Olen kolmekymppinen nainen, joka on juurikin saanut elämänsä ulkoiset puitteet kuntoon, eli on koti jota rakastan, mies jota rakastan, paikkakunta jota tulen rakastamaan. Vakkarityö vielä puuttuu. siis työ on mutta alalla pelleillään määräaikaisilla.
Olin aikasemmin pitkässä suhteessa 10 vuotta eikä aatoksissa käynyt lapset, kuin vasta sitten joskus... nyt alkaa tuntua että iän puolesta tuo joskus on nyt käsillä. Ymmärtääkseni 30 on jonkunlainen rajapyykki naisella, tietenkin olemme yksilöitä, mutta että ei se tuon iän jälkeen ainakaan helpommaksi muutu lapsen suominen.
Ystävilläni on melkein kaikilla lapset, ja eräs ystävistäni kamppailee lapsettomuuden kanssa, minun ikäinen siis. Ja sitä on ollut raskas seurata, ja se on auttanut minua ymmärtämään lapsettomuuden edessä taistelevia, ja tunnen suorastaan pelkoa ja syyllisyyttä siitä etten itse ole jo jälkikasvua haaveilemassa/ hankkimassa. niin ja tiedän että lapsia ei hankita vaan että lapsia saadaan jos jumala/tai mikä kenellekin niitä suo.
Huomaan ainoat vauvahaaveeni tulevan niillä hetkillä kun kuulen jonkun olevan raskaana tai juuri kun vauva syntyy, mutta sitten ajatukset siitä arjesta, mikä kuitenkin kuulema äiteille on aikaa mitä eivät pois vaihtaisi, jopa ahdistaa.
Tuntuu kun on tämä koti tässä, ja jo tämän arjen, siis siivouksen ja ruuan laittoon, menee valtavasti energiaa ja välillä tuskastuttaa jo sekin kun haluan kaiken olevan tiptop, olematta kuitenkaan pedantti tai yli- intoilia siisteyden suhteen, niin mitä se olisi kun olisi vauva vielä tässä nyt. Vaikka tiedän että nuokin olisivat toisarvoisia kun vaavi ois kainalossa...
Siis jos tulisin nyt raskaaksi ehkäisystä huolimatta, tietenkin eläisin sen mukaan ja ajattelin että tämä todellakin on nyt tarkoitettu näin, ja rakastaisin lasta koska olen kuitenkin elämäntilanteessa, että lapset tähän taitaisivat jo kuulua.
Sitä mietin koko ajan, että kun ei ole sellaista vauvakuumetta että nyt, nyt minä haluan oman pienokaisen, mutta järki sanoo, että aika kuluu vääjäämättä ja riskit lapsettomuuteen ja vammaisuuteen kasvavat koko ajan. Miten kauan on lupa odottaa... alanko vasten "haluani" väsätä lasta vaikkei siltä tunnu koska niin kuuluu olla vai odotanko sitä että oikeasti haluan äitiksi ja havahdun sitten 5 vuoden päästä että juna meni jo...ja jos se edes tälläkään hetkellä mahdollista on.
Mies on tietyllä tapaa samoilla linjoilla, että ei hänellä VIELÄ mitään hinkua...
Typerää ehkä pohtia tätä asiaa täällä mutta olen jotenkin yksikseen kaveripiirissäni aatokseni kanssa, koska muut vaihtelee vauvakuulumisia toistensa kanssa, ja kuinka he voisivat ymmärtää että joku jolla periaatteessa voisi olla jo ihana käärö kainalossa niin ei vielä sitä halua.. :(
Ikää tulee ja ei vielä vauvakuumetta..
40
2614
Vastaukset
Jokainen on oma yksilönsä ja päätöksen tekee oman elämäntilanteensa ja kriteeriensä mukaan. Toistaasta totta on, että jos liian pitkään niiden tekemisen tekee, saattaa olla, ettei enää tule raskaaksi.
Itse olin 23 v, kun päätimme tehdä lapsen. En todellakaan ollut mikään lapsirakas, kaukana siitä, mutta kun naimisiin oli menty ja tapana oli lapsia tehdä, niin mekin. MUTTA kun lapseni syntyi, minä hurahdin lapsiin ihan totaalisesti. Rakastin omaani valtavasti ja myös muiden lapset tuntuivat ihanilta. Olisi tietysti voinut käydä toisinkin.- HELP
Minulla sama ongelma! Olen jo 35-vuotias eikä vauvakuumetta näy missään. Rakastan miestäni, jonka haaveisiin kuuluu lapset. Itse olen kunnianhimoinen ja toivoisin vielä uraa itselleni. Pelkäänkin että teen virheen. Mielestäni rakkaus on elämässä tärkeintä, mutta niin on myös oman itsensä toteuttaminen. Tulenko katkeraksi jos teen lapsen ja unohdan omat haaveeni? Mitä teen uralla jos sen vuoksi menetän rakkaani? Onko mies minulle oikea jos hän ei tue minua? Kello käy. Inhoan sitä sanontaa, mutta se on totta. Auttakaa please!
- Tuttujuttu
Lapsen saaminen on iso juttu ja muuttaa elämää todella paljon. Eikäs itä voi oikein perua. Ja jotkut ihmiset pohtii asioita enemmän kuin toiset. Itsellä pyöri mielessä myös kaikenlaiset ajatukset.
