Kannattaako arvostelupalvelut?

Kyllä sen voi ajatella näinkin: miksi maksaa lukijalle, kun lukijoiden pitäisi maksaa sulle, että lukevat loistavan taideteoksesi. Muut saavat rahansa siitä, että arvostelevat lehdissä romaanisi ja sinä saat rauhasi ostavilta lukijoilta kustantajilta.

No joo, arvostelupalvelu saa rahaa siitä, että antaa palautetta. Miksi siis antaa kielteistä sellaista, koska maksava asiakas on aina oikeassa. Sukulaiset ja tuttavat tuskin kehtaavat myöskään antaa negatiivista palautetta.
Eli: arvosteluista kannattaa ottaa onkeensa kritiikki, mutta pitää ymmärtää, että palaute on liian siloteltua. Jos et oikeasti osaa kirjoittaa, kukaan ei kehtaa kertoa sitä sinulle. Varaudu siihen.
Ainakin jos saat kustantajalta jonkunlaista kommenttia, siis muuta kuin: emme nyt julkaise tekelettäsi, kirjoituksesi on hyvää.

Luota omaan näkemykseesi. Niin ovat mestaritkin tehneet ja loppusuoralla, olet yksin taiteesi kanssa. Ja se on sinun etuoikeutesi.

Maksullinen palvelu antaa sen, mitä huoratalokin: hetken hyvän fiiliksen, mutta aitoa tunnetta et sieltä saa. Toki jotakin pientä purtavaa, mutta ne asiat olet taatusti itsekin huomannut käsikirjoituksestasi, kunhan tarkkaan ja riittävän monta kertaa taideteoksesi luet läpi.

Minä taas olen toista mieltä, arvostelupalveluista voi hyvinkin olla hyötyä. Itse lähetin Nuoren voiman liitolle runokässärini ensimmäisen version, itkin saamaani palautetta ja toivuttuani tein pieniä muutoksia. Omasta mielestäni tuloksena on merkitsevästi alkuperäistä parempi kertomus. En olisi itse tajunnut kaikkia ongelmia, eivätkä läheiseni olisi osanneet myöskään niin tarkkaan tunnistamaan.

Voi hyvää päivää, täällä myöhäisherännäiset sunnutaikynäilijät taas laukovat "totuuksiaan"
Oikein tottako te kuvittelette, että kirjailijat kirjoittavat mitä mieleen juolahtaa ja kustantaja sitten julkaisee sepustukset sellaisinaan? Voi pyhä Sylvi...

Kuulkaas arvostelupalvelun tarkoitus on sama kuin kustannustoimittajan jo julkaisseelle kirjoittajalle: objektiivinen, ulkopuolinen näkemys "taideteoksesta".

Jos olet jo kustantamon leivissä, saat arvostelun ilmaiseksi kustannustoimittajalta, jos taas et ole julkaissut, tarvitset arvostelupalvelujen apua. Miksi te kuvittelette, että tietyt kirjailijat vaihtavat kustantamoa nimenomaan kustannustoimittajan perässä? Vrt. Hotakainen jne. jotka siirtyivät Siltalalle siksi, että juuri Touko Siltala oli heidän tekstejään ennenkin editoinut. Samasta syystä mm. Oksanen jäi (kunnes sai potkut), samoin Jari Tervo, Harri Haanpää kun jäi vielä Södikalle.

Hyvä kustannustoimittaja on kullanarvoinen apu kirjailijalle, joka sokaistuu väistämättä oman tekstinsä suhteen. Ulkopuolinen näkemys ei ole kirjoittaessa suotavaa vaan välttämätöntä. Käykääpä kirjastossa lukemassa Imagesta juttu Sofi Oksasesta, niin saatte hiukan realistisemman käsityksen siitä, tarvitseeko kirjailija ulkopuolisen (kustannustoimittajan tai vaikka arvostelupalvelun) apua saadakseen käsiksestään kaiken irti.

Jospa eräät saisivat hiukan realistisemman käsityksen kirjailijan työstä, joka vaatii ennenkaikkea istumalihaksia ja itsekuria, eikä mitään taivaalta pasuunoita soittavaa muusaa, niin ehkä saisitte jotain julkaistuksikin. Tai istukaan vaan persiillänne odottamassa sitä kuuluisiaa "inspiraatiota" , saatte aika kauan ihmetellä, ett'ä kuinka kirjoittaminen ei onnistu, vaikka kuinka ollaan taiteellisia ja tiedetään, kuinka hienoa tekstiä kirjoitetaan...

Inspiraatio

olen osallistunut sellaiseen Jatkonvellit puolella
ja
nostin sen nyt sinne.

......että ei muusia eikä inspiraatioita......

höh !

Kirjallisuus aiheuttaa paljon harmitusta, kun tullaan käsikirjoituksen valitsemiseen mahdollista julkaisua varten. Ja koska kyseessä on yhden toimittajan ensin tekemä löytö, sitten talon lukuisten muiden lukijoiden - niin toimittajien, markkinointipuolen kuin esilukijoiden ja lopulta kustannuspäällikön / -johtajan tekemä päätös - ja kun se osuu niin pielelle joukolle, on selvää että ilmiöön latautuu paljon negatiivisia arveluja ja tuntemuksia.

Eikö kuitenkin kannattaisi pitää enemmän toiveikkuutta yllä kuin passivoitumista ja masentumista? On sitten kyse arvostelupalveluista tai luovan kirjoittamisen koulutuksista, yksityisistä lukijoista, ateljeekriitikoista tai tästä forumista - kaikki voivat auttaa individuaalia taiteilijaa eteenpäin työssään, ainakin ehkä nopeuttaa prosessia. Jokainen kehittyy omalla persoonallisella tavallaan taiteensa ymmärtäjäksi, luojaksi ja tekijäksi. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mitä toinen tarvitsee, toinen ei.

Inspiraatio ei välttämättä ole passiivista odotusta, vaan aktiivista tekemistä. Työ itsessään inspiroi taiteilijaa, innostus on muusa ja villitsee tekijänsä syventymään työhönsä, joka todella vaatii pakaralihakselta ja mieleltä itsekuria. Mutta sama asia on muissakin taiteissa. Tekemisen tyyli vaan voi olla kollektiivisempaa, kuten teatterissa tai elokuvassa, kuunnelmassa tai sirkustaiteessa.

Voimia meille kaikille!

Arvostelupalveluilla on eroa. Itse olen käyttänyt NVL:n arvostelupalvelua pari kertaa ja mielestäni tekstin erittely on ollut perusteellista. Ulkopuolinen luku on aina paikallaan, mutta sillä mitä arvostelupalvelu antaa palautteena ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, saako kustannussopimuksen vaiko ei.

Ateljeekriitikot ovat parhaita, jos sellaisen löytää. Mulla oli aikanaan tuuria, kun lukiossa ollessani voitin pari kirjoituskilpailuja ja niissä tutustuin paikallisiin kirjailijoihin, jotka halusivat (ilmaiseksi !!) lukea käsikirjoituksiani. En tiedä miksi he niin tekivät, olivat vaan kiinnostuneita tukemaan kirjoittamistani ja antamaan lukuvinkkejä.

Yliopistossa ja myöhemmin taidekorkeakoulussa he olivat jo muodostuneet työkavereiksi, mutta jaksoivat silti korkeasta iästään huolimatta lukea käsikirjoituksieni raakaversiot ennen kustannustoimittajaa. Se oli jotenkin antavaa ja inspiroivaa keskustelua varmaan puolin ja toisin. Nyt olen itse tehnyt niin parin nuoren ihmisen kanssa, johon olen kirjallisuuskilpailuissa tutustunut. Miksi? Haluan vain hyvän kiertävän.

Pari nuorta kirjoittajaa ja heidän käsikirjoituksensa eivät vie liiaksi aikaa, mutta enempi määrä voisi jo haitata omaa kirjoitustyötä. Olen aina ihaillut kollegoitani, jotka sekä jaksavat kirjoittaa kaunokirjallisuutta että opettaa säännöllisesti luovaa kirjoittamista. Minusta ei siihen olisi. Olen muutenkin liian erakkomainen luonne kohtamaan nuoria intomielisiä oppilaita joka aamu. Oppilaitoksissa ja kirjallisuus/lukupiireissä vierailu on sitten eri asia.

Yläasteella lähetin ensimmäisen käsikirjoitukseni NVL:n luettavaksi ja se oli hyvin kannustava, nuorta ihmistä eteenpäin mukavan ei-liian-kriittisesti -tukeva palaute, joka näytti tekstin heikkoudet ja ne pari lupaavaa vahvuutta. Kyllä palautteella on aina merkitystä.

Etäopiston arvostelupalvelua en suosittele kenellekään. useita satoja euroja pitkästä kässäristä meni hukkaan. Palaute oli hirveän yleisluonteista, olisiko kopsattu joitain lauseita jostai mirjoittamisen oppikirjoista, mutta niiden yhteys käsikirjoitukseeni ei tullut selväksi. ja pyysin nimenomaan konkreettista palautetta. palaute n. kaksi sivua itsessään oli hyvin kömpelöä tekstiä. Se ja muutama harakanvarvas siellä täällä harvakseen kässärin sivuilla ei ollut sen rahan väärtti.

Voi olla, että joku toinen siellä olisi tehnyt laadukkaampaa työtä. Googlaamalla ei löytynyt kyseisestä kriitikosta oikeastaan mitään. Teki mieli reklamoida, jotta oppisivat antamaan laadukkaampaa palautetta. Jotenkin en sitten vain kehdannut.

Tällä mitä sanoin ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä arvosteliaj sanoi tekstistäni, sillä hän ei suinkaan haukkunut sitä. Mutta miten saisin sen vielä paremmaksi, siihen ei löytynyt kyseisestä palautteesta mitään.

Olen kuullut muualtakin vähän tuonsuuntaista. tosin hinta karkottaa useimmat mahdolliset käyttäjät, muutama satanen on useimmille rahaa. Niillä ei taida olla kovin laajaa tuo arvostelupalveöu?

Joopa joo. Luin yllä näitä vuodatuksia. Huomasin, että nämä kommentit kyllä tarvitsisi oikolukua. No, menköön kiivastumisen piikkiin.
Asiaan: Palaute/kritiikki kuuluukin olla rakentavaa. Jos kriitikko kehuu tekstiäsi, rahasi on menneet hukkaan. (Niin täydellistä tekstiä tuskin on, etteikö parantamisen varaa ole.) Itse olen käyttänyt pariin otteeseen NVL:n palvelua. Kritiikki oli todella rakentavaa. Kun oli kielteistä kritisoitavaa, sitä myös tuli. Samoin oli positiivisen kritiikin kohdalla. Huonoin mahdollinen kritiikki/palaute on "ihan kiva". Eipä siitä kirjoittajalle ole mitään hyötyä. Ja siitäkö pitäisi vielä maksaa?
Joka tapauksessa persettä penkkiin, ja kunnolla hätäilemättä työstämään tekstiä. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. (Toivottavasti itselläni ei liion tullut kirjoitusvirheitä kun siitä kerran kritisoin.)

"Kuka ostaisi Sinun runokirjaasi äänikirjana? "

No varmaan ainakin joku sokea, jolla on viime aikoina ollu niin vähän luettavaa et mikä tahansa kelpaa. Esim pari vuotta Pirunsaarella vankina virunut sokea.