Köyhyyden vaikutus mielenterveyteen?

Olen ollut kohta 10 v työtön. Nykyään en käy päiväaikaa ulkona ollenkaan. nukun päivät ja illalla hämärän tultua käyn ostamassaa pottuja ja ryynejä. Ja kaljaa tietysti.Yöt valvon netissä. En halua tavata ketään ihmisiä en halua liikkua päiväaikaan ihmisten ilmoilla. Näin köyhyys minuun vaikuttanut. Kauan sitten töissä ollessani olin hyvin sosiaalinen.

Heikko mielenterveys aiheuttaa köyhyyden. Eli se oli ensin ja köyhyys on oire.

No en tiedä, mutta toi nimimerkkisi on yksi hienoimpia kappaleita joita keväisin kuuntelen.

Lapsuuteni oli köyhää. Koin jatkuvaa häpeää ja huonommuuden tunnetta, mutta se kasvatti myös itsenäisyyttä ja eteen päin pyrkimistä. Intoa ja halua päästä pois , irti köyhyydestä. Olin aktiivinen nuori ja harrastin , olin mukana Nuorisoseura ja Kalevan nuorten toiminnassa. Elettiin 50-60-lukua.
Jo alle 15 -vuotiaana olin vieraalla töissä, mm lapsenlikkana kesät ja myös isolla maatilalla emännän apulaisena. Opiskelin ja muutin pois kotoa jo 15 - 16 -vuotiaana. Opiskelupaikka ulkopaikkakunnalla. hankin ammatin ja pääsin vakituiseen työhön, mutta koko työikäni olen opiskellut, pyrkinyt eteen päin. Sain omaan perheen ja lapsia. Lapset jo aikuisia, lastenlapsiakin on. Kohta jään eläkkeelle. Köyhyys ei ole este elämiseen

Olen ollut 21 v työtön, tai vailla kodin ulkopulista työtä. Kotona on riittänyt vaikka kuinpaljon, mutta siitä ei saa palkkaa eikä lsketa työksi vaikka hoidin omat lapset 5 kpl kotona ja kaikki muut kotityöt.

Mielenterveys ei mene kotona se menee töissä. En ymmärräm iten joku ehtii käydä töissä ja hoitaa huushollin ja lapset??? Mulla se ei olisi onnistunut.

Enempää et kuitenkaan saa palkkaa vaikka huhkit kuin paljon, ellet ole kansanedustaja taiministeri.. tai poliitikko, fuperjjhtaja joka nostelee osinkoja vaikka suomella menisi kuin huonosti tahansa, niin heille riittää rahaa.

Niinpä, kaikki nousee mutta sitä ei oteta työttömyyskorvauksilla elävillä huomioon. Heillä hintojen nousu alentaa aina käytössä olevaaamäärää.

Meillä jää nyt 5 henkilölle vuokran ja sähkön jälkeen rahaa käyttöön 60 e kk.

Siitä maksan ruuan, lääkkeet, puhelimen vaatteet, harrastukset, ja veden sekä vakuutuksen.

Samat fiilikset. Kohta vuoden sossuasiakkaana neljän lapsen kanssa. Ei jaksa tavata ja kuulla toisten juttujakaan enää.
Paniikki kun koko ajan laskut kasaantuu eikä tietoa töistä ja nekään tuskin riittäisivät elättämään meidän perhettä. Tämä tilanne tuli puun takaa kun mies sairastui, eikä kykene työhön.

Jopa vaikka uimahallissa käynti on budjetille liikaa kun ei ole aina polttoaineeseen rahaa. Kivaa elämää.

Tuntuu pahalta kun juuri ne joiden elämä on äärimmäisen stressaavaa ja rankkaa eivät voi haaveillakaan perheen lomista tai muusta virkistävästä.

Vaapun toivon ja epätoivon välillä. Ehkä olen optimisti tai sitten uskoni Jeesukseen kantaa. Joka tapauksessa haluan uskoa että "huomenna on paremmin", onhan minulla rukouksia kuuleva Isä.

Tsemppiä aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville!

"enää en tunne sadetta ihollani/ enää en kuule ääntä vapauden/ enää en näe tulevaa silmilläni/ enää en haista tuoksua elämän ; aina vaan luvattiiin että huomenna on paremmin"

Hmm ite kanssa olin penskana se kylän köyhin poika ja koska porukat häpes köyhyyttä niin opin ite kanssa häpeämään sitä. Sit se vitutti ku frendit sai kaikkee turhaa krääsää ja itellä ei ollu varaa pysyä ns. "muodissa". Jossain vaiheessa asuin mutsin kanssa jossain sen kaverin yläkerrassa ja nukuin patjalla, ja kaikki mun omat säästöt meni koulumatkoihin.

Nyt oon kuitenkin oikeestaan tyytyväinen toisaalta tästä, koska mun maailmankuva ei oo yhtä vääristynyt kun mun rikkaammilla kavereilla. En enää häpeä olla köyhä, vaan oon oikeestaan ylpee siitä ja aion olla sitä loppuelämäni, koska oon nähny että rikkaana onnea haetaan turhasta materiasta, ja maailmankuva valmiiksnauretuista TV-sarjoista. Mun päivät on oikeestaan mielenkiintosempia mitä vähemmän mulla on rahaa.

Tosin mun on helppo puhua tällei, ku mulla on vaan itteni elätettävänä. Te joilla on perhe niin koittakaa myös löytää iloa ja energiaa lapsistanne, vaikka sitä energiaa voi tuntua niihin vain kuluvan.

Ite löydän onnellisuutta ja energiaa musiikista, ystävistä, puuhun kiipeämisestä ja rikkaille nauramisesta.

Olin ennen masentunut monta vuotta mm. köyhyydestä ja sen jälkeen siitä että kävin töissä firmassa, joka on eettisessä mielessä perseestä (Elisa). Kuitenkin oon samalla oppinu maailmasta ja pystyny hylkäämään lähes kaikki opetetut arvot, ja miettimään omilla aivoilla ne uudestaan.

On synkkä nähdä nykyään ku joku kaatuu kadulla eikä kukaan mene auttamaan. Sen sijaan pyritään haalimaan valuuttaa että voimme olla elintasoPAKKOMIELTEEN orjia. Lukitsemme itse omat kahleemme, ja vain me itse voimme ne murtaa.

-eat the rich

Ei se raha tee sen onnellisemmaksi. Alkakaa harrastaa jotain urheilua, esim painia,kuntosalia ei maksa paljoa esim kaupungin salit maksaa about 30e puolvuotta ja saa käydä niinpaljon kuin haluaa.

Jos käyttäisit sen ajan vaikka kuntosalilla sen sijaan että istut sen kalja tölkin ja netin kanssa niin, voisin veikata että mieli on paljon parempi. Tai käykää vaikka juoksemassa ulkona tms... säälittää lukea näitä viestejä kun sanotaan että ei ole rahaa harrastaa, mutta sitten on rahaa pistää se 10e kaljaan kun sen voisi laittaa vaikka sinne uimahalliin tai kuntosaliin.

eihän se tee susta parempaa ihmistä onko sulla materiaa vai ei. Mä arvostan ainakin terveyttä ja sitä että on henkisesti sillä tasolla että ei tartte miettiä minkä jutun ostan seuraavaksi. Kovaa kuntoa ei voi esimerkiksi ostaa kaupasta, sitä arvostaa kaikki oli köyhä tai ei.

itsekin elän köyhänä tulot 240e kuukaudessa ja siitä maksan ruoat ja laskut. en ymmärrä ihmisiä jotka saavat esim. 500e tukia ja valittavat ettei rahat riitä?

On täällä muitakin, joilla on aivan samoja ongelmia. Menin ysäväni luokse. Sain vähän jaettua aisioita. Kai niillä raha-asiollakin on vaikutusta.

Älä nyt valvo ainakaan öitä! Hae nukahtamislääkettä ja siitä se alkaa. Hyvin nukuttu yö takaa sen ,että jaksat aamulla olla kuin uusi ja ajatukset juoksevat selkeinä.

10v. Yh-äitinä.
Välillä koulutuksessa, välillä sairaslomalla.
Harjoittelupaikat eivät ole tuottaneet pysyvää työsuhdetta.
Jälleen kerran koulutuksessa.
Tuntuu, että työnantajat käyttävät meitä työttömiä hyväkseen, kun ei tarvitse maksaa palkkaa.
Kaikkesi annat ja työt teet parhaasi mukaan.
Niin kauan olet hyvä työntekijä ja sinua tarvitaan, kun ei tarvitse maksaa palkkaa.
Mutta sitten, kun pitäisi solmia oikea työsuhde, sinua ei enää tarvita.
Jonkun ajan kuluttua huomaat,että samalla työnantajalla on taas uusi harjoittelija palkattomasti töissä, siinä luulossa, että pysyvämpi työsuhde syntyy.
Tuntuu aika kohtuuttomalta toiminnalta.
Ansiosidonnainen päiväraha ei riitä edes tarpeellisiin kuluihin.
Pankikin haluaa osansa.
Kauan olen jaksanut olla mukana, mutta pää tässä räjähtää ennen pitkään.

Kyllä köyhyys,varsinkin työttömyys vaikuttaa ja paljon. Ei sitä tahdo pysyä "normaalissa" elämässä kiinni. Elämä on yhtä juhlaa,olen eristäytynyt,väsynyt,jokainen päivä on kuin pakkopullaa,yhtä taistelua.

"nukun päivät ja illalla hämärän tultua käyn ostamassaa pottuja ja ryynejä. Ja kaljaa tietysti.Yöt valvon netissä. En halua tavata ketään ihmisiä en halua liikkua päiväaikaan ihmisten ilmoilla. Näin köyhyys minuun vaikuttanut. Kauan sitten töissä ollessani olin hyvin sosiaalinen."

^^ Noin se on minullakin,paitsi että kaljaa en juo...

Luin ketjun loppuun, mutta vastaan aloittajalle. Köyhyys on rankkaa, joillakin osittain "vapaaehtoista" jos asumiskulujen yli jäävät rahat käytetään viinaksiin.

Olen joutunut työttömäksi firman lopetettua toimintansa, lapset ovat kasvaneet ja tuet ovat lakanneet. Minun päivärahani ei riitä siihen mihin muutama vuosi sitten riitti palkka ja lapsilisät ym silloin saatavat tuet.

En ole katkera, näinhän sen elämän kuuluu mennäkkin. Talo on liian iso minulle asuttavaksi, ainoa vaikeus on siinä että vuokralle muuttava saa paljon isommat tuet kuin omistusasunnon ostaja. Minusta vain ei ole rivitalonpätkään jakamaan kahden neliön takapiha naapurin kanssa.
Jaksan hyvin niin kauan kun en ajattele tulevaa kotini myyntiä ja sitä kammottava rivitallo-asuntoa. Sitten menetän mielenterveyteni.

Hmm... Tottakai masennus ja köyhyys kulkee käsikädessä. Itse teen huonosti palkattua työtä ja elän selkeästi köyhyysrajan alapuolella. Masennus on jatkuvasti riesana, kun vaan ei yksin kertaisesti jaksa päivästä toiseen samaa kituuttamista , ei voi lähteä kahville kaverin kanssa, sillä ei kehtaa pyytää kaveria tarjoamaan, ei pääse esim elokuviin, teatteriin ... sitä vaan olla nököttää kotona, kun ei omista edes sellaisia vaatteita joilla kehtais näyttäytyä muualla kuin illan pimeydessä kuntopolulla. Se mitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miten he jotka sanovat olevansa köyhiä pystyvät elämään, jos vielä polttavat tupakkaa ja juovat alkoholia. Itse en noista kumpaakaan harrasta, ja silti elämä on jatkuvaa kituuttamista :(

Köyhyys on laittanut minut taistelemaan kymmeneksi vuodeksi, yli omien rajojeni. Tein kahta matalapalkka-alan työtä, hoidin yksinhuoltajana neljä lasta ja kannoin kaikki arjen vastuut. Päivähoitomaksut/verot yms. nousivat vain, kun yritti tienata enemmän. Siitä huolimatta tein duunia välillä jopa niin, ettei kuukaudessa ollut yhtään vapaapäivää.Tuplatöistä huolimatta elämässä oli jatkuva penninvenytys.Lisäksi oli jatkuva syyllisyys, kun lapsille ei ollut riittävästi aikaa.Lapset kasvoivat ja paine alkoi hellittämään. Irtisanouduin työstä, josta en ollut koskaan saanut mitään tyydytystä, pelkästään kuluin kaikin tavoin. Nyt teen satunnaisia töitä, opiskelen asioita, jotka tuovat minulle iloa elämään-olen edelleen köyhä, mutta nyt paljon onnellisempi.

Meillä pienet lapset auttavat pitämään liikenteessä ja selviämään päivästä toiseen. Asunto löytyy, huonekalut on ja lapsilla aina siistit vaatteet sekä leluja, koska on saatu paljon lahjoina ja muiden vanhoja. Kuitenkin päivittäin lasketaan sentit, kun mietitään mitä uskaltaa kaupasta tuoda, että rahat riittää seuraavaan palkkapäivään. Hyvin on opittu näin elämään: ei osteta mtn ylimääräistä, ei polteta tai juoda alkoholia, ollaan superhyviä tekemään terveellisiä ja vaihtelevia ruokia halvoista ruoka-aineista, leivotaan itse leivät ja karkkipäivän sijaan on herkkupäivä, jollo leivotaan lasten kanssa yhdessä jotain erilaista hyvää. Lapsilta oppii paljon: miten suuren ilon saa siitä, kun tehdään yhdessä (piirretään, askarrellaan, leivotaan, siivotaan, ulkoillaan, leikitään), onnellinen voi olla pienistäkin asioista ja arvostaa jokaista päivää. Sitten, kun lapset on tarpeeksi isoja, että ovat kouluissa/päiväkodeissa ja saan hommattua ammatin (opiskelu sentään on ilmaista monessa paikkaa!), pääsen töihin, niin sit voi oikeasti alkaa tulla rahaa: saadaan laskut maksettua pois ja päästään ehkä säästämäänkin. Koskaan ei kannata luovuttaa, vaikka köyhyys todellakin masentaa pahasti ja usein itseskelen tilannettamme.. Pahemminkin voisi olla!

Kyllä vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti. Joskus hyvinkin paljon.

Tässä ketjussa voi jättää omaan arvoonsa nuo viestit jotka "pilkkaavat" ja sanovat ,että oma vika.
Heillä on mielenterveydessä vikaa,aina näyttää joka ketjussa olevan näitä neroja,mutta pitää muistaa,että itselle voi käydä samallalailla.

Köyhällä ei ole siihen kaljaan kylläkään varaa,hyvä jos saa leivän päälle muuta
kuin ylähuulen.

Eiköhän suurin vika löydy tuolta päättäjistä.Kaikille muille sitä rahaa löytyy,mutta on häpeä heille ,että suomen kaltaisessa maassa oman maan kansalaiset elää nälässä.

Missä kaupungissa kuntosali on 30 euroa/puolivuotta?Tässä "kaupungissa" jossa asun se maksu on 5 euroa/tunti ja aika on varattava etukäteen!Näin kunta tukee liikunnan harrastamista.

Köyhyys on suhteellista. Raharikkaalla ei välttämättä ole perhettä.
Ei oikeita ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Hännystelijöitä löytyy
kyllä, jotka mielellänsä huolivat mutta eivät halua pienintäkään
vastuuta kantaa.
Rahasta köyhällä, voi olla ystäviä ja elämänrikkautta paljonkin.
Ei raha onnellisuutta tuo, ehkä jonkunlaista tasapainoa talouden
puolella, mutta ei muuten.
Toisilla ei ole rahaa eikä ystäviä, toisilla taas niitä kaikkia.
Tasan eivät käy onnenlahjat. Jokainen on oman onnensa seppä,
kenellä "vasara" kädessä pysyy ja peukalo ei ole keskellä kättä,
pärjää kyllä.
Maailma ei ole reilu ja kiva paikka, mutta omalla asennoitumisella
siitäkin kyllä selviää, toiset hyvin ja toiset vielä paremmin. Ei ole
"hyvin" pärjäävän vika, jos joku tai jotkut eivät kelkassa kestä. Kaikki
eivät voi saada kaikkea - se vaan on niin.

Olen opiskelija. Opintotuki n. 400 eugeaa kuussa mitä nyt teen silloin tällöin hämäräkeikkoja :)
Vanhempani maksavat oppikirjani, luojan kiitos.
Kaikki ystäväni ovat myös opiskelijoita, joten me ymmärrämme hyvin toisiamme. Meillä kaikilla on rahasta puutetta ja keksimme yhdessä aina jotakin kivaa ja halpaa!
Kun vielä asuin kotonani olin lihava ja masentunut, sillä ome perhe-elämäni ei ollut sitä kaikkein ruusuisinta mahdollista. Oikeastaan omaan kämppään muuttaminen toi valon elämääni! Ei rahalla saa onnea! Kuulostaa varmaan kornilta, mutta näin se vain.

Totta kai minuakin ärsyttää kaikki insinöörin, lääkärin ja opettajan pennut, joilla on merkkivaatteita ynnä muuta mukavaa, mutta so????
Aina ei mene nallekarkit tasan ja tulevaisuus riippuu vain minusta itsestäni! SE, kuinka paljon viitsin tehdä työtä näkyy suoraan edessäni! Se motivoi jaksamaan!

Ajattelen tämän näinkin, että kun ei ekrran ole rahaa, ei osta mitään turhaa ja ei tule katumapäälle! Hyvä näin!

Joskus pysähdyin miettimään rahasta murehtimista, onko se kaikki aiheellista, vai jotain mitä ilman ei voi olla.
Kuitenkin aina on jotenkuten selvitty, vaikka rahat ovat loppukuussa vähissä.
Onnellisuus ei riipu rahasta, hyvin palkatussa työssä olin pahoilla mielin melkein päivittäin, selviytymiskamppailu opetti paljon elämän pikkuasioista.
Ihmettelin usein, miksi muut eivät arvostaneet lottovoitoksi sanottua tilaisuutta vaan tekivät tahallaan väärinkäytöksiä.

ensin meni työt, sitten meni rahat ja terveys..pitää kyllä paikkansa, omalla kohdalla nyt työttömyyttä 1,5 vuotta takana ja nyt rupeaa jaksaminen olemaan kyllä koetuksella...pitää vaan yrittää tsempata ja uskoa että tilanne tästä muuttuu parempaan suuntaan..

Kyllähän se on plusmiinusnolla. Jos olet pitkäaikaistyötön, on aivan turha tulla selittää ettei rahalla ole merkitystä. Suomen ihmiset ovat ihan oikeasti kahtiajakautuneesti köyhiä ja rikkaita, mutta sitäkin on aivan turha kellekään yrittää selittää, sanotaan vaan että oma syy omaan kurjuuteen, vaikka eihän se näin ole..arkipäivässäsi joudut todellaki häpeemään itteesi kun ei ole kunnon vaatteita, tyhjällä vatsallakin ei paljon hymyilytä, lähdepä siinä sitten ihmistenilmoille, vaikka kauppaan tai kävelyllekään. Ja kaupassa saa aivan varmasti pitkin nenänvarttaan mulkottavia katseta parempiosaisilta ja hienoilta virkaihmisiltä, eivät vissiin ymmärrä että syödähän sitä pitäisi itsekunkin että hengissä pysyisi...Harrastuksetkaan eivät pitemmänpäälle jaksa innostaa jos se mielenterveyskin on hävinnyt ajansaatossa jonnekin, monetkaan eivät jaksa pitää puoliaan aivan päivänselvissä asioissa ja jäävät muitten jalkoihin. Äänestä, äänestä meitä niin köyhyys loppuu! Voi luoja, huomaatteko että näitten ääntenkalastajien oman edun kalastelu pakottaa nämä ehdokkaat suorastaan valehtelemaan, kuka se nyt valehtelijoita äänestäisi..Ei käy tasan onnen lahjat, ei ole käynyt eikä tule käymään.

kyllä on paljonkin merkitystä ! ei sossun 350e riitä mihkään maksan tosta rahasta viellä sähkön joten senjälkeen netin puhelimen ym.. ei paljon huvita lähteä kalliisiin opistoihin tuhlaan viimeisiä rahoja vaikka mieli tekisi tehdä jotakin . työtä ei tarjota jos ei ole ammattia joten oravanpyöra valmis. sossun rahaa pitäs korottaa se edes se 20% ! no kuuntelin radiosta yks päivä kuinka jos tämä raha olisi 900e tai 600e niin olisiko helpompaa JOOO !
suomessa rikollisuuskin vähenisi ja syrjäytyminen kun ihmisillä olisi varaa muuhunkin kun tv eessä olemiseen !
jaksamista ja voimia kaikille tässä veneessä kelluville ja yritetään nauttia auringosta SE EI MAKSA MITÄÄN :)

Monen monta vuotta kotiäitinä,lupaa kysymättä tuli vaikea pitkittynyt masennus kera paniikkihäiriön,en saa senttiäkään rahaa mistään,kela antoi hylätyn päätöksen.
Voisko tuo vähän nuppia löystyttää...

Ei ole, kun asun maalla ja täällä luonto hoitaa mielenterveyttä. Ihmisiä tapaa harvakseltaan (en ole eristäytynyt), mutta netti on kyllä tärkein sosiaalinen kanava ja asioiden hoidossa ihan ehdoton, kun kaikki on kaukana. Laitan vaan yksinkertaisesti rahaongelmat sivuun, en ajattele niitä. Rahaa ruokaan on kyllä tarvittaessa saanut aina jostain suurimmassakin hädässä, vaikka aikamoista taistelua se onkin ajoittain ollut.
Onnellisuus on kiinni ihan pienistä asioista ja niitä ei välttämättä rahalla saa..
Tietysti se lisäisi hyvinvointia, jos olisi rahaa vähän enemmän (voisi mm. rempata talon, joka on huonossa kunnossa, kosteusvaurioita jne.). Mutta mulla on ollut elämässä jo niin paljon kaikenlaista vaikeutta ja traagisia käänteitä, että joku piste on saavutettu, olen jotenkin päässyt kaiken "yläpuolelle". Jos jotakin ei voi muuttaa, niin sitten ei, pitää vaan asennoitua. Elämää elän sekuntti kerrallaan ja nautin pienistä asioista. En jaksa enää murehtia mitään, koska se ei auta yhtään. Oikeastaan vaan tekee pahemmaksi asiat. Ajatuksellakin on suuri voima.

