Onnellisuus

Olen onnellinen joka päivä. Mitä on onni, jokin valtava elämys?
Jos niitä hakee, ei kovin monesti saa olla onnellinen.
Nyt olin onnellinen, kun kaupassa oli pitkästä aikaa puolisoni lempimunkkeja, ihanan tuoreita.

Kaipa, jos vuosittainen onnellisuuskiintiö punnittaisiin, nuorempana se painoi enemmän. Mutta kumpi on tärkeämpää, määrä vai laatu, ja onko silläkään mitään väliä.
Kunhan Onni ei vallan unohda käydä. Eikä se unohda, jos jaksaa iloita siitä mitä vielä on.

pi-ne
Oikeasti hyvä onnellisuus analyysi

Nämähän ovat tulkinta kysymyksiä ja ilmeisesti aika lailla sitä mikä on vaatimustaso. Nuorena haaveet lisäävät paineita, mutta näin vanhemmiten on realisti ja näkee oleellisen - ne onnen muruset ympärillään.

Olin onnellinen kun sain miehen jota halusin, vaikka myöhemmin osoittautui katstrofiksi.
Olin onnellin kun sain ensimmäisen lapsen 16 vuotiaana, pärjättiin, vaikka ihmettelen sitä vieläkin.
Olin onnellinen kun toinen lapsi syntyi kun olin 20v. Hänellä oli tarkkaavaisuus häiriö ADHD, tai joku. Todella raskas mutta rakkautta riitti.
Avioliitto ei onnistunut, olin onnellinen aina välillä, sitten taas onneton.
Nyt olen vanha ja onnellinen, väliin mahtuu onnea ja surua, niin paljon että en viitsi kertoa.
Työpaikat ovat olleet rahan takia, en saanut hyvää ammattia kun aloin lapsenteon niin nuorena. Olen silti pärjännyt keskimääräistä paremmin, kai vaikeudet vahvistaa.
Pääasia, nyt olen onnellisin mitä olen koskaan ennen ollut.

Olen ollut onnellinen viimeiset 12v,kun pääsin juoposta miehestä eroon.Joi itsensä hengiltä.

Olen ollut onnellinen montakin kertaa elämässäni, mutta pelkään vähän puhua siitä. Luulen että Kohtalon jumalattaret ovat kateellisia tavallisen ihmisen onnelle ja niin pian kun sen tiedostat alkaa ratas kääntyä....ja kohtalottaret alkaa valita tummia kuteita seuraavaan raitaan elämäsi kudosksessa.

Olin onnellinen kun otin nuorimman tyttöni syliini kun tultiin talviiltoina kotiin autolla.
Nostin sen pikkuisen syliini ja hän työnsi pienet kätensä takkini sisään lämpimään.
Olin onnellinen kun voimani riittivät hänen hoivaamiseen ja hautaan saattamiseen.

Jos itse olisin 20 vuotias, en lähtisi 60 ikäiseltä kyselemään. Näkökulmaa olisi ehkä nuoremmalla, mutta tämähän onkin provo taas.

Eipä nyt tule mieleen... Onhan sitä silti saattanut tuollainenkin mielenhäiriö joskus käväistä... Tai joo, olihan se yksi päivä elämässä kai sellaiseen verrattavaakin...

Jos tuntee suurta onnea, tuntee myös tuskankin suurena.
Olen tunneihminen, siksi myös elämäni on ollut ylä ja alamäkeä.
Parasta aikaa oli se, kun lapset oli pieniä, hyvä työpaikka oli myös lisuke onnellisuuteen ja nyt eläkkeellä, vapaana hoitamaan lastenlapsia, harrastamaan omia juttuja tuntuu että onnellisuus lisääntyy päivä päivältä.
Tänään istutin omenapuun. :)

Onnellisia aikoja on ollut kaikkina aikoina kuten myös murhetta. Nyt juuri tämän kevään aikana olen ollut jostakin kummasta syystä hyvinkin onnellinen. Ehkä siihen on vaikuttanut aivan tavallinen elmä ja oivallus mistä se onni koostuu. Elämästä ja läheisistä.

Kaikki aika terveessä elämässä on onnea, vaikka lääkkeiden avulla.

Tosin aika kun oli pujeveneitä ja lapset 4-9 on ehkä onnen hetkiä, kun atlannin laineet ja tuulet olivat.
Aika minulle noin 33, nyt 66 ja onni myös tänään luulen.

Mie olen onnellinen oikeastaan enimmän aikaa.

Tuossa toisella foorumilla oli samanlainen kysymys ja siihen jatkoin ettei onnellisuutani ole kuitenkaan todella vakavasti testattu. Onnellisuus mitataan silloin kun joutuu luopumaan rakkaimmistaan, terveydestään ja lopulta elämästään.

Onni syntyy pienistä hetkistä.
Onni voi olla vaikka sitä ettei lääkäri löytänytkään sitä vakavaa sairautta.
Onni voi olla pienen pellvapään iloista naurua.
Onni voi olla rakastetun käsi kädessä kulkemista yhdessä.
Onni voi olla lämpimästä kesäisestä päivästä, kevään tuoksusta, kukista, lintujen laulusta.
Onnea on monenlaista.

Juu, viimeksi eilen kun kummityttö kysyi minulta että saako hän sanoa minua äidisi silloin kun oma äiti ole paikalla. Siis voinko olla hänen vara-äitinsä

Tottakai olen ollut, ja joskus vieläkin :)

Minulle onnea annostellaan hetkinä ja joskus jopa silmänräpäyksinä.

Usein oivallukset onnesta tulevat viiveellä ja parhaat onnenhetket odottamatta.

Seesteinen hyvä olo arjessa on elämää, jota arvostan yhä enemmän.

Jahka tupostelet vielä neljäkymmntä ja risat niin tiijät. Olen aikasti onnellinen olen eläkkeellä, vietin juuri kolmekuukautta ulkomailla nyt makoilen järven rannalla omalla tontilla ja nautin.

Kun penskat olivat pieniä oli ihanaa, kun ne kasvoi ja menestyivät se oli ihanaa.
Työpaikat itse valitsin, yrittäjyysaika oli onnellsita ja rahakasta.

Mitä vielä ; )))

Elämä koostuu hetkistä, on ollut varsinaista vuoristorataa suurine iloineen ja suruineen. Yleensä on menty siellä välimailla. Olen peruspositiivinen, katson eteenpäin ja onnellisuuden puolelle kallistuu.

Vain onnellisilla sieluilla on onnellinen jatko, sen tietää-hunksz ja Pentti kuin näen asian.

Onni on hetkistä kiinni, näin aina elämässä kun miinus ja plus ovat samalla tasolla.

Elämää nähden voi olla kuitenkin toisin----sex----- 60 ovat naiset tosi kiimassa kaikissa maissa.

Rakkaus ja onnellisuus ovat sanoja jotka eivät oikein sovi suuhuni.

Olen tuntenut ja tunnen eri asteista kiintymystä ja tyytyväisyyttä.

Tyytyväisyyden hetkistä tulee päällimmäisinä mieleeni lasten syntymät.
Suurella vaivalla ja velkarahalla tehtyyn taloon muutto oli myös tyytyväisyyden aikaa mutta sitten tuli lyhyehkö vastareaktio.

Parisuhteessamme ei ole ollut varsinaisia hurmion aikoja. Täyttymyksen hetkiä tietenkin.
Niiden jatkumiseen, usean kuukauden häiriöjakson jälkeen, olen tyytyväinen.

Minulla on ollut muutama kymmenen työpaikkaa mutta yksikään ei ole ollut lähelläkään täydellistä.
Yksi poikkeuksellisen hyvä sentään mahtuu joukkoon.

Tyytymättömyystekijöiden puuttuminen ei tee ihmisestä tyytyväistä mutta ilmeisesti niitä tyytyväisyystekijöitäkin on ollut ja on, koska kokonaisuudessaan olen elänyt vahvasti tyytyväistä elämää.

Sellaisten asioiden kanssa joihin ei voi vaikuttaa, on turha puristella kiveksiään vaan keskittyä omien vaikutusmahdollisuuksiensa piirissä oleviin!

Älä tavoittele jatkuvaa, täydellistä onnea! Tulisit vain pettymään.

Olin todella onnellinen kotiäitivuosinani, joista sain nauttia seitsemän vuoden ajan. koskaan elämä ei ole ollut niin merkityksellistä ja harmoonista, niin stressitöntä ja ihanaa. Muistan ne rauhalliset aamut, kiireettömän päivärytmin, kaiken laisen fiilistekemisen ja uskomattoman vapauden tunteen ja rakkauden kun sai olla omien lasten kanssa (kolme lasta) kotona ja tehdä kotitöitä sekä kaikkea mahdollista mukavaa ja totta kai vähemmänkin mukavaa on ollut muttei niitä muista. Rahaa ei olllut paljon mitään kun kituutin kotihoidon tuella, mies tosin oli töissä ja muuten hänkin nautti tästä hyvin perinteisestä elämänmallista.

Nyt uraputkeni huipulla nautin haastavasta työstä ja hyvästä palkasta sekä tietenkin niistä lapsista, jotka ovat jo maailmalla. Onni ei ole samanlaista; mukavaa on muttei mitään verrattuna lapsiperhearkeen.

Marko voitti, mikä parempi onni...

Missä teidän isät ja äidit?????


Te suomen lapset!

Apinamainen yhtenäisyys vastauksille--- vain .....

Tänä aamuna onnen tuojana hiljainen aamuhetki, kuppi kahvia, aurinkoinen kesäinen sää ja tuore sanomalehti :)

Ei jumantsuipeli. Laitoin kysymyksen 2 pv sitten ja nyt on viestejä niin paljon etten jaksa lukea niitä. Kiitos!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Onnellisuuteen kuuluvat myös onnistumisen hetket. juuri nyt sain valmiiksi yhden laskun, on kirjekuoressa ja vien pyörällä postilaatikkoon. Säästyypä yhdistykseltää postimerkkikulut ja saan liikuntaa. Myös tilojen vuokraus syksyksi onnistui sähköpostitse. Naapurin kanadanvuokon onnistuin tunnistamaan kirjan avulla. Ei sitä elämältä enempää juuri nyt odotakaan. Lehdestä luin pariskunnasta, jonka vaimo-osapuoli on ollut miehen omaishoitaja 30 vuotta.

Onnellisuus liitetään muun muassa luontoon ja rauhaan, mutta ystävien ja kavereiden luona asutaan kasvavassa betonilähiössä. 200 metrin kauppamatkat taitetaan autolla. Itse ajan pyörällä alle 30 km matkat aina kuin mahdollista ympäri vuoden. Pitkää matkaa kun ajaa maaseudulle päin pyörällä, koko ajan vilistää autoja ohi nostattaen katupölyn ilmaan. Se aiheuttaa vihaa niin sanottua kehitystä kohtaan. Autoilijat ei ymmärrä miten yksikin auto vaikuttaa jalankulkijaan.
Kallis mökki hankitaan pitkän säästön jälkeen ja siellä sitten hakataan halkoja, maalataan terassia ja rakennetaan aikaa. Sen jälkeen terassilla rentoutumista ei voita mikään. Silloin puhutaan rentoutumista. Ihminen joka istuu konttorissa paperitöitä tehdessää, ei pysty rentoutumaan, koska ei ole kokenut päivän mittaan fyysistä rasitusta, vain henkistä. Ja henkistä rasitusta ei poisteta lepäämällä. Syömällä sen saa kevenemään, ja tuloksena suurin osa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia.
Konttoritöistä ajellaan autolla kotiin ja sitähän kehitys on tavoitellut. Mahdollisimman vaivatonta elämää. Fyysisesti vaivatonta. Yksinkertaisissa mutta fyysisissä viljelystöissä koetaan hyvin harvoin stressiä. Pyöräillessäkin tuntee, että aina mitä enemmän pyöräilee sitä kevyemmältä ja rutiininomaiselta se tuntuu. Aina vain helpompaa. Harmi vain että en voi rakasta harrastustani pyöräilyä harrastaa luonnon helmassa, vaan autojen keskellä.
Entisajan arkityöt on nykyihmiselle vain harrastuksia jonka parissa he viihtyvät. Niissä asioissa näkee työn tuloksen kasvavana satona, pölkkypinoina ja valmiina rakennelmina. Nykyään vain työn panos näkyy numeroina tulospalavereissa. Ei ihmekään että masentuneisuus kasvaa koko ajan. Mikäs sen hienompaa kun takkaa lämmittäessä ajattelee että siinä on itse pilkkomia koivuhalkoja ja saunoessa ajattelee että kyllä hyvän saunan osasin tehdä. Siihen saunaan sitten liittyy muitakin muistoja kun että ostin kodinterralta valmissaunan.
Kyllä onnellisuuteen vaaditaan paljon asioita. Suomessa on paljon ihmisiä jotka haluaisivat elää yksinkertaista maalaiselämää, mutta suurin haaste on muuttaa pois rakkaimpien läheltä. Ja vaikea on saada kaveria tai sukulaista mukaan, koska heilläkin on kaverit lähellä.

Olen töissä isossa firmassa kevyessä fyysisessä työssä. Ihmisen perus tekemistä tylsässä elämässä on lukea uutisia ja keskustella niistä muiden kanssa, koska ei tunnu olevan muita aiheita. Ei ole yhteisiä harrastuksia, ei ole saavutuksia, joista haluaa mainita tai muut kiinnostuisi. Näinpä kahvitaukojen ja ruokataukojen pääpuheenaiheet ovat uutisissa päivän aiheena olevat asiat. Ja uutisväkihän haluaa kertoa huonoista asioista, koska ne kiinnostavat ihmisiä. Iloiset ja onnelliset asiat harvoin ylittää uutiskynnyksen. Siispä kahvitauoilla vain levitetään sitä kurjuutta ja ihmiset haluavat esittää oman kantansa negatiivisiin uutisaiheisiin. Liukuvalla työajalla olen nyt pitänyt kahvitauot yksin. Olen kuunnellut yle puhetta ja katsonut vanhoja, nimenomaan vanhoja ohjelmia. Niissä on puhdasta huumoria ja onnellisia tapahtumia. Ne vetää minua puoleensa. Kyllähän nykyään ronski huumori ja elokuvien räiskintä ja räjähdykset kiinnostaa ihmismassaa enemmän. Siksi sitä suolletaan joka tuutista. Positiiviset onnelliset elokuvat eivät saa tarpeeksi isoa yleisöä osakseen ja siksi ne jätetään monesti tuottamatta.
Näin 20 vuotias miehen alku kaipaa vanhoja hyviä aikoja...

Ala amissiksi, omahan on valintasi.
Yleensä ihminen kaipaa omia, kokemiaan vanhoja aikoja, ei muiden kokemuksia imettyään.
Elä elämää, älä arvostele olemattomuutta!

En lue muuta kuin alun.


Onni olis saada lapsia-poika ja tyttö.

Onni--66v.

tämä vanhuus on elämän onnelisinta aikaa,
tuli tehtyä töitä aikoinaan,
nyt nautin eläkkeestä ja yltäkylläisestä elämästä,
jotain sentään kaipaan
mukavaa ihmistä
jonka kanssa saisi vielä hyväillä ja nuttia toistensa läheisyydestä,

Aloittaja "20 vuotias" kirjoittaa kuin kuusikymmentä vuotias!
Jokainen tietää ja tuntee oman elämänsä, sitä ei toinen voi määritellä.

Analysoisi vain kaikki itseään 20 vuotiaskin (!?), ei toisia.

Eihän tässä yhteiskunnassa ole voinut olla ikinä onnellinen.

Tänäänkin kun yritin maistraatissa kertoa et asun veneen alla, niin eivät hyväksyneet sitäkään selvitystä ?

Inttivät siellä et sellainen on koditon?

kummasti rauhottaa, ja ihminen voi kokea enenmmän onnen tunteita,
köyhä ei voi olla onnellinen, huoia on liikaa,





ei elämä ole onnelista,
elämä on elämistä, työtä ja toimeentulonkanssa kampailua,
onnen hetkiä voi kokea pienistä onnistumisen tunteista,
normaali ihminen ei voi olla kokoajan onnellinen, ihminen
suurin onni muodostuu pienistä asioista, pienistä onnistumisen tunteista,

Nyt just aamukahvia juodessani. Katson ikkunasta, kun Västäräkki syöttää poikastaan, miten hyvin huolehtii..

Paras määritelmä onnellisesta elämästä mitä on kuullut on että:
Ei ole onnellista elämää, on vain onnellisia hetkiä.

Varsinkin viime vuosina jäänyt aika vähiin tälläisen roolin vetäminen että "hittoko kun menee hyvin" koska huomannut kuinka läpinäkyvää se ollut monen kohdalla, myös omalla kohdalla vaikkei suuremmin valittamisenkaan aihetta olekaan ollut.
Silti vähän hätkähdytti kun tämä näyttelijä Heikkinen kertoo kuinka hän eli itsepetoksen ja valheellisen roolinvetämisen vallassa 15 vuotta.

Oma elämä ei kyllä ole mitenkään häneen verrattavissa hänen halvaantumisensa takia, mutta silti jäi vähän askarruttamaan että onko hän kokenut jonkun heräämisen vai onko kyseessä vain iän tuoma kypsyminen ?
Kunnioitettavaa on kuitenkin tälläinen rehellisyys koska näyttelijöillä varmaan riittää näitä rooleja vedettäväkseen ilman ylimääräisiäkin sellaisia.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288576341402.html

Harvassa taitaa ne hetket ihmiselossa olla, jolloin voi juuri sillä hetkellä tuntea olevansa onnellinen. Avioliiton solmiminen, lasten syntyminen, lastenlasten syntyminen ovat sellaisia hetkiä.
Elämän vaikeuksien keskellä Vaimon käsi olalla ja pitkä rakastava katse on sellainen hetki miehen elämässä, jolloin on onnellinen, ettei ole yksin maailmaa vastassa.
Kun oli saanut Pankinjohtajalta myöntävän vastauksen laina-anomukseensa ja uskoi itseensä ja tiesi alkavansa jotakin isompaa, oli tunne huikaiseva.

Kun konkurssin jälkeen tuli Ulosotosta kirje, missä kerrottiin - "nyt olet velaton mies". Millin velka oli kuitattu. Silloin Enkelitkin lauloivat hallelujaa.

Useinkin vasta jälkeen päin huomaa, kuinka silloin ja silloin olikaan onnellinen, vaikka ei sitä sillä hetkellä tajunnut.
Se onni kun tulee niin pieninä pipanoina ihmisen elämään, jotta silloin aina odottaa hieman lisää, unohtaen jo saadut onnentunnelmat.
Vasta jälkeen päin osaa suhteuttaa asita oikeaan mittakaavaan. Silloin tietää - olen onnellinen mies.

Kauan sitten työpaikan esimies sanoi aikansa pariutunutta meikäläistä seurattuaan, että " kyllä sieltä onnen seitsemännestä taivaasta alas tullaan. ja kolinalla". Arvatenkin en uskonut.

Se olikin sitten helwetsinmoinen räminä ja mekkala, kun se "taivas" putosi.