Annatteko miehen maksaa?

Olen aina ainakin tarjoutunut maksamaan oman osani, useimmiten myös maksanut. Semmoisenkin miehen olen tavannut, joka on osallistunut kuluihin ehkä jopa hieman vähemmän kuin minä. Se ei antanut miehestä kovin hyvää kuvaa, mutta asia toki korjaantui ajan kanssa.

En todellakaan odota, että minulle tarjottaisiin jotakin treffeillä tai muutenkaan elämässä. Käyn töissä, ja vaikka en kävisikään, olen silti itse vastuussa omista kuluistani. Edes parisuhteessa en odottaisi, olettaisi tai edes haluaisi toisen osallistuvan minun kustannuksiini, vaan pyrkisin jakamaan menot oikeudenmukaisesti.

Minusta se joka pyytää treffeille maksaa. Puoliksi maksaminen on jotenkin mautonta, jos nyt puhutaan pienistä summista kuten kahvikupposista. Yleensä treffeille pyytäjä on mies, joten mies maksaa. Tietty jos mies olisi työtön, minä maksaisin kun kerran olen töissä.

Myös sitä mieltä että kutsuja maksaa. Jos mies ei erityisesti ilmoita että haluaa tarjota, kaivan lompakkoni esiin ja kysyn voinko maksaa osuuteni. Siinä vaiheessa herrasmies sanoo että "ei ei, minä maksan tämän". Jolloin nainen hymyilee kiittää kauniisti. :) Seuraavilla treffeillä sitten laskun saapuessa sanon "nyt on minun vuoroni" ja maksan. Mua ei haittaa jos seuraavilla treffeillä lasku on isompi tai paikka hienompi, kyse ei siis ole rahasta. Jos jo eka treffeillä huomaan ettei mies kiinnosta yhtään, vaadin yleensä saada maksaa omani. Tällöin kyllä yleensä henki on jo laskun saapuessa kaverillinen eikä flirttaileva, joten tilanne on helppo.

Jos taas selvästi flirttiä on ilmassa, mies on kutsunut ja laskun saapuessa hän vastustelematta antaa minun maksaa omani, treffit jäävät viimeisiksi. Olen vaan tottunut siihen että laskun jakaminen romanttisilla treffeillä on todella noloa ja asenne kertoo miehestä niin paljon etten voi häneen oikein sen jälkeen samalla tavalla katsoa..

Näissä on varmaan lähes yhtä paljon käytäntöjä kuin on treffailijoitakin.

Kerronpa tarinan....
Meninpä tapaamaan erästä miesta Tampereelle.Ajoin n. 80 km häntä tapaamaan.Menimme Stockan kahvioon kahville.Otin tarjottimen ja kahvit, kysyin."otetaanko pullat?" Mies vastasi :"ei ole varaa".
No otin meille pullat ja kahvit ja maksoin.

Eipä mies oiken sytyttänyt, mutta tuo" ei ole varaa"-lausahdus vei viimeisenkin mielenkiinnon.
Jokin aikaa juttelimme ja erosimme.Lähtiessä mies sanoi, että menee kantapaikkaansa kauppahallille kahville.
Eipä siinä mitään, jos ei ole varaa, mutta olisi jättänyt ne kauppahallikahvit väliin ja ollut herrasmies ja tarjonnut kahvit.Ajoin sentään 160 km treffien takia.

Miten hän kuvitteli, että jatko sujuisi, jos ei ole kahviin varaa, ajelisinko kokoajan hänen luokseen,tuskin olisi varaa sitten minunkaan luokse tulla.

Lähetti illalla vielä viestin:"mikä vaikutelmä jäi " Arvatkaa???

Minulla (nainen) ei oikeasti ole varaa maksella kalliita kaffeita viinerien kera, mutta tätä ei tunnu miehet ymmärtävän. Se joka pyytää kahville, maksaa. Sen takia en ketään miestä kahville pyydäkään, minulla ei ole varaa. Nolo tilanne on jos mies pyytää kahville ja sitten pitääkin maksaa lasku puoliksi. Olen työtön yh (koitan hakea töitä koko ajan) ja joudun laskemaan joka sentin.
Nyt on hankalaa kun seurustelen hyvin toimeentulevan yksin asuvan miehen kanssa eikä mies näytä huomaavan ettei minulla ole kaikkeen varaa mihin hänellä. En halua toisen maksavan kaikkea, en tosiaankaan, mutta ollaan mielummin menemättä kalliisiin ruokapaikkoihin... hankala juttu sopia.

Jopa miehille on päivänselvää, että he maksavat, miten tämä voi olla naisille vielä epäselvää? Jos treffikumppani on ruma, mies maksaa jotta pääsee kunniallisesti ja hyvällä omallatunnolla eroon naisesta. Jos haluttava, mies maksaa jotta suhteella olisi jatkoa.

Tässä vinki pulmaanne:

Mies kysyy treffeille ulos, sinä hymyilet ja kysyt flirttailevasti: " Tarjoatko sä kahvit/ruuat?" ja mies tietenkin, jos on herrasmies, vastaa myöntävästi, niin voit vaikka naurahtaa ja kertoa sitten ehkä tulevasi ;))

Tämä on oikeasti aika hyvä, koska näin on heti aluksi selvää, että mies maksaa, nainen tekee heti selväksi, että tykkää herrasmiehistä ja onhan toi sellanen kulunut romanttinen höpsö puolivitsillä heitetty takaisin flirtti jota kuulee kaikissa leffoissa ;) Hyvä seivi siinä mielessä, että aina voi vedota siihen, että se nyt oli vitsi, vaikkei tosissaan ollut.

Itse harrastin sinkkuna tuota, koska olen romantiikko, tykkään flirttailla ja mieheni täytyy olla herrasmies. Tämä toimii. Meinaan, jos miehen kommentti on tohon, et noo, sä voit maksaa oman osuuden tai alkaa ruikuttamaan, että ei ole varaa maksaa molempien, niin en edes vaivautuisi koko treffeille.

Miehenä voin kertoa, että aina kun olen ollut treffeillä, maksan tietenkin itse
kaiken, ellei toinen osapuoli välttämättä toisin vaadi (muutamat naiset ovat ehdottomasti halunneet itse maksaa teen/kahvin). Jokaisella tapaamisella, jos nainen on hyvin mielenkiintoinen, tuon hänelle tietysti kukkia. Minulle ei tulisi mieleenikään mennä treffeille naisen kanssa ilman kukkakimppua. En ole vielä tänä päivänä kohdannut yhtäkään naista joka ei pitäisi siitä, että hänelle tuodaan treffeillä kauniita kukkia. Miehen tehtävä on saada nainen tuntemaan itsensä todelliseksi naiseksi, kauniiksi ja halutuksi, jota ilman yksikään mies ei voisi elää. Kuvankaunis nainen taas antaa miehelle mahdollisuuden olla mies.

Jos ollaan menossa miehen kutsuta vain kahville, annan miehen tarjota ja kiitän kauniisti. Pari euroa sinne tänne. Voin kyllä maksaakin, eräällä miehellä oli sopivasti lompakko jäänyt kotiin...;) joten maksoin sitten.

Jos mies heti ekoilla treffeillä kutsuu syömään, sanon että kiitos kutsusta, tulen melelläni jos saan maksaa sitten oman osuuteni (kun nämä nyt ovat vasta ekat treffit). Aina on ollut ok.

Jostain syystä kaikki (vähät) treffikumppanini ovat ekoilla treffeillä halunneet maksaa kahvini tai hampurilaiseni/ salaattini/ pizzani enkä ole viitsinyt kovasti kinata. Ehkä "perinteisenä naisena" olen kiinnostanut "perinteisiä miehiä" jo lukioiässä. Silloin ei tietenkään käyty kaliissa paikoissa eikä tilattu hintavimpia purilaisiakaan. "Maksoin" kyllä ateriani perinteisillä naisen keinoilla. (Ompelin paidannapin, autoin ranskan läksyissä, leivoin kakun... mitä muuta luulitte!) Yhden kanssa olen päässyt pitemmälle suhteessa. Mies halusi maksaa, kun söimme ulkona. Minä kutsuin sitten miestä kotiini, laitoin ruokaa ja leivoin. Nyt, kun asumme yhdessä, hän haluaa edelleen maksaa ravintolassa ja huoltiksen baarissa. Ehkä tietyn tyyppinen mies tuntee itsensä miehekkääksi maksaessaan ja vastaavasti luuseriksi, jos nainen maksaa. Minä kannatan tasa-arvoa ja kustannukset jaetaan kaikkiaan suunnilleen tasan, mutta kieltämättä se tuntuu hyvältä, kun mies itsestään selvyytenä kaivaa lompakkonsa esiin ja maksaa laskun.

maksoin kaiken oman osuuteni, sillä mies ei ollut kiinnostava, vaikka mies pyysi treffeille ja syömään, minua ei vaan kiinnostanut kun hän kehui minulle koko ajan aiemmin tapaamia naisiaa ja erityisesti ulkomaalaisia...

Miespuolisena sanoisin että maksaisin naisen jutut vaikka olenkin työtön... En viitsisi parista eurosta nostaa haloota.

vi..tu mää maksan sit...

No,ekaks mies raottaa lompsaa ja sit myöhemmin nainen raottaa pimpsaa...näin se menee

Yleensä se joka pyytää treffeille on mies.

Jolloin oletan että hän maksaa laskun valitsemassaan ravintolassa/kahvilassa.
Tietenkin otan mukaani oman lompakon jos mies onkin aivan pa tai unohtanut rahapussinsa ym. ettei nyt aivan käy köpelösti.

mutta kyllä minä naisena suon miehelle sen kunnian että hän voi maksaa laskun eikä niin että tarjoan maksamaan puolet. Jos tarjoudun jotain maksamaan, se on sitten koko lasku.

Jos mies on idiootti on vain oikein maksattaa hänellä lasku

tai jos mies on herrasmies on kohteliasta antaa hänen maksaa.

jos treffien edetessä huomataan että tässä onkin enemmän kaksi kaverusta syömässä niin saattaa riippua tilanteesta tarjoudunko maksamaan puolet. harvoin kyllä.

sitten jos mennään toisille ja kolmansille treffeille niin voin minäkin maksaa ei mulla ole väliä, mutta ensitreffeillä maksaa aina mies.

Kyllä mies voi maksaa jos nainen vaikuttaa mukavalta ja symppikseltä eikä halua nimenomaan maksattaa miehellä. Jos on tympeä vastaanotto, olen antanut naisen maksaa omansa.
Tasa-arvon aika kun molemmat yleensä käyvät töissä, voisi nuo kustannukset alussa ainakin jakaa, jää sitten miehelle ainakin hyvä mieli tuossa suhteessa.
Ehkä asia ei välttämättä kolkuta naisen omaa tuntoa jos maksattaa, mutta ei se miehen mieltä kohenna.

No tottakai nainen maksaa oman osansa. Jos maksattaa miehellä, niin antaa sellaisen kuvan, että jatkossa kanssa (jos sitä tulee) miehellä maksettavaa riittää, sitä saa maksaa sitten joka paikassa.

Kyllä on tullut joka kerta maksettua molempien ostokset, paljon sujuvampaa, eikä kyse ole isoista summista. Joskus toisilla treffeillä nainen on vaatinut saada maksaa, mutta silloinkin on itse saanut sen "viimeisen" sanan ja maksanut jotain myöhemmin eteen tullutta maksettavaa.. :)

On ,että molemmat maksaa omat kulunsa treffeillä. Miehenä minulle ei tulisi mieleenikään,että maksaisin treffeillä naiseni laskun,sehän on toisen ala-arvoistamista.

Mitä tuohon maksupuoleen tulee, jotkut naiset voivat jopa suutahtaa kysymyksestä että maksanko molempien osuudet. Itselläni on ystävä joka ei mistään hinnasta suostu ottamaan vastaan moisia.
Lahjojenkin kanssa on sellainen politiikka että etukäteen sovitaan niin hänkin voi ostaa jotain vastalahjaksi.

Tavallaan ymmärränkin häntä koska onhan se hieman hämmentävää saada lahjoja odottamatta. Sitten jos ei pidäkään lahjan antajasta, se lahja tai tieto että toinen maksoi annoksesi tekee leikistä pois jättäytymisen vaikeammaksi.
En suosittele lahjojen tuomista ensitreffeille missään nimessä kellekään. Säästäkää ne toiselle ja jättäkää silloinkin kukat pois.
Kukat ainakin itselleni symboloivat syvempää kiintymystä, mikä saattaa pelottaa toisen tiehensä.

Minusta on mieluisampaa maksaa itse omat menoni, koska olen samanlainen työtätekevä kuin mieskin ja toisekseen minulle tulisi tunne, että olen kiitollisuuden velassa jos mies maksaa tai että hän haalisi valtaa maksamalla.

Parempi on, että kumpikin maksaa oman osansa. Lisäksi oon itse huomannu, että moni nainen haluaa ehdottomasti maksaa oman osansa. Nää naiset on sanoneet, että sillon ei jää tunnetta että oisi velkaa toiselle jotain. Olen siis 26-vuotias mies.

Toki voi maksaa vuorotellen, eli että mies vaikka sanoo että "tossa on pöytä meille, meetkö vaikka varaamaan sen niin tuon sulle sen kahvin" ja jossain vaiheessa nainen voi hakea miehelle jotain vastaavaa.

En tiiä oisko peräti niin, että vähän vanhemmat naiset usein tykkää jos mies tarjoaa ja nuoremmat haluaa sitte itse maksaa omat menonsa. Vaatii mieheltä kyllä monesti vähän silmää, eli jos nainen itse ottaa tiskillä lompakkonsa käteen niin yleensä hän silloin aikoo maksaa omansa.

Pääsääntönä kuitenkin on, että en tarjoa naiselle muuta kuin seuraani, koska sen takia oletan naisen lähtevän ulos. Yleensä tää on ollut ihan fine.

Artisti maksaa.

Mies joutuu maksamaan loppujen lopuksi, tavalla tai toisella.

ensimmäisillä reffeillä mies maksaa,jatkossa voi sitte katsoa tilanteen mukaan

Maksan itse omani ja hän omansa jollei hän välttämättä halua maksaa molempia.

Treffit????
Mikä se on? Ai niin joo, nythän mää muistan. Oon määkin ollu yksillä treffeillä, 4 tai 5 vuotta sitten. Kävin reilu 4-kymppisen naisen kanssa kahvilla. Treffit kesti puolisen tuntia. Kumpikin maksoi omat kahvinsa. Jos oikein muistan, niin nainen taisi tapaamista ehdottaa. Sen kummempia intohimoja ei tapaaminen kummassakaan herättänyt, joten se siitä. Toisia treffejä jonkun toisen kanssa odotellessa. Alkaa kohta olla 50 mittarissa. Mielenkiinnolla odotan, kumpi tulee ensin, juhlat vai elämäni toiset treffit.
Sitten itse asiaan. Mies maksaa ensimmäisillä treffeillä, jatkossa jos kustannuksia tulee enemmän, >50€, niin sitten asiasta kannattaa sopia jo ennen kuin saa laskun.

No itse ajoin joskus muinoin kun olin työtön 220 km. Nainen tiesi sen ettei ole varaa ja sanoi että mentäisiinkö syömään hän tarjoaa, Arvatkaa nolottiko.

Kuulkaahan te naiset. Treffithän on oikeastaan tutkimusmatka: onko tuo nainen minulle sopiva. Ei siinä mies mitään elätettävää itselleen etsi vaan naista joka on vastuuntuntoinen ja yhdessäolemiseen kyvykäs.

Jos se suhteen alku on kahvikupista kiinni niin olkoon vaan... Ei sellasella pimulla tee yhtään mitään joka on kahvikuppikriitikko. Siis jos ei hänelle kahvia tarjota niin ollaan sitten niin niin nokka vinossa... Onko tämä sitä kahvikuppineuroosia :)

Kyllä suhteessa saa isomman roolin sitten myöhemmin tehdyt pikku asiat kuin ekatreffikupponen. Sitten kun ollaan jo suhteessa, niin joskus aamukahvi, kukkakimppu, koru, rakkaudentunnustus...niin niillä on jo aivan toinen arvo. Naisen luonne ja persoona tarviaa huomiota.

Vaan niin miehenkin. Tasa-arvo.

Rypeköön kahvikuppikiihkoilijapimu kupposesa kanssa niinkuin hutsittaa. Sen asian suhteen nirso pimu on keskenkasvuinen.

Mikäs muuten on, ettette te naiset useinkaan osoita miehille kohteliaisuuksia esim. sanomalla: tehdäänkö niin, että minä ostan sinulle, osta sinä minulle. Viisas nainen valloittaa miehen. Viisaan ja ajattelevan naisen seurassa viihtyy mies kuin mies. Inhimillinen viisasus on kova panos ihmissuhteissa.

Minä lähden treffille katsomaan onko nainen hyvin pukeutunut, katsooko silmiin, puhuuko kuinka viisaasti, osaako kommunikoida, mikä kiinnostaa, onko yh, käykö töissä, synkaako.....ja lopulta sitä että onko meillä kemiat samoilla linjoilla. Jos ei kemiat kohtaa niin aivan sama juoko ison vai pikkukahvin, kerman kanssa vai ilman...ja on yksi hailee, että miten maksu hoidetaan jos ei kemiat kohtaa. Niin se vaan on.

Jos itselläni on treffit niin pukeudun ehdottomasti siististi. Olen ajoissa treffeillä, sanon kohteliaisuuksia tavatessamme jos aihetta on... Kohtelen naista niin kuin haluaisin kohdella itseäni. Mutta en mielistele.

Yksi iso osa suhteen syntymisessä on se, että onko naisella huumorintajua. Jos ei niin ei kiinnosta pätkääkään. Kyllä olisi happamat päivät edessä sen tosikkonaisen kanssa. Siksi ei kiitos.

Katsokaapa kuinka usein nainen laskee leikkiä itse eikä vain naura/ei naura jutuille. On ihme on kun tapaat leikkiä itsekin laskevan naisen. Kyllä iäkkäämmät naiset joskus on aika vitsikkäitä mutta saa nuoremmista ja keski-ikäisistä ettiä...

No niin....on sitten niin perskatin kriittinen kaveri heittäny gurulauseensa kaikkien ihailtaviksi, paneteltaviksi, ihmeteltäviksi... Onko nämä ajatukseni varteenotettavia ja viisaita on varmaan osin kysymysmerkki. Ois nuo voinu viskellä viisaammallakin tavalla ettei ois niin moni nainen kiehahtanut ja alkanu vihaamaan miehiä entistä enemmän. No tokkopa naiset siihen lankeaa.

Nainen on ihana, naisen silmät, hiukset...huulet, salaperäisyys... hajuvedet, kauneus, persoona.... Eihän naista mikään voita.

Ei muuta kuin onnistuneita treffejä niin naisille kuin miehillekin. On se vaan upeeta kun tapaa elämänsä kumppanin.

Minun ekatreffit oli seurausta pitkäaikaisesta kirjeenvaihdosta. Kun treffasimme olin kuin shokissa: rakkautta ensi silmäyksellä. Ei ollu hitusenkaan väliksi vaikka laitoin lähes viimeiset pennoseni tarjotessani hänelle kahvit. Tajusin, että se oli hyvä sijoitus... Bisnes on bisnestä :)

Tuo nainen tuli vaimoksen, rakasti häntä yli kaiken, olin kuin hulluna häneen.... 20 v. kimpassa ja kun seksi alkoi mättää niin eroonhan se johti.
Valitettava stoori. Ei siinä auttanut enää edes aamukahvin keitto hänelle.

Eli ei kahvikuppi kaikkea anna eikä ota!

Nainen maksaa.

Mä miehenä sanon naiselle, et voin lainata sille muutaman euron niin saa ostaa puuroo. En rupee syöttämään sille mitään sen kalliimpaa ennen, kun ollaan naimisissa. Eli eukolle puuroo ja mulle pippuripihvi jos syömässä ollaan.
Toisaalta ois se tasa-arvon nimissä ihan oikein jos nainen tarjois ja tois kukkia treffeille tullessaan. Ja muutenkin voisi olla kohtelias, avaisi ovet minulle ym.
Paljon on 18 2? Tässä alla kysytään.

Naiset älkää suihkiko itseenne niitä kemikaaleja niin paljoa. Jotkut haisee ihan raidille tai jollekkin hyttysmyrkylle. Sitten olen katsellut, että sekainen tukka, jota ei ole pesty pariin päivään on vetäisty äkkiä ponnarille vaikka treffeille tullaan.

Kyllä minä olen lähtenyt siitä, että nainen maksaa treffien laskun. Joskus kun nainen on sitä nikotellut olen vain todennut, että sähän tuut saamaan multa kuitenkin elämäs kyydit ja siihen ne nikottelut on jäänyt ja neito kiltisti maksanut laskun, jotta ollaan päästy varsinaiseen asiaan.

No hyviin tapoihin kuuluu ja toki herrasmiehenä,
mies maksaa laskun.

Kaalisoppaa reppuun evääksi ja termospulloon kahvit niin ei tarvitse mennä superkalliisiin ravintoloihin. Tai sitten kannattaa valita treffipaikaksi, joku missä on ilmainen kahvitarjoilu. esim. uuden liikkeen avajaiset. Tai voitte yhdessä kerjätä ohikulkijoilta muutaman euron.

Herrasmiesmäisyys sulattaa sydämeni ja piheys on luotaantyöntävää. Kaivan automaattisesti lompakon heti esille kun on maksun aika, ja jos mies ehdottomasti vaatii saada tarjota, kiittelen oikein kauniisti. Jos ei, maksan iloisesti omani. Sen joka on pyytänyt treffeille, tai nähnyt niiden eteen vähemmän vaivaa, on kohteliasta tarjota. Eli jos olen itse pyytänyt ulos, varaudun maksamaan kaiken. Jos taas ajan 150km toiseen kaupunkiin treffeille, miehen on reilua tarjota. Kerran mies tuli kaukaa, ostin meille liput erääseen paikkaan, toimin kuskina ja tarjosin kahvilassa, koska hänkin oli nähnyt vaivaa tavatakseen minut. Treffeillä myös avaan toiselle ovia, tarjoudun ottamaan takin, ohjaan pöytään, olen muutenkin kohtelias ja kunnioittava, lämmin ja kiinnostunut toisen asioista ja elämästä. Teen tämän kaiken, vaikka mies osoittautuisikin törpöksi. En vain näe häntä toista kertaa jos en syty, mutta kerron senkin kauniisti. Tehkää niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän, ja antakaa toisen hoksata itse, kuinka teitä kannattaa kohdella ;)

Kumpikaan ei maksa vaan syötyänne/juotuanne juoksette pois ja mielummin eriteille. Se maksaa joka jää kiinni jos jää.

Se on 50/50 ellei toinen vaadi/halua tarjota. Entisajan kuvitelmat on mennyttä historiaa, kun kerran tasa-arvosta on kyse niin ihan oikeesti.. come on! Piste.

Nainen maksaa aina kaiken eli kalleinta vaan kehiin ja ennen treffejä vedetään jo pienet alku paukut, että ei muista millainen boona se taas olikaan. Treffeillä tietty vedetään vielä lisää juomaa ja lopuksi vongataan, että hei heruuks beibi. :D Seuraavana päivänä sama uusiksi.

saa mies maksaa, jos on kiinnostava, muuten ei, sillä en halua jäädä velkaa tuntemattomalle, kiinnostavan kans voi alkaakkin tapailu

Antaa ne aina miehen maksaa.

Tasa-arvoisinta ja kohteliainta olisi antaa kutsujan maksaa, jos tarjoutuu maksamaan. Mielestäni huonoin toimintamalli on ilmaista rahalla kiinnostusta, esimerkiksi tilanne jossa kutsuttu hyväksyy sen, että toinen maksaa vain jos on itse kiinnostunut tai kutsuja tarjoutuu maksamaan vain jos kiinnostunut.

Kuinka moni miettii meneekö ovesta sisään, kun saisi sen itsekin auki, jos ensinnä ovesta mennyt jää pitämään sitä auki. Tai sitä meneekö sisään vasta toisella kerralla, ja ekalla haluaa avata oven itse. Joten sillä oletko töissä, ei ole oikein merkitystä kysymykseen.

Treffeillä käydessäni on mies aina ehdottanut, että voiko hän tarjota juomista ja/tai syömistä. Minusta jotenkin kuuluu asiaan ja on kaunis kohteliaisuus, jos mies tekee näin :)

Olen monesti itsekkin maksanut molemmat ainakin jos olen pyytänyt treffeille :)