Huomio Moralistit!

Tänne ei naiset juuri kirjoittele. Eikä täällä keskustella alkoholsmista.

Tämä on huuhaa-palsta. Ei tänne kannata asiallisia aloituksia tehdä. AA iskee kimppuun heti moralisoimaan sekä mainostamaan ja kehumaan itseään. Asiallisia keskusteluja käydään muilla foorumeilla. Päivä kerrallaan.

"Miks vakuuttaa hän niin?" -Shakespeare

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja vanhempien alkoholismi iskee lapseen, lähtemättömät jäljet. Ulkoisesti he voivat elää "ihan normaalia elämää tahoillaan", mutta mieleen jääneet vauriot eivät välttämättä näy ulospäin eikä niitä aina tiedosta edes asianomainen itse.

Kuulostaa siltä, että avaaja puolustelee juopotteluaan, siirtää syytä tai syitä muille. Se ja sellainen kuulostaa myös kovin tutulta: eräs motiivi voi olla uuden juomisen aloittamisen itsemotivointi, tiedostamaton tai tiedostettu. Palstaa taapäin selatessaan löytää kyllä aika monta miesten/isien tilintekoja ja tuomioita; itsekin olen tänne asioitani kirjoitellut, aikanaan.

Juopon ei kannata yrittää syyttää muita eikä puolustella itseään: tehty mikä tehty, yrittää korjata mitä voi ja elää tässä hetkessä, ilman viinaa ja aikanaan myös ilman syyllisyydentunteita.

Tämä on kommentti avaajan kirjoitukseen, vain minun elämänkokemukseeni perustuva mielipiteeni, ei syytös ei moralisointi.

Näetkö jo harhoja, vai juotko vieläkin?
Missä viestissä pelkästään äidit/naiset on syyllistetty?

En juo enää, enkä käsittääkseni näe harhojakaan :)))
Ei missään yksittäisessä viestissä ole syyllistettykään, mutta kyllä monessakin jutussa vähintaan rivien välistä voi asian huomata.
Ja tokihan voi syyllistää, mutta ketä se auttaa?
Varsinkin naisilla on melko vaikeaa painia monen ongelman kanssa, useinhan on niin että puolisokin juo.
Pääosin lapset ja kodinhoito jää kuitenkin naisen kontolle. Jos hänellä lisäksi sattuu olemaan ongelmia päihteiden kanssa, edessä on melkoinen nippu.
Saat olla äiti vielä sille juovalle miehellekin, jos oikein huonosti käy.
Enkä puolustele yhtään mitään. Myönsin täysin tehneeni väärin, mutta kun virhe oli tapahtunut, yritin sen parhaani mukaan korjata ja hoitaa.
Ja kyllä, traumoja voi jäädä, eivätkä ne ulospäin välttämättä näy.
Mutta kun tilanteet ovat mennet siihen pisteeseen kuin vaikkapa minulla aikoinaan, mitä sitten olisi pitänyt tehdä?
Joo, olla aloittamatta koskaan juomista.
Nämä asiat nyt eivät vaan ole niin yksinkertaisia, ainakaan naisille. Ei minulla ollut mahdollisuuksia istua AA:n kokouksissa iltaisin.
Minä hoidin lapsia kun mieheni oli baarissa.
Minun hajoamistani lisäsi se etten saanut mitään tukea mieheltäni.

Vielä noihin traumoihin, joita mitenkään en halua vähätellä, kuka meistä on selvinnyt lapsuudesta aikuisuuteen ilman traumoja. Juomisen lisäksi niitä aiheuttaa moni muukin asia. Esim.väkivalta, jota sain isäni taholta itse lapsena kestää. Nykylakien mukaan hän istuisi vankilassa tekosistaan.
Kyllä tuli traumoja minullekkin ja varmasti monilla muillakin niitä on.
Avun hakeminen on mahdollista myös aikuisena jos ei sitä lapsena ole saanut.
Mutta sen tähän loppuun vielä sanon että nainen on jo valmiiksi yleensä syyllistänyt itsensä, hän ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, miehen ajatusmaailma on melko erilainen. Tähän kuvioon kun isketään vielä viina ,voitte vain kuvitella minkälaisen syyllisyystaakan se niskaan nakkaa.
Siksi lisäsyyllistäminen voi jopa tuhota kaikki yrityksetkin pyrkiä pinnalle takaisin. Ja se ei ole kenenkään etu.
Olisihan se hyvä jutella avoimesti myös naisten ongelmista, lisääntyvä trendi tulee olemaan alkoholisti/ muut päihdeäidit.
Olen nykyään hyvin kiitollinen siitä etä erosin viinasta ja miehestäni, erityisen kiitollinen lapsistani, jotka ovat hyvin läheisiä minulle ja siitä etten pahempaa ehtinyt heille aiheuttaa. Asioilla olisi voinut olla huonompikin päätepiste.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää etten "puolustele" juomistani vaan kerron syitä mikä johti minun kohdallani mihinkin. Kyllä minä loppuelämäni taakkani kannan, silti yritän elämästä nauttia.
Näistä tapahtumista on aikaa n.20 vuotta, eli silloin menin hoitoon ja sen jälkeen pysytellyt irti viinasta. lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja heidät on pelastanut suurilta osin avoimuus ja mukaan hoitoon ottaminen.

Hei SyntiSäkkix

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Turvakodeissa ennätyskiireinen alkuvuosi/1135266187397?ref=rss

"Perheväkivaltaan on haettu alkuvuodesta ennätyksellisen paljon apua, tiedottaa Ensi- ja turvakotien liitto.
Turvakoteihin on otettu yhteyttä tähän mennessä kolmanneksen enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Viime keväänä turvakodeista sai apua 572 naista ja lasta, tänä vuonna jo 865.
Liiton mukaan vastaava ilmiö nähtiin myös edellisen talouslaman yhteydessä, jolloin turvakotien käyttöaste lähti laman loppupuolella voimakkaaseen kasvuun.

"Taloudellisesti vaikea aika koettelee perhesuhteita, ja jälkiä korjataan nyt", sanoo liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo.
Apua hakevien määrästä ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä perheväkivallan lisääntymiseen. Liiton mukaan kuitenkin myös perheväkivallan vuoksi poliisin tekemien kotikäyntien määrä on kasvanut.

Turvakodeista saa turvaa ja apua vuosittain noin 1 200 naista. Heistä suurin osa on 25–40-vuotiaita äitejä, joilla on leikki- tai alakouluikäisiä lapsia. Keskimäärin turvakodissa ollaan kaksi viikkoa.
Erityisesti on lisääntynyt perheväkivallan alkuvaiheessa apua hakevien määrä.

"Yhä useammin vaaran merkit tunnistetaan etukäteen ja apua haetaan jo hyvissä ajoin. Erityisesti nuoret äidit tiedostavat avuntarpeen paremmin", Ritva Karinsalo sanoo.
Karinsalon mukaan turvakoteihin ottavat yhteyttä myös miehet. Seitsemän kymmenestä yhteydenottajasta on huolissaan omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään ja hakee apua oma-aloitteisesti.

Turvakoteihin voi ottaa yhteyttä, kun tuntee olonsa kotona uhatuksi. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan väkivaltaa on kaikki perheessä ja lähisuhteessa tapahtuva vallankäyttö, joka aiheuttaa henkistä tai fyysistä vahinkoa.

Liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät kaikkiaan 14:ää turvakotia. Ne sijaitsevat Espoossa, Helsingissä, Imatralla, Jyväskylässä, Kokkolassa, Lahdessa, Oulussa, Porissa, Raahessa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja Vantaalla. Turvakodit päivystävät ympäri vuorokauden, ja niihin voi myös soittaa."

Jatkoja ja onnittelut raittiudesta.

Naisilla on yleisesti suurempi mahdollisuus ajautua alkoholisteiksi, jos viettävät elämäänsä ympyröissä, joissa alkoholia on helposti saatavilla tai missä sitä on ns. "sosiaalinenkin paine" paljon käyttää, kuin miehillä, koska naisen elimistö kestää alkoholia huonommin kuin miehen elimistö ja se on kiistämätön fakta.

Moralismi naistenkin alkoholinkäyttöä kohtaan on kyllä siinä mielessä väärin, että jollei Suomessa olisi oudon kaksijakoisen mustavalkoista kulttuurillista suhtautumista alkoholiin, tyyliin " joko juot suurinpiirtein kossupullon kerran viikossa tai et koskaan mitään", en usko, että tässä maassa olisi niin suurta kansanterveydellistä ongelmaa alkoholistakaan. Jokainen Suomessa elänyt tietää ne tilanteet, että kuinka kummeksuvasti katsotaan, jos kieltäytyy drinkistä. Joskus siitä saatetaan jopa loukkaantua, että jos et haluaisi juoda muuta, kuin mehua, kun isäntä on tehnyt paukut. On tietysti kosteampia piirejä ja vähemmän kosteita... Itse en usko, että käyttäisin niinkään paljoa alkoholia, jos asuisin vaikkapa jostakin pikkupaikkakunnalla, missä on yksi baari, missä ei sellaisessakaan periaatteessa " sosiaalisesti" naisille muka hyväksyttyä käydä, mutta kun olen elänyt elämääni vapaamielisissä piireissä, missä naistenkaan juomista ei katsota kieroon. Vapaamielisyys aina parempi, kuin alkoholikammo, mutta sosiaalisesti hyväksyttyä tulisi olla kohtuujuomisen.