Itsellä ei koskaan ole ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta en ole ehdottomasti sitä mieltä, että en halua lapsia.
Ehkä sitä täyttä varmuutta ei tulekaan, mutta jos asia ei tunnu täysin mahdottomalta ja olet suht varma niin aika on sitten. Itellä rakkaus lapseen syttyi heti raskausaikana. Ja en olisi etukäteen voinut kuvitella kuinka ihana ja rakas oma lapsi voi olla. Kaikilla ei tietysti käy yhtä onnellisesti. Kunhan et tee lasta ainakaan vaan miehen mieliksi!
Ja kaikki ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, elämä oli aikaisemmin paljon simppelimpää ja välillä on väsynyt ja miehenkin kanssa tulee riitaa. Mutta silti vaan olen onnellinen lapsesta. Itsellä on vuoden ikäinen lapsi ja on esim. ihanaa kun lapsi tulee ja halaa. Sniff... Olihan se ihan mukavaa se elämä ennenkin lasta, mutta nyt paljon parempaa, en vaihtaisi entiseen! - gunilla å
Miehillä on se etu, että aina sen lapsiatahtomattoman, ikää keränneen puolison voi vaihtaa vaikka miten nuoreen. Ei ole ihan yksi tai kaksi tarinaa, että ensin ei haluta lasta yhteisymmärryksessä, ja sitten mies alkaa haluamaan, mutta rouva ei. Vähän aikaa vielä, ja kohta pari onkin eronnut ja mies tulossa isäksi nuoremman naisen lapselle.
En tiedä silti, kannattaako lapsi-hankkeeseen lähteä, jos ei vilpittömästi siltä tunnu. Epäilen sen näkyvän kuitenkin jollain tapaa paitsi parisuhteeseen myös lapsen elämässä.
- urpoko oot
no voi nyt helvetti.. Pakkoko sitten niitä lapsia on ruveta pykäämään, jos ei siltä tunnu??
- niin no..
No urpoko oot... niin no tässähän sitä asiaa juurikin yrittää pohtia ja ikäänkuin haluaa "tukea" tai jakaa ja saada aiheesta ajatuksia.
Pointtina on siinä pykäämisessä nyt vai viiden vuoden päästä, että sitten viiden vuoden päästä se voi olla myöhäistä. Siksi sitä miettii että pitäisikö pykätä nyt vaikka ei nyt siltä tunnu. En oleta, että sinä tätä asiaa ymmärrät. Ressukka. - urpoko oot
niin no.. kirjoitti:
No urpoko oot... niin no tässähän sitä asiaa juurikin yrittää pohtia ja ikäänkuin haluaa "tukea" tai jakaa ja saada aiheesta ajatuksia.
Pointtina on siinä pykäämisessä nyt vai viiden vuoden päästä, että sitten viiden vuoden päästä se voi olla myöhäistä. Siksi sitä miettii että pitäisikö pykätä nyt vaikka ei nyt siltä tunnu. En oleta, että sinä tätä asiaa ymmärrät. Ressukka.Sinä se todellinen ressukka olet, jos pitää tänne tulla kyselemään teettekö lapsen nyt vai viiden vuoden kuluttua :D
- urpooo..
urpoko oot kirjoitti:
Sinä se todellinen ressukka olet, jos pitää tänne tulla kyselemään teettekö lapsen nyt vai viiden vuoden kuluttua :D
niin varmaan sitäkin. No mut kuten sanoin, ihminen haluaa tukea ja jakaa ajatusta asiassa... en edelleekään oleta sinun ymmärtävän.
- voi huoh
urpooo.. kirjoitti:
niin varmaan sitäkin. No mut kuten sanoin, ihminen haluaa tukea ja jakaa ajatusta asiassa... en edelleekään oleta sinun ymmärtävän.
Haha.. Ehkä sinun todella kannattaisi odottaa vielä se kymmenen vuotta vähintään.. Jos sinun pitää heti olla haukkumassa muita ressukoiksi tms, jos sanoo vähänkin jotain poikkipuolista..
- vauveliini
voi huoh kirjoitti:
Haha.. Ehkä sinun todella kannattaisi odottaa vielä se kymmenen vuotta vähintään.. Jos sinun pitää heti olla haukkumassa muita ressukoiksi tms, jos sanoo vähänkin jotain poikkipuolista..
sitä olen itsekin miettinyt... vaan ken ensin urpoksi sannoi.. :) elä ota vakavasti.
- urpoko oot
vauveliini kirjoitti:
sitä olen itsekin miettinyt... vaan ken ensin urpoksi sannoi.. :) elä ota vakavasti.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin en sanonut sinua urpoksi.. UrpoKO oot, on kysymys lause.. Eli ei haukkuma tai nimittely :)
- gägägäävauvau
Kannattaisiko kokeilla elämää ilman hormonaalista ehkäisyä ellet niin jo tee? Joillakin naisilla nousee himot pintaan vain ilman e-pillereitä. Jos himottaa ja tuletkin vahingossa raskaaksi niin mitä sitten? Tosin esim minä olen saanut lapseni ihan päätöksellä ja ilman vauvakuumetta. Minusta tuli siltikin hyvä äiti.
