mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Mikä ero on kun puhutaan "isän tytöstä" ja "mamman pojasta"?
    Ainakin minun korvissani kuullostaa niinkuin puhuttaisiin jotenkin ihailevasti isän tytöstä, mutta sitten hiukan halventavasti mamman pojasta.

    Oletteko tytöt/naiset ajatelleet että miten mies kohtelee ja puhuttelee äitiään, sillä tavalla hän tulee kohtelemaan myös vaimoansa?
  2. Ensimmäisen päivän päätimme levätä ja yrittää selviytyä ”jetlaakista”,
    kellonajan siirtymisestä johtuvasta väsymyksestä ( 6 tuntia edellä).

    Menin tietenkin rannalle ottamaan aurinkoa ja ihmettelin, miksi niin
    ihana ranta oli tyhjä ja kaikki turistit olivat uima-altaan ympärillä
    makoilemassa.
    Kohta se selvisi, kun levitin aurinkotuolini... Sieltä täältä alkoi lähestyä
    rantamyyjiä tuolini ympärille. Päätin sisukkaasti olla heistä välittämättä
    ja käänsin vaan kinkut taivasta kohti ja olin nukkuvinani :)
    Lopulta kyllästyin, otin tuolini ja palasin takaisin allasalueelle.
    Hotellialue oli vartioitua aluetta. Vahteja vilisi vielä iltapimeälläkin
    pensaikossa ja kaikki kaupustelijat saivat kiltisti pysytellä alueen
    ulkopuolella.

    Ei siis ihme, että turistit, jotka halusivat olla rauhassa, pysyttelivät mieluummin vartioidulla alueella kuin menivät rannalle, mikä olisi muuten houkutellut valkoisine kymmenien kilometrien pituisine hiekkarantoineen.
    Joka halusi, meni rannalle tekemään kauppoja, ei muuten.

    Kävelin kuitenkin monta kertaa päivässä, jos oli tilaisuutta, paljain jaloin
    vesirajaa pitkin, tein monen kilometrin pituisia kävelylenkkejä.
    Käännyin aina yhden uimavahdin tornin luona takaisin piirrettyäni ensin
    suuren sydämen hiekkaan ja katsottuani että Intian valtameri huuhtoi
    terveiseni mukanaan jonnekin maapallon toiselle puolelle...:)

    Eräänä päivänä kun olin lenkilläni, juoksi perääni pieni poika, kookos-
    pähkinä kädessään. Ihmettelin hänen äänensä käheyttä, mutta sitten
    ajattelin että ehkä hän on menettämässä äänensä sen takia että valtameren
    pauhun yli on yritettävä kiinnittää turistien huomiota ja myydä pähkinöitä.
    Hän kertoi isänsä kiipeävän palmuihin pähkinöitä tiputtelemaan ja hän
    juoksee rannalla niitä myymässä nyt kun on joululoma koulusta.
    Ostin kookospähkinän häneltä. Tottuneesti hän aukaisi pähkinän toiseen
    päähän ”luukun” viidakkoveitsellään. Pähkinä oli täynnä kirkasta mehua,
    todella hyvää ja virkistävää.
    Pojan nimi oli Lahiru. Hän kertoi hyvällä englannin kielellä elämästään.
    Tapasimme joka päivä ja vaihdoimme kuulumisia. Meistä tuli ystävät.
    Annoin hänelle aurinkolasini viimeisenä lomapäivänä, samoin lippikseni.
    Vaihdoimme osoitteita ja hän toivoi että lähettäisin hänelle kuvia lumisesta
    Ruotsista.

    Lähetinkin suuren maisemakortin ja sain vastauksena kirjeen, joka oli
    kirjoitettu kolmella käsialalla, aikaihmisten käsialaa, ei merkkiäkään
    Lahirun lapsellisesta käsialasta.
    Kirjeessä oli myös pankkitilinumero johon ”Lahiru” pyysi laittamaan rahaa.
    Sriyani varoitti lähettämästä mitään. Hän sanoi, että joku käyttää länsimaalaisten osoitteita hyväkseen, joku on vaan varastanut lähettämäni kortin ja yrittää hankkia rahaa...

    Lahiru ja hänen perheensä asuivat n 15 m vesirajasta, eivätkä varmasti ole
    selvinneet hyökyaallosta...

    Rantamyyjien joukossa oli myös nuori mies, joka kantoi monen metrin
    pituista pyton-käärmettä harteillaan, talutuksessa hänellä oli myös
    marakatti.
    Hän asetti käärmeen hiekkaan, otti säkistä huilun ja antoi pienen huilun
    näköisen esineen myös marakatille. Sitten he soittaa lurauttivat pienen
    sävelmän. Marakatti alkoi nuoleskella ”huiluansa”, ehkä siihen oli
    sivelty jotakin imelää, että se suostuisi ”soittelemaan” :)
    Mies itse hymyili turisteille ja odotti että saa rahaa, jolloin tulisi esityksen
    toinen osa... En usko, että käärme olisi liikahtanutkaan hiekasta. En ehtinyt
    nähdä koko aikana, että hän olisi päässyt niin pitkälle, että käärmekin olisi
    osallistunut näytelmään.

    Jetlaakista selviytymisen jälkeen lähdimme tutkimaan lähiseutuja.
    Siitä seuraavalla kerralla.
  3. Yritin lukea ja seurata mitä palstoilla kirjoitellaan,
    mutta täytyy sanoa että ei mieltä ylentävää luettavaa kovinkaan paljoa löytynyt, masentuneeksi niistä tulee.

    Itselläni on ollut niin paljon muuta ajateltavaa,
    mutta nyt kun voimat alkavat taas palata niin eiköhän yritetä sheriffin suosiollisella avustuksella pitää juipit "lyhkäisinä" niinkuin täällä meillä päin sanotaan!
  4. Kävelyretkillä minäkin käsittelen vaikeimmat asiat.
    Ulkona vapaudessa on enemmän tilaa, jolloin omat vaikeudet tuntuvat pieniltä/pienemmiltä kuin jos pysyttelisi neljän seinän sisällä ja
    tuntisi että kohta kaatuvat seinätkin päälle :)

    Tuo huolien poistyöntäminen ja piilotteleminen on meille monelle tuttua.
    Lopulta voi tulla seinä eteen, lumipallosta tulee valtava vyöry, pisara
    menee yli laidan...
    Parempi on kohdata vaikeudet suoraan, silmästä silmään, heti,
    ja yrittää selvittää itselleen mistä on kysymys.

    Pitkäaikainen asioitten vatvominen ja miettiminen vie turhaan energiaa
    muista mukavammista asioista.
  5. Vihdoinkin, 9.12.2004, olimme Sriyani ja minä Arlandan lentokentällä!
    Jännittävä matkamme alkaisi!
    Viimeiset tekstiviestit, hyvän matkan toivotukset, ”minä rakastan sinua”
    ja muuta asiaan kuuluvaa, ennenkuin survoimme kännykät käsilaukkui-
    himme ja menimme gatelle.

    Edessä pitkä lentomatka, välilasku Sharijassa, eräässä seitsemästä arabi-
    emiraateista. Sitten monen tunnin bussimatka Colombosta etelärannikolle
    Habaraduwaan Koggalaan.
    Olimme perillä 29 tunnin matkan jälkeen! Oli aamu kl 6 paikallista
    aikaa, kun bussi kaarsi korkean muuriaidan sisälle. Porttivahti oli
    aseistettu ja siinä tuli ensimmäisen kerran mieleen, että maassa on sisällis-
    sota.
    Hotellin henkilökunta kiiruhti laittamaan meille aamiaista ennen
    varsinaista aamiaisbuffettia ravintolassa, kantopojat tulivat viemään
    matkalaukkumme huoneisiimme.
    Aamiaisen jälkeen teimme vaan pienen katsastuksen hotellin ympärillä.
    Intian valtameri pauhasi taustalla. Palmut ja muut eksoottiset kasvit
    saivat aikaan tunteen: olet kaukana kotoa!
    Oli ihanaa mennä suihkuun ja kömpiä lakanan alle. Mitään vilttejä tai täkkejä
    ei ollut. Lakana oli taitettu yhdestä kulmasta auki ja taitteeseen oli pujotettu
    ihanan tuoksuinen kukkanen. Luulin että se oli vaan tervetulotoivotuksena
    siihen laitettu, mutta se kuului jokapäiväisiin petausrutiineihin, samoin
    tuoreet kukka-asetelmat maljakoissa.
    Niin nukahdin meren ja ilmastointilaitteitten esittämään duettoon...

    Paikka oli strategisesti valittu, Koggalasta ei olisi pitkä matka nähtävyyksiin,
    joita Sriyani halusi esitellä. Hänellä oli myös seudulla tuttavia, jotka voisivat
    toimia yksityiskuljettajinamme niin monta päivää kuin halusimme.
    Pitkät matkat ei ole sama asia kuin kilometrimäärä, vaan AIKA joka kuluu
    matkan suorittamiseen.
    Tiet ovat kapeat ja kuoppaiset, kulkuneuvoja paljon ja vauhti kova.
    Kaiken liikenteen keskellä maleksivat lehmät, kutut, kanat ja koirat.
    Kuolleita eläimiä tiellä, joita autoilijat kiertelevät kovassa vauhdissa.
    Sitten nämä ”tuktukit”, kolmipyöräiset mopo-autot, joitten on myös
    mahduttava joukkoon! Meikäläisittäin katsottuna liikennesääntöjä ei
    näyttänyt olevan ollenkaan! Ei siellä käytetty vilkkuja kun lähdettiin
    tiepuolesta taas liikkeelle, ei edes katsottu taakseen, oliko reitti selvä!


    (Seuraavalla kerralla kerron ensimmäisistä retkistämme.)
  6. Tästä matkasta kertominen onkin viivästynyt, niinkuin tiedätte ja ymmärrätte...
    Se oli ihanin matka, minkä olen eläessäni tehnyt.

    Sri Lanka on suurinpiirtein Tanskan kokoinen maa.
    Asukkaita on yli 19 milj. Kansa muodostuu singaleeseista, tamiileista, mooreista, burgheista, malayeista, veddoista...
    Viralliset kielet sinhala ja tamiili. Uskonnot buddismi, hinduismi, kristinusko ja muslimejakin on jonkun verran.

    Maa on ollut monen eurooppalaisen maan siirtomaana, Portugalin, Hollannin ja Englannin. Tuli itsenäiseksi Ceyloniksi 1948, muutti nimen v -72 SriLankaksi.

    Enlannin koloniaaliajan jälkiä ja vaikutelmia näkee vieläkin, suuria palatsimaisia kartanoita, joissa nykyään saattaa olla hotellitoimintaa.
    Tietenkin myös kaikki viljelmät ja plantaashit, jotka entiset "isännät" ovat perustaneet.

    SriLanka on köyhä maa ja niin myös sen asukkaat. Heidän onnensa on että saarella on niin runsaasti ruokaa, eikä kenenkään tarvitse kärsiä suoranaista nälänhätää.
    Itse en kajonnutkaan liharuokiin koko aikana, vaan söin niistä luonnonantimista, mitä siellä oli, valmistettuja ruokia. Ei ollut nälkä.

    Ihmisten ystävällisyydellä ja auttavaisuudella ei näyttänyt olevan rajoja.
    Sekin havainto, että vanhuksetkin olivat niin kauniita ja suoraryhtisiä ja tyytyväisen näköisiä, ihmetytti hyvinvointivaltiosta tullutta turistia....Ei siellä nähnyt kurttuisia otsia, alaspäin venyviä suupieliä. Liekö heillä jokin salaisuus kuinka elämää on elettävä, kuinka elämä ja sen ehdot on otettava vai onko
    buddhismilla ja sen ideologialla vaikutusta?

    Kirjoitan itse matkakokemuksista erikseen.
  7. että kun tulee vanhaksi, saa myös kunnioitusta
    pelkän iän perusteella, vaikka olisi yhtä pirullinen tai vielä pirullisempi kuin nuorempana.
    Ei, kyllä mielestäni kunnioitus on jollakin tavalla ansaittava. Se on rehellisempää.
  8. On varmaankin suuri ero itsevalitulla yksinäisyydellä ja yksinäisyydellä johon on pakko sopeutua.

    Niinkuin kirjar kertoi jo pienenä hakeutuneensa yksinäisyyteen, niin tein minäkin.
    Ehkä se on luonnollista tällaiselle, joka on kasvanut suurperheessä, missä ei ole ollut mahdollisuutta olla yksin, vaan oli aina oltava jonkun pienemmän paimenena, että kaipuu saada olla edes hetki vapaana oli suuri. Muistan vieläkin, mikä nautinto oli jos onnistui joskus vilahtamaan toisten huomaamatta yksin metsään leikkimään, rakentamaan majaa, piirtelemään hiekkaan ja vaan olemaan...lapsi.

    Vaikka olenkin sosiaalinen ja toisten seurassa viihtyvä, viihdyn yhtä hyvin yksin enkä koskaan ole tuntenut itseäni hyljätyksi ja yksinäiseksi.
    Yksinäisyyteni on vapauteni, josta voin seurailla maailman menoa kaikessa rauhassa.
    Teen pyrähdyksiä yksinäisyyteni ympärille ja palaan aina yhtä mielellään takaisin yksinäisyyteen.

    Kaupungissa asuessa oli ympärillä myös kaupungin melu ja humu, joka saattaisi korostaa yksinäisyyden tunnetta kaiken keskellä, jos tuntisi olevansa yksinäinen.
    Nyt on ympärilläni melun sijasta maaseudun rauha ja hiljaisuus, joka hyväilee läsnäolollaan.

    Uskon myös että jos on hyvä sosiaalinen verkosto ympärillä, koostuipa se sitten naapureista ja hyvistä ystävistä tai muista läheisistä ihmisistä, jotka antavat turvallisuuden tunteen ja tunteen siitä että joku välittää sinusta ja pitää sinusta, niin perusturvallisuus karkoittaa yksinäisyyden tunteen pois.
  9. kaksi maata, joissa on paljon yhteistä, mutta ovat niin erilaisia kokemuksia tavalliselle turistille.

    Brasiliassa oli sateisin kesä aikoihin, olin siitä jo saanut tietää etukäteen ja olin aikonut pysytellä kotona, mutta sitten satuin saamaan halvan lentolipun ja lähdin kuitenkin :)
    Brasilian n 182 miljoonan asukkaan joukkoon mahtuu paljon köyhyyttä ja epätoivoa.
    Valtiolla on oma ohjelmansa, Fome Zero (Nollanälkä), köyhyyden torjumiseksi. Vapaa-ehtoistyötä tekevillä on ylivoimainen tehtävä, kun he yrittävät auttaa päämäärään pääsemisessä.

    Suurkaupungeissa, kuten Rio de Janeirossa, näkee paljon juuri näitä köyhiä ja yhteiskunnan ulkopuolella olevia ihmisiä, intiaaneja, katulapsia, vanhuksia, prostituoituja.

    Natal, missä olin pari päivää ennen kotimatkaa, on pohjoismaalaistenkin suosima turistikohde, mutta valitettavasti siellä näkee samaa kuin Thaimaassa, lasten hyväksikäyttöä.
    Teki mieli mennä potkimaan niitä läskipäitä, jotka olivat lomallensa lähteneet lastenraiskaustarkoituksessa.

    Sateista ja noista negatiivisista puolista huolimatta oli mukava tavata ystäviä, joitten kanssa kävimme katselemassa taidetta, huvittelimme iltaisin gafieroissa (sambahalleissa), missä voi syödä, juoda ja tanssia.
    Ipaneman ja Copacabanan rannat olivat tyhjät, mutta pikkupoikien jalkapallonpeluuta ei sateetkaan häirinneet. Siellä kasvaa uusia Peleitä ja Maradonia.

    Jos elämänmeno on rajua ja sykkivää Brasiliassa,
    niin se on sykkivää myös SriLankalla, mutta aasialaisella tavalla, näennäisesti rauhallista, hillittyä kiirettä!
    Kirjoitan kohta SriLankan matkasta enemmän.
  10. ehkä tämän ongelman voi kiertää tällä tavalla, että aloittaa kirjoittamalla otsikoksi sen nimimerkin, jolle haluaa vastata?
    Tätä menetelmää voisi käyttää niin kauan kuin palstan häiriköinti on laantunut.
  11. Yksi niksi saada asialliset viestit pysymään ketjussa on kirjoittaa vastaus klikkaamalla ensin
    ketjun avaajan viesti esille ja kirjoittamalla vastauksensa sen perään.

    Näin kulkee ketju "vasenta laitaa" ja häirikköviestit on helppo poistaa yksitellen.

    Niin pian kuin ketju alkaa muodostaa portaan ja
    siitä joutuu poistamaan keskeltä jonkun asiattoman viestin, niin asiattoman viestin jälkeen tullut ketju myös häviää.

    Yritetään tehdä kaikkemme että häiriköinti vaikeutuu!
  12. Onnea vaan ellumari! Kunhan on aika ruveta opettamaan Joppea "koirien tavoille" ja joudut käyttämään äänivarojasi sillä tavalla että Joppe ymmärtää että nyt emäntä on tosissaan, niin epäilen, että se on alussa vaikeata.
    Joppe veikistelee ja peuhaa ja manipuloi...
    Mutta kun pidät mielessä että lasten ja koirien kasvatuksessa on oltava johdonmukainen ja rakastava, niin hyvin menee!
    En tiedä, olisiko se menetelmä hyvä soveltaa miehiinkin ;-)

    Muuten kiva palailla tuvalle katsomaan että porukka on täällä uskollisesti tapailemassa toisiaan.
    ZOZin taisin nähdä Brasiliassa, siellä ruostuu tällä hetkellä enemmän kuin ruskettuu :-);-)
  13. en oo ollunna ameriikoessa vae Rasiliassa käväsin sen jäläkeen ku selevisin hengissä siitä uasian sunamista...
    Tuo hatturiähkä jäe piähän ku en viihtinnä kantoo satteenvarjoo niin pistin levveelierisen hatun piähän. Siellä sato koko aejan.

    Nuo silimälasithan mulla olj piässä ku uattelin että sitä nyt piäsöö niille Riijon kuulusille uimarannoelle, Ipanemaan tae Kopakapaanaan, mutta kissanviikset...

    Nuo hampaat....Kävin valakasuttamassa hampaat ja
    ottivat maenoskuvan, käskivät lirkuttoo ies yhen
    hampaan huulen piälle että muuttii näkköö että
    nikotiini ja muu tökötin häviää kemian avulla...

    Selema isköö kohta uuvestaan! Moe!
  14. kaikille kahvipirttiläisille!
    Olen ollut kauan poissa palstoilta, reissujen takia.
    SriLankan reissun jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan.
    Olen tehnyt lyhyen matkan myös Brasiliaan, missä satoi melkein koko ajan, mutta muuten oli kiva tavata sikäläisiä ystäviä ja ottaa opikseen toisenlaisesta elämänmenosta.

    Ihanaa huomata että täällä on saatu sheriffi järjestyksestä huolehtimaan! Nyt ehkä useammat uskaltautuvat taas kirjoittelemaan.
    Ajatelkaa että kolmisen vuotta on palstoilla saanut vapaasti riehua yksi ja sama häirikkö...
    joka on tehnyt paljon tuhoa näillä palstoilla.

    Täällä Smoolannissa paistaa aurinko, lumikinokset hohtavat korkeina ja valkoisina,
    mutta eiköhän ne siitä taas kohta sula pois.

    Hyvää ja leppoisaa päivän jatkoa kaikille!
  15. www.vaarinvarasto.com/
  16. ja jauhelihakastike tuntuu olevan lasten suosikkeja. Samoin lihapullat, joko makaroonien tai muusin kanssa.
  17. Musiikkia unelmoimiseen:

    Grieg: Morgonstämning ur Peer Gynt
    Händel: Dagen är nära ur Rinaldo
    Händel: Sarabande ur Oboekonsert nr 3
    Nielsen: Dimman lättar
    Myers: Cavatina
    Borodin: Notturno ur Stråkkvartett nr 2....
  18. Olin SriLankalla juuri ennen joulua, tulin kotiin
    runsas vuorokausi ennen syöksyaaltokatastrofia.
    Olin Habaraduwassa, Callen lähellä.

    Ystävättäreni, joka on srilankalainen, on saanut kuulla sukulaisiltaan
    että rantatie Colombosta etelään alkaa olla ajokunnossa.
    Sehän ei häävi ollut kyllä ennen onnettomuuttakaan.
    Itse olen saanut yhteyttä Koggala Beach-hotellin
    pääkonttorille,
    mistä he sähköpostitse ovat ilmoittaneet pystyvänsä jo ottamaan vastaan turisteja.

    Jos kysymyksessä on pelkkä lentotuolin varaaminen niin en usko että on ongelmia.
  19. ja ukkostaa....Onneksi pããsen huomenna kotimatkalle :) Ja kotona on kuulemma
    mahtavasti lunta :)
  20. Brasiliassa on sateisin kesã aikoihin.
    Tããllã siis SATAA, eikã tihkuttele. Olen ollut
    Riossa muutaman päivän, Copacabanan ja Ipaneman
    rannat ovat tyhjãt, paitsi pikkupoikien jalkapallon peluuta ei sadekaan estã.
    21. 111 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt