Vapaa kuvaus

Olen juuri sellainen kuin miltä näytänkin. NOT! . . .

Aloituksia

75

Kommenttia

2042

  1. Tuotantoeläimiähän ne possut ovat, samoin kun kanat ja naudat ym. Ei ne mitään lemmikkejä ole, ainoa tarkoitus niiden elämällä on se että ne syödään. Minustakin se on kyllä aivan järjetöntä että niitä tapetaan aivan pienenä, muutamien kuukausien ikäisenä, järjetöntä. Pitäisihän ne kasvattaa ensin oikein isoksi jotta saataisiin suurin hyöty yhdestä elukasta.

    Ennen muinoin oli tapana keittää pieni eläin oman emonsa maidossa, mutta tämä kiellettiin koska se oli pyhäinhäväistys. Ehkä tarvittaisiin enemmän näitä sääntöjä, jotain moraalia. Mutta moraali ei ole suosittua nykyaikana.
    Ihmiset ovat tekopyhiä ja valheellisia, toisaalla kauhistellaan eläinten (ja ihmisten) kaltoinkohtelua, ja sitten omassa pöydässä istuu paistettuna pieni porsas, tai jokin muu eläin jota on kohdeltu julmasti.

    Tästä pääsee aasinsiltaa pitkin siihen että kuka on vastuussa tuotantoeläinten kaltoinkohtelusta, se ostajako joka ostaa valmiin tuotteen kaupasta? Ei! Vaan se joka tekee sitä väkivaltaa eläimiä kohtaan, se yksin on vastuussa tekemistään asioista. Toki ostaja voi koettaa valinnoillaan vaikuttaa siihen miten tuotantoeläimiä kohdellaan, mutta miten se siinä vaiheessa voi tietää mitä eläimelle on käynyt ennenkuin kaupan hyllyyn päätyi.
  2. Minun kohdallani tässä on nyt kyse pettymyksestä ihmisiin, kun sitä olettaisi, tai luulisi, että ihminen olisi oppinut elämästä edes jotain siinä vaiheessa kun ikä lähestyy sataa, mutta ei. Ihminen on se sama idiootti kehdosta hautaan asti. Se tässä harmittaa, tai ärsyttää. Minun muistaakseni entiseen aikaan vanhuksilla oli jotain näkemystä elämästä, tosiasioiden hyväksymistä, ymmärrystä, nöyryyttä. Ainakin joillain oli, ei varmaan kaikilla. Se kuuluisi olla niin että kylän vanhuksilla on tietoa ja taitoa ja ymmärrystä, elämänviisautta, ja heidän olemassaolonsa on arvokasta sen takia, heidän olemassaolollaan on merkitys tai tarkoitus. Nyt tuntuu siltä että meiltä on viety jotain arvokasta kun tälläinen vanhuus on poistettu, ja tilalle tulleet nämä ikuiset nuoret kännykät kädessä jotka selaavat tinderiä, vaikka ikää tällä ikinuorella on +70v.
    Kovasti täällä ollaan sitä mieltä että pitää vaan hyväksyä, ei saa valittaa, blaa blaa. Mutta minusta vaan tuntuu tältä että olemme menettäneet jotain arvokasta kun vanhuuden viisaus on kaadettu viemäriin ja tilalle annettu jotain p*skaa.

    " joku kaipaa seuraa tai rakkautta vielä vanhempana, ei tarkoita, että hän olisi "heikko". Heikkoutta ei ole haluta jotain"

    Minusta tuo on juuri heikkouden määritelmä. En pysty tuota käsittämään millään muulla tavoin.
    Minä en koskaan aio olla surkea surkimus, en vaikka miten olisin vanhus. Jos en pysty itse hoitamaan omia asioitani, tai jos kaipaan jotain rakkautta tms. niin aikani täällä on silloin ohitse.
  3. "ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta. "

    Et nyt ymmärrä, se kokemus rakkaudesta on ainoastaan kokijan omissa aivoissa, aivoissa tapahtuvat kemiallinen reaktio. Sillä toisella osapuolella on omanlaisensa kemiallinen kokemus, se ei tarvitse olla ollenkaan vastaava kuin toisella osapuolella. Se on tasan yhtä aitoa kuin jos nuolaiset ekstaasipostimerkkiä ja yhtäkkiä rakastat kaikkia ihmisiä ympärilläsi. Samoin kuin tuo ensimmäinen kokemus, se kestää vain tietyn ajan kunnes kemialliset yhdisteet haihtuvat aivoistasi. Se on kirjaimellisesti harhaa ja illuusio. Eri asia on taas se että jotkut ihmiset haluavat vakaasti uskoa että kokemus on aito, ja yrittävät väkisisin ylläpitää sitä vuosikausien ajan.

    "ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä?"

    Toki varmaan jotain täytyy tehdä joka päivä, mutta mikään mitä elämäsi aikana teet ei ole sen tärkeämpää kuin kuolemasi odottaminen, ja sen kohtaaminen. Kaikki muu siihen verrattuna on vain mitätöntä ajan kulua/kuluttamista, ei- tärkeää.
    Mitä väliä sillä on tuntuuko jokin siitä henkilöstä itsestään mielekkäältä vaiko ei, jos se kuitenkin muutamien vuosien päästä on kuollut? Kuolema mitätöi mielekkyyden merkityksellisyyden.
  4. "kuin vain hyväksyä yksinäisyys ja odottaa kuolemaa? "

    Minusta tuo on parempi vaihtoehto. Kuolema on ainoa varma asia elämässä. Miksi sitä ei kannattaisi odottaa? Pitäisi vaan esittää ettei sitä tosiasiaa ole ollenkaan olemassa ja elää ikuisesti kuin nuori 20-vuotias, vaikka oikeasti olisikin joku satavuotias kurttunaama. Tuollainen on jo vakavasti harhassa elämistä.
    Yksinäisyys, jokainen täällä on yksin, jokainen kuolee yksin. Silti,vaikka kuinka sitä asiaa yrittäisi kierrellä ja uskotella ettei näin ole.

    "Eikö ole parempi yrittää löytää iloa ja rakkautta loppuelämäänsä"

    Eikö olisi jo parempi siinä vaiheessa tajuta ettei tuollaisia asioita ole olemassakaan? Ne eivät ole todellisia asioita. Ne olivat vain sinun omaa mielikuvitustasi, nuoren ja heikon mielen hölmöjä ajatuksia. Olisiko jo korkea aika tajuta se tosiasia? Pitäisi, ainakin jos ikää on jo 50-60v.

    Kovasti tässä nyt puhutaan oikeudesta tehdä jotain... Ei tässä kukaan ole lailla kieltämässä vanhoja ihmisiä tekemästä ihan mitä haluavat tehdä. Sanoin vaan etten yhtään ymmärrä sitä asiaa.