Onko kukaan teistä näin yksinäinen kuin minä olen?

Eikö ole edes sähköpostikaveria?
Entäs onko sinulla lapsia?

Kyllä on muitakin yksinäisiä, minulla ei myöskään ole ketään todellista ystävää, olen myös yli viiskymppinen nainen. Elämä on väliin niin helvetin yksinäistä, vaikka minulla on kuitenkin lapsenlapsia, mut olisin onnellinen edes yhdestä aikuisesta ystävästä!

Minä olen yhtä yksinäinen. Ei ole netti tuttuja myöskään. Naispuolinen.. Onhan tämä musertavaa ja noloa.

Tää on todella musertavaa ja noloa, kellekään ei kehtaa sanoa ettei ole yhtään ystävää! Pitääkö tää koko loppuelämä olla näin yksin, en tiedä mistä ja miten enää saa ystäviä. Lopullinen yksinäisyys lähti avioeroni jälkeen.

Naiset , anteeksi tietämättömyyteni ja t yhmyyteni ,
mutta loppuuko teillä into sexiin , kun mittariin
alkaa tulla nuo lukemat , vaiko onko se yksilöllistä ..??

voitteko vastata todenperäisesti ..

Yksi vinkki : Pistä yhteystietosi vaikka tuohon yhteystieto-ketjuun joka täällä yksinäisyys-palstalla on. Samalla voit hiukan kertoa minkälaista yhteydenpitoa haluat ja muita kriteerejä.
Hyvässä lykyssä löydät kaverin jopa ystävän tai ainakin sähköpostikaverin
Tsemppiä

Itse olen kohta 40 vuotias, eikä edes yhtä ystävää ole koskaan ollutkaan, eli alkoi jo varhain tämä. Mutta ei siinä mitään, olen tottunut jo olemaan yksikseen, sentään sisko pyytää joskus mukaansa ostoksille. Lapsilla onneksi on kavereita, vaikka väliin pelkäsinkin, että tarttuu äidistään seurattomuus.

Yksinäinen myöskin täällä oleva yli 40-nainen ja vaikka seurustelen niin ei poikaystävä anna sitä mitä hyvältä naisystävältä saisi. Siis mitenkä usein sitä miettii että olisin onnellinen jos löytäisin hyvän naisystävän harrastuksiin, lenkkeilyyn jakamaan ajatuksia kaikesta mahdollisesta.

Itselläni on myös samansuuntaisia kokemuksia... tuntuu välillä siltä että ihmisuhteet on kuin märkiä saippunpaloja jotka lipsahtelevat käsistä.
No, olen vähän ujo, enkä siksi helposti rentoudu porukassa ja osaa pitää hauskaa ja ehkä olen siis tylsää seuraa. Kuitenkin olisi kiva olla yhdessä.
Mun idea on se että voisi perustaa "Porukan". Ryhmän keski-ikäisille ystäviä ja kavereita kaipaaville. Voisi se olla pelkkä naisryhmäkin, mutta itse kannatan sekaryhmää, ainakin jatkossa. Aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi, jotka sopivat tapaavansa jossakin, vaikka kahvilassa tai terassilla ja mainostavat aikaa ja paikkaa täällä. Tämä toimii tietysti parhaiten isommissa kaupungeissa.
Ryhmän henki voisi olla suvaitsevaisuus ja yhdessäolon ilon etsiminen. Viisi hiljaisempaakin saa jo juttua aikaiseksi, kun jokainen joskus jotain sanoo. Voisi sopia erilaisia tekemisiä yhdessä, vaikka kesätapahtumiin menemistä yhdessä tms. joista syntyy lisää jutun juurta. Yksinäisyyden valittaminen voisi jäädä kuitenkin yksityisempiin keskusteluihin ja keskityttäisiin enemmän vaikka elämänilmiöiden ihmettelyyn ja yhteisten tekemisten suunnitteluun.
Miltä kuulostaa?

