulisi tuon olevan niin mahdottomman pitkä aika äideillekään olla ilman bailaamista...
Ja en ny tarkoita siis ett 1v. ikäinen olisi jotenkin jo kypsä yökylään. Eli sitä lasta tarvi heti 1v. ikäisenä bailaamisen takia nakata muille. Pientä rajaa ja kypsyyttä kehiin.
Siis miksi tehdä jälkikasvua jos on jo kuukauden parin päästä niin "tiukkaa" ett pitää päästä tuulettumaan.... Ihan niinkuin se elo siitä helpottuisi *nauraa partaan*
Mitä isommat lapset - sen isommat ongelmat.... - huohne
vastasyntynyt ei kuulu hoitoon. Tämä pitäisi ymmärtää,vaikka ei olisi ollut paikalla kun järkeä ja vastuuta jaettiin...
- sairaitapuolituttuja
ja vielä kun saisi nämä tuntemani vastuuttomat "vanhemmat" tämän asian ymmärtämään ettei alle kuukauden vanha napero kuulu vielä hoitoon. Saati kahteen eripaikkaan peräkkäisiksi öiksi niinkuin tässä tapauksessa. Ihan sydän itkee kun ajattelee oman lapsen kautta näitä kokemuksia, en ikinä olisi voinut häntä noin pienenä yksin jättää.
- teinejäkö lie
sairaitapuolituttuja kirjoitti:
ja vielä kun saisi nämä tuntemani vastuuttomat "vanhemmat" tämän asian ymmärtämään ettei alle kuukauden vanha napero kuulu vielä hoitoon. Saati kahteen eripaikkaan peräkkäisiksi öiksi niinkuin tässä tapauksessa. Ihan sydän itkee kun ajattelee oman lapsen kautta näitä kokemuksia, en ikinä olisi voinut häntä noin pienenä yksin jättää.
henkilöt eivät ole kovin kypsiä vanhemmiksi. Panee miettimään, että miksi se vauva on ylipäätään tehty... Jos pitää jo vauvan ensimmäisten elinviikkojen aikana päästä koko viikonlopuksi bailaan, niin ei tuossa pätkääkään ajatella vauvan tarpeita. Tuskin tuo hoitoonvieminen bailaamisen takia tuohon viikonloppuun jää.
Miten edes voi olla vapaaehtoisesti erossa noin pienestä vauvasta yön yli, kahdesta puhumattakaan.. - alkup.
teinejäkö lie kirjoitti:
henkilöt eivät ole kovin kypsiä vanhemmiksi. Panee miettimään, että miksi se vauva on ylipäätään tehty... Jos pitää jo vauvan ensimmäisten elinviikkojen aikana päästä koko viikonlopuksi bailaan, niin ei tuossa pätkääkään ajatella vauvan tarpeita. Tuskin tuo hoitoonvieminen bailaamisen takia tuohon viikonloppuun jää.
Miten edes voi olla vapaaehtoisesti erossa noin pienestä vauvasta yön yli, kahdesta puhumattakaan.....sama touhu vaan jatkuu. tänä viikonloppuna laivalla ensi vkl synttärit. voi sitä pientä raukkaa. Hyvä kuitenkin edes että hoitajat, etteivät läsnäollessa naukkaile.
- Yuok.
en voi käsittää että pitää päästä tuulettumaan jos vauva on vastasyntynyt?!!
Omani oli 7kk kun oli yötä siis yön yli mummolassa. iltapäivällä klo 16 vietiin ja aamupäivällä haettiin pois. Hyvin oli mennyt. Muksu nyt 2v ja olen ollut tuulettumassa tasan kolmesti joista jokainen kerta on ollut ystävien hääjuhlat illalla. Tarvetta päästä känniin ja baariin ei ole ollut, on jotenkin tuon lapsen elämä ja tarpeet menneet sellaisen hillumisen edelle.
Jos meinaat kahden yön yli jättää niin odota ainakin taapero ikään. Itsekästä heittää pikkuauvaa vaan mummolaan ja omat tarpeet edelle.- 1v6kk
... tässä ketjussa vauvan hoitoon vieminen noin niinkuin yleisesti on niin valtavan negatiivinen asia? Ja yleinen käsitys on näemmä myös se, että syy hoitoon viemiselle on se, että vanhemmat pääsevät juomaan?
Kaikki perheelliset tuttavani ovat jättäneet lapsensa ensimmäisen kerran yöhoitoon noin kolmen kuukauden ikäisenä. Yksikään näistä tuoreista vanhemmista ei lähtenyt juomaan, vaan esimerkiksi vuokrasivat elokuvan, nauttivat kahdenkeskisestä ajasta ja nukkuivat kunnon yöunet. Seuraavana päivänä ennen puolta päivää vauvaa hakemaan.
Minusta on törkeää syyllistää tuoreita vanhempia sillä, että "tehän olette lapsen halunneet, niin miten te voitte vauvanne nyt jo jonnekin hoitoon viedä?". Ei kai tällä asialla voi rakkautta lasta kohtaan mitata, aika kohtuutonta.
Tässä ketjussa myös rintaansa röyhistäen pöyhistelevät ne äidit, jotka eivät ole jo kaksi vuotiaita lapsiakaan koskaan kenellekään hoitoon antaneet. No, ilmeisesti ei siis ole ollut tarvetta, mitä ihmeen ylpeilemisen aihetta siinä on? Onko ylpeyden aihe myöskään se, ettei ota vastaan tarjolla olevaa apua silloinkaan, kun sille voisi oikeasti olla käyttöä? Mielestäni näin niitä katkeria ihmisiä juuri luodaan. - missä äidin rakkaus
1v6kk kirjoitti:
... tässä ketjussa vauvan hoitoon vieminen noin niinkuin yleisesti on niin valtavan negatiivinen asia? Ja yleinen käsitys on näemmä myös se, että syy hoitoon viemiselle on se, että vanhemmat pääsevät juomaan?
Kaikki perheelliset tuttavani ovat jättäneet lapsensa ensimmäisen kerran yöhoitoon noin kolmen kuukauden ikäisenä. Yksikään näistä tuoreista vanhemmista ei lähtenyt juomaan, vaan esimerkiksi vuokrasivat elokuvan, nauttivat kahdenkeskisestä ajasta ja nukkuivat kunnon yöunet. Seuraavana päivänä ennen puolta päivää vauvaa hakemaan.
Minusta on törkeää syyllistää tuoreita vanhempia sillä, että "tehän olette lapsen halunneet, niin miten te voitte vauvanne nyt jo jonnekin hoitoon viedä?". Ei kai tällä asialla voi rakkautta lasta kohtaan mitata, aika kohtuutonta.
Tässä ketjussa myös rintaansa röyhistäen pöyhistelevät ne äidit, jotka eivät ole jo kaksi vuotiaita lapsiakaan koskaan kenellekään hoitoon antaneet. No, ilmeisesti ei siis ole ollut tarvetta, mitä ihmeen ylpeilemisen aihetta siinä on? Onko ylpeyden aihe myöskään se, ettei ota vastaan tarjolla olevaa apua silloinkaan, kun sille voisi oikeasti olla käyttöä? Mielestäni näin niitä katkeria ihmisiä juuri luodaan.Mielestäni on ihan tervettä pitää joskus ns. lapsi vapaata vaikka sitä lasta olisikin toivonut. Ihan jokainen kaipaa varmasti myös omaa aikaa.
Mutta että lapsi joka pian kaksi kuukautta on ollut järjestäen kolmeviikkosesta joka viikonloppu hoidossa ja äiti vetämässä lärvejä siihen malliin että kirjaimellisesti sammuu pöytään niin se ei jumalauta ole kyllä vastuullisen äidin toimintaa. - ChampionIsukki
missä äidin rakkaus kirjoitti:
Mielestäni on ihan tervettä pitää joskus ns. lapsi vapaata vaikka sitä lasta olisikin toivonut. Ihan jokainen kaipaa varmasti myös omaa aikaa.
Mutta että lapsi joka pian kaksi kuukautta on ollut järjestäen kolmeviikkosesta joka viikonloppu hoidossa ja äiti vetämässä lärvejä siihen malliin että kirjaimellisesti sammuu pöytään niin se ei jumalauta ole kyllä vastuullisen äidin toimintaa.Oma mukula on 1v2kk ja menee nyt tiistaina tarhaan. Poika on erittäin menevä ja kokoajan juoksentelee joka paikkaan. Kiipeilee ruokapöydälle, tiskipöydille yms. Kun ei muuten pääse esim. pöydälle niin raahaa jonkun tuolin millä sitte kiipeää=) Uskon että hän tulee silti pärjäämään tarhassa hyvin, vaikka siellä joutuukin noin 6h päivässä olemaan, koska minä ja puolisoni käymme töissä. Poitsu ei ainakaan vielä ole ujostellut ketään ja heti menee tutustumaan uusiin ihmisiin kun on tilaisuus.
Emme ole yhtäaikaa olleet yötä erossa kertaakaan, koska käymme vuorotellen viihteellä jos on tarvetta. Asumme toisella puolella suomea kaikista sukulaisista, niin ei mitään "turvaverkostoa" ole, mutta hyvin on pärjätty=)
- Fiksuja muksuja, täy
Sen ikäinen, että vanhemmat muutoin pimahtavat :) Eli jos nelikuinen on pakko saada viikonlopuksi hoitoon ettei omat aivot leviä seinille, niin sitten on. Mutta muuten kyllä odottaisin vähintään sinne vuoden, mieluiten kahden ikään. Ja sitten on toki huomioitava se, kuka on hoitaja ja mikä hoitopaikka - onko se kummi joka osallistuu lapsen arkeen lähes päivittäin, normimummo vai joku vieraampi.
Juuri kuulin perheestä, joka vei lapsukaisensa turvakotiin hetkeksi, koska heidän oli PAKKO SAADA NUKKUA. Varmaan erossaolo on ollut lapsille, vauvallekin, kova paikka, mutta fiksuja vanhempia mielestäni kun hankkivat apua keinolla tai toisella ennen kuin pälli leviää. - tipihii..
en ihan kaikkia viestejä jaksanut lukea, mutta kerron kuitenkin mielipiteeni asiasta.
meillä kuopus on nyt 7kk, enkä ole häntä jättämässä kenenkään ulkopuolisen hoitoon ihan vähään aikaan. imetän, eikä mulla oo mitään hinkua päästä viihteelle (toisinsanoen pumppaamaan tissejä tyhjäksi aika ajoin yökerhon vessassa). vauvan jätän yöksi isänsä kanssa siis vasta joskus sitten, kun imetys loppuu ja osaa olla yön äidistä erossa, yöKYLÄÄN isovanhemmalle - en osaa sanoa kuinka monen vuoden päästä :D siis huom: vauva nukkuu mun kainalossa, eikä isän ole tarvinnut hänestä kertaakaan yöllä huolehtia.
esikoinen oli vauvavuonna muutamaan otteeseen mummonsa hoidossa, joko meillä tai mummon luona. hän oli pullovauva, joten se jättäminen oli silloin helpompaa kuin nykyään kuopuksen kanssa. nykyään lapsi ei enää halua mennä yökylään kenellekään (4-vuotias), eikä olla pakotettu. minusta olisi tietty kivaa, jos hän esim. kerran, pari, vuoteen HALUAISI mennä yökylään isovanhemmilleen. tulis vaihtelua mummoille ja meillekin, vaan kun lapsi ei tahdo. menee sitten kun on siihen ITSE valmis. pakottamalla ei ainakaan tule yökyläily olemaan kivaa.
oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei kait ole olemassakaan. omasta mielestäni alle vuosikkaan voisi jättää yhdeksi yöksi kerrallaan tutun hoitoon, mutta ei edes joka kuukausi. riippuu niiiiiin paljon lapsesta, että kuinka hän hoidossa viihtyy. toiset on tosi sosiaalisia ja reippaita jo vauvanakin, toiset taas ei.
omaankin tuttavapiiriin kuuluu tyyppi, joka lähti baariin kännäämään kun vauva oli ALLE 3viikkoinen. synnytti sektiolla, joten ihmettelen että kuinka ylipäätään kykeni lähtemään mihinkään niin aikaisin. tämä äiti lopetti imettämisenkin sen takia, että pääsi säännölisesti käymään ryyppäämässä. SE jos mikä, on minusta väärin vauvaa kohtaan. - HohHoh85
Kunnon jeesustelua. Minulla on 8,5kk ikäinen poika jonka isästä erosin jo raskausaikana. Vauva menee isompien sisarusten mukana isälleen joka toinen viikonloppu. Viikonlopputapaamiset alkoivat kun vauva oli 3kk ikäinen, sitä ennen hän oli pari kertaa isällään yhden yön.
Olen ajatellut asian näin, että tämän kyseisen vauvan saamiseen on tarvittu kaksi solua josta toinen on minun munasoluni ja toinen hänen isänsä siittiösolu. Onko minulla siis oikeutta heittäytyä martyyriksi ja riistää isältä vauvavuosi? En pysty käsittämään millaiset miehet teillä on kun ette uskalla edes isälleen kallisarvoista pikkunassikkaa jättää siksi hetkeksi että pääsisitte vähän tuulettamaan päätä. Minä olen sellainen ihminen joka kaipaa OMAA aikaakin, ja minulla on myös OMAA elämää vaikka olen kolmen lapsen äiti. Isä on yhtä hyvä ja pätevä hoitaja kun äitikin ja minusta on törkeää sanoa ettei raaski/uskalla/halua jättää isälle hoitoon.
Ja mitä tulee tuohon ei alle yksivuotiasta yöhoitoon-juttuun, lapsistani kasvaa varmaan vajakkeja sillä heistä jokainen on ollut alle yksivuotiaana yöhoidossa sukulaisissa.
Mutta niinhän sitä on kuullut puhuttavan että äitiys on nykyään kilpailu. Imetin Tero-Annikkia 20- vuotiaaksi ja meidän Timo-Pertti oli ensimmäistä kertaa yöhoidossa kun meni armeijaan. Olen siis supermamma. - yks äitee
en ole vielä ollut erossa 2vrk putkeen erossa pojastani vain niin että pe iltana mummolle, la aamuna kotiin ja mahdollisesti la iltana takas mummolle ja su aamuna kotiin. Poikani on 4v ja 5kk
Lähes aina yks yö niin että päivällä (15-19) mummolle ja seuraavana aamuna 8->12 hakemaan takas kotiin enkä koe että olisin mitenkään paras äiti koska en ole ollut erossa koko viikonloppua. En vain ole tarvinnut kuin kerran tai kaks... - ---------------
Kaikille tiedoksi että jos vanhemmat voivat hyvin ja jaksavat niin lapsetkin voivat hyvin. Joskus on otettava irtiottoja!!!
- hohhoijjaa, tosi on.
Onkohan ihan tervettä jättää nelikuista 80-vuotiaan mummin hoiviin?
- jgåagjpg
no ei ainakaan alle 1 vuotiaana. sääliksi kävis niitä ihmisiä jotka joutuis heräämään parin tunnin välein saastaiseen huutoon. kuka nyt vapaaehtoisesti moiseen ryhtyis, ellei rahaa sit sais mukavasti. 30-euroo tunnilta ni mikäs siinä ;)
olis ihan ansaittuakin!!! - m,
Jätettin meidän vauva mummulaan yökylään kun vauva oli 3,5kk. Kaikki meni hyvin, aamulla oli kyllä ihmetellyt hieman kun ei ollut tuttuja ääniä vastassa. Jos saisin nyt päättää uudelleen en ehkä olisi jättänyt vielä noin nuorta (imetän ja olot olivat itsellä aika tukalat kun piti koko ajan pumppailla. Pojalla oli myös selvästi ikävä kun haettiin pois kun viihtyi rinnalla normaalia kauemmin.) En kuitenkaan usko että lapselleni jäi mitään traumaa tästä kerrasta. Ehkä itselläni oli kovempi ikävä kun pojalla, hän kuitenkin nukkui lähes koko ajan kyläilystä (klo 19.30-6.30).
- suositus
Suositus on että 1yö/1vuotias, 2 yötä/2vuotias, jne... Itsellämme on 11kk taapero ja ei olla yöhoitoon vielä annettu. Kesällä menee ensimmäisen kerran yöhoitoon, että me päästään kaksin risteilylle vielä ennen toisen vauvan syntymää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih506873Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6762978Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831290Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981271- 841265
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä611164- 891150
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2371120- 721022
- 223927