Osaattekohan te koiria ja rotuja enemmän tuntevat sanoa tällaiseen dilemmaan juuta tai jaata.. Otan hyviä neuvoja kiitollisena vastaan.
Otin kolmisen vuotta sitten ensimmäisen oman koirani, joka tuli taloomme kolmivuotiaana. Rotunsa on kiinanharjakoira. Koira on koko meilläoloaikansa ollut miltei epäkoiramaisen vaisu - koirille niin tyypillistä vöyhötystä ja intoilua, juoksuhepuleita tai edes kunnon leikkiä ei koirastani ole kuunaan irronnut.
Se ei ole apaattinen eikä vaikuta masentuneelta, eikä se ole hermostunut tai arka. Se ei nuku epätavallisen paljoa eikä karta seuraa. Mitään sairautta siitä ei ole löydetty, sen ruokavalio on kohdillaan ja koira on fyysisesti hyvässä kunnossa (jaksaisi kyllä riehua, jos vaan tahtoisi - päivävaellukset ja juoksulenkkeily ovat arkipäivää). Sillä on mukavia ja innostavia koirakavereita, joita se tosin lähinnä sietää - mitään yhteisiä leikkejä ei ikinä ole näkynyt. Ihmistenkään kanssa se ei leiki, vaikka kommunikaatio muuten pelaa (on positiivisella vahvistamisella koulutettu ja toimii hyvin; naksutinjuttuja ja vapaata sheippaamista otettu huvitteluna).
Koetettu on, mutta mitään selitystä tälle hengen vaisuudelle ja näennäiselle nautinnottomuudelle ei ole löydetty, eikä siten apukeinojakaan koiran ilostuttamiseksi (eri harrastuksia, aktivointitapoja jne. on kokeiltu, mutta koira lähinnä paarustaa touhuissa mukana välinpitämättömän myötämielisesti eikä tunnu nauttivan). Voiko tällainen "henkinen tasapaksuus" liittyä lopultakin vain koiran rotuun ja tämän yksilön "perusluonteeseen" - kiinanharjathan nyt eivät ole millään muotoa vietikkäiden, terävien, rohkeiden tai edes erityisemmin älykkäiden maineessa... Toisaalta olen itsekin noviisi koiranomistajana enkä vielä osaa tottelevaisuuskoulutusharrastajien tapaan koulutuksella johdonmukaisesti rakentaa koiraan reaktiivisuutta, intoa tai muuta särmää; olen vain koettanut antaa sille aihetta iloon, tilaisuuksia riehaantumisiin ja näyttää intoilun mallia - toistaiseksi tuloksetta.
Osaatteko te enemmän koirarotuja ja koirayksilöiden välisiä eroja eläissänne havainnoineet antaa mitään neuvoa näin pintapuolisen kuvauksen perusteella: mistä etsiä vikaa vai onko sitä ensinnäkään - onko tuo The Seurakoira nyt vaan tuollainen tiskirätin henkinen sukulainen ja minä enemmän terriereitä ja muita työkoiria nähneenä toivon kuuta taivaalta?
(P.s. teille jo takajaloillenne hyppineille: Tarkoitukseni ei ole parjata koiraani. Pidän siitä paljon ja tulen kohtelemaan sitä hyvin ja treenailemaan sitä mahdollisuuksiemme rajoissa riippumatta siitä, onko se mielestäni tarpeeksi "kybällä messissä" touhuissamme - olisi vaan hauska päästä joko huokaisemaan helpotuksesta, että tuo nyt on vaan niin tyhjänpäiväiseksi jalostettua rotua, parka - tai sitten oppia joitakin keinoja, joilla auttaa tuotakin koiraa joskus vielä iloitsemaan ja intoilemaan kuten ..no, koira.)
Vaisu, passiivinen harjis - rotuominaisuusko?
HarjaBlues
0
71
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911446Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231228- 50968
- 70910
Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva52823Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53820- 56802
- 102784
- 82780
- 32725