Lapsilla ei ole mitään, ei edes heille tarkoitettua lapsilisää jonka vanhemmat ottivat itselleen, nuorilla ja opiskelijoilla pelkkää velkaa nälkää nähden vailla vaatteita pienimmässä oudossa kopissa yöpyen jo epäinhimillistä, pakollisuusalan töissä 50 vuotiaaksi ain 50000 euron tyyppiset vuositulot valtavien työtuntimäärien takia joista kaikissa tuloluokssa arveltu jäävän vain 1000 euroa kuukaudessa työmatkan hinnan ja verojen jälkeen keskiarvona käteen jos joka kuukausi on oltu laillisten tulojen piirissä eli työttömyyskortistossa tuilla, kansaneläkkeellä tukien kanssa tai palkalla säästäen joka pennin. Kaikki ovat opiskeluajan miinuksen takia yhtä köyhiä ja verotuksen seurauksena 18-65 vuotiaina ja sama tulo jatkuu huonohkona eläkkeenä kuolemaan asti. Mihinkään muuhun ei elintaso mahdollista kuin halvimpaan koppiin vuokralla tai halvimpaan asuntotyyppiin lunastettuna myöhemmällä iällä, vailla harrastuksia, kirjaston asiakkaana media ja netti, halvin kännykkä tai ei ollenkaan puhelinta, minimivaatetus ja irtain ilman alusvaatteita eikä matkoja. Joka penni on säästettävä sairauskuluihin, oikeuskuluihin, remontteihin, autoa ei voi olla kuin velaksi halvin työmatkan takia talous miinuksella, vanhuutta varten hoitokoteihin, hammasimplantteihin silmälaseihin ja kalliisiin lääkkeisiin joita ei enää korvata, esim monisairaalla yli kymmenen eri lääkitystä osakorvattuina toistasataa euroa ja seitsemät silmätipat päivässä 500 euroa kuukaudessa, ja avustajan palkkaan, siivoojaan ja kodinhoitoon ja sairaanhoitoon, nouseviin vastikkeisiin, pakolliseen onneksi halpenevaan nettiin ja kännykkään ja esim taksimatkoihin lääkäriin hammaslääkäriin ja asioimaan.
Jokainen tästä ymmärtää että kenekään omat tulot eivät riitä ellei ole kaiken säästäneet perineet säästösummaa vanhemmiltaan tai suvulta tai osituksia tai perintöjä avioliitoista ennenaikaisesti eli syntyperän eriarvoistamina realisoitavaa omaisuutta joka on sama kuin satojatuhansia jopa miljoonia euroja käteistä rahaa tilillä. Valtaosalla pakollisuusalojen työvoimaa ei ole perintöjä ääriköyhyyden takia eikä keinotellen millään tavalla ja vain nuo tuhannen euron keskiarvonettotulot ainoana elantona eikä se riitä asialliseen elämään eikä perheen huoltoon eikä siitä jää perintöjä lapsille ollenkaan. Näin olemme eriarvoisia syntymästä lähtien terveydentilan osalta ja elämän mahdollisuuksien osalta rahassakin arvioituna täysin. Vaikea sanoa millaista merkitystä mielenterveyteen tällä olisi mutta nälkää väkisin näkeville tulee lopulta puutostauteja ja psykoosi hallusinaatioina pelkästään tästä syystä eikä ole kivaa rahat lopussa nälkää nähden opiskelijan esim miettiä ainoassa vaatekerrassaan, miten käy kun mistään ei saa ruokaa eikä rahaa esim puoleen vuoteen eikä ehkä voi mennä työhön koska opinnot menisivät vikaan. Olen juuri tämän miljoonien älykkäiden ihmisten kanssa kokenut järjestelmänä ja väsyin heikkenin huimasi ja aloin olla luuranko jonkinasteisen keripukin kanssa parhaassa nuoruudessa ja melkein sairastuin kansaneläkkeelle ennenkuin ehdin valmistua miksikään. Jokaisen kokema fyysinen deprivaatio ylirasitettuina tällä tavalla väkisin olojen ja järjestelmän takia helposti johtaisi kenet vain toivon menetykseen epätoivoisen köyhän tulevaisuuden ollessa selvillä nuorena parikymppisenä pelkän äärikurjuuden erityisen kehnon ruokavalion vailla vaatteita kenkiä takkeja päähineitä ja käsineitä ja henkisiäkin virikkeitä pakotettuna olemaan tai vähillä virikkeillä kapasiteettiin verrattuna. Köyhyydestä seuraava fyysinen ja henkinen deprivaatio eli kaikkea vailla olo rasitettuna antamaan muille elämä ja sen kaikki edellytykset olisi tämän pääsiäisen pääsanoma. Eikä kukaan kuin jeesus rukoile Jumalaa antamaan heille anteeksi sillä he eivät muka tiedä edes mitä he tekevät (pahaa muille ihmisille) Rakasta kärsi ja unhoita on määräys kohtalon. nimimerkki asiantuntija

kiitos samoin, mutta etpä ole ainakaan köyhä sanavarastosi suhteen, hyvää tekstiä.

Tekemisen puute ja tukien varassa eläminen aiheuttaa mielenterveysongelmia, ei köyhyys itsessään.

Ei pidä jäädä sinne kotio potemaan vann pitää lähteä ihmisten ilmoille ja olla joku harrastu vaikka jossain joukkuepilistä niin on sosiaalista elämää. Ei se ihminen köyhyydessä eristäytyä tartte nja niin edlleen. Vaikka itse oli -90 luvun laman aikana työttömän liki 2 vuotta niin en minä kotio jäänyt ja kun ajatusmalma on että olen muita parempia niin pysy täysijärkisenä ja niin edelleen. Jos kotipaikalla ei ole töitä niin niitä' sieltä hakemaan missä niitä on. Nyt olisi japanissa paljon töitä.

Ei tuloilla ole mitään merkitystä mielenterveyteen. Jos niin olisi silloinhan maailman rikkaimmat ihmiset olisivat mielenterveydeltään terveimpiä.

Onnellisuus on asenne eikä siihen raha vaikuta. Parhaat asiat maailmassa on kuitenkin ilmaisia vaikka mainosmiehet muuta väittävät.

Suu säkkiä myöten, ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Esimerkiksi ruokamenot saa helposti 150 euroon kuukaudessa. Huomattavasti alemmaksikin jos kiertään kaikki ilmaisruokajakelupaikat.

Minä ainakin nautin suunnattomasti siitä ettei tarvitse aikaisin aamulla nousta johonkin paskaduuniin paskapalkalla. Työ on vittumaista, pomo kusipää. Siinä ei paljoa mukavat työkaverit auta.

Vapaa-aika, voi harrastaa. Tietokone, telkkari, kirjat, lenkkeily, punttien nosto, ilmaista tai hyvin halpaa. Työssäkäyvä ei ehdi tai ei jaksa. Paskatyö vie kaiken energian, tahtoo vain kotona sohvalla maata.

Ei ole aikomustakaan palata työelämään, tehkööt muut paskatyöt, minun työurani loppui jo vuosia sitten!

ihan varmasti vaikuttaa, kun ihmisestä tehdään työttömänä 30 vuoden työn teon ja 27 vuoden opiskelun jälkeen 40 vuotta työtä tehneen miehensä ELÄTTI. Mies lupasi rakastaa, mutta ei elättää.

moneen tällä palstalla ilmenneeseen ongelmaan voisi löytyä vastaus osoittesta www.yhteisoasuminen.ehdolla.fi

Ei se rikkauksia tuo mutta moni muu ongelma voisi helpottua!

Sama täällä, lasken päiviä milloin rahaa tulee, että saa maksaa vuokran ja laskuja. Puhelinliittymää ei ole varaa hankkia, ei telkkaria, radio ainoa, ei nettiä näitä ipodeja digikameroita tms. Olen sairauspäivärahalla, ja kesällä se päättyy ehkä sitten eläkkeelle joka tulee olemaan n 800 e, tel ja kelan siivu.

marraskuussa oli 4 pv sairaalakeikka lasku vieläkin maksamatta. se oli kamala kokemus, vedin lärvit kun pääsin pois, ja rahat paloi sen kuukauden siis. psykologin mielestä se oli oma valinta. Niinhän se kai on, omaa valintaa kaikki, jos joutuu työttömäski iman omaa syytä, työpaikkakiusatuksi yms. Nämä ammattiauttajat heittelevät totuuksiaan kun ovat syntyneet kultalusikka suussa, ei ole tarvinnut kai koskaan itse mitään kestää.

minä en enää välitä, en työstä, elämästä, mistään ,vain olen, kunnes kuolema korjaa.

Ihan varmasti vaikuttaa köyhyys mielenterveyteen, ei välttämättä heti, vaan viiveellä ja salakavalasti hiipien. Köyhyys vie valtavan määrän energiaa, jonka muuten vois purkaa parempaankin kuin siihen että päivästä toiseen laskee pennejä, yrittää kituuttaa ja siirtelee hankintoja tai laskujen maksua. Sen myötä nousee mm. pelkotiloja, pelkää hakea vaikka päivän postin kun ei tiedä kuka taas karhuaa ja mitä, ovikellon soiminenkin voi olla shokki kun ei tiedä onko siellä ulosottomies vai tv-lupatarkastaja! Väkisinkin siinä jää sosiaalisten suhteiden verkon ulkopuolelle, kokee itsesääliä, alemmuutta, huonommuutta ja olevansa jo vähitellen koko yhteiskunnan ulkopuolella. Toiset meistä vaan kestää paineita enemmän ja toiset vähemmän, mutta vaikka ei varsinaisesti sairastuisi mieleltään niin kyllä ainakin mieli järkkyy tavalla tai toisella.Meillä kaikilla kun on vain yksi elämä täällä maanpäällä, kyllä sen soisi olevan kaikille yhtä arvokas, eikä toivo kenellekään kärsimyksiä..

Sanoisin et sairaan on vaikeampi rikastua kuin terveen, eli myös
näin päin.
Sanotaanhan päihdeongelmankin syyksi geenit, näin ajattelen
sairaan mielenkin syyn olevan.
Lapsena ujo-Aikuisena sosiaalisten tilanteiden välttely-Ahdistus-Masennus.

Olen elellyt köyhyydessä jo lapsuudesta asti.Murehdin jokaisena päivänä sitä kun rahat eivät riitä.Olen ollut sosiaalitoimen asiakas jo yli 19vuotta.
En koe itseäni onnelliseksi,olen ollut alakuloisuuteen taipuvainen aina.
Olen nyt yli 40vuotias ja köyhyyteni ja huono-osaisuuteni periytyy ...Lapseni,joka on aikuinen on syrjäytynyt jo.

Olen sairauden vuoksi eläkkeellä / työkyvyttömyys eläke.

Asun omassa asunnossa ja asumiskulut ovat 32 % tuloista.

Aina ihmetellään mihin köyhän rahat menee, niin se on pienistä puroista valuu en pienet tulot..
Pankki ottaa omansa joka laskusta, lähi liikenne
Köyhällä on menoissaan aivan samoja kuluja, kun hyvin toimeentulevalla.
On aika käsittämätöntä, että ainoaksi köyhän menoksi kuitenkin löytyy aina: viina ja tupakka. Niin ja ei köyhän itsensä nimeämänä, vaan aivan tuntemattomien jotka näkevät vain kirjoitusta netissä...

Kutenkin on kansalaisvelvollisuus pitää vakuutusta maksaa Tv lupa no Radiolupaa ei enää ole, mutta liikkuminen maksaa, kaikki palvelu. Eikä se muuksi muutu, vaikka hullunkiilto silmissä laskettaisiin, mitä köyhä ei saa käyttää, tai mitä menoja ei köyhällä saa olla...

Asumiskulun lisäksi on kaikilla myös:

Ravinto menot
Vaate ja jalkine menot
Informaatiomenot (TV, puhelimen, netti, lehdet)
Terveyskeskus kulut Apteekki hammaslääkäri
Puhtaus ja hygienia parturi/kampaaja
Muut jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot Sähkö- Kotivakuutus
Liikenne ja liikkuminen
Jäsenmaksut

Täällä minä valvon taas tämänkin yön yli. No, päivän nukun ja heräilen kolmen pintaan kahvinkeittoon. Jäin työttömäksi vuoden alussa ja masennus tuntuu painavan päälle. En ota yhteyttä vanhoihin tuttaviini, kun ei ole puheaikaa. Ulkona liikun senverran että kaupassa käyn, mitä nyt 5e/per päivä saa. Olen kuitenkin nälättä ollut, kauraryynit ja maito välipalana joka päivä. En tupakoi enkä käytä alkoholia. Kummasti olen erakoitunut tänä lyhyenäkin aikana, ennen olin sosiaalinen ja tarmokas työntekijä. Lasteni(ovat jo aikuisia nuoria) syntymäpäiviä pelkään kun ei ole mitä lahjaksi antaisi. Hävettää. Bussikorttiakaan ei ole joten kauemmaksi ei voi matkustaa. Joskus olisi kiva mennä joihinkin ilmaisjuttuhin, mutta matkaa kertyy jokatapauksessa. Olin tosi iloinen kun löysin kympillä lämpimän ja hyväkuntoisen takin. Talon roskista löydän joskus jotain kivaa kotiin. Viimeksi jalkalampun, aivan uusi. Harrastukseni on pyykin pesu pyykkituvassa ja siksi kotini onkin tip top ja kesällä saan vielä luonnosta kukkia maljakkoon. Niin, ja televisio on se paras kaveri nykyään. Viimeksi sosiaalivirastossa asioidessani olin todella allapäin ja totesinkin että koskaan ei aurinko enää paista minun risukasaani. Mutta jokatapauksessa hyvää kevään odotusta kaikille kohtalotovereilleni jotka ovat ilman omaa syytä jääneet työttömäksi.

Töissä käyn, väsyttää. Kova tahti töissä. Elätettävänä mies ja lapsi. Mies ei välitä hankkia mistään mitään tuloa. Ei kykene siihen jostain syystä. Huolta kannan lähisukulaisesta jolla elämä meni pilalle varhaisen viinan juonnin takia. Häntäkin koitan auttaa jos voin. Olen erakoitunut työn ja kodin välille. En halua tehdä mitään muuta enää kuin pärjätä, koska olen väsynyt ja haluton.

Ongelmani alkoivat kun olin ala asteella ja myöskin ylä astella koulukiusattu. En ole koskaan ollut missään hyväksytty ja tunnen olevani ulkopuolella kaikesta. Siinäpä sitten on elämässä mennyt kaikki huonosti ja köyhyys on vieraana aina.

Köyhyys vaikuttaa mielenterveyteen todella musertavasti.

Rahalla ei ole paljoakaan merkitystä, miten tyytyväinen tai onnellinen voi olla.
Rikkaus "rahallinen" ei onnea tuo koskaan, huolia lisää rahojen vahtimisesta kurssitappioista.
Onnellisuus tulee hetkestä nauttimisesta ja hetkiin keskittymisestä.
Hyvä ruoka parempi mieli ja luontoretket kävelemällä , sieltä se ilo tulee.

Köyhät ja mielisairaat olisi paras hoitaa eutanasiallla. Ei tarvitse mokoman roskaväen kärsiä enää.