Ja'a olen yksin js varmaan myös yksinäinen. jokapäiväystäviä ei ole ensimmääistäkään kun ei lueta työkavereita ja jälkikasvua (asuvat muualla) ja harrastustuttavia. Tosin "vanhat" ystävät ovat edelleen tosiystäviä, niin ainakin oletan.

Hassua tämä tietysti on. Elän ja olen parin kissan kanssa ja muutenkin ihan vaan niin kuin omissa olisani. Harvoin tosin koen olevani yksinäinen.

Joskus tässä kaipaisi esim reissukaveria ja muutenkin. Mies tai nainen, ei niin väliä.

Nin se vaan on...

Täällä myös 40 avoliitossa oleva nainen joka potee yksinäisyyttä.

On todella kurjaa kun ei vapaa-aikoina ole ketään kaveria jonka kanssa viettää aikaa, käydä kahvilla ja rupatella, nauraa/itkeä elämän sattumuksille ja tapahtumille.

Ei minulla nuorempanakaan ollut montaa ystävää ja pikku hiljaa aikojen saatossa hekin ovat jääneet muuttuneiden elämäntilanteiden ja olosuhteiden johdosta. Yhteydenpito on aika vähäistä ja tapahtuu enimmäkseen minun aloitteestani.

Olen kyllä vähän tottunutkin olemaan yksin (tai onhan minulla mies etten ihan yksin ole) enkä koskaan ole kaivannut mitään isoa ihmislaumaa ympärilleni.

Silti sitä kaipaa vähän sitä sosiaalista kanssakäymistä muittenkin kuin oman miehen kanssa, naisilla kun on omat mielenkiinnon kohteet ja puheenaiheet.

Löytyisikö täältä mahdollista kaveria, onko kokemuksia/kiinnostusta kellään?

No, mitäs on ystävät?? ei mullakaan, on aan ukko ja mukulat.. vai oletko iihan yksin??

jos kaipaat vaikka juttuseuraa, niin mut tavoittaa sähköpostios. minttu64@netti.fi

Kyllä meitä yksinäisiä on paljon. Olen yrittänyt opetella elämään loppuikäni
yksin. Olen 69 vuotias nainen. haluaisin tanssia mutta ikäiseni miehet
näyttävät vanhoilta ukoilta ettei oikein kiinnosta. Yritän löytää sisältöä
elämääni harrastuksistani ja ne ovat maalaaminen ja puutarha. Eläimet ovat
tärkeitä minulle, 4 kissaani ja koira.
Otetaan päivä kerrellaan vaikka välillä ahdistaakin.

Onhan meitä. Itse olen noin 5-kymppinen, eikä ainuttakaan ystävää.
Tähän silti tottuu (kun kerran pakko on), enkä oikeastaan tunne itseäni yksinäiseksi kaikesta huolimatta. Juttuseuran puute on se mitä kaipaan.

Mulla ei ole vanhemmat elossa enää eikä sisko ja velikään.
Lapsia ei ole. Jotain sukulaisia asuu kaukana joita näkee tosi harvoin.
Ei ole työkavereitakaan kun olen eläkkeellä.
Ystäviä ei ole mutta s-postikavereita on.

Se juttuseuran puute on aika kova toisinaan...
vaikka muuten onkin jotenkin tottunut yksinäsyyteen.

miten niin ei ole oletko itse yrittänyt ottaa kehenkään edes yhteyttä .mä voin ruveta sun ystäväs .Olen nainen 49 hetero ja myös pikkuisen yksinäinen mutta on mulla netissä kavereita fb kautta.

määkin olen hiukan yli 50 vuotias nainen ja kai olen yksinäinen koska tunnen välillä niin vaikka viihdyn yksikseni. Asun yksin ja olen eläkkeellä joten ei työkavereitakaan edes ole mutta lapset perheineen asuvat lähellä joten lapsenlapset usein pelastavat minut :)
Olisi niiiin ihana kun olisi joku toinen nainen jonka kanssa jutella arkisia olemisen asioita, laihdutuksesta ja kauneudenhoidosta ja sellaisesta 'tyhjänpäiväisestä' ;) Toisaalta olen aina tullut juttuun äijien kanssa koska en ole mikään perusnainen tyyliltäni, tai en tiedä mistä johtuu mutta niin vain on.
Voisiko joku mun ikäluokan ihminen, nainen tai mies laittaa sähköposti osoitteensa tänne niin tutustuttaisiin ?
Mä olen masennuksen takia eläkkeellä ja olen ehkä ujo tapaamaan mutta samankaltaisen ihmisen kanssa se olisi helpompaa uskoisin.

"onko kukaan teistä näin yksinäinen"
ja sit kuitenkin sulla on s.postikavereita
no ei toi oo oikein yksinäistä :)
tarkoitan että mulla ei oo yhtään kaveria jostain kumman syystä,ja yksi s.posti kaveri oli ja sekin otti ja meni ja kuoli jouluaattona yht äkkiä
naimisissa on tullu oltua jotenkin kummasti onnistui sekin,tosin siinäkin oli yksinäinen ja tietysti ero siinäkin lopuksi jee !( täytyyhän sitä osallistua avioliiton eroamis prosenttehin itsekkin tietysti)
kait sitä jotkut syntyvät olemaan yksin?
nuorena oli yksi kaveri,aikuisena ei yhtään
kummallista,kai se on joku persoonassa että ihmiset välttävät?tosin luulisi että edes s.postia joskus saisi mutta ei
minä olen niin yksinäinen etten saa edes roskapostia :)
ikää on 40 huokaus

Yksinäisyys johtuu siitä,että jumittuu sinne asuntoonsa. Jos alkaa harrastamaan lajeja joissa käy muita ihmisiä,niin silloin on helppo luoda tuttavuuksia ja sitä kautta ystävyyssuhteita. Pitää vaan potkia itseään persuuksille,niin silloin ei jää märehtimään yksinäisyyttään asuntoonsa. Itse tein juuri näin,nyt on tuttavia ja ystäviä vaikka kuinka paljon ja heidän kanssaan saisi mennä yöt ja päivät.

Minä 53v nainen ja suurimman osan aikaa tyytyväinen yksinelämiseen. Tätä elämänvaihdetta on kestänyt kuusi vuotta, sitä ennen tosi pitkä parisuhde.
Yksinäisyys korostuu lähinnä silloin kun haluaisi matkustella ja esim. nyt kesällä puuhailla ulkoilmassa. Kaikki sellainen on mukavempaa toisen kanssa.
Varsinaiset ystävät ovat kukin tahollaan parisuhteessa ja "kiinni" kumppaneissaan.

Täällä myös yksi yksinäinen 53 v nainen.

Mitähän jos yksinäiset naiset pidettäis jokin miitti ja tutustuttais ?

Niin, yksinäiset keski-ikäiset miittinki kerta meitä viidenkympin kahtapuolta olevia yksinäisiä on niin paljon. Olen eteläsuomesta Hyvinkään läheltä, missä te olette ?

Täällä olisi kanssa yksi 52 v nainen jolta puuttuu juttu-ja menoseura. Olisin muuten lähellä tuota Hyvinkäätä. Kyllä pitäis tutustua kun joskus oikeesti nyppii etenkin kun viikonloppuina ei ole mitään kivaa tekemistä.

Kautta aikojen ,,, huipulla ei ole tungosta .. Iso-isä tapasi sanoa ,, kun on yksin niin tietää että on viisaan kanssa ..

ihmiset ovat aika kusipäitä nykypäivänä että parempi kyllä olla yksin
kyllähän yksinäisyys vaivaa joskus,mutta ei ihmisiin voi luottaa,ainakaan miehenä en luota naisiin,jos on paljon rahaa niin naiset ovat niin "rakastuneita"
muuten kyllä heti vilkuilemassa sivulle toista uhria.
valitettava tosiasia.

No,uskomatonta.Aina aatellut olevani ainoa yksinäinen.Lohduttaa ja surettaa,tieto muista yksinäisistä.Minä muutin joitain vuosia sitten uudelle paikkakunnalle,(kaupunki). Töissä oli kivaa ja kaverit hauskoja.Nyt olen 3v joutunut olemaan kotosalla,leikkauksen seuraamusten vuoksi.Työt jouduin jättämään,ja menetin kiireiset kivat työkaverit.Kaupungissa uusien tuttavuuksien solmiminen aika vaikeaa.Juttuseuraa joskus,mut ei kunnon kivaa ystävää.Tuo ehdotus yksinäisten tapaamisen järjestämisestä kuulosti erittäin hyvältä.Miten sitä sais yhteyksiä,kun tässä julkisesti ei ole kiva numeroita/osoitteita jaella,pelosta,et joutuis vääriille henkilöille tietoon.

Minäkin asustelen aika lailla Hyvinkään kupeessa : )

Ei ole ystäviä tai kavereita. Ei edes netissä. Ikää 20 vuotta, sukupuoli mies.

Hei!

Tässä edellä taas todiste, että yksinäisyys pitää selättää eli ei tyydytä siihen tilaan, kun halutaan muuta. Onko yksinäisten, ystävää haluavien chattia / livetapaamisia yms. Toimitaan, onko ehdotuksia?!

Olen yli 50 ja yksinäinen susi sielultani, ollut aina. En haluakaan
ystäviä, ovat vain taakkana ja kun mies on reissussa laitan ovelle
pönkän ja lukkoon että saan olla rauhassa ja nauttia.
Tykkään liikkua luonnossa yksin ja jos joku tulee vastaan niin
muutan mielusti suuntaa ettei tartte jäädä tyhjää jauhamaan.
Yksi mies on jonka kanssa tekstailaan ja joskus käydään retkellä
ja se riittää. Lähisukua on paljon joita näkee yhteisellä kesäpaikalla
jos haluaa mutta usein en halua! Kunhan saan työstä lomaa niin
vietän parin viikon hiljaisuusretriitin jolloin olen vain yksin. Känny
kiinni ja ruokaa tarpeeksi ettei tartte nähdä ainuttakaan ihmistä.
Liekkö tämä terveellistä, en tiedä mutta ihanaa se on.

Luetko mahdollisesti tätä, nimimerkki elon _virta? Jotain häikkää, kun en päässyt kirjautumaan sisälle, enkä siten vastaamaan sulle. Olen melko lailla samassa elämäntilanteessa kaikin puolin suuntautumista myöten ja olisin halunnut lähettää sinulle sympatiapostia, joka todennäköisesti olisi toiminut supportiivisesti molempiin suuntiin. Ajatella, että sitä elää lähes viisikymppiseksi, ennen kuin irrottaa otteensa vanhasta uskomuksesta, että parisuhteen loppuminen johtaa väistämättä elämän tarkoituksettomuuteen. Nyt olen harjoittelemassa - pakon sanelemana - elämään yksin ja luomaan itse omalla toiminnallani ja asioihin sekä ihmisiin suhtautumalla elämäänm tunteen tarkoituksesta.

Siis kaikille tässä Hvnk-Rmki, ym. ympäristössä olevat yksinäisiksi itsensä kokevat laittakaa emailiä allekirjoittaneelle. Keksitään yksissä tuumin mitä asialle tehdään ja tavataan.

kyllikkixt@yahoo.com

Laittakaahan lisää s-posti viestiä, joko anonyymisti tai miten vain, kyllä sitten otan yhteyksiä ja sovitaan paikka ja yhteinen aika. Jahkailemaan ei kannata jäädä. Siitä varmaan kehkeytyy monenlaista tekemistä ja tukea.

kyllikkixt@yahoo.com

Minäkin olen yksin! Mieheni kuoli, miesystävä jätti, ja lapsilla on oma elämänsä.