o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hemmetti, kun tuli hauskahtava olo. Itsehän en tee pianovihreitä. Uskottehan? Jos niitä teksteissäni on, on kiusanhenki ollut asialla. Se on sellainen monitaitoinen, että missä vaan ja milloin vaan se naputtaa puumerkkejään...

    En ymmärrä, miten yhdellä ihmisellä on monia nikkejä, joiden kanssa selviää mainiosti.
    Minulla ei ole kuin yksi adoptionikki varsinaisen lisäksi, ja ne tuppaavat menemään sekaisin.
    Pidä siinä sitten itsestäsi yllä asiallista lady-lookia, kun toinen on aina olkapään takana yllyttämässä, kun hän luulee, että minä olen yllytyshullu.
    Anteeksipyyntö ja suuri KIITOS tulee Skillanille.
    Koin tosi riemukkaan tuokion, kun kuvittelin SkillaNin huutelevan pyykit!
    Meillä oli tosi ihana pariskunta ystävinämme, ja harrastimme
    kaikenlaista ilkikuria, toistemme "kielitaidolla". Hänen äidinkielensä oli kotoisin Karjalasta ja minun Yleis-Suomesta.
    Hän huuhteli pyykit ja minä virutin. Hän saattoi suurehkossakin porukassa ruveta säälimään meidän villavaatteittemme kuntoa, kun tapani mukaan olin tietysti taas viruttanut ne.
    Sitten riemastutimme toisia hyvin akat(eemisella) keskustelulla, jonka taitavasti johdatin ystävämme kiireellisiin kirjeisiin, joiden allekirjoituksena piti olla Riittaliisa, mutta kun käsin kirjoittaa mukamas kaunokirjoituksella ja unohtaa
    i-pisteet ja t-viivat, niin siitähän tulee Rullalusa.

    Nyt tuli tähän kämppään muuan mies. Hän valitti, että vaikka kaikki lävet ovat auki ja tuuletin hyrrää, niin huushollin ainoa viileähkö paikka on tämä, ja kun täällä on niin sopivasti vieraspetikin. Onneksi hän nukahti heti, ja kirjoitusrauhakin olisin, mutta johan tässä on naputeltu puuta ja heinää, joten ottakaa mittanauha ja hyvpätkää yli. Ties vaikka tulisi uusi
    Suomen ennätys pituushypyssä.
    (Pianovirhepaholainen saattaa päästä Guinnesin ennätysten kirjaan,)
    Heippa hei!
  2. HIENOA!
    Sekoilin jo eilen kahden edellisen kanssa.
    Kiitos tähänastisesta!
  3. Jestas, että tämä Kahvipirtti on hyvä olemassa!

    Kun risukasa alkaa olla niin tiivis, ettei aurinko pääse sinne paistamaan, niin eikös vain Pirtistämme löydy valoa ja iloa.

    Lokari-X on perehtynyt juurta jaksaen guugeliin. Vatsaani olen kipeäksi nauranut, mutta sen verran uskallan sanoa, että on se ihme, kun tuollaista huippunerokasta kysymyksiin vastaajaa ei mikään puolue ole mihinkään vaaleihin pyytänyt ehdokkaaksi.

    Entäs sitten Joutavoinen!
    Harvoin näkee niin seikkaperäistä ja selkeää selostusta niin moninkertaisesta koheltamisesta kuin tämä Lammin järkeistäminen on.
    Kunhan herrat ymmärtävät, etteivät he itse(kään) ymmärrä mitään koko modernisaatioketjusta, kannattaa heidän ottaa yhteys Joutavoiseen. (Järjestä herroille järkeistämisseminaari ja muista laskuttaa myös rautalangasta ja hansikkaista. Ethän sinä paljain käsin suostu niille pallopäille vääntämään.)

    Muuan petipotilas on tutkiskellut uskonnollisia asioita, ja ent. luterilaisena osoittanut paaveille paikkansa. Koska maamme on kaksikielinen, on petipotilas nimittänyt paavien asuinpaikan Fatikaaniksi. (Vrt. Fatihuusi > Köyhäintalo)

    Löytyi Kahvipirtin vieraskirjasta muutakin mukavaa, mutta minun on nyt kiirehdittävä kyökkiin ennen kuin potilaani saa päähänsä könytä ylös ja ruveta tiskaamaan.

    Moikka!
  4. Piti ihan virallistetulla nikilläni ottaa kantaa pohdintoihin aiheesta hau-hau. Varmuuden vuoksi sanon läheisen ystäväni
    Puskasuleiman puolesta, että vaikka hän puskista huuteleekin, en ole havainnut hänen hyökkäävän kenenkään kimppuun. Hänen luonteeseensa kuuluu naljailla mutta vain minulle.
    Saan varmaan kiittää itseni, jos Puskiksen kaltainen hieman puolitoistakertainen kuvittelee toisinaan olevansa asiallinen ja toisinaan hauskahko.

    Minä kuvittelen nyt, että tämän viestilaatikon tilat alkavat olla täyteen kirjoitellut, joten en kerro enää enempää kuin sen, että täällä on ollut niin hauskoja kirjoitelmia, että olen nauranut ihan ääneen.

    Terveiseni!
  5. Miniäkkeemme poikkesi kahvilla ja toi omat pullat tullessaan.
    Hyviä olivat.
    Sen sijaan hänen uutisensa ei ollut hyvä: hänen esikoisensa on sairastunut vakavasti.
    On tämä yhtä pirua: tyttö suoriutuu koulusta hyvin ja siirtyy jatko-opintoihin muutamaksi vuodeksi, saa koulutustaan vastaavan työpaikan, asunnon ja mukavan oloisen poikaystävän.
    Kunnon tyttö, ei ryyppää eikä rällää. Rakastaa koiria ja lapsia ja lapset häntä.

    On se niin väärin, niin väärin, ettei toinen saa olla onnellinen onnessaa vaan vähän päälle kaksikymppisenä joutuu ajattelemaan, että hänen sairautensa on parantumaton...

    #########
    Koska aiheeni ovat toinen toistaan synkempiä, on minusta tulossa Kahvipirtion ilonpilaaaja.
    Sen vuoksi lainaan edellä olevan kirjoittajan toimintakieltoa ja määrään itseni toistaiseksi karenssiin.
  6. Ehtoota. Ilma on kuin kuumalla silitysraudalla silitetty.
    Viime yönä vihdoin toteutin unelmani: Nukuin parvekkeen lattialla.
    Peittoa en tarvinnut, mutta tyyny minulla oli ja räsymatto varmuuden vuoksi mukamas pehmikkeenä.
    Kyllä minä uusin parvekenukkumisen, jos vain kesää riittää.
    Runoilijahan kyllä lupaa, että kesä jatkuu, kesä...
    Se mies pitäisi kiireimmiten nimittää Suomen kansallisrunoilijaksi
    ja ottaa mantteli pois siltä, joka ei ymmärrä mitään suomalaisen sielusta. Sillä oli sellainen pöhkö, joka jo viisitoista vuotisna astui rivihin, ja iloisin mielin kärsi vaan...

    Jaaha, täällä on yksi mies poistunut rivistä ja kävi minullekin vilkuttelemassa, vaikka oli jo sahannut ainakin motin halkoja.
    Kai sitä on mamman mentävä nukuttamaan omaansa. Siinä sivussa voi ehkä nukahtaa itsekin.
    Hyvät yöt ja kauniit unet!
  7. Huomentapäivää!
    Saapas nähdä, osaanko suunnistaa pirttiin n:o 79/2013.
    Oikeastaan testaan tässä tätä paljon "mainostamaani" opasta, jonka nimeä en koskaan muista. Täytyy varmaan kirjoittaa koko litania rollaattori/separaattori/diktaattori/kondensaattori/jne.jne.
    Perään sitten vielä litania: tarpeeton yli pyyhitään.
  8. Monetko silmälasit sinulla on?
    Minulla on neljät, ja ainakin kahdet ovat sellaiset, että silloin tällöin suotuisassa (?) valaistuksessa livahtaa joko oikealta tai vasemmalta jokin hahmo ohitseni.

    Oletko tosissasi vai et, missään tapauksessa ei kannata uskoa
    sellaisiin kirjoittajiin, jotka eivät kehtaa varsinaisella nikillään
    vastata sinulle.
  9. Kyllähän se hyvä ohje on, mutta oletteko havainneet, että näillä kriisiavauksilla Ruuneperi saa aikaan pitkän ketjun.
    En kommentoi suuntaan enkä toiseen. Itse asiassa olenkin Suleima Puskan (von und zu Mätäs) asialla. Tämä aatelisdaami hermostui pahan kerran, sillä hän ei pidä siitä, että jollekulle/joillekuille tulee paha mieli.
    S.P. von und zu Mätäs päätti ilahduttaa Ruuneperiä valitsemalla juhannusneidon. Jostakin syystä paikalle ilmestyi vain organisaattori itse, joten hän joutui valitsemaan itsensä Juhannuskuningattareksi. Neito ei sopinut, koska kyseinen madame on rouvashenkilö.
    Oikein valokuvauskin tapahtui. (Toivottavasti kamera kesti!)
    Katselkaapa sitten tätä aateliskaunotartamme eräiden naistenlehtien (miehethän niitä tilaa) kansissa.
  10. Jaaha! Sää on ollut enemmän tai vähemmän vaihtelevaa koko päivän.
    Nyt on maailma kuin postikortin maisema. Vain järvi puuttuu.

    Ja sitten heti viesti Irkulle: Ole kiltti ja toivota meidän puolestamme Jorille oikein hyvää retkeä ja mukavaa leiriä.
    Kaikille muille hyvää juhannusta.
    Aiotteko katsoa yöllä kuuta? Luultavasti Jori pitää huolen siitä, ettei kuu jää ainakaan Irkulta näkemättä.

    Jos olisin lapamato, eläisin Toivossa, että kuu näyttäytyy ja pilvet unohtavat purjehtia peittämään tuota ihanan sinistä taivasta.
  11. Voihan vilttitassu!
    Ovelle ilmestyi kurjannäköinen mies ilmoittamaan, että hän keittää kaurapuuroa, ja sitten kun minä syön sitä, hän tulee tähän tietokoneelle.

    Rupea tässä sitten ent. tulevaksi Nobel-kirjailijaksi!
    Totuuden nimessä on sanottava, että hän naputteli 6-sivuisen historiikin kotikylästään.
    Hän ihastui kovasti niihin punaisiin alleviivauksiin, jotka ilmoittivat, että nyt tuli virhe, ja kehui sitä, miten helppoa on tietokoneella korjata kirjoituskoneeseen verrattuna.
    Oikeassahan hän on vaikkei juuri kirjoitukonetta ole takonutkaan. Se taas johtuu siitä, että kirjoituskoneen virheitä on hankala korjailla, lisätä tai poistaa. Sen vuoksi hänellä on vaimo, joka joutui puhtaaksikirjoittajan virkaan.
    (Älkää kertoko kenellekään, mutta ihan painokelpoista tekstiä hän sai aikaan. Kohta on varmaan hankittava toinenkin läppäri perheeseen...)
  12. Auringonpaistetta ja sateen kimalteisia lehtipuita.
    Mitäpä tässä oikeastaan rupean suvista luontoa kehumaan.
    Kaikkiallahan Suomen luonto on toinen toistaan kauniimpi tai sitten päinvastoin.
    Ihan tarpeeksi tyytyväinen olen sekä asuntoon että ympäristöön. Meidän sukanvarrestamme ei hakemallakaan olisi löytynyt Westendin luksusluokan rantahuvilaa.
    Eikä se rahanmeno pelkän huvilan ostamiseen pysähtyisi; siivoojan palkkarahat ja työnantajamaksut pitäisi myös löytyä.
    Kiven alta niitä on turha etsiä, joten ei kannata ottaa turhia murheita. Ollaan täällä vaan ja huushollataan niin paljon kuin sielu sietää ja kroppa kestää.

    Puolisoni on valehdellut minulle törkeästi kertoessaan hoitavansa käsiään Fairylla. Viime aikoina olen itse pääosin hoitanut tiskihommat, eivätkä käteni ole yhtään kaunistuneet.
    Meitä on vain kaksi, ja harvoin käy vieraita. Olisi mielenkiintoista tietää, kuka meillä oikein niitä tiskejä tekee.
    Koristelin ja nimikoin kynsilakalla neljä muovimukia - kaksi kummallekin - mutta aina vain on tiskipöytä täynnä mukeja, kuppeja ja laseja, vaikka olisin vähän aikaisemmin pessyt ison röykkiön ...

    Nyt teen inventaariota ex-liinavaatekaapissa, joka toimii arkistona. Aloitin homman jo eilen lukemalla potilaani iloksi(?)muksuillemme ja lapsenlapsillekin kirjoittamiani tarinoita.
    On se miespoloinen aika huonossa kunnossa kun ei jaksanut edes sanoa, että jo riittää.

    Se on hyvä lause tuo "jo riittää". Sopii ihan passelisti tähänkin. Siispä: Iloista juhannusta!
  13. Kosteahkolta näyttää, mutta pakkasta ei sentään ole, vaikka aurinko on tainnut vetäytyä suurensuuren päivävarjon alle.
    Ei linnun lintua näy pihalla, ja niityn kukat rusehtavat uhkaavasti. Yksinäinen lupiini kukkii tienvarrella.
    Saapas nähdä, millainen juhannus tulee.
    Ei minulla mitään toivomuksia sen suhteen ole. Tietysti olisi ihanaa, jos muutamat teistä himoduunareista tulisivat tekemään juhannussiivouksen meillä.
    Naapurin tai toisen naapurin kissa kävi ryömimässä niityllä ja loikkasi ainakin kymmenen metriä pihalle ja paineli kuin ammuttu näkymättömiin.
    Tämä kissajuttu on sellainen, että oli naapurin kissa, ja sitten taloon muutti uusia asukkaita ja heidän mukanaan kissa.
    Alkuperäinen naapurin kissa on musta, ja sillä on valkoinen kuolalappu leuan alla. Tämä toisen naapurin kissa on musta, ja sillä on valkoinen kuolalappu leuan alla.
    Nyt emme siis erota, onko maisemissa naapurin kissa vai toisen naapurin kissa.
    Onpahan sitten jotakin mietittävää meilläkin, kun elämä on melkein pelkkää perjantaita. Ennen oli aina maanantai, emmekä ollenkaan huomaa, missä ne muut viikonpäivät ovat.
    Onkos Kahvipirtissä tänä vuonna juhannustanssit ja kokko?

    Herrijerri! Aurinkokin pillastui paistamaan! Olisikohan se järjestämässä kesäistä juhannusta?
    Aurinkoiset terveiset minulta ja tuolta auringolta!
  14. Muuttaessamme tähän taloon, oli täällä ennestään neljä tuttua naista. Pari heistä istui pihapenkillä, ja ohimennessäni jäin hetekeksi juttelemaan. Mieheni lähti joskus vartavasten juttelemaan heidän kanssaan. Kolotuksista ja muista vaivoista ei juurikaan puhuttu. Vuodenajasta riippuen oli aiheena luonto ja muistelukset siitä, kun kukin oli nuori ja avioitui tänne.
    Täällä oli melko huonokuntoinen vastakkain istuttava keinu, ja minä sanoin miehelleni, että se pitäisi korjata. Kun kevät tuli, sai mieheni yhtiökokouksessa luvan hankkia tarvittavat korjausaineet, eikä siinä kauan nokka tohissut, kun talossa oli kunnon keinu. Hallituksen puheenjohtajakin innostui talkoilemaan. Hän jopa ihmetteli, millaista väkeä talossa asuu, kun vuosiin ei kukaan ole puhunut keinun korjaamisesta. Ja käyttöähän kiikulle oli. Nyt on vajaan vuoden sisällä kolme mummoa siirtynyt pilven päälle keinumaan, ja jos mummoja lasketaan, olisi vanha koulutoverini seuraavana muuttamassa seurakuntaa. Sitte olisi minun vuoroni. Muu naisväki on sen verran nuorempaa, etteivät he työssä käymisen takia ehdi istuskella, kuolemisesta puhumattakaan!

    Pihassa on myös kaksi paksujen kettinkien päässä roikkuvaa lasten keinua. Ne ovat vierekkäin ja toinen vähän alempana kuin toinen, että matalampikin keinuja pääsee ihan itse keinumaan. Keinut ovat paksun ja kauniin nurmikon päällä. Jos pieni keinuja sattuu putoamaan, ei ainakaan pipiä tule, kun vastassa on pehmeä nurmikko.
    Nyt ne keinut on purettava ja nurmikon sijasta alustaksi on hankittava hiekkaa!
    Arvatkaa, kenen tai minkä määräys tahi direktiivi on!
    Jos en olisi ihan melkein oikeasti näin hieno frouva, keksisin vielä perkelettäkin
    voimakkaamman kirosanan ja kiroaisin koko EU:n herrasväkineen päivineen alimpaan helvettiin.

    Että tällaista tänne kuuluu!
    Kaikkea hyvää vain teille kaikille.
  15. Pilvessä on, aamulla oli taivas musta, ja muutama tippa vettäkin tuli.
    On upea näkymä, kun mustaa taivasta vasten on monta eriväristä vihreää. Kyllähän näin läheltä katsoen erottaa, että kuusi ja koivu ovat eri sävyisiä, kun todellisuudessa jokaisella puulla on oma sävynsä.

    En mene väittämään, että olisi lottovoitto syntyä suomalaiseksi, mutta minusta on kylläkin ihana olla suomalainen. Neljä vuodenaikaa ja jokaisella vuodenajalla vielä omat vivahteensa.

    Olen kohtalaisen tyytyväinen elämääni, mutta silloin, kun mätäkuun ensimmäisenä joskus kolmekymmentäluvulla jaettiin vastasyntyneille lahjoja, oli musikaalisuudet ja kuvamataiteellisuudet jaettu loppuun ennen kuin minä olin lahjomisvuorossa.
    Mutta kaikkea ei voi saada; onneksi en ole värisokea.

    Ystävieni aikuiset lapset antoivat isälleen syntymäpäivälahjaksi kännykän. Se oli tyttären valitsema ja kauniin punainen. Velipoika kehaisi: - Kas, kun osasitkin ostaa punaisen. Ei tule faijalle turhaa hakemista, kun känny tipahtaa nurmikkoon. Onneksi faija ei ole kuuro. Kuulee, kun tallaa kännykän päälle.
    Vasta silloin tytär muisti, että isä oli puna-vihersokea.

    Mitähän tässä on taas tullut kirjoitelluksi.
    Kirosanoja ei ole, ja toivottavasti ei puna-viherrystä tulkita politiikaksi. Nehän olivat aikoinaan SKDL:n lipun värit.

    Jos tätä ei ilmesty Kahvipirttiin, niin ainakin vilkutan Teille kaikille ja toivotan mukav ia kesäkelejä.
  16. Pihlajankukkia, niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvia, koiranputkia, hiirenvirnoja, peltohanhikkeja ja pitkä rivi uloskukkineitten voikukkien valkoisia pompuloita.
    Jaa että mitä tuo rimpsu tuossa tekee?
    Sehän on se kukkakimppu, jonka tuosta pellolta Kahvipirttiin
    keräsin, ja voikukan höyhenpallot ovat sitä varten, että
    enpäs kerrokaan! Kertokaan te, mitä käyttöä niillä pompuloilla on.

    Minä käyn sillä aikaa naapurikylässä taittelemassa
    lankomiehen pensasaidoista sinisiä ja valkoisia sirenejä.

    Eikä sitten muuta kuin heippa kaikille!
  17. Hintaa en ole kysellyt, mutta turhan kalliilta vaikuttaa
    Rolls Royce.
    Sen lisäkustannuksena tulee autonkuljettajan palkkaaminen,
    sillä on etikettivirhe itse ajaa Rollsia.
    (Ettei olisi suorastaan roisia...)
  18. Susmorsian, Sinä perhanan provokaattori!
    Ajattelin heittäytyä asiallisen vakavaksi ja kirjoittaa jotakin oikein tärkeää.
    Nyt olen unohtanut sen, mitä olin aikeissa j.n.e...
    Kirjoitan pelkkiä lyöntivirheitä, kun yllytyksestäsi kävin tutustumassa (=nauramassa ja yskimässä melkein suoletkin pihalle) Hervantaan.
    En tässä nyt ennätä kirjoittaa enempää, kun pitää kaivaa lisää luettavaa.
    Että eipä tässä muuta kuin hellurei ja hellät tunteet!

    (Lyöntivirheistä en vastaa, kun ne ovat ... no, olkoon)
  19. Oikein hyvin päätelty tuo työttömyys, mutta täytyy joukossa laiskuuttakin olla, kun ateisteja on melkoinen määrä.
    Jos mihin tahansa uskova saa puhua omasta uskostaan yksikössä, niin mitä muotoa ateisti saa käyttää?
  20. Neljä tähteä!
    Olet aivan oikeassa.
    Koti, uskonto ja isänmaa, eikä tarvitse kenellekään selittää, miksi miehet lähetetään henkensä edestä tappalemaan ja tappamaan, vaikka yksi jumalan Moosekselle antamista käskyistä oli: ÄLÄ TAPA!
    21. 32 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt