laura.piekkari

Vapaa kuvaus

Aloituksia

4

Kommenttia

503

  1. miksi minut herätettiin tänään yhdessä nousevan auringon kanssa... Kun olin aikani miettinyt, miten suuri on se armo, että Jumalan aurinko Kristus saa säteillänsä paistaa sydämeen ja lämmittää, piti jo tulla tänne koneelle.Ikinä en ole tähän aikaan koneella ollut.

    Mitä et olisi minusta uskonut?

    Minä uskon sen kaiken, mitä Raamattu sanoo.

    Synnit saa - ja on hyväkin - tunnustaa toinen toiselleen Jumalan omien kesken. Paljon apua ja lohdutusta saa ja taakka kevenee, kun on toinen Jumalan tunteva, jonka kanssa voi puhua kaikesta ja jolla on kokemusta Jumalan yhteydessä elämisestä, eikä vain sanoja.

    Mutta oma, elävä yhteys Vapahtajaan on löydettävä, eikä alettava elää jonkun toisen kautta. Jeesus tulee jokaisen luokse henkilökohtaisesti - antaa kuulla äänensä ja löytää armon ja rauhan - kun on hänen aikansa.

    Meille aika on aina sovelias, mutta hänellä on omat aikansa, milloin hän tulee ja ottaa kaiken kuorman pois. Jos armo olisi aina otettavissa, niinkuin useimmat uskovan nimiset tuntuvat kuvittelevan, ei meillä olisikaan Elävää Jumalaa.

    Se ei ole otettavissa aina kuin apteekin hyllyltä. Jumala kasvattaa meitä kuin isä poikaansa, joka on hänelle rakas. Kasvatuksen päämäärä on se, että oppisimme pitämään Jumalan suurta Armoa siinä arvossa, joka sille kuuluu ja käsittäisimme mitä meiltä todella puuttuu, jos armo puuttuu. Näin hän kiinnittää meitä itseensä ja tekee siteet lujiksi ja kestäviksi.

    Mikään kasvatus tai kuritus - tuntui se sillä hetkellä miten kovalta hyvänsä - ei ikinä nouse Jumalan vihasta, vaan äärettömästä rakkaudesta ja kärsivällisyydestä meitä kohtaan. Hän tietää minkälaista tekoa me olemme ja tahtoo uudestisynnyttää meidät elämään uutta elämää hänen yhteydessään Vapahtajan kautta.
  2. ihmisten edessä seisomaan nouseskelu on kaikista hulluinta pelleilyä (toki moni sen tekee vilpittömästi petettynä).

    Siinä ei Totuuden Henki toimi, sillä ei siinä pääse tuntemaan ihmisen tilaa Jumalan edessä. Jos hänellä on jokin armon este, josta Jumala tahtoisi auttaa vapauteen, niin silloin vain vahvistetaan vihollisen valtaa, jos siihen päälle julistetaan armoa.

    Jumala ei koskaan tarkoita ihmiselle pahaa, vaan aina vain suurempaa armoa ja vapautta, mutta hän haluaa tehdä sen todellisesti ja syvältä ja parantaa aivan koko sydämen.

    Myös silloin kun hän jättää ihmisen vielä sidotuksi, on hänen tarkoituksensa saada ihminen vedetyksi lähemmäs itseänsä - ja tätä ymmärtämättömät päästäjät ovat estämässä kaikin voimin. He tuhoavat ja estävät Jumalan työtä, kun hän olisi viemässä ihmistä suurempaan vapauteen, kirkkaampaan valoon!

    Näin tehdessäänkö he todella pelastuisivat ja saisivat kiitoksen Taivaan Jumalalta?
  3. tietenkään puhu itseänsä vastaan, mutta hän sanoo
    ensin:'Ottakaa Pyhä Henki.' Vasta sen jälkeen 'joiden...'.

    Usko ei ole joka miehen. Niin ei Pyhä Henkikään ole jokaisessa, joka niin luulee.

    Ne, joissa Isä, Poika ja Pyhä Henki todella saa hallita viisautena, valona ja voimana, niissä toimii Jeesus itse, jolla on avaimet hallussaan (Ilm.1)

    Jeesus ei koskaan toimi itseään vastaan - niinpä tällainen ihminen ei koskaan mene sotkemaan ja keskeyttämään Jumalan työtä toisen ihmisen kohdalla, vaan Jumalan Hengen ohjaamana vain vahvistaa sen, minkä Jumala itse jo on tälle etsivälle Henkensä kautta antanut - ja jos ei ole vielä saanut antaa, vaan tämän sydän on ahdistunut ja levoton, niin parhaansa mukaan ja rukoillen pyrkii saattamaan häntä perille Elävän Jumalan yhteyteen Jeesuksen Kristuksen Vapahtajan kautta.

    Jos lähdetään synnyttämään Jumalan lapsia ihmisvoimin, niin se ei ole kestävää, eikä rauha ole Jumalan Rauha.

    Isämeidän rukouksessa sanottu anteeksiantaminen tarkoittaa sitä minun ja sinun lihassa asuvaa anteeksiantamatonta mieltä - että sen on kuoltava pois, niinkuin kaikkien lihan tekojen, jotta se ei olisi esteenä omalle anteeksisaamasellemme.

    Jumalan Hengen Rakkaus ei muistele kärsimäänsä
    pahaa, vaan kärsii kaiken ja peittää kaiken, jotta minä kaikki muut voisimme pelastua.
  4. Ilmestyskirjassa mainittu, että Jumalan Pyhä Sana on seitsemällä sinetillä lukittu.

    Ainoastaan Karitsa, Jeesus Kristus,Vapahtajamme, voi nämä sinetit avata.

    Jumalan tarkoitus on ne meille avata.

    'Vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään asti'.

    Näin Jumala johdattaa omiaan - niitä, joita hän saa johdattaa - valosta valoon ja kirkkaudesta aina suurempaan kirkkauteen.
  5. ettei uusi ihminen hetkessä synny, kuten ei luonnollinen ihminenkään.
    Ensinhän se sikiää ja kehittyy pitkään piilossa.

    Kuitenkin, jos lapsi on lähtenyt kehittymään, lähestyy vääjäämättömästi se aika, jolloin sen on synnyttävä tähän maailmaan.
    Mitä lähempänä tuo hetki on, sitä vaikeammaksi olo äidillä käy.
    Kun poltot ovat kovimmillaan ja lapsen syntymän hetki koittanut, on äidillä usein tunne, että tästä ei selvitä, vaan henki lähtee, ennenkuin lapsi syntyy.
    Sitten yhdessä hetkessä lapsi on maailmassa, kaikki tuska ohi ja sanoinkuvaamaton onni ja riemu tuskan tilalla.

    Näin käy myös uudestisyntyminen.
    Jokainen, jolle se on tapahtunut, myös tietää sen. Se on niin suuri ja mullistava tapahtuma, vaikka se ei saman kaavan mukaan kaikilla käykään.

    Mistään eri tiloista tai askelmista en Raamatussa löydä puhetta, mutta seitsemän on Jumalan täydellisyyden luku ja tuohon täydellisyyteen Jumala meitä haluaa vähä vähältä
    kasvattaa. Kasvatuksessa tarvitaan aina myös viisasta kuritusta, jossa on rakkaus takana. Tätä Jumala meille antaa. Hänellä on aina iankaikkisuusnäkökulma, me katsomme usein vain tätä elämää.
  6. on se luulo, että ihminen ei ilman toista ihmistä voi saada syntejänsä anteeksi - samoin kuin sekin, että hän ne saisi anteeksi siten, että joku ne hänelle latelee anteeksiannetuiksi.
    Täysin väärinymmärrettyä tulkintaa kaikki, ihmistouhua, petosta!

    Tietenkin kutsu ensin tulee kuulla joltakin tai lukea, ennenkuin sen voi vastaanottaa, mutta tämä Jumalan välikappale on vain kuin äänitorvi, jonka kautta Jumala huutaa - ei sen enempää.

    Siitä eteenpäin kuuluu tämä Jeesuksen sana:'minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven, minä käyn hänen luoksensa sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani'.

    Toisessa kohdassa sanotaan:'Me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen tykönsä asumaan.'

    Ei tässä puhuta yhdestäkään ylimääräisestä välimiehestä Jeesuksen lisäksi. Ei sellaista ole, eikä saa olla!


    Avainten valta Raamatussa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus, jolla avaimet todellisuudessa ovat (Ilm.1), puhuu palvelijansa suun kautta.
    Kuka on hänen palvelijansa? Se, jonka sydämessä asuu Isä, Poika ja Pyhä Henki.
    Tällainen henkilö ainoastaan voi toimia Jumalan puhetorvena.
    Kun Jumala puhuu, se sama puhe vaikuttaa eri tavoin eri tiloissa olevien kuulijoitten sydämissä. Katuvan ja murheellisen se päästää - jos nimittäin on Jumalan aika se tehdä.
    Katumattoman se sitoo - ja tekee sen niin lujasti, että on aivan samantekevää, kuinka moni käy hänelle vapautta vakuuttelemassa. Se ei auta, jos Jumala on hänet sitonut.
    Jumala sitoo, saadakseen vielä vapauttaa. Jumala yksin vapauttaa. Hän tekee sen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ihminen vapauttaa valheeseen. Jeesus vapauttaa Totuuteen. Jonka Poika tekee vapaaksi, hän on todellisesti vapaa.
  7. miehiä, mutta Saulhan kyllä valitettavasti luopui Herrasta. Hän on elävä esimerkki Raamatussa siitä, miten Jumala vaatii ehdotonta kuuliaisuutta - varsinkin niiltä, joille on paljon uskottu.
    Hänelle Herra sanoi 'koska sinun on näin käynyt, on Herra hylkäävä sinut'.
    Daavid valittiin hänen tilalleen ja taistelu Daavidin ja Saulin välillä oli pitkä.
    Jumala oli jo kuitenkin hylännyt Saulin ja voidellut Daavidin uudeksi, mielensämukaiseksi kuninkaaksi.
    Lopulta Daavid myös ulkonaisesti sai tuon paikan.
  8. Lutheria veljenäni elävässä uskossa ja hän kirjoitti kerran , näin: 'Jos Jumala näkee, että se on minulle lankeemukseksi, niin rukoilen, että hän ei kirkastaisi minulle Raamatusta enään yhtään sanaa.'
    Sanan ymmärtäminen sinänsä ei ole itseisarvo, vaan se on pelkkä väline, ravinto. Jos parikuukautiselle lapselle katettaisiin runsas, ylellinen juhla-ateria, ja käskettäisiin syömään, ei siitä olisi tälle imeväiselle mitään hyötyä. Mutta jos hän pääsee äidin täysinäisenä pakoittavalle rinnalle, on hänellä taas jonkin aikaa kaikki niin hyvin, että ei todella mitään puutu.

    Jumala haluaa elättää meitä Pyhän Sanansa välityksellä jokaisessa uskonelämämme vaiheessa niin, että voimme Daavidin kanssa huoata: ei minulta mitään puutu. Hän todella antaa yltäkylläisesti.

    Mutta kaikki, mikä meiltä jää yli - eli emme sitä syö omaksi ravinnokseksemme, kasvuksemme, Elämäksemme - se jää pahanemaan ja joutuu hukkaan. Jumala ei anna meille mitään muuta kuin sen minkä kullekkin päivälle elääksemme tarvitsemme ja minkä hän meille tahtoo. Sillä on aina jokin tarkoitus.


    Eräs tuttavani, vanha Herran palvelija kertoi kerran, että hänelle aamurukouksessa kirkastettiin eräs erikoinen raamatunpaikka, jota hän ei ikinä ennen ollut ajatellut tai mietiskellyt. Hän ihmetteli sen tarkoitusta, mutta myöhemmin päivällä häneltä eräs henkilö kysyi erityisesti juuri tuon kohdan merkitystä. Jumala sen oli nähnyt tarpeelliseksi selvittää ja antaa tuolle kysyjälle vastauksen.

    Niin on, että ne asiat, jotka Jumalan Pyhä Henki on meille tahtonut kirkastaa, niissä emme voi olla muuta kuin yhtä mieltä, koska Jumala ja Henki on yksi, eikä hän itseänsä vastaan koskaan sodi. Mutta jos luulemme, että voimme tietää ja käsittää hyvin paljon, emme varmasti ole vielä Totuudessa. Me voimme varmaksi käsittää vain sen, minkä Jumalan Henki meille on nähnyt hyväksi sisälle kirkastaa.

    Ja jos Jumala näkee, että senkin käsittäminen on meille lankeemukseksi hengelliseen ylpeyteen, on parempi, että sekin otetaan meiltä pois, kuten Luther rukoili.

