Onko täällä masennuksesta selvinneitä?

Ittekkin olen 17v itsekseen asun, eri paikkakunnalla, vanhemmat maksaa, mullakin on ollu kaikenlaista, vanhemmat on tosi köyhiä, ihme että pääsin tänne, kotio en menisi enään, isä vaan juo ja juo jaah.. mulla ei oo oikeen kavereitakaan ihan saakelin tylsää joka päivä, nykkin tänään nukkunu koko päivän ja muutenkin joka päivä haluun vaan nukkua.. mullakin on ollu tosi monta kertaa itsetuhoisia ajatuksia ja on vieläkin, en oo yhtään sosiaalinen että sekin.. en oo kertonu kellekkään, enkä kyllä usko että edes pystyn puhumaan tästä kenellekkään, koulu nyt ei oikeen kiinnosta, onneks syysloma mutta tulee olemaan ihan helvetin tylsää mitäköhän muuta.. en tiiä että mitä pitäis tehdä oon vähän niinku ''jumissa''

Suosittelisin, että menisit juttelemaan joko terkkarille tai kiraattorille. Vanhemmille jutteleminen noista asioista ainakin itsestä tuntuis oudolta ja kiusalliselta.

Itse oon aika pohjalla käynyt mutta siitä selvinnyt. Tällä hetkellä oon 'vaan lievästi masentunut' or I dunno something... Kyll mä uskon, että säki selviit. Ekaks kannattaa yrittää päästä itsetuhosuudesta/itsetuhoisista ajatuksista eroon (ammattiapu paras apu). :)

Voimia sulle! :*

Ne kumminkin määrää joitakin lääkkeitä? ))= enkä haluu mitään sellasta enkä oikeesti pysty puhumaan kellekkään masennuksesta)=

oon ite 15v poika ja musta tuntuu et mun elämässä ei oo mitään. joka päivä vaa paha mieli ja ajattelen itsetuhosia asioita. en oo kertonu asiasta kellekkään. ulkoa päin vaikutan normaalilta, mut oon sisältä vitun surullinen ja masentunu. usein vaan toivon että en heräis enää huomenna ;(

Ittekkin muuten huomannu että en oikeen enään syö mitään päivisin, oon vaan yksin kaiken aikaa ja haluun vaan nukkua =p

Masennuksen takia kannattaa kipittää vauhdilla lääkäriin! Mitä pidemmälle masennus pääsee kehittymään, sitä vaikeampi se on hoitaa. Ja vastaavasti taas helpompaa hoitaa kun hetimmiten huomataan! Kokemusta on. Kärsin masennuksesta vuosia. Siinä 18-19v uskalsin myöntää sen ääneen, sekä itelleni et äidilleni. Äiti varasi heti ajan psykiatrille. Psykiatri sattui olemaan semmoinen tapaus joka halusi vaan hoitaa kaiken lääkkeillä. Kaikki eivät kannata tätä. Kokeilin niitä, mutta ne vaan turrutti eikä auttanu ollenkaan. Useampaa eri lajia kokeilin ja sitten ilmoitin lääkärille että en enää syö ainuttakaan lääkettä.
Sitten jatkettiin vaan psykoterapialla 1-2 krt/vko. Myös hypnoosi ja rentoutumisharjoitukset mukana.

Ja muuten, kun saa lääkäriltä sellaisen lausunnon jossa kerrotaan terapian tarpeesta, niin kela korvaa psykoterapian. Omavastuuksi jäävä summa on tosi pieni ja oma psykologini oli niin mukava ettei edes pyytänyt minulta enää sitä ylijäämää summaa.

Psykoterapia on ihanaa! On niin vapauttavaa kun pääsee purkautumaan jollekki ammattilaiselle, koska sillä ei oo mitään taka-ajatuksia eikä ole puolueellinen. Se vaan kuuntelee, neuvoo ja kannustaa. Aina sieltä lähtiessä oli taas parempi fiilis.
Hän muuten kertoi myös että tuossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä masennuksen puhkeaminen on suht yleistä, koska tuleva elämänmuutos, kotoa muuttaminen, aikuistuminen ja omillaan pärjääminen jne. ahdistaa ja jännittää vaikkei sitä edes tietoisesti tajuais.

Pääsin eroon masennuksesta! Olen siihen sillä tavalla taipuvainen että saatan helposti tulla vähän alakuloiseksi, mutta pitkäkestoista masennusta en ole kokenut enää vuosiin! Kiitos terapian :)

No halusin jo suunnilleen 13v muuttaa pois kotoa..

oon nyt 13v. olin viimevuonna tosi masentunu, mut en puhunu siitä. pääsin yli. ja tässä sitä taas ollaan. tätä on jatkunut jo liian kauan, mutta mulla ei oo munaa sanoa porukoille että tarvin apua, ja kaikki ei oo kunnossa.

Oon ite 15.v tyttö, masennus ja kaikki paska ollu täs vuoden sisäl, jos haluutte voin kertoo enemmä mut nii

ite en kokenu et puhuminen autto..mut tosi yleistä se on et puhuu, et ihmiset on erilaisia :)

itsellä parani monet haavat ku alkoi loma ja stressi loppu ja vietin paljon aikaa kavereilla toisella puolel suomee kodista ja nii

asiat paranee ku niille antaa aikaa mut voin kyl jutella jollekki jos haluutte tai jos joku haluu et kerron "mun tarinan"

Mä pääsin masennuksesta ohi sillee et löysin jonku muunki tekemisen ku tuomita itteeni tässä tapauksessa rupesin kattoon my little ponya (haters gonna hate) et hanki vaa joku hauska tekeminen mullaki autto heti

Ittee vituttaa ku häviin lolis ja haluun tappaa itteni

Onhan täällä.

