o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Suomi sai Neuvosto-Venäjältä itsenäisyyden 31.12.1917.
    "Syntymäpäivä" on siis vuodenvaihteessa, ja 97. vuosi alkaa silloin.
    Sanotaan Kekkosesta mitä sanotaan, mutta vasta hän teki tunnetuksi tuon päivämäärän, joka oli pidetty pimennossa Kekkosen presidenttikauteen saakka.

    Siihen kumoutui tarina itsenäisyystaistelusta, johon Saksalla oli melkoinen osuus:
    jääkärien koulutus Saksassa ja saksalaiset joukot taistelemassa maamme vapauden puolesta.

    Kun germaaneille kävi niin kuin kävi, emme me suomalaisetkaan päässeet kunigaskunnan alamaisiksi, vaikka saksalaiselle prinssille oli jo keksitty nimikin,
    Väinö.

    Ja nyt varsinaiseen aiheeseen:
    Tuntematon sotilas Edvin Laineen ohjaamana on kansallisaarre, jonka esittäminen kuuluu ehdottomasti itsenäisyyspäivään, eikä sitä saa siirtää yömyöhään.
    On vanhempien velvollisuus huolehtia siitä, etteivät lapset sitä katso.
    Toivottavasti äidit ja isät ovat olleet valppaina silloinkin, kun televisiosta on tullut
    ohjelmia hävityn sodan voitokkaista taisteluista.

    * * *
    Yllä olevaa en ole kirjoittanut pilkatakseni suomalaisia sotilaita.
    Vaikka heidän joukossaan olikin jonkin verran vapaaehtoisia, oli miesten pakko lähteä sotaan. Isäni oli "siellä jossakin" viisi vuotta, setäni kaatui, äitini, enoni ja serkkuni olivat sotainvalideja.
    Vaikka olin kolmevuotias isäni lähtiessä sotaan, on minulla muistoja vaikka muille jakaa, eivätkä ne ole muitikuvia sotasankarin tyttären onnellisesta lapsuudesta.
  2. Fiksu mies ei valitse vaimoksi mallinukkea vaan naisen, jolla on älyä ja tunteita ja joka ei pidä itseään jumalattarena vaan on ihan tavallinen vaimo, joka osallistuu kantamaan vastuuta perheen arjesta, iloista ja suruista.
  3. Ikään kuin kärpäsenä katossa olin Tampere-talossa minäkin.
    Kyllä minä toisella silmällä katselin sisäänmarssia. Toista silmää tarvitsin kuvaristikon
    täyttämisessä.
    Varsinainen juhla oli mielestäni hyvin onnistunut. Paljon parempi kuin linnan täpötäydet salit, joissa ei ollut mitään katsomisen arvoista.

    Jatkot olivat yhtä hössönmössöä, joka oli kai huumoriksi tarkoitettu.

    Kun kerrottiin mielenosoituksesta, olin saada raivarin. Kaiken maailman huligaanit ja retkut pilaavat rehellisten mielenosoittajien maineen! Onneksi Tampereen poliisi oli selvillä mielenosoituksen ja rähinöitsijäroistojen erosta.


    Tänä aamuna, kun heräsin, oli maa valkoinen. Talvi on siis tullut meillekin.
    Oikein hyvää alkutalvea kaikille.
  4. Toisten verotustiedoilla en tulisi hullua hurskaammaksi.
    Siispä ei kiinnosta enkä käy niitä kurkkimassa
  5. Vai teetä täällä on pohdiskeltu. Hyvä aihe ja aine.
    Minun suosikkiteeni on tumma gruusialainen. Sitä vain ei taida saada mistään. Joskus kyselin Tallinnassakin, ja myyjä suorastaan närkästyi. Hyvä, ettei henk.koht.
    heittänyt minua pihalle.
    Jos tästä vielä joskus menen Helsinkiin muuten kuin läpikulkumatkalle, täytynee kiertää Stokkalta alkaen kaikki erikoisliikkeet.
    Vinkkejä otan kiitollisuudella vastaan.
    Hiippailen tästä kohtapuolin olohuoneeseen odottamaan neiti Marplea.
    Toivottavasti en nukahda ennen aikojani, vaikka olenkinkin neljästä ollut pystyssä.
    Muutenkin olin tänään menopäällä. Apteekista aloitin ja ostin puoli kassillista
    pillereitä, pulvereita ja vaikka mitä. Minä olen kai niitä vanhuksia, jotka nautiskelevat apteekkituotteina tulevien polvien eläkkeet. Jos vielä eläkeikää nostetaan kahdeksaankymmeneen, on minun kyllä keksittävä hyvä piilopaikka. En varmalla jaksa viitänä päivänä nousta aamupimeällä, olla päivän töissä ja palata iltapimeällä. Sitä paitsi, kun hyvä ja viisas hallituksemme keksii päät kuumina rahoituslisää valtakunnallemme, saattaa olla, että joko hoksaa, että työmatkoista pitää periä huvivero, kun autoissa ihmiset vuosien mittaan tutustuvat ja rupeavat tykkäämään työmatkailusta, kun on niin paljon mukavaa juteltavaa kuten esim. hallituksen haukkuminen.
  6. Puskasuleima putos puskansa takana olevaan lätäkköön eikä päässyt pois ennen kuin oli puolijäässä.
    Eihän tärisevin käsin pysty kukaan kirjoittamaan, joten minä lupaudun Puskasuleiman sihteeriksi. Nyt Puskasuleima on hurjana, kun hän löysi ensimmäisen lyöntivirheen.
    (Oikeastaan lyömättömyysvirheen: tai-sanasta puuttuu i.)
  7. Jaa lätäkössä vaa?
    Miä olen kuullu semmotteest paikast, mis om paljo tynnyrei, ja syntisep pannaan nihi.
    Pää vaaj jää tynnyrin lairan yläpualelle. Ja kaula.
    Sit tulee ittep piru vikatteen kans ja huitoo sil tynnyreitten yläpualella. Tynnyris olevien valinta on vapaa: saa mennä päälakee myätek kyykkyyn ta olla menemäti. Kyl neet melkee sataprosenttisesti kyykistyy, vaikka siin tynnyris on laitoi myätes sitä itteää.
  8. Onhan taas poutaisen oloinen päivä.
    Olen hulluna noihin taivaan väreihin. Tänäänkin oli taivaanrannan maalarin kummitäti levittänyt eteläiselle taivaalle upean silkkiliinan, joka välkehti laimennettujen ja tummennettujen punaviinien sävyissä.
    Aluksi se oli pieni, mutta suureni kaiken aikaa. Huutelin aina välillä miehenikin katsomaan, ja kahdesti hän tulikin ja väitti ettei taivaalla mitään silkkituukia ole. On kuulemma joku taas kaatanut maalipytyn, ja maali leviää pikkuhiljaa... Kolmatta kertaa en saanut ukkoa liikkeelle, mutta eihän taivaskaan enää ole muuta kuin tasaisen haaleanharmaa. Jostakin hohtaa kuitenkin aurinkoista valoa.

    Olen mielestäni eilen kirjoittanut kahdesti Pirtin vieraskirjaan ja lukenutkin ne. Nyt ne ovat kadonneet, vaikka niissä ei ollut tuhmia sanoja eikä politiikkaa.
    Olen kuulemma ilkeä kämppäkaverilleni, kun en päästä hän surffailemaan tänne.
    Nyt hän kolkuttelee omaatuntoani kertomalla, että tänään on siivouspäivä.
    Kai tässä on ryhdistäydyttävä, kun hän lahjoo minua tuomalla kupposen kuumaa.

    Oikein mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille!
  9. Yhden ainoan kerran olen tuntenut eläväni tähtihetkeä:
    Täyttäessäni viisikymmentä piti enoni minulle puheen, jota vieraamme kuuntelivat hievahtamatta. Tunsin enoni, joten jännityksellä odotin mitä lopussa tuleman piti. En pettynytkään ja nauroin miltei yhtä hervottomasti kuin vieraamme.
    Joku suri vielä likellä puoliyötä, ettei hänellä ole mahdollisuutta lainata sitä puhetta sisarensa sytymäpäivänä, kun sisarella on ihan tavallinen nimi. jolle ei yllättävää loppua saa.
    Valitettavasti en voi siteerata enoni puhetta, koska siinä paljastuisi minun nimeni.
    Kun väki oli hieman rauhoittunut, ojensi eno minulle syntymäpäivälahjan ja evästi paketin sanoilla: - Koska minulla ei ole varaa lahjoittaa sinulle Ilja Glazunovin maalausta, ojennan nyt taulun, jossa on sama malli kuin aidossa Glazunovissa.
    Ja toden totta: Suomen pankin seteli, jossa oli kehystettynä Urho Kekkosen kuva.
  10. Ihan nuorena ei kohdalleni osunut kuin yksi poika, joka sitten mieheksi varttui, ja yhdessä rupesimme kotia leikkimään. Asunnot ovat vaihtuneet, mutta yhteinen koti ja sukunimi meillä edelleenkin on.

    Mieheni on osallistunut monenlaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, ja joskus on tuntunut siltä, että jaan vuoteemme paitsi mieheni myös valtavan paperipinon kanssa.
    Mieheni on kaikkina näinä vuosikymmeninä joutunut matkustelemaan paljon, mutta mieleeni ei ole tullut pohtia mitä kokousmatkoilla tapahtuu.

    En itsekään ole istunut kotilieden äärellä puurokattilaa hämmentämässä. Melkoisesti menoja on minunkin kohdalleni osunut ja aina silloin tällöin myös mieshenkilö, joka rupeaa ruikuttamaan, ettei hänen vaimonsa ymmärrä häntä.
    Minä puolestani olen sanonut etten ymmärrä hänen vaimoaa. Mies luulee saavansa sympatiat osakseen, kunnes kuulee jatkon: Kyllä pitää olla pitkämielinen nainen kestääkseen ruikuttavaa ukkoa, joka kaiken lisäksi aliarvioi naisia kuvittelemalla, että vieraan naisen valloittaa haukkumalla omaa vaimoaan.

    Onneksi opinto- ja kokousmatkoilla on enimmäkseen reiluja miehiä ja naisia, joiden kanssa voi olla oma itsensä eikä joudu kiusaukseen irvistellä kaiken maailman don juhaneille.
  11. Huurteista huomenta.
    Taas voisi olla pyöräilypäivä, sillä taivas on yksinomaan puhtaan sininen.
    Minä kuitenkin olen se esimerkki, joka kumoaa sanonnan: Se on kuin polkupyörällä ajo. Kun sen kerran oppii, sen osaa aina.
    Minä en osaa! Poliisien huutokaupasta huudettiin kerran minulle fillari, mutta kyllä sen osaamisen laita oli ihan omaa luokkaansa. Juuri ja juuri pysyin satulassa ja onnistuin jopa jotenkin polkemaankin, mutta se olikin sitten viimeinen yritys.
    Hulluhan olisin, jos väkisin änkeisin istumaan satulaan, jossa podin korkean paikan kammoa.
    Naapurusto piti juttua hyvänä vitsinä, mutta minulle se oli totinen paikka. Onneksi seinänaapurin rouva ilmoitti kuuluvansa samaan kerhoon, ja yhdessä tunsimme olevamme miltei normaaleja kansalaisia.
    Oikeastaan olimme lähes ylpeitä itsestämme; olimmehan onnistuneet kumoamaan yhden yleisen muka-totuuden.
    Toisaalta taas vahvistimme väittämän, että poikkeus vahvistaa säännön!

    Kyllä on niin upea ilma, että päästän mahdolliset lukijat vähällä ja suunnistan ulos.
    Aurinkoiset terveiset sekä lumisiin että lumettomiin maisemiin.
  12. Eteenpäin elämässä vaikka rollaattorilla!
    Pääasia on, että elämänhalu, ajatukset ja tunteet ovat tallella.

    Liikunta muodossa tai toisessa on tärkeää, eikä tässä iässä voi arvata, mitä vaikeuksia ja hankaluuksia osuu omalle kohdalle.
  13. Arvatkaa mitä on tapahtunut!
    Aurinko on alkanut paistaa. Nyt voisi vaikka pyöräillä mummolaan, kun pilvenhattaraa ei näy!
  14. Aamua, aamua!
    Katuvalot (maaseudulla!) ovat valaisevinaan tienvartta, ja silloin tällöin muutama liikenneväline peilaa valojaan märkään asfalttiin.
    Takavalot ovat iloisen punaiset, mutta etuvaloja ei voi kehua. Sadepisarat itkevät ikkunan alalaidassa, ja kohta itkee joku muukin, ellei hirmuvauhtia ilman valoja polkenut hahmo raatsi sytyttää fillarinsa lyhtyjä.

    Kuten reippaasta aloituksestani huomaatte, ei minulla ole mitään mukavaa kerrottavaa, joten toivottelen teille kaikille
    oikein hyvää huomenta ja vielä parempaa päivää!
  15. Huomentapäivää!
    Olen puoli seitsemästä ollut pystyssä ja tuijotellut paikkakunnan vilkasta liikennettä. Heti kello 9.o3 keskustan suuntaan marssi punapuseroinen nainen. Välillä meni pari henkilöautoa ja kaksi pakettiautoakin. Nyt on liikenne entisestäänkin vilkastunut, sillä peräti neljä autoa yritti neljästä eri suunnasta selvittää, kenellä on etuajo-oikeus.
    En ehtinyt seurata, mikä auto voitti, kun trafiikkiin liittyi lentokone. Kaksi henkilöä reippaili lähikauppaan, ja henkilöautoliikenne on huomattavasti vilkastunut.

    Ikään kuin vastineena aamuiselle vilinälle niin pihakoivut kuin niityn takana oleva haavikkokin seisovat jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä.
    (Taitaa olla sitaatti Uusmaalaisten lauluista)

    Sananlasku sanoo, että omakehu haisee. Minkähän lainen lemu liitelisi ympärillä, jos pidettäisiin maakuntalaulujen yhteislaulukisa? Voimakkaimmin lemuava itsekehulaulu saisi palkinnoksi pyykkikorillisen pyykkipoikia.

    Viereeni ilmaantui muuan mieshenkilö, joka väheksyen pulppuavaa kirjoitusvirtaani vaatii, että hän on jo kauan ollut jonotuslistalla.
    Minun mielestyäni hän voisi olla siellä pitempäänkin, mutta inspiraationi meni päin mäntyä, joten lähden sitä etsimään.
    Hyvää päivää vain kaikille!
  16. Jassoo, päivä ainakin pimeydestä päätellen alkaa olla pulkassa, ja se pulkkahan oli kepakko, johon veistettiin viiva sen merkiksi, että torppari oli taas maksanut osamaksun onnestaan.

    Olen tässä kahvitellessani lueskellut vieraskirjaa ja todennut, että Pirtin naiset ovat reippaita ja rohkeita, eikä heitä (meitä?) kaiken maailman Einot kamppaa.
    Tolpillamme pysytään ja halataan ylettömän kovan myrskyn yllättäessä vaikka liikennemerkkiä.

    Lähden tästä nyt halaamaan ukkoani, jos hän sitten suostuisi vaihtamaan tekstiteeveen johonkin sellaiseen kanavaan, josta näkisi kuvia...

    Rauhaisaa ehtoota!
  17. Tumma on yö...
    Onneksi luodit eivät vinkuen korvissa soi. Tosin jokin niissä soi tai oikeamminkin surisee. Surina lakkaa kuulumasta, kun pistän sormet korviini. Vika ei ainakaan tältä osin ole pääkopassani.
    Kai sinne kaikenmoista vikaa on kertynyt, mutta enpähän ainakaan ole tyhjäpäinen.

    Oli minulla asiantynkääkin, kun joku täällä pohdiskeli, joutuuko hän kesällä siirtymään 80 plussaan.
    Minun mielestäni missään ei sanota, miten paljon plussaa saa olla, ja onhan se 80 reilusti plussampi kuin esim. 71, joten jos asiasta tulee äänestys, annan ääneni sille, ettei siirtyä tarvitse.
    Muutaman vuoden kuluttua joutuisin itsekin siirtymään, joten otin asian esille niin kauan kuin en ole vielä muuton edessä.
    Siis vielä muutaman vuoden olen ikään kuin puolueeton...

    Aha! Nyt se surina selvisi. Telkarissa jyristetaan formuloita.
    Minä lähden hiljentämään teeveen.

    Hyvät yöt ja kauniit unet!
  18. Aurinko paistaa, ja tuuli tuulee.Yhtä ainoaa elikkoa ei ole koko aamuna näkynyt.
    Kun tuon pääsin kirjoittamasta, ilmaantui taivaalle viisi valkoista lokkia, jotka luulivat olevansa menossa jonnekin, mutta tuuli oli sen verran reipas, että se rupesi tanssittamaan lokki-poloisia omansa eikä lokkien mieltymyksen mukaan.

    Kuten huomaatte, ei minulla taaskaan ole mitään kirjoitettavaa.
    Siispä toivottelen Teille kaikille oikein raikasta ja reipasta päivää. Toivotuksiin yhtyvät lähialueen alastomat lehtipuut, jotka näyttävät nauttivan tuulen keinuttelusta.
  19. Joka sortin isille oikein paljon onnea!
    Meillä puhkasi ilmeisesti isän päivän kunniaksi kevät.
    Liehuvat liput häätivät taivaalta mustat pilvet, ja aurinkokin tuli lempeästi hymyilemään.

    Tekaisin täytekakun, koska epäilemme, että ainakin osa meidän laumaamme poikkeaa vaaria onnittelemassa.
    Meidän lieveilmiömme eivät tosin ole makean perään, joten jokunen muna-sillivoileipä on tehtävä.

    Minä lopetan nyt, mutta sitä ennen tulkaa nyt katsomaan tätä valon määrää! On tosi keväistä!
  20. Jos aloitus ei ole ilmoittajien hankkimiseksi runoiltu provo, on se 18-vuotiaan osoitus siitä, että vuodet eivät tee ihmistä aikuiseksi.
    21. 28 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt