Tuleeko naisista jotenkin vihaisempia, kun he ylittävät viidenkympin rajapyykin? Miehenä olen huomannut itsessäni nallekarhumaisuuden lisääntyneen ja seesteisyyden kasvaneen 5-kymmenen ikävuoden jälkeen.
Viiskymppiset naiset
tomppa2006
70
465
Vastaukset
- 49v
Minulle tulee sinusta mieleen enemmän poikamaisuus kuin nallekarhumaisuus...
Niin, pelolla odotan tulevaa.- tomppa2006
Kuiskaan sinulle hiljaa:
- ei miehistä koskaan tule kokonaan miehiä, vaan aina säilyy osa sitä pikkupoikamaisuutta.
Ja se on hyvä se!
Ei niitä 5-kymppisiä tartte pelolla odottaa. Itsekin vähän jännitin, mutta kaikki meni hyvin. Eikä se vihastuminen koska kaikkia naisia, ei ollut tarkoitus yleistää vaan vähän herättää keskustelua... - 49v
tomppa2006 kirjoitti:
Kuiskaan sinulle hiljaa:
- ei miehistä koskaan tule kokonaan miehiä, vaan aina säilyy osa sitä pikkupoikamaisuutta.
Ja se on hyvä se!
Ei niitä 5-kymppisiä tartte pelolla odottaa. Itsekin vähän jännitin, mutta kaikki meni hyvin. Eikä se vihastuminen koska kaikkia naisia, ei ollut tarkoitus yleistää vaan vähän herättää keskustelua...*rakastuttaa*
*kuiskaa*
Senkin ikärasisti! Emmää tiiä. Ihan vielä.
Kun katselen omaa henkistä kehitystä, niin voi ollakin tulollaan jotain tuollaista. Ainakin tietty sellainen napakkuus löytyy enemmän kuin nuorempana. En viitti taipua katselemaan enää. Oikeastaan mitään, täältä pesee. Mutta toisaalta pyrin myös selvittämään pyykit mennessäni, että toinen tietää ettei ollut henkilökohtaista.
Mutta tarvisko mun jokaiseen juttuun tarttua.. ei varmaan.
Mun kokemus 50:stä miehistä on kyllä, että sitä kovemmeksi miehen luonne ei tuu. Se on melkoisen taipumaton.- tomppa2006
Hahaa, enpäs olekaan ikärasisti, kun kerran itsekin olen jo vanha kääkkä, myönnän. Äijä, isolla äällä!
Nimenomaan tuollaista napakkuutta tai jotain siihen liittyvää olen ollut havaitsevinani. Tuntuu kuin ikään kuin saisin ryöpytystä koko ajan enemmän niskaani?
Joo, tarvittaessa löytyy tavattoman paljon kovuutta, mutta ainakin omasta mielestäni yritän sitä pehmentää. Tiedä sitten onnistunko...?
- Tosi-ON
Tuo taitaa kuulua ikääntymisen kehitykseen. Alussa mennään murrosvuosissa, sitten ruuhkavuosista vaihdevuosiin ja sitten nämä ikävuodet. Tietynlainen kipakkuus ja ärtyneisyys kuuluu - sanoisin kyllä - 60 vuotiaiden - habitukseen.
Kaikenlaisten hormonien taso alenee - ei vain sukuhormonien -, tulee hitaammaksi, näkö- ja kuuloaistit heikkenevät. Ärsyttää. Kaikki hyvä ei väklttämättä enää maistu hyvälle, aika ajoin mikään ei huvita. Kolottaa sieltä sun täältä. Että saa itsensä liikkeelle ja ilon pariin, vaatii ponnistuksia.
Huomaan itsessäni näitä piirteitä, kyllä. Ja parinkymmenen vuoden aikana oikein kiinnittänyt siihen huomiota omissa asiakkaissani.
Muistaakseni tälläkin palstalla joku mies nimitti itseään joskus äkäiseksi ja ärtyneeksi.- tomppa2006
Tuo aistien heikkeneminen iän myötä pitää hyvin paikkansa. Silmälasit tuli hommattua vuosi sitten ja työpaikan terveystarkastuksissa kuulokäyrät menevät koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Ei kuulemma mitään vakavampaa kummassakaan kuulossa tai näössä.
Rouvalla vaan olen kiinnittänyt eniten huomiota tuohon ärtyneisyyteen. Voihan se tietysti kääntyä vielä itseäni vastaan, tekemättä jättämiset ja tekemiset. Ei koskaan voi tietää varmasti.
Muistan minäkin täällä erään miehen, joka ihan tosissaan oli äkäinen ja ärtynyt. - Pii-akka
tomppa2006 kirjoitti:
Tuo aistien heikkeneminen iän myötä pitää hyvin paikkansa. Silmälasit tuli hommattua vuosi sitten ja työpaikan terveystarkastuksissa kuulokäyrät menevät koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Ei kuulemma mitään vakavampaa kummassakaan kuulossa tai näössä.
Rouvalla vaan olen kiinnittänyt eniten huomiota tuohon ärtyneisyyteen. Voihan se tietysti kääntyä vielä itseäni vastaan, tekemättä jättämiset ja tekemiset. Ei koskaan voi tietää varmasti.
Muistan minäkin täällä erään miehen, joka ihan tosissaan oli äkäinen ja ärtynyt.Meillä 50-60 ikäluokan naisilla on useimmilla takana aika rankka elämänkaari, olemme eläneet läpi monen yhteiskuntamullistuksen jotka ovat kovasti ottaneet kantaa naisen rooliin ja paikkaan: pitää olla sitä, ei saa olla tätä, hoitaa lapset kotona ja ehdottomasti mennä palkkatöihin, no yksinhuoltajille tai kelvottoman miehen akalle valinta on ollut helppo, sillä kerran rakkauden ilossa hankitut lapset piti ruokkia, kasvattaa ja kouluttaa aikuisiksi, vaikka isää olisikin alkanut koko homma kyllästyttää ja tullut tärkeämmäksi etsiä joku parempi, kauniimpi, nuorempi rinnalleen. Nyt kun aikaa on kulunut, se nuorempi on muuttanut viriilimmän ja itseäänkin nuoremman kämppikseksi:) ja entinen eukko olisi taas ihan kelvollinen p.puuksi parempaa katsellessa, mutta voih, se akka on ruuhkavuosinaan lasten elättämisen sivussa kouluttautunut uuteen hyvään ammattiin ja muuttunut nokkavaksi, sitäpaitsi hoitelee jo lapsenlasta ja auttelee omia vanhempiaan, jopa entiseen anoppiin on jaksanut säilyttää lasten takia hyvät välit ja tätäkin nyt auttelee. Haaveita hänellä on paljon, pää aivan pullistelee ja useimmat hän tietää haaveiksi jäävänkin, sillä eläkeikä on vuosien päässä ja siltikin eläke jää pienenlaiseksi, omaisuuttakaan ei ole päässyt kovin kertymään ja lapsilla on usein asiaa äidin kukkarolle vieläkin. Kun aikaa jää, nainen koettaa toteutella halvimpia haaveitaan ja käy kansalaisopistolla kurssin kurssin perään, toisten samanlaisten naisten keralla, sisarilmapiiristä iloiten, no saattaa siellä joku myhäilevä seestynyt ex-aviomieskin lusmuilla kuvitellen olevansa se tavoitteltu alfauros josta on joskus naistenlehdistä lukenut ja häntä on mukava porukassa kutitella. Vaan ajatus ottaa mokoma elätiksi kotiin nostaa kyllä kirpakan kiukun, se tästä nyt enää puuttuisi että hyvän elämänsä haaskaisi! Jos siihen tilanteeseen sattuu joku myhäilevä tomppa itsekeskeistä ihanuutta tulvillaan niin totta on, kyllä, nainen on äkäinen!
Pii-akka kirjoitti:
Meillä 50-60 ikäluokan naisilla on useimmilla takana aika rankka elämänkaari, olemme eläneet läpi monen yhteiskuntamullistuksen jotka ovat kovasti ottaneet kantaa naisen rooliin ja paikkaan: pitää olla sitä, ei saa olla tätä, hoitaa lapset kotona ja ehdottomasti mennä palkkatöihin, no yksinhuoltajille tai kelvottoman miehen akalle valinta on ollut helppo, sillä kerran rakkauden ilossa hankitut lapset piti ruokkia, kasvattaa ja kouluttaa aikuisiksi, vaikka isää olisikin alkanut koko homma kyllästyttää ja tullut tärkeämmäksi etsiä joku parempi, kauniimpi, nuorempi rinnalleen. Nyt kun aikaa on kulunut, se nuorempi on muuttanut viriilimmän ja itseäänkin nuoremman kämppikseksi:) ja entinen eukko olisi taas ihan kelvollinen p.puuksi parempaa katsellessa, mutta voih, se akka on ruuhkavuosinaan lasten elättämisen sivussa kouluttautunut uuteen hyvään ammattiin ja muuttunut nokkavaksi, sitäpaitsi hoitelee jo lapsenlasta ja auttelee omia vanhempiaan, jopa entiseen anoppiin on jaksanut säilyttää lasten takia hyvät välit ja tätäkin nyt auttelee. Haaveita hänellä on paljon, pää aivan pullistelee ja useimmat hän tietää haaveiksi jäävänkin, sillä eläkeikä on vuosien päässä ja siltikin eläke jää pienenlaiseksi, omaisuuttakaan ei ole päässyt kovin kertymään ja lapsilla on usein asiaa äidin kukkarolle vieläkin. Kun aikaa jää, nainen koettaa toteutella halvimpia haaveitaan ja käy kansalaisopistolla kurssin kurssin perään, toisten samanlaisten naisten keralla, sisarilmapiiristä iloiten, no saattaa siellä joku myhäilevä seestynyt ex-aviomieskin lusmuilla kuvitellen olevansa se tavoitteltu alfauros josta on joskus naistenlehdistä lukenut ja häntä on mukava porukassa kutitella. Vaan ajatus ottaa mokoma elätiksi kotiin nostaa kyllä kirpakan kiukun, se tästä nyt enää puuttuisi että hyvän elämänsä haaskaisi! Jos siihen tilanteeseen sattuu joku myhäilevä tomppa itsekeskeistä ihanuutta tulvillaan niin totta on, kyllä, nainen on äkäinen!
Kyllä tuossa paljon elämän totuutta on . Hymy nous suupieleen :))
- Argaiv
Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta.
Menkää 50 miehet lääkäriin!!
MIES on parempi ku nallekarhu!!- kokemusta on
Tai naiset ... olkaa tarkkana ettei niitä kaikkia mehuja kuluteta jossain muussa sängyssä kuin omassanne
- female 55v
Ei ainakaan minusta ole tullut vihaisempaa. 5kympin jälkeen olen kokenut olevani itsevarmempi kuin ennen ja sitä kautta olen tullut relammaksi, enkä vaivaa päätäni arvovaltakysymyksillä ja turhilla kiistoilla. Kovin vihainen en ole mielestäni koskaan ollutkaan, ehkä teininä vanhempien mielestä.
- tomppa2006
Hyvä juttu eikä tosiaan ollut tarkoitus mitenkään yleistää, että kaikille on näynyt käynyt tai tulee tapahtumaan.
Minulla myös tuo itsevarmuus kasvaa päivästä päivään paremmaksi ja kolme r-kirjainta kuvaa myös hyvin minun olotilaani - Rento, reipas ja ryhdikäs!
- eräs nainen
Kyllä vanhemmiten tulee kipakammaksi. Ai miksikö ?
Liian vanha työelämaan ja liian nuori eläkkeelle .
Koko ikänsä raataneena ja muita passanneena on hienoa
jos oppii sanomaan - EI - .
Pikkuhiljaa tulee vaivoja ja mies käyskentelee kuin fasaanikukko
kuvittelee olevansa kuolematon !
Naistenlehdet toitottavat kuinka pysyä nuorekkaana ja
" timminä ". Jumppaa, lenkkeile , syö terveellisesti, joogaa
ole täydellinen mummo ja puoliso , hoida limakalvojasi
että seksielämä sujuu ja tuottaa miehelle nautintoa .
Mutta minkäs teet kun joka aamu peilistä katsoo ryppyisempi
nainen, voimat eivät riitä kaikkeen tohinaan, niin kuin ennen .
Ja mies katselee " sillä silmällä " nuorempia ja uhkeampia
kehuu naapurin rouvaa kuinka tämä on sitten niiiin nuorekas !
Vähemmästäkin tulee kiukkuiseksi ! :)- Noooh
Oletan, että vitsailet ajan hengestä, ja lisään siihen, että ajan henki ei ole helläkätinen miehillekään. Miehet vanhenevat ihan siinä, missä naisetkin. Ulkonäkö- ja terveyspaineita on heilläkin. Ihan samassa veneessä ollaan, mutta heikommalla itsetunnolla varustettu voi kokea olevansa alakynnessä. Huonot fiilikset rumentavat ja ruokkivat altavastaajakokemusta.
Katselin TV:ssä H&M mainosta miesten alushousuista ja sanoin, että on siinä hyvän näköinen kroppa nätisti tatuoinneilla koristeltuna. Mun mies sanoi, että onko paremman näköinen kuin hän. Sanoin joo, ja että onhan noi nuoret mallipojat komeita. Mies kysyi, että ottaisitko sen mainoksen miehen mielummin kuin hänet. Vastasin, että en ottais. Luonne voi olla huono ja onhan se ihan liian nuori. - tomppa2006
Tämä oli tyhjentävä vastaus, olen lähes sanaton.
Ja tunnen huonoa omaatuntoa. Lopetin tupankanpolton, alkoholin jo vuosia sitten, liikun paljon ja syön terveellisesti.
Ehkä minäkin sitten olen se kuolemattomaksi itseäni kuvitteleva fasaanikukko?
*jää mietteisiin*
Miksi naisista?
Ei me olla mitenkään samasta puusta veisttyjä, niinkun ette onneksi te miehetkään.
Toisista voi tulla jos on jäänyt jotain tekemättä ja kokematta siellä menneisyydessä.
Ite olen alkanut nauttia elämästä sen jälkeen kun viiskymppiä tuli täyteen ja teen sitä mitä huvittaa. Tietysti niillä resusseilla mitä sattuu milloinkin olemaan.- tomppa2006
Uskaltaisiko kysyä....no mikä ettei uskalla.
Jos nimittäin olet sinkku niin tilanne voi olla erilainen. Ihan oikeassa olet siinä etteivät naiset ole samasta puusta veistettyjä, mutta minulla nyt vaan on kokemusta useammasta tämän ikäisestä naimisissa olevasta. tomppa2006 kirjoitti:
Uskaltaisiko kysyä....no mikä ettei uskalla.
Jos nimittäin olet sinkku niin tilanne voi olla erilainen. Ihan oikeassa olet siinä etteivät naiset ole samasta puusta veistettyjä, mutta minulla nyt vaan on kokemusta useammasta tämän ikäisestä naimisissa olevasta.Kyllä olen sinkku, ja ihan omasta halusta.
Mutta sekään ei takaa ettei tämän ikäinen ihminen voisi vihastua. Moni ihminen täälläkin itkee sinkkuuttaan ja yrittää kaikkensa että löytäisi toisen ihmisen. Heistä voi tuntua pahalta katsella pariskuntia ja voi tulla hyvinkin äkäisiä huomatessaan että aika kuluu mutta toista ei vaan löydy. Ja näin sekä miehissä että naisissa.- tomppa2006
tulisilla kirjoitti:
Kyllä olen sinkku, ja ihan omasta halusta.
Mutta sekään ei takaa ettei tämän ikäinen ihminen voisi vihastua. Moni ihminen täälläkin itkee sinkkuuttaan ja yrittää kaikkensa että löytäisi toisen ihmisen. Heistä voi tuntua pahalta katsella pariskuntia ja voi tulla hyvinkin äkäisiä huomatessaan että aika kuluu mutta toista ei vaan löydy. Ja näin sekä miehissä että naisissa.Kiitos vilpittömästä vastauksesta. Se oli vaan sellainen tunne minulla ja siksi kysyin.
Oma siskoni, joka on tällainen vanhapiikanainen 53v. on hyvin usein pahalla päällä. Enemmän hänellä tuntuu joskus olevan murheita, mitä perheellisellä veljellään.
Minun mielestäni elämä on sattumaa sen toisen sopivan ihmisen löytämisen kanssa, voi siinä olla kohtaloakin mukana.
- Yhteinen Onni
Emännän hymy hyytyy samaa tahtia kuin isännän kyky. Käymme yhdessä ain käymme aina rinnakkain .... Varmaan ymmärrät sen
Kun on mennyt huominen
Polku johtava on eteen vastoinkäymisten.....- parhaassa iässä
Joo, mut nyt ollaan vasta 50 ja risat. Useimmilla on edessä vielä kymmeniä vuosia, 30-50 vuotta. Se on pitkä aika. Ei peli ole menetetty, vaikka huominen ei ole samaa kuin eilen ja tänään.
Terve itsekkyys on lisääntynyt. Ei kuuluu sanastoon useammin kuin ennen. Vapaa-aika menee pitkälti harrastuksiin, omien mieltymysten ja jaksamisen mukaan.
Olen luovuttanut hyödyttömön taistelun tuulimyllyjä vastaan. Käytän energiani mielummin johonkin muuhuun, kuin sellaiseen jonka muuttuminen on hyvin epätodennäköistä.- tomppa2006
Olisiko se sellainen jonka muuttuminen on epätodennäköistä mahdollisesti puoliso? Jos on niin olen valmis allekirjoittamaan ehkäpä tietynasteista tasottumista jopa urautumista päivärutiineissa. Ei ole enää ihan joka päivä suuri seikkailu, heh.
tomppa2006 kirjoitti:
Olisiko se sellainen jonka muuttuminen on epätodennäköistä mahdollisesti puoliso? Jos on niin olen valmis allekirjoittamaan ehkäpä tietynasteista tasottumista jopa urautumista päivärutiineissa. Ei ole enää ihan joka päivä suuri seikkailu, heh.
Voihan se tietysti puolisokin olla. Tarvii vaan sit miettiä onko helpompi sopeutua tilanteeseen , elää niillä eväillä mitä on. Joskus saattaa vaatia jopa jonkinlaista urautumista. Jos lopputulos näin on jotakuinkin molempia osapuolia tyydyttävä, onko kuitenkin paras vaihtoehto??Normi arjen sietäminen taitaa olla se pointti näissä ihmissuhde kuvioissa:)) Toisaalta silloinhan kaikki on hyvin:))
- tomppa2006
Irkka kirjoitti:
Voihan se tietysti puolisokin olla. Tarvii vaan sit miettiä onko helpompi sopeutua tilanteeseen , elää niillä eväillä mitä on. Joskus saattaa vaatia jopa jonkinlaista urautumista. Jos lopputulos näin on jotakuinkin molempia osapuolia tyydyttävä, onko kuitenkin paras vaihtoehto??Normi arjen sietäminen taitaa olla se pointti näissä ihmissuhde kuvioissa:)) Toisaalta silloinhan kaikki on hyvin:))
Totta, suurin osa päivistä on sitä arkea ja tavallisia päiviä ilman kohokohtia. Parisuhteessa on kyseessä sen jakaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Ne juhlat ja huippukohdat onnistuu keneltä vaan. Ei minulla silti mitään kovin suuria murheita ole.
- Hei kun keikuskelen
Huomenta vaan täältä päin. Öh, vai pitäiskö sanoa Hyvää Päivää. No, sanotaan molemmat, kun ei tiedä, kuka on minäkin aikana herännyt.
Eikö nuo vihaisuudet, ärsyyntymiset ole semmosia luonteenpiirteitä, että ne vaan on joillakin ja sillä siisti. Tarkoitan, että ovat Aina olleet sellaisia, iästä riippumatta. Tai emmmmääää tiedä, kuhan arvelen asian olevan näin.
Minä en Tietenkään ole vihaisuus-tyyppiä, yhtä vihaton oon aina ollut.
Tuttavapiirin naiset ovat miun maun mukkaisia, eivätkä hekään suolla suustaan purskahtavia ärsytys-puuskahduksia tai vihapuheita. Olen onnekkaasti saanut ystävikseni maan mainioita tyyppejä.
Liian seesteiseksi ei sentäs pidä ryhtyä, muuten jää mojumaan paikoilleen, eikä jaksa-viitti kehittää itseään.
Mitä tuo nallekarhumaisuus tarkoittaa?
Tulee mieleen vähä liian pehmomainen tyyppi minun makuuni.
Mies saa olla vähäsen särmikäs, energinen, tempperamenttinen ja sen semmosta. Vähän haasteellinen, etten ala silimille hyppelemään. Heh, joo jotenkin näin.- tomppa2006
Onkos se itse Heikun Keikku? Upouudella nimimerkillä, mutta kirjoitustyylistä arvailen?
Minua itse vaivaa se lause, kun sanotaan että ihmiset muuttuvat vuosikymmenten kuluessa, ja jotkut pariskunnat ikään kuin kasvavat erilleen. Voi tietysti olla jotain tilapäistä ja ohimenevääkin.
Nallekarhumaisuus tarkoittaa että tähän vuodenaikaan minä käperryn kaikkein mieluimmin aikaisin illalla kahden peiton alle ja teen pikkuisen pesän, jossa lämmittelen kolottuneita luitani. Naaraskarhu on tervetullut pesääni. - Hei kun keikuskelen
tomppa2006 kirjoitti:
Onkos se itse Heikun Keikku? Upouudella nimimerkillä, mutta kirjoitustyylistä arvailen?
Minua itse vaivaa se lause, kun sanotaan että ihmiset muuttuvat vuosikymmenten kuluessa, ja jotkut pariskunnat ikään kuin kasvavat erilleen. Voi tietysti olla jotain tilapäistä ja ohimenevääkin.
Nallekarhumaisuus tarkoittaa että tähän vuodenaikaan minä käperryn kaikkein mieluimmin aikaisin illalla kahden peiton alle ja teen pikkuisen pesän, jossa lämmittelen kolottuneita luitani. Naaraskarhu on tervetullut pesääni.Joo, ihan sama tyyppi, joka kirjuuttelee. Vanha nimimerkkini vetästiin veks mun nenäni edestä ja olin pakotettu pikkasen muuttamaan nimeäni, että tiedetään kuka määäää oon:)
JaHHHaaaa, sitäkö tarkoitit nallekarhumaisuudella. Ihan kelepaa mun ajatukseen. Jep.
Vai Kahden peiton alle. Vähäkö naurattaa. Näet ja nimittäin minäkin laskeudun vaakatasoon KAHDEN täkin alle. Ihana pesä siis minullakin. Menen pesääni ja otan kirjan kouraan ja tunne on ihastuttava. Talvisyrännä teen tällä tavalla.
Tuota "kasvavat erilleen" sanoja en minäkään oikein kykene hahmottamaan.
Mutta sitte taas tuo "ihmiset muuttuvat vuosikymmenten kuluessa" kolahtaa vähä paremmin mun tajuntaani. Perus-perus-luonne kaiketi pysyy samana, mutta erilaiset kokemukset ja muut jutut muokkaavat ajattelua ja siten muuttavat ihmistä. Tai mua ainakin. - tomppa2006
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Joo, ihan sama tyyppi, joka kirjuuttelee. Vanha nimimerkkini vetästiin veks mun nenäni edestä ja olin pakotettu pikkasen muuttamaan nimeäni, että tiedetään kuka määäää oon:)
JaHHHaaaa, sitäkö tarkoitit nallekarhumaisuudella. Ihan kelepaa mun ajatukseen. Jep.
Vai Kahden peiton alle. Vähäkö naurattaa. Näet ja nimittäin minäkin laskeudun vaakatasoon KAHDEN täkin alle. Ihana pesä siis minullakin. Menen pesääni ja otan kirjan kouraan ja tunne on ihastuttava. Talvisyrännä teen tällä tavalla.
Tuota "kasvavat erilleen" sanoja en minäkään oikein kykene hahmottamaan.
Mutta sitte taas tuo "ihmiset muuttuvat vuosikymmenten kuluessa" kolahtaa vähä paremmin mun tajuntaani. Perus-perus-luonne kaiketi pysyy samana, mutta erilaiset kokemukset ja muut jutut muokkaavat ajattelua ja siten muuttavat ihmistä. Tai mua ainakin.Kyllä mää ajattelin just noita erilaisia kokemuksia, kun naisellani on ollut monenlaista surua ja murehtimista. Ehkäpä en ole siinä oikein osannut olla tukena? Ei ole mukava asustella saman katon alla, jos vihamielisyys vaikka vielä lisääntyy.
Toivon sen todella olevan sitä ohikiitävää... tomppa2006 kirjoitti:
Kyllä mää ajattelin just noita erilaisia kokemuksia, kun naisellani on ollut monenlaista surua ja murehtimista. Ehkäpä en ole siinä oikein osannut olla tukena? Ei ole mukava asustella saman katon alla, jos vihamielisyys vaikka vielä lisääntyy.
Toivon sen todella olevan sitä ohikiitävää...Se tukena oleminen onkin hyvin vaativaa , joskus se tukijakin tarviis hengähdys taukoja. Kun tää elämän monikirjoisuus pakolta heijastuu ihmissuhteisiin . Kaikista eniten juuri siihen lähimpään. Ohikiitävää sitä minäkin toivon ja molemmille paljon tsemppiä .
- tomppa2006
Irkka kirjoitti:
Se tukena oleminen onkin hyvin vaativaa , joskus se tukijakin tarviis hengähdys taukoja. Kun tää elämän monikirjoisuus pakolta heijastuu ihmissuhteisiin . Kaikista eniten juuri siihen lähimpään. Ohikiitävää sitä minäkin toivon ja molemmille paljon tsemppiä .
Ehkä pienen pieni selityskin riittäisi, että ei todellakaan ole kyse mistään vakavammasta. Saada sellainen hengähdystauko.
- Hei kun keikuskelen
tomppa2006 kirjoitti:
Kyllä mää ajattelin just noita erilaisia kokemuksia, kun naisellani on ollut monenlaista surua ja murehtimista. Ehkäpä en ole siinä oikein osannut olla tukena? Ei ole mukava asustella saman katon alla, jos vihamielisyys vaikka vielä lisääntyy.
Toivon sen todella olevan sitä ohikiitävää..."tomppa2006"
No ei varmasti ole mukavaa asua saman katon alla, jos ilmapiiri on vihamielinen.
Mielestäni Koti pitää olla sellainen, että vaikka olisi missä kivassa paikassa tahansa, niin aina on Kiva tulla kotiin. Jos on parisuhteessa, niin kiva kotiutua, kun toinen on ootellu, mosauttaa pikku suukkosen suulle ja halaa ja sanoo, että kivaa ku tulit.
Toisinpäin samoin.
Parisuhteessa tietenkin välillä sukset menee ristiin, kuitenkin on hyvä muistaa, että se yhteinen koti on Molempien ja on hyvä antaa toiselle sija siellä:)
Jos sinulla on tällä hetkellä jollakin tavalla ei-niin-mukavaa-oloa kotona, niin toivon sen menevän äkkiä ohi.
Mitä suruun ja murehtimiseen tulee, niin me kaikki olemme niissä asioissa niin erilaisia. Jotkut tarvitsevat paljon tukea ja toiset tahtovat käsitellä ne omissa oloissaan. Kaikki tavat on hyviä, jos se sille kyseiselle ihmiselle sopii.
Minä koin oman suruni mieheni poismenosta NIIIIIN valtavan Suureksi, että tahdoin keskittyä siihen yksin. Tuntui (silloin), että kukaan ei ikinä koskaan VOI ymmärtää sitä surua joka oli sisällä. Onneksi tuosta ajasta on jo aikaa ja olen selvinnyt ja eheytynyt:)
Tseppiä sinulle/teille. - tomppa2006
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
"tomppa2006"
No ei varmasti ole mukavaa asua saman katon alla, jos ilmapiiri on vihamielinen.
Mielestäni Koti pitää olla sellainen, että vaikka olisi missä kivassa paikassa tahansa, niin aina on Kiva tulla kotiin. Jos on parisuhteessa, niin kiva kotiutua, kun toinen on ootellu, mosauttaa pikku suukkosen suulle ja halaa ja sanoo, että kivaa ku tulit.
Toisinpäin samoin.
Parisuhteessa tietenkin välillä sukset menee ristiin, kuitenkin on hyvä muistaa, että se yhteinen koti on Molempien ja on hyvä antaa toiselle sija siellä:)
Jos sinulla on tällä hetkellä jollakin tavalla ei-niin-mukavaa-oloa kotona, niin toivon sen menevän äkkiä ohi.
Mitä suruun ja murehtimiseen tulee, niin me kaikki olemme niissä asioissa niin erilaisia. Jotkut tarvitsevat paljon tukea ja toiset tahtovat käsitellä ne omissa oloissaan. Kaikki tavat on hyviä, jos se sille kyseiselle ihmiselle sopii.
Minä koin oman suruni mieheni poismenosta NIIIIIN valtavan Suureksi, että tahdoin keskittyä siihen yksin. Tuntui (silloin), että kukaan ei ikinä koskaan VOI ymmärtää sitä surua joka oli sisällä. Onneksi tuosta ajasta on jo aikaa ja olen selvinnyt ja eheytynyt:)
Tseppiä sinulle/teille.Kiitos sanoistasi,
Olen varmasti itse sitä tyyppiä, joka yksikseni mietiskelen ja pohdin ja haudon asioita. Nämä keskustelupalstat ovat ihan mukavia. Sain sinun vastauksestasi leukani nousemaan ja pystypäin jatkan lopun päivää, kiitos.
- Muorimarssille!
Yli 50-v ei tarvitse enää miellyttää. Saa olla oma kuihtuva itsensä ja vaikka taistella oikeudesta vanheta.
- tomppa2006
Eihän me koskaan kuihduta, varmaan charmi senkun lisääntyy koko ajan. Urat ja juonteet kasvoilla todistavat laajasta elämänkokemuksesta, eikä räkänokat hypi silmiille.
tomppa2006 kirjoitti:
Eihän me koskaan kuihduta, varmaan charmi senkun lisääntyy koko ajan. Urat ja juonteet kasvoilla todistavat laajasta elämänkokemuksesta, eikä räkänokat hypi silmiille.
Hyvä Tomppa ! Tuossa on oikee asenne. Oikein "dynamiittityttöjä" niinku yks pappa sano töissä. Paitsi suhun ei sovi toi tyttö.Nainen parhaasta päästä:DD Tästä on pakko taas ottaa kaikki irti:D
- tomppa2006
Irkka kirjoitti:
Hyvä Tomppa ! Tuossa on oikee asenne. Oikein "dynamiittityttöjä" niinku yks pappa sano töissä. Paitsi suhun ei sovi toi tyttö.Nainen parhaasta päästä:DD Tästä on pakko taas ottaa kaikki irti:D
Ikääntymisessä on myös paljon hyvää ja etuja. Ei kannata murehtia, ei ne surut suremalla lopu...
- mahtimuorit pelottaa
Tottahan jokaisen pitää saada olla oma itsensä. Vähän vaadittu, mutta monen mielestä ihan liikaa, että sen voisi toisille suoda. Pitääkö käydä plastiikkakirurgilla teettämässä ryppyjä, jos niitä on vähemmän, kuin fundamentalistit edellyttävät. Mua vähän pelottaa, että heitetään happoa naamalle, jos ei pysty täyttämään oikeaoppista vanhenemisen protokollaa.
Tuota, kun itellä tuli viime kuussa "vasta" kolme vuotta yli tuon 50.. Oon pitänyt sua useamman vuoden itseeni nuorempana, en kyllä osaa syytä selittää.
