Ujo, aina kaltoin kohdeltu!

Rentoudu, rauhoitu ja uskalla yrittää uudelleen.

Tämä on niitä tilanteita, joissa menestys ruokkii tulevaa menestystä ja epäonnistuminen tulevia epäonnistumisia. Jos lähestymisen tekee oletuksella, että taas tulee sivallus molemmille poskille tai ainakin toiselle korvalle, niin hyvin usein saa sitä mitä tilaa. Jos lähestymisyritys tuottaa huonoa kohtelua, niin menneitä epäonnistumisia ei pidä lähteä muistelemaan. Ne on jo käsitelty ja niiden miettiminen uudelleen saa vain pahan olon aikaiseksi.

Kun ei ole naisten mielestä hurmaavimman miestyypin oloinen, niin todella harvoin naisen suoraa lähestymistä kokee. Kuinka hyvin olet huomannut naisten epäsuoran lähestymisen? Sattuuko nainen sinun saapuessasi esimerkiksi katsahtamaan jonnekin muualle ja pöyhimään hiuksiaan? Nainen saattaa toki koskea hiuksiinsa ihan muuten vain, mutta yhteensattumat ovat jatkuvina epätodennäköisiä. Sinut on huomattu ja nyt olisi sinun aikasi lähestyä.

Törkeää kohtelua lähestymisyrityksiin on tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossakin. Oma lukunsa ovat ne naiset, jotka ovat kun eivät kuulisi mitään. Kun sisälle sattuu, niin lohduttautuminen sillä, että kyseinen nainen luultavasti vähentää mieskilpailijoita niiden naisten suhteen, jotka saattaisivat loppujen lopuksi olla kiinnostavia, ei paljoa lohduta. Naisen löytäminen on kuin kävelyn opettelemista. Välillä kaatuu ja sattuu, mutta ylös nousee yrittääkseen uudestaan.

Mitään maagista näin se homma hoituu -ohjetta tilanteeseen minulla ei ole. Itsetunnon kohottamisesta voisit mahdollisesti aloittaa. Ensimmäinen tehtäväsi on saada kaupan kassan tyttö nauramaan. Ei ollut mahdotonta, eihän?

(Huutomerkkien määrästä päätellen aloitusviesti voi hyvinkin olla naisen kirjoittama provokaatio. Jos aloitusviesti on provokaatio, niin hyvin olet kirjoittanut tilanteesta, joka on/on ollut sattuvan lähellä todellisuutta joillekin miehille.)

Ei ole provo vaan ihan tosi. Mulla on luottamus tyttöihin mennyt kokonaan kaikkien kamalien kokemusten jälkeen. Tuntuu aivan helvetin pahalta se miten on kohdeltu ja minun kohdalta lähestymiset on loppu noiden jälkeen.

Miksei tytöt koskaan lähesty!?? Olenko niin kamala ja inhottava? Kouluaikoina sain kuulla aina silloin tällöin että olen ruman näköinen / inhottava jne ja ne jäi mieleen aika pahasti. Nuo myöhemmät torjumiset on sitten sattunu kans niin pahasti että en uskalla enää mennä tutustumaan tyttöihin kun aina vain haukutaan syyttä. Ja kun kukaan tyttö ei ikinä ole osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan!!! Mikä vikana!?

Sun kannattaa mennä psykologilel ja alkaa rakentamaan eheämpää sinua uudelleen..uskataudu vaan...sä et saa menettää uskoasi ! Ne naiset tai bimbot jotka ovat törkeitä olleet--ovat täysin vailla sydämensivistystä..ja kuule älä jämähdä siihen mitä keskenkasvuiset on koulussa sanoneet...Ajattel miten monet missit on valittaneet ihan samaa! Ujous on ominaisuus jota voi myös koulia..ja meitähän on moneksi..:) Ehkä viestitä olemuksellasi ettei kannata kuitenkka..pää pystyyn sinä kiva ja tutustumisenarvoinen nuori mies! Tytöt on opetettu siihen että mies lähestyy..siinä vastaus miksi tytöt ei lähesty...

Pikemminkin sanoisin, että kannattaa kuitenkin uudelleen altistaa itsensä sosiaalisille tilanteille. Psykologi kuitenkin sanoisi sinulle, että sinun on hakeuduttava tilanteisiin, joissa oikea ja mahdollisimman luonnollinen kontakti on mahdollinen.

Töykeä käytös perustuu moniin erilaisiin vaikuttimiin, joista välttämättä yksikään ei tosiasiallisesti liity omaan persoonaasi. Koulukiusattuna tiedän, että tällainen ilmiö saa helposti syyttävän sormen osoittamaan omaan itseen. Menneisyys on kuitenkin pakko jättää näissä asioissa taka-alalle ja uutta yritystä on vain pukattava. Suurin virhe on mielestäni olettaa, että kaikki naiset olisivat samanlaisia: fiktio, joka on tilastollinen mahdottomuus ollakseen koskaan faktaa. Kaikki eivät siis tule arvostelemaan ulkonäköäsi tai tiuskimaan kontaktinluontiyrityksillesi. Lopulta positiiviset kokemukset toimivat suurena voimanlähteenä ja ruokkivat sinua eteenpäin päämäärän saavuttamisessa.

En voi varsinaisesti suositella ravintolaympäristöä, mutta sosiaalisille kontakteille altistumisen ympäristönä se on kuitenkin yksi helpoimmista paikoista. Ravintoloitakin on erilaisia: toisissa paikoissa liikkuu todennäköisesti asiallisempia ja vähemmän päihtyneitä asiakkaita.

On täysin selvää, että asiallisena tyyppinä löydät naisen itsellesi - se on vain ajan kysymys. Todennäköisesti se edellyttää kuitenkin altistumista sosiaalisessa ympäristössä kontaktien mahdollistamiseksi. Tiedän, että se on aluksi hyvin haastavaa, mutta juuri tuo rentotuminen on kaiken a ja o. Pakkosuorittamisen asenne romukoppaan ja rentona omana itsenä liikkuminen tarjoaa parhaat eväät positiiviselle lopputulokselle. Eikä todellakaan kannata huolestua jos asetelmassa ei aivan heti pääsisikään maaliin saakka...

Minä luin Neil Straussin kirjoittaman kirjan, Pelimies. Se ei siis todellakaan ole mikään absoluuttinen totuus -kirja, mutta sisältää mielestäni ihan hyvää perustietoa siitä, mikä on homman nimi. Minulla se avasi silmät. Meneekö se tosiaan näin? Niin se vaan valitettavasti menee. Tälläkin palstalla on monia ketjuja joista saa vinkkejä. Muista medialukutaito ja kehitä suodatin. Poimi hyödylliset tiedot ja sivuuta roska. Sitäkin täällä riittää yllin kyllin. Pian huomaat asiat jotka naismarkkinoilla toimii ja mitkä ei. Mutta ennenkaikkea sinne markkinoille on mentävä. Välillä tulee turpaan, mutta siitä ei pidä välittää. Siihen pitää suhtautua niinkuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos saat naiselta pakit, sano hänelle: viitsitkö vähän väistää tuolla sinun takanasi on kauniimpi nainen, menen hänen luokseen. Ja kaikkein tärkein on itseluottamus. Epävarmuuden nainen haistaa kilometrin päähän. Siitä on päästävä eroon. Olen itsekkin perusluonteeltani ujo, mutta ujo voi olla vaikka olisi itsevarma, ne ei sulje toisiaan pois. Sen sijaan ujo epävarma, se on tuhoon tuomittu yhdistelmä. Ei muuta kun tsemppiä!!! Ihania naisia on maailma täynnä!

Ikävä, että olet tuntenut olosi tälläiseksi. Mieltäsi ehkä helpottaa tieto siitä, että Suomessa harvemmin kukaan lähestyy ketään - paitsi kännissä. Uskon, että helpoimmin ihmisiin tutustuu harrastusten kautta. Mitä jos alkaisit harrastaa jotain sellaista, missä sulla olisi mahdollisuus tavata tyttöjä. Voisit mennä salille, jumppiin, paritanssikurssille, oikeastaan mihin tahansa, missä tuntisit olosi mukavaksi ja rennoksi. Suomalaiset on aika perusujoa kansaa, eikä itsevarmankaan ihmisen lähestymisyritykset ole aina niin helppoja, suomalaiselta kun saa yleensä aika nyrpeitä vastauksia. Tämän takia suorittelen myös reppumatkailua, koska siinä tutustuu valtavaan määrään ihmisiä, jotka on yleensä avoimia ja helppoja lähestyä.
Voisit myös miettiä, mitä sillä on väliä mitä toinen sinusta ajattelee? Loppujen lopuksi et voi vaikuttaa muiden ajatuksiin sinusta, ja sitä paitsi, jos tämä ihminen on tuntematon, niin kun kohtaaminen on ohi, et välttämättä edes näe häntä enää koskaan.
Itsetuntoasi voisi auttaa, jos keskittyisit ajatuksen kanssa siihen, mistä todellisuudessa pidät - joka päivä, ja joka tilanteessa. Lähde ihan perusasioista liikkeelle. Opi tuntemaan itsesi. Keskity olemaan onnellinen, niin onni tulee ihan itsekseen.