Aivot kuolevat. Kuoleeko mieli?

"Mitäs näyttöä sulla on esittää, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään."

Ei minulla ole näyttöä mistään kuolemanjälkeisestä. Olevuudesta tai olemattomuudesta.

Niin kauan kuin jostain asiasta tehtyjen reaalimaailman havaintojen joukko on tyhjä, on kuitenkin järkevää olettaa olemattomuus.


"Päinvastaisesta taas on näyttöä hyvinkin paljon."

Miksi mitään sellaista ei tuoda julkisuuteen?

Päinvastaisesta taas on näyttöä hyvinkin paljon. Hyvin monilla on näyttöä elämän jatkumisesta vielä lääketieteellisen elämän päättymisen jälkeen.

Tähän sinun väitteeseen ei ole mitään näyttöä. Ei ole todellisia todisteita.

Kuvaamassasi tapauksessa (kuvitteellinen tai todellinen) potilaan aivot kuitenkin pidettiin elossa. Kyse ei siis ole siitä, että henkilön persoona olisi säilynyt aivojen kuoltua.

Joka tapauksessa tuokin asia on hyvin kiinnostava.

Jos tuo kertomus ei ole sepitetty vaan leikatulla henkilöllä on todella tuollaisia mielikuvia, niin on syytä miettiä miten hän ne on saanut.

Koska leikkauksen kulku on selitetty hänelle, niin hän tietenkin on voinut kertoa siitä jälkeenpäin. Lisäksi en minä ainakaan tiedä miksi hän ei olisi voinut kuulla tai tuntea mitään leikkauksen aikana. Lähes kaikkien elintoimintojen siirtäminen koneiden huoleksi tarkoittanee sitä, että veren pumppaus ja sen kaasujen vaihto annetaan koneen huoleksi. Näin saadaan myös tarvittaessa aivojen aineenvaihdunta mahdollisimman alhaiseksi. Mutta aistejahan ei ole kytketty pois.

Ihmisillä onkin kuulemma paljon kokemuksia esimerkiksi oudoista näyistä kun aivot ovat heikolla hapella.

Olisi todella huikeaa, jos ruumiistairtautumiskokemuksen saaneet ihmiset voisivat kertoa asioista, joita he mitenkään eivät ole voineet ruumiissa ollessaan saada tietoonsa.

Pitäisi järjestää testejä vaikka näin: Saatetaan testihenkilön fysiikka sellaiseen tilaan, jossa irtautumiskokemuksia tyypillisesti saadaan. Näytetään mieleenpainuvia ennalta arvaamattomia kuvia monitorilla, jota potilas ei voi nähdä ilman ruumiistairtautumista. Jos testihenkilö joskus herää, niin hän sitten voi kertoa mitä näki monitorilla.

A10097 kirjoitti:

Kuvaamassasi tapauksessa (kuvitteellinen tai todellinen) potilaan aivot kuitenkin pidettiin elossa. Kyse ei siis ole siitä, että henkilön persoona olisi säilynyt aivojen kuoltua.

Joka tapauksessa tuokin asia on hyvin kiinnostava.

Jos tuo kertomus ei ole sepitetty vaan leikatulla henkilöllä on todella tuollaisia mielikuvia, niin on syytä miettiä miten hän ne on saanut.

Koska leikkauksen kulku on selitetty hänelle, niin hän tietenkin on voinut kertoa siitä jälkeenpäin. Lisäksi en minä ainakaan tiedä miksi hän ei olisi voinut kuulla tai tuntea mitään leikkauksen aikana. Lähes kaikkien elintoimintojen siirtäminen koneiden huoleksi tarkoittanee sitä, että veren pumppaus ja sen kaasujen vaihto annetaan koneen huoleksi. Näin saadaan myös tarvittaessa aivojen aineenvaihdunta mahdollisimman alhaiseksi. Mutta aistejahan ei ole kytketty pois.

Ihmisillä onkin kuulemma paljon kokemuksia esimerkiksi oudoista näyistä kun aivot ovat heikolla hapella.

Olisi todella huikeaa, jos ruumiistairtautumiskokemuksen saaneet ihmiset voisivat kertoa asioista, joita he mitenkään eivät ole voineet ruumiissa ollessaan saada tietoonsa.

Pitäisi järjestää testejä vaikka näin: Saatetaan testihenkilön fysiikka sellaiseen tilaan, jossa irtautumiskokemuksia tyypillisesti saadaan. Näytetään mieleenpainuvia ennalta arvaamattomia kuvia monitorilla, jota potilas ei voi nähdä ilman ruumiistairtautumista. Jos testihenkilö joskus herää, niin hän sitten voi kertoa mitä näki monitorilla.

Lue lisää

Ruumiistapoistumiskokemuksia kyetään luomaan keinotekoisesti tiettyjä aivojen osia manipuloimalla.

........ kirjoitti:

Ruumiistapoistumiskokemuksia kyetään luomaan keinotekoisesti tiettyjä aivojen osia manipuloimalla.

Ja pelkällä virtuaalitodellisuustempuilla (kuva itsestä edessä) yhdistettynä tuntoaistiärsykkeisiin pystytään saamaan kyseinen illuusio aikaiseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=4PQAc_Z2OfQ
http://www.youtube.com/watch?v=NVjMtotkWU0

Myös meditoinnilla pääsee saa kokemuksen aikaiseksi. Jopa ilman uskonnollisisa mantroja :-)

http://www.youtube.com/watch?v=T3S3t5DyVak

Minulla oli nuorempana paljon unikokemuksia liittyen levitoimalla lentämiseen. Todella huikeita kokemuksia ja kehittyvää hallinan tunnetta. Ja niihin liittyi voimakas hyvin tietoinen ajatus, että olen jättänyt unta näkevän vartaloni. En tosin muista koskaan nähneeni itseäni kuten seuraavan videon äijä.

http://www.youtube.com/watch?v=cCUEIr9K30A

A10097 kirjoitti:

Ja pelkällä virtuaalitodellisuustempuilla (kuva itsestä edessä) yhdistettynä tuntoaistiärsykkeisiin pystytään saamaan kyseinen illuusio aikaiseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=4PQAc_Z2OfQ
http://www.youtube.com/watch?v=NVjMtotkWU0

Myös meditoinnilla pääsee saa kokemuksen aikaiseksi. Jopa ilman uskonnollisisa mantroja :-)

http://www.youtube.com/watch?v=T3S3t5DyVak

Minulla oli nuorempana paljon unikokemuksia liittyen levitoimalla lentämiseen. Todella huikeita kokemuksia ja kehittyvää hallinan tunnetta. Ja niihin liittyi voimakas hyvin tietoinen ajatus, että olen jättänyt unta näkevän vartaloni. En tosin muista koskaan nähneeni itseäni kuten seuraavan videon äijä.

http://www.youtube.com/watch?v=cCUEIr9K30A

Lue lisää

Kiitos hyvistä linkeistä A10097!

Nuita videoita ei kannata katsoa niiden jotka haluavat pitää mielikuvan ruumiista irtautumis kokemuksen yliluonnollisuudesta.

Irto-nainen kirjoitti:

Kiitos hyvistä linkeistä A10097!

Nuita videoita ei kannata katsoa niiden jotka haluavat pitää mielikuvan ruumiista irtautumis kokemuksen yliluonnollisuudesta.

Eipä kestä. Toivottavasti OBE-jutustelu ei nyt kuitenkaan vie huomiota siltä, voiko ihmisen minuus jatkaa olemassaoloaan, kun aivoista loppuu virta.

"Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.' "

No onpas vankkaa havaintoa sen puolesta että kuolleet elävät. :-)

Et näkojään tajua, että se on kuvaannollista kieltä.

hahhahhaa kirjoitti:

Et näkojään tajua, että se on kuvaannollista kieltä.

En niin, KOSKA SE EI OLE ! kuvainnolllista kieltä. Tulet sen itsekkin vielä huomaamaan...

Kyllä, ainakin itseni kohdalla ajatus omasta ja varsinkin minulle rakkaitten ihmisten lopullisesta kuolemasta on niin vastenmielinen, että siitä kääntyy pois inhoten. Se on elämän vetämistä lokaan, koska se mitätöi Rakkauden.
Rakkaus on kuolematon ja tekee kantajansa kuolemattomaksi. Jos sen olemassaolo kielletään, elämä muuttuu pinnallisemmaksi ja merkityksettömämmäksi.
On muuten aika paljastavaa, että lopulliseen kuolemaan uskovat näyttävät ajattelevan vain itseään eikä rakkaimpiaan.

Näennäisrationaalisuutta kutsutaan täällä rationaalisuudeksi, vaikka se on rationaalisuuden vastakohta, kun se suhtautuu ihmisen tunne-elämän syvimpiin tarpeisiin kuin kettu pihlajanmarjoihin.

ll* kirjoitti:

Kyllä, ainakin itseni kohdalla ajatus omasta ja varsinkin minulle rakkaitten ihmisten lopullisesta kuolemasta on niin vastenmielinen, että siitä kääntyy pois inhoten. Se on elämän vetämistä lokaan, koska se mitätöi Rakkauden.
Rakkaus on kuolematon ja tekee kantajansa kuolemattomaksi. Jos sen olemassaolo kielletään, elämä muuttuu pinnallisemmaksi ja merkityksettömämmäksi.
On muuten aika paljastavaa, että lopulliseen kuolemaan uskovat näyttävät ajattelevan vain itseään eikä rakkaimpiaan.

Näennäisrationaalisuutta kutsutaan täällä rationaalisuudeksi, vaikka se on rationaalisuuden vastakohta, kun se suhtautuu ihmisen tunne-elämän syvimpiin tarpeisiin kuin kettu pihlajanmarjoihin.

Lue lisää

"Se on elämän vetämistä lokaan, koska se mitätöi Rakkauden."

Jos tunnustaa ihmisten kuolevan, niin rakkaus mitätöityy. Niinkö? No hohhoijaa.

"Rakkaus on kuolematon ja tekee kantajansa kuolemattomaksi. Jos sen olemassaolo kielletään, elämä muuttuu pinnallisemmaksi ja merkityksettömämmäksi."

Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana.

"On muuten aika paljastavaa, että lopulliseen kuolemaan uskovat näyttävät ajattelevan vain itseään eikä rakkaimpiaan."

Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?

"Näennäisrationaalisuutta kutsutaan täällä rationaalisuudeksi, vaikka se on rationaalisuuden vastakohta, kun se suhtautuu ihmisen tunne-elämän syvimpiin tarpeisiin kuin kettu pihlajanmarjoihin. "

Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?

Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?

A10097 kirjoitti:

"Se on elämän vetämistä lokaan, koska se mitätöi Rakkauden."

Jos tunnustaa ihmisten kuolevan, niin rakkaus mitätöityy. Niinkö? No hohhoijaa.

"Rakkaus on kuolematon ja tekee kantajansa kuolemattomaksi. Jos sen olemassaolo kielletään, elämä muuttuu pinnallisemmaksi ja merkityksettömämmäksi."

Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana.

"On muuten aika paljastavaa, että lopulliseen kuolemaan uskovat näyttävät ajattelevan vain itseään eikä rakkaimpiaan."

Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?

"Näennäisrationaalisuutta kutsutaan täällä rationaalisuudeksi, vaikka se on rationaalisuuden vastakohta, kun se suhtautuu ihmisen tunne-elämän syvimpiin tarpeisiin kuin kettu pihlajanmarjoihin. "

Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?

Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?

Lue lisää

"Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana."

Puhuin Rakkaudesta, mutta sinä puhut rakkaudesta, joka on todellakin verrattavissa suruun, vihaan, sääliin, iloon yms. Ne ovat maallisia katoavia tunteita.
Luepa muuten Christien dekkari Kaikki päättyy kuolemaan. Siinä ei puhuta mitään kristinuskosta, vaan se kertoo muinaisesta Egyptistä, mutta siinä puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta, maallisesta ja siitä toisenlaisesta.

"Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?"

Sillä perusteella, miten tässäkin ketjussa puhutte kuolemasta.

"Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?
Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?"

Puhut ristiriitaisesti. Pidät rakkautta, vihaa, sääliä yms. todellisina, vaikka ne ovat vain tunteita. Siispä sinulla täytyy olla niiden olemassaolosta loogisesti hankittua tietoa.
Sen sijaan et näytä pitävän Rakkauden olemassaoloa todellisena, vaikka siitä on ihmisillä runsaasti samalla tavalla loogisesti hankittua tietoa: oman kokemuksen ja muiden ihmisten kertoman perusteella tiedetään, että ihmisellä voi olla sellainen tietoisuuden ja tunteitten taso.
Ilmeisesti teilläkin on kaipuu tuolle tasolle, koska norkoilette kristinuskon kimpussa. Sieltä ainakin se on nimittäin löydettävissä, ja sen vaistoatte. Sitten kuitenkin kiellätte tuon kaipuun tai tarpeen olemassaolon. Se on sitä näennäisrationaalisuutta. Muunlaiset tunteet ja tietoisuus myönnetään todellisiksi, mutta ei juuri tätä, koska minulla itselläni ei ole siitä kokemusta.

ll* kirjoitti:

"Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana."

Puhuin Rakkaudesta, mutta sinä puhut rakkaudesta, joka on todellakin verrattavissa suruun, vihaan, sääliin, iloon yms. Ne ovat maallisia katoavia tunteita.
Luepa muuten Christien dekkari Kaikki päättyy kuolemaan. Siinä ei puhuta mitään kristinuskosta, vaan se kertoo muinaisesta Egyptistä, mutta siinä puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta, maallisesta ja siitä toisenlaisesta.

"Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?"

Sillä perusteella, miten tässäkin ketjussa puhutte kuolemasta.

"Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?
Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?"

Puhut ristiriitaisesti. Pidät rakkautta, vihaa, sääliä yms. todellisina, vaikka ne ovat vain tunteita. Siispä sinulla täytyy olla niiden olemassaolosta loogisesti hankittua tietoa.
Sen sijaan et näytä pitävän Rakkauden olemassaoloa todellisena, vaikka siitä on ihmisillä runsaasti samalla tavalla loogisesti hankittua tietoa: oman kokemuksen ja muiden ihmisten kertoman perusteella tiedetään, että ihmisellä voi olla sellainen tietoisuuden ja tunteitten taso.
Ilmeisesti teilläkin on kaipuu tuolle tasolle, koska norkoilette kristinuskon kimpussa. Sieltä ainakin se on nimittäin löydettävissä, ja sen vaistoatte. Sitten kuitenkin kiellätte tuon kaipuun tai tarpeen olemassaolon. Se on sitä näennäisrationaalisuutta. Muunlaiset tunteet ja tietoisuus myönnetään todellisiksi, mutta ei juuri tätä, koska minulla itselläni ei ole siitä kokemusta.

Lue lisää

"Puhuin Rakkaudesta, mutta sinä puhut rakkaudesta, joka on todellakin verrattavissa suruun, vihaan, sääliin, iloon yms. Ne ovat maallisia katoavia tunteita."

Ai puhuit Rakkaudesta etkä rakkaudesta. Miksi sitten ihmisen kuolema mitätöisi tuon Rakkauden?

"Sillä perusteella, miten tässäkin ketjussa puhutte kuolemasta."

Nyt tulee sellainen kuva, että jos joku pitää fyysistä kuolemaa myös tietoisuuden ja minuuden kuolemana, niin sinä kykenet vetämään siitä sellaisen johtopäätöksen, että kyseinen henkilö ei ajattele rakkaitaan. Minusta tuo olisi rajusti väärä johtopäätös.

(Naapuri ei usko saunatonttuihin. -> Naapurilta puuttuu empatiakyky.)

ll* kirjoitti:

"Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana."

Puhuin Rakkaudesta, mutta sinä puhut rakkaudesta, joka on todellakin verrattavissa suruun, vihaan, sääliin, iloon yms. Ne ovat maallisia katoavia tunteita.
Luepa muuten Christien dekkari Kaikki päättyy kuolemaan. Siinä ei puhuta mitään kristinuskosta, vaan se kertoo muinaisesta Egyptistä, mutta siinä puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta, maallisesta ja siitä toisenlaisesta.

"Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?"

Sillä perusteella, miten tässäkin ketjussa puhutte kuolemasta.

"Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?
Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?"

Puhut ristiriitaisesti. Pidät rakkautta, vihaa, sääliä yms. todellisina, vaikka ne ovat vain tunteita. Siispä sinulla täytyy olla niiden olemassaolosta loogisesti hankittua tietoa.
Sen sijaan et näytä pitävän Rakkauden olemassaoloa todellisena, vaikka siitä on ihmisillä runsaasti samalla tavalla loogisesti hankittua tietoa: oman kokemuksen ja muiden ihmisten kertoman perusteella tiedetään, että ihmisellä voi olla sellainen tietoisuuden ja tunteitten taso.
Ilmeisesti teilläkin on kaipuu tuolle tasolle, koska norkoilette kristinuskon kimpussa. Sieltä ainakin se on nimittäin löydettävissä, ja sen vaistoatte. Sitten kuitenkin kiellätte tuon kaipuun tai tarpeen olemassaolon. Se on sitä näennäisrationaalisuutta. Muunlaiset tunteet ja tietoisuus myönnetään todellisiksi, mutta ei juuri tätä, koska minulla itselläni ei ole siitä kokemusta.

Lue lisää

"Puhut ristiriitaisesti."
Ahaa. Katsotaanpa perusteita.

"Pidät rakkautta, vihaa, sääliä yms. todellisina, vaikka ne ovat vain tunteita."
...Tunteet ovat todellisia.

"Siispä sinulla täytyy olla niiden olemassaolosta loogisesti hankittua tietoa."
...Siispä?

"Sen sijaan et näytä pitävän Rakkauden olemassaoloa todellisena, vaikka siitä on ihmisillä runsaasti samalla tavalla loogisesti hankittua tietoa: oman kokemuksen ja muiden ihmisten kertoman perusteella tiedetään, että ihmisellä voi olla sellainen tietoisuuden ja tunteitten taso."
...Jos Rakkaus on jotain, joka jää elämään vaikka henkilö fyysisesti kuolee, niin en pidä sitä mahdollisena.

"Ilmeisesti teilläkin on kaipuu tuolle tasolle, koska norkoilette kristinuskon kimpussa. Sieltä ainakin se on nimittäin löydettävissä, ja sen vaistoatte."
...Miksi tuollaiselle tasolle pääseminen vaatisi jonkinlaisen jumaluskon? Eikö rakkaususko riittäisi? Jos ei ole onnistunut saamaan jumaluskoa päähänsä mutta kuitenkin on kiinnostunut pääsemään sen jollekin tasolle, niin olisiko sitä tasoa etsimässä täältä? Ehkä olet oikeassa, mutta pidän sitä äärimmäisen epätodennäköisenä. Uskonnoista voi olla kiinnostunut myös yhteiskunnallisena ja inhimillisenä ilmiönä.

"Sitten kuitenkin kiellätte tuon kaipuun tai tarpeen olemassaolon."
...Väärin. Tuollaista kaipuuta esiintyy valtavan paljon. Mutta joko sitä ei esiinny kaikkien kohdalla.

"Se on sitä näennäisrationaalisuutta."
...Mikä on näennäisrationaalisuutta? Sekö, etteivät kaikki ajattele olevansa henkiolentoja vaikka sinä ajattelet kaikkien sellaisia olevan? (Jos tuntuu, että vääntelen asiaa, niin tuntuu väärin. Vilpittömästi tuo on ainoa tapa jolla onnistun tulkitsemaan ajatuksesi.)

"Muunlaiset tunteet ja tietoisuus myönnetään todellisiksi, mutta ei juuri tätä, koska minulla itselläni ei ole siitä kokemusta."
...Minulle ainakaan ei tuota hankaluutta uskoa, että monet ihmiset kokevat tunteita, joita itse en koe.

Minun on vaikea tajuta selityksestäsi millä tavalla puhun ristiriitaisesti (jos tarkoitat, että puhun ristiriitaisesti suhteessa omiin ajatuksiini). Ristiriitaisuutta näyttää tosin esiintyvän siinä, että sinun ajatustesi ovat ristiriidassa minun ajatusteni kanssa, kun minä en esimerkiksi pidä tunteita epätodellisina enkä usko sinun oletustasi, että minulla olisi kaipuusta jollekin erityiselle tasolle.

ll* kirjoitti:

"Ei rakkautta todellakaan tarvitse kieltää, vaikka hyväksyykin kuoleman. Ei myöskään surua, vihaa, sääliä, iloa yms. Niitä kaikkia on tarjolla elämän aikana."

Puhuin Rakkaudesta, mutta sinä puhut rakkaudesta, joka on todellakin verrattavissa suruun, vihaan, sääliin, iloon yms. Ne ovat maallisia katoavia tunteita.
Luepa muuten Christien dekkari Kaikki päättyy kuolemaan. Siinä ei puhuta mitään kristinuskosta, vaan se kertoo muinaisesta Egyptistä, mutta siinä puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta, maallisesta ja siitä toisenlaisesta.

"Millä perusteella näyttävät ajattelevan vain itseään?
Millä perusteella eivät ajattele rakkaimpiaan?"

Sillä perusteella, miten tässäkin ketjussa puhutte kuolemasta.

"Ai jaa. Käsittääkseni rationaalisuutta on se, että pohditaan asioita todellisten tietojen ja logiikan keinoin. Näennäisrationaalisuus lienee sitä, ettei olla niin tarkkoja asioiden todellisuuden tai logiikan kanssa. Sellaista on joissain keskusteluissa esiintynyt ja rationaalisuudeksikin sitä on koetettu vääntää. Mutta miksi otit sen esiin tässä yhteydessä?
Niin kumpi mielestäsi suhtautuikaan tunne-elämän tarpeisiin happamasti (rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus) ja miten päädyit sellaiseen ajatukseen?"

Puhut ristiriitaisesti. Pidät rakkautta, vihaa, sääliä yms. todellisina, vaikka ne ovat vain tunteita. Siispä sinulla täytyy olla niiden olemassaolosta loogisesti hankittua tietoa.
Sen sijaan et näytä pitävän Rakkauden olemassaoloa todellisena, vaikka siitä on ihmisillä runsaasti samalla tavalla loogisesti hankittua tietoa: oman kokemuksen ja muiden ihmisten kertoman perusteella tiedetään, että ihmisellä voi olla sellainen tietoisuuden ja tunteitten taso.
Ilmeisesti teilläkin on kaipuu tuolle tasolle, koska norkoilette kristinuskon kimpussa. Sieltä ainakin se on nimittäin löydettävissä, ja sen vaistoatte. Sitten kuitenkin kiellätte tuon kaipuun tai tarpeen olemassaolon. Se on sitä näennäisrationaalisuutta. Muunlaiset tunteet ja tietoisuus myönnetään todellisiksi, mutta ei juuri tätä, koska minulla itselläni ei ole siitä kokemusta.

Lue lisää

Ajatuksesi näennäisrationaalisuudesta kuulosti aluksi mahdollisesti mielenkiintoiselta, mutta nyt se tuntuu vain menevän sekavammaksi. En edelleenkään tajua miksi otit sen esiin tässä yhteydessä tai oliko se rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus, joka mielestäsi suhtautuu tunne-elämän tarpeisiin happamasti.

A10097 kirjoitti:

Ajatuksesi näennäisrationaalisuudesta kuulosti aluksi mahdollisesti mielenkiintoiselta, mutta nyt se tuntuu vain menevän sekavammaksi. En edelleenkään tajua miksi otit sen esiin tässä yhteydessä tai oliko se rationaalisuus vai näennäisrationaalisuus, joka mielestäsi suhtautuu tunne-elämän tarpeisiin happamasti.

Lue lisää

Tiedätkö, en jaksa ruveta vastaamaan näihin viesteihisi, koska joko et ymmärtänyt puheistani mitään tai sitten vääristelet niitä. Jos ihmisten ajatukset liikkuvat niin eri aaltopituuksilla, ettei toisen puhetta ymmärrä, ei kannata puhua. Tai siis itse ainakaan en jaksa.
Lue se Christien kirja. Vaikka se on vain C:n dekkari, se valaisee tätä asiaa vähän juuri siksi, että siinä ei ole kristinuskoa mukana ollenkaan.

ll* kirjoitti:

Tiedätkö, en jaksa ruveta vastaamaan näihin viesteihisi, koska joko et ymmärtänyt puheistani mitään tai sitten vääristelet niitä. Jos ihmisten ajatukset liikkuvat niin eri aaltopituuksilla, ettei toisen puhetta ymmärrä, ei kannata puhua. Tai siis itse ainakaan en jaksa.
Lue se Christien kirja. Vaikka se on vain C:n dekkari, se valaisee tätä asiaa vähän juuri siksi, että siinä ei ole kristinuskoa mukana ollenkaan.

Lue lisää

Ainakaan kyse ei ole tahallisesta vääristelystä puoleltani. Asettamistasi vaihtoehdoista jää jäljelle, etten ymmärä puheitasi.

Kiitos yrityksestä ja moi.

A10097 (ek) kirjoitti:

Ainakaan kyse ei ole tahallisesta vääristelystä puoleltani. Asettamistasi vaihtoehdoista jää jäljelle, etten ymmärä puheitasi.

Kiitos yrityksestä ja moi.

Niin, tuntui vain ettet edes viitsinyt lukea mitä kirjoitin, vaan passautit itseäsi. Et esimerkiksi noteerannut sitä että kirjoitin Rakkauden isolla ärrällä ja puhuin sen yhteydessä lopullisesta kuolemasta enkä kuolemasta. Sanoin myös, miksi lopulliseen kuolemaan uskominen mitätöi Rakkauden. Siksi, että Rakkaus on kuolematon ja tekee myös kantajansa kuolemattomaksi. Kyselit, niinkuin en olisi noita kirjoittanutkaan.
Kirjoitin kai liian tiiviisti. Mutta se siitä. Moi.

"Saamme jättää arvoituksen odottamaan ratkeamistaan Jumalan käsiin. Lohdullisinta minusta on se vahva jälleen näkemisen toivo, mikä meille on annettu. Minusta on ihanaa ajatella, ettei kuoleman rajan ylittäminen ole mikään loppu, vaan ovi suureen seikkailuun."

Tuo on juuri se, mitä minäkin ajattelen, vaikka luulenkin että välittömästi ihmisen kuollessa sielu/tietoisuus/aistit (tosin erilaisessa muodossaan) nousevat pois ruumiistaan ja pystyvät kulkemaan minne haluavat ja miten kauan haluavat (eli ihminen pystyisi olemaan oma itsensä mutta vain ilman ruumista) ja lopulta päätyvät paikkaan, jonne on pakko mennä 'tasaamaan tilit' eli kertaamaan tekemänsä vääryydeet ja häpeämään niitä, mutta myös kertaamaan vastaavasti tekemänsä hyvät teot ja saamaan niistä tunnustusta, ja loppujen lopuksi päätyy ansaitsemaansa paikkaan, tyhjään (eli katoaa pois) tai sitten elämään.

"Niin, ei tuosta "uninalle ajattelusta" liene ainakaan kellekään mitään haittaa? Itse pidän uninalleista muutenkin."

Minä olen tuota pitkään pohtinut, ja tullut siihen päätelmään, että Usko-nimisestä uninallesta on hyötyä niille, jotka uskonnollista uninallea tarvitsevat, ja siksi sitä pitävät. Tuo uninalle antaa helppoja ajatusmalleja, turvaa ja lohtua. Tuo uninalle on illuusio, jonka kera on helpompi elää kaiken hämmennyksen ja pelon kanssa. Siksi tuo uninalle on sitä tarvitsevalle yksilölle hyödyllinen illuusio.

Kuitenki tietystä kirkolliskokouksen hyväksymästä uninallesta on tehty instituutio ja tuossa touhussa on menty liian pitkälle. Tietynkaltainen kuva tietystä uninallesta juurrutetaan alakoululaisiin, uninallea rukoillaan valtiopäivien avajaisissa, ja uninallen nimeen tuomitaan toisia ihmisiä huonoiksi.

"Samaan aikaan olen kova lukemaan esim. tieteen kuvalehteä ja kaikenlaisia artikkeleita ja tutkimuksia mm. aivoihin tai esimerkiksi avaruuden tutkimukseen liittyen. Usko korkeampaan voimaan ja ikuiseen elämään ei onneksi sulje rationaalista ajattelua pois:)"

Tuo arkipäivän dualismi on jänskä juttu. Ihminen tanssii suvereenisti sellaisella ajatusten tanssiparketilla, missä keskenään ristiriitaiset tiedolliset ja uskomukselliset ajatukset pyörivät poloneesin kiemuroissa hipaisten aika ajoin toisiaan, mutta liiemmin törmäilemättä. Mieli tarjoaa tuota tukevan koreografian väistöliikkeineen. On mielenkiintoista, että janotaan reaalimaailman tietoa ja hyväksytään tietoon perustuvia rationaalisia ajatuksia silloinkin, kun ne eivät sovi yhteen mukavien uskomusten kanssa. Äkkinäinen sivustakatsoja jää kuitenkin ihmettelemään sitä, etteivät rationaalisen ajattelun kanssa ristiriitaiset uskomukset lennä romukoppaan.

A10097 kirjoitti:

"Niin, ei tuosta "uninalle ajattelusta" liene ainakaan kellekään mitään haittaa? Itse pidän uninalleista muutenkin."

Minä olen tuota pitkään pohtinut, ja tullut siihen päätelmään, että Usko-nimisestä uninallesta on hyötyä niille, jotka uskonnollista uninallea tarvitsevat, ja siksi sitä pitävät. Tuo uninalle antaa helppoja ajatusmalleja, turvaa ja lohtua. Tuo uninalle on illuusio, jonka kera on helpompi elää kaiken hämmennyksen ja pelon kanssa. Siksi tuo uninalle on sitä tarvitsevalle yksilölle hyödyllinen illuusio.

Kuitenki tietystä kirkolliskokouksen hyväksymästä uninallesta on tehty instituutio ja tuossa touhussa on menty liian pitkälle. Tietynkaltainen kuva tietystä uninallesta juurrutetaan alakoululaisiin, uninallea rukoillaan valtiopäivien avajaisissa, ja uninallen nimeen tuomitaan toisia ihmisiä huonoiksi.

"Samaan aikaan olen kova lukemaan esim. tieteen kuvalehteä ja kaikenlaisia artikkeleita ja tutkimuksia mm. aivoihin tai esimerkiksi avaruuden tutkimukseen liittyen. Usko korkeampaan voimaan ja ikuiseen elämään ei onneksi sulje rationaalista ajattelua pois:)"

Tuo arkipäivän dualismi on jänskä juttu. Ihminen tanssii suvereenisti sellaisella ajatusten tanssiparketilla, missä keskenään ristiriitaiset tiedolliset ja uskomukselliset ajatukset pyörivät poloneesin kiemuroissa hipaisten aika ajoin toisiaan, mutta liiemmin törmäilemättä. Mieli tarjoaa tuota tukevan koreografian väistöliikkeineen. On mielenkiintoista, että janotaan reaalimaailman tietoa ja hyväksytään tietoon perustuvia rationaalisia ajatuksia silloinkin, kun ne eivät sovi yhteen mukavien uskomusten kanssa. Äkkinäinen sivustakatsoja jää kuitenkin ihmettelemään sitä, etteivät rationaalisen ajattelun kanssa ristiriitaiset uskomukset lennä romukoppaan.

Lue lisää

Heh. Olet kova selittelemään vaikka mitä.
Miten seliitäisit tämän: "Laitan kahvin sekaan yleensä maitoa."
Olisi kiva kuulla millainen selitys sinulta tulee tuohon. Onko se jotakin dualismia vai jotakin?

Ainakaan itse en keksisi mitään selitystä sille. Ajattelisin vain että niinhän se on. Kahvimaitoa. En jaksaisi alkaa selittelmään joka ainoaa pikkuasiaa.

Kirjaudu sisään kirjoitti:

Heh. Olet kova selittelemään vaikka mitä.
Miten seliitäisit tämän: "Laitan kahvin sekaan yleensä maitoa."
Olisi kiva kuulla millainen selitys sinulta tulee tuohon. Onko se jotakin dualismia vai jotakin?

Ainakaan itse en keksisi mitään selitystä sille. Ajattelisin vain että niinhän se on. Kahvimaitoa. En jaksaisi alkaa selittelmään joka ainoaa pikkuasiaa.

Lue lisää

"Olet kova selittelemään vaikka mitä."

Kiitos! :-)

A10097 kirjoitti:

"Olet kova selittelemään vaikka mitä."

Kiitos! :-)

Ole hyvä. Otatko kahvin kanssa pikkuleipiä ja pullaa? :) Suklaakin maistuu kahvin kanssa hyvältä.

Vaikutat nöremmältä kuin kristityt, jotka tunnetaan nöyryyden puolestapuhujina.

Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa. Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja. Tämä on vain välivaihe pahuuden eliminoimiseksi, jonka jälkeen luodaan uusi maa.

Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?

Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista). Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta. Meissä on kaipuu sellaisen yhteyteen, mitä pelkät ihmiskontaktit eivät voi tyydyttää.

A10097 kirjoitti:

Vaikutat nöremmältä kuin kristityt, jotka tunnetaan nöyryyden puolestapuhujina.

Jokainen, joka katsoo maailmankaikkeutta ja näkee miten valtavasta asiasta on kyse, tulee nöyräksi.

luminarsku kirjoitti:

Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa. Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja. Tämä on vain välivaihe pahuuden eliminoimiseksi, jonka jälkeen luodaan uusi maa.

Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?

Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista). Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta. Meissä on kaipuu sellaisen yhteyteen, mitä pelkät ihmiskontaktit eivät voi tyydyttää.

Lue lisää

"Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?"

Elämällä ei ikävä kyllä ole mitään "kosmista tarkoitusta". Minusta elämä itsessään on tarpeeksi suurta ja juuri sen ainutkertaisuus tekee siitä arvokkaan. Jokainen voi, ja varmasti niin tekeekin, miettii siihen jotain omaa tarkoitustaan, sehän kuuluu ihmisluonteeseen.

luminarsku kirjoitti:

Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa. Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja. Tämä on vain välivaihe pahuuden eliminoimiseksi, jonka jälkeen luodaan uusi maa.

Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?

Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista). Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta. Meissä on kaipuu sellaisen yhteyteen, mitä pelkät ihmiskontaktit eivät voi tyydyttää.

Lue lisää

"Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista)."

Tuo kaipuu on hyvin yleinen ihmisten keskuudessa ja selittää kovasti sitä miksi niin monet ovat valmiita uskomaan hassuihin asioihin.

luminarsku kirjoitti:

Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa. Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja. Tämä on vain välivaihe pahuuden eliminoimiseksi, jonka jälkeen luodaan uusi maa.

Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?

Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista). Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta. Meissä on kaipuu sellaisen yhteyteen, mitä pelkät ihmiskontaktit eivät voi tyydyttää.

Lue lisää

Koko ihmisen minuus ja se olematon "sielu" on rakentunut sen mukaan, että koemme ajan lineaarisesti ja meillä on fyysinen ruumis, jonka kautta koemme asioita. Jos olisi olemassa mielikuvituksesi Mikä-Mikä-maa, jossa ei ole olemassa aikaa ja lillutaan henkiolentoina jatkuvassa henkisessä orgasmissa, olisiko siellä oleva "sieluni" edes minä? Kun yritän kuvitella, millaista se on, niin siitä tulee mieleen se kerta kun vedin vähän liikaa kukkaa enkä pystynyt liikkumaan sohvan pohjalta tai ajattelemaan selkeästi. Call me crazy, mutta minusta semmoinen lilluminen iäisyydessä ei tunnu edes tavoittelemisen arvoiselta.

Summa summarum, minussa ei ole kaipuuta mihnkään ei-näkyvään.

luminarsku kirjoitti:

Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa. Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja. Tämä on vain välivaihe pahuuden eliminoimiseksi, jonka jälkeen luodaan uusi maa.

Uskot jättäväsi jonkun ajatuksen jälkeesi tänne ja lopulta koko ihmiskunta jättää tämän sinisen pallon taakseen. Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta? Mitä mieltä on sellaisella elämällä? Mitä mieltä on elää hyvin? Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua? Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu? Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?

Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista). Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta. Meissä on kaipuu sellaisen yhteyteen, mitä pelkät ihmiskontaktit eivät voi tyydyttää.

Lue lisää

"Ikuinen elämähän on ilman aikaa eli siis henkimaailmassa ei ole aikaa."

Millä perustelet tuon väitteen? Miten kuvailisit elämää, ikuista tai muuta, ilman ajan kulumista? Miten ilman aikaa voi olla asioita, tapahtumia jne?

"Aika kuuluu vain tänne nykyiseen aineeseen, joka on katoavaisuuteen tuomittu. Ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja."

Ei varmaan voidakaan. Mistä ne mielestäsi voidaan johtaa ja miten? Millaisia ikuisen elämän lait ovat?


"Mitä hyötyä tai mieltä on jättää joku ajatus jälkeensä, jonka kenties lähimmät ihmiset muistavat, joiden jälkeen tuskin kukaan, suurmiesten ajatuksia lukuun ottamatta?"

EIkö ajatusten jälkeen jättäminen ole merkittävä asia? Mitä muuta hyötyä vielä pitäisi olla. Miksi?


"Mitä mieltä on sellaisella elämällä?"

Mitä mieltä sillä sitten pitäisi olla? Miksi?


"Mitä mieltä on elää hyvin?"

Hyvin eläminen on itsestä ja lähimmäisistä mukavampaa.


"Mitä mieltä on elämällä, joka raukeaa tyhjiin muutaman vuosikymmenen kuluttua?"

Pitäisikö sillä olla jotakin muuta mieltä? MIksi?


"Miten jokin persoonaton evoluutio voi rakentaa persoonallista tajuista elämää, joka kaikki kerran loppuu?"

Asioiden alkaminen ja loppuminen nyt näyttää olevan universumin toimintatapa. Miksi haluat sitä vastustaa? Ja miten?


"Tyydyttääkö ihmistä olla pelkkä pelinappula kosmisen voiman, johon ei voi olla kontaktissa, pelilaudalla?"

Tyydyttämisestäkö se vain on kiinni? Tuntuu turhalta ja ennen kaikkea itsekkäältä pohtia vaihtoehtoja sellaiselle, jota ei mitenkään voi välttää. Kosmiset voimat ovat ihmiseen verrattuina hippusen isompaa suuruusluokkaa. Tällä hetkellä olemme jonkinmoisessa kontaktissa n. 13 miljardin valovuoden päähän, mikä on kyllä vain yksisuuntainen kontakti sieltä tännepäin. Vastauksen lähettäminen tuskin enää onnistuisi tämän maailmankaikkeuden elinaikana.


"Jos ei tästä maailmasta voi lukea ikuisen elämän lakeja, niin ihmisestä voi. Meissä on kaipuu johonkin muuhun kuin tähän näkyvään (kaikki eivät sitä myönnä/tunnista)."

Aivan: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa", kuten tunnettu tangomme kertoo. Mielikuvitus on hyvä keksimään onnen maita, mutta millä perusteella ne olisivat oikeasti totta?


"Kun teemme pahaa, haluamme hyvittää, paatuneimpia lukuun ottamatta."

Evoluution tulosta. Hyvin tekeminen on pitkän päälle edullisempaa ja jos ei tee hyvin, tulee paha mieli.

No laitetaan vielä selkokielinen versio:

Minä ajattelen, että ihmisen minuus asuu ihmisen avoissa. Jos aivot kuolevat tai menevät rikki, niin minuuden luulisi sammuvan. Kuitenkin uskonto sanoo, ettei se sammu. Minusta se on hupsua.