    Meidän sielumme pelastus ei näistä riipu. Jeesus Kristus Vapahtaja pelastaa hullunkin, joka häneen turvautuu!
  9. sanan eri asteet ja uudestisyntymisen omalta kohdaltasi - jos saan vielä kysyä.
  10. käy ilmi, että ei ole samantekevää, olemmeko Herran, Taivaan Jumalan puolella, vai häntä vastaan. Sana on kokonansa totuus.

    Missä on se rakkauden Jumala?

    Se on pelkkä valhe - ellei parannuksen tekoa ihmisen puolelta tule.
  11. minäkin tuntenut Maria Magdaleenan itselleni läheiseksi juuri samojen kokemuksien kautta.
    Miten sitten löysit Totuuden?
  12. me uskovat, Jeesuksen Kristuksen omat - nykypäivän israelilaiset - olemme todella Jumalan silmäterä!
    Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
    Eikä hän Israelin tämänhetkistäkään kansaa hylkää, vaan toteuttaa tahtonsa sen kohdalla loppuun asti.

    Jumala tulee maailmanhistorian loppuun asti puhumaan muille kansoille Israelin kansan kohtaloissa. Kuulkaa, tai olkaa kuulematta.

    Jolla korvat on, se kuulkoon!
  13. kuitenkin se, että Jumala ei koskaan sodi itseänsä vastaan, vaan yhdistyy omiinsa ja yhdistää omansa. Tämä ei ole mikään ihmistemppu, vaan Totuuden Hengen toimintaa, jonka vain harva nykypäivänä tunnistaa.

    Jeesus ei turhaan sanonut: Kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä.

    Tässä tarkoitetaan sitä Elävää, Voimallista, läpi kallionkin murtavaa ,todellista Jumalan Pyhän Hengen synnyttämää uskoa, joka ei totisesti ole joka miehen.

    Anokaa tätä, etsikää tätä, kolkuttakaa, niin teille avataan.
  14. kohdallamme on usein niinkuin lääkärin toiminta syöpäsairaan kohdalla.

    Hoidot ovat erittäin rankkoja ja tuntuvat johtavan kuolemaan...

    Tätä synnin sairautta meidän kohdallamme voi kyllä hyvällä syyllä verrata kuolettavaan syöpään.

    Keinoja sen voittamiseksi ei ole tarjolla kovin monia.

    Mutta riittää, että on yksi.

    Potilasta ei vaan aina kovin helpolla saa suostumaan tarpeelliseen hoitoon.

    Ja jos hän siihen sitten on suostunut, voi hoidon aikana monta kertaa käydä mielessä, että 'no tähän minä nyt ainakin kuolen!''miksi suostuin tähän! Olisin ehkä saanut vielä elää pari hyvää vuotta, ja sitten kuollut pois!'


    Jumala kasvattaa ja kurittaa meitä tosiparhaaksemme.

    Se tuntuu julmalta toisinaan - ikäänkuin Hän ei todellisuudessa välittäisi meistä ja tunteistamme yhtään.


    Mutta kyse ei ole siitä, vaan Isän kauemmaksi katsovasta viisaudesta meidän kohdallamme.


    Siitä, että Hän TODELLA rakastaa meitä.


    Ja siitä, että Hänellä on aivan oma suunnitelmansa juuri minun elämääni ja sinun elämääsi varten.


    Hän tekee kärsivällisesti työtään meidän kohdallamme, jotta tämä suunnitelma kohdallamme pääsisi toteutumaan.

    Jos se pääsee toteutumaan, se on ennenmuuta MEIDÄN onnemme.
    Hän tekee kaiken meidän parastamme katsoen.

    Kuten taitava lääkäri potilaansa parasta.
  15. hetki, jossa joutuu pehmenemään. Ei vain niin, että saattaa tulla.
    Kuka ikinä Herran omana aikoo pysyä, joutuu pehmenemään ja nöyrtymään lapsen tasolle.


    Se ei silti merkitse sitä, etteikö sanoma olisi ollut Jumalalta. Ajattele, miten Joona pakeni sitä vastenmielistä tehtävää, miten kovin ottein hänet siihen taivutettiin, ja mitä lopuksi tapahtui.


    Jeremia pehmeni kaivon pohjalla.
    Ehkäpä oli jo pehmennyt ennen sitäkin, koska Herran profeetantehtävään suostui...


    Kovalla sydämellä ei yksikään mene Taivaaseen!



    "Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun Sanani edessä."
  16. se, jolle Herra on oikein profeetantehtävän antanut ja määrännyt, olisiko hänellä valinnanvaraa? Jos hänelle tulee Herralta käsky:
    'Mene ja sano heille, näin sanoo Herra...'
    Hän jo saadessaan tämän käskyn, tietää, mikä on vastaanotto - ei mielellään lähtisi! "Mitä ylpeyttä, mitä pöyhkeyttä! Ja itseasiassa, enkö minä noita asioita jopa paremminkin käsitä!"

    No - kumpi sitten loppujenlopuksi on ylpeyttä
    Jumalan edessä?

    Jos joku on lähetetty vääriä rakennelmia hajoittamaan, vääriä istutuksia juurineen irti repimään, niin hänelle annetaan sellainen sana, joka tätä työtä myöskin tekee. Ei auta vaikka muut sanoisivat 'etkö voisi puhua vähän niin tai etkö voisi sanoa ennemminkin näin...' 'Älä puhu noin!' Jumala antaa sanat. 'Joka puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja' - tämähän kuuluu jo ihan yleisestikin Jumalan Sanan puhujalle, eikä vain erityiselle profeetalle.
  17. meidän aikamme profeetassa tule olla saman elämän maku, kuin Raamatun profeetoissakin? Jos he ovat samasta Hengestä, niin tulee olla sama elämä.
    Etkö tunne mitään Elämää siinä, että täysin tyhjäksi rutistettu mies yhtäkkiä saa sisäisen elämän ja käsittämättömän ilon ja kiitollisuuden Jumalaa kohtaan ja päättää koko loppuelämänsä palvella Häntä. Minä ainakin kiitän tästä joka solullani ja minulle siinä on iankaikkisen elämän maku.
    Ja rukoilen hänen puolestaan, jos hän on jossaan joutunut harhaan, niin Herra, joka hänet alunpitäen käyttöönsä otti, näyttäisi hänelle sen. Eihän Jumalalta keinoja puutu. Usein puuttuu meidän puoleltamme nöyrä ja kuuliainen sydän.
  18. nyt ymmärsin.

    Mutta minun mielestäni Teuvo Sunin
    kirja on hyvin elämänmakuinen
    kirja, eikä mielestäni tällätavalla
    torso.
    No, tietenkin, jos on sellainen kutsumus,
    kuin hänellä, niin väistämättä hengellisyys korostuu. Näinhän täytyykin käydä sellaisen kohdalla, joka on siihen nimenomaiseen
    tehtävään valittu.
    Jollain muulla on toinen tehtävä,
    joka on ihan yhtä arvokas,
    kun se on Jumalalta saatu.

    Itse en henkilökohtaisesti usko,
    että ainoakaan ihminen täällä on
    vielä kokonaan Jumalasta eroitettu,
    koska vielä elämme armonajassa,
    mutta on terveellistä kärjistää asia
    tällaiseksi jo nyt, jotta lopullista eroonjoutumisen mahdollisuutta alettaisiin vakavissaan pohtia. Sitä on nimittäin sitten enään mahdoton tämän rajallisen aikamme jälkeen tehdä, kun tämä aika on meille siihen annettu. Nyt Jumala on niin lähellä meitä, kuin jokainen Hänen lupauksensa Raamatussa.
    Mutta niihin tarttumiseen on meille annettu vain tämä aika.
  19. että "maailmankuva on dualistisesti torso"? Voisitko selittää jotenkin 'kansantajuisesti'?

    Anna tulla vaan se 'erilaisempi näkemys' esiin, ei kai me siitä hajota?
  20. aina siihen alkuun - ensirakkauteen, sillä paholainen on paljon viekkaampi, kuin me kuvittelemmekaan ja itse olemme paljon alttiimmat sen viettelyksille, kuin luulemmekaan.



    "Valvokaa ja rukoilkaa, sillä henki tosin on altis, mutta liha on heikko."


    Miten kävikään sekä Salomon, että Daavidin, näiden uudestisyntyneitten Raamatun kirjoittajien, kun he luulivat jo tulleensa täydellisiksi?

    Juuri silloin paholainen heidät voitti!

    Ja vain toinen heistä palasi katuvana armoa rukoilemaan ja sai sen.
    21. 14 / 26
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt