Olen ollut aviossa kauan ja parisuhde-ongelmat pahenivat lasten syntyessä ja miehen kulkiessa enempi omia polkujaan sen jälkeen.
Yritin asioista puhua ja ongelmista, mitkä ovat varmaan joka lapsiperheessä ja ajan käytöstä ja varsinkin vapaa-ajan käytöstä, mutta mies aina vain veti takin niskaansa ja lähti menemään.
Aamuyöstä sitten kotiutui, pyysi anteeksi viinalta lemuten ja aina annoin anteeksi ja päälle rakasteltiin.
Tiesin jo tästä, ettei oikein mene, mutta olin silti rakastunut häneen.
Lapset olivat ilopillereitä ja arki oli sen takia siedettävää, vaikka mies viettikin liikaa aikaa töissä ja vapaa-aikansakkin mieluummin firman menoissa.
Ajattelin monesti, että mies se siinä menettää, kun ei ole aikaa olla katsomassa lasten riemua ja kehitystä ja monia ihania asioita, joita itse koin lasten parissa. Työpaikka menoineen oli se miehen ykkös asia.
Huvitti, kun mies joskus suunnitteli, että "sitten mekin käydään.."
Kerran sitten sanoinkin, että " hei, ei me olla koskaan käyty missään, miten
enää osattaiskaan mitään yhdessä tehdä?" vastausta ei tullut.
Itse kävin puolipäivä töissä, kun en jaksanut kokopäiväistä työtä, kun se toinen työmaa oli kotona pienten lasten kanssa ja mies ei osallistunut kotitöiden tekoon laisinkaan. Onneksi laskujen maksuun kuitenkin osallistui.
Asioista huomasin puhuvani lopulta yksikseni ja yritin olla provosoimatta, ettei taas painelisi kapakkaan ja siihenhän se sitten meni, että puhe loppui minunkin puoleltani.
Tätä rataa meni sitten siihen asti, että lapset tulivat teineiksi.
Olin osallistunut seksiin miehen toiveiden mukaan, mutta sitten en enää pystynytkään siihen. Se vaan yksinkertaisesti tuli koko touhu niin vastenmieliseksi, että kylmät väreet tuli inhosta, kun mies koski minuun.
Pitkään aikaan en ollut enää muutenkaan nauttinut hommasta, mutta kunnon vaimona antanut kuitenkin.
Nyt on sitten tilanne se, että nuorin kirjoittaa keväällä, lähtee ulkomaille lukemaan ja minä haluan erota miehestäni.
Kaikki suunnitelmat olen jo tehnyt eroni suhteen ja paperikin on valmiina odottamassa ja NYT sitten miehen mielestä hänen kanssaan pitäisi asioista puhua ja liiton pelastamisesta!!!
NYT, kun kaikki tunteet, vihakin on loppunut ja odotan innolla aikaa ilman häntä. Ei todellakaan ole enää mitään, mitä haluaisin häneltä kuulla. 15 viimeistä vuotta odotin, että olisi edes kerran sanonut minusta välittävänsä ja haluavansa pistää perheen edes joskus kaiken edelle!
Perhe on kasvanut raameista ulos, lapset ovat kasvaneet ja tahoillaan ja olen onnellinen heidän puolestaan ja että heistä kasvoi kunnon ihmisiä, vaikka isää ei paljon näkynytkään, kuin paitaa vaihtamassa.
NYT ei todellakaan ole enää puheen aika, nyt on aika minukin alkaa elämään sitä omaa elämääni, työni olen tässä perheessä hyvin tehnyt ja ansainnut
suunnittelemani tulevaisuuden, ilman miestäni.
Oikein odotan sen alkamista!
Puhuminen...
20
474
Vastaukset
- ja siinä se olikin.
Olipa ihan kuin minun elämästäni aikoinaan.
Taitaa olla suomalainen avioliitto tuollaista, pääosin.
Miehet heräilee sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Eikä se puhuminen enään tuossa vaiheessa mitään auta.
Itsekkin lähdin hiljaisuudessa matkalaukkujen kanssa ja jätin
vain pöydälle viestin, "se oli sitten siinä." - 34
aika perseestä sitten vain häipyä ja sano että se olikin siinä. eikö voi sanoa silloin kun tuntuu pahalta että ero on tulossa ?
- Tahroja paperilla
"Tiedän että on yö,
Kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö
Sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa
Kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa,
Johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkään
Ei missään tulee minun luokseni,
Minun vuokseni
Vain tahroja paperilla älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme,
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
Se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aa aa...
Muista, että meillä oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin
Lähdin kuin varas, säikähdin viimein
Kun itseeni tarttuneen
Tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin
Tuoksusi, teit saman minulle,
Juoksusi annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme,
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
Se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aa aa"
http://www.lyricsmode.com/lyrics/e/eppu_normaali/#share
- Puhu mitä puhut
Toisaalta jooo, olet oikeassa, miksi ei sanota aikanaan, mihin tuollainen homma johtaa. Mutta toisaalta: onko aikuinen mieäs niin h-n yksinkertainen otus, ettei tajua elämän yksinkertaisimpia realiteetteja ihan itse, sanomatta.
Ja tässäkin tapauksessa vaimo yritti, kun ei mennyt jakeluun, niin vaimo ei kekannut, että mieähille tarttee vääntää kangesta ja sittenkään ei voi olla varma, meneekö perille.- -.,m
Toisaalta ei sitä itsekkään varmasti mihin "tuollainen homma johtaa", ennenkuin se on jo johtanut. Ja silloin on liian myöhäistä.
Kun ex päätti yksipuolisesti aloittaa bisneksen teon kotona, eli siirsi työpaikkansa uudelleen kotiin (jossa ei ollut tilaa), sanoin sen johtavan avioeroon. Kaikenlaisilla selityksillä ja toiveiden herättelyllä sai kuitenkin lykättyä erohakemuksen vientiä neljä vuotta. Sitä ennen kyllä riitelimme (eli puhuimme) aiheesta lopuksi lähes päivittäin. Kun eräänä kauniina syyspäivänä hain eroa yksin, exän mielestä se oli hätiköityä hötkyilyä! Ero tulee näköjään aina yhtä yllätyksenä sellaiselle joka sitä ei tahdo.
Yleensäkin ihmiset tietävät paljon enemmän liittonsa tilasta ja elämän realiteeteista kuin uskaltavat itselleen myöntää. Ei siinä puhuminen auta, jos toinen ei yhtään halua tiedostaa.
Kun oikein miettii ihmiseloa, niin voi helpostikin todeta, että vaikeat asiat torjutaan ja yritetään pitää loitolla. Jos toinen sanoo monta kertaa mikä liitossa mättää ja mitä pitäisi korjata, puhuu erosta, niin toinen yksinkertaisesti torjuu asian, koska se on uhkaava ja pelottava. Vasta sitten kun ero on konkreettinen tosiasia todellisuus ehkä avautuu, ainakin hetkeksi. - Nyt lähti äänikin...
-.,m kirjoitti:
Toisaalta ei sitä itsekkään varmasti mihin "tuollainen homma johtaa", ennenkuin se on jo johtanut. Ja silloin on liian myöhäistä.
Kun ex päätti yksipuolisesti aloittaa bisneksen teon kotona, eli siirsi työpaikkansa uudelleen kotiin (jossa ei ollut tilaa), sanoin sen johtavan avioeroon. Kaikenlaisilla selityksillä ja toiveiden herättelyllä sai kuitenkin lykättyä erohakemuksen vientiä neljä vuotta. Sitä ennen kyllä riitelimme (eli puhuimme) aiheesta lopuksi lähes päivittäin. Kun eräänä kauniina syyspäivänä hain eroa yksin, exän mielestä se oli hätiköityä hötkyilyä! Ero tulee näköjään aina yhtä yllätyksenä sellaiselle joka sitä ei tahdo.
Yleensäkin ihmiset tietävät paljon enemmän liittonsa tilasta ja elämän realiteeteista kuin uskaltavat itselleen myöntää. Ei siinä puhuminen auta, jos toinen ei yhtään halua tiedostaa.
Kun oikein miettii ihmiseloa, niin voi helpostikin todeta, että vaikeat asiat torjutaan ja yritetään pitää loitolla. Jos toinen sanoo monta kertaa mikä liitossa mättää ja mitä pitäisi korjata, puhuu erosta, niin toinen yksinkertaisesti torjuu asian, koska se on uhkaava ja pelottava. Vasta sitten kun ero on konkreettinen tosiasia todellisuus ehkä avautuu, ainakin hetkeksi.Tuo on ihan totta!
Kyllä varmaan jokainen on siitä erosta jauhanut liitossaan, kun huonosti on mennyt, mutta kun tuntuu, että seinille puhuis, lopettaa sitten itsekkin siitä puhumisen ja panee lopulta vain toimeksi. - Tahroja paperilla
Hei mistä nainenkaan tietää mihin homma johtaa, miten ja milloin? Etenkin, kun itse yrittää uskoa parempaan huomiseen, puhua ja puhua. Kun kumppani ei puhu, pakenee paikalta ja/tai tekee väistöliikkeen liitossa esim 15 vuotta, niin kanki jää vääntämättä. Ei jaksa. Miksi pitäisikään?
Minulla oli onnellinen tilanne. Selkeästi yksi juttu kaiken muun ****** lisäksi
oli ex-liitossani liikaa. Piste iin päälle. Sanoin sen exälle varsin kangesta vääntäen " JOS NYT teet noin ja näin, niin meille tulee ero., ihan varmasti, niin
se vaan on". Voiko tätä selkeämmin ilmaista? Ero tuli, ja sekin vasta kolmen vuoden päästä. Välillä muistutin asiasta. Ei vaikutusta. On ihan ruusunpunaista unelmaa, että mies ymmärtäisi edes kangella väännettyä asiaa. Tai sitten yksinkertaisesti ei halua ymmärtää, mutta minkä sille mahtaa?
- ei mene täälläkään
10-vuotta olen katsonut miehen kiireitä ja hänen yksipuolisia tarpeita.
Välillä tuntuu kuin minulla olisi 4-vuotais ja 45-vuotias lapsi.
Nyt mietin erota vai kitua. Miehellä kun on naisystävä töissä ja sain tietää tämän ystävyyden edenneen seksisuhteeksi. Klamydia sen paljasti ja oli pakko kertoa kun kutsuivat minut kokeisiin. Onneksi en ollut saanut sitä ja tämän jälkeen aviovuode loppui tähän.
Nyt mies haluaisi rakentaa ja vannoo parisuhteen nimiin. Tulen muuttamaan ja jätän kanssa lapun "se oli sitten siinä". En selittele, enkä neuvottele.- -.,m
Sama juttu. Kun minun lapset tulivat teini-ikäiseksi he olivat varttuneet fiksuiksi nuoriksi ihmisiksi. Ajattelivat asioista paljon kypsemmin kuin isänsä, olivat sosiaalisia, toisin kuin isänsä. Lopulta minulla oli kolme teiniä, joiden kanssa kaikki sujui mutkattomasti ja todella hankala 45-vuotias lapsi, jonka tarpeita piti kaikkien huomioida 24/7, mutta joka ei kyennyt ottamaan ketään muuta huomioon.
Ero oli minulle todella huojentava helpotus. - Tahroja paperilla
-.,m kirjoitti:
Sama juttu. Kun minun lapset tulivat teini-ikäiseksi he olivat varttuneet fiksuiksi nuoriksi ihmisiksi. Ajattelivat asioista paljon kypsemmin kuin isänsä, olivat sosiaalisia, toisin kuin isänsä. Lopulta minulla oli kolme teiniä, joiden kanssa kaikki sujui mutkattomasti ja todella hankala 45-vuotias lapsi, jonka tarpeita piti kaikkien huomioida 24/7, mutta joka ei kyennyt ottamaan ketään muuta huomioon.
Ero oli minulle todella huojentava helpotus.Juuri näin!
- -.,m
Eli siis ihan tavallinen tapaus. Miehet heräävät aina liian myöhään.
- hu huu! missä ootte?
Asia on varmaan hyvin yleinen "ongelma" perheissä.
Mies menee töissä virran mukana ja perhe kötjöttää kotosalla ilman isää suurimman osan ajasta.
Laskut tulee maksettua ja mies ajattelee, että SE on hyvä!
Perhe saa rahaa ja SITTEN JOSKUS eletään yhdessä ja tehdää jotakin kivaa...
Valitettavasti ne muksut kasvaa kengistään ulos ja lähtee omille teilleen yllättävän nopeasti ja emännänkin aika tuntuu kuluvan ilman isäntää, kun kerran pakko on..
Miten ei mies hoksaa, mihin tuo johtaa?
Parisuhde vaatii jokapäiväistä huoltoa, ei joskus annettua laatuaikaa, vaan jokapäiväistä huoltoa...muuten se kuolee pikkuhiljaa pois.
Lopussa ei olekkaan enään ketään odottelemassa, ainakaan kotona. - Tahroja paperilla
Hmm. Heräävätkö miehet liian myöhään?
Kun suhdetta olisi pitänyt pitää virkeänä ja elävänä esim. viimeiset 15 vuotta eikä mies ole laittanut tikkua ristiin, niin tuskin siitä on enää mahdollista "herätä". Muutoin kuin päiväunissa.
Kuvitelkaa sama tilanne omalle kohdalle. Jos kumppani merkitsee itselle jotain, edes vähäsen, niin aivan varmasti ottaa hänet huomioon, kuuntelee. Tehdään asioita ja päätöksiä YHDESSÄ. Ellei näin tapahdu, ei voi olettaa kumppanin haluavan enää jatkaa "yhteiseloa" eli yksineloa kahdestaan. Täytyisi treenata näkemään itsensä kumppanin silmin. Vähän miettiä miten oma käytös vaikuttaa puolisoon (ja lapsiin), mitä seurauksia sillä mahdollisesti voi olla.
Kun mies on pitänyt vaimoaan itsestäänselvyytenä vuosien ajan, ja vaimo
haluaa erota/lähtee, niin mies joutuu pakosta havahtumaan tosiasian edessä: hän on vaarassa jäädä yksin. Hänellä ei ole enää ketään, jota voi pitää itsestäänselvyytenä. Tätä puutetta paikatakseen hän alkaa mielistellä vaimoaan,, lupaa muuttaa tapansa. Mennä jopa terapiaan. Hän ei tee sitä vaimon vaan itsensä takia.
- uupunut ex
Minäkin puhuin ja yritin selvitellä eteen tulleita ongelmia. Mies aina myönteli ja oli kanssani samaa mieltä. Lupasi osallistua, sanoi, ettei se ole vaikeaa. Mutta mies jaksoi ehkä viikon kaksi, ja aina asiat palasivat samoihin uomiin. Entinen meno jatkui. Sanoin useasti, että en halua elää näin, en ole onnellinen ja tunnen olevani keski-ikäisen äiti, teinien lisäksi. Mies ei uskonut ja kun tilanne meni sitten eräänä kauniina päivänä siihen, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joko alistua elämään, jossa olo oli paha, tai erota, niin todellisia vaihtoehtoja ei ollut. Se oli kuitenkin miehestä käsittämätöntä kun meillä oli kaikki niin hyvin....
- öiltu9optuioiryor68i
vitun uuno, olisit lähtenyt käveleen jo ajat sitten ja maksattanut koko paskan miehelläsi. ällöttää tuollainen uhoilu.
- ja tyhmäkin vielä?
Uhoilu?
Enpä löytänyt yhtään uhoilua koko ketjusta, paitsi sinun kirjoituksestasi, vitun uuno.. - inarijärvi1
älä odota vaan aloita,onhan sulla lapset ja ennenkaikkea oma elämä. mies komentti
- iljkrtld
Samaa täällä.. Kiitos kirjoituksestasi.. Meidän suhde on mennyt samaan tyyliin, mutta "pikakelauksella"..
Ja se on jännä miten Sitten mies haluaisi selvittää asioita, kun nainen on lähtökuopissa, kun on vuosia yrittänyt keskustella. Sitten vaihdetaan pari sanaa, mies alkaa juomaan. Sitten mies "yrittää" pari päivää, kunnes taas lipuu omaan elämäänsä..
Tätä sitten huovataan edestakaisin, kun mies ei halua erota ja itse pähkäilen kun siitä lähtökuopasta on jotenkin vaikea ampaista juoksuun, kun toinen pitää paidan helmasta kiinniNäitä samanlaisia avioliittoja on näköjään todella monia, eli aivankuin minunkin ja moni kirjoittaa, että on yrittänyt puhua asioista ja ongelmista miehen kanssa ja muuttaa asioita. Mutta mies ei tajua/ymmärrä/halua ymmärtää...ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän kaikkeen syynä se että miesten ja naisten ajattelu todella on niin erilaista, vai mikä siinä on. Kun pitäisi asioista jutella, mies joko lähtee/ulos/baariin tai on kuuntelevinaan, mutta ei kuitenkaan kuule/ymmärrä.
Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...
- Kerrankin asiallista
Niin täällä ei uhoilla, näin kuinka oli jaksettu viedä perheessä lapset teini-ikään, vaikka puolisolle olikin tärkeämpää harrastaa ja olla kotoa poissa.
Hieno suoritus, vasta lasten kasvettua sitten lähdetään ei silloin, kun lapset on pieniä. Lapsille kaikkein pahin on se uusioihminen, sillä hän ei ole lasten isä eikä äiti, hän on tullut perheeseen aikuisen vuoksi, ei lasten , joten hienoa, että olette jaksaneet viedä lapset lähes aikuisiksi ja vasta sitten etsitte elämään muutosta.
Lapsenne varmasti ovat kiitollisia siitä. Tämä puoliso tuskin on ollut teille kuitenkaan paha, vaan hän on ollut liian levoton jaksaakseen olla ilman menojaan. Toivon onnellista jatkoa elämäänne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496385Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6512679Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831219- 841145
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.841124Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä601088Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2901080- 871072
- 70971
- 228864