Epämuodostuneet sisaret

Olen 30-vuotias nainen. Viime yönä näin seuraavan unen.

** Uni**

On keväinen, pilvinen aamupäivä. Kävelen vieraalla seudulla kotikaupungissani. En tiennyt, että kaupungissani edes on sellainen kaupunginosa. Viime yönä olen ollut bilettämässä keskustassa ja jotenkin olen onnistunut eksymään kotimatkalla. Kadulla kulkee muitakin bilettämässä olleita, hekin matkalla koteihinsa.

Silloin tällöin kuulen ohimennen joidenkin heistä toteavan toisilleen, etteivät tiedä, missä ovat. He eivät kuitenkaan sano sitä hätääntyneinä, vaan pikemminkin hieman tympääntyneinä.

Seuraavassa hetkessä olen sisällä hämärässä huoneessa, jossa on lautaseinät. Seinien vieressä on matalat penkit, joilla istuu muutamia bilettämässä olleita nuoria aikuisia. En tunne heitä. Meitä yhdistää vain krapula ja halu päästää mahdollisimman nopeasti kotiin lepäämään.

Katson ympärilleni. Paikka muistuttaa pukukoppia, joka sijaitsi lapsuuden kaupunkini luistelukentän vieressä. Talvisin ala-asteen liikuntatunnilla kävimme joskus luistelemassa kentällä, ja luistimet vaihdettiin viereisessä puuhökkelissä, joka oli sisältä samanlainen kuin paikka, jossa nyt olen.

Me odotamme jotain. Kenties bussia, jolla pääsisimme kotiin. Lähes kaikki tässä odotuspaikassa ovat toisilleen tuntemattomia. Kuitenkin osa ihmisistä alkaa keskustella keskenään. Kuulen heidän esittäytyvän, kysyvän toisiltaan, missä kaupunginosassa he asuvat ja missä ovat yöllä olleet bilettämässä. Kukaan ei tule juttelemaan minulle enkä koe heidän haluavan, että minä juttelisin heille. Tunnen oloni ulkopuoliseksi. Tunnen että olen ainoa, johon ei haluta tutustua, vaikkei kukaan ole minulle mitään sellaista sanonut tai eleillään vihjaillut. Minä vain jotenkin vaistoan sen.

Käännyn ympäri. Huomaan, että takanani huoneessa istuu kaksi nuorta naista. He juttelevat iloisesti ja kysyvät toisiltaan, missä kaupunginosassa asuvat. Toisella naisista on otsansa yläpuolella ikään kuin ylimääräinen kaistale kalloa. Kaistale on ihon peittämä ja siinä on toinen silmäpari. Tämä ylimääräinen silmäpari ilmeisesti ei kuitenkaan toimi, koska niiden silmämunat ovat sameat, kuin kaihin sairastuttamat, ja ne osoittavat minne sattuu. Ajattelen, että vaikka tuolla naisella on noin radikaali epämuodostuma, hän on silti hyväksytty muiden joukkoon ja hän juttelee iloisesti vieraiden ihmisten kanssa.

Hetken päästä näiden kahden naisen viereen penkille istahtaa toinen nainen, jolla on samanlainen epämuodostuma. He kertovat kolmannelle, välissään istuvalle normaalin näköiselle naiselle, että ovat sisaria. Normaalin näköinen nainen ojentaa tälle toiselle epämuodostuneelle naiselle kätensä, ja he esittäytyvät ja alkavat kertoa toisilleen, missä olivat olleet viime yönä bilettämässä.

Ulkopuolisuudentunteeni voimistuu. Haluan pois rakennuksesta. Kysäisen arasti eräältä sinipuseroiselta, vaaleahiuksiselta naiselta, missä suunnassa kaupunginosani sijaitsee tähän rakennukseen nähden. Nainen keskeyttää seurustelunsa ja osoittaa etelään päin kädellään, ja jatkaa sitten sosiaalista kanssakäymistään muiden kanssa. Koen, ettei minun seuraani tarvita.

Astun lievää surua ja pettymystä tuntien ulos rakennuksesta. Ulkona on puolipilvistä ja leutoa. Lähden kävelemään kotiseutuani kohti tuntemattomilla kaduilla.

**Loppu'**

Sellainen oli uneni. Osaan suurin piirtein tulkita sen muuten, mutta en ole varma, mitä epämuodostuneet sisaret mahtavat symboloida..? En muista koskaan missään unientulkintaoppaassa nähneeni selitystä epämuostumille. Onko kellään näkemystä tähän?