av-vahvistin ja normivahvistimen ero?

Mikä helvetti on normivahvistin?

Normivahvistimet varmaan vahvistaa normeja?

Mutta asiaan: av-vahvistimet on suunniteltu ympäristöihin, joissa liikkuu äänen lisäksi kuvaa. Niissä on yleensä enemmän kuin kaksi kanavaa, normaalisti 5 1 tai enemmän, ja d/a muunnin sekä erilaiset digitaalisten pakkausalgoritmien purkusoftat kuuluvat vakiovarustukseen. Lisäksi niistä löytyy kuvan läpivienti- ja mahdollisesti skaalausmahdollisuus. Lähes poikkeuksetta taitavat sisältää radiovirittimenkin.

Normivahvistimella tarkoittanet perinteistä stereovahvistinta? Niistä siis löytyy ne musiikin kuunteluun tarvittavat kaksi kanavaa, eikä yleensä juurikaan muita ominaisuuksia. Näin hinta saadaan pysymään kohtuullisena, tai toisinpäin ajateltuna, samalla rahalla saadaan parempaa ääntä muttei sitten muita ominaisuuksia.

Normivahvistimella tarkoittanet stereovahvistinta.
Molempia on myynnissä ja useat kauppiaat tuntuvat käyttävän stereovahvistimista vain nimitystä vain viritinvahvistin (radion sisältävä), tai pelkkä vahvistin (ei sisällä radioviritintä).
Monikanavaisissa vahvistimissa, jotka kykenevät käsittelemään myös videokuvaa, käytetään nimitystä av-vahvistin.
Tuo av tulee kai sanoista audiovisuaalinen.
Kansanomaisempi nimitys av-vahvistimille on kotiteatterivahvistin.
Stereovahvistimissa on joko 2.0 kanavaa, eli kahdelle kaiuttimelle, tai 2.1, jolloin kahden kaiuttimen lisäksi on myös subwoofer liitäntä.
Av-vahvistimia on viis, seitsen ja yhdeksän kanavaisia. pisteen jälkeinen numero määrittelee subliitäntöjen määrän.
9.2 kanavaisessa on yhdeksälle kaiuttimelle ja kahdelle subille.

Jos pelkkään musiikkiin ostaa vahvarin, niin stereovahvistin on järkevämpi vaihtoehto. Jos sen valjastaa kotiteatterikeskukseen ja samoil vehkeil haluu saada ulos myös elokuvien äänet, kannattaa päätyä av-vahvistimeen.

VOIKO "normivahvistinta" käyttää myös kotiteatterikäytössä, esim Sony F319R?