Moi, mie oon 15-vuotias tyttö jostaki päin Suomea.

Oon sairastanut n. 8-9 vuotta masennusta. Ylilääkärin diagnosoivaa vakavaa sellaista. Oon kokenut kaiken maailman masennuslääkkeet ja psykoterapiat, vyöhyketerapian, vitamiinit, homeopaattiset jutut.

Menetin toivoni viime kesänä totaalisesti. Otin veitsen laatikosta. Silmäilin sitä ja kokeilin sen terää. Terävä, kiiltävää. Katsoin perhettäni joka oli viereisessä huoneessa. Ei, en voinut tehdä sitä. Veitsi tippui lattialle, ja mie juoksin huoneeseeni itkemään. Mietin, ettei tästä tule mitään.

En selviäisi tästä kesästä.

Tai, itseasiassa, pääsin siitä yli juuri viime kesänä. Minust tuntuu, että se kumminkin palaa hetkeksi tässä syksyllä.
Sairastuin tähän helvetilliseen sairauteen suunnilleen 6-7 vuotiaana. Miulla oli lääkkeetkin tähän muutama vuosi sitten, joita en kumminkaan ottanut. Älkää kysykö miksi. En pitänyt niistä, vaikka tiesinkin tarvitsevani niitä.

Anyways, en rupee koko tarinaani tähän vääntämään. Kukaan ei varmaan edes jaksaisi lukea sitä. Kerron kuitenkin, miten pääsin masennuksestä eroon.

Viime kesänä rupesin miettimään, että mitä jos asuisin muualla, huonommassa ympäristössä ja perheessä. Lopetin psykoterapiakäynnit, joissa olin käynyt n. 7 vuotta. Ymmärsin, että löydän tarvittavan apuni eläimistäni, kissastani ja hevosestani. Arvostin niiden seuraa. Ne puhuivat minulle pienillä eleillä, kertoen paljon tarinoita.

Ja ei, minä en ole skitsofreenikko.

Erosin ulkomailla asuvasta poikaystävästäni, joka vain valehteli minulle. Ja tietenkin minä höntti uskoin kaiken mitä tämä sepitti, mutta myöhemmin selvisi valehtelu.

Opin arvostamaan yksinäisyyttä, mietintärauhaa, omaa perhettä, taloa ym.
Myös opin, että kannattaa olla varuillaan kehen luottaa. En usko ihastuvani keheenkään enää hetkeen. Toki exäni valehtelu oli rakentavaa. Huomasin olevani bi. Ei haittaa. Se avartaa maailmaa.

Löysin uusia kavereita. Olen ollut syrjinnän uhri, joten ystävät ovat todella arvokas lahja miulle. En selviäisi ilman heitä. He ovat antaneet paljon voimia ja inspiraatiota minulle. Yksikään uusista ystävistäni ei tiedä pahasta menneisyydestäni. Se selviää heille aikanaan.

Toivon että autoin edes vähän. Kiitän ja kumarran.

Muistakaa arvostaa, vaikka olisi vaikeaa.

mä oon täl hetkel masentunu tulin tänne lukee muita juttuja jotta ei tarvitsis huolehtii omist asioista, Itkin koulun jälkeen äitile en tiiä ees miks oon surullinen.

Selvinnyt masennuksesta.Koin itse 22vuotiaana paniikki kohtaúksen,se oli hirveä kokemus,josta seurasi masennuskausia.Silloin kun sairastuin alettiin vasta vuosia myöhemmin puhua paniikki kohtauksista.pahin aika oli noin 4vuotta josta sitten aloin selvitä liikunnan avulla.Aloin kuntoilla 3-4kertaa viikossa lenkkeillen ja talvella hiihtäen.Pääsin masennuksesta ja paniikkikohtauksista eroon ja tunnen olevani entistä vahvempi henkisesti ja fyysisesti,elämän tuoma kokemus on vahvistanut minua ja uskon että kaikille aika tekee saman kun lopettaa pelkäämisen ja uskoo tulevaan.Kokemus jonka elämältäni sain on,nuoret aikuistuessaan ovat herkkiä monessa suhteessa elimistössä hormoonitasapaino heittelee rajusti seinästä seinään,jos tuohon ajan kohtaan sattuu jokin pienikin elämän häiriö voi tapahtua niin kuin minulle..Mutta siitä selviää se on satavarma sen olen kokenut ja olen siitä elävä esimerkki. Luottakaa tulevaan uskaltakaa hakea apua niin taakka kevenee ja nuori elämänne saa nopeammin uuden iloisen jja antoisan suunnan.

Kokeilkaa

Kiinalainen juttu: Tämä on aika merkillistä, mutta
kannattaa kokeilla, jos on uhrata 3 minuuttia aikaa.

Lohikäärmeen vuosi, joka toivottaa sinulle menestystä
ja onnea!

NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!

1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.

2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.

3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.

4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).

5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.

6. Ja nyt, toivo jotain.

Tulokset tulossa!

Tässä avain tähän kaikkeen:

1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.

2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.

3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää

4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.

5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.

6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.

7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.

8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.

9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.

10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.

Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä,
mutta se tuntuu
toimivan!!!

Luulin kesäloman lopulla olevani selviytyjä.

16v muija olen, ja kärsinyt masennuksesta jo kerho ajoilta.. paniikki- ja ahdistushäiriötä. Masennuksen myötä ylipainoa kertynyt ja itsetuntoa en omista. Itsensä puolustaminen on ihan vieras käsite..

ja kaikki tämä johtuu koko elämän ajan kestäneestä kiusaamisesta..