Vapaa kuvaus

Aloituksia

13

Kommenttia

1615

  1. Muutama lisää tulee nyt lyhyellä pohdinnalla mieleen:

    -Fysikaalisten ajoitusmenetelmien eli käytännössä radioaktiivisen hajoamisprosessin kieltäminen siinä muodossa kuin tiede sen esittää (YE-kretiinit)
    -Coriolis-voiman kieltäminen (Static Earth kreationistit)
    -Kevyen kappaleen pysymisen raskaamman kappaleen kiertoradalla väittäminen mahdottomaksi (mm. satelliitit) ja samaan hengenvetoon väite siitä, että Aurinko, Kuu, tähdet ja muut kiertävät Maata (Static Earth kreationistit)
    -Kahden perättäisen havainnon perusteella suoritetut ekstrapoloinnit miljoonien vuosien päähän ja siitä seuranneet virhepäätökset (mm. Kuun etääntyminen, Auringon laajeneminen...)
    -Dendrokronologian kieltäminen (YE-hihhulit)
    -Termodynamiikan II pääsäännön toistuva väärinymmärrys (sivistymättömät kreationistit yleisesti, SUP)
    -Evoluution (ilmiö) ja evoluutioteorian eron ymmärtämättömyys (sivistymättömät hourupäät yleisesti)
    -Valon tyhjiönopeuden kieltäminen kaiken informaation etenemisnopeuden ylärajana (osa YE-reikäpäistä, Static Earth kreationistit)
    -Jääkausien kieltäminen (osa YE-kretiineistä)
    -Virhekäsitykset dinosauruksista: Eivät ole koskaan olleet olemassakaan tai elävät yhä (tai elivät hiljattain) ihmisen rinnalla (osa YE-kretiineistä)
    -Fossilisoitumisen kieltäminen; Fossiilit ovat Saatanan luomuksia, eivät luonnollisen prosessin tuotoksia (osa rivikreationisteista)
    -Ajatus, jonka mukaan maankuoren alla on piilossa käsittämätön määrä vettä (Nooa-satuun uskovat)
  2. >

    Näinhän se juuri menee. Epämääräisellä termillä "satunnaisilmiö" pyrkimykseni oli kuvastaa tilannetta, jossa jokainen mahdollinen alkio on yhtä todennäköinen. Esimerkiksi nopan heitto on tässä mielessä satunnaisilmiö - Mikä tahansa silmäluku on yhtä todennäköinen.

    Kreationistien todennäköisyyslaskelmissa homma vääristellään juuri sillä, että jokaista alkiota pidetään yhtä todennäköisenä. Unohdetaan tarkoituksellisesti säännönmukaisuus, tunnettujen luonnonlakien väistämätön vaikutus. Tällä vääristelyllä saadaan vaikkapa pallon putoamisesta mahdoton luonnollinen prosessi, johon tarvitaan väistämättä älykästä pudottajaa.


    >

    Tämä on hieno osoitus siitä, miten syvällä pääkopassa luomisukoisen usko oikein on. Kun kreationisti oikein pinnistää ja yrittää synnyttää mielikuvaa luonnollisen prosessin kautta syntyneestä objektista, niin sekin vääntyy väistämättä luomisuskon muottiin. Mielikuva on se, että jotain syntyi tyhjästä hokkus pokkus kerralla valmiiksi, mutta ilman luojaa. Eihän se tietenkään ole mahdollista!


    >

    Hilavirheitä toki löytyy kiteestä kuin kiteestä, mutta pyrkiäkseni pitämään asian yksinkertaisena päätin jättää ne käsittelemättä tässä yhteydessä. Pointti on siinä, että todellisuudessa natriumin ja kloorin järjestys kidehilassa on väistämätön seuraus Coulombin voimasta yms. kun kreationistilogiikan mukaan tämä havaittu järjestys on totaalisen mahdoton sattuma, jota luonnossa ei voi mitenkään tapahtua ilman Jumalaa.
  3. Tämä atomien järjestäytyminen sattumalta on yksi kreationistien kestosuosikkeja. Tämän ajattelun virheellisyyden esilletuomiseksi käytän jälleen äärimmäisen yksinkertaista esimerkkiä.

    Otetaanpa yhden gramman painoinen ruokasuolakide. Tässä kiteessä on noin 1700000000000000000000 kappaletta natrium-ioneja ja sama määrä klooria. Ionit ovat järjestäytyneet suorille, joissa aina natrium ja kloori ovat vuorotellen perättäin. Näitä suoria on sitten järjestäytynyt vierekkäin siten, että jokaista natriumia ympäröi aina kuusi klooria ja päinvastoin. Kyse on ns. kuutiollisesta kidehilasta. Täydellisesti järjestäytynyt rakenne.

    Mikä on todennäköisyys, että nuo grammassa olevat 3400000000000000000000 ionia järjestäytyy sattumalta tälläiseen rakenteeseen? On täysin selvää, että todennäköisyys on infinitesimaalisen lähellä nollaa. Voimme myös liuottaa tuon gramman veteen ja kiteyttää sen yhä uudelleen ja uudelleen. Aina muodostuu samanlainen, täydellisesti järjestäytynyt kidehila.

    Tässä on nyt käytetty menettelyä, jota logiikassa ja matematiikassa kutsutaan käänteiseksi todistukseksi. Aluksi on oletettu, että väite "kidehila syntyy sattumalta" on tosi. Tämän jälkeen on tutkittu olettamuksen seurauksia ja päädytty ristiriitaan. Oletus onkin väärä. Johtopäätös: Kidehila ei voi syntyä sattumalta.

    Enää tarvitsee vain pohtia, mitä tämä johtopäätös sitten merkitsee. Rakentaako jokin yliluonnollinen voima tai älykäs suunnittelija hilan pala palalta aina joka kerta samanlaiseksi? Vai olisiko kuitenkin niin, että jokin luonnonlaki ohjaa kiteytymisprosessia siten, että tämä kuutiollinen kidehila onkin väistämätön lopputulos eli sen todennäköisyys onkin 1?

    Virhe näissä kreationistien suosimissa todennäköisyyslaskuissa tapahtuu siis siinä, että todennäköisyyslaskentaa sovelletaan ilmiöihin, jotka eivät olekaan satunnaisilmiöitä.
  4. Olen vain optimisti enkä voi uskoa, että kukaan (terve) ihminen olisi oikeasti niin ylimielinen idiootti mitä annat kirjoituksillasi ymmärtää itsesi olevan. jb nimimerkin takana voi idioottimaisista kirjoituksista huolimatta olla ihan perusjärkevä ihminen, joka vain trollaa. Tai sitten mielipuolisuus selittyy jollain sairaudella. En tiedä, mutta en usko, että tosissaan olisit noin ääliö. Voit ottaa tämän siis kohteliaisuutena.
  5. Ajatellaanpa samaa ilmiötä ihan toisessa asiayhteydessä ja siten, että massaero on suuri, niin tilanne kyllä hahmottuu. Olet jäällä luistimet jalassa potkukelkan kanssa. Tönäiset potkukelkan liikkeelle kaikilla käsivoimillasi. Potkukelkka liukuu eteenpäin ja liu'ut itse hieman taaksepäin. Seuraavaksi laitetaan potkukelkkaan istumaan luisteluradan kunnosta vastaava kunnan työmies, Martti 128kg. Tönäiset jälleen potkukelkan liikkeelle kaikki käsivoimasi hyödyntäen, niin on ihan selvää, että liu'ut tällä kertaa huomattavasti pidemmän matkan taaksepäin. Jo yksinkertaisella intuitiivisella pohdinnalla ymmärtää, että ammuksen massan lisäys kasvattaa rekyyliä.

    Fysikaalisesti kyse on tosiaan liikemäärän säilymisestä. Alussa systeemin kokonaisliikemäärä on nolla, joten sen täytyy olla lopussakin nolla. Aseen ja ammuksen täytyy saada yhtä suuret liikemäärät mutta vastakkaisiin suuntiin. On helppoa johtaa, että jos luoti saa liike-energian E niin sen liikemäärä on tällöin (2Em)^½ eli suoraan verrannollinen sen massaan. Edellisen perusteella aseen liikemäärä on yhtä suuri eli sekin on suoraan verrannollinen käytetyn luodin massaan. Eli mikäli rekyylillä käsitetään aseen saama liikemäärä, niin rekyyli kasvaa raskaammalla ammuksella vaikka sen energia ei muuttuisikaan. Todellisuudessa raskaampi luoti viipyy piipussa jonkin verran kauemmin kuten totesit, joten se saa samasta ruutimäärästä hieman suuremman liike-energian kuin kevyt luoti. Tämä myös vaikuttaa rekyyliin kasvattavasti.