Tarvitseeko ihminen toista ihmistä vai voiko ihminen elää vain yksin. Miksi kaikkien pitäisi elää parisuhteessa, jos yksinkin elämästä selviää aivan hyvin?
Tarvitsetko toisen läheisyyttä?
tomppa2006
106
1160
Vastaukset
- lähellä vai ei
Ei kaikki kaipaa läheisyyttä yhtä paljon, on sellaisiakin jotka pärjäävät hyvin yksinäänkin.
Nuorempana en olisi pärjännyt yksin, kaipasin toista ihmistä lähelleni.
Nyt on helpottavaa kun voi viimeinkin elää vain itselleen.- tomppa2006
Ehkä juuri tästä yksinäisyyden pitämisestä lähti tämän keskustelun aihe. Olen huomannut ihan saman ilmiön, että ehkä kuitenkin näin vanhempana se toisen läsnäolo ei ole niin välttämätöntä, mitä nuorempana. Tai voihan se olla tietysti että on vaikka niin tottunut siihen toiseen ihmiseen?
- YksinON
On aikoja jolloin toinen ihminen on rinnalla tärkeä. On aikoja, jolloin viihtyy enemmän yksin.
Nuorempana parisuhde oli tärkeä lähes must - tietysti jopa lisääntymisen kannalta, mutta muutenkin. Hormonit veivät ja toivat.
Jossain vaiheessa tulee itseäisyys ja väsymys aina jonkun/joidenkin läsnäoloon - ainakin minulla. Asiakasläheinen työ syö päivittäistä vuorovaikutuskiintiötä.
Ehkä vanhemmiten taas kaipaa jotain köpöttelijää rinnalle, siellä 80 v ikäisenä.
Oma elämä meni suunnilleen näin: 16-53 v avio-/avoliittoja eli parisuhteita tiiviisti), nyt kahdeksan vuotta täysin yksin. Tällä hetkellä en usko enää pariutuvani, joutuisin luopumaan niin paljosta, minulle itselle tärkeistä asioista.
Loppujen lopuksi ihminen on aina yksin, tavalla tai toisella.- tomppa2006
Huomasin itsessäni noin 35 vuotiaana, että se lapsen saaminen ja lisääntyminen tuli erittäin ajankohtaiseksi. Minulla on onneksi monipuolinen työ, jossa asiakasläheisyyttä tai ihmistentapaamista ei ole kovin paljoa. Riippuu vähän itsestä miten paljon haluaa tarinoida.
Sitten ihan vanhana vanhana varmaan tarvitsee jo pelkästään oman turvallisuuden takia sitä toista ihmistä enemmän, mutta yksin ihminen kuitenkin tekee ne tärkeät päätökset ja kuten viisaasti kirjoitit, loppujen lopuksi ihminen on aina yksin.
- YksinON
Minulla täyttyi lapsen saamisen ihanuus 42 vuoden iässä! Joten nyt tämä lapsen aikuistumisen tuoma itsenäisyys tuo uuden elämänvaiheen myös minulle. Huomaan katsovani uteliaana, tuoko se myös yksinäisyyttä ja mitä sitten teen.
- tomppa2006
Paljon mahdollista, että meikäläisellä on tästä samasta kyse, kun katselee lapsen aikuistumista ja tietää tämän kohta lentävän pois pesästä. Mistä sitten sen jälkeen rouvan kanssa huolehditaan. Toisistammeko?
Tottumustako?
Epämääräisin välein tapahtuvat tilapäisleskeyden jaksot muistuttavat pitkäaikaisen kumppanin läheisyyden tarpeesta.
Muuten pidän itseäni itsepäisen riippumattomana.
Jos leskeytyisin lopullisesti niin minun on mahdotonta kuvitella ryhtyväni asumaan uuden ihmisen kanssa.
Toisen sortin kumppanuus olisi eri asia.- tomppa2006
Tilapäislesleydessä on myös puolensa, kävin viime syksynä heittämässä lomareissun etelänmeren saarelle yksinäni ja tuntui hyvältä sekä itse lomamatka, että myös kotiinpaluu.
En minäkään ole lainkaan varma vieläkö leskeyden jälkeen ottaisin uutta puolisoa. En lainkaan varma. Hyvin samoilla näkemyksillä ollaan.
- YksinKotona
Minäkin erosin, kun oli pienoinen pakko ja kolmisen vuotta asuin kerrostalossa lähellä kaikkia vanhoja kontaktejani. Sitten sain tarpeekseni ja muutin maalle. En kaipaa ihmistä vierelleni, siis samaan talouteen.
Olen onnellinen yksin. Joistakin se saattaa tuntua kummalliselta, mutta nyt saan elää rauhassa, vihdoinkin. Minun ei tarvitse kantaa jatkuvaa huolta toisesta ja nautin yksinolosta.
Tapaan päivittäin ihmisiä, joiden kanssa olen tuttu ja ystäväkin, mutta kotona on rauha minun yksin asustella ja nauttia.- tomppa2006
Olen miettinyt paljon tätä muuttoa, en nyt suinkaan ihan maalle, vaan jospa palaisikin takaisin synnyinseudulle. Siellä olisi jäljellä se rauha, mitä joskus toivon ympärilleni. Onneksi minulla ei nyt kuitenkaan ole mistään avioerosta tai muusta sellaisesta kyse, tiedän niiden olevan hyvin hankalia asioita.
- ma-ke
Kyllä ihminen tarvii rinnalle toisen ihmisen.Olen mies,ostin talon just sieltä,keskeltä ei mitään työkaveritkin ovat paenneet ja sanoneet sen että "kun sä muutit sinne keskelle ei mitään" niin ei voi käydä kylässäkään vaikka jokaisella minun työkaverilla on työn takia oma-auto.En kylläkään pakota ketään käymään "edes" kylässä,mutta kaipaan silti rinnalle,ystäväksi,puolisoksi naista jolle kertoa ajatuksista,tunteista ja kokea toisen ihmisen kosketuksen.
- mikko vaan
Erosta on kulunut jo lähes 10v ja yksinkin pärjää kun ei muuta voi. Nykyisin yhä useammin tuntuu et kunpa vain olisi se ihana nainen tos vierellä. Yksin ei ole helppoa enää siinä vaiheesa kun on liikuntarajoitteinen. Terve ihminen pärjää helpommin yksinkin ja tarvitaesa pystyy etsimään seuraa sekä harrastamaan jotakin mielekästä. Vaan entäpä kun liikunta kyky rajoituu, eikä kykene enää oikein kauppareisua itsekseen tekemään? Harrastukset jää väkisinkin vähiin, ystävät ja kaverit unohtavat ja lapsetkin ovat lähteneet jo maailmalle. Ja vaika kuinka olen opetelut ajatelemaan positiivisesti, niin alakulo tulee seuraksi väkisinkin ja väliin melko useinkin. No se ainakin tulee vapaaehtoisesti, eikä pelkästään velvollisuuden tunteesta. Vaan jospa... jospa minäkin vielä löytäisin sen oikean... - ai niin mut kuinkas hänet löydän kun en kykene "maailmalle" häntä etsimään? Ja kotiovelta ei tule hakemaan kuin korkeintan muuttomiehet ja tai ambulanssi / poliisi. no kahdesta jälkimäisestä ei vielä ole pelkoa ainakaan toistaiseksi :P
- tomppa2006
Minun on hyvin vaikeata samaistua tilanteeseesi, koska ei ole ollut edes jalka poikki koskaan elämässä. En tiedä enkä voi kuvitellakaan, mutta totta varmaan että elämäsi olisi helpompaa, jos siinä lähettyvillä olisi joku auttamassa.
Ainoa asia minkä positiivisuudella löydän avuksesi on, että nykyään kumppanin etsiminen taitaa joka tapauksessa käydä suurimmaksi osaksi netin välityksellä, joten siihen pääset ainakin mukaan.
Jokaisella lienee asiasta ihan yhtä hyvä ja oma näkemys.
Minulla taas (ikävään) menneeseen enää enempää palaamatta on omani:
Minä täällä haaveilen yhä paremmasta kohtelusta ja hellyydestä, vaikka elänkin yksinhuoltajana ja olen pärjännyt hyvin yksin lasteni kanssa ja ero oli itsessään muutos parempaan. En tosin oikein uskalla enää oikein hakemalla hakea seuraa, koska ihastun helposti ystävällisiin sanoihin ja eleisiin ja tekoihin, hellyyteen ja kaikkeen siihen, mitä paitsi olen jäänyt.
En haluaisi vanheta niin, että minulla ei olisi mitään hyvää sanottavaa miehistä, yhtään oikeasti kaunista muistoa ja ilman kokemusta siitä, että minuakin joku joskus rakasti.Surullista on jos olet kokenut vain kaltoin kohtelua.
Itse olen elänyt sekä väkivaltaisen suhteen, todella väkivaltaisen. Mutta myös olen ollut rakastettu ja olen saanut rakastaa.
Joten minulla on tunne ettei mitään ole parisuhteen puolelta kokematta.
Tulee ihminen jos on tullakseen mutta jos ei niin sitten ei.
Halauksia kyllä saan ihan naapurin mieheltä, ystävän halauksia.
Ja on muutama muukin mies joka halaa aina kun tavataan.tulisilla kirjoitti:
Surullista on jos olet kokenut vain kaltoin kohtelua.
Itse olen elänyt sekä väkivaltaisen suhteen, todella väkivaltaisen. Mutta myös olen ollut rakastettu ja olen saanut rakastaa.
Joten minulla on tunne ettei mitään ole parisuhteen puolelta kokematta.
Tulee ihminen jos on tullakseen mutta jos ei niin sitten ei.
Halauksia kyllä saan ihan naapurin mieheltä, ystävän halauksia.
Ja on muutama muukin mies joka halaa aina kun tavataan.Kyllä minä halailen myös lähimmäisiäni, lähinnä mummoja. He ovat onnellisia siitäkin läheisyydestä. Minun olkapäätäni vasten saa itkeä elämän rajallisuutta, elämättä jäänyttä ja mitä vaan. Ystävällisesti halattavia miehiä ei kyllä lähipiirissäni ole. Ihan muu niillä on mielessä, jos halaamaan pyrkivät.
- mietiskelijätär.
Voin kyllä hyvin paljon allekirjoittaa tuota sanomaasi PupuPuskasta.
Vaikka viihdyn hyvin omissa oloissanikin, kaipaan myös sitä kokemusta ja tunnetta, että joku minuakin oikeasti olisi joskus rakastanut ja minä häntä. - tomppa2006
"PupuPuskasta",
Kirjoitit liikuttavan kaunisti miehistä, jos osaisin vastaisin jotain yhtä mukavaa, mutta tyydyn vain sanomaan, että on upea tunne olla tunteellisella tuulella. tomppa2006 kirjoitti:
"PupuPuskasta",
Kirjoitit liikuttavan kaunisti miehistä, jos osaisin vastaisin jotain yhtä mukavaa, mutta tyydyn vain sanomaan, että on upea tunne olla tunteellisella tuulella.Miksi en.
Toisin kuin useimmat nyt vanhempana uudesta vapaudestaan nauttivat, nuoruuteni oli riittävän pitkä ja sinkkuelämää oli nuorena aivan yllin kyllin omine harrastuksineen. Kalenterinikin oli siihen aikaan vapaa-aikojen osalta niin täynnä tekemistä, etten enää edes jaksaisi sitä kaikkea harrastaa. En mitenkään pysty kokemaan uudelleen sitä nuoruuden vapauden riemua eikä se mielestäni ole tarpeenkaan. Voisin hyvin kyhnätä jonkun kyljessä... :)- tomppa2006
PupuPuskasta kirjoitti:
Miksi en.
Toisin kuin useimmat nyt vanhempana uudesta vapaudestaan nauttivat, nuoruuteni oli riittävän pitkä ja sinkkuelämää oli nuorena aivan yllin kyllin omine harrastuksineen. Kalenterinikin oli siihen aikaan vapaa-aikojen osalta niin täynnä tekemistä, etten enää edes jaksaisi sitä kaikkea harrastaa. En mitenkään pysty kokemaan uudelleen sitä nuoruuden vapauden riemua eikä se mielestäni ole tarpeenkaan. Voisin hyvin kyhnätä jonkun kyljessä... :)Myös minä olen omalta osaltani elänyt oman nuoruuteni ja tehnyt asioita, joita olenkin halunnut nähdä ja tehdä. Vanhemmuus on juuri sitä toisen lähietäisyydellä kyhjöttämistä. Kiikkustuolissa muistellaan menneitä , juodaan kahvia ja syödään pullaa. Ja siitä huolimatta tai juuri siksi, itse odotan jo nyt eläkepäiviä, yli 30 vuotta työelämässä riittäisi minulle.
- YksinON
Osittain jopa kavahtaa läheisyyttä, kun ei siihen ole tottunut. Osittain kaipaa läheisyyttä, jos siihen luottamuksen jälkeen tottuisi.
- tomppa2006
Läheisyydestä voi saada myös yliannostuksen. Luottamuksen pitää tottakai olla kunnossa molemmin puolin.
- sohti.manne
Kyllähän se vanha kansanviisauskin jo tietää, että "ruunaahan se tammakin kaipaa".
- tomppa2006
Toisaalta hormonitoiminnan voisi kuvitella ruunalla olevan vähäisempää kuin esimerkiksi orilla?
- Ich bin...
Erakko, jonka läheisyydenkaipuu on huutava. Miten selität tämän?
- tomppa2006
Jos se erakoituminen johtuu jostain muusta kuin omasta tahdosta, niin silloin voi olla huutava läheisyydenkaipuu.
- Ich bin...
tomppa2006 kirjoitti:
Jos se erakoituminen johtuu jostain muusta kuin omasta tahdosta, niin silloin voi olla huutava läheisyydenkaipuu.
Olen erakkoluonne, en kuitenkaan erakoitunut. Voisin, jopa haluaisin, asua yksin (ainakin kokeilla), mutta kuitenkin janoan läheisyyttä. Ei tätä taida ymmärtää kukaan, kun en itsekään.
- tomppa2006
Ich bin... kirjoitti:
Olen erakkoluonne, en kuitenkaan erakoitunut. Voisin, jopa haluaisin, asua yksin (ainakin kokeilla), mutta kuitenkin janoan läheisyyttä. Ei tätä taida ymmärtää kukaan, kun en itsekään.
Kyllä minä luulen ymmärtäväni varmasti. Olen itsekin yksinäinen susi ja saatan istua välillä monta tuntia omissa ajatuksissani, jos ei ole ketään lähistöllä häiritsemässä.
- Ich bin...
tomppa2006 kirjoitti:
Kyllä minä luulen ymmärtäväni varmasti. Olen itsekin yksinäinen susi ja saatan istua välillä monta tuntia omissa ajatuksissani, jos ei ole ketään lähistöllä häiritsemässä.
Kas, tämäkin päivä koitti, että joku mies ymmärtää minua, heh...
Nyt kun lapset ovat isoja, noita yksinolon hetkiä siunaantuu väkisinkin ja kyllä minä niistä nautin. Toki perheen kanssa vietetty aika on tärkeää, mutta niin on myös hiljentymisen ja yksinäisyyden hetket. Olla vaan yksin, hiljaa ja ladata akkuja.
Kai olen vähän (tai paljon) epäsosiaalinenkin, joka silloin tällöin mielummin kommunikoi itsensä kuin muiden ihmisten kanssa. Eikä se välttämättä ole negatiivinen piirre. Se on valinta olla pois hälinästä. - tomppa2006
Ich bin... kirjoitti:
Kas, tämäkin päivä koitti, että joku mies ymmärtää minua, heh...
Nyt kun lapset ovat isoja, noita yksinolon hetkiä siunaantuu väkisinkin ja kyllä minä niistä nautin. Toki perheen kanssa vietetty aika on tärkeää, mutta niin on myös hiljentymisen ja yksinäisyyden hetket. Olla vaan yksin, hiljaa ja ladata akkuja.
Kai olen vähän (tai paljon) epäsosiaalinenkin, joka silloin tällöin mielummin kommunikoi itsensä kuin muiden ihmisten kanssa. Eikä se välttämättä ole negatiivinen piirre. Se on valinta olla pois hälinästä.Luulen aika monen kirjailijan ja runoilijan olevan samantyylisiä vähän epäsosiaalisia ja tarvitsevan paljon sitä omaa aikaa ja keskittymistä omiin asioihin. Samoin varmaan taiteilijat, ehkä meissä voisikin olla ripaus tälläista boheemisuutta?
- Ich bin...
tomppa2006 kirjoitti:
Luulen aika monen kirjailijan ja runoilijan olevan samantyylisiä vähän epäsosiaalisia ja tarvitsevan paljon sitä omaa aikaa ja keskittymistä omiin asioihin. Samoin varmaan taiteilijat, ehkä meissä voisikin olla ripaus tälläista boheemisuutta?
Olet varmasti oikeassa. Ripaus on juuri oikea sana.
Ripaus boheemisuutta ja loput sovinnaista luontoa.
Tietynlaisesta vapaudesta nauttiva luonnonlapsi, sitä minä olen ja sellaisena haluan pysyä. - tomppa2006
Ich bin... kirjoitti:
Olet varmasti oikeassa. Ripaus on juuri oikea sana.
Ripaus boheemisuutta ja loput sovinnaista luontoa.
Tietynlaisesta vapaudesta nauttiva luonnonlapsi, sitä minä olen ja sellaisena haluan pysyä.Eikä se rakkaus koskaan saa kahlita, vaan antaa se tietynlainen vapaus. Luottamukseen, vilpittömyyteen ja rehellisyyteen tietysti perustuva.
- maream
tomppa2006 kirjoitti:
Kyllä minä luulen ymmärtäväni varmasti. Olen itsekin yksinäinen susi ja saatan istua välillä monta tuntia omissa ajatuksissani, jos ei ole ketään lähistöllä häiritsemässä.
kyllä meidän ruuna on ihan kevät mielessä. Tammakin on piristynyt. Nyt puhun vain hevosista. Me ihmisety olemme edelleen talven kourissa kauhuissaan.
- Hei kun keikuskelen
"Miksi kaikkien pitäisi elää parisuhteessa, jos yksinkin elämästä selviää aivan hyvin?"
Missä niin sanotaan, että kaikkien pitäisi....?- tomppa2006
Ei sanota missään, että kaikkien pitäisi elää parisuhteessa, vaikka nykyään paljon puhutaankin esim. homo- ja lesbosuhteiden puolesta.
Olen harkinnut vakavasti elämistä yksin. - Hei kun keikuskelen
tomppa2006 kirjoitti:
Ei sanota missään, että kaikkien pitäisi elää parisuhteessa, vaikka nykyään paljon puhutaankin esim. homo- ja lesbosuhteiden puolesta.
Olen harkinnut vakavasti elämistä yksin.Yksin elämisessä on hyviä ja huonoja puolia. Mutta ei kai semmosta olotilaa olekaan, että ihan-ihan kaikki menisi aina jetsulleen.
Jos tätä samaa asiaa olisi kysytty vaikkapa 10 vuotta sitten, niin olisin oitis sanonut, että minulle ei ainakaan ikinä koskaan sopisi tilanne, että asuisin yksin.
Nyt ajatukset ovat kiepsahtaneet ihan toiseen suuntaan. En ainakaan tällä hetkellä halaja ihmistä samaan huusholliin. Siis pysyväksi olemiseksi.
Arvelen vakaasti, että en törmää kehenkään mieheen, joka kiinnostaisi niin paljon, että yhteiseloon ryhtyisin. - tomppa2006
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Yksin elämisessä on hyviä ja huonoja puolia. Mutta ei kai semmosta olotilaa olekaan, että ihan-ihan kaikki menisi aina jetsulleen.
Jos tätä samaa asiaa olisi kysytty vaikkapa 10 vuotta sitten, niin olisin oitis sanonut, että minulle ei ainakaan ikinä koskaan sopisi tilanne, että asuisin yksin.
Nyt ajatukset ovat kiepsahtaneet ihan toiseen suuntaan. En ainakaan tällä hetkellä halaja ihmistä samaan huusholliin. Siis pysyväksi olemiseksi.
Arvelen vakaasti, että en törmää kehenkään mieheen, joka kiinnostaisi niin paljon, että yhteiseloon ryhtyisin.Vannomatta kuitenkin paras, ethän tiedä kuinka mukavia heppuja ja ihan hauskoja miehiä maailma on täynnä. Se sattuma voi heittää kauppareissullasi jonkun uljaan ritarin jalkojesi juureen (äijä lentää persuksilleen liukkaalla tiellä). Toiseen törmääminen on ikimuistettava tapa aloittaa uusi suhde.
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Yksin elämisessä on hyviä ja huonoja puolia. Mutta ei kai semmosta olotilaa olekaan, että ihan-ihan kaikki menisi aina jetsulleen.
Jos tätä samaa asiaa olisi kysytty vaikkapa 10 vuotta sitten, niin olisin oitis sanonut, että minulle ei ainakaan ikinä koskaan sopisi tilanne, että asuisin yksin.
Nyt ajatukset ovat kiepsahtaneet ihan toiseen suuntaan. En ainakaan tällä hetkellä halaja ihmistä samaan huusholliin. Siis pysyväksi olemiseksi.
Arvelen vakaasti, että en törmää kehenkään mieheen, joka kiinnostaisi niin paljon, että yhteiseloon ryhtyisin.Ettet vain olisi seuraava.... =)
Olin vakaasti päättänyt, ettei enää miehiä minun elämääni. Ketaleita ja retaleita ovat kaikki. Vaan kuinkas sitten kävikään. Mies tuli sähköpostilla ja jäi sydämeen asumaan - saman katon alle ei ole asiaa vieläkään. Tulevaisuudesta en sano mitään, kun kerran näin huikentelevainen olen ja muutan mieltäni kuin tuuliviiri. Hidas ja ruosteinen, mutta kuitenkin.
Yli neljä vuotta on mennyt somasti niin, että näemme viikonloppuisin, loma-aikaan ja tarpeen mukaan muulloinkin. Olemmekin jo todenneet, että paras ratkaisu ikinä; kuoritaan rusinat pullasta. Kumpikin =)
Terveisin Zinnia "sosiaalinen erakko"- Hei kun keikuskelen
tomppa2006 kirjoitti:
Vannomatta kuitenkin paras, ethän tiedä kuinka mukavia heppuja ja ihan hauskoja miehiä maailma on täynnä. Se sattuma voi heittää kauppareissullasi jonkun uljaan ritarin jalkojesi juureen (äijä lentää persuksilleen liukkaalla tiellä). Toiseen törmääminen on ikimuistettava tapa aloittaa uusi suhde.
Saat hikisen vastauksen:) (lumitöistä juuri tullut, suihkuun menos).
Tottahan toki mukavia heppuja on maailma täynnä. Varmasti enemmän mukavia, kuin ei-mukavia.
Kauppareissulla ei kukaan mun jalkojen juureen tömähdä ja jos tömähtää, niin en varmasti huomaisi mitään. Minä kun oon semmonen kaupassakulkija, että en näe, enkä kuule mitään. Keskittyneesti ravaan suoraan sinne, missä tiedän mun tahtoman tavaran olevan.
En yksinkertaisesti TAHDO ruveta seurustelemaan. Se vaan on niin ja sillä sipuli. - Hei kun keikuskelen
zinnia.sp kirjoitti:
Ettet vain olisi seuraava.... =)
Olin vakaasti päättänyt, ettei enää miehiä minun elämääni. Ketaleita ja retaleita ovat kaikki. Vaan kuinkas sitten kävikään. Mies tuli sähköpostilla ja jäi sydämeen asumaan - saman katon alle ei ole asiaa vieläkään. Tulevaisuudesta en sano mitään, kun kerran näin huikentelevainen olen ja muutan mieltäni kuin tuuliviiri. Hidas ja ruosteinen, mutta kuitenkin.
Yli neljä vuotta on mennyt somasti niin, että näemme viikonloppuisin, loma-aikaan ja tarpeen mukaan muulloinkin. Olemmekin jo todenneet, että paras ratkaisu ikinä; kuoritaan rusinat pullasta. Kumpikin =)
Terveisin Zinnia "sosiaalinen erakko"Terveiset vaan "sosiaalinen erakko":) Toi voiski olla hyvä nimimerkki minulle, jos päättäisin rekisteröityä.
Neljän vuoden somaa olemista, miten somaa:)
Jos rupeisin oikein seurustelemaan-seurustelemaan, niin olisi (kait) kohteliasta tutustua miehen sukulaisiin ja kavereihin, kuten myös tutustuttaa mies omiin läheisiini. Tällä hetkellä en piittaa ruveta tutustuilemaan kehenkään, enkä myöskään tahdo esim. mun pojille ruveta esittelemään äiteen uutta miestä:)
Semmonen Salasuhde tietenkin on eri asia. Enkä toki tarkoita, että se mies olisi avioliitossa ja sen takia olisi salainen. En nimittäin koskaan, enkä ikinä, voisi ruveta olemaan varatun miehen kanssa. Kiesus, pois semmoinen minusta. - tomppa2006
Hei kun keikuskelen kirjoitti:
Saat hikisen vastauksen:) (lumitöistä juuri tullut, suihkuun menos).
Tottahan toki mukavia heppuja on maailma täynnä. Varmasti enemmän mukavia, kuin ei-mukavia.
Kauppareissulla ei kukaan mun jalkojen juureen tömähdä ja jos tömähtää, niin en varmasti huomaisi mitään. Minä kun oon semmonen kaupassakulkija, että en näe, enkä kuule mitään. Keskittyneesti ravaan suoraan sinne, missä tiedän mun tahtoman tavaran olevan.
En yksinkertaisesti TAHDO ruveta seurustelemaan. Se vaan on niin ja sillä sipuli.En minä sinä mitenkään ole tuuppaamassa tai tyrkyttämässä kenenkään miehen syliin, ole huoleti.
Oletko huomannut että pirulaiset siirtävät kaupassa, niiden tavaroiden paikkaa aika ajoin? Kauhea etsiminen, kun se vakio-ostos ei enää olekaan siellä missä pitäisi. - Hei kun keikuskelen
tomppa2006 kirjoitti:
En minä sinä mitenkään ole tuuppaamassa tai tyrkyttämässä kenenkään miehen syliin, ole huoleti.
Oletko huomannut että pirulaiset siirtävät kaupassa, niiden tavaroiden paikkaa aika ajoin? Kauhea etsiminen, kun se vakio-ostos ei enää olekaan siellä missä pitäisi.Ehei, en minä aateskellutkaan, että olisit tuuppaamassa tai tyrkyttämässä mulle mitään. Sanoit vain mielipiteesi, kuten minäkin. Eli ei hätiä mitiä:)
Täälä Prisma taas vetelee tavaroita eri paikkoihin. Ihan älytöntä. Kaikki on ihan-ihan eri paikoissa ja siirtelemisiä on tehty jo monen monta päivää ja osa tavaroista on käytävillä odottamas, että nekin pannaan paikoilleen. Pää pyörällä saa taas opetella, että missä mikin on. En ymmärrä, MIKSI ne tavarat eivät voi olla samoissa paikoissa.
- kevättä rinnassa jo
On kokemusta pitkästä parisuhteesta ja eron jälkeen, pätkäparisuhteesta, mutta nyt elän yksin, en kuitenkaan ole yksin kun on lapsia ja lapsenlapsia.
Kyllä minä vielä kolmannen kerran haluan parisuhteeseen, kunhan löydän sellaisen jonka kanssa onnistun, mutta eihän sitä alussa tiedä, miten käy, jos tapaakin jonkun.
Mutta, haaveilla saa ja olis mukava vielä elää ns.täysin purjein!- tomppa2006
Jokainen tapaaminen ja suhteen alku on sattumaa, ehkä kohtaloakin mukana, että lähteekö kehittymään oikeaan suuntaan. Ihmeellinen voima ihastumisella, kun jaksaa kantaa vuosikymmeniä ja monet parisuhteen vaan voimistuvat iän myötä.
Ihmisillä pitää olla unelmia ja haaveita.
- Marja Puska
Seksiin tarvitaan mies ja nainen. Pervoille kelpaa kaikki elukoita ja lapsia myöten. Itse en en tarvitse ketään vastakkaista sukupuolta olevaa luuseria olemaan kyljessäni. Seksikumppania tarvitsen toisinaan voidakseni hyvin.
Luulen, että monilla on samanlainen tilanne.- tomppa2006
Joo, kyllä mää oon ihan samaa mieltä tuosta, että seksiin tarvitaan nimenomaan mies ja nainen, eikä mitkään muut sukupuolivariaatiot käy. Se on hyvin tärkeä osa-alue parisuhteessa, mutta on muutakin esim. juttukaveria tarvitaan...
- ei luusereita enää
Luusereita kyllä riittää, ainakin jos nainen on liian kiltti, ei kannata alkaa orjaksi kellekkään enää kun on päässyt vapauteen piinaavasta parisuhteesta.
- tomppa2006
En tiedä tarviiko edes olla liian kiltti, vaan näille ku*ipääjuoppoluusereille käy ihan kaikenlaiset naiset, joita kiusataan, piinataan ja jopa vainotaan.
Parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa. - Martta!
tomppa2006 kirjoitti:
En tiedä tarviiko edes olla liian kiltti, vaan näille ku*ipääjuoppoluusereille käy ihan kaikenlaiset naiset, joita kiusataan, piinataan ja jopa vainotaan.
Parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa.En tarvitse toista ihmistä.
Ostan joka pejantai votkapullon.
Laitan hyvää ruokaa, hyväilen ja
kehun itseäni. Nauran, laulan ja
olen itselleni ystävällinen.
Joskus annan itselleni hyvät kyy-
dit. Ei siihin toista tarvita.
On hyvää terapiaa. - tomppa2006
Martta! kirjoitti:
En tarvitse toista ihmistä.
Ostan joka pejantai votkapullon.
Laitan hyvää ruokaa, hyväilen ja
kehun itseäni. Nauran, laulan ja
olen itselleni ystävällinen.
Joskus annan itselleni hyvät kyy-
dit. Ei siihin toista tarvita.
On hyvää terapiaa."Martta!"
Tuntui melko tavalla suomalaisen poikamiehen vastaukselta. Mutta näinä tasa-arvon aikoina tottakai hyväksyttävää myös naiselle. Ja tiedän ettet sinä minun hyväksymisiä tarvitsekaan.
Minulle läheisyys merkitsee huolenpidon kohteena olemista, turvallisuutta.
Olen koko liittomme ajan luottanut ehdottomasti mieheeni.
Olkoon kyse toimeentulosta, aviollisesta uskollisuudesta tai mistä tahansa arkisesta asiasta.
Yleensä mieheni toiminta on arvattavissa mutta kyllä koen yllätyksiä näidenkin vuosikymmenten jälkeen.
En epäile yksin selviämistäni mutta nykyinen elämänmuoto on paljon miellyttävämpää vailla pahempia hankaluuksia tai meistä kummastakaan johtuvia epämiellyttäviä yllätyksiä.
Matkustelemme mieheni kanssa vuosittain toista kymmentä viikkoa.
Siitä huolimatta en koe tarvetta yksin lähtemiseen vaan olen reisuissa vakituisen ystävättäreni kanssa.
Siis tarvitsen toisen läheisyyttä vaikka pärjäisin yksinkin mutta se olisi epämukavaa.- tomppa2006
"kasööri",
Kiitos mukavasta vastauksesta, löysin paljon yhtäläisyyksiä omaan elämääni.
Luottamus on se kulmakivi mihin parisuhteen tulisi nojautua. Ja sopivan ihmisen löydyttyä ystävyys muuttuu rakkaudeksi, turvallisuudeksi ja uskollisuudeksi.
Rouva sanoo meilläkin, että kyllä hän minut tuntee, mutta aikajoin jaksan kuulemma ylltättää. Sekin tuntuu hyvältä minusta.
Olen jopa ollut pitkiä aikoja yksinkin ja tiedän kyllä pärjääväni, mutta tiedän myös tarvitsevani läheisyyttä.
- -----------
Kuka mitä tarvii, itse olen onnellinen, että minulla on rakas kumppani, jolle antaa, jolta saa, kaiken.
Yleensä pitkään jatkunut elämäntapa miellyttää, oli se sitten sitä tai tätä.
Tapa.
Yksin, eläähän näkkileivälläkin, mutta monipuolisempi ravinto on herkullisempaa ja terveellisempää.- miessaamapuolella
Miellyttää tai ei, pitkään jatkunut elämäntapa. Sanoit sen olleelisen: jolle antaa, jolta saa. Kun tuntee vain antavansa, ei voi olla onnellinen.
- tomppa2006
Tästä kirjoituksestasi minulle tuli mieleen, että ehkä omassa parisuhteessani on menossa juuri tuo sitä tai tätä vaihe.
Olen saanut elämään kaiken parisuhteen kautta ja arvostan sen hyvin korkealle.
- YksinON
Jos tämän elämän paradoksin selvittää tämän elämän aikana, niin voi kai sitten sanoa, että "se on täytetty". Tämä mies-nais-parisuhde-problematiikka on yllättänyt minut itsenikin täysin.
Uskoin, luulin, kuvittelin, että nämä parisuhdeongelmat ovat nuoruusiän asioita. Neljänkympin molemmin puolin tuntui kaikki olevan helppoa aina sinne 50 ikävuoteen saakka. Jos joku suhde kariutui tuli uusi juttu, uusia ihmissuhteita.
Mutta tässä kuudenkympin kuilun reunalla tuntuu siltä, ettei uusia kumppaneita enää ole, löydy, kelpaa, jaksa vastaanottaa.
Olen ihan äimänä, miten oma mieli on kimurantti, juuri kun sen luuli taltuttaneensa, niin ei kun mieli miettii ihan niitä näitä.
Minäkin jopa, nykyään parisuhteita vieroksuva, kaipaan kainalooni jotain hauskan hersyvää miestä - silloin tällöin. Huhuhuh, ota tästä nyt sitten selvää.- tomppa2006
Hyvin sain selvää. Olet luullut ettet välttämättä edes tarvitse uutta kumppania ja vähän niinku sivuuttanut asian, kunnes kuudenkympin kuilun reunalla huomaat, että voisi sitä vaikka jonkun ottaakin?
- kohtatoveri
Kyllä okainen ihminen tarvitsee toista ihmistä. On vain vaihe ettei päästä ketään lähelleen koska työstää jotain asiaa sisällään. Eihän kukaan väkisin seuraan tunge eikä varsinkaan heti liian lähelle vaan pikkuhiljaa. Joskus kuitenkin joku oikea ihminen saattaa olla juuri oikea ihminen itselle ja saa jäädä siihen kuin olisi aina ollutkin siinä. Vanhemmiten vaan pakkaa olemaan pirun vaikeata löytää sitä toista ihmistä ja varsinkin naiset ovat siksi niin vihasia.
- tomppa2006
Hyvin pitkälti samaa mieltä, paitsi tuosta viimeisestä lauseesta. Tuskin naiset miehen puutteen takia mitään erityisen vihaisia ovat ja on se ihan yhtä vaikeata miehellekin löytää kaveria vanhempana.
Tarvitsee, ehdottomasti. Mutta ei se parisuhteessa eläminen takaa sitä, etteikö ihminen tarvitsisi toista (kolmatta) ihmistä.
- Niinpä niin
Näinhän se on... milloinkaan et ole niin yksin, kuin olet yhdessä yksin.
Jos parisuhteesta on läheisyys kadonnut, tottakai kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, mutta siinä on mukana se iso mutta... moraalisia kysymyksiä ym. - tomppa2006
Olen sen verran suvaitsevainen tässä asiasssa, että hyväksyn jopa kolmannen ihmisen. Tietyin varauksin.
- tiedän sen
parisuhteessahan voi olla ilman läheisyyttä jos kaikki on kulissia ja vieraannuttu toisista, eli ei ole todellakaan tae se
- tomppa2006
Näitähän suhteita on pilvin pimein. Epäilen suurimman osan julkkiksista ottavan kaverikseen jonkun henkilön sen vuoksi, että saa itse lisää julkisuusuutta. Myös tavallisilla ihmisillä on joskus tarve näyttää ulospäin jotain onnellisesta suomalista kotia, vaikka tosiasiassa seinien sisällä olisi todellinen helvetti.
Taitaa olla parisuhde kiintiö täynnä. Ei minkäänlaista hinkua lähempään suhteeseen. Ystävyys ,tuttavuus riittää . Aina oon viihtyny itekseni ja tarviin oman tilani.
- Ei enää paria
Samoin, ajatuskin jostain parisuhteesta ja tunnen olevani hännällisillä täillä.
- tomppa2006
Voiko parisuhdekiintiö täyttyä? Vastoinkäymisten myötä kyllä varmaan tietysti ja jos ei vaan muuten huvita. Tarvitsen minäkin oman tilani ja sen myös haen, jopa parisuhteessakin.
tomppa2006 kirjoitti:
Voiko parisuhdekiintiö täyttyä? Vastoinkäymisten myötä kyllä varmaan tietysti ja jos ei vaan muuten huvita. Tarvitsen minäkin oman tilani ja sen myös haen, jopa parisuhteessakin.
Ei se niin yksiselitteinen asia ole. Elämä kokonaisuudessaan, eletty elämä jättää jokaiseen jälkensä. Siihen sitten tämäpäivä, joka jokaisella on omansa. En varmaan osaa tähän sitä laittaa mitä tarkoitan.
En välttämättä näe niitä vastoinkäymisiä "syynä" haluuni elää yksin. Niissä vastoinkäymisissä vasta on elämän makua ollutkin. Tosin en mitenkään haluaisi niitä enää kokea. Ja se oman tilan hakeminen on usein teettänyt niin paljon töitä ,että mielummin en enää halua siitä taistella. Voihan se vain olla minun henkilökohtainen" vikan"i itsekseni viihtyminen. En ajattele sitä niin, että toisissa olisi joku syy etten halua olla heidän kanssaan.- tomppa2006
Irkka kirjoitti:
Ei se niin yksiselitteinen asia ole. Elämä kokonaisuudessaan, eletty elämä jättää jokaiseen jälkensä. Siihen sitten tämäpäivä, joka jokaisella on omansa. En varmaan osaa tähän sitä laittaa mitä tarkoitan.
En välttämättä näe niitä vastoinkäymisiä "syynä" haluuni elää yksin. Niissä vastoinkäymisissä vasta on elämän makua ollutkin. Tosin en mitenkään haluaisi niitä enää kokea. Ja se oman tilan hakeminen on usein teettänyt niin paljon töitä ,että mielummin en enää halua siitä taistella. Voihan se vain olla minun henkilökohtainen" vikan"i itsekseni viihtyminen. En ajattele sitä niin, että toisissa olisi joku syy etten halua olla heidän kanssaan.Minulla on ollut parisuhde-elämässä muutama paha vastoinkäyminen, joista on jäänyt hyvin syvät arvet sieluuni. Lähellä on etten sanoisi vihaavani muutamaa naista, mutta aika on ollut tässä asiassa armollinen. Ehkä joskus vielä muistelen heitäkin, jos en nyt hyvällä niin muistelen kuitenkin.
Tämäpäivä on hyvää aikaa. tomppa2006 kirjoitti:
Minulla on ollut parisuhde-elämässä muutama paha vastoinkäyminen, joista on jäänyt hyvin syvät arvet sieluuni. Lähellä on etten sanoisi vihaavani muutamaa naista, mutta aika on ollut tässä asiassa armollinen. Ehkä joskus vielä muistelen heitäkin, jos en nyt hyvällä niin muistelen kuitenkin.
Tämäpäivä on hyvää aikaa.Sitäpä se tämä elämä tuppaa olemaan. Arpia siellä sun täällä. Oon saanu niiden arpien myötä myös jotain hyvin arvokasta itselleni mm. yhden "lisälapsen" . Hän on nykyisin upea nuori nainen. Totta tämäpäivä on hyvää aikaa. Ja kaikki minun rakkaani hengittävät tänäänkin omin voimin.
- tomppa2006
Irkka kirjoitti:
Sitäpä se tämä elämä tuppaa olemaan. Arpia siellä sun täällä. Oon saanu niiden arpien myötä myös jotain hyvin arvokasta itselleni mm. yhden "lisälapsen" . Hän on nykyisin upea nuori nainen. Totta tämäpäivä on hyvää aikaa. Ja kaikki minun rakkaani hengittävät tänäänkin omin voimin.
Oma elämäni on tälläista "yhden lapsen taktiikkaa" ja olen niin tyytyväinen, kun olemme onnistuneet kasvattamaan hänestä fiksun ihmisen. Olen kiitollinen jokaikisestä päivästä mitä elän. Vanhemmiten lähes kaiken kokeneena pystyy ottamaan myös vastoinkäymiset paremmin vastaan, ei hermostu ihan niin pienestä mitä nuoruudessa.
- ............
Miten sitten kun ikää tulee enempi ja tarviis tukea, onko parisuhde se oikea ratkaisu?
En itse ainakaan haluaisi et minulla olis vaikka omaishoitajana vähättelevä puoliso.- tomppa2006
Ei tietenkään "vähättelevä puoliso", mutta kyllä minä puolison mieluummin omaishoitajaksi ottaisin, kuin vieraan ihmisen. Ja varmasti toimisin myös itse sellaisena, jos tarvetta ilmenisi kun ikää karttuu.
Oma kokemukseni.
Kesäkuisen syöpäleikkauksen jälkeen vaimo hoiti aamuisin 3-viikkoa sairaalassa revenneen, alkuun naisen nyrkin mentävän montun alavatsassani.
Tullo pois, huuhtelu ja uusi tullo.
Saman aikaan alkoi 3kk kestänyt avannepohjan vaihto 3:n päivän välein.
Tarkkaa touhua kun uusi pohja täytyi leikata aina hieman muuttuneiden suolenpäiden mukaan.
Kokeilin kotisairaanhoitajaa mutta sen kanssa olisi täytynyt aina sopia aika ja kytätä sitä.
Kaksi kokeilemaani hoitsua eivät oikein vakuuttaneet osaamisellaan.
Eipä ollut havaittavissa vähättelyä!
Proejktin määräaikaisuus oli toki tiedossa mutta siihen liittyi muutakin jota en viitsi tässä yhteydessä ryhtyä kuvailemaan.
Nuo kesä- ja syksykuukaudet eivät ainakaan loitontaneet meitä toisistamme
vaikka normaali "seurustelu" häiriintyikin pahemman kerran.
En normaalisti tarvitse, ellei joku herätä sitä halua. Se on harvinaista :)) mutta niinkin on käynyt. Ei siitä mitään tainnut tulla, joten jatkan lasten ja elukoiden (
- tomppa2006
Ensinäkin myös minä halaan monasti kissaani, joten sorrun myös eläimen halailuun. Poikani saa myös osan hellyydenpuuskistani halainu, ei kovin usein mutta silloin tällöin.
Toiseksi jos ei tapahtuisi tälläista halun heräämistä toisen ihmisen toimesta, niin eikös silloin voisi muuttaa asumaan vaikka autiolle saarelle. tomppa2006 kirjoitti:
Ensinäkin myös minä halaan monasti kissaani, joten sorrun myös eläimen halailuun. Poikani saa myös osan hellyydenpuuskistani halainu, ei kovin usein mutta silloin tällöin.
Toiseksi jos ei tapahtuisi tälläista halun heräämistä toisen ihmisen toimesta, niin eikös silloin voisi muuttaa asumaan vaikka autiolle saarelle.Kuules, jonain päivänä sinunkin hormoonit lakkaavat hyrräämästä, meinaatko että olet ihan ongelmajätettä siinä vaiheessa?
- tomppa2006
miss.fire kirjoitti:
Kuules, jonain päivänä sinunkin hormoonit lakkaavat hyrräämästä, meinaatko että olet ihan ongelmajätettä siinä vaiheessa?
Jos ei nyt ihan ongelmajätettä, niin vähäpätöinen, katteeton ja toisarvoinen, heh.
- sinkkuna elän
Toki! Ihminen kaipaa syvästi toisen läheisyyttä, vaikka myös yksineläminen onnistuu - toisilta huonommin, joiltakin oikein mukavasti. Ei tarvitse elää suhteessa, mutta ajattelen, että hyvä parisuhde on etuoikeus.
- tomppa2006
Nykyään kun saa lukea paljon erilaisista ihmisistä, joilla on vaikeuksia löytää se oikea kumppani, niin kyllä mielestäni parisuhdetta voi pitää etuoikeutena, kyllä.
Ja valehtelisin jos väittäisin, etten kaipaa toisen kosketusta ja läheisyyttä.
- Hannemi
Minusta parisuhde, siis mukava,on etuoikeus. Surullista on eron jälkeen kymmenen vuoden aikana ollut todeta, että ei vaan löydy suhdetta, ei läheisyyttä, ei seksiä. Tekisi mieli varoittaa ihmisiä lähtemästä parisuhteistaan, sillä niin vaikea on enää ketään mukavaa löytää. Tietysti mahdottomista suhteista pitää viipymättä lähteä.
Minua on miehet jokusen kerran näinä vuosina lähestyneet, mutta en uskalla enää lähteä tutustumaan - joka hän tai minä kiintyy liikaa ja sitten taas hirmu tunnemylläkkä. Ei sitä! Niinpä elän näin tyytyväisenä, mutta täysin ilman läheisyyttä ja seksiä. Onko muita näin monimutkaisesti kokevia?- Yö joka valvottaa
Eron jälkeen minulla oli muutama vakavampi parisuhteen alku, mutta halusin nauttia vapaudesta ja olen nyt vuosia viettänyt itsenäistä sinkkuelämää. Pitkään olen ollut tyytyväinen, mutta nyt on ilmaantunut koko ajan paheneva läheisyyden ja kumppanuuden vaje. Kaipaan sitä yhteydentunnetta ja hellyyttä, joka kuuluu parisuhteeseen. Haluan että joku pitäisi huolta ja haluaisin pitää huolta toisesta.
Nyt tuntuu siltä, etten enää löydä kumppania. En osaa lähestyä miehiä, olen "rupsahtanut" ja tyytymätön ulkonäkööni. Pelkkä ajatus suhteenaloittamisen "alkukankeudesta" pelottaa. Ja minun mieleisiäni vapaita miehiä ei näytä löytyvän mistään.
Miten tässä kävikin näin. En halua vanheta yksin - tomppa2006
Mahdottomista parisuhteista pitääkin lähteä, samoilla linjoilla täällä. Mutta erotaanko nykyään jo liiankin helposti, pelkästään sen takia että eroaminen on helppoa kuin heinänteko. Ei jakseta yrittää ja odotetaan tulevaisuudessa löytyvän parempi kumppani eron jälkeen, vaikka monilla ihmisillä on vaikeita aikoja elämässä ja tilanne voisi myös parantua siinä suhteessa, jos vaan jaksaisi ja antaisi mahdollisuuden.
- Halajan halaamista
Ei tuo monimutkaista ole, totta ainoastaan.
Läheisyydenkaipuu ei katoa mihinkään eron jälkeen. Yksinäinen voi silti parisuhteessakin olla. Ei esimerkiksi avioliitto mikään haliturva ole.
Halipula iskee lujaa!
- ei varattuja enää
vapaita miehiä ei ole jos on elävät vielä ex-vaimon käskytyksen alla jos yhteisiä lapsia, ja toinen vaihtoehto on vanhapoika joka ei ole elänyt parisuhteessa ja tuskin koskaan voi eläkkään..
- tomppa2006
Varsinkin nuo yhteiset lapset sotkevat monen elämää, eikä entisestä puolisosta päästä koskaan ohitse tai eroon. Vanhapoika on vaihtoehdoista kyseenalaisin, koska siihen miksi tämä on ollut koko elämänsä ilman naista, on varmaan syy?
- tiinaex...
en usko siihen etteikö vanhatpojat ja vanhatpiiat voi elää parisuhteessa sitä vaan ajatellaan aina että ihmisessä joka on yli nelikymppinen ja sinkku pitää olla jotain vikaa ehkä tässä on suurin kynnys tutustua lähemmin kyseiseen ihmiseen meillä on ystävä miespuolinen joka reilu nelikymppisenä löysi elämänsä naisen tai sanotaankon nainen löysi hänet nyt molemmat ovat täyttäneet jo viisikymmentä ja monta kertaa tämän nainen on ihmetellyt miten tämmöinen kultakimpale yleensä on pystynyt oleen vapailla markkinoilla ehkä siinä ei vaan oo vakka kanttaan kohdannut aikaisemmmin ja monesti miehet hakevat jotain mitä ei ole olemassakaan ja vanhemmiten mieli muuttuu pudotaan sieltä pilvilinnoista maanpääle ja sama asia pätee varmaan naisiinkin.
- VaikeaaON
Joka yö valvottaa, Hannemi jne. aikaisimmissa omissani pähkäilen ihan samaa kuten moni muukin. Miten tämä voikin olla näin vaikeaa.
Parisuhde ei ole etuoikeus, hyvä parisuhde on.
Näille parisuhdeongelmaisille pitäisi olla oma tunteiden googlekääntäjä.- tomppa2006
Tunteiden tulkitseminen on usein todella ongelmallista. Miksi toinen käyttäytyy huonosti tai poikkeavasti? Hyvän parisuhteen saavuttaminen on työtä, hiljaista puurtamista, eikä vaan voi odottaa vuodesta toiseen että parisuhteesta tulisi kunnollinen ja aika lujittaisi sitä.
Silmäilin ketjun läpi ja huomasin vastauksissa saman kirjoin kuin on itse elämässäkin. On pitkiä ja lyhyitä suhteita. On eronneita, jotka ovat tyytyväisiä uuteen arkeensa ja on myös niitä, jotka kaipaavat arjessa toisen läheisyyttä.
Jokaisella meillä on oman historiamme muovaama käsitys siitä, mitä on hyvä arki. Mitä toinen ihminen minulle merkitsee. Miten toinen ihminen voisi arkeani muuttaa tai parantaa. Konkreettisin asia lienee tuo monessa viestissä kaivattu läheisyys, hellyys. Ja asioiden jakaminen, yhdessä vanheneminen.
Minulle parasta omassa suhteessani on, että erossa ollessamme (asumme eri osoitteissa) tiedän hänen olevan samalla lailla minua varten kuin minä olen häntä varten, vain sydämen matkan päässä.
Näin toivon sen olevan, vihdoinkin tapasin hänet, jonka toivon olevan The Last One http://www.youtube.com/watch?v=MPAKgBcmRWM- tomppa2006
Joillakin eronneilla olen huomannut tarvetta ylikorostaa, sitä kuinka hyvin heillä menee ja kuibnka tyytyväisiä he ovat. Se hieman särähtää ja loukkaa sitä parisuhteen toista puoliskoa. Tämä minun havaintonani.
Olen ainakin itse oppinut kaikista kokemistani suhteista jotain kaunista ja hyvää, vaikka suhteet sitten aikanaan ovatkin päättyneet eroon.
Valtavan hienosti kirjoitat omasta suhteestasi. Erityisesti sanat vain sydämen matkan päässä, laitan talteen muistiini mahdollista myöhempää käyttöä varten.
- YksinON
Zinnia.sp - noin sen pitää olla. Sanonkohan joskus minäkin ....
Aika aikaansa kutakin, mutta aina on ihmisellä ikävä toisen luo jos ei sitä toista ole lähellä ... oma rauha on oma rauha ja jos on sinut itsensä kanssa niin ei silloin yksinäisyys sielua raasta, mutta toisen ihmisen läheiyys tuo sen elämänilon ja poistaa turhautumisesta syntyvän rönsyt ja valaisee nurkat ja sytyttää syrämen takkaan rakaudentulen; jokaisella on halu rakastaa toista ihmstä ihan läheltä ei vain mielikuvin ja halitukset ovat kyllä maadoitusta ihmisyyteen ja pienet kinat puhdistavat sähköisyyden kipinät ilman että alkaisi kertyä liikaa mustia pilviä ja paineita. silti ihminen voi elää yksin, koska jokaisella on menneisyys ja gerotranskendenssin mukaanhan ihmisen aikajana menneen, nykyisen ja tulevan välillä muuttuu rajattomaksi eli kaikki on jollain tavoin nykyisyyttä; jos on elämänsä elänyt kriiseillen jos on ollut tarvis, niin vanhana on elo lauhkeeta kun ei ei ole mörköpeikkosia missään; silloin uskaltaa olla yksin ja vierahillekin hymyillään.
- tomppa2006
...nykyisen ja tulevan välillä muuttuu rajattomaksi...
Hienosti kirjoitat vanhenemisesta ja parisuhteesta erkanemisesta ja uskaltamisesta olla yksin. Paljon mietin asioita, kun luin tekstiäsi, kiitos.
Toinen ihminen on varmasti paras turhautumien poistaja, erityisesti se kumppani jos kuuntelee, pystyy myös parhaiten auttamaan ja ohjaamaan oikealle polulle.
- Sinkkuharjoittelija
Ajattelen, että meidät ihmiset on niin kummallisesti luotu, että puolikastaan aina etsii. Minusta tuntuu siltä. Haluaisin olla jollekin ihmiselle se erityinen - arjessa ja juhlassa. Haluaisin kuulua jollekin - ja pitää toisesta ihmisestä huolta. Kaipaan läheisyyttä ja naisena elämisen huumaa.
Olen 50 ja pitkästä parisuhteesta muutama kuukausi sitten lopullisesti eronnut. Mieheni ei suostunut keskustelemaan ja selvittämään tilannettamme. Kuittasi vain kaiken ottamalla syyn erosta itselleen. Vaikka suhteemme jo vuosia oli kaikkea muuta kuin onnellinen, olin siihen sitoutunut ja olisin halunnut tehdä parhaani sen eteen. Mutta yksin ei voi parisuhdetta korjata.
Minulla on upeat lapset ja monta lastenlasta, joita tapaan usein, koska kaikki asuvat ihan lähellä. Myös lasten puolisot ovat minulle hyvin tärkeitä - kuin omia lapsia. Muodostamme toimivan yhteisön, jossa apua ja seuraa on aina saatavilla. Mutta siitä huolimatta olen kovin yksin.
Tämä ei tarkoita sitä, että en selviäisi ilman kumppania. Olen ihan toimintakykyinen, hyvin koulutettu ja teen kahta työtä ja joskus luento-keikkoja. En ole avuton - parisuhteen aikanakin minä remontoin kotona enemmän kuin mieheni.
Minua on siunattu rakkailla ystävillä ja ihanilla työtovereilla. Mutta jokin keskeinen osa sisimmästäni on yksin! Kaipaan ihmistä jakamaan elämääni, keskustelemaan kanssani, viettämään hiljaisia hämyhetkiä, maistelemaan kokkauksiani, seikkailemaan maailmalla, olemaan lämpimästi lähellä.
Tässä iässä naisen vain taitaa olla vaikea löytää kumppania itselleen. Varsinkin, kun lukee erilaisten palstojen kirjoituksia siitä, millainen naisen tulisi olla. Pienellä pintaremontilla en niiden mukaan voisi haaveillakaan kumppanista. Tavallisen näköinen kun taitaa olla yököttävääkin yököttävämpää.
Siitä huolimatta toivon, että oikea puolikkaani tulisi vihdoinkin vastaan.- tomppa2006
Aloitan vastaamaan tuolta loppupuolelta, jossa mainitset sanaparin "tässä iässä". Ei, minä en suostu uskomaan, että kumppanin löytyminen jossakin iässä olisi vaikeampaa. Muistan kuinka monimutkaista ja hankalaa se oli nuoruudessa, samoin varhaisaikuisuudessa ja myös keski-iässä, jossa olen tavannut nykyisen puolisoni. Aina yhtä vaikeata aloittaa uusi suhde.
Hienosti sanot tuon olemalla lämpimästi lähellä. Sitä varmaan monet kaipaavat enemmän kuin mitään muuta, ei mitään laatuaikaa tai prameita puitteita, vaan tavallista elämää ja yhdessäoloa.
Sinänsä merkillinen yhteensattuma, että 50 miehenä olen myös pohtinut omaa parisuhdettani ja olen valmis myöntämään erehdyksiäni ja ottamaan syyn ettei kaikki vaan toimi toivotulla tavalla. En suinkaan silti vielä ole heittämässä kirvestä kaivoon ja eroamassa.
- Hannemi
Tuo on todella niin totta, tavallisen näköinen ihminen tuntuu olevan jotakin ei niin innostavaa - miehille nainen on joko kaunis tai ruma. Kuitenkin tavallisen näköisiin suurin osa kuuluu omine erityispiirteineen, miten kukakin ne näkee.
Olen kulkenut tunneskaalan kaikki vaiheet läpi erottuani - ulkonäön kadehtimisesta katkeraan suruun vanhenemisesta. Enää en kuitenkaan anna miesten määritellä itseäni tai en välitä siitä mitä minusta ajatellaan. Se on helpottavaa ja tunnenkin eläväni elämäni parasta aikaa. Olen hyväksynyt itseni omissa silmissäni. Loppujen lopuksi olen luulojen miesten mielipiteistä antanut päästä ihoni alle. En enää käy tanssimassa, ravintolassa jossa pitäs testata ns. markkina-arvoaan enkä usko että ne miehet, joista itse olisin kiinnostunut myöskään käyvät noissa paikoissa.- tomppa2006
Urbaania legendaa on mukana tuossa ajatusmallissa, että miehille nainen on joko kaunis tai ruma. Emme edes laita naisia mihinkään kategoriaan, eivät ne siellä kuitenkaan pysyisi, koska naisilla on tuo muuntumisen ja muuntaumisen tarve sen verran korkealla.
Naisista vaan joko pidetään tai ei tykätä. Ulkonäkö ei suinkaan ole se määräävin seikka. Ja voin ihan omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että noin 35-vuotiaana liikuin paljon eräässä poikamiesporukassa ja me tavoittelimme yli viiskymppisiä naisia, oli toki kaikenikäisiä, mutta huom. yli 5-kymppiset tekivät kovasti vaikutusta, koska heillä oli jotain sellaista elämänkokemusta, josta me vain vasta haaveilimme.
- Sinkkuharjoittelija
Minusta "tässä iässä" naisen on vaikeampi löytää seuraa kuin miehen. Onhan toki ihmisiä, joiden on kovin vaikeaa löytää kumppania kaikissa ikävaiheissa, mutta keskiverto-nainen, joka on aiemmin helpostikin löytänyt seuraa, on vaihdevuosi-vitsien ja yleisten asenteiden mukaan mennyt 50-kymppisenä jo ohi parasta ennen -päiväyksestään. Harva tajuaa, että jos sen ikäinen nainen vielä tuntee itsensä naiseksi käsitteen kaikissa merkityksissä, hänessä on vielä paljon rakastettavaa miehelle, fyysisestikin. Ja hän totisesti osaa rakastaa!
Ikä yleensä kohteleekin miehiä lempeämmin - parran ja viiksien alle voi piilottaa vuosimalliaan, eivätkä raskauksien ja imetysten vauriot ala heillä aktivoitua ihon kollageenien vähetessä. Kai siinä on jotain biologistakin - mies on periaatteessa potentiaalinen lisääntyjä elämänsä loppuun. Nainen joutuu vääjäänmättä mummo-sarjaan tietyn iän ohitettuaan. Oikeana mummona on kyllä ihanaa olla :) mutta se ei tietenkään vähennä hormonitoimintaa, melkein päin vastoin!
Ehkä "tämä ikä" myös masentaa siksi, että eron yhteydessä lajittelin valokuvia ja tajusin, miten eri ihminen olen kuin 30 vuotta sitten. Silloin ei ollut pulaa seurasta - ja siinä tohinassa sitten taisinkin valita väärin!
Hannemi, olet oikeassa - ei kenenkään toisen saa antaa määritellä itseään! Eikä itseäänkään saa määritellä ulkomuodon tai yleisten tykkäämisten mukaan. Minä tiedän aika tarkkaan, mihin minusta on - eivätkä tämän uramummon ja iki-opiskelijan tavoitteet ole muuttuneet mihinkään. Mutta ero on niin raaka hylkäys - varsinkin, kun itse sinnikkäänä ja sanassani pysyvänä ihmisenä olisin tehnyt mitä vain liittoni eteen. Suruissani ajattelin, että jos se, mikä minussa on parasta ei kelvannut, niin mihin kelpaa päivittämätön ulkomuotoni.
Toisaalta ikävän parisuhteen päätyttyä vapautui niin paljon energiaa, että kaikenlaiselle päivittämiselle on nyt aikaa ja rahkeita! Päivitys alkaa kuulema näkyä, ja itsestänikin jo tuntuu siltä! - öö
Tuota, eikö se ollene että iho kaipaa ihoa.
Eli se läheisyys monesti ollene se melkein in.
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271528Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391389Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391291Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12978
- 7921
- 20919
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7861- 71796