alkoholi pilaa elämäni

Ota lättyjä ja kermavaahtoa ja mee nukkumaan kun tekee viinaa mieli.

AA ryhmistä on ollut paljon apua ja niitä on iltaisin, ja siksi sopivat tavallista päivätyötä tekeville.
Tsemppiä vaan ja rohkeesti menox.

a-klinikalle suosittelisin menemistä ennenkuin menee viikolla juopotteluksi.itse olin(olen jos juon)samanlainen.menetin sen tärkeimmän juuri niin ku sulle näyttäis käyvän jota epäilet jo itsekin.ei se kynnys ole niin korkea miltä se näyttä klinikalla :)

Hei, käy vaikka lukemassa mitä on www.avominne.fi sivuilla on, he ovat ainakin järjestäneet kaikille avoimia infotilaisuuksia. Joissa kerrotaan myös minnesotameiningillä järjestettävästä avohoidosta.
Minnesotahengellä toimii myös www.rehappi.fi ja tietenkin www.minnesota-hoito.fi.
Läheiseni kävi Lapualla 4 vkon hoidon, mutta ennen sinne menoaan juttelin pitkään avominneläisten kanssa. Läheiselleni se kuitenkin kuulosti siinä vaiheessa liian avolta.
Infotilaisuudet ovat kaikille avoimia, sekä läheisille että juoville. Monille kuulemma riittää, että käyvät kuuntelemassa mitä alkoholismi on.

Jos minun viestiini tarkoitit vastineesi ( en ole ketjun aloittanut) ja jos viittasit AA- ryhmiin, en menisi sellaiseen, ennen kuin on arvioitu, että onko minulla alkoholiongelmaa. En mielestäni ole alkoholisti siten, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomatta, enkä aina edes halua juoda, mutta jos minulla ei ole seuraavana päivänä velvollisuuksia, jotka vaatisivat siistinä esiintymistä, saatan hyvinkin vaikka arki-iltana joskus korkata kaljan. Joskin on ollut elämässä stressiä ja huoliakin. Joskus ajattelen, että juon liikaa, mutta sitten taas toisaalta en koe suuria sosiaalisia sanktioita siitä ympäristöni taholta ja läheiseni tietävät, että juomisen takia en vaikeuksiin hankkiutuisi. Siinä mielessä se on minulla hallinnassa. Eniten juominen hävettää silloin, jos on tullut sanotuksi jotenkin tyhmästi jollekin. Kuvittelen humalassa olevani viisas, mutta olen täysi ääliö silloin. Kuten kai kaikki känniläiset.:/

Minä uskon, että alkoholia paljon käyttävistä varmaan monella on tarve extreme- kokemuksiin ja suuriin tunteisiin. Pohjalla vaikuttavat silti kaikilla myös geenit ja minä uskon.. eniten kulttuurillinen altistuminen juovalle kulttuurille. Tarkoitan, että jos sua taputetaan selkään, kun vedät viinaa ja olet kännissä, mutta että jos sua katsotaan kieroon, jos juot vain yhden,on siitä seuraus, että sä haluat miellyttää..mikäli olet alkoholille perso ja jos nautit rentouden tunteesta, jonka alkoholi antaa.:/

Minäkin olen kai erääntyypin joko -tai- ihminen: yhtä pakkomielteisesti kuin bilettämiseen, yhdessä vaiheessa kuntoiluun anoreksiaan asti tai vaikka ääritunnollisena työntekoon eräissä työtehtävissäni, suhtaudun juomiseen ja bilettämiseen... Ei tulisi kuuloonkaan, että minä menisin lauantai-iltana baariin ja poistuisin sieltä vesiselvänä kello 02.00! Vaikka siten sen asian kuuluisi normatiivisesti olla sellaisenkin suomalais-kulttuurissa yhtälailla ihan ok., jos joku ei halua juoda. Minulla ei ole itsesuojeluvaistoa ja impulsiivisuus omasta mielestäni minut juomiseenkin ajaa: halu _hakea ja löytää_ tunnetila, jossa minulla on hyvä olla. Ikävä vain, että alkoholin tuottama tunnetila on valhetta. Ei totuutta elämästä tai elämisestä.

Miten muuten AA- kehoissa yksityisyys, jos siihin viittasit ohjeena? Jos sellaiseen menisi, voiko sellaisissa luottaa, etteivät osanottajat laula ihmisten asioita eteenpäin? Anteeksi, mutta tätä kysyn vain sillä, että kun en tunne miten sellaiset ryhmät toimivat ja eikös siellä ole lähinnä taviksia tsemppaamassa toisiaan? Olen usein haaveillut meneväni AA- kerhon kokoukseen keskustelemaan alkoholinkäytöstä, mutta en tosiaankaan halua, että jos anonyymina ottaisin osaa johonkin sellaiseen, että sellainen asia tulisi minua vastaan negatiivisesti esimerkiksi parinkymmenen vuoden päästä urani huipulla, näin esimerkkinä.... Entä miten: Onko AA- kehoissa uskontotuputusta? Esimerkiksi sellaista en jaksaisi ja sitten en tosiaankaan kuulu AA- kerhoihin, mikäli osanottajat olisivat pääosin vaikkapa lantrattua Lasolia juovia ns. kadunmiehiä tms. monipäihdeongelmaisia, koska sellaisten kanssa ei minulla ole mitään yhteistä, eikä tilanteeni siten paha.

Jos jollakulla on kokemuksia AA- kerhoista, kertokaa minulle. Kiitän siitä vilpittömästi.:) Saako AA- kerhossa olla anonyymi? Pitääkö kertoa nimi jollekulle, esimerkiksi? Miten ne kokoukset menevät, onko siellä esim. ammattipäihdetyöntekijöitä? Kiitos, jos joku jaksaa vastata, kiitos kaunis.:)

ujo ja tukea kaipaav kirjoitti:

Jos minun viestiini tarkoitit vastineesi ( en ole ketjun aloittanut) ja jos viittasit AA- ryhmiin, en menisi sellaiseen, ennen kuin on arvioitu, että onko minulla alkoholiongelmaa. En mielestäni ole alkoholisti siten, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomatta, enkä aina edes halua juoda, mutta jos minulla ei ole seuraavana päivänä velvollisuuksia, jotka vaatisivat siistinä esiintymistä, saatan hyvinkin vaikka arki-iltana joskus korkata kaljan. Joskin on ollut elämässä stressiä ja huoliakin. Joskus ajattelen, että juon liikaa, mutta sitten taas toisaalta en koe suuria sosiaalisia sanktioita siitä ympäristöni taholta ja läheiseni tietävät, että juomisen takia en vaikeuksiin hankkiutuisi. Siinä mielessä se on minulla hallinnassa. Eniten juominen hävettää silloin, jos on tullut sanotuksi jotenkin tyhmästi jollekin. Kuvittelen humalassa olevani viisas, mutta olen täysi ääliö silloin. Kuten kai kaikki känniläiset.:/

Minä uskon, että alkoholia paljon käyttävistä varmaan monella on tarve extreme- kokemuksiin ja suuriin tunteisiin. Pohjalla vaikuttavat silti kaikilla myös geenit ja minä uskon.. eniten kulttuurillinen altistuminen juovalle kulttuurille. Tarkoitan, että jos sua taputetaan selkään, kun vedät viinaa ja olet kännissä, mutta että jos sua katsotaan kieroon, jos juot vain yhden,on siitä seuraus, että sä haluat miellyttää..mikäli olet alkoholille perso ja jos nautit rentouden tunteesta, jonka alkoholi antaa.:/

Minäkin olen kai erääntyypin joko -tai- ihminen: yhtä pakkomielteisesti kuin bilettämiseen, yhdessä vaiheessa kuntoiluun anoreksiaan asti tai vaikka ääritunnollisena työntekoon eräissä työtehtävissäni, suhtaudun juomiseen ja bilettämiseen... Ei tulisi kuuloonkaan, että minä menisin lauantai-iltana baariin ja poistuisin sieltä vesiselvänä kello 02.00! Vaikka siten sen asian kuuluisi normatiivisesti olla sellaisenkin suomalais-kulttuurissa yhtälailla ihan ok., jos joku ei halua juoda. Minulla ei ole itsesuojeluvaistoa ja impulsiivisuus omasta mielestäni minut juomiseenkin ajaa: halu _hakea ja löytää_ tunnetila, jossa minulla on hyvä olla. Ikävä vain, että alkoholin tuottama tunnetila on valhetta. Ei totuutta elämästä tai elämisestä.

Miten muuten AA- kehoissa yksityisyys, jos siihin viittasit ohjeena? Jos sellaiseen menisi, voiko sellaisissa luottaa, etteivät osanottajat laula ihmisten asioita eteenpäin? Anteeksi, mutta tätä kysyn vain sillä, että kun en tunne miten sellaiset ryhmät toimivat ja eikös siellä ole lähinnä taviksia tsemppaamassa toisiaan? Olen usein haaveillut meneväni AA- kerhon kokoukseen keskustelemaan alkoholinkäytöstä, mutta en tosiaankaan halua, että jos anonyymina ottaisin osaa johonkin sellaiseen, että sellainen asia tulisi minua vastaan negatiivisesti esimerkiksi parinkymmenen vuoden päästä urani huipulla, näin esimerkkinä.... Entä miten: Onko AA- kehoissa uskontotuputusta? Esimerkiksi sellaista en jaksaisi ja sitten en tosiaankaan kuulu AA- kerhoihin, mikäli osanottajat olisivat pääosin vaikkapa lantrattua Lasolia juovia ns. kadunmiehiä tms. monipäihdeongelmaisia, koska sellaisten kanssa ei minulla ole mitään yhteistä, eikä tilanteeni siten paha.

Jos jollakulla on kokemuksia AA- kerhoista, kertokaa minulle. Kiitän siitä vilpittömästi.:) Saako AA- kerhossa olla anonyymi? Pitääkö kertoa nimi jollekulle, esimerkiksi? Miten ne kokoukset menevät, onko siellä esim. ammattipäihdetyöntekijöitä? Kiitos, jos joku jaksaa vastata, kiitos kaunis.:)

Lue lisää

Hei, minulla on vuosien kokemus AA:sta.
Mukaan toimintaan pääsee, jos on halu lopettaa juominen. Suhde alkoholiin ja mahdolliseen alkoholiongelmaan on jokaisen ratkaistava itse. Tietenkin auttaa, jos päihteisiin erikoistunut lääkäri esim voi keskustella kanssasi.

Ryhmissä kokoontuvien ihmisten yhteiskunnallinen koostumus vaihtelee paikkakunnittain. Yliopistopaikkakunnilla on jäseninä luonnollisesti akateemisia jäseniä enemmän kuin maaseudun kirkonkylissä. Palavereissa ei tarvitse puhua, ellei halua. Suomessa ja useimmissa ulkomaisissakin ryhmissä yleinen käytäntö on kiertävä puheenvuoro, jolloin jokaisella on mahdollisuus kertoa kokemuksensa käsiteltävänä olevasta ohjelman kohdasta. Ohjelman perustana on 12 askelta ja 12 perinnettä. Ne ovat luettavissa AA:n nettisivuilla.

Palavereissa useimmat käyttävät etu- tai lempinimeään. Kaikki toiminta kahvinkeitosta lähtien perustuu vapaaehtoisuuteen. Kokouksissa mahdollisesti olevat ammattipäihdetyöntekijät ovat siellä pysyäkseen raittiina. Alkoholismiahan esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, ammateissa, miehissä ja naisissa, nuorissa ja vanhoissa. Jos palaverissa tapaat tuttuja, työtovereita, harrastuspiireistä tai vaikkapa entisen proffasi, voit vain todeta, että olette ratkaisemassa yhteistä ongelmaanne.

Raittius antaa paremmat mahdollisuudet suunnitella ja toteuttaa työuria. Lisää voit kysyä myös auttavista puhelimista, Helsingissä 09-750200.

No. Kiitos neuvoista minun kirjoittamaani koskettaneille ketjuun kirjoittaneille. Kirjoitin jotakin tähän ketjuun aiemmin... En tiedä mitä ajatella. Alkoholista tai muusta.

Toisaalta.

Ei minulla siten ole alkoholiongelmaa, että se haittaisi elämääni, mutta olen valtavan itsekriittinen ja alkoholin käyttöni on joskus runsastakin. Runsasta se on tosin monilla ja yksilökohtaista kai, että kuka mieltää alkoholin käyttönsä liialliseksi, että kenellä siihen olisi todellinen peruste ja että kuka ehkä liioittelee. Tarkoitan, että itse en välttämättä ole itseni paras arvioija. Minulla ei myöskään tosiaan esim. katujuoppojengien kanssa ole mitään yhteistä, mutta kyllä: juon aika usein ja joskus paljonkin ja olen yksi niistä monista suomalaisista, joka rentoutuu alkoholin avulla; joskus tavallaan sitä myös häpeillen, minkä voin tunnustaa näin ainoastaan anonyymisti. Alkoholistina minua ei tunneta ystäväpiirissäni tai missään.:)

Mitä minun ystäväpiiriini tulee, kun mietin, ovat he alkoholin kohtuukäyttäjiä, eli en näkisi tilannettani sellaisena että minun tulisi vaihtaa ystäviä; mikä seikka keskustelussa mainittu, päästäkseni morkkiksesta mitä oma alkoholinkäyttöni minulle itselleni joskus aiheuttaa, vaan omaksi ongelmakseni minä rehellisesti koen sen, että minä olen nykyisin ystäväpiirissäni usein sitä sorttia, joka ei osaa lopettaa juomista, kun muut jo ehkä haluaisivat tai ainakin osaisivat.;) Tarkoitan, että kun joku ehdottaa kivoissa juhlissa, että "avataas nyt vinkkupullo ja kilistetäänpä kesälle" - ja näitä juhliahan riittää, olen usein vastahakoisena, koska tiedän että jos juon kaksi lasillista, haluan - vertauskuvallisesti ilmaistakseni - kymmenen lisää.:/ Eivät välttämättä muut, mutta minä kyllä. Joskus toisetkin. Tai toisenlaiset. Juomisen ympärille minun ja ystävieni tapaamiset eivät liity. Ehkä kuitenkin jollakin sitenkin...Sikäli käsitän neuvojakin.

AA- kerhoa vierastan sen uskontokeskeisyyden vuoksi. Tunnen monia kristillisiäkin ihmisiä; ihan taviksia ja hyviä tyyppejä, ja minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, mutta käsittääkseni AA: n idea on kopioitu USA:sta. Minusta olisi mahtavaa mennä "anonyymien alkoholistien" tapaamiseen keskustelemaan siitä, että _olenko_ alkoholisti, mutta _jos_ minä en ole alkoholisti, olisiko oikein, että minä olisin sitä käveltyäni AA- tapaamiseen?

Hienoa, jos joku on saanut AA:sta avun vaikka vaikeaankin alkoholismiin ja sellaista on mukava kuulla ja jatkakaa kaikki avun saaneet sellaisissa, mutta henkilökohtaitaisesti minä en usko Suomessa olevan yhtäkään niin suurta kaupunkia, ettäkö siellä AA- kerhojen osanottajat pysyisi salassa, jollei asiaan ole erillistä paperia(?), _ jos ja mikäli_ kerhojen osanottajat ovat taviksia ilman vaitiolositoumuksia. Olen sen verran monessa kaupungissa Suomessa asunut, että tiedän aina jonkun tuntevan jonkun, joka taas tuntee jonkun ja niin edelleen, eli edes Helsingissä ei ihmisellä lilliputti- Suomessa olisi täyttä anonymiteettia. En väitä mitään negatiivisia näistä AA- jutuista, enkä koskaan ole sellaisissa kokouksissa käynyt, mutta se mitä ehkä(?) itse kaipaisin, olisi syyllistämätön avoimuus alkoholikeskusteluun.

Oma alkoholinkäyttöni on alunperin lisääntynyt ehkä siitä syystä, etten halua luonnostani huonounisena ja omasta mielestäni jonkin asteisena stressaajana käyttää unettomuuteen psyyken lääkkeitä, joten helpompi on joskus ollut ottaa pari kaljaa, kuin hakea mitään päämömmöjä lääkäristä, kun mielenterveysongelmia ei; ei ainakaan vakavia ole. Mielestäni luontaista masentuneisuuteen taipuneisuuttani ehkä lukuunottamatta, mutta se nyt on aina ollut mun luonteessani: seurassa pidetty ja hauska narri, yksin itkunsa itkevä ylpeä.

ujo ja tukea kaipaav kirjoitti:

No. Kiitos neuvoista minun kirjoittamaani koskettaneille ketjuun kirjoittaneille. Kirjoitin jotakin tähän ketjuun aiemmin... En tiedä mitä ajatella. Alkoholista tai muusta.

Toisaalta.

Ei minulla siten ole alkoholiongelmaa, että se haittaisi elämääni, mutta olen valtavan itsekriittinen ja alkoholin käyttöni on joskus runsastakin. Runsasta se on tosin monilla ja yksilökohtaista kai, että kuka mieltää alkoholin käyttönsä liialliseksi, että kenellä siihen olisi todellinen peruste ja että kuka ehkä liioittelee. Tarkoitan, että itse en välttämättä ole itseni paras arvioija. Minulla ei myöskään tosiaan esim. katujuoppojengien kanssa ole mitään yhteistä, mutta kyllä: juon aika usein ja joskus paljonkin ja olen yksi niistä monista suomalaisista, joka rentoutuu alkoholin avulla; joskus tavallaan sitä myös häpeillen, minkä voin tunnustaa näin ainoastaan anonyymisti. Alkoholistina minua ei tunneta ystäväpiirissäni tai missään.:)

Mitä minun ystäväpiiriini tulee, kun mietin, ovat he alkoholin kohtuukäyttäjiä, eli en näkisi tilannettani sellaisena että minun tulisi vaihtaa ystäviä; mikä seikka keskustelussa mainittu, päästäkseni morkkiksesta mitä oma alkoholinkäyttöni minulle itselleni joskus aiheuttaa, vaan omaksi ongelmakseni minä rehellisesti koen sen, että minä olen nykyisin ystäväpiirissäni usein sitä sorttia, joka ei osaa lopettaa juomista, kun muut jo ehkä haluaisivat tai ainakin osaisivat.;) Tarkoitan, että kun joku ehdottaa kivoissa juhlissa, että "avataas nyt vinkkupullo ja kilistetäänpä kesälle" - ja näitä juhliahan riittää, olen usein vastahakoisena, koska tiedän että jos juon kaksi lasillista, haluan - vertauskuvallisesti ilmaistakseni - kymmenen lisää.:/ Eivät välttämättä muut, mutta minä kyllä. Joskus toisetkin. Tai toisenlaiset. Juomisen ympärille minun ja ystävieni tapaamiset eivät liity. Ehkä kuitenkin jollakin sitenkin...Sikäli käsitän neuvojakin.

AA- kerhoa vierastan sen uskontokeskeisyyden vuoksi. Tunnen monia kristillisiäkin ihmisiä; ihan taviksia ja hyviä tyyppejä, ja minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, mutta käsittääkseni AA: n idea on kopioitu USA:sta. Minusta olisi mahtavaa mennä "anonyymien alkoholistien" tapaamiseen keskustelemaan siitä, että _olenko_ alkoholisti, mutta _jos_ minä en ole alkoholisti, olisiko oikein, että minä olisin sitä käveltyäni AA- tapaamiseen?

Hienoa, jos joku on saanut AA:sta avun vaikka vaikeaankin alkoholismiin ja sellaista on mukava kuulla ja jatkakaa kaikki avun saaneet sellaisissa, mutta henkilökohtaitaisesti minä en usko Suomessa olevan yhtäkään niin suurta kaupunkia, ettäkö siellä AA- kerhojen osanottajat pysyisi salassa, jollei asiaan ole erillistä paperia(?), _ jos ja mikäli_ kerhojen osanottajat ovat taviksia ilman vaitiolositoumuksia. Olen sen verran monessa kaupungissa Suomessa asunut, että tiedän aina jonkun tuntevan jonkun, joka taas tuntee jonkun ja niin edelleen, eli edes Helsingissä ei ihmisellä lilliputti- Suomessa olisi täyttä anonymiteettia. En väitä mitään negatiivisia näistä AA- jutuista, enkä koskaan ole sellaisissa kokouksissa käynyt, mutta se mitä ehkä(?) itse kaipaisin, olisi syyllistämätön avoimuus alkoholikeskusteluun.

Oma alkoholinkäyttöni on alunperin lisääntynyt ehkä siitä syystä, etten halua luonnostani huonounisena ja omasta mielestäni jonkin asteisena stressaajana käyttää unettomuuteen psyyken lääkkeitä, joten helpompi on joskus ollut ottaa pari kaljaa, kuin hakea mitään päämömmöjä lääkäristä, kun mielenterveysongelmia ei; ei ainakaan vakavia ole. Mielestäni luontaista masentuneisuuteen taipuneisuuttani ehkä lukuunottamatta, mutta se nyt on aina ollut mun luonteessani: seurassa pidetty ja hauska narri, yksin itkunsa itkevä ylpeä.

Lue lisää

Ujolle ja tukea kaipaavalle:
Todennäköisesti sinun alkoholinkäyttösi aiheuttaa ainakin vielä niin vähän ongelmia, että et vielä ole valmis muutokseen.

Sinun kannattaisi kuitenkin avoimesti arvioida tilannettasi, jotta tilanne ei pääsisi pahenemaan. Olisiko sinulla luotettavia ystäviä, joita voisit pyytää arvioimaan tilannettasi ja joiden arvioon voisit luottaa? Muistan, että itselleni työkaverini ystävällinen ja rehellinen arvio minun humalakäyttäytymisestäni oli ensimmäinen ja merkittävä askel muutokseen.

Toivon myös, että et tekisi AA:n hengellisyydestä estettä itsellesi. AA-ohjelma voi tosiaan tukea kaikenlaisia ihmisiä, jotka kärsivät alkoholiriippuvuudesta.

Anonymiteetti on AA:ssa tärkeä asia ja se toimii minun mielestäni kohtuullisen hyvin. Toisaalta pelko alkoholistiksi leimautumisesta menettää lähes kokonaan merkityksensä sen jälkeen kun raittius on kestänyt pitempään.

Ehkä pelkäät raittiutta? Monille se ikävää ja tosikkomaista. Tosiasiassa raittius on iloinen asia eikä se estä "juhlimista". Tosin uuden juhlimistyylin kehittäminen saattaa vaatia luovuutta. Monelle raittius avaa aivan uusia elämänalueita ja iloja.

Alkoholi on kyllä lyhyellä tähtäyksellä hyvä lääke moniin vaivoihin ( unettomuus, ahdistuneisuus, masennus), mutta pitemmällä aikavälillä se melko varmasti johtaa ongelmien pahenemiseen. Ujouteen, ahdistukseen ja masennukseen minäkin varmaan join, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Tosin oma alkoholisoitumiseni on aika suuri mysteeri vieläkin, vaikka olen sitä yrittänyt ymmärtää.

Toivottavasti en tyrkytä omia kokemuksiani sinulle liikaa. Jokainen ihminen on erilainen.

Toistaiseksi raitis kirjoitti:

Ujolle ja tukea kaipaavalle:
Todennäköisesti sinun alkoholinkäyttösi aiheuttaa ainakin vielä niin vähän ongelmia, että et vielä ole valmis muutokseen.

Sinun kannattaisi kuitenkin avoimesti arvioida tilannettasi, jotta tilanne ei pääsisi pahenemaan. Olisiko sinulla luotettavia ystäviä, joita voisit pyytää arvioimaan tilannettasi ja joiden arvioon voisit luottaa? Muistan, että itselleni työkaverini ystävällinen ja rehellinen arvio minun humalakäyttäytymisestäni oli ensimmäinen ja merkittävä askel muutokseen.

Toivon myös, että et tekisi AA:n hengellisyydestä estettä itsellesi. AA-ohjelma voi tosiaan tukea kaikenlaisia ihmisiä, jotka kärsivät alkoholiriippuvuudesta.

Anonymiteetti on AA:ssa tärkeä asia ja se toimii minun mielestäni kohtuullisen hyvin. Toisaalta pelko alkoholistiksi leimautumisesta menettää lähes kokonaan merkityksensä sen jälkeen kun raittius on kestänyt pitempään.

Ehkä pelkäät raittiutta? Monille se ikävää ja tosikkomaista. Tosiasiassa raittius on iloinen asia eikä se estä "juhlimista". Tosin uuden juhlimistyylin kehittäminen saattaa vaatia luovuutta. Monelle raittius avaa aivan uusia elämänalueita ja iloja.

Alkoholi on kyllä lyhyellä tähtäyksellä hyvä lääke moniin vaivoihin ( unettomuus, ahdistuneisuus, masennus), mutta pitemmällä aikavälillä se melko varmasti johtaa ongelmien pahenemiseen. Ujouteen, ahdistukseen ja masennukseen minäkin varmaan join, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Tosin oma alkoholisoitumiseni on aika suuri mysteeri vieläkin, vaikka olen sitä yrittänyt ymmärtää.

Toivottavasti en tyrkytä omia kokemuksiani sinulle liikaa. Jokainen ihminen on erilainen.

Lue lisää

Kiitos ystävällisestä vastauksestasi sinulle, nimimerkki "Toistaiseksi raitis".:)

Se mitä itse olen paljon viime aikoina pohtinut on lähinnä kysymys siitä, että mikä on "liikaa" alkoholinkäytön osalta ja mikä ehkä kuitenkin vielä kohtuukäytön raameissa... Asiaa on vaikea määritellä ja uskonkin tämän olevan yksilökohtaista, mutta jos juominen alkaa häiritä ihmistä itseään ja jos tulee morkkiksia siitä, voidaan luonnollisestikin liikkua jo ns. harmaalla alueella, missä ainakin mahdollisuus alkoholiongelman kehittymiselle olisi todennäköinen ja olemassa.

Minun juomisestani tietää aika harva - tai tietää ja "tietää", mistä siitä voisin tietää, mutta tarkoitan, ettei minulla ole alkoholistin statusta. Ystäväni suhtautuvat minuun aika lempeästi - tottakai he kaikki läheisimpäni toisaalta ovat varmasti sen nähneet, etten minä koskaan juhlissa mitään yhtä tai kahta drinkkiä juo, mutta kun toisaalta ns. kulttuurillisesti olen elänyt elämääni aika vapaamielisissä piireissä, missä ei katsota kieroon joskus ns. "perseet olalle" vetävää naistakaan, kunhan ei aivan mahdottomasti säädä ja sekoile ja kun juhlia minun elämänpiirissäni aina riittäisi vaikka joka sormelle (minulla on paljon ystäviä ja valitettavasti ainoa este juhlimiselleni on monasti _ainoastaan_ raha, jos joitakin syitä voisi etsiä, mutta ehkä onnekseni niin...), luulen että asia kohdallani on tulkittu monasti vain siten, että "no tolla nyt vain on hyvä viinapää", tms. jotakin sellaista...:/ Ongelmani minusta omassa suhteessani alkoholiin onkin nykyisin se, etten enää pidä itsestäni humalassa. Olen mielestäni epämielyttävä silloin, joskaan tämä ei välttämättä ole ympäristöni näkemys.

En rehellisesti sanoen usko, että pystyisin luopumaan alkoholista kokonaan ja ehkei(??) minun tarvitsekaan, koska kykenen ja haluan usein olla myös juomatta. Ja myös muu elämäntilanteeni estää täydellisen holtittomuuden, onneksi. Haluaisin elämäni vain sellaiseksi kuin se aikoinaan oli, ettei minulla ensimmäiseksi kun on stressiä tai huolia, kävisi mielessäni korkata kaljaa kuten usein nykyisin on... Aikoinaan vedin pitkiä tenttiputkia ja "ryyppäsin" vasta sen jälkeen, näin vertauskuvallisesti ilmaistakseni. En myöskään samaistunut ja kokenut erityistä sympatiaa kaikkia elämänsä luuseroineita kohtaan tai muutenkaan juovia ihmisiä kohtaan, mutta nykyisin, jos jossakin ( yhdenlainen esimerkkitilanne) pelkästään haukutaan vaikkapa jotakin jääkiekkoilijaa ryyppäämisestä, minä olen ensimmäisenä, että " lopettais sen kyyläämisen ja antaisi jätkien juhlia". Jos nyt ymmärrät mitä tarkoitan: tämä johtunee siitä, että itse juon melko runsaasti välillä.;) Hmm.:/

Juominen ei ainakaan ylpeyden aihe ole.

En suinkaan aina juo humalaan asti, eli juomistapani _itsessään_ ei sikäli ja siltä kantilta ensisijaisesti tähtää voimakkaaseen humalaan, enkä koskaan hae tai ns. kaipaa sitä tilaa, että olisin kännissä kuin käki, vaan haen ainoastaan tilaa jossa olisi hyvä olla. Tästäkin kuitenkin olen sen joskus kohdallani huomannut, että kyllä parikin bisseä arki-iltana vaikuttaa seuraavana aamuna: pää saattaa toimia tahmeammin ja olen tylsämielisempi ja hoksottimet enemmän jumissa, kuin että jos en olisi ottanut sitä paria bissepänikkää...

Kiitos asiallisista neuvoistasi myös AA:sta. Haluan pohtia alkoholinkäyttöäni. On tilanteita, jolloin en koe juomista ongelmaksi, mutta yhtä usein on ollut tilanteita, joissa sen sellaiseksi tiedostan tai ainakin koen. Jos minulla olisi rohkeus, keskustelisin asiasta vaikka sitten siellä AA:ssa tai jossakin. Mutta tavallaan en ole alkoholisti - tavallaan. Olen vilpittömästi iloinen, että te jotkut olette niin ystävällisiä ja empaattisia tällaisissakin keskustelupaikoissa.

ujo ja tukea kaipaav kirjoitti:

Kiitos ystävällisestä vastauksestasi sinulle, nimimerkki "Toistaiseksi raitis".:)

Se mitä itse olen paljon viime aikoina pohtinut on lähinnä kysymys siitä, että mikä on "liikaa" alkoholinkäytön osalta ja mikä ehkä kuitenkin vielä kohtuukäytön raameissa... Asiaa on vaikea määritellä ja uskonkin tämän olevan yksilökohtaista, mutta jos juominen alkaa häiritä ihmistä itseään ja jos tulee morkkiksia siitä, voidaan luonnollisestikin liikkua jo ns. harmaalla alueella, missä ainakin mahdollisuus alkoholiongelman kehittymiselle olisi todennäköinen ja olemassa.

Minun juomisestani tietää aika harva - tai tietää ja "tietää", mistä siitä voisin tietää, mutta tarkoitan, ettei minulla ole alkoholistin statusta. Ystäväni suhtautuvat minuun aika lempeästi - tottakai he kaikki läheisimpäni toisaalta ovat varmasti sen nähneet, etten minä koskaan juhlissa mitään yhtä tai kahta drinkkiä juo, mutta kun toisaalta ns. kulttuurillisesti olen elänyt elämääni aika vapaamielisissä piireissä, missä ei katsota kieroon joskus ns. "perseet olalle" vetävää naistakaan, kunhan ei aivan mahdottomasti säädä ja sekoile ja kun juhlia minun elämänpiirissäni aina riittäisi vaikka joka sormelle (minulla on paljon ystäviä ja valitettavasti ainoa este juhlimiselleni on monasti _ainoastaan_ raha, jos joitakin syitä voisi etsiä, mutta ehkä onnekseni niin...), luulen että asia kohdallani on tulkittu monasti vain siten, että "no tolla nyt vain on hyvä viinapää", tms. jotakin sellaista...:/ Ongelmani minusta omassa suhteessani alkoholiin onkin nykyisin se, etten enää pidä itsestäni humalassa. Olen mielestäni epämielyttävä silloin, joskaan tämä ei välttämättä ole ympäristöni näkemys.

En rehellisesti sanoen usko, että pystyisin luopumaan alkoholista kokonaan ja ehkei(??) minun tarvitsekaan, koska kykenen ja haluan usein olla myös juomatta. Ja myös muu elämäntilanteeni estää täydellisen holtittomuuden, onneksi. Haluaisin elämäni vain sellaiseksi kuin se aikoinaan oli, ettei minulla ensimmäiseksi kun on stressiä tai huolia, kävisi mielessäni korkata kaljaa kuten usein nykyisin on... Aikoinaan vedin pitkiä tenttiputkia ja "ryyppäsin" vasta sen jälkeen, näin vertauskuvallisesti ilmaistakseni. En myöskään samaistunut ja kokenut erityistä sympatiaa kaikkia elämänsä luuseroineita kohtaan tai muutenkaan juovia ihmisiä kohtaan, mutta nykyisin, jos jossakin ( yhdenlainen esimerkkitilanne) pelkästään haukutaan vaikkapa jotakin jääkiekkoilijaa ryyppäämisestä, minä olen ensimmäisenä, että " lopettais sen kyyläämisen ja antaisi jätkien juhlia". Jos nyt ymmärrät mitä tarkoitan: tämä johtunee siitä, että itse juon melko runsaasti välillä.;) Hmm.:/

Juominen ei ainakaan ylpeyden aihe ole.

En suinkaan aina juo humalaan asti, eli juomistapani _itsessään_ ei sikäli ja siltä kantilta ensisijaisesti tähtää voimakkaaseen humalaan, enkä koskaan hae tai ns. kaipaa sitä tilaa, että olisin kännissä kuin käki, vaan haen ainoastaan tilaa jossa olisi hyvä olla. Tästäkin kuitenkin olen sen joskus kohdallani huomannut, että kyllä parikin bisseä arki-iltana vaikuttaa seuraavana aamuna: pää saattaa toimia tahmeammin ja olen tylsämielisempi ja hoksottimet enemmän jumissa, kuin että jos en olisi ottanut sitä paria bissepänikkää...

Kiitos asiallisista neuvoistasi myös AA:sta. Haluan pohtia alkoholinkäyttöäni. On tilanteita, jolloin en koe juomista ongelmaksi, mutta yhtä usein on ollut tilanteita, joissa sen sellaiseksi tiedostan tai ainakin koen. Jos minulla olisi rohkeus, keskustelisin asiasta vaikka sitten siellä AA:ssa tai jossakin. Mutta tavallaan en ole alkoholisti - tavallaan. Olen vilpittömästi iloinen, että te jotkut olette niin ystävällisiä ja empaattisia tällaisissakin keskustelupaikoissa.

Lue lisää

Hei ujo ja tukea kaipaava!

Olet oikeilla jäljillä, kun mietit liikakäytön ja kohtuujuomisen rajoja. Parhaiten sitä kuvaa jo kulunut vertaus veteen piirretystä viivasta. Kun sen rajan joskus mahdollisesti ylittää, alkoholi saattaa saada yliotteen.

Ystäviesi suhtautuminen juomiseesi on suvaitsevainen. Tärkeää on, että itse suhtaudut siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella ja tarkkailet juomisesi suuntaa. Minulle kävi niin, että juomakaverit häipyivät vähitellen ympäriltäni. Välillä halusin juoda ilman heitä, välillä heillä oli muuta tekemistä.

Kyllähän joskus kovakin juomari voi olla ilman alkoholia pitkiä aikoja. Stressin laukaisijana alkoholi toimii aluksi hyvin, mutta se kuitenkin jättää ihmiseen sellaisen jäljen, että pulloon tarttumisesta tulee tapa. Ei-alkoholisti voi halutessaan luopua sellaisesta tavasta milloin vain päättää. Alkoholistille taas tulee ennen pitkää vaikeuksia. Vaikeudet eivät tule kertarysäyksellä vaan yleensä vähitellen ja huomaamatta. Niistä pari jo mainitsit omalla kohdallasi: itsesi hyväksymättömyyden ja rahan. Fyysiset vaivat tai suorituskyvyn heikkeneminen, mielialan vaihtelut, ihmissuhteiden laatu saattavat olla seuraavia vaiheita.

Jos et halua ottaa osaa AA:n kokouksiin, voit keskustella tilanteestasi esim. A-klinikalla lääketieteellisen koulutuksen hankkineen päihdeasiantuntijan kanssa. AA:n keino on jakaa kokemukset, voima ja toivo raittiina elämiseksi. Kokouksiin voi tulla rohkeasti, koska jokainen osallistuja on kerran ottanut ensimmäisen askelen ja avannut oven sydän pamppaillen.

Alkoholismi sinänsä on hyvin monimutkainen juttu, mutta raittiuteen on vain yksi ja ainoa, tavattoman yksinkertainen tie eli ensimmäisen huikan välttäminen tänään.