Näkyykö ne iän vaikutukset toisilla sitte nopeammin, kun täyttää.. ?)
Kaikella ystävyydellä kyselen. Muutosta itsessä en isommin huomaa.
Omasta kiukkuisuudesta... oon aina kiltti ja herttainen yms. kunhan osaa oiken käsitellä. Se mikä milloinkin on oikein voi joskus vaihdella..mutta niin on ollut aina, kuin myös, että tarvin omaa rauhaa ajoittain.- tomppa2006
Varmaan ne oireet olisi kyllä jo tulleet, jos sellaisia kohdallasi olisi. Olet selvästikin säästynyt niiltä sitten. Kyllä mä oon sinua nuorempi, mittarissa 50, ensi kuussa tulee 51. Ja mieleltäni kuin nuori orhi.
Tuleeko naisista äkäisiä viiskymppisenä.....
Tuleeko miehistä löysävatsaisia viiskymppisenä.....
Yleistäminen on ikävää ja sillä loukkaa sitä 95% naisista, jotka eivät tunne olevansa äkäisiä.
Samoin kuin noin yleistämällä loukkaisin niitä miehiä, jotka eivät ole päästäneet itseään rappiolle.
Miksi siis yleistää?
Jos on tarkoitus puhua omasta hupselipupselistä, josta on tullut ärhäkkä, niin miksi ei sitten voi sanoa niin ja rajata aihetta koskemaan vain tiettyä naista?
Kai meitä ihmisiä on iloisia, vihaisia, tyhmiä, tuhmiä, viisaita, reippaita, mutta harvassa ihmisessä on kaikki ominaisuudet yhtäaikaa?- Boadicea
Ehkäpä joku sitten kokee äkäisyytenä sen itsevarmuuden ja päättäväisyyden, minkä lisääntynyt testosteroni viisikymppisessä naisessa saa aikaan.
Itselleni siitä oli lähinnä hyötyä: viisikymppisenä menin vihdoin yliopistoon ja suoritin akateemisen loppututkinnon, hankin rutkasti uusia seksikokemuksia, aloitin pitkän parisuhteen, nautin seksistä enemmän kuin koskaan...eli minua henk koht ei ole estrogeenituotannon loppuminen pahemmin haitannut, pikemminkin päinvastoin.
Mutta toki meitä on moneen junaan siinä kuin kaksikymppisiäkin.- tomppa2006
Oho, oho. Ikään kuin toinen tuleminen. Vähän niinku aloitit uudelleen sitä mitä monet tekee parikymppisenä. Todella kunnioitettavaa, hattua nostan ja pokkaan sinulle.
tomppa2006 kirjoitti:
Oho, oho. Ikään kuin toinen tuleminen. Vähän niinku aloitit uudelleen sitä mitä monet tekee parikymppisenä. Todella kunnioitettavaa, hattua nostan ja pokkaan sinulle.
Minäkin olen kuullut tuosta. Kyllä luulisi miehen nauttivan olostaan yli viisikymppisen naisen kanssa, koska kun testosteronin määrä nousee ja estrogeenin määrä vähenee, niin halujen pitäisi lisääntyä eikä vähentyä, jos se pelkistä hormooneista kiinni olisi. Taitaa vaan olla korvien välistäkin kiinni. Olen kuullut myös että miehet pehmenevät ja naiset kovenevat. Tarkoitan tietysti luonnetta...
- tomppa2006
PupuPuskasta kirjoitti:
Minäkin olen kuullut tuosta. Kyllä luulisi miehen nauttivan olostaan yli viisikymppisen naisen kanssa, koska kun testosteronin määrä nousee ja estrogeenin määrä vähenee, niin halujen pitäisi lisääntyä eikä vähentyä, jos se pelkistä hormooneista kiinni olisi. Taitaa vaan olla korvien välistäkin kiinni. Olen kuullut myös että miehet pehmenevät ja naiset kovenevat. Tarkoitan tietysti luonnetta...
Sitä voi myös olla 5-kymppisellä monenlaista kremppaa, eikä testosteronit nousekaan. Eikä nyt ole mistään korvien välisestä jutusta kiinni, en rupea erittelemään sen paremmin. Mutta ikävää seurata läheltä, kun iloisen ja elämänmyönteisen ihmisen käytös muuttuu selvästi.
tomppa2006 kirjoitti:
Sitä voi myös olla 5-kymppisellä monenlaista kremppaa, eikä testosteronit nousekaan. Eikä nyt ole mistään korvien välisestä jutusta kiinni, en rupea erittelemään sen paremmin. Mutta ikävää seurata läheltä, kun iloisen ja elämänmyönteisen ihmisen käytös muuttuu selvästi.
Olen pahoillani. Ajattelin tervettä ja krempatonta 5-kymppistä. Monet sairaudet voivat muuttaa käytöstä ja tuskin se rakkauselämä kukoistaa, jos jokin sairaus vie kaikki ajatukset. Mutta jos välittää toisesta, niin sitä voi yhä hellästi huolehtia siitä omasta ihanaisestaan - olen sellaistakin nähnyt läheltä vaan taitaa olla aika harvinaista nykyään...
- tomppa2006
PupuPuskasta kirjoitti:
Olen pahoillani. Ajattelin tervettä ja krempatonta 5-kymppistä. Monet sairaudet voivat muuttaa käytöstä ja tuskin se rakkauselämä kukoistaa, jos jokin sairaus vie kaikki ajatukset. Mutta jos välittää toisesta, niin sitä voi yhä hellästi huolehtia siitä omasta ihanaisestaan - olen sellaistakin nähnyt läheltä vaan taitaa olla aika harvinaista nykyään...
Ei mitään, eihän toisten jutskista voi tietää, enkä minä tätä mitään kuoleman vakavasti ole kirjoittanut. Arkipäivän huomioita elävävtä elämästä. Tavoitteena huolehtia ihanaisesta vielä monta vuotta ja toivoa ettei tarvitse yksin kiikkustuolissa istua, vaan olisi kaveri vieressä keinumassa.
Riippuu ja roikkuu:) Mie oon ollu viiskymppinen jo monta vuotta, mutta ristiriitaisella tavalla.. En kyllä oo vihainen, muuta kun ittelleni välillä, silloin kun huomaan, ja useesti huomaan töissä, eripuraisuutta, siellä kun ei aina ymmärretä toisia. Mie hölmö kun ymmärrän yhden ja toisen periaatteen, miks yks tekee näin, miks toinen tekee noin, saadessani tietää siitä periaatteesta.. Sit mie pöhkö meen ymmärtämään näiden ristiriitoja, enkä kuitenkaan aina jaksa toisten sotkuja selvitellä.. Aikas ikävä olo on myös, kun tulee seitsemänpäivän työputki, miks näin pitää olla? kun haluais jo vähän löyhentää... Lailla pitäs jaksotyössäki kieltää yli viiskymmppisiltä tollanen jakso. Miulta just tänään loppu sellainen, nyt kolme vapaata, joskos levähtyis näinä päivinä... Muuten kyllä jaksan olla aikas mukava ja nauttia elämästä:)))
Tuntuu jollainlailla tutulta. Samojen ongelmien kans taidetaan painia monilla työpaikoilla. Ja nuo tuollaset työputket vetää kyl mehut kenestä tahansa. Nuo työvuorolistat ne on ikuisuus kysymyksiä, tuntuu joskus. Kolmen päivän vapaa täälläkin menossa. Leppoisia vapaita sulle:))
- tomppa2006
On sitä eripuraisuutta ikään kuin liikkeellä. Voihan se olla , että viiskymppisten (naisten) niskaan kaadetaan liikaakin paineita ja stressiä. Itse olen huomannut monen luulevan minun tietävän tai osaavan paljon enemmän, mitä tosiasiassa hallitsen. Sanon kyllä reilusti suoraan, jos ei joku suju sanon että kun ei vaan osaa.
Työstä työputkien pituudesta minulla on paljon kokemusta. On tullut heitettyä pahimmaallaan 4 viikkoa yhteenmenoon ilman ainuttakaan vapaapäivää. Nykyään en enää moiseen ryhtyisi, viisi päivää on maks. Sain iloisia uutisia eläketoimistosta tai en tiedä sen virallista nimeä, mutta työpaikallani oli 20 vuotta sitten kysely, minkä ikäisenä haluaa jäädä eläkkeelle. Ilmoitin silloin, että 60 vuotiaana ja nyt tuli tieto, jotta sopimus on edelleen sitova ja minä tosiaan olen jäämässä eläkkeelle 9 vuoden päästä. Mää oon niin onnellinen!
- ElettyON
Olen elämänmatkan edetessä huomannut, että ihmisiä tulee ja menee. Jotkut kulkevat rinnalla hetken, jotkut kauemmin. Jokaisella on merkitys. Tämä koskee niin nais- kuin mieskavereita. Jopa puolisoita. Kenenkään merkitystä minun elämään ei pidä väheksyä, jokaisella on ollut aikansa.
Minä en halua elää elämääni epätyydyttävässä parisuhteessa. Aika sellaiseen on liian lyhyt. Huono parisuhde myrkyttää molemmat, saa jopa johtaa sosiaaliseen toimintakyvyttömyyteen.
Ilolla pitäisi myös osata päättää yhteinen matka.- tomppa2006
Yli kahdenkymmenen vuoden yhteisen matkan päättämistä ei kannata myöskään tehdä liian heppoisen perustein. Sitä paitsi perheeseen kuuluu vielä murrosikäinen nuori, jolla on elämässään menossa suuret myllerrykset ja ainakaan minä en halua tuoda hänelle lisää murehtimista.
Onhan se noinkin .Mut ei ole ihan niin suoraviivaista edetä suhteests toiseen. Kas kun asiaa koskettaa muitakin kuin itseä. Ketä milloinkin riippuu tilanteesta/suhteesta. Jokainen matka pitää kuitenkin käydä loppuunsa. Joskus kerrasta poikki toimii, joskus on pitempi projekti. Tosin en itse rupeaisi edes hyvinkään läheistä ihmistä neuvomaan erota. Ratkaisu on aina itse tehtävä.
- rygseck
Arvaa mitä Tomppa...
Useimmista tulee !
Haluatko tietää miksi ?
Ei se mitään, kerron silti... =)
Katsos kun... teistä miehistä tulee sellaisia seesteisiä nallekarhuja - mitä iloa verevälle naiselle semmoisesta on ?
Vielä hyrräis hormoonit itellä ja mitä tekee tää seestynyt mies ?? Lukee kiikkustuolissa sitä samaa saamarin Aamulehden sivua kolmatta kertaa, ku eka kerta ei jääny mieleen ja toka kerta tuntu jotenki sekavalta... :P
Kuule... veteles ny sinivitamiinia naamaan ja hanki lenkkipolulta energiaa hoitaa miehen velvollisuudet, ettei akkas vaan alkais kiukkuseks =)
Minä jos haluan katella nallekarhuja, menen Korkeasaareen ja muutenki täs huushollissa saa seestynyttä olla vaan kahvi !
Kyllä se nyt vaan näin on =)- tomppa2006
Erittäin punnittua ja painavaa puhetta. Ja paljon!
Verevälle naiselle siis pitäisi tehdä jotain, mutta nallekarhut vaan röhnöttää talvipesässään?
Naisethan ovat tavallisesti ristaa. Ja tässä meikäläisen tapauksessa kaato on onnistuneesti suoritettu. Sukua on jatkettu vakavamielisin ponnisteluin ja joskus ihan huvin vuoksikin vaan. Ja nyt pyydetään siis lisää...
Eikö nykynaisilla ole enää mitään muuta mielessä?
*niisk* - rygseck
tomppa2006 kirjoitti:
Erittäin punnittua ja painavaa puhetta. Ja paljon!
Verevälle naiselle siis pitäisi tehdä jotain, mutta nallekarhut vaan röhnöttää talvipesässään?
Naisethan ovat tavallisesti ristaa. Ja tässä meikäläisen tapauksessa kaato on onnistuneesti suoritettu. Sukua on jatkettu vakavamielisin ponnisteluin ja joskus ihan huvin vuoksikin vaan. Ja nyt pyydetään siis lisää...
Eikö nykynaisilla ole enää mitään muuta mielessä?
*niisk*Olet asian ytimessä =)
Kaato on suoritettu !!
Sinustako se on sitten siinä ?
*ahhaha*
Olet ehkä voittanut erän, mutta taistelu jatkuu, baby - ja siinä ei pehmolelut pärjää ! - oma pesä kuntoon
Voiko paremmin enää sanoa?
Nettipalstoilla puolisostaan valittajalla ei taida siellä kotona ole puheyhteys kunnossa. Suurimmalla suulla ihmetellään ongelmia missä usein ollaan itse se perimmäinen syy. - tomppa2006
oma pesä kuntoon kirjoitti:
Voiko paremmin enää sanoa?
Nettipalstoilla puolisostaan valittajalla ei taida siellä kotona ole puheyhteys kunnossa. Suurimmalla suulla ihmetellään ongelmia missä usein ollaan itse se perimmäinen syy.Oikein hyvin on puheyhteys kunnossa, sekä kotona että työpaikalla, no problem. Älä nyt vaan suutu sitten tästäkin viestistä, heh.
- tomppa2006
rygseck kirjoitti:
Olet asian ytimessä =)
Kaato on suoritettu !!
Sinustako se on sitten siinä ?
*ahhaha*
Olet ehkä voittanut erän, mutta taistelu jatkuu, baby - ja siinä ei pehmolelut pärjää !Eikös ihmiset ja joutsenet ole luotu yksiavioisiksi. Mitäs siinä sitten enää räpeltämään, kun kodinhengetär on saatu taltutettua puolisoksi.
En mää jaksa aina uudestaan voittaa. - luuseri!!
tomppa2006 kirjoitti:
Oikein hyvin on puheyhteys kunnossa, sekä kotona että työpaikalla, no problem. Älä nyt vaan suutu sitten tästäkin viestistä, heh.
"...kunnossa, sekä kotona että työpaikalla, no problem"
Millä työpaikalla ehtii lähettämään suomikaksneloselle 300 viestiä päivässä ? - tomppa2006
luuseri!! kirjoitti:
"...kunnossa, sekä kotona että työpaikalla, no problem"
Millä työpaikalla ehtii lähettämään suomikaksneloselle 300 viestiä päivässä ?Käsitit nyt ihan väärin. Tarkoitin niitä työpaikan viiskymppisiä naisia, joista monet on hieman angryjä. Olen itse palkkiolomalla 25 vuoden yhtenäisestä työsuhteesta, joten ihan kotona näitä viestejä kirjottelen.
tomppa2006 kirjoitti:
Käsitit nyt ihan väärin. Tarkoitin niitä työpaikan viiskymppisiä naisia, joista monet on hieman angryjä. Olen itse palkkiolomalla 25 vuoden yhtenäisestä työsuhteesta, joten ihan kotona näitä viestejä kirjottelen.
Nyt täytyy sanoa, että kun olen töissä sadan naisen työpaikalla, niin yli 50-vuotiailta ovat kyllä pahimmat särmät jo hioutuneet. Taidat puhuakin alle viisikymppisistä? Tiedän enemmän kipakoita yli nelikymppisiä, mutta alle viisikymppisisä. Ja vielä nuoremmat ovat usein hyvin muodollisia käytökseltään. Yli 50-vuotias voi kuitenkin ottaa elämänsä usein jo aika rennosti.
- qq
Tomppa, olet ihan ok kaveri. Miehet kuin naisetkin miettivät joskus syvällisesti. Naisten vihaisuuteen en ota kantaa, se kun on niin monesta asiasta kiinni. Viisikymppiset naiset osaavat myös kehrätä kuin kissa... tiedät varmasti mitä tarkoitan?
Elämä on...psykologiaa...meille kaikille.- tomppa2006
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteesta. Ehkä tosiaan oli sellaisesta syvällisestä pohdinnasta kyse ja tiedän minä kehräävän naaraan. Ja siitä tuli mieleen yksi elämän parhaista tilanteesta, se kun naisen saa nauramaan kihertämällä siten, että se nauru tulee koko sydämestä ja sinä itse olet saanut hänet syttymään...tiedät varmaan mitä tarkoitan?
- qq
tomppa2006 kirjoitti:
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteesta. Ehkä tosiaan oli sellaisesta syvällisestä pohdinnasta kyse ja tiedän minä kehräävän naaraan. Ja siitä tuli mieleen yksi elämän parhaista tilanteesta, se kun naisen saa nauramaan kihertämällä siten, että se nauru tulee koko sydämestä ja sinä itse olet saanut hänet syttymään...tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Koen sen lähes jokainen päivä, mutta suhteeni onkin aika tuore, alle viisivuotta.
Aika kuluu ja haasteet lisääntyvät, noin se menee! - tomppa2006
qq kirjoitti:
Koen sen lähes jokainen päivä, mutta suhteeni onkin aika tuore, alle viisivuotta.
Aika kuluu ja haasteet lisääntyvät, noin se menee!Minulla on jo yli 20 vuotta takana, mutta vielä sen kiherrysnaurun kuulen silloin tällöin, harvemmin viime aikoina tosin.
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
- jannu-huoleton....
Kyllä nainenkin muuttu kun ikää tulee..Sanisin että parempaan suuntaan.Ruhoittuu,tasaantuu,kuten suurin osa meistä.
Minulle on käynyt päinvastoin.Jääräpäisyys on lisääntynyt ja tulee sanottua kipakasti ja suoraan..Nallekarhun pehmeys on poissa.Olin mielestäni myötäilevä ja suvaitsevainen joitakin vuosia sitten.Olen lukenut omia kirjoituksia 40 palstalla ja en tunne sitä jannua joka ne kirjoitti.Hauskuuskin on kai kadonnut,mutta odotan sen tulevan takaisin kun aikaa kuluu..Viimeistään haudan partaalla virnistän ja väännän vitsiä..Jostakin kumman syystä 50 kymppiset naiset näyttävät hyvälle ja nuorekkaille mun silmissä..Kauneus on katsojan silmissä ja onhan omaa ikääkin karttunut.. - tomppa2006
Muuttuu muuttuu, nainen iän myötä ihan samalla tavalla kuin äijätkin. Kauneudesta samaa mieltä, hyvältä ja ihan tarpeeksi nuorekkailta viiskymppiset naiset näyttää, en ole koskaan haikaillut nuorempien perään.
Minulla itselläni on taas vaihteeksi menossa hyvä jakso elämässä, monet asiat tuntuvat hullunhauskoilta ja on paljon iloa elämässä. Silloin voi olla kyse siitäkin, että nyt ei vaan satuta menemään samaan tahtiin rouvan kanssa ja silloin luulen hänen ja muiden naisten olevan vihaisempia mitä ne todellisuudessa ovatkaan? - Hyväksyn =)
En seuraa 5kymppisiä, joten en tiedä.
Tuskinpa mitään itsestäsi huomaat, perustuu kuuloon ja osaksi keksuihin.
Mutta totta on, elämäsi paikka =)
Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391429Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7941
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71806