Kuinka kertoa lapselle toimintaterapiasta?

Kellään ei tähän mitään sanottavaa?

Ei omakohtaista kokemusta. Lapsen luonne ja "ikätaso" olisi tiedettävä. Mutta älkää vielä pariin vuoteen yrittäkökään käyttää niin vaikeaa termiä kuin toimintaterapia. Eikä myöskään liian vaikeita, uuvuttavia selityksiä. Kerho jossa oppii tarpeellisia taitoja on varmaan parhaasta päästä muuttaa informaatio ikätasolle sopivaksi.

hei! me käytiin toimintaterapiassa arvioitavina ja kerroin lapselle että mennään tekemään tehtäviä ja kivoja juttuja tätin kanssa joka osaa neuvoa jos on vaikeita tehtäviä ja juttuja, en sanonut mitään nimiä muuta kun toiminta terapeutin etunimen, minkä takia sanomaan kun jos nimen omaan sanoo tarhassa niin alkaa kysely ja mahdollisesti kiusaaminen. vaikeita asioita koittaa selittää lapselle mutta kun yksinkertaistaa niin ei tule niinn hankalaksi. Meillä oli tosi ihana toimintaterapeutti ja tyttäreni tykkäsi tehdä, toimintaterapeutti kehui kovasti kun tyttö uskalti jäädä yksin tekemään tehtäviä hänen kanssaan. tsemppiä ja kannattaa muistaa että sen on lapsen parhaaksi.

Meillä vähän päälle 4 v. on käynyt toimintaterapeutilla pari kertaa. En ole puhunut toimintaterapiasta pojalle, vaan että mennään taas XX-tädin luokse taas leikkimään ja tekemään kivoja tehtäviä. Mä luulen, että ainakaan meidän pojalle ei olis mitään hyötyä puhua toimintaterapeutista, kun se ei kerro hänelle yhtään mitään.

Meillä ovat lapset käyneet terapiassa, jos kerran ovat sellaiseen päässeet. On käyty niin puhe-, fysio- kuin toimintaterapiassa Marjan, Lisan tai Matin luona. Ja tietysti on kerrottu, mitä siellä tehdään ja miksi siellä käydään. Selitys lapsen ikätason mukaisesti tietenkin. Sehän on hienoa, kun löytyy apua tarvitseville. Miksi vääntää asiaa negatiiviseksi, kun on niin mahtavasta tuesta kyse? Ei terapia-sana ole negatiivinen asia. Miksi ison tai pienen ihmisen auttaminen olisi paha asia? Ongelma on aikuisilla, jos jollain, ei lapsilla, jotka osaavat ottaa asiat asioina ilman oppimiaan ennakkoasenteita. Lapset eivät edes ymmärtäisi kiusata moisesta, ilman aikuisen esimerkkiä!

Ilman terapiaa lapsemme eivät olisi niin taitavia kuin nyt ovat ja on ollut ihanaa saada apua vanhemmuuteen ja kasvattamiseen siinä sivussa. Yhteistyötä parhaimmillaan. Kiitos kaikille ammattilaisille suurenmoisesta avusta pienokaistemme kohdalla. Ja ennen kaikkea siitä kärsivällisyydestä, jolla lapsiamme on ohjattu.

Lastani ei ole kiusattu terapioiden takia, vaikka on käynyt niin puhe-, fysio- kuin toimintaterapeutillakin, sekä psykologin ja psykiatrin tutkimuksissa. Olen selittänyt, mitä vaikeat termit tarkoittavat lapsen tasoisilla nimityksillä, ja terapeutteja on sovittu kutsuttavan etunimiltä. Myöskin erityisopetusta lapseni saa, eikä luokassa kiusata lastani siitäkään, että hän käy muutamien aineiden tunneilla pienryhmässä, vaikka jopa itse sanoo joskus, että "kehvojen" luokassa. Näissä "kehvoissa" on jopa pari hyvää kaveriakin. En tiedä, onko meillä tavallista parempi tuuri, mutta sen tiedän, että lapsesta kasvaa varmasti keskimääräistä suvaitsevampi ja ennakkoluulottomampi, kun huomaa jo alaluokilla, että ihmisiä on olemassa muitakin kuin niitä "tavallisia". Luokassa on ollut jopa kateutta, kun poikamme pääsee Leena-opettajan tunneille, muute eivät pääsekään!

Meillä poika jäi kiinni neuvolassa kun motoriset taidot ja sos.taidot olivat jäljessä..Kerrottiin että käydään "leikkimässä" ja tekemässä tehtäviä tätin luona ja lapsi hyväksyi sen oitis..Kertoi ylpeänä naapureille miten saa mennä leikkimään kivaan paikkaan missä on paljon erilaisia leluja ja keinuja! Poika sitten kävi toimintaterapiassa koko ala-asteen ajan..ja kukaan ei häntä siitä kiusannut koskaan..Kuntotus kannattaa varhain aloittaa..Nyt tämä pikkumies on 18v ja autokoulussa ja ammattikoulussa..:)

Minä olen sanonut lapselleni 5- ja 6-vuotiaana että nyt pääset "Leenan" luokse leikkimään ja tekemään tehtäviä (kyse oli 20 kerran terapiajaksosta). Hän ei ikinä kysellyt enempää ja oli tyytyväinen selitykseen. Itse hän viittasi toimintaterapeuttiin hoitotätinä.

Olen käynyt itse toimintaterapiassa n. 20 vuotta sitten.
Muistan että äitini käytti siitä nimitystä toimintaterapia puhuessaan minulle.
Eihän tuo termi minulle silloin juuri mitään sanonut, enkä edelleenkään ole sitä mieltä että mikään terapiassa käyminen olisi noloa.
Parempihan se on hoitaa asia kuntoon, kuin olla käymättä vain sen takia että se on muka jotenkin "noloa"

Eihän siinä ole taustalla kuin se absurdi leimautumisen pelko.
Joku tuossa puhuikin ihmisten ennakkoasenteista.
Onneksi nykyään on menty tämänkin asian kanssa hieman avoimempaan suuntaan.

Vastatakseni aloitukseen:
Miksi asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä?
Tarhaikäisillä lapsilla ei ole vielä sellaisia ennakkoasenteita että he kiusaisivat ketään tuollaisen asian takia.
En usko että he edes tietävät mitä toimintaterapia tarkoittaa.
Joten miksi ei voisi käyttää nimitystä toimintaterapia ja selittää sitä lapselleen niin että tämä ymmärtää asian?

Usein tälläisissä asioissa ei ole niinkään kyse siitä että vanhemmat pelkäisivät lapsen leimautuvan, vaan siitä että he pelkäävät itse leimautuvansa ja heitä nolottaa lapsen toimintaterapia käynnit. En väitä että asia olisi tässä tapauksessa niin, mutta sopiihan sitä toki miettiä onko taustalla tälläistä.

Oma kohta 5v aloittaa toimintaterapian ja olen silleen sanonu sillon arviossa että paikka on toimintaterapia ja sen jälkeen puhunu että pääset "Maijan" kanssa leikkimään ja tekemään kivoja juttuja jotka auttavat niissä asioissa mitkä ovat vaikeita vielä. Sen enempää korostamatta. Voihan se olla että lapsi alkaa enemmän kysyä, sitten kerron taas lisää. Ei ainakaan vielä ole kukaan kiusannu esim hoidossa. Ja seuraava paikka on sellanen jossa on muitakin erityistukea tarvitsevia joten terapiat ovat vielä arkisempia asioita.

Meillä vajaa 5v aloitti toimintaterapian. En ole kyllä toistaiseksi sanonut muuta kuin että "mennään XX luokse leikkimään". En ole puhunut mistään ongelmista, sanonut vaan että leikkiä ja harjoittelua. Varmaan jossain vaiheessa kysyy ja toki kerron. Ei meillä päiväkodissa tiedä muut kuin hoitajat, eikä ole tarviskaan. Lapsi on pois terapian takian ja miksi muiden lapsien tarttis tietääkään? Eikä meidän lapsi kyllä siitä(kään) aiheesta puhu, se on varma.