Mitä Pride koulutus pitää sisällään?

Voi tulla. Koulutuksen tarkoituksena on paitsi valmentaa teitä sijaisvanhemmuuteen, niin myös varmistaa että teistä on sijaisvanhemmiksi. Toisaalta on myös niitä, jotka koulutuksen myötä itse toteavat, ettei sijaisvanhemmuus ole heidän juttunsa tai että heistä ei ole sijaisvanhemmiksi.

Jos on liikaa velkaa, rikollista taustaa tai sosiaalitoimen asiakkuus lähivuosina, ovat esteitä. Ja sitten testataan motivaatiota ja tarkastetaan olosuhteet kotona, sekä henkinen kapasiteetti.
Lisäksi tarvitaan lääkärintodistus terveydentilasta.
Toisin sanoen ei mitkään kovat kriteerit normi perheelle.

Entä jos terveys rupee prakaa, kun talo on otettu täyteen pilttejä (noin 10). Mielenterveyden suhteen tyypin sairaus on sellainen, että siinä ei oo sairaudentuntoo. Mutta entä jos ei pääse käveleen, ukkoko hoitaa 4 alle koulkuikäistä ja pari piento koululaista ja pari vähänb isompaa ja ne kriisilapset yms.

Minulla itselläni tuli tunne että onko minusta ollenkaan tähän hommaan,kun sielä käsiteltiin niin rankkoja asioita.Onneksi jaksoin henkisesti ja jaksan edelleen.Koko homma voi peruuntua myös siihen että olet henkisesti epätasapainoinen ja elämänarvosi ei kohtaa asioista päättävien(sossut) kanssa.Tällöin he voivat kehoittaa ajattelemaan jotain muuta.

Hyvät ihmiset,älkää menkö Pride-valmennukseen jos teillä on mielessä raha,oma etu tai muu tyhmä syy.Ruvetkaa sijaisperheeksi vain hyvästä tahdosta ja rakkaudesta lapsiin.Ryhtykää siihen auttamisen halusta.Vanhempiakin on tuettava ja sijaisvanhemman tehtävä ei ole arvostella tai arvioida heitä.Harvemmin ne lapset on "kilttejä hellantelttuja",siinä kysytään voimia aikuiseltakin.

Hei!

Kyllä tosiaan voi, eli joko kouluttajat voivat päätyä siihen että pariskunnasta ei ole sijaisperheeksi tai parikunta (tai yksi aikuinen) voi päätyä siihen ratkaisuun.

Koulutus kestää useamman kuukauden ja ns. lähituntien lisäksi on monenmoiset pinkat kotitehtäviä ja kouluttajat (toinen heistä sossu) käy useamman kerran kotonanne.

Silti kannattaa olla ehdottoman rehellinen, auttaa itseään kun uskaltaa tuoda esiin pelkoja, epääluuloja ja ajatuksia mitä lastensuojenlun kohdalla ja oman perheen kohdalla miettii. Kurssi auttaa myös omien lasten kanssa olemisessa, miettimään miten käyttäytyy vaikka suuttuneena ja miten omat kokemukset vaikuttavat omaan tapaan olla vanhempi ja aikuinen.

Ylipäätään kannattaa ensin toimia tukiperheenä lapselle/lapsille, jotta näkee millaista on toimia vieraiden lasten ja heidän vanhepiensa kanssa. Huostaanotetut lapset ovat monesti erilaisia kun omat lapset tai naapurin lapset, heillä on saattanut olla hyvinkin rankka menneisyys takanaan, joten he tarvitsevat ja ansaitsevat erityisen paljon.

Muutamia esimerkkejä täällä olisin, ei saa olla (ainakaan lähiaikojen) itse ollut sossun kanssa tekemisissä (esim. omat lapset tukiperheessä tms) raha-asioiden pitää olla kunnossa (ei voi hakea toimeentulotukea tms) molempien pitää olla terveitä, eikä tietenkään saa olla rikosrekisteriä, lapsille pitää olla tilaa ja omat motiivit pitää olla oikeat. Molempien pitää haluta olla mukana eikä esim. saa käyttää väkivaltaa kasvatuksessa (mikä nyt on perusjuttu, mutta ihan kaikki eivät sitä ymmärrä) yms. Onhan niitä syitä, miksi voidaan "evätä" mahdollisuus toimia sijaisperheenä.

Kysyyykö ne esim. lääkäriltä tai MTT:stä, tai mistä nyt vain tietoja sijaisvanhemmiksi aikovista?
Ilmeisesti ainakin ottaa selvää onko ollut sosiaalitoimiston asiakas.
Vai riittääkö oma sana ja lääkärin todistus?

Ei minulla nyt hirveitä luurankoja ole, mutta joskus olen sairastunut (vuosia sitten) masennuksen ja juuri alkanut parantumaan paniikkihäiriöstä. Voiko ne olla esteitä?

Ihan normaalit arvot meillä on. Omia lapsia ennestään ja lapsia rakastetaan, eikä mikään väkivalta kuulu kasvatukseen, minkäänlainen.
Sijaisvanhemmiksi ei haluta rahan takia vaan ihan auttamisen halusta ja huolenpitoa ja välittämistä riittäisi vielä muillekin.

Eivät ole esteitä. Tässä yhdestä sijaishuoltopaikasta otettiin 2 lasta pois paikan huonolaatuisuuden vuoksi, mutta toiminta jatkuu kuin ei mitään. Kaikki käy. Tuosta pahempaa sijaisakkaa ei ole olemassakaan ja sekin kelpaa (kun on niin kova puute).

Mä oon 2 vuotta sitten selvinnyt alkoholismista. Mulla on sellainen perussairaus, kuin maanis-depressiivinen ja siinä samalla diagnosoitiin narsistinen persoonallisuushäiriö.Tuo m-d on ihan oireeton (pysyy lääkityksellä). Mä oon tullut uskoon ja olen myös kiinnostunut steinerilaisuudesta. Olen laittanut oman lapseni, (joka tuossa pari vuotta asui veljeni perheessä) juuri tuohon steinerkouluun. Onhan siellä niinku vähän parempaa porukkaa, mutta kyllä ne alkuvaikeuksien jälkeen ovat minutkin ottaneet porukkaan. Menen ehkäensi kaudeksi vanhempien ryhmään.

Mä oon nyt mieheni kanssa hakeutumassa Pride -koulutukseen. Yksi sijaisvanhempi kerto, että sijoitetut kannattaa ilman muuta laittaa steineriin. Se ties jonkun, joka oli käynyt oikeustaistelua käräjäoikeudessa, että sai lapsen steineriin. Se onneton vanhempi ku ei ite ymmärtänyt laittaa. Sai sitten kuitenkin säilyttää huoltajuutensa, kun suostui tuon hyvin viisaanoloisen ja karismaattisen sijaisvanhemman toiveeseen.

Sijaisperheet ovat nykyisin kuin muutkin perheet - nimittäin siinä suhtetteessa - että lastensuojeluilmoitus on lapsikohtainen. Jos yksi, kaksi tai kolme otetaan pois, muut voi jäädä ja lisää tulla. Toiminnan muotoakin voi jalostaa, ja kaupunki / avi siunaa.

Ja Prideä ei kannata kenenkään käydä. Mekään ei olla, vaikka ruletetaan firmalla. Turhaan sinne mennä mitään saarnoja kuulemaan. Me kyllä ITE tiedetään miten me lapset kasvatetaan. Metodiin kuuluu lasten eristäminen suvuistaan ja lapsen minuuden pilkkominen (ei saa tuntea kaupungilla sukulaisiaan - ainaostaan tapaamisella. Sukulaisia ei päästetä koulun avoimiin tilaisuuksiin yms.). Ne ei ehkä Pridessä tykkäis näistä meidän metodeista. Mutta Jyväskylän sossut eivät kuitenkaan välitä, vaikka kiusaamme ja sairastutamme lapset ja näiden verkostot. Niillä on niin paljon tekemistä, etteivät ole kiinnostuneita. laittavat lapsen sitten psykiatriseen sairaalaan, kun on tarvis. (Meillä aika monilla lapsilla on muuten ollut vaikeaa - todella vaikeaa. Mutta ne lähtökohdat, ne lähtökohdat???) Onneksi ovat päässeet meille.

Ja kun Veikkokaan ei halua Prideen. Sitä ei voi pakottaa. Jyväskyläläisille muuten tiedoksi, että konditoria ULLAN PULLA on hyvä paikka. Mä käyn aina siinä lohduttamassa itteeni viinerillä. Jätän auton kadunpieleen hyrräämään ja lapset autoon. Hörppään sillain aika sukkelaan kahvin viikun. Nam. Suosittelen kaikille Jyväskylän (ja muualtakin) sijaisyrittäjille.

En voi mitään sille, että minusta on tosi törkeää ivailla niitä jotka tekevät raskasta ja tärkeää lastensuojelutyötä, Ei ihminen joka kirjoittaa tuollaista tekstiä voi ainakaan lasten parasta ajatella. Tuntuu varmasti tosi kivalta sijoitetusta lapsestakin lukea tuota.