Entä raskausaika? Kehosi hakeutuu uuteen toimivaan muotoon, hengityksesi syvenee, vauhtisi hidastuu, mielesi rauhoittuu ja aistisi nuortuvat. Herkistyt. Kuulet parmmin, haistat tarkemmin jne. Saatat kokea raskauspahoinvointia ym myös.
Entä synnytys? Vauva syntyy, eikä sinulta siihen enää lupia kysele. Ajattelepa, että miksi mietit kaikkea elämässäsi niin tarkasti ja suunnittelit kaiken valmiiksi?
Imetys? Maito nousee rintoihin ja se yleensä sattuu, mikä tulee monelle naiselle yllätyksenä. Imetys vie paineen ja kivun pois. Eivätkö synnytyskivut olleet tarpeeksi? Onnistunut imetys kuitenkin tuntuu palkitsevalta. Samoin suhteen syventyminen vauvan kanssa. Uskallatko antautua?
Raskauden myötä keho voi herkistyä ja parhaimmillaan orgasmitkin tuntuvat jatkossa voimakkaampinalaajemmalla alueella myös kohdussa. Kokemus raskaudesta ja vauvan saamisesta on mullistava. Olet ollut lähellä syntymää, osa sitä. Ihmiset syntyvät ja kuolevat ja se on hyvin vaikuttavaa se. Alat miettimään, että entä jos saisitkin vielä toisen ja kolmannenkin. Haluatko olla silloin jo 35 v?
Älä ihmeessä antaudu ennenkuin ehkä yli 85 vuotiaana kuoleman edessä:) Suunnittele urasi ja eläkeikäsi tarkasti etukäteen. Äläkä anna puolisosikaan koskaan muuttua.- Tarinan toinen puoli
Okei.. Minäkin sain lapseni päätöksellä, ilman vauvakuumetta. En ole koskaan kokenut halua saada oma lapsi, enkä koskaan tule tekemään toista. Poikani on ihana, täydellinen, mutta kaipaanko aikaa ennen lasta? Aivan varmasti. Olin 29v kun muksu syntyi, eli en mikään ihan nuori. Nauroin ääneen gägävauvaun kertomukselle raskaudesta. Haistoit tarkemmin? Ja kuulokin parani? Varmaan sait myös röntgenkatseen ja kiiltävän turkin? :D Jokainen raskaus on tietenkin yksilöllinen, omani oli ilmeisesti "helppo", inhosin sitä olotilaa silti. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja neuvolantädit kyttää ku mummo vikaa hammastaan. Vaatteet ei sovi, seksi on hankalaa ja peilistä katsoo valas. Näin vaan ei saa sanoa, vaan pitää hehkuttaa miten IIHANAAA on vihdoinkin olla NAINEN. Ja paskat. Ei naiseus ole kiinni äitiydestä. Mieti siis vielä, sulla on aikaa. Poikaani en vaihtaisi pois, mutta en kyllä alottaisi alusta uuden vauvan kanssa. Ja siitä siivoamisesta; kyllä minä ainakin menin töihin kun poika 5kk, joten ei todellakaan ole aikaa pitää kämppää samassa kunnossa kuin ennen. Onnea niille joilla pn varaa ja mielenkiintoa pysytellä kotiäiteinä.
- just joooooo
Tarinan toinen puoli kirjoitti:
Okei.. Minäkin sain lapseni päätöksellä, ilman vauvakuumetta. En ole koskaan kokenut halua saada oma lapsi, enkä koskaan tule tekemään toista. Poikani on ihana, täydellinen, mutta kaipaanko aikaa ennen lasta? Aivan varmasti. Olin 29v kun muksu syntyi, eli en mikään ihan nuori. Nauroin ääneen gägävauvaun kertomukselle raskaudesta. Haistoit tarkemmin? Ja kuulokin parani? Varmaan sait myös röntgenkatseen ja kiiltävän turkin? :D Jokainen raskaus on tietenkin yksilöllinen, omani oli ilmeisesti "helppo", inhosin sitä olotilaa silti. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja neuvolantädit kyttää ku mummo vikaa hammastaan. Vaatteet ei sovi, seksi on hankalaa ja peilistä katsoo valas. Näin vaan ei saa sanoa, vaan pitää hehkuttaa miten IIHANAAA on vihdoinkin olla NAINEN. Ja paskat. Ei naiseus ole kiinni äitiydestä. Mieti siis vielä, sulla on aikaa. Poikaani en vaihtaisi pois, mutta en kyllä alottaisi alusta uuden vauvan kanssa. Ja siitä siivoamisesta; kyllä minä ainakin menin töihin kun poika 5kk, joten ei todellakaan ole aikaa pitää kämppää samassa kunnossa kuin ennen. Onnea niille joilla pn varaa ja mielenkiintoa pysytellä kotiäiteinä.
Kuten sanoit, että raskausaika on yksilöllistä.. Tyhmää nauraa toisen kirjoittamalle.. Minulla ainakin on hajuaisti herkistynyt.. Lähes kaikki hajut, esim ruoka, kahvi ja tuore pulla saavat oksennus reaktion aikaan.. Samoin kuuloni on herkistynyt.. Herään nykyisin herkemmin sikeästä unesta jopa siihen kun mihehni kääntää kylkeään..
Joten naura sinä vaan helpon raskutesi kanssa muille.. Kyllä minä mielelläni nukkuisin yöni paremmin ja olisin oksentamatta jokaisesta hajusta ja ruuasta..
Mutta hoidimpa ja hoidampa yhä 1,5v lasta kotona :) Ehkä minä sitten säälin sinun lasta kun niin aikaisin äiti lähtenyt töihin, niin naura sinä vain minun raskauden aikaisille herkkyyksilleni.. - Just joooooooo
just joooooo kirjoitti:
Kuten sanoit, että raskausaika on yksilöllistä.. Tyhmää nauraa toisen kirjoittamalle.. Minulla ainakin on hajuaisti herkistynyt.. Lähes kaikki hajut, esim ruoka, kahvi ja tuore pulla saavat oksennus reaktion aikaan.. Samoin kuuloni on herkistynyt.. Herään nykyisin herkemmin sikeästä unesta jopa siihen kun mihehni kääntää kylkeään..
Joten naura sinä vaan helpon raskutesi kanssa muille.. Kyllä minä mielelläni nukkuisin yöni paremmin ja olisin oksentamatta jokaisesta hajusta ja ruuasta..
Mutta hoidimpa ja hoidampa yhä 1,5v lasta kotona :) Ehkä minä sitten säälin sinun lasta kun niin aikaisin äiti lähtenyt töihin, niin naura sinä vain minun raskauden aikaisille herkkyyksilleni..Lapsi ei vanhempana muista oliko äiti kotona 24/7 vai ei. Kyllä mä ainakin menin töihin kun lapsi alle vuoden, onpahan rahaa esim. Lomailla ulkomailla ja ostaa lapselle parasta. Eli kukahan se olikaan se tuomitseva? Ja lisää pentuja veivaa, ettei vaan tartte töihin mennä. Hah.
- just joooooo
Just joooooooo kirjoitti:
Lapsi ei vanhempana muista oliko äiti kotona 24/7 vai ei. Kyllä mä ainakin menin töihin kun lapsi alle vuoden, onpahan rahaa esim. Lomailla ulkomailla ja ostaa lapselle parasta. Eli kukahan se olikaan se tuomitseva? Ja lisää pentuja veivaa, ettei vaan tartte töihin mennä. Hah.
Tee kuten tahdot.. Kukaan ei ole puhunut tuomitsevuudesta... Mutta samapa tuo minulle miten haluat tulkita tekstini...
Meillä sentään kasvatetaan rakkaudella, ei rahalla :) - voi kun hienoo/kade?
Tarinan toinen puoli kirjoitti:
Okei.. Minäkin sain lapseni päätöksellä, ilman vauvakuumetta. En ole koskaan kokenut halua saada oma lapsi, enkä koskaan tule tekemään toista. Poikani on ihana, täydellinen, mutta kaipaanko aikaa ennen lasta? Aivan varmasti. Olin 29v kun muksu syntyi, eli en mikään ihan nuori. Nauroin ääneen gägävauvaun kertomukselle raskaudesta. Haistoit tarkemmin? Ja kuulokin parani? Varmaan sait myös röntgenkatseen ja kiiltävän turkin? :D Jokainen raskaus on tietenkin yksilöllinen, omani oli ilmeisesti "helppo", inhosin sitä olotilaa silti. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja neuvolantädit kyttää ku mummo vikaa hammastaan. Vaatteet ei sovi, seksi on hankalaa ja peilistä katsoo valas. Näin vaan ei saa sanoa, vaan pitää hehkuttaa miten IIHANAAA on vihdoinkin olla NAINEN. Ja paskat. Ei naiseus ole kiinni äitiydestä. Mieti siis vielä, sulla on aikaa. Poikaani en vaihtaisi pois, mutta en kyllä alottaisi alusta uuden vauvan kanssa. Ja siitä siivoamisesta; kyllä minä ainakin menin töihin kun poika 5kk, joten ei todellakaan ole aikaa pitää kämppää samassa kunnossa kuin ennen. Onnea niille joilla pn varaa ja mielenkiintoa pysytellä kotiäiteinä.
Mulle tuli ihan kadeolo, kun luin tuota gägänvaun listaa, mitä kaikkea upeaa naiselle tapahtuu raskaudessa ja synnytyksessä. Mun on enää turha toivoa moista kristalloitumista, se kun ei tapahtunut edes kolmessa raskaudessa.
Mulle ei tapahtunut mitään taivaita hipovia vaikka olenkin ollut raskaana neljästi, kolmasti synnyttänyt. Nyt mun on myöhäistä parkua, mun raskauteni olivat ehkä jotain vähemmän jalostavaa sorttia, eikä enää tule olemaan mahdollisutta kokemuksia toisiksi muuttaa. - Huh huh
Tarinan toinen puoli kirjoitti:
Okei.. Minäkin sain lapseni päätöksellä, ilman vauvakuumetta. En ole koskaan kokenut halua saada oma lapsi, enkä koskaan tule tekemään toista. Poikani on ihana, täydellinen, mutta kaipaanko aikaa ennen lasta? Aivan varmasti. Olin 29v kun muksu syntyi, eli en mikään ihan nuori. Nauroin ääneen gägävauvaun kertomukselle raskaudesta. Haistoit tarkemmin? Ja kuulokin parani? Varmaan sait myös röntgenkatseen ja kiiltävän turkin? :D Jokainen raskaus on tietenkin yksilöllinen, omani oli ilmeisesti "helppo", inhosin sitä olotilaa silti. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja neuvolantädit kyttää ku mummo vikaa hammastaan. Vaatteet ei sovi, seksi on hankalaa ja peilistä katsoo valas. Näin vaan ei saa sanoa, vaan pitää hehkuttaa miten IIHANAAA on vihdoinkin olla NAINEN. Ja paskat. Ei naiseus ole kiinni äitiydestä. Mieti siis vielä, sulla on aikaa. Poikaani en vaihtaisi pois, mutta en kyllä alottaisi alusta uuden vauvan kanssa. Ja siitä siivoamisesta; kyllä minä ainakin menin töihin kun poika 5kk, joten ei todellakaan ole aikaa pitää kämppää samassa kunnossa kuin ennen. Onnea niille joilla pn varaa ja mielenkiintoa pysytellä kotiäiteinä.
Mihin sä sait 5-kuisen hoitoon?? Etkö imettänyt? Hyi hyi.
- näkökulmaa
Vaikea auttaa, sellaista päätöstä ei voi tehdä kenenkään puolesta. Yhden lapsen äitinä sanoisin kuitenkin sellaisen asian että ette te mihinkään katoa äitiyden myötä. Jos ajatus kotiin hautautumisesta vauvan kanssa pelottaa, muistakaa että yleensä intensiivisintä aikaa on se ensimmäinen vuosi vauvan kanssa. Sitten alkaa jo todella helpottaa, ainakin siinä mielessä että äidin omaa aikaa alkaa taas löytyä, sillä lapsesta alkaa tulla yllättävän omatoiminen.
Minäkin olen pedanttinen äiti ja haluan että kotimme on melko lailla tiptop koko ajan, mutta kyllä se on sellaisena pysynyt myös lapsen kanssa. Eivät kaikki lapsiperheiden kodit ole kuin kaatopaikkoja, vaikka sellainen kuva siitä usein annetaan. Tietysti se vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, mutta onhan sitä aikaakin enemmän kun ei käy töissä. Ja sitten kun lapsi kasvaa ja äiti/isä palaa takaisin töihin niin siinähän on yksi käsipari lisää kotitöihin. Jo niinkin pieni kuin puolitoistavuotias lapsi tykkää auttaa äitiä ja isää kotitöissä, aivan omasta aloitteestaan. Sehän on ihan siitä kiinni miten lapset kasvattaa ja millaisen mallin lapsille antaa. Lapsethan jäljittelevät vanhempiaan.
Ja sitten vielä sellainen juttu, että nykyihminenhän saa tehdä uraa lähes 70-vuotiaaksi asti. Siinä on monta hyvää vuosikymmentä jäljellä nelikymppisestä eteenpäinkin. Ehtii edetä uralla ja saada ylennyksiä ja huimasti palkankorotuksia ja vaikka vaíhtaakin ammattia pari kertaa.
Huom, jos hankkii lapset sanotaan nyt vaikka 30-vuotiaana niin ei se tarkoita sitä että siitä 18 vuotta eteenpäin lapsi roikkuu lahkeessa kiinni ja estää äitiä toteuttamasta itseään. Se pikkulapsivaihe, jolloin lapsi jatkuvasti tarvitsee sinua, on yllättävän lyhyt!- vauveliini
Kai tää onkin jonkinlaista ääneen pohdiskelua, ja eipä sitä päätöstä voi muut tehdä kuin minä itse. Ei kyse ole urasta ja siitä että ajattelisin lapsen rajoittavan eläämääni tai urakehitystä, vaan siitä, että en koe pystyväni hallitsemaan koko palettia. Ja sit painaa päälle ikäajatus, että jos venailee liikaa niin sitten on myöhästä... mutta ehkä sen sitten tietää ja tuntee kun on se aika, ja ennakoimatta tilanteet ja ajatukset muuttuu.
Minä kiitän. - ....................
"Huom, jos hankkii lapset sanotaan nyt vaikka 30-vuotiaana niin ei se tarkoita sitä että siitä 18 vuotta eteenpäin lapsi roikkuu lahkeessa kiinni ja estää äitiä toteuttamasta itseään. Se pikkulapsivaihe, jolloin lapsi jatkuvasti tarvitsee sinua, on yllättävän lyhyt! "
Lapsi kylläkin tarvitsee vanhempiaan vielä yllättävän "vanhallakin" iällä. Esimerkiksi lapsi ei saa tehdä "isoja" päätöksiä ennen kuin täyttää 18 vuotta, vaan vanhempien on lapsen 18 ikävuoteen asti tehtävä kaikki lasta koskevat suuret päätökset.
- haphappy
Itse sain lapsen, vaikka ei edes vauvakuumetta ollut. Olin aina ajatellut että lapset kuuluvat elämääni tahtoi sitä sitten tai ei. Ja on se ihmeellistä:) Tehkää lapsia, vaikka mietityttää, ne on ihania:) Olin ajatellut, että minä en sitten muutu sellaiseksi äidiksi joka vaan höpöttää lapsistaan ja muuttuu täysin lapsensaamisen jälkeen. Koville se ottaa ettei muutu, kun on ne vaan niin ihania:) En edes ole mikään lapsi-ihminen, mutta omista lapsista aina tykkää ja rakastaa:) Ja koskaan ei tunnu siltä että nyt on oikea aika tehdä lapsi, joskus se on vaan tehtävä:D
- dgghhh
Jotkut taas haluavat entisen elämänsä takaisin.
- Vaikea uskoa
dgghhh kirjoitti:
Jotkut taas haluavat entisen elämänsä takaisin.
Haluavatko? Tunnetko jonkun sellaisen? En tunne yhtään äitiä tai isää joka haluaisi mieluummin olla lapseton. Että kaipaisi vanhaa elämäänsä takaisin.
- kadutaan hiljaa*
Vaikea uskoa kirjoitti:
Haluavatko? Tunnetko jonkun sellaisen? En tunne yhtään äitiä tai isää joka haluaisi mieluummin olla lapseton. Että kaipaisi vanhaa elämäänsä takaisin.
mä tunnen parikin äitiä jotka eivät tekisi lapsiaan jos saisi kelloa kääntää taaksepäin..ovat katkeria naisia jotka ovat kateellisia lapsettomille naisille joilla ei ole raskausarpia ja joilla ei paikat "roiku"..
- tQETQTQW
Vaikea uskoa kirjoitti:
Haluavatko? Tunnetko jonkun sellaisen? En tunne yhtään äitiä tai isää joka haluaisi mieluummin olla lapseton. Että kaipaisi vanhaa elämäänsä takaisin.
""Haluavatko? Tunnetko jonkun sellaisen? En tunne yhtään äitiä tai isää joka haluaisi mieluummin olla lapseton. Että kaipaisi vanhaa elämäänsä takaisin. ""
En ole henkilö jolta kysyit, mutta minäkin voin vastata: kyllä. Minä todellakin tunnen, ja heitä on enemmän kuin yksi. - Ylläripylläri
Minullakaan ei ole missään vaiheessa ollut vauvakuumetta, mutta tässä sitä ollaan tukevasti raskaana. Pitkään mietin jopa lapsettomaksi jäämistä. Sitten meni mies vaihtoon, ja uuden kanssa tajusin perheen perustamisen olevan jopa mahdollista, eli hän tulee varmasti hoitamaan oman osansa isänä. Hetki oli oikea iän ja työn puolesta, joten.. Tässä sitä ollaan. Enpä olisi uskonut.
- kotkotkoo
ei ne lapset ole mikään pakko elämässä, moni tuntuu hankkivan lapsia vain tavasta ja kun lapset on vauva iän ohittaneet niin eipä näy vanhemmila olevan sama innostus.
kerron sinulle sen todellisenkin puolen ja se on ettei elämä tule helpommaksi kun saa lapsia. on kyllä paljon ilon ja naurun aiheita lapsen kanssa. mutta myöskin paljon huolta ja ei voi tietää mitä ne huolet ovat tulevaisuudessa. ja se huoli ei lopu koskaan, ei ainakaan minulla. aina pelko kun tytär on menossa sillä eihän tämä maailma ole turvallisin paikka...
itse sain ainoan lapseni kuuden vuoden jälkeen, keinoheldelmöityksellä. en kadu ja oma lapsemme on saanut olla terve, nukkui yönsä ja oli iloinen taapero. murrosikä (2 vuotta) oli rankat ! en vieläkään ole unohtanut miten vaikeaa se oli.
jos kuitenkin katson näitä vuosia taaksepäin niin en alkaisi uudelleen ja onneksi on vain yksi lapsi, sillä kyllä se on rankkaa jos kaikkensa antaa. elämä muuttuu täysin, kaikin puolin.
muita vanhempia kun seuraili niin ihmettelin miten lapset jäi puoli heitteille. eivät kerenneet töiltään ja omilta harrastuksiltaan. tänä päivänä näillä lapsilla ei mene hyvin.
jos kuitenkin lapsia hankit. kysy itseltäsi oletko valmis kaikkeen siihen negatiiviseen mitä lapsen hankkiminen tuo tullessaan, niin minä ajattelin. en elänyt niissä ruusunpunaisissa unelmissa kuinka ihanaa lapsen saanti on. sillä kaikkea positiivistahan me pidämme itsestään selvänä., unohdamme ne negatiiviset asiat jotka sitten koettelee suhdetta. olin 33 vuotta kun sain tyttömme. - Biologinenkello.
Unohtui jaossa. Olen jo kohta viisikymmentä, eikä se kello ole vieläkään tikittänyt ja veikkaampa ettei se tikitä. Olen ollut erittäin tyytyväinen elämääni ilman lapsia. Eli,voi viettää täysipainoista ja mukavaa elämää ilman lapsiakin.
- HELP
Tosi hyviä kommentteja, kiitos niistä! Paitsi Urpoko oot. Koittakaa ihmiset käsittää että kun tänne joku kirjoittaa niin yleensä hänellä on asiansa kanssa todellinen huoli ja murhe ja epäasialliset vastaukset pahentaa oloa ihan turhaan.
Mukavaa että tähän tuli sekä puolesta että vastaan -kommentteja. Näkökulmaa-kirjoittaja sai miettimään asiaa uudelta kantilta; lapsentekomahdollisuus loppuu aiemmin kuin urantekomahdollisuus, kiitos siitä! Pointti, jota en ole aiemmin ajatellut.
Silti, vaikea on valinta. Kun olin 19-vuotias eräs 60 -vuotias nainen tuli kertomaan avio-onnestaan minulle ja poikaystävälleni. Hän halusi kuiskata meille salaisuuden, joka oli kantanut heitä näin pitkään. "kaksi asiaa joista ihmiset tappelee eniten on lapset ja raha. Meillä ei ole kumpaakaan", iski silmää ja lähti. Se on jäänyt mieleeni. Ja myöhemmin moni naisystäväni on tullut sanomaan "ettei kannata tehdä" "ei se ole niin ihanaa" "ei kaikkien tarvi tehdä" jne.
Miespuoliset ystävät taas nauttivat lapsistaan, muttei enää vaimoistaan. Se satuttaa kuulla. En haluaisi uhrata parisuhdetta lapselle! Onko asia aina näin vai onko joku säilyttänyt onnen myös puolisonsa kanssa? Seksinkin? Vai menettääkö se merkityksensä kokonaan kun lapsi tulee?- näkökulmaa
Meillä onnellisuus parisuhteessa on vain kasvanut lapsensaannin myötä (ennen raskautta meillä oli toisinaan aika vaikeaakin). Sitä on vaikea selittää, mutta jotenkin se yhteinen rakkaus lasta kohtaan lisää rakkautta myös meidän välillemme. Se on niin vahvasti sellainen yhteinen "projekti" jos niin voi sanoa. Emme me koskaan lapsesta riitele, en kyllä mitenkään keksi miten siitä riidanaihetta saisi. Kotitöistä ja rahasta pienten lasten vanhemmat yleensä riitelevät eli samasta kuin kaikki muutkin.
Seksielämä aika monella kärsii lapsen saamisesta, se on ihan totta, mutta yleensä se on vain tilapäinen notkahdus. Ensin paikat on rikki synnytyksen jäljiltä, ja sitten imetyshormoni vie halut. Mutta silloin minusta tuntui ihan vain kivalta ja luonnolliselta kun ei ollut koko ajan seksi mielessä, elämässä oli niin paljon muutakin mietittävää. Seksi ei ollut niin olennaista siinä tilanteessa. Aiemmin luulin aina että olisi kauhean surullista olla ns. haluton nainen, mutta synnytyksen jälkeen tajusin että kun halut katoavat niin eihän niitä silloin kaipaa, sitä on vain ihan tyytyväinen olotilaansa.
Pelkäsin sitäkin että mies ei synnytyksen jälkeen enää haluaisi minua, mutta kävi päinvastoin eli hänellä halut vain kasvoivat. Itselläni halut ihan pysyvästikin vähenivät, mutta se oli tässä tapauksessa hyvä sillä nyt halumme kohtaavat paremmin. Ei tätä tietenkään kaikkiin pariskuntiin voi yleistää ja huonomminkin kai voisi käydä, mutta ei näitä etukäteen murehtia kannata. Ei ainakaan sen takia kannata jättää lasta tekemättä.
Jokainen kypsyy aikanaan tai ei kypsy ikinä, eikä kaikkien tarvitsekaan. Tuttavani äiti kypsyi vasta 48-vuotiaana synnyttämään ensimmäisen lapsensa ja 51-vuotiaana maailman pulpahti toinen lapsi. Sinulla ei ole mitään hätää. Jos ei ajatus lapsesta miellytä, niin se ei tee sinusta yhtään huonompaa tai parempaa ihmistä kuin kukaan muukaan. Oma elämäsi, omat valintasi. Ei kaikkien todellakaan tarvitse elää yhteiskunnan muottien mukaan.
- HELP
Kiitos Nixukka kauniista vastauksesta!
- ....................
Kaikille ei tule vauvakuumetta koskaan.
- rakkaudella!
Voi että mä vihaan äitejä jotka hyppää synnytysosastolle suoraan töihin! OMPAHAN VARAA OSTAA KAIKKI! just joo!
Semmosista perheistä ne pissaliisat tulee....- muhahahahahaha DORK
Miten tämä kommentti liittyy mihinkään? Oletko miettinyt, ettei kaikilla ole vaihtoehtoa? Jollainhan ne laskut on maksettava. "Vihaan äitejä jotka.." Kovin on suppea ja mustavalkoinen maailma sinulla, kun pitää vieraita ihmisiä vihata. Et varmaan myöskään kuuntele musiikkia etkä katso elokuvia, käy kaupassa tai pankissa tms? Kas kun moni artisti, näyttelijä ja kassaneiti on myös äiti, ja mennyt töihin lapsen ollessa pieni. Että vihaa nyt niitäkin. Kaikille ei koyiäitiys sovi, mitä se sinua kiukuttaa? Vaikutat itse olevan kunnon pissis.
Ääliö muija :D
- Mies haluaa, minä en
Itse olen 34 vuotias ja vauva-aihe on ollut miehen kanssa esillä. Miehellä on vauvakuume, minulla ei. Minulla ei ole koskaan ollutkaan. Näihin päiviin saakka luulin miehen olevan samaa mieltä kanssani, ettei lapsia yritetä. Nyt sitten mies paukaisi että hänellä on ollut vauvakuume jo monta vuotta. On vain odottanut että minullekin tulee. Nyt sitten sai suunsa auki kun vuodet alkavat käydä vähiin, eikä mieleni ole muuttunut.
Edelleenkin olen sitä mieltä etten halua äidiksi. En ole yhtään lapsirakas, enkä koe haluavani elää sitä elämää. Toisaalta sukuni ja perheeni on pieni, niin jossain määrin tuntuisi mukavalta että elämä jatkuisi.
Jos nyt jostain kumman syystä muutan mieltäni ja päätämme yrittää lasta, haluaisin kyllä että olisi varaa pitää lapsi kotona 3 vuotiaaksi saakka. Mutta en halua tinkiä elämän laadusta/tasosta. Ostimme juuri ison omakotitalon, sillä oletuksella että asustamme siinä kahdestaan. Otimme talon kanssa riskin, sillä kumpikin oli haaveillut omakotitalo asumisesta ja saimme kuin saimmekin unelmatalomme mutta talous ei kestäisi kotihoidontuella elämistä. Itse sain olla kotona kouluikään saakka (paitsi tietysti kävin esikoulussa) ja siitä olen siitä kiitollinen (vanhemmat olivat yrittäjiä ja tilat kotona). Elän nyt elämäni parasta aikaa ja juuri kun olen päässyt tästä nauttimaan, en haluaisi mitään muutoksia.
Eniten pelkään sitä että katuisin koko loppuelämäni päätöstä hankkia lapsi. Mutta ei ole oikein miestäkään kohtaan, joka haluaa lapsia. Valinta on siis vaikea, yrittää lasta ja uskoa että ne äitiyden tunteet tulisivat tai päästää mies toteuttamaan haave jonkun muun kanssa. Katuisinko sitä loppuelämäni? Mies haluaa jatkaa minun kanssani ilman lapsiakin, mutta varmasti katkeroituu minuun myöhemmin (kun tuntuu jo nyt olevan katkera siitä ettei ole jo lapsia hankittu). - Et kadu
En usko että katuisit lapsen hankkimista, ainakaan jos kaikki menee hyvin ja syntyy terveenä. Siihen syttyy semmonen tunne heti, mistä ei tiedä etukäteen. Siis vaikka et pitäisi lapsista noin yleensä, voit luottaa että omastasi kyllä pidät (jos oot tervepäinen siis).
- )()()()(
Olen kyllä samaa mieltä edellisen kanssa, mutta mutta... Mulla ei koskaan ollut mitään vauvakuumetta, mutta tiesin kuitenkin haluavani lapsia. Vanhempia lapsi. En vauvaa niinkään... Raskaaksi olen kuitenkin 2 kertaa tullut ja kaksi ihanaa vauvaa saanut, ilman vauvakuumeita, ihan päätöksellä. En kadu todellakaan, mutta kyllä joskus kaipaan aikaa ennen lapsia. Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, on elämä todella sidottu kotiin. Kaipaan sitä, että sain lähteä koska vaan ovesta ulos lenkille, ystäviä tapaamaan, elokuviin, ravintolaan, bilettämäänkin... Ja matkustella miehen kanssa. Mut uskon että kaikki tuo on vielä mahdollista, kun vaan jaksan odottaa lasten kasvua. Tosin siinä vaiheessa olen jo yli nelikymppinen, ehkä omat menohalutkin ovat jo vähän erilaiset siinä vaiheessa. ;) Sain esikoisen 30-vuotiaana, ja toinen syntyi kun olin 34. Ihan sopiva ikä mun mielestä, aiemmin en olisi ollut valmis.
- VeLa37
Tähän mennessä mäkin olen ollut vapaaehtoisesti lapseton ja pitkissä parisuhteissa. Kappas, nyt viimeiset kaksi vuotta sinkkuna ja nyt on alkanut tulla se "biologinen kello" kuvioon ... Todellakin, minäkin, ikuisesti lapsienteosta kieltäytyvä, olen ruvennut miettimään lapsien mahdollisuutta. Nyt se onkin kinkkinen juttu kun siemennestettä ei olekaan noin vain saatavilla. Olen fiksu ihminen, joten sänkyyn en baaripokan kanssa lähde, joten kysyin yhdeltä exältäni olisiko hänellä halua luovuttaa ja eipä ole vielä kieltäytynytkään. On ihan positiivisella kannalla. Miehen kanssa tulee toimeen ja on entisiä lapsia hälläkin, että tiedän hänen olevan ihminen joka osaa lapsia kasvattaa ja on niistä vastuuntuntoinen. Elättäjää en ole lapselleni hankkimassa enkä miestä halua kirjoihin isäksi.
Tätä ideaa nyt makustelen. Minä siis, joka miehen vauvakuumeen takia erosi pitkästä parisuhteesta 5 vuotta sitten!
Ei mullakaan siis vauvakuumetta ole, ei ole koskaan ollutkaan eikä varmasti tule. Suhtautuminen muutenkin lapsiin on niin nihkeä, en halua hössöttäväksi, hyysääväksi tai hysteeriseksi hirviömammaksi, ja töihinkin varmasti haluaisin mahd pian synnytyksen jälkeen. Olen projektisuorittaja-ihminen. En halua kuitenkaan nelikymppisenä tehdä esikoistani ... Kun vaan uskaltaisi tehdä sen suuren hypyn sinne tuntemattomaan ja arvaamattomaan, jota ei voi ennalta suunnitella!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa912675En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361829- 101724
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3711622Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly201599Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681427- 1191237
- 131166
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91136- 201029