mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Täällä Smoolannissa vaihtuu ilmat nopeasti!
    Alkuviikosta oli kauhea lumpipyry. Toissa yönä satoi vettä ja teki lumiset pikkutiet liukkaiksi kuin olisi ne mäntysuovalla vaahdotettu.
    Yks kaks on tullut 5-6 lämpöastetta ja on luvattu yli + 10 asteen lämpötiloja.
    Lumikinokset sulavat nopeasti ja seurauksena on paljon vettä!

    Säätieteilijät sanoivat muutama viikko sitten että kevät näillä korkeuksilla myöhästyy parilla viikolla, mutta nyt peruvat ennusteitansa.
    Kevät yllättää!
  2. Lucianpäivän aamu. Kännykässäni Lucianpäivä-tervehdyksiä ja raportteja kylmästä Ruotsista.

    Aamiaisen jälkeen lähtisimme parin, kolmen päivän mittaiselle retkelle, yöpyisimme jossakin matkan varrella.
    Nyt ei meitä odottanut tuktuk vaan jeeppi kuljettajineen ja mukana oli myös aseistettu vahti.
    Ensimmäisen päivän matkakohteemme olisi Yalan luonnonpuisto, missä saisimme kohdata monenlaisia villieläimiä.
    Leopardit eivät olisi leikin asia, joten aseistettu vahti mukana oli välttämättömyys.

    Yalan luonnonpuisto sijaitsee kaakkoisessa osassa.
    Alue on valtava, n 1250 neliökilometriä, SriLankan suosituin safarikohde.
    Alueelta löytyy viidakkoa, avointa puistoaluetta, rämeikköjä, valtavia kallioita (vai voisiko niitä sanoa pieniksi vuoriksi), laguuneja ja meren rantaa.

    Olimme perillä monen tunnin ajomatkan jälkeen ja olimme onnellisia, ettei tarvinnut kävellä, vaan saimme istua ja vaan nauttia näkemästämme.
    Pysähdyimme silloin tällöin, kun näköpiiriimme ilmaantui jotakin erikoista.

    Alueella näimme elefantteja, peuroja, karhuja (minulle yllätys), puhveleita, riikinkukkoja.
    Krokodiilien näkeminen ilmi elävänä, loikoilemassa aurinkoisella rannalla, sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa!
    Kuljettajamme ja vahtimme sanoivat että oli turha toivo saada nähdä yhtäkään leopardia kun oli niin kuumaa, mutta yks kaks pysäytti kuljettaja jeepin ja kuiskasi: - Tuolla! ja osoitti sormellaan puustoa kohti. Siellä makoili muutama leopardi varjossa.
    En voi käsittää kuinka hän ne huomasi!
    Kauniita eläimiä ne ovat.

    Elefanteista kerron vielä, että SriLankalla on paljon ns. elefanttikoteja, missä elefantteja hoidetaan.
    Kävimme mm Pinnawelassa yhdessä sellaisessa, missä oli n 60 hoidokkia. Jotkut elefanteista ovat sotainvalideja.
    Näimme elefantin jolta oikea etujalka oli poissa, oli kai astunut miinaan.
    Yhdeltä elefantilta taas oli ammuttu korvat säpäleiksi. Yksi elefantti oli sokea, siltä oli ammuttu silmät.
    Saimme seurata kun elefantit kylpivät!
    Pieni (!) elefanttivauva juuttui kivenlohkareitten väliin ja huusi sydäntä särkevästi. Aikuiset elefantit, ei ainoastaan yksi vaan useampia, kiiruhtivat apuun. Siirsivät kiven lohkareet syrjään ja auttoivat vauvan vapaaksi. Silittelivät ja lohduttivat kärsillään.
    Elefantit ovat todella kilttejä eläimiä.

    Yalasta jatkoimme matkaa sisämaahan, Kandyyn.
    Koska Sriyani on harras buddhisti, tiesin jo vähän etukäteen, mitä siellä katselisimme :)
    Enemmän temppeleitä.
    Mutta vaihtelun vuoksi kiertelimme myös kultasepän liikkeissä ja sarimyymälöissä.

    Jatkoa seuraa...
  3. Tämän sain oppia temppeleissä käydessäni:
    Kengät jätetään aina ulkopuolelle.
    Meidän sandaalejamme jäi tuktukin kuljettaja vartioimaan :)
    Temppelin sisälle tultaessa on pieni alttari mihin kävijät voivat jättää kukkasensa, vain pelkän kukkaosan ilman varsia tai lehtiä.
    Seinät ovat täynnä maalauksia, buddhapatsaita on tietenkin joka puolella.

    En kuullut yhdessäkään temppelissä musisoitavan, mutta "rukouksen" lukemisella ja buddhaan päin kumartamisella buddhistiset kokoontumiset ja kulttitoimitukset aloitetaan.
    Buddhismihan on vapaa jumalan palvomisesta, eikä sen katsota olevan varsinainen uskonto vaan oppi. Mutta toimitukset temppeleissä aloitetaan "turvapaikkarukouksella" joka päätetään viidellä lupauksella: älä tapa, älä varasta, älä ole uskoton, älä valehtele, älä käytä alkoholia.

    Tärkeätä oli myös muistaa ettei käännä selkäänsä kun poistuu sen buddhapatsaan edestä missä on lupauksensa antanut. (Onneksi oli Sriyani mukana neuvomassa, miten käyttäydytään :))

    Näistä buddhapatsaista vielä, Kandyssa (buddhalaisten vaelluspaikassa) oli valtava patsas joka oli kullattu!
    Kandysta kerron myöhemmin.

    Huomaan tuosta maalaispojan vastauksesta sinulle, että voimme odottaa oikeata eksperttiselostusta tuonnempana... ;-)
  4. ja vielä kopsaat osan viestistä, paitsi pari tärkeätä lausetta, jossa näistä hinnoitteluista kerroin, niin tuon itse ne puuttuvat lauseet
    tähän jatkoksi:


    "Muuten kaksipiippuinen juttu, kun ajattelee että siellä kuitenkin kaikki on halpaa, että oikeastaan ei kannata tinkiä.
    Mutta heidän periaatteensa, että srilankalaisilla on omat hinnat, turisteilla toiset, jurmii!"

    "Muiluttamisesta" olet nyt itse elävä esimerkki :)
  5. jos sitä tarkoitat. Melkein mikä asia tahansa saattaa saada innostumaan.
    Meidän vaikeutenamme saada keskustelut vilkkaiksi ei suinkaan ole ollut aiheitten mielenkiinnottomuus vaan se että keskustelut on lyöty lyttyyn ja kirjoittajat leimattu enemmän tai vähemmän tyhmiksi.
    Kuinka kauan jaksaa vuodesta toiseen ottaa vastaan loukkauksia ja herjoja yleisillä keskustelupalstoilla?
    Selvää on että arastellen tullaan palstalle ja kirjoitushalut menevät.

    Nyt ollaan kuitenkin oikealla tiellä ja syksyllä ideoimamme Nyyssikoulu antoi ehkä pienen sysäyksen oikeaan suuntaan.
    Ylläpitokin on saanut silmänsä auki ja antanut meille sheriffin järjestysmieheksi.
    Sheriffille täydet pisteet että hoitaa tehtävänsä hyvin!

    P.S. - Huomaatko fiiuliN nyt tämän ketjun rakenteen? Ei yhtään porrasta.
    Useimmat ovat klikanneet avausviestiäsi ja kirjoittaneet vastauksensa heti perään. Näin
    viestit säilyvät (jos pysyy asiallisena ;))
  6. Sitäpä minäkin ihmettelen, kuinka voi olla mahdollista, että niin rikas kieli, kuin suomen kieli on, voi lyhyessä ajassa kuihtua ja kaikki värikkäät sanonnat häviävät, täällä, kaiken kielirikkauden keskellä.

    Eihän se ole ihme, jos esimerkiksi minä, joka olen asunut nelisenkymmentä vuotta vieraassa maassa, alan tuntea kielellistä anemiaa!

    Suomessa käydessäni huomaan että on tullut paljon uusia sanoja, mm tekniikan mukana, monia sanoja on käytännöstä hävinnyt ja joskus saankin toteamuksen että puhun "vanhanaikaista suomea" :)
  7. Laeva on kohta lähtövalamis, pohjatappia vaen tiivistellöövät siellä vielä.
    Oon laettanna ylijiämävarastolta ostetun kenttäkeittiön kapyssiin.
    Saen halavalla keltasia herneitä. Ostin kolome säkkiä.
    Jos ee ruokoo suarelta löyvetä niin hengissä pysytään.

    Ostin semmosija mustia silimälappujahhii aeka nivaskan, että ollaan vähä pelottavamman näkösiä.
    Laevan nimi on m/s Salmonella (merten kaahu).

    Ajomies tuossa jo kiirehtii, että millonka sitä lähetään vae katkesko tämä ku kanan lento.
    Nyt ku titanium man on ylennetty meijän huoltomieheks, niin Ajomies suapi ottoo sen Perjantaen homman hoejettavakseen.
    Ensinnähhii suapi männä ruumaan lapioemaan hiiliä, siinä suapi vähä väriä nuamaasa :)
    Kaeppa ne Ajomiehen kaekki kaverittii änkeevät mukkaan, että voejaan järjestee niille niitä
    lammasjuhlia eli kilipaeluja.
    Muuten tästä tulloo luultavasti ihan huviristeily :D

    Kään vielä tänä päevänä tääventämässä muonituspuolta, kokkelpiimee otetaan matkaevvääks ja kalakukkoo tietennii. Suattaa olla joku joka ottaa mukkaasa talakkunnoo ja muuta semmosta.

    Tiällä on oekee piäkallokeli. On satanna lunta ja nyt tulloo vettä ja on 10 astetta lämmintä.
    En uskalla lähtee tuolla kuorma-aatolla pikkutielle, vaekka siinä on loestokunnossa olovat renkaat, ee nuarmun nuarmua.
    Täätyy männe lavveeta tietä pitkin. Kappeet tiet on vuarallisia, vaen huasteita antavia.
  8. minä shokeerasin ruotsalaisella ikäihmisten palstalla mummoja ja vaareja - sen takia että eräs vaari, vähän tämän Aatamin tyyliin, kirjoitti ikänaisista, joilla on sukat makkaralla ja muutenkin ovat aikansa eläneen näköisiä - ja
    laitoin piruuttani kuvan omista sääristäni palstalle. Poseerasin stay upseissa. Kinttujen jatkona pienet pitsipöksyt!
    Meni sillä vaarilla suu tukkoon. Ei ole sen jälkeen kaivellut "verta nenusta" :D
  9. Ei sinun viestejäsi olla varmasti poistettu sen takia että niissä olisi jotakin "vikaa"!!!
    Vaan sen takia, että ne ovat olleet häirikköviestin perässä ja ovat menneet mukana kuin dominopelin nappulat...

    Jos haluat olla varma, että viestisi säilyy niin tee näin (otamme tämän ketjun esimerkiksi):
    Aukaiset Juttutuvan, näet että ensimmäinen viesti on SkillaNin kirjoittama. Klikkaa sitä ja kirjoita viestisi sen alle. Jos osoitat viestisi jollekin määrätylle nimimerkille, niin kirjoita otsikoksi se nimimerkki.

    Sillä tavalla ketju menee mahdollisimman lähellä vasenta reunaa eikä ala muodostaa rappusia.
    Häirikköviestit on helppo poimia pois yksitellen eikä ketju katkea pahasti, niinkuin käy jos joudutaan rikkoman pitkät rappuset.
  10. Uskollinen tuktuk-kuljettajamme odotti hotellin edessä "limosiininsa" kanssa :)
    Tänään oli kohteena Mataran kaupungin keskustan ulkopuolella oleva Veherahenan
    temppeli, missä on 25 m korkea buddhapatsas.
    Temppelin yhteydessä oli myös munkkikoulu ja teknillinen ammattikoulu.
    Meitä vastaan juoksi 7-vuotiaita oranssinvärisiin kaapuihin puettuja munkkioppilaita, lasten tavoin uteliaita.
    Oppaaltamme saimme kuulla että oppilaita oli viitisenkymmentä, 7-vuotiaista ylöspäin.
    Kaikkien buddhatemppeleitten seinät ja katotkin ovat täynnä kuvia buddhan elämän eri vaiheista. Tuli mieleen sarjakuvat, joita lukutaidottomankin on helppo seurata.

    Lounasajan lähestyessä kysyi Sriyani oppaalta, jos hän voisi neuvoa meille ruokailupaikan minne voisimme mennä syömään.
    Opas ehdotti että tulisimme syömään munkkien ruokasaliin, talo tarjoasi lounaan!
    Niin me sitten menimme hänen perässään ja saimme nähdä munkkien askeettisen ruokasalin, missä oli pitkät pöydät seinän vierustalla, penkit molemmin puolin.
    Näköala ruokasalista oli upea laaksoon, missä oli riisiviljelmiä rinteellä.
    Laakson toisella puolella valtava kanelimetsä (Cinnamomum). Ja tietenkin valtavat kukkivat puut ja pensaat joitten nimistä en tiedä yhtään mitään.

    Kotimatkalla teimme ylimääräisen retken Weligamaan, missä on jännittävä saari lähellä valtatietä.
    Sinne voi kahlata laskuveden aikaan. Saarella on vanha lepokoti. Saarelle ei ole siltaa, vaan matka on suoritettava joko veneellä tai kahlaten laskuveden aikaan!
    Kun pääsimme rantaan, laskeskelimme että ehtisimme kahlata saarelle mutta takaisin paluu voisi olla epävarmaa.
    Venettä emme viitsineet vuokrata vaan
    päätimme palata hotelliin.

    Hotellin aula oli koristeltu kukkasin.
    Saimme kuulla että hotellissa olisi häät ja hääpäivällinen.
    Mekin saisimme syödä päivällisen yhtä aikaa häävieraitten kanssa.
    Jännittävää! Sain lainata Sriyanilta sarin, hän auttoi minua sen päälle pukemisessa.
    6 m kangasta!

    Kun häävieraat alkoivat tulla hotelliin, niin näimme mitä kauneimpia sareihin pukeutuneita naisia ja juhla-asuisia miehiä.
    Ei varmaankaan presidentin kutsuilla tai Nobel-juhlissa ole enempää loistoa!

    Häävieraille oli laitettu jotakin aitoa kansallisruokaa, jota he söivät käsin.
    Lautasen vieressä oli vesimalja, missä he huuhtoivat sormiaan.

    Päivällisen jälkeen oli diskoteekissa tanssia, kaikki olivat tervetulleita.
    Me emme jaksaneet tanssia vaan menimme rantaan katsomaan, josko näkisimme merikilpikonnia, jotka tulivat pimeällä kaivamaan munia hiekkaan.
    Alueella oli varoitustaulu, ettei kilpikonnia häirittäisi esim. salamavaloilla tai menemällä liian lähelle.

    Merikilpikonnat ovat uhattuja ja niiden puolesta tekevät srilankalaiset ihailtavaa työtä.
    Kilpikonnafarmien avulla yritetään pelastaa lajien jatkuvuus.
    Kävimme monella sellaisella farmilla, missä kilpikonnien munia oli haudattu hiekkaan. Joka laji merkitty kylttien avulla.
    Kuoriutumisen jälkeen niitä kasvatetaan eri altaissa koon mukaan.
    Suurimmilla "konnilla" oli n 60-70 kokoinen kilpi.
    Kun ne ovat tarpeeksi isoja, päästetään ne mereen.
  11. on ihana maa!
    Olin siellä juuri ennen hyökyaaltokatastrofia srilankalaisen ystävättäreni kanssa, joten minulla oli asiantuntija ja tulkki yksityiskäytössä!

    Saa ensinnäkin varautua siihen että kaikki ei ole yhtä hyvin järjestettyä kuin kotona.
    Jos asut hotellissa ja ihmettelet miksi rannat ovat tyhjät ja turistit makoilevat uima-altaan
    lähettyvillä, niin syynä on tunkeilevat rantamyyjät.

    Jos aiot tehdä ihania kävelyjä pitkin hiekkarantoja, laita sandaalit tai lenkkitossut jalkaasi, ettet saa hiekkakirppuja jalkapohjiisi, varpaan kynsien alle ja varpaitten väliin.
    Niistä voi nimittäin saada ikävän riesan vielä matkan jälkeenkin!

    Kun teet ostoksia, joudut maksamaan ehkä kolminkertaisen hinnan koska olet turisti!
    Tingi, tingi! Ehdota itse hinta.
    Jos myyjä pudistaa päätään, olet lähtevinäsi pois, jolloin myyjä huutaa sinut takaisin ja suostuu tekemään kaupan sinun ehdoillasi.
    Olin yksin eräässä putiikissa ja aioin ostaa pojalleni T-paidan. Kysyin hintaa ja mielestäni se oli OK. Kun sitten halusin XL-koon ja rupesin maksamaan, olikin hinta 20 rupia korkeampi!
    Muistutin, että ½ minuuttia sitten hinta oli 20 r halvempi. - Niin, mutta tämähän onkin koko XL, sain vastaukseksi.
    En voinut muuta kuin nauraa, kuinka turisteja muilutetaan!
    Muuten kaksipiippuinen juttu, kun ajattelee että siellä kuitenkin kaikki on halpaa, että oikeastaan ei kannata tinkiä.
    Mutta heidän periaatteensa, että srilankalaisilla on omat hinnat, turisteilla toiset, jurmii!
    Silloin kun ystävättäreni oli mukana, ei ollut tuollaisia ongelmia, mistä kerroin.

    Nuo oli niitä miinuspuolia, mitä sattui tulemaan mieleen.
    Plussan puolelle ehdottomasti maailman ystävällisimmät ihmiset, luonto, ilmanala.
    Lounaisosa Sri Lankasta on ns. vihreä alue, missä luonto on rehevää. Itä-koillissuunnassa kuivaa ja karua, kaktusmaisemaa.

    Olen alkanut kertoa tarkemmin matkastani 70+ palstalla. Jos haluat niin voit lukea, mitä minä ehdin nähdä parissa viikossa.
  12. Nähty on... Varsinkin jos menet suurkaupunkeihin kuten Rioon niin tuskin saat rauhassa kulkea.
    Varoitan rikollisuudesta. Turistit ovat avuttomia uhreja.
  13. ja juuri sen takia, että voisimme näitä eriäviä mielipiteitä "tuuletella" rauhassa, tarvitsemme
    sheriffiä apunamme, jonka tehtävänä on puhkoa mätäpaiseet heti alkuunsa, jotta nämä palstat pysyisivät terveinä eivätkä muuttuisi haiseviksi ajoksiksi.
  14. niistämään klopeilta nenut :D
    Hyvä BilMan!
  15. taitaa itseasiassa olla se että hän itse alkaa olla kaljupäinen, möhömahainen, elähtänyt tyyppi :D. Eli happamia ovat, sanoi....
  16. Rahalla voi ostaa talon mutta ei kotia.
    Rahalla voi ostaa seksiä mutta ei rakkautta.
    Rahalla voi palkata hyviä lääkäreitä ja sairaanhoitoa mutta ei silti saa ehkä terveyttä.
    Rahalla voi saada "kavereita" ympärilleen, mutta ei tosi ystäviä.
  17. - Ihmisen elämä on kuin uni, tapasi tätini sanoa haikealla äänellä.
    Olin nuori ja monet tuollaiset lausahdukset tuntuivat klisheiltä, samoin valitukset selän kolottamisesta sun muusta.
    Nuo klisheet ja valitukset ovat totista totta tänä päivänä!

    Niinpä todella tuntuu että ihmisen elämä on kuin unta vaan.

    Olen katsellut vanhoja super 8-filmejä nyt kun niitä siirretään DVD:lle ja katsellut mm vanhempiani ja ajatellut: Hyvänen aika, äiti on tuossakin nuorempi kuin mitä minä olen nyt!
    Kun sitten tekee ajassa kymmenenkin vuoden loikkauksen ja katsoo taas jotakin filmin pätkää niin alkaa huomata muutoksen.

    Aika tekee tehtävänsä. Ja mikä tuo ajan tehtävä sitten lienee?
    Antaa meille viisautta kokemuksen kautta, ennenkuin on aika jättää kaikki?
    Miksi meillä ei voisi olla viisautta jo silloin kun olemme nuoria, vahvoja ja kauniita?
    Meistä monet ovat saaneet oppia paljon asioita "kantapään kautta".
  18. Tuktuk, kolmipyöräinen mopoautomme, kuljettajineen odotteli jo hotellin edessä, kun aamiaisen jälkeen olimme varustautuneet aloittamaan tutustumiskierroksemme.

    Ensimmäinen kohde oli Sriyanin isä, 93-vuotias vanhus, joka srilankalaisten olosuhteitten mukaan on rikas mies, plantaashin omistaja, asuu isossa talossa yksinään.
    Silti hän ei ole yksinäinen. Naapurit auttavat häntä ja saavat tietenkin avustansa korvausta.
    Naapurin rouva tulee laittamaan hänelle ruokaa joka päivä, pesee pyykit ja siivoaa.

    Kun poikkesimme valtatieltä pienelle sivutielle niin tuntui että ajamme suoraan viidakkoon.
    Ykskaks putkahti talo esille, mutta oli aivan kasvuston ympäröimä nurkkia myöten.
    Siellä kasvoi kaikkia eksoottisia hedelmiä: papyaa, mangoa, erilaisia banaaneja.
    En tiennyt, että banaanejakin voi olla niin monen värisiä!
    Parhaalta maistui pienet, ns. babybanaanit, sitten oli myös valtavan suuria ruoanlaittoon soveltuvia banaaneja. Oli lilan värisiäkin banaaneja.
    Vahinko ettei voi laittaa kuvia tähän mukaan!

    Oli liikuttavaa nähdä kun vanha isä ja tytär
    tapasivat toisensa. Jokainen tapaaminenhan voi olla viimeinen vaikka isä näyttikin terveeltä ja hyvinvoivalta kaikin puolin.
    Olemme tottuneet ajatukseen että vanhat kuolevat ensin, hyvässä järjestyksessä, mutta yhtä hyvinhän olisi Sriyani ja minä voitu mennä hyökyaallon mukana.
    Sriyanin isä oli täysin selvä ajatuksiltaan, iloinen ja sydämellinen.
    Mikä ihmeellisintä: ei rypyn ryppyä koko vanhuksessa!
    Mahtaako tuo ilman kosteus olla iholle hyvä?
    Tai aasialainen, buddhistinen elämäntyyli ja ajatustapa?
    Huolethan tekevät aina ihmisen murheellisen
    ja vanhan näköiseksi.
    Buddhismin mukaan ihmisen elämään kuuluu aina kärsimystä.
    Sitä emme voi välttää, mutta voimme ottaa oikean asenteen ja tehdä kärsimyksestämme niin siedettävän kuin mahdollista.

    Hänen hoitajansa olivat saaneet kuulla että on tulossa vieraita ja meitä odotti katettu pöytä.
    Pikkuhiljaa tuli naapuristosta väkeä ja meitä
    oli kaikenkaikkiaan kolmisenkymmentä henkeä koolla.
    Monet halusivat tietenkin tavata Sriyania ja kuulla hänen olostaan jossakin kaukana lumisessa pohjolassa.

    Sriyanin isän luota jatkoimme matkaa tunnetun kirjailija-filosofin Martin Wickramasinghen kotiin, joka tällä hetkellä toimii kotiseutumuseona.
    Siellä katselimme alkeellisia työvälineitä joita on käytetty aikoinaan, sekä maanviljelyksessä että kalastuksessa ym. Siellä oli tosi mahtava kokoelma erilaisia vaunuja, joita on käytetty eri tarkoituksiin. Monet englannin koloniaaliajalta.
    Siellä oli myös kantotuoleja, joilla näitä rikkaita kolonisteja on kannettu eri tilaisuuksiin.
    Sriyani kertoi, että heitäkin kannettiin kouluun sellaisella kantotuolilla.
    Sriyani on 53 vuotta vanha!

    Kirjailijan koti oli valtavan puiston keskellä. Eri kasvit ja puut oli tarkoin nimetty, koska alueella käy paljon koululaisiakin ja saavat samalla oppia tuntemaan eri kasveja nimeltä.
    Alueella oli betoninen "pitkospolku", n 60 cm:n korkeudella oleva polku, jotta alueella voisi liikkua myös silloin kun monsuunisateet aiheuttavat tulvia.
    Miltähän alue näyttää tänään, sitäkin olen miettinyt.

    Tuktuk-kuljettajamme odotteli kärsivällisesti aitauksen ulkopuolella.
    Ehtisimme vielä tehdä pienen veneretken, ainakin kävisimme rannassa katsomassa minkälaisia veneitä oli tarjolla...

    Kun tulimme rantaan, oli tarjolla kaksi kyseenalaisen näköistä moottorivenettä ja katamaraani.
    Päätimme uskaltautua "seitsemän saaren-ajelulle" ja valitsimme moottoriveneistä sen, joka näytti turvallisimmalta. Kuljettaja mukaan. Niin myös tuktukin kuljettaja, joka oli iloinen päästessään ilmaiselle retkelle.
    Veneen omistaja otti muovitunkillisen polttoainetta, aukaisi tunkin korkin ja ujutti muoviletkun tunkkiin. Sitten mentiin!

    Ei ollenkaan hullumpaa, kun pääsi trooppisesta helteestä vesille tuulettumaan!
    Eräs paikka oli täynnä katamaraaneja, siellä pyydystettiin katkarapuja.
    Mitä tasapainotaiteilijoita nuo kalastajat ovatkaan!
    He seisoivat yhdellä jalalla kapeassa katamaraanissa, meloivat toisella jalalla reunan yli vettä, samalla kun he heittivät rapuverkkojansa veteen!
    Minä tahdon kaatua nurin kun vedän pitkiä housuja jalkaani ja seison muutaman sekunnin yhdellä jalalla!

    Yhdellä saarella oli buddhistitemppeli, sinne Sriyani halusi mennä maihin.
    Ranta näytti sellaiselta, ettei sinne noin vaan tulla, mutta veneen kuljettaja tunsi paikan ja ajoi suoraan "pöheikköön", mistä löytyi aivan sopiva paikka veneelle ja kahlasimme lopun matkaa rantaan.
    Edessämme oli jyrkkä ja kapea polku, joka johti temppeliin ja kolmen munkin asumaan taloon.
    Vanhin munkeista lähti näyttämään meille temppeliä.
    Siellä saimme toistaa munkin perässä erään lupauksen, josta minä en ymmärtänyt mitään, ennenkuin toimituksen jälkeen, kun Sriyani tulkkasi minulle.
    Olimme luvanneet, ettemme valehtele, emme varasta, emme ole uskottomia, emme tapa emmekä juo alkoholia! Lupaus in blanko :)

    Tämä veneretki oli hyvin ajoitettu, sillä veneen kuljettaja alkoi katsella huolestuneena muovitunkin tyhjenemistä...Pääsimme kuitenkin viimeisillä tipoilla takaisin kotirantaan ja sitten tuktukin rynkytykseen kuoppaisella tiellä
    ja takaisin hotelliin.
    Tuktukin kuljettajalle oli Sriyani varannut huoneen, hän olisi kuljettajamme seuraavanakin päivänä.
  19. että Selema sitä Tummelia olis varannut sitä varten että titanium mies saa naisten "utareita" hieroa... :D
    Voi vaan kuvitella miltä tuo Seleman armeija näyttää varusteluista päätellen: vihreät kypärät päässä, verkkopaidoissa ja kärpäslätkä aseena!
  20. on "rimpsalla" ja pyysi ilmoittamaan että Titanium man sopisi Robinson-porukkaan kuin nyrkki silmään Perjantain ominaisuudessa.
    - Vihdoinkin Perjantai, hän huokaisi vaikka on sunnuntai.
    Käy nyt vaan se massöörikurssi niin voidaan olla varmoja, että tyttöjen lihakset pysyvät kunnossa niissä ankarissa olosuhteissa, mihin Selema aikoo porukkaa viedä...
    21. 110 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt