jarjarkoo

Vapaa kuvaus

Jos Korkeajännitystä lukee vakavissaan, se on huono sarjakuva, todella huono. Mutta ripauksella reipasta camp-huumoria Korkeajännityksen arvo nouseekin huomattavasti. Korkkari-tarinat ovat yksioikoisia, häkellyttävän usein todella typeriä ja toistavat itseään niin huolellisesti, ettei loppuratkaisua tarvitse jännittää lainkaan. Joskus harvoin lehdestä löytyy poikkeavia ja oikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta korkkari ei petä! Lopussa nekin lässähtävät aina aidolle matalaotsaiselle korkkaritasolle.

-Nikkini on pihistetty korkkarista-

Mitä minusta on sanottu:

Waffen ss... Ryhtiä, rypytön uniformu ja jäinen katse? Eheiii.. ! Militaristisen valeasun alla asustelee polkkatukkainen puolukanpoimija, jonka kokemukset armeijan suoruudesta ja kurista oli se, kun tyttöjen partioleirillä käveli jonon mukana ruokalaan.

-max-live-

Waffen, rehellinen todellakin ja oikeasti järkevä monin tavoin, nicky on perseestä.

-Romulus-

Waffen SS: Luotettava, miehekäs ja älykäs tyyppi.

Asuna tyylikkäät rennot asusteet.

-Stoneman-

Taitaa muuten Waffen ss olla aikanaan lukenut korkkareiden lisäksi venäjää, ei tollaisia saitteja ummikko ihan tosta vaan löydä.

Ja onhan se kiva, että meidän Finskii fasistien joukossa on ihan melkkein oikeakin:)

-marko135kg-

Linkit: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4319014, http://keskustelu.suomi24.fi/node/3626570, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/3081485, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/2200080, http://keskustelu.suomi24.fi/node/4892910,https://keskustelu.suomi24.fi/t/4446198/max-life, https://keskustelu.suomi24.fi/t/3764092/palstatytto-kalenteri,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3517332/haastelinen-kirjoituskisa#,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3499793/kylma-henkays,https://keskustelu.suomi24.fi/t/1712945/have-a-nice-day

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Aloituksia

40

Kommenttia

878

  1. Naapurisi hälytin tarvitsee huoltoa. Kyllä nuo uusien autojen hälyttimet ovat tehokkaita, jossain oli artikkeli ettei todistetavasti ole yhtään hälyttimellä varustettua uudempaa autoa pöllitty. Suurimmat ongelmat taitavat olla jälkiasennetuissa hälyttimissä.
  2. Minä olen siinä uskossa, että vaikka SPR:llä on raskas hallinto ja rahaa palaa toiminnan ylläpitämiseen niin on se myös hyvin valmistautunut raskaimpiin katastrofeihin. Ainakin sen liikkeelle lähtövalmius on erinomainen. Rahaa on jemmassa ja sitä ei tarvitse kinuta heti ikävyyksien tapahduttua.

    Nopea reagointi on army luokkaa ja sillä saavutetaan myös tuloksia.
  3. Funtsin samaa asiaa, koska olen samalla nimellä kuullut sitä kutsuttavan. En kyllä tiedä mistä nimi tulee. Mutta samaa teippia on kutsuttu myös nimellä roudariteippi.

    Nimi roudariteippi tulee kun orkesterien roudarit laittavat soittopelien ja kaiuttiminen piuhat kiinni ennen esiintymistä. Ettei esiintyvä artisti kompuroi piuhoihin. Samasta teipistä on kuitenkin kyse.
  4. En koskaan anna rahaa, ellen ole satavarma mihin lahjoitus menee. Eikös nuo tutut ja turvalliset SPR ja muut vastaavat ole niin hyvin organisoitua ja valvottuja, että heidän kautta lahjoitukset menevevät oikeaan paikkaan.

    Tavallisen pulliaisen on liki mahdotonta tietää saati tarkastaa joka keräyksen käyttötarkoitusta. Juuri siksi ylilyöntejä tapahtuu.
  5. En kaikkia ehtinyt lukea, mutta näissä kuppiloissa ja muissa työpaikka jutuissa näyttää puuttuvan se tärkein. Nimittäin kunnollisesta korvauksesta ei puhuta juuri mitään. :)

    Ei kai minun tarvitse paikkaa ottaa vastaan, jos en saa kunnon liksaa:))
  6. Toimitukseen hyvät huomenet, ja kiitokset aamulukemisista. Kadunmiehen bisnekset alkavat näyttää hyvin kyseenalaisilta ja epäilyksiä herättäviltä. Ainakin lehden virallinen kanta näyttää tukevan tätä käsitystä :)
  7. Kaupan kassalla olen huomannut usein ihmisten jättävän käyttämättä bonuskorttiaan. Tästä poiki uusin ideani ystävälleni. Kauppiaan myötävaikutuksella hän jättäisi oman korttinsa kassalle ja korttiin kerätään kaikkien kortittomien asiakkaiden bonukset. Pienistä puroista kasvaa ja jne..
  8. Tällä kertaa oli minun vuoroni. Olin niin monesti jäänyt mitalisijoitta että voitto tuntui oikeutetulta. Tärkeintähän on osallistuminen ja omat tekstini tuskin olisivat syntyneet ilman näitä kilpailuja.

    Suoraan sanottuna olen kateellinen monille täällä kirjoittaville. Heiltä kun tuntuu tulevan tekstiä helposti. Itse taas joudun punnertamaan ja välillä tulee se väkisin tekemisen maku.

    Joka tapauksessa kiitti kaikille kansakilpailijoille. Kuten myös kisajärjestäjälle
  9. Minusta on suurenmoista ja tärkeää että voitin nimenomaisesti tällä tarinalla. Heti kun näin haasteen ja aiheen, tiesin että nyt teen jotain kaunista. Otsikko itsessään oli kuin laatikollinen kultaa, puuttui vain tekijä joka tekisi siitä koruja.

    Tarina oli fiktiivinen, jonka sisään ujutin omakohtaisia kokemuksia. Taksi kohtaus ja tuo epäröivältä tuntuva nainen työpaikastani ovat totta. Ehkä tuo ripaus omakohtaisesti koetusta, teki tarinastani koskettavan ja sitä kautta myös uskottavan. Suuri äänimäärä naisilta tuli nähdäkseni siksi, että he osasivat ja ennen kaikkea halusivat asettua tarinani naisen osaan. Naiset aina miettivät mitä miehen päässä liikkuu tuollaisina hetkinä ja nyt te tiedätte.:)
  10. Tässä on omat suosikkini


    Sarja vakavat.

    Sikurliina: Rakkaus satuttaa.
    Tämä oli selvä suosikkini, enkä tällä kertaa löytänyt sille haastajaa. Omissa valinta kriteereissäni olen jo kaikki sanonut. Sanoisin vielä sen verran, tästä löytyy tiettyä omaleimaisuutta.

    Hurlumin: Tunnen itseni.
    Hyvin itsevarmaa tekstiä josta kuitenkin näkee kirjoittajan laittavan itsensä peliin. Tiettyä psykologista silmää sekä ripaus ammatillista osaamista. Tälläisen psygologin tuolille istahtaisin mieluusti:)

    Arkunkantaja: Kotkan pesä
    Olen tainnut heikkona hetkenä kehaista sinua aiemminkin. Vanha maestro näytti taas kerran palstauntuvikoille kuinka höyhenet pöllyää.

    Huumori suosikit.

    Animatti: Itsehillinnällä onneen.
    Pieni muotoinen ja hauska tarina kesti lukemisen. Suorastaan herkullinen odotuksen tunne ladattuna loppuun asti, ja mielipiteeni on edelleen sama. Pikkutuhma ja sopivasti sekoitettu mukaan huumoria.

    Ex-koltis: Sappirakko
    Mitä tähän lisää laittaisin. Kuten sanoin aiemmin, aihe ei ole sieltä halutuimmasta päästä. Sen verran hienoa työtä, ettei rimakauhusta jäänyt jälkeäkään. Sitä varmaan oli jonkin verran?

    Ex-Z: Kerran se vain kirpaisee.
    Zeikun tarinasta pidin myös paljon, se tuntui aivan kuin hän olisi sen itse kokenut. Mitä en taas pidä lainkaan mahdottomana. Harvoinpa täällä omakohtaisia kokemuksia kerrotaan yhtä antaumuksella, mitä nyt nähtiin. :)
  11. Et kai Milla hyvä ole astunut jonkun pienille varpaille? :) Tuskinpa avauksesi ovat antaneet lähtölaukauksen moiseen käytökseen. Syy tuollaiseen on ihan jotain muuta.
  12. Moikka vaan sinne saunan lämpöön, se tekee varmasti hyvää.Partaa ei minulla ole, eikä viiksiäkään. Eikä ne pukisikaan minua.
  13. Tässä kuuluu ihan hyvää. Olen tässä opetellut käyttämään MP3:sta. Eiköhän se tässä illan mittaan ala luonnistumaan.

    Ehdin, kuin ehdinkin näkemään mitä tuolla alempana luki, ennenkuin ne hävisi. No, eipä minulla sinne kyllä mitään lisättävää olisikaan. Kukin tyylillä ja taidollaa, eiks niin.

    Mitäs sulle kuuluu?:)
  14. Tulin tuosta alakerrasta ja huomasin että siellä oli valot sammuksissa:)

    Mitäs tänne muuta kuuluu?
  15. Kun luin tämän ensimmäisen kerran, se jäi minulta hiukan kesken koska vastasin samalla puhelimeen. Puhelun aikana aloin nauramaan ja kaverini kysyi mikä hätänä. Kerroin vain kuulleeni yhden kivan tarina josta tuli mieleen tuplamainos jossa nainen oli patukkaa vailla:)

    Tarinan juoni oli hienosti oivallettu ja jännitys kesti loppuun asti.
  16. Laitan tähän, kun en viitsi joka paikkaan erikseen käydä sanomassa.

    Mielipiteeni on seuraavia kisoja silmälläpitäen, että kirjoitukset esitettään anonyymisti. Silloin voi arvostella pelkkiä tekstejä, eikä niinkään kuka sen on kirjoittanut. Vaikka onhan se selvä, että kaikki tunnistavat toisensa, kuka helpommin kuka huonommin. Mutta yllätyksiä voi sattua. Ehkä se arvuuttelukin tuo oman viehätyksen kilpailuun ja anonyymius voi antaa rohkeutta sellaisille jotka arastelevat kirjoittaa nimimerkillään. Tällainen kisa voisi päättyä siten, että voittaja laittaisi lopulta tekstinsä avaukseksi, johon sitten muut menisivät sanomaan mielipiteensä.

    Yksi mitä korostaisin, haasteiden määrä saisi olla yksi per kirjoittaja. Liian runsas haasteiden määrä nostaa liikaa rimaa. Ne ketkä kykenevät, saisivat toki kirjoittaa niin paljon kuin sielu sietää. Myös kirjoittajille on annettava tarpeeksi aikaa. Kaikilla meillä on omat aikataulut ja sekä omat menomme, eli siis joustavuutta. Tässä tämänkertaisessa olikin aikaa sopivasti.

    Vielä jonkinlainen raamitus pitäisi sääntöihin luoda. Sellainen jota voidaan käyttää pidemmän aikaa ja sitä voi sitten muokata mikäli tilanteet muuttuvat. Hassua mutta kilpailujen jälkipyykkien laineet lyövät aina korkealta? Kai se kuuluu pelin henkeen.
    Nämä nyt tuli ensimmäisinä mieleen, ja nämä täytyy ottaa vain ehdotuksinani.


    Ja nyt sitten sinun tekstiisi muutama sana.

    Minun on tunnustettava että pidin tekstistäsi. Siinä oli jotain lumoavaa ja tarinan henkilöt olivat erinomaisia. Henkilöiden nimet vain häiritsivät ja mutta niiden käyttö tehokeinona oli suoraviivaista ja selvästi harkittua. Taustalta oli selvästi kuultavissa kirkonkellojen ontto kumina, joka sekoittui kirkkoslaavilla esitettyyn messuun. Kirjoituksesi pitäisi ehdottomasti lukea vahakynttilöiden loisteessa. Kertakaikkisesti hienosti sepitetty tarina.

    Minusta, kuten sinustakin on varmasti välillä vaikea antaa toiselle kehuja. Mutta kun minä sanon hyvää, sanon sen vilpittömästi. Enkä runno väkisin jos ei tunnu siltä.
  17. Hienoa että minua on taas muistettu mainita lehdessä. Se jos mikä, lämmittää näin syksyisenä päivänä. Huomion arvoista, että kaikki uutisointi on luettavissa etusivulla. Onneksi lehdessä ei ole takasivua, olisi kovin ikävää löytää maininta itsestä, torihintojen ja löytökissoja ilmoitusten välistä.

    Kiitos lehdestä:)
  18. Huomaan tehneeni vaikutuksen sinuun, se tässä on tärkeintä. Olet varmaan kuullut sen laulun jonka eräs kertosäkeen kohta menee kutakuinkin näin. ”kävelen tätä tyhjää tietä, paikkaan jota kodiksi kutsutaan, vaikka minulla ei siellä ole ketään..”

    Tämä soi korvissani ja yritin hiukan tarinaani luoda tuota samaa samettista tunnelmaa. Lue tarinani uudestaan ja hyräile tuota sävelmää, niin saat siitä enemmän irti.

    Mitä taas tulee puhtaisiin lakanoihin, kyllä minä miehenä tiedän että yksityiskohdat on oltava kunnossa. Mikäli olisin halunnut täydellisyyttä, olisin kertonut vuoteella olevista isoista pehmeistä tyynyistä. Mielikuvituksesi varmaan riittää kertomaan sinulle mihin niitä olisi tarvittu.;)

    Ehkäpä toisessa tarinassa joskus sitten..
  19. Se yksi yö

    Kesä häipyy vihdoista viimein ja nyt odotan talven ensimmäisiä kylmiä ja värisyttäviä henkäyksiä. Kävelen autiota katua jota ei valaise ainutkaan katulamppu. Koira haukahtaa jossain kaukana, en vain jaksa siitä kiinnostua. Askeleeni vievät tuttua polkua pitkin pienen järven rantaan.
    Siellä istahdan kylmälle kivelle ja sytytän savukkeen. Katselen yön pimeydessä näkyvää kotitaloani ja tunnen pientä haikeutta rinnassani. Hieno talo autotalleineen, oma ranta ja laiturissa kiinni oleva upouusi vene, mitään ei puutu. Kaiken tämän olen ansainnut ja minun pitäisi vain nauttia aikaansaannoksistani, en vain nyt pysty siihen. Jotain silti puuttuu.

    Olen iloinen tästä yöstä ja näistä hetkistä jolloin saan selvitellä ajatuksiani. Ajatukseni kiitävät salamannopeasti muutamia tunteja taaksepäin. Kaikki olisi ollut täydellistä, ellei olisi ollut tuota minun ylpeyttäni. Tuo puolen sekunnin tauko sen jälkeen kun olin kysynyt, haluaisiko hän todella tulla luokseni yöksi. Luonnollisesti tiesin että, hän epäröisi, yksinkertaiseksi sen vuoksi että ei tiennyt.

    Mutta kun epäröi tällaisen tilaisuuden tullen…. Sanoinkin: mene vain, ja nähdään huomenna töissä. Hän istui hetken auton takaistuimella ja piti ovea avoinna. Hän mietti - kuin etsiäkseen sanoja joilla kuittaisi tilanteen. Lopulta kuulin hiljaisen hyvän yön toivotuksen, jonka hän kuiskasi juuri ja juuri kuuluvasti ennen autonoven sulkeutumista.

    Taksi nytkähti liikkeelle ja jatkoi matkaa, näin kuljettajan silmät peruutuspeilissä ja hän oli juuri aikeissa kysyä. Ehdin ensin ja sanoin käheästi: Ajetaan kotiin.
    Kotini oli tyhjä, ja siellä ei ollut minulle mitään. En voinut mennä sisälle, vaan nostin takkini kauluksia ja jatkoin kävelyäni. Tiesin kotini olevan paraatikunnossa, olin varannut pullon kuohuvaa kaappiini ja takkaan oli ladannut puut valmiiksi. Nauroin mielessäni vuoteeseen valmiiksi vaihtamiani puhtaita lakanoita. Kaikki oli niin täydellistä ja puhdasta. Mutta voi minua! kun ei, niin ei!

    Tämän yön nukun sohvalla, näin päätin jatkaessani kävelyä. Minut oli valtaamassa syvä pettymyksen tunne. Enkä selviäisi siitä, ellen harjoittaisi itsekritiikkiä epämukavalla sohvalla. Olin niin monta kertaa siinä joutunut nukkumaan, eikä tämäkään yö olisi pahempi edellisiä. Kaikki vain tuntui turhalta, vaikka ilta oli kaikin puolin onnistunut, vain se alitajunnassani häämöttävä loppuhuipentuma oli saavuttamatta.

    Kirosin typeryyttäni ja kaduin mitä olin lausunut taxissa. Mikään katumus ei sulata sanomaani ehdotusta, ja huomenna töissä joutuisin välttelemään häntä. Hän ei ollut valmis, vaikka olin pitkin vuotta etsinyt merkkejä siitä. Olinkin tulkinnut hänet väärin ja vaistoni teki ensimmäisen kerran minulle kepposen.

    Kävellessäni lopulta kotiin päin, pysähdyin hetkeksi ja ihailin tähtitaivasta.
    Tähdistöt näyttivät olevan kiinnitetty neuloilla taivaankanteen kuin näytekappaleet. Ne tuikkivat pistävästi ja kirkkaasti. Siellä on Leijonan tähtikuvio ja Orion, siellä on Vesimies ja siellä on Otava. Siellä on niitä lukemattomia, ja enkä tiennyt niiden kaikkien nimiä. Tiesikö edes kukaan toinenkaan. Liikkuivatko tähdet, vai pyörikö maa jalkojeni alla, vai pyörinkö minä? Minut kuitenkin valtasi outo kaipuu ja tunsin että minua huimasi. Yö henkii salamyhkäistä ja aitoa taikaa. En tiennyt mikä minun oli, mutta heitin nopeasti taivaalle ääneen lausumattoman toiveeni.


    Samassa kuulin takaani varovaisia askelia, enkö ollutkaan rannalla yksin. Siinä samassa käännyin ympäri ja näin varjon seuraavan minua. Se varjo olit sinä..
  20. Haastan Kuunkulkijan kirjoittamaan pienen tarinan, aihe on - Ensi rakkauteni-

    Yritän vastata minulle heitettyyn haasteeseen ja sulkeudun pannuhuoneeseen miettimään tekstiä. Muita haasteita en pysty ottamaan vastaan. Yhdessäkin on jo minulle tekemistä.
    21. 26 / 44
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt