Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Uuden Kouvolan rakenne "kaupunkina" on huomattavan hyvä. Kokonaisuuteen kuuluu useita monipuolisesti toimivia taajamia, joissa on asuntoja, työpaikkoja ja palveluja. Nämä monipuolisesti toimivat taajamat ovat parempia elämisen ja asumisen paikkoja kuin nukkumalähiöt, joita niitäkin on Kouvolassa pari malliesimerkkiä, Eskolanmäki ja Lehtomäki.

    En aivan tarkkaan tiedä, mitä Matti Vanhanen täsmällisesti tarkoittaa "puutarhakaupunki"-käsitteellä. Laajasti ymmärrettynä Valkealan kirkonkylä, Jaalan kirkonkylä, Koria, Elimäen kirkonkylä, kaikki ne voisivat mahtua puutarhakaupungin määritelmän piiriin. Jos savupiipputeollisuuskin hyväksytään määritelmään, mukaan tulevat vielä Kuusankoski, Myllykoski ja Inkeroinen.

    Aikoinaan nelisenkymmentä vuotta sitten yhdyskuntasuunnittelijat, jotka olivat yliopistoväkeä, he kaavailivat Helsingin seudun kasvun ohjaamista monipuolisiin "itsenäisiin" tytärkaupunkeihin, jotka yhdistettäisiin toisiinsa ja Helsingin keskustaan sujuvan liikenteen verkostolla. Noitakin tytärkaupunkeja taidettiin nimittää puutarhakaupungeiksi. Niitten väliin oli tarkoitus jättää vihervyöhykkeitä.

    Käytännössä kuitenkin suurrakentajat, grynderit ajoivat Helsingin seudulla läpi oman mallinsa, jossa nostokurjet pystytettiin mäen päälle ja siihen ymrille tehtiin elementtitaloja. Seuraavaksi nosturi siirtyi viereisen mäen päälle, jne. Siitä syntyi "asemakaava", jonka kaupunkien päättäjät siunata rapsauttivat viralliseksi kaavaksi. Sillä menetelmällä Helsingin, Espoon ja Vantaan rakentaminen tapahtui kuin haulikolla roiskaisemalla pitkin mäkiä. Vaihtoehtona olisi ollut tytärkaupunkien rykelmä, mutta sitä ei haluttu valita alueellisen suunnittelun pohjaksi.
  2. Pitäisi perustaa kokonaan uusi yhdistys. Kolme yksityishenkilöä riittää uuden yhdistyksen perustamiseen. Kun tässä on tilaisuus, niin en malta olla lisäämättä muutamia yleisvaltakunnallisia seikkoja.
    o Maanpuolustus pidettävä omissa käsissä. Rynnäkkökiväärit pidettävä omissa varastoissa eikä niitä myydä ulkomaille eikä romuteta. Siis Ei Nato-jäsenyydelle!
    o Kaivosasioitten pykälämääräyksiä tiukennettava sillä tavalla, että kenelläkään ei ole oikeutta tallustella toisten maille minkään sortin selvitys- ja valtausmerkkejä laittamaan ilman maanomistajan kirjallista lupaa, jonka paikallinen käräoikeus olisi vahvistanut.
    o Atomivoimaloitten kustannuslaskelmiin sisällytettävä myös ne kulut, joita syntyy, kun uraanikaivosten työolosuhteet ovat kunnossa ja uraanikaivosten ympäristöseikat reilassa. Samoin kustannuksiin laskettava ydinjätteen varastointi mieluiten niin, että se voidaan ottaa vaikkapa joskus tuhannen vuoden päästä jälleenkäsittelyyn eikä sitä haudata Olkiluodon kallioperään eikä muuannekaan "ikuisiksi ajoiksi".
    o Ruotsin kielen pakkokurssivaatimus poistettava yliopistojen ja korkeakoulujen lopputukinnoista. Kaksikielisiin kuntiin ja maakuntiin viranhaltijoiksi aikovat suorittakoot erillisen kurssin, jos virkoja hakevat. Sama sääntö voimaan venäjän kielen kohdalla, sillä lähiaikoina meille syntyy uusia kaksikielisiä kuntia myös venäjänkielisen väestön lisääntymisen johdosta.
    o Pohjoismaisesta sähkösopimuskimpasta irtaannuttava, koska se vain nostaa sähkön hintaa. Samoin irtaannuttava EU:n älyttömästä päästökauppajärjestelmästä.
    o EU-jäsenyyden jatkumisesta järjestettävä meillä Suomessa uusi kansanäänestys, jonka kampanjoinnissa mm. Yleisradio velvoitettava moraallisesti ankaraan tasapuolisuuteen kampanjan aikana. Jos ei-äänet voittavat, Eta-sopimus uudelleen voimaan.

    Ottakaapa yhteyttä te ihmiset, jotka hyväksytte mm. nämä erilliset asiakohdat! Sähköpostia:
  3. Aprikoin, jotta kirjoittaisinko tekstin tähän yhteyteen vai olisiko parempi aloittaa kokonaan uusi keskusteluketju. Aiheena on joka tapauksessa hoitolaitosten ja hoitopaikkojen määrän arviointi ja ennakointi. Julkisuudessa näkee kuinka "asiantuntijat" povaavat laitospaikkojen tarpeen voimakasta kasvua lähivuosina, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkeläisiksi. Media antaa mielihyvin runsaasti julkisuustilaa noille liki käsistä karkaaville ennusteille. Shokeeraava katastrofaalisuus saa aina palstatilaa.

    Kasvaako laitospaikkojen tarve "rääjhdysmäisesti"? Entäpä jos ei niin käykään? Jos ennusteet ovat virheellisiä? Jos niin olisi, niin silloinhan valtio ja kunnat tekisivät suuren erehdyksen, jos ne ryhtyisivät rakentamaan valtavasti lisää hoitolaitoksia harhaisten ennakointien pohjalta. Poliitikkojen virhepäätöksillä on se ikävä ominaisuus, että semmoiset väärät päätökset tulevat kalliiksi meille kaikille.

    Ajatellaanpa sukupolvien ketjua eri aikakausina. Sodan käynyt sukupolvi pelasti meidän itsenäisyytemme ja heidän osakseen tuli paljon terveydellisiä ongelmia. Vaivoilla on vielä tapana paheta vanhetessaan. Nyt tämä ansiokas sotasukupolvi on poistumassa keskuudestamme. Vaikutukset näkyvät mm. sotainvalidien kuntoutuspaikkojen tilatarpeen supistumisena.

    Entä me sotasukupolven jälkeläiset? Niputan yhteen sekä sota-aikana varttuneen nuorison, sodan aikana syntyneet pienet ikäluokat että sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Me kaikki olemme kokeneet ahtaat ajat lapsuudessamme, nuoruudessamme ja varhaisessa aikuisuudessamme. Nyt ikääntyneinä meidän terveytemme on parempi kuin mitä on ollut kovia kokeneen sotaa käyneen väestön terveys.

    Kenties me ahtaat ajat varttuvaisina kokeneet olemme sen verran tervettä, sitkeätä ja sinnikästä väkeä, että emme tulekaan täyttämään hoitolaitoksia siinä laajuudessa ja mitassa kuin tilastonikkaroijat kuvittelevat ja uskottelevat. Lähivuosikymmeninä näemme käytännössä, miten asia on siinä suhteessa.
  4. Olihan se sinänsä aivan ymmärrettävää, että Suomen EU-kansanäänestyksen edellä jäsenyyttä ajava ryhmittymä hyödynsi myöskin Zhirinovskin persoonan mukana tarjoutuneen mahdollisuuden. Liioittelun puolellehan se meni, mutta siinä tilanteessa houkutus oli suuri ja siihen mentiin. Jonkun verran Zhirinovski sai Venäjällä kannatusta, mutta missään vaiheessahan hän ei ollut lähelläkään esim. presidentin virkaa. Värikkäitä kannanottoja häneltä tulee edelleenkin, mutta eipä näy enää kiinnostavan suomalaista mediaa. Siitä värikkyydestä olisi esimerkkinä suhtautuminen USA:n istuvaan ulkoministeriin, mutta jätänpä lähemmin kertomatta sen jutun.

    Miten lienee Georgiassa? Systemaattisina rutiinikysymyksinä tulee mieleen vähemmistöjen kohtelu ja asema Georgiassa. Tarjoaisiko Georgia mm. abhaaseille ja osseeteille heidän alueillaan koulunkäynnin ja hallintopalvelut heidän omilla kielillään, jos asia olisi nyt georgialaisten päätettävissä? Antaisivatko georgialaiset noille vähemmistöille vapauden julkaista lehtiä ja kirjallisuutta omilla kielillään? Entä omakielinen radio- ja televisiotoiminta? Käytännössähän olot noitten vähemmistöjen alueilla ovat sekaisin, ainakin Etelä-Ossetiassa tällä hetkellä eikä Georgialla ole politiikan tekemisen ja asioitten hoitamisen mahdollisuutta. Entä aikaisemmin? Miten georgialaiset ovat suhtautuneet vähemmistöihinsä ennen asioitten täydelliseen umpikujaan ajautumista?

    Jos Venäjä puolestaan on todella vilpittömällä vakaumuksella kantamassa huolta osseettien asemasta ja oloista, niin silloinhan olisi mahdollista tehdä uusi avaus. Sekä Georgian puoleinen Etelä-Ossetia että Venäjän puolella sijaitseva Pohjois-Ossetia voitaisiin yhdistää itsenäiseksi ja yhtenäiseksi Ossetiaksi! ETYK-päätösasiakirjan mukaankin valtioitten rajoja voidaan muuttaa, kun niin sovitaan yhteisymmärryksessä.
  5. Suomen suhteissa Venäjään/Neuvostoliittoon lienee edelleen olemassa ne kaksi linjaa, joitten kesken painopisteet ovat vaihdelleet. Saattaa olla niin, että "Länteen" suuntautuminen voimistuu juuri näinä aikoina vai onko kyse vain median luomasta bluffista, johon maan hallitus on lähtenyt mukaan? Varsinainen kansa, rahvas ei taida olla mielidettään muuttanut aikaisemmasta.

    Edellisen kerran valtiojohdon tasolla tapahtui lehmänkäännös, kun Suomen EU-jäsenyyskampanja oli kiivaimmillaan. Siinä hommassa oli keskeisesti mukana niin maan valtiojohto eli presidentti Koivisto ja pääministeri Aho kuten myös "vapaa media". EU-falangin virallisena työrukkasena ahkeroi niin ikään YLE, jonka rooliin olisi kai pitänyt kuulua tasapuolisuus siinä tilanteessa, mutta niinhän ei ollut. YLE veti rankan yksipuolista propagandalinjaa EU-jäsenyyden puolesta. Mitähän ulkomaiset vaalitarkkailijat olisivat raportoineet siitä senaikaisesta menosta ja meiningistä Suomessa kansanäänestyksen edellä?

    Nuo alussa mainitsemani kaksi linjaa ovat tosiaan jo vanha asia. Kun lueskelin tuossa äskettäin Liperin historiaa, niin siinä kerrottiin, mitenkä 1700-luvulla pohjoiskarjalaiset säätyvaltiopäivien edustajat Tukholmassa olivat sovinnollisen linjan kannalla Venäjään suhtautumisessa. Yleensä itäsuomalaiset olivat laajemminkin tällä "Myssy"-puolueen sovintolinjalla. Enemmistön saivat kuiten puolueena "Hatut" ja niin alkoi surullisen kuuluisa ja Ruotsin tappioon johtanut "Hattujen sota".

    Lopuksi haluan todeta, että henkilökohtaisesti itse olen sovintolinjalla Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Asia on sikäli läheinen, että pohjoiskarjalaisia juuriltani olen minäkin.
  6. Meneillään oleva Kaukasian tilanne tarjoaa meille suomalaisillekin havainto-opetusta monessa suhteessa. Ensinnäkin Georgia luotti vieraan apuun, mutta USA ei sitten kuitenkaan rientänyt sotavoimineen mukaan kriisiin, jonka kokkaamiseen myös Georgia itse oli innokkaasti ja antaumuksellisesti osallistunut. Opetuksena on siis: Suomen ei pidä lähteä USA:n liittolaisuuskelkkaan! Ei USA Georgian eikä Suomen takia kolmatta maailmansotaa aloita.

    Meidän suomalaisten on itse huolehdittava omista suhteistamme kaikkiin ulkomaihin. Saattaa käydä niin, että jo EU-jäsenyyden takia joudumme hankaliin kriiseihin mukaan, joista kriiseistä olisi järkevintä pysytellä mahdollisimman etäällä. Tässäkin suhteessa Georgia opettaa: Rauhanomainen vuorovaikutus esim. Venäjän kanssa on meidän itsemme kannalta viisainta politiikkaa.

    Georgian armeija osoittautui varsin heppoiseksi armeijaksi, kun Venäjän armeija hiukan testaili eteläisen naapurinsa sotavoimien potenssia. Eipä auttanut Georgiaa edes tuliterä kalustokaan, jota maahan virtasi Jenkkilästä. Opetus: Suomen puolustuslaitoksesta kannattaa huolehtia jo perinteisen asevelvollisuusperiaatteen pohjalta. Ulkomaisista sotaseikkailuista on parasta pysyä poissa. Eikä Venäjäkään pahastu sitä, kun me omin voimin huolehdimme omasta maanpuolustuksestamme sopivalla tehokkuudella.

    Olennaista on myös asenteellinen ja henkinen mentaliteetti. Kun me suomalaiset seisomme tanakasti omilla jaloillamme ja päätämme itse asioistamme, silloin vieraatkaan eivät ala meille pilan päiten kutsumatta tunkeilemaan.