waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Tulevia tapahtumia on perin vaikeata arvioida. Venäjä ei ole enää samassa asemassa, jossa Neuvostoliitto oli ja myös luonteeltaan Nyky-Venäjä on toisenlaatuinen eli ainakin energiamarkkinoilla Venäjä osaa toimia kuin markkinatalousmaa.

    Vaikka Saksaa nöyryytettiin kovasti ensimmäisen maailmansodan jälökeen, Saksa ei loppujen lopulta menettänyt kovin paljoa alueitaan. Siirtomaat toki menivät. Hitlerin valtaannousun mahdollisti pikemminkin Saksan oman talouden romahdus. Venäjä puolestaan käärii nykyään valtavia rahasummia energian viennillään ja rahastoi niitä pahojen päivien varalle. Ero sotien väliseen Saksaan on ilmeinen.

    Venäjän kohdalla avoimena kysymyksenä on pätemisen tarpeen suuruus ja merkitys. Yrittääkö Venäjä todellakin edes jossain määrin saada takaisin maantieteellisiä alueita, jotka eivät jääneet Venäjän federaatioon Neuvostoliiton hajotessa? Jos niin, siitä aiheutuu vakavia kansainvälisiä ristiriitoja.

    USA:n kohdalla taas on ongelmana tuon suurvallan oman hegemonian hiipuminen. Ensi syksynä valittava uusi presidentti uskoo sikäläiseen tapaan, että USA on maailman johtava valtakunta ja USA:n presidentti on koko maailman johtaja. Siinä suhteessa taitaa myös USA:n edessä olle pätemisongelmia, vaikka maan valtavia voimavaroja ei käykään kieltäminen.
  2. Kyllä minunkin mieleeni on juohtunut monen muuan tapauksen joukossa myös sudeettialueitten rooli Hitlerin Saksan pelinappulana. Silti näkisin myös eroavuuksia asetelmassa, jos halutaan vertailla toisiinsa Tsekkoslovakian sudeettisaksalaisalueita maailmansotien välisenä aikana ja Georgian vähemmistöjen alueita Etelä-Ossetiaa sekä Abhasiaa nykyisissä yhteyksissä.

    Ensimmäisenä erona tulee mieleen etninen ero. Sen enempää osseetit kuin abhaasitkaan eivät ole venäläisiä, vaikka Venäjä käyttääkin noita kansoja pelinappuloina nyt tänä aikana, kun Venäjä haluaa kurmuuttaa Georgiaa. Sudeettisaksalaiset olivat etnisesti saksankielisiä, jotka ennen Tsekkoslovakian itsenäistymistä kukkoilivat tsekkeihin nähden herrakansan roolissa Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ennen tuon kaksoismonarkian pirstoutumista.

    Kun maailmansotien välisenä aikana natsit miehittivät Itävallan, siinä vaiheessa sudeettisaksalaisista tuli Hitlerin liittolaisia. Osseeteilla ja abhaaseilla ei ole taakkanaan herrakansan rasitetta georgialaisiin nähden. Silti nuokin kansat vaikuttavat alentuneen Moskovan pelinappuloiksi.

    Jos osseetit ja abhaasit todella itsenäistyisivät, niin, mitähän se kuvio mahtaisi tuoda mukanaan? Uusimmat uutiset viittaavat siihen, että Venäjä todella tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisiksi. Aluksi Moskova pääsisi herkuttelemaan tilanteella ja kerskumaan Georgialle, kuka on kukkona tunkiolla. Entä myöhemmin aikaa myöten? Venäjän kannalta epämiellyttävänä esimerkkinä siellä läheisyydessä hiukan pohjoisempana sijaitsee Tsetnenia, jolle Venäjä taas ei halua antaa itsenäisyyttä suin surminkaan.

    Jos Venäjän puolella sijaitsevan Pohjois-Ossetian väki haluaisikin lyöttäytyä yhteen Etelä-Ossetian kanssa ja muodostaa yhden ja yhtenäisen Ossetian, niin mitenkähän Moskova siihen suhtautuisi? Kaikki on mahdollista Kaukasuksella! Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäistymisen mukana saattaisi lähteä liikkeelle vierimään semmoisia lumipalloja, jotka eivät enää olisikaan Medvedevin ja Putinin hallinnassa...?
  3. Muinoin, jolloin Köli-vuoristo oli mannerjäätikön ydin ja nykyisenä Skandinavian niemimaana tunnettu alue oli vielä jään peitossa, silloin siihen aikaan nykyisen Suomen ja Venäjän välisen rajan tienoo, Maanselkä oli jo sulaa maata Jäämerelle asti. Ja täällä oli Euroopan alkuperäisväestöä eli suomalaisugrilaista muinaiskieltä puhunutta väkeä.

    Jäätikön peittämän nykyisen Ruotsin alueelta ei tullut tänne ketään, koska siellä jäätiköllä ei asunut ketään. Jos siellä jotain väkeä sattui liikkumaan, hekin olivat suomalaisugrilaisia ja/tai saamelaisia.

    Huomionarvoista on myös se, että nykyinen kartta ei ollut silloin voimassa. Skandinavian jäätikön ja Maanselän sulan alueen välillä lainehti väljemmälti vettä kuin nykyään. On kuta kuinkin naivia väittää, että Suomen ensimmäiset asukkaat olisivat tulleet muka "Ruotsista", edes osittainkaan.
  4. Tässä asiassa ja asetelmassa on monta puolta. Ensinnäkin tuo maanosto-oikeus ja maanomistusoikeus ovat tärkeämpiä ja isompia asioita kuin mitä meidän valtiojohtomme on muilta kiireiltään arvioinut. Valtiojohtomme on lyhytnäköisyydessään ja piittaamattomuudessaan väärässä kiinteistökauppa-asiassa. Pahinta on, että valtiojohtomme ei itse tajua olevansa väärässä. Tarvitsemme uuden valtiojohdon kokonaisuudessaan. Nykyisten kolmen suurimman puolueen keskinäinen "vuorotteluvalta" pitää saada kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Muutoin ei mikään muuksi muutu.

    Ulkomailta Suomeen tulijoissa on monenlaisia ryhmiä, jotka ovat keskenään erilaisia. Viime vuosisadan alusta muistamme Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen henkensä kaupalla paenneet tänne tulijat, joihin me suomalaiset suhtauduimme usein epäoikeudenmukaisella vieroksumisasenteella. Silti he ovat jäsentyneet suomalaiseen yhteiskuntaan mallikelpoisesti. Toisena esimerkillisenä ryhmänä ovat Chilen pakolaiset 1970-luvulta. Myös heillä oli todellinen hengenhätä. Chilen olojen normalisoiduttua useimmat Chilen pakolaiset ovat palanneet takaisin kotimaahansa. Osa chileläisistä on jäänyt Suomeen ja ovat sopeutuneet täkäläisiin oloihin mallikelpoisesti hekin.

    Tässä yhteydessä on paikallaan muistaa myös täältä Suomesta maailmalle suuntautunut siirtolaisuus. Meiltäkin on lähdetty ulkomaille aikojen mittaan vaihtelevalla menestyksellä. Monet ovat onnistuneet pärjäämään maailmalla ja heistä puhutaan, kun suomalaista siirtolaisuutta käsitellään julkisuudessa.Toisaalta monet suomalaiset ovat kuitenkin katkerasti epäonnistuneet ulkomailla ja heidän kohtalostaan yleensä visusti vaietaan. Asioissa on puolensa ja toisensa.

    Tämä lavea johdanto tuo meidät asian ytimeen. Viimeisin ankara lamakausi 1990-luvulla tarjoaa hyvän opetuksen. Meidän sosiaalinen turvaverkkomme oli saatu kuntoon ensimmäisen kerran maamme historiassa tilanteessa, jossa lama tuli päälle. Ensimmäisen kerran Suomen historiassa me kansakuntana vältimme maastamuuton ryöstäytymisen valtaviin mittoihin. Se oli turvaverkkomme ansiota. En ole samaa mieltä sosiaalisen turvaverkkomme romuttamista ajavien kanssa.

    Meidän sosiaalinen turvaverkkomme on suurella vaivalla ja vuosikymmeniä kestäneellä pitkäjänteisyydellä rakennettu meitä suomalaisia varten, omaa kansakuntaamme varten. Ei meidän tarvitse tarjota tätä etuutta kaikille ulkomailta tulijoille. Valikoidusti voimme antaa apua sen tarpeessa oleville kuten teimme esim. chileläisten kohdalla. Mistään automaatista ei voi olla kysymys. Jos EU edellyttää ja vaatii jotain muuta, niin erotaan sitten EU:sta. Niin yksinkertaista se on.
  5. Minun oma henkilökohtainen pyrkimykseni on yksinkertainen: Terveellinen ravitsemus itselleni. Koska sisuskaluni lienevät kuta kuinkin samansorttiset kuin muillakin ihmisillä, niin yritän löytää järkevää oppia yleisestä ravintotietoudesta.

    Sinulle "esterella" saanen kertoa sen, että alkujuurille hakeutuminen on johdonmukaista hyvän ravintovalikoiman etsimistä. Jos Sinä et semmoista halua harrastaa, niin omapahan on asiasi ja vahinkosi. Aikaisempien aikojen ravitsemuksen tarkastelu kohdentuu myös varsin lähellä olevaan menneisyyteen ja aikaan juuri ennen "elintarvikkeitten" teollista liukunauha-"jalostusta".

    Nykyisin meidän suomalaistenkin on mahdollista etsiä ravitsemusvinkkejä myös muualta maailmalta aivan eri mitassa kuin entisaikaan. Atkinsia lainatakseni tarjolla on nykyään runsaampi elintarvikevalikoima kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Atkins korostaa valintojen viisauden merkitystä ja hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä. Henkilökohtaisesti yritän soveltaa kirjatietoa omaan järkeilyyni.

    Onhan niitä sairauksia ollut ennenkin ja paljonhan ihmiset sairastavat nykyisinkin. Sikäli kuin pystyn vähentämään eli ennaltaehkäisemään sairastamista omalla kohdallani oikeanlaisen ravitsemuksen avulla, niin minähän yritän juuri sitä.
    Hakusessa on terveellinen ravitsemus itsekkäistä syistä. Tosiaan näin yksinkertaista tämä on.
  6. Hämmästelen ja kummeksun asennetta, jonka mukaan historian faktojen julkinen toteaminen olisi soopaa. Yhtä paljon vieroksun ja kammoksun suhtautumista, jonka mukaan matkailubisneksen kuvitellun asiakasmenetyksen takia ei pitäisi kertoa historian tosiasioita! Toisaalta, tulisipa tilaa majoittua myös meille suomalaisille.

    Minulle sopii mainiosti, että präntätään itänaapureita varten tarkat aselepolinjojen paikat Viipurinlahden tienoota myöten paperille niin v.1940 kuin v.1944 koskien. Venäjällä vallitseva harhakäsitys, jonka mukaan raja on siinä, mihin Puna-Armeija pysähtyi, se virheellinen kuvitelma olisi aiheellista oikaista.

    Näin ulkomuistista tulee mieleen ainakin Inarin järven itäpuolella sijaitseva alue, joka luovutettiin Neuvostoliitolle v:n 1944 aselevon jälkeen. Tosiaan olisi aivan paikallaan käydä läpi kaikki vastaavanlaiset tapaukset.

    Mitä yleisemmin me suomalaiset pidämme rehdisti ja reilusti päämme pystyssä, sitä paremmat edellytykset meillä on harjoittaa tasapainoista ja menestyksellistä vuorovaikutusta nykyisen Venäjän kanssa. Epäisänmaallisia nöyristelijöitä ja matelijoita ei kukaan arvosta eikä kunnioita, eivät venäläisetkään.
  7. Ulkomuistin perusteella en ole aivan varma sanamuodoista, mutta joka tapauksessa Eino Leino kirjoitti suunnilleen:
    - Toinen toistanne suvaitkaa,
    niin laaja, laaja on maa.
    Runoilija oivalsi, että niin meillä kuin muuallakin esiintyy runsaasti tarpeetonta suvaitsemattomuutta.

    Suvaitsevuutta on paikallaan arvostaa ja myös noudattaa aina. Tänään on oikein hyvä ajankohta tehdä vaikkapa pieni parannus eli me kaikki voimme pyrkiä tänään, huomenna ja siitä eteen päin olemaan entistäkin suvaitsevaisempia.

    Peräkaneettina tulee mieleen kolikon toinen puoli. Tosiaan, miten pitkälle suvaitsemattomuutta olisi aiheellista sietää? Tai epäoikeudenmukaisuutta? Taivaskaan tämä maailma ei ole eivätkä ihmiset enkeleitä. Me taaplailemme täällä epätäydellisyydessä.
  8. Tosiaan paljon on kaikenlaista kilpailemista esillä nykyään mediassakin. Tarvitseeko sitä jokaisella kulmakunnalla olla jokin oma nimikkokilpailunsa? Mediahan tietysti tekee juttua semmoisista asioista ja tapauksista, joitten media kuvittelee yleisöä kiinnostavan. Varsinaisesti syy ei liene mediassa, jos tolkutonta kilpailumentaliteettia ihmetellään ja puntaroidaan, jotta mahtaisiko vähempikin riittää...? Ennätysten kirjoissakin pitäisi meidän suomalaisten elvistellä vissiinkin joka sarjassa.

    Olennaista lienee, että mummot kutovat sukkia ja villapaitoja eikä siitä askareesta tarvitse tehdä kilpailua. Lienee paikallaan todeta, että oma vaimoni on varsin taitava ja ahkera kutomapuikkojen käyttäjä. Tai kun minä pilkon saunapuita, niin ei sitä hommaa tarvitse vääntää kilpailuksi. Ja jos joskus soutelen kaikessa rauhassa järvellä, niin eipä tulisi ensimmäisenä mieleen lähteä Sulkavan soutuihin. Rauhallista ja kilpailutonta kesän jatkoa kaikille!
  9. Muistan, kun suunnilleen puoli vuosisataa sitten koulussa liikuntatunnilla oli ohjelmassa jokin palloilulaji ja opettaja valitsi aina kaksi taitavimman sortin poikaa kokoamaan joukkueet. Minä olin aina viimeisten joukossa, koska en ollut erityisen hyvä missään palloilulajeissa. Kuitenkin aina jompikumpi joukkue "joutui" ottamaan meidät muutamat kaikkein tumpeloimmatkin peliin mukaan. Onneksi olin sitten toisaalta hyvä yksilölajeissa, yleisurheilussa ja hiihdossa sekä suunnistuksessa. Sain aina kiitettävän liikuntanumeron huonosta pelien osaamisestani riippumatta. Silti täytyy todeta, että koululiikunta oli liian kilpailullista siihen aikaan ja mahdollisesti niin lienee nykyäänkin. Kysymys lienee koko yhteiskunnan valjastamisesta kilpailuhenkiseksi.
  10. Kimmokkeena tähän tarttumaani seikkaan olet Sinä, Tamarix ja toteamuksesi, että olet asustellut jo pitkään ulkomailla. Olisikin mielenkiintoista tietää muualla maailmalla asuneitten ja asuvien suomalaisten arviointeja muun maailman menosta ja Koti-Suomen ilmeen näkemisestä ulkomailta tänne palaamisen jälkeen. Eikä siinä havaintojen kirjoittelun yhteydessä pilkkujen paikat tai rivien välit nyt päällimmäisen tärkeitä ole, vaan asiat sinänsä olisivat olennaista. Olenhan minäkin käynyt ulkomailla, mutta kaikki ne reissut ovat olleet viikon tai kahden tai sitäkin lyhyempiä matkoja, joitten yhteydessä ei kovin syvälle pääse paikallista elämää näkemään.
  11. Tietoista pidättyvyyttä olen tosiaan ylläpitänyt tämän keskustelun aloittajana. Toisaalta toisten osallistujien mukavia kokemuksia ja näkemyksiä on tullut esille juuri niin kuin toivoinkin. Erityisesti mieltäni on ilahduttanut maininta uuden vakioystävän löytymisestä näitten keskustelujen kautta. Varmaan niin on käynyt useammallekin kirjoittelijalle.

    Jotenkin mieleen tulee tuolta Yleisradion ohjelmien puolelta perinteinen "Kansan radio", jonka piirteitä on näillä sivuillakin. Samoin lehtien yleisönosastojen mielipidekirjoitukset ovat sukua näille ajatustenvaihdoille. Täällä osallistujia on kuitenkin runsaammin ja aihealueita riittää liki joka lähtöön.

    Tärkeintä lienee se, että täällä on tarjolla paikka kaikelle kansalle ilmaista ajatuksiaan enemmän tai vähemmän vakavassa muodossa. Itse olen usein lueskellut myös yli seitsenkymppisten Kahvipirtti-jutustelua. Siinä yhteydessä monet osallistujat näkyvät kirjoittavan rekisteröidyllä nimimerkillä oman arvioni mukaan suuremmassa määrin kuin monilla muilla sivuilla. Lykkyä!
  12. Meillä Suomessa tosiaan perustellaan vallan keskittämispyrkimystä eduskunnalle parlamentarismilla ja sen lisäämisellä. Jopa tasavallan presidentin valtaoikeuksien vähentämistä perustellaan juuri niin.

    Oman vakaan näkemykseni mukaan kansanvalta on perusasia. Ja kansanvalta versoo väestön kotijuurilta. Eduskunnan 200 jäsenen valinta on yksi osa kansanvaltaa. Yhtä lailla kansanvaltaa on kunnallinen demokratia. Samoin kansanvaltaa on tasavallan presidentin valinta suoralla ja tarvittaessa kaksivaiheisella kansanvaalilla.

    Demokratiaa, kansanvaltaa on myös kansanäänestyksen käyttö päätöksenteon menetelmänä. Jos parlamentarismin nimissä halutaan estää kansanäänestykset, niin suomennettuna se tarkoittaa kansanvallan, demokratian tarkoituksellista, tietoista kaventamista.

    Kieltolaista v.1931 järjestettiin meillä Suomessa kansanäänestys, koska eduskunta oli täysin kykenemätön ratkaisemaan asiaa eli kieltolain kumoamista, joka oli kansan valtaenemmistön tahto.

    EU-jäsenyydestä v. 1994 järjestetyn kansanäänestyksen avulla eduskunta itse järjesti lainsäädännöllisen porsaanreiän, jolla Suomi vietiin EU-jäseneksi. Koska tulkinta asiasta valtiosopimuksena oli ja on kyseenalainen, haluttiin operaatio pyhittää kansanäänestyksen avulla. Perustuslain muuttamiseen tarvittua 5/6-enemmistöä ei eduskunnasta olisi ilmeisestikään löytynyt.
  13. Kerrassaan mielenkiintoisen vilkas keskusteluhan tämän "vaalikarjan paimentamisilmiön" merkeissä on virinnyt. Ketjun aloittajana voin todeta, että ainakaan minulla ei ole mitään profilointia tarkoitus tehdä muutoin kuin näkemyksiä lueskelemalla. Ehkä teemme uuden jatkokeskustelun aiheesta hiukan myöhemmin...

    Varsinaisena ydinasiana pidän sitä, että me suomalaiset, eläkeläiset ja ylipäätään kaikki kansa, äänestäisimme vaaleissa ja valveutuneella mielellä muodostaisimme oman harkitun kantamme äänestystä varten emmekä alistuisi pueluetoimistojen sätkynukeiksi.

    Suurimmilla puolueilla on eniten voimavaroja ( rahaakin) omiin kampanjointeihinsa. Puolueitten markkinointi alkaa nykyään muistuttaa melkein minkä tahansa tavaran kaupustelua. Semmoiseen suostutteluun on aina aiheellista suhtautua kriittisellä mielellä.

    Vaikka kunnallisvaalit ovat paikalliset vaalit eivätkä eduskunnan voimasuhteet ensi lokakuussa miksikään muutu, niin silti kunnallisvaalien valtakunnallisten kannatusprosenttien perusteella on tapana tehdä myös yleispoliittisia johtopäätöksiä. Kunnon tuuletus olisi aiheellista.

    Nyt on Leiriniekan aika ryhtyä profiloimaan Suomen suvea. Hyvää Juhannusta kaikille!
  14. Niinhän se tosiaan on, että myös eläkeläiset koostuvat monella tavalla ajattelevasta ja asennoituvasta väestä. Ei ole realistista kuvitella, että eläkeläiset yhtenä joukkona alkaisivat kannattaa jotain uutta poliittista ryhmää tai jotain jo olemassaolevaa pientä puoluetta. Vanhemman väen äänet vaaleissa jakaantuvat monelle taholle. Se on demokratiaa.

    Demokratia tarjoaa kuitenkin myös muutoksen mahdollisuuden. Kun luotaillaan mm. kolmen suurimman puolueen, Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n, äänestäjiä, niin kaikille noille puolueille on olemassa mahdollinen vaihtoehto vaalitilanteessa. Vaikka vaihtoehdot eivät ole jokin yksi ja tietty puolue tai ryhmä, niin silti vaihtoehtojen olemassaolo on todellisuutta.

    Jos itsekukin eläkeläisäänestäjä siirtäisi kannatuksensa noilta kolmelta suurimmalta poliittiselta puolueelta omaan ajatteluunsa nähden sopivalle puolueelle tai ryhmälle ja sen ehdokkaalle, niin olisihan sellaisella uudelleenarvioinnilla iso vaikutus, kun muutosta tekemässä olisi vaikkapa puoli miljoonaa eläkeläisäänestäjää. Kokonaisvaikutus olisi näkyvä ja tuntuva. Jokaisen suuren puolueen piirissä pelätään kannatuksen kokonaisprosentin alenemista kauhulla kuin tuomionpäivää.

    Kunnallisvaaleissa on mahdollisuus arvioida myös paikallisten asioitten hoitamista. Niin me eläkeläiset kuin kaikki muutkin voimme niin halutessamme osallistua vaalien tekemiseen, jos haluamme lähteä liikkeelle tavalla tai toisella.

    On mahdollista lähteä jonkun ehdokkaan avuksi kampanjaa käymään liittymällä hänen tukiryhmäänsä. Tai on mahdollista valita tuttavien keskuudesta joku sopiva henkilö porukalla miettimisen jälkeen ehdokkaaksi ja ryhtyä tekemään yhdessä vaalityötä hänen hyväkseen. Tai ainakin on mahdollista jakaa itselleen mieluisan ehdokkaan tai puolueen esitteitä. Ja onhan nykyään tarjolla tämän netinkin tarjoamat mahdollisuudet näitä keskustelupalstoja myöten. Toivomuksena tietysti voisi olla hyvät käytöstavat, kielenkäytön sivistyneisyys.

    Kaikkein tärkeintä on äänestäminen joko ennakkoon tai itse vaalipäivänä. Nukkuvien puolueen jäsenet joutuvat aina tyytymään siihen, mitä toiset ovat vaaliuurnilla päättäneet.
  15. Leipäasiasta kelpaisi keskustella enemmänkin. Monissa ravitsemusta käsittelevissä kirjoissa leipä on joutunut "huonoihin kirjoihin". Liekö syynä valkean vehnäleivän, ranskanpullan, yms. yleisyys maailmalla? Toisaalta perinteisen suomalaisen täysjyväjauhoista leivotun ruisleivän on todettu olevan erittäin terveellistä leipää.

    Omaan leipävalikoimaani pyrinkin ottamaan nimen omaan täysjyväleipää. Ruisleipää totta kai. Myöskin kaura- ja ohraleipä kuuluvat mukaan jo monipuolisuussyistä. Samoin sekaleipä. jostain 1960-luvulta on mieleeni jäänyt setsuuri, mutta kun olen maistellut nykyisiä kaupan setsuureja, niin eivät ole enää kunnolla "kolahtaneet".

    Kaupan leivistä ei useinkaan tiedä, paljonko niissä on loppujen lopulta täysjyväjauhoja. Jauhovalikoiman koostumussuhteet löytyvät nekin pienen pienellä tekstillä tuoteselosteesta, jota lukiessa pitäisi olla melkein suurennuslasi aina mukana apuna. Lähileipomosta suoraan ostetun leivän koostumustietoihin uskon sentään voivani luottaa.
  16. Kiitos Sinulle SiskoSuomi arvokkaasta lopetuslinkistä käytyyn keskusteluun. Olen samalla kannalla, että tulevaisuuden näkymät voivat avata myös vaihtoehtoja. Se käykö niin, se on kiinni meistä itsestämme, suomalaisista, tavallisesta kansasta.

    Valtaapitävä poliittinen ja taloudellinen eliitti on yksiselitteisesti kääntänyt selkänsä itsenäiselle ja pää pystyssä seisovalle Suomelle. Mitä laajemmat väestöpiirit jättävät lähtemättä eliittipiiriemme myötäilijöiksi, sitä suppeammaksi käy tuon eliitin jalansija tasavallassa. Emmehän me sentään ole sopuleita.

    Jotta aikanaan me ja meidän jälkeläisemme, itsenäisyytemme takaisin ottaneet suomalaiset, jotta me pärjäisimme maailmassa, meidän on oivallettava tulevaisuuden haasteet. Meidän on hankittava semmoinen tietotaito ja omaksuttava semmoinen asenne, että kaiken maailman silmänkääntäjät ja seireenit joutuvat epätoivoon. Annamme semmoisille hatkat.

    Itsenäisinäkin me olemme mukana globaalissa elämässä. Me suomalaiset kaikkien muitten kansojen kanssa yhdessä muodostamme globaalin maailman ja me olemme itsessämme jo osa sitä. Ei meidän toisaalta pidä käpertyä itseemme siiliasemiin eikä meidän toisaalta tarvitse luopua perinteestämme ja suomalaisuudestamme. Valveutuneesti ja viisaasti elämällä ja toimimalla me pärjäämme tulevaisuudessakin maailman markkinoilla.

    Huomisen tekemisen pystymme aloittamaan juuri nyt saman tien. Siis hihoja käärimään ja talkoisiin!
  17. Meillä Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, jollainen on monissa sivistysmaissa, useissa EU-jäsenmaissakin. En kylläkään osaa mennä sanomaan, olisiko riippumattoman, eduskunnan ulkopuolisen Perustuslakituomioistuimen käsittely ja päätös vaikuttanut Suomen EU-jäsenyysasian kohdalla viime vuosikymmenen puolivälissä tai markasta euroon sirtymisen kohdalla. Tapahtuiko ratkaisujen tekeminen perustuslain mukaisesti?

    Yleiseen ilmapiiriin leijumaan ja muhimaan jäänyt epäselvyys olisi ainakin saatu pois, jos meillä olisi Perustuslakituomioistuin. Sama tilanne vallitsee juuri nyt parasta aikaa, kun eduskunta on päättämässä Lissabonin sopimuksesta. Jälleen olisi paikallaan ruotia ja puntaroida asia juurta jaksain Perustuslakituomioistuimessa. Ja jälleen jää kansan keskuuteen kytemään epäilys laillisuusmutkien oikomisesta.

    Perustuslakituomioistuimen tehtäviin kuuluisi siis ilmiselvästi Suomen ja EU:n välisten suhteiden ratkonta. Tarvetta olisi näköjään myös Suomen omien valtioelinten keskinäisten valtasuhteitten määrittämisen tarkentamisessa. Aiheellista olisi myös mm. valtion ja kuntien välien laillisuustarkastelu Perustuslakituomioistuimessa. Tehtävää riittäisi. Ja Perustuslakituomioistuimen maantieteellinen sijaintipaikka voisi olla esim. Jyväskylä. Saksassakin sikäläisen Perustuslakituomioistuimen sijaintipaikka on Karlsruhe eikä pääkaupunki.
  18. Näkyy olevan aiheellista ruveta tarkaksi. Lyhyesti sanottuna: Nyky-Venäjä ei ole hyökännyt Suomeen yhtään ainoata kertaa. Kysymys on siis Neuvostoliiton raunioille syntyneestä Venäjästä, jonka naapureina me olemme eläneet vasta runsaat 16 vuotta. Yhteiskunnalliselta laadultaan Nyky-Venäjä on eri valtio Neuvostoliittoon verrattuna.

    Nykyinen Venäjä on pystyttävä erottamaan valtiona sekä Neuvostoliitosta että tsaarien aikaisesta Venäjästä. Pinta-alaltaan ja väkimäärältään nykyinen itänaapurimme on selkeästi pienempi kuin Neuvostoliitto. Silti Venäjä on edelleen suuri valtio ainakin meihin verrattuna.

    Joka tapauksessa Nyky-Venäjä on meidän kannaltamme parempi naapuri kuin mitä oli Neuvostoliitto. On osaltaan myös meistä suomalaisista kiinni, miten naapuruussuhteet Venäjän kanssa rakentuvat tulevaisuudessa. Jos Suomen valtiojohto kykenisi viisauteen, jota ikävä kyllä epäilen, jos tosiaan valtiojohtomme toimisi viisaasti, Suomi seisoisi pää pystyssä suhteessaan Venäjään. Niinhän ei ole tätä nykyä, vaan meidän valtiojohtomme antaa sekä Brysselille että Moskovalle liian isot vapaudet Suomessa temmeltämiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että meidän suomnalaisten on pyrittävä etenemään myönteisen vuorovaikutuksen tiellä Venäjän suhteissa. Se olisi hyvä suunta.
  19. Jos ruokalepo jää pitämättä sen takia, että pelkäät sopan nousevan suuhun, niin onhan siihenkin ratkaisu. Sota-aikana Mikkelin pääesikunnassa kerrotaan Mannerheimin pitäneen ruokailun päälle tunnin lepotauon istuallaan mukavassa tuolissa ja siinä torkahtaneenkin. Eikä noussut soppa suuhun.
  20. Lueskelin noita linkkien takana olleita keskusteluja. Sieltä löytyy kiinnostavaa teoreettista ajatustenvaihtoa. Ja käytäntöhän on kaiken teorian paras mitta. Suomen keskitetyn päätöksentekemisen vaihtoehtona voisi tietysti olla maan jakaminen kahteen tai useampaankin osaan. Liittovaltio-Suomi ei olisi lainkaan mahdoton rakennelma, sillä onhan niitä liittovaltioita olemassa muuallakin.

    Poliittisen päättämisen keskittyminen on todellakin vakava ongelma. Tehdyt virheratkaisutkin kostautuvat koko maan ongelmiksi. Liittovaltiossa virheet voisivat jäädä enemmän paikallisiksi. Keskushallinto olisi kevyempää ja sitä voitaisiin kontrolloida korostetun tiukasti.

    Toisaalta on myös niin, että pienissäkin puitteissa johtava vallanpitäjäfalangi voi saavuttaa otolliset asemat rohmuamista varten. Ehkä liittovaltion puitteissa siihen olisi kuitenkin mahdollista puuttua helpommin kuin Nyky-Suomessa.

    Sinänsä on mielenkiintoista spekuloida mahdollisuudella, että Helsinki ja Uusimaa irroitettaisiin Suomesta omaksi valtiokseen. Osaisiko "Maakuntien-Suomi" sitten järjestää asiansa paremmin kuin "Helsinki-Uusimaa"? Ei se mahdottomuus ole teoreettisena kuviona. Häviäjän osa jäisi ilman muuta Helsinki-Uusimaalle.

    Verotusdebatin kohdalla yrittäisin aprikoida asioita realististen mahdollisuuksien näkökulmasta, vaikka en vierasta teoreettista pohdiskelua siinäkään suhteessa. Nyt tällä hetkellä olisi aivan ensimmäisenä huolehdittava kerätyn verorahan asiallisesta käytöstä. Verokertymän tuhlaaminen ja haaskaaminen olisi minimoitava. Sitten seuraavaksi voisimme harrastaa verotusteoreettista keskustelua miten pitkään tahansa.

    Yhteiskunnan kuluja voitaisiin ehkäistä ennalta mm. niin, että ihmiset, kansa, niin herrat kuin rahvaskin, eläisivät ihmisiksi. Mitä vähemmän virkavallalla olisi töitä, niin sitä paremmin olisivat maan asiat. Säästöähän siiitä syntyisi kokonaisuudessaan.

    Terveydenhoitokuluja voisimme pienentää elämällä nykyistä terveellisemmin. Erityisesti ravitsemus pitäisi saada ihmisen elimistön tarpeitten mukaiselle mallille. Siis hiilihydraatit ja suola vähemmäksi. Roskaruoka ja makeat limpsat sekä karkit pois.
    Riittävä liikunta kuuluu samaan terveyden edistämiseen ja sairastamisen ennaltaehkäisyyn.

    Netin käyttöön vaaleissa suhtaudun perinpohjaisen syvällisellä epäluuloisuudella. Nykyinen lippuäänestys on hyvä menetelmä. Siinä ei ole hakkeroitsijoille mitään saumaa pätevyytensä osoittamiseen.
    21. 56 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt