Vapaa kuvaus

Hiski K. Harjasusi asuu samassa kaksiossa kuin naapurin.kissa.

Aloituksia

22

Kommenttia

525

  1. Todistahan seuraavaksi että Tyrannosaurus rex oli kasvissyöjä (ja vilkaise siihen mitä sanon tuolla alempana todistutaakasta).
  2. > En tosin viitsinyt käydä kuin pari sivua kunkin nimen kohdalla.

    Niinpä niin. Et viitsinyt. Väistelet mieluummin kuin otat selvää.

    > Jos tiede ja Raamattu ovat ristiriidassa, niin silloin tiedämme varmasti, että tiede on väärässä.

    Esitähän jonkinlainen tiedeyhteisön hyväksyttävissä oleva peruste.

    Joan Wolfin jälkisanat, suomentajan luvalla:

    Punahirven tytär on kertomus siitä millaista ihmisten elämä kenties oli Vezerejoen laak­sossa Ranskassa noin neljätoistatuhatta vuotta sitten. Täsmällisesti sanottuna kertomuk­sen ihmiset elävät Madeleine-kaudeksi nimetyllä ajalla, jonka kulttuuri kehittyi Dordog­nessa ja Pyreneillä vanhemmalla kivikaudella, viimeisen jääkauden loppuvaiheessa.
    Madeleine-kauden veistokset, kaiverrukset ja maalaukset ovat taitavien ja huomio­kykyisten taiteilijoiden työtä. Saman ajan teknologia on myös hämmästyttävän kehitty­nyttä. Kylmässä ja epävieraanvaraisessa ilmastossa tarvittavat tarvekalut valmistettiin yksinkertaisimmista raaka-aineista, kivestä, luusta ja sarvesta. Maalauksia ja koristeita tehtiin myös pelkän kauneuden vuoksi.
    Mikä tässä kirjassa on totta ja mikä kuviteltua?
    Kaikki maalaukset, työkalut ja aseet pohjautuvat todellisiin arkeologisiin löytöihin. Punahirven heimon pyhän luolan esikuvana on Tuc d'Audoubertin luola Pyreneillä Mon­tesquieu-Avantesin alueella, vaikka sen veistokset esittävätkin biisoneita eivätkä hirviä. Ja Hevosen heimon pyhän luolan mallina on tietenkin Lascaux'n luola Vezerejoen laak­sossa Dordognessa.
    Madeleine-kaudelta säilyneet maalaukset sekä kivi‑, luu‑ ja sarviesineet ovat ainoita säilyneitä todistuskappaleita, mutta muut käsitykset tuon ajan elämästä ovat (niin kirjai­lijoilla kuin tiedemiehilläkin) vain oletusta.
    On jokseenkin varmaa että Madeleine-kauden ihmisillä oli täysin kehittynyt puhekieli, vaikkei siitä tietenkään ole säilynyt mitään merkkejä. Tätä kirjaa kirjoittaessani päätin käyttää normaalia nykyenglantia huolehtimatta liiaksi ”realistisuudesta”, koska on täysin perusteltua olettaa että kielellä on pystytty ilmaisemaan mutkikkaita ja abstraktejakin käsitteitä.
    Jonkin verran kiistanalainen on kysymys, tunsivatko Madeleine-kauden ihmiset suku­puoliyhdynnän ja raskauden liittymisen toisiinsa. Vaikka kaikki primitiiviset kansat eivät sitä tunne, vaikutti siltä ettei tämä päde Madeleine-kauden ihmisiin. He olivat epäämät­tömän huomiokykyisiä ja hyvin sopusoinnussa eläinmaailman kanssa; heidän luolamaa­lauksensa voi hyvin luokitella maailman vaikuttavimpien joukkoon. On tosin luultavaa ettei tuolloin kasvatettu kotieläimiä, mutta villieläinten tavat tunnettiin epäilemättä hyvin. Luolamaalauksissa on myös kuvioita jotka hyvin voi tulkita hedelmällisyys­symboleiksi: kolmio voi esittää vulvaa ja renkaat fallosta. Kaiken tämän valossa tuntui aivan todennäköiseltä että tämä ihmiselämän perustosiseikka tunnettiin.
    Yksimielisiä ei olla myöskään siitä tunnettiinko keramiikka jo Madeleine-kaudella. Ruukkujen polttamista ei ilmeisesti tunnettu (yhtään astiaa ei ole säilynyt), mutta ei tunnu kovin haetulta olettaa että näinkin monipuolinen kansa osasi valmistaa savi­ruukkuja.
    Monista tutkimistani kirjoista valaisevin oli Alexander Marshackin The Roots of Civilization; suosittelen sitä jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle.