Mistä tällainen johtuu?

votelo

Mistä sellainen johtuu, että vaikka selvästi näkee jotakin tapahtuvan, niin kysyy silti? Yleensä tämä on kuitenkin jotakin sellaista, mitä ei odottanut tapahtuvan. Esimerkiksi jos näkee jonkun katsomassa jotakin televisio-ohjelmaa, josta tämä katsoja on antanut ymmärtää, ettei pidä siitä. Tai sitten jos joku ei ole siellä missä kysyjä luuli hänen olevan, siis jos joku on esimerkiksi kotona eikä kaupungilla, niin kuin oli antanut kysyjän ymmärtää.

9

160

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Voivoip

      Onko sillä mitään väliä? Antaa kysyä!

      • votelo

        Nyt vasta huomasin, että tähän oli vastattu.
        Kyllä sillä aika monelle taitaa olla väliä. Kysyjä saattaa nimittäin saada tylyn vastauksen. Esimerkiksi: Yksi istuu katsomassa televisio-ohjelmaa. Toinen on ymmärtänyt ettei televisiota katsova pidä kyseisestä ohjelmasta ja kysyy: "Tätäkö sinä katsot?" Televisiota katsova vastaa: "No eikös siltä näytä?" Eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Miksi katsot tätä vaikket pidä siitä?" tai todeta "Luulin ettet pidä tästä". Tai sitten jos yksi on sanonut menevänsä kaupungille mutta onkin kotona, niin eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Eikös sinun pitänyt mennä kaupungille?" kuin että "Etkö olekaan kaupungilla?".


      • PalliAivo
        votelo kirjoitti:

        Nyt vasta huomasin, että tähän oli vastattu.
        Kyllä sillä aika monelle taitaa olla väliä. Kysyjä saattaa nimittäin saada tylyn vastauksen. Esimerkiksi: Yksi istuu katsomassa televisio-ohjelmaa. Toinen on ymmärtänyt ettei televisiota katsova pidä kyseisestä ohjelmasta ja kysyy: "Tätäkö sinä katsot?" Televisiota katsova vastaa: "No eikös siltä näytä?" Eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Miksi katsot tätä vaikket pidä siitä?" tai todeta "Luulin ettet pidä tästä". Tai sitten jos yksi on sanonut menevänsä kaupungille mutta onkin kotona, niin eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Eikös sinun pitänyt mennä kaupungille?" kuin että "Etkö olekaan kaupungilla?".

        Tässä lisää. Minusta ihmiset ovat liian riippuvaisia toisista ja toisten sanomisista. Esim. jos joku on sanonut sinulle pysyvänsä viikonlopun kotona ja törmäät häneen kuitenkin lauantaina kaupungilla, tervehdi ihan normaalisti mutta älä puutu toisten asioihin. Ei hänellä ole sinulle velvollisuutta, tai toisin päin, ei sinulla ole velvollisuutta selostaa että oli pakko lähteä ostamaan apteekista…mut ku se o kiinni niin ajattelin ottaa kaffeet.

        Annetaan jokaisen elää oma elämänsä ja tehdä omat päätöksensä. Ei se tunnu mukavalta jos on aina selityksiä velkaa toisille kun asia on aivan oma asia. Silloinkin voi käydä niin että oma suunnitelma ei ole enää omasta päätöksestä kiinni vaan siihen vaikuttaa kolmannen osapuolen päätös, jolloin joutuu ikävään selittelykierteeseen vaikka ei edes itse tiedä että kolmannen osapuolen päätöksen takana on joku neljäs tai viides osapuoli, joka sattumuisin vain sattui väärään paikkaa väärään aikaa ja joutui kolariin… eikä näitä kuudensien osapuolten päätöksiä voi mitenkään ennakoida ennen viikonloppua.

        Se on ihan hirveää jos joutuu selittämään ja selittämään kun kysyjälle ei riitä mikään vastaus, ja vastaus saattaa osoittautua vääräksi päivää myöhemmin, sitten toinen vaatii taas selitystä että etkös sinä...

        Jos toinen on sanonut ettei katso niin sitten sillä ei ole muuta merkitystä kuin hän yritti vain tyydyyttää joko oman tarpeensa sanoa ettei katso, tai toisen kyselyn tarpeen vastauksellaan. Ei niistä pidä vetää rivienvälitulkintoja ja jäädä riippuvaiseksi ja vaatia uutta selitystä kun jokin ei täsmää.

        Tuollaiset muka-hauskat pilkunviilaajat ovat aivan umpipäisiä. Itse olen joutunut liian monesti tuollaiseen seuraan ja oppinut ikävän puhetyylin… tai sitten johtuu muusta? Nimittäin sen tiedän että jos sanon että "olen töissä jos joku soittaa" niin mulle vastataan heti että "missä töissä". Kun sanon.. jatketaan että "no monestako moneen". Kaiken selittelyn jälkeen tulee vielä se että "noh, entä jos et enää ole töissä niin oletko sitten muualla"… jne. Hermot on jo menneet tuosta ja olen oppinut vastaamaan niin täydellisesti ja pitkästi kuin pystyn selostaen kellonajasta lähtien saapumiseen ja mahdolliisesti paskalla käyntiin ennenkuin olen tavoitettavissa… Ugh.. Hermoja raastaavaa kun ihmisten uteliaisuus ja vastaushalukkuus ei millään tyydyty.

        Opetelkaa olemaan puuttumatta toisten asioihin ja sanomisiin. Ei niillä ole elämässä niin paljoa merkitystä itselle.


      • votelo
        PalliAivo kirjoitti:

        Tässä lisää. Minusta ihmiset ovat liian riippuvaisia toisista ja toisten sanomisista. Esim. jos joku on sanonut sinulle pysyvänsä viikonlopun kotona ja törmäät häneen kuitenkin lauantaina kaupungilla, tervehdi ihan normaalisti mutta älä puutu toisten asioihin. Ei hänellä ole sinulle velvollisuutta, tai toisin päin, ei sinulla ole velvollisuutta selostaa että oli pakko lähteä ostamaan apteekista…mut ku se o kiinni niin ajattelin ottaa kaffeet.

        Annetaan jokaisen elää oma elämänsä ja tehdä omat päätöksensä. Ei se tunnu mukavalta jos on aina selityksiä velkaa toisille kun asia on aivan oma asia. Silloinkin voi käydä niin että oma suunnitelma ei ole enää omasta päätöksestä kiinni vaan siihen vaikuttaa kolmannen osapuolen päätös, jolloin joutuu ikävään selittelykierteeseen vaikka ei edes itse tiedä että kolmannen osapuolen päätöksen takana on joku neljäs tai viides osapuoli, joka sattumuisin vain sattui väärään paikkaa väärään aikaa ja joutui kolariin… eikä näitä kuudensien osapuolten päätöksiä voi mitenkään ennakoida ennen viikonloppua.

        Se on ihan hirveää jos joutuu selittämään ja selittämään kun kysyjälle ei riitä mikään vastaus, ja vastaus saattaa osoittautua vääräksi päivää myöhemmin, sitten toinen vaatii taas selitystä että etkös sinä...

        Jos toinen on sanonut ettei katso niin sitten sillä ei ole muuta merkitystä kuin hän yritti vain tyydyyttää joko oman tarpeensa sanoa ettei katso, tai toisen kyselyn tarpeen vastauksellaan. Ei niistä pidä vetää rivienvälitulkintoja ja jäädä riippuvaiseksi ja vaatia uutta selitystä kun jokin ei täsmää.

        Tuollaiset muka-hauskat pilkunviilaajat ovat aivan umpipäisiä. Itse olen joutunut liian monesti tuollaiseen seuraan ja oppinut ikävän puhetyylin… tai sitten johtuu muusta? Nimittäin sen tiedän että jos sanon että "olen töissä jos joku soittaa" niin mulle vastataan heti että "missä töissä". Kun sanon.. jatketaan että "no monestako moneen". Kaiken selittelyn jälkeen tulee vielä se että "noh, entä jos et enää ole töissä niin oletko sitten muualla"… jne. Hermot on jo menneet tuosta ja olen oppinut vastaamaan niin täydellisesti ja pitkästi kuin pystyn selostaen kellonajasta lähtien saapumiseen ja mahdolliisesti paskalla käyntiin ennenkuin olen tavoitettavissa… Ugh.. Hermoja raastaavaa kun ihmisten uteliaisuus ja vastaushalukkuus ei millään tyydyty.

        Opetelkaa olemaan puuttumatta toisten asioihin ja sanomisiin. Ei niillä ole elämässä niin paljoa merkitystä itselle.

        Eikö tämä kysyminen ole ihan normaalia, jos kysyjä ja vastaaja ovat läheisiä toisilleen, niin kuin esimerkiksi veli ja sisar? Puhun nimittäin kokemuksesta. Mitä syytä kenelläkään olisi sanoa omalle perheenjäsenelleen, ettei pidä jostakin ohjelmasta? Sisareni nimittäin sanoi kerran minulle, ettei pidä eräästä ohjelmasta, josta minä taas pidin, mutta kerran sitten näin hänet katsomassa tätä ohjelmaa.


      • PalliAivo
        votelo kirjoitti:

        Eikö tämä kysyminen ole ihan normaalia, jos kysyjä ja vastaaja ovat läheisiä toisilleen, niin kuin esimerkiksi veli ja sisar? Puhun nimittäin kokemuksesta. Mitä syytä kenelläkään olisi sanoa omalle perheenjäsenelleen, ettei pidä jostakin ohjelmasta? Sisareni nimittäin sanoi kerran minulle, ettei pidä eräästä ohjelmasta, josta minä taas pidin, mutta kerran sitten näin hänet katsomassa tätä ohjelmaa.

        Noh, kysyit että mistä sellainen johtuu. Yritin selostaa yhden ihmisen kokemuksen taustaa. Tarkoitan siis että se johtuu kysyjästä ja hänen tarpeesta tai mielen rauhattomuudesta.

        Kun opettelee olemaan ottamatta kaikkea niin kirjaimellisesti tai opettelee olemaan puuttumatta kaikkeen tuollaiseen pieneen nippeliin kuten, jos on kaveri sanonut että on viikonlopun kotona ja sitten näetkin hänet kaupungilla, ei tuollaista tapahtumasta tarvitse kuvitella mitään saati edes lähteä kysymään. Jos kuitenkin tekee mieli kysyä, on se vain sinun mielesi ajatus. Kaverilla ei välttämättä ole mitään ymmärrystä tai ajatusta siitä että hän toimisi jotenkin poikkeavasti tai että hänen edes täytyisi kertoa miksi on kaupungilla. Varsinkin jos hän on "vapaa" elämään.

        Jos kuitenkin väität että kysyminen olisi normaalia, yritä hahmottaa kokonaistilanne. Mikä on yhtä oleellista kuin aspekti elämä-kuolema. Älä tee kärpäsistä härkäsiä. Kaikki kysyminen ei ole välttämättä normaalia.

        Kerroin tuossa sinulle kuinka yksi kysymys johtaa toiseen ja kolmanteen, ja loppujen lopuksi kysyjän mieltä en voi tyydyttää tai rauhoittaa vaikka kuinka selostaisi. Siis ongelma ei ole se että joku on lähtenyt kaupungille vaikka oli sanonut viettävänsä viikonlopun kotona. Ongelma on siinä että kysyjällä on ajatusvaihe, jota hän yrittää ratkaista toisen ihmisen kautta.

        Kyllä vaikuttaa monesti normaalilta, ja varsinkin jos kysymys on sisaruksista, tai läheisistä ystävistä. Riippuu kuinka riippuvainen olet heistä. Ehkä sellainen, joka ei huomaa riippuvuuttaan ei näe kysymyksessä mitään ongelmaa. Nimittäin ei se sukulaisuus tee siitä yhtään normaalimpaa, se on vain luulo. Sukulainenkin on ihminen, jolla on oikeus omaan elämään. Enemmen voi olla riippuvuutta. Huomaat varmaan jo sanomastasi että esität tilanteen normaaliksi "läheisiä" -termillä. Eli jotenkin jo tiedostat ettet välttämättä kysyisi puolitutulta.

        Mun pointti oli siis että se johtuu mielesi rauhattomuudesta ja tyydyttämisen tarpeesta sekä riippuvuuksista ja ties mistä. Opettele toimimaan itsenäisemmin. Silloin ei tarvitse puuttua toisten vaihtuviin tilanteisiin eikä ihmetellä mistä tällainen johtuu.


      • votelo
        PalliAivo kirjoitti:

        Noh, kysyit että mistä sellainen johtuu. Yritin selostaa yhden ihmisen kokemuksen taustaa. Tarkoitan siis että se johtuu kysyjästä ja hänen tarpeesta tai mielen rauhattomuudesta.

        Kun opettelee olemaan ottamatta kaikkea niin kirjaimellisesti tai opettelee olemaan puuttumatta kaikkeen tuollaiseen pieneen nippeliin kuten, jos on kaveri sanonut että on viikonlopun kotona ja sitten näetkin hänet kaupungilla, ei tuollaista tapahtumasta tarvitse kuvitella mitään saati edes lähteä kysymään. Jos kuitenkin tekee mieli kysyä, on se vain sinun mielesi ajatus. Kaverilla ei välttämättä ole mitään ymmärrystä tai ajatusta siitä että hän toimisi jotenkin poikkeavasti tai että hänen edes täytyisi kertoa miksi on kaupungilla. Varsinkin jos hän on "vapaa" elämään.

        Jos kuitenkin väität että kysyminen olisi normaalia, yritä hahmottaa kokonaistilanne. Mikä on yhtä oleellista kuin aspekti elämä-kuolema. Älä tee kärpäsistä härkäsiä. Kaikki kysyminen ei ole välttämättä normaalia.

        Kerroin tuossa sinulle kuinka yksi kysymys johtaa toiseen ja kolmanteen, ja loppujen lopuksi kysyjän mieltä en voi tyydyttää tai rauhoittaa vaikka kuinka selostaisi. Siis ongelma ei ole se että joku on lähtenyt kaupungille vaikka oli sanonut viettävänsä viikonlopun kotona. Ongelma on siinä että kysyjällä on ajatusvaihe, jota hän yrittää ratkaista toisen ihmisen kautta.

        Kyllä vaikuttaa monesti normaalilta, ja varsinkin jos kysymys on sisaruksista, tai läheisistä ystävistä. Riippuu kuinka riippuvainen olet heistä. Ehkä sellainen, joka ei huomaa riippuvuuttaan ei näe kysymyksessä mitään ongelmaa. Nimittäin ei se sukulaisuus tee siitä yhtään normaalimpaa, se on vain luulo. Sukulainenkin on ihminen, jolla on oikeus omaan elämään. Enemmen voi olla riippuvuutta. Huomaat varmaan jo sanomastasi että esität tilanteen normaaliksi "läheisiä" -termillä. Eli jotenkin jo tiedostat ettet välttämättä kysyisi puolitutulta.

        Mun pointti oli siis että se johtuu mielesi rauhattomuudesta ja tyydyttämisen tarpeesta sekä riippuvuuksista ja ties mistä. Opettele toimimaan itsenäisemmin. Silloin ei tarvitse puuttua toisten vaihtuviin tilanteisiin eikä ihmetellä mistä tällainen johtuu.

        Mistä niin päättelet että mieleni olisi rauhaton tai olisin riippuvainen muista ihmisistä? Kerran kun minulta kysyttiin, että enkö lähtenytkään jonnekin niin olisi tehnyt mieli vastata, että ei kun olen identtinen kaksoisveljeni ja kysyä että eikö hän ole koskaan kertonut minusta. Kysyjä oli koulukaveri ja asuimme samassa soluasunnossa.


    • jklfölkgjöla

      En ihan varmaksi tajunnut mitä ajat takaa. Siis sellaistako, että nainen onkin yllättäen kotona ja mies kotiin tullessaan kysyy "Oletko kotona?" painottaen sanaa 'kotona'? Tämä kai on näitä kielen ilmiöitä, joissa takana on oikeastaan jotakin muuta kuin mitä suoranaisesti sanotaan. Eli tarkoitetaan kysyä "Kuinka oletkin kotona (vaikka sinun piti olla kaunpungilla)?".

      Näitä on paljon ja saivartelijat tykkäävät tarttua näihin ja vastata kirjaimellisesti. Esimerkiksi "Mikä sinun nimesi oli?" tarkoittaa "Tiedän, että kuulin nimesi jo aiemmin, mutta nyt en muista sitä, joten voitko kertoa sen uudelleen?". "Jos joku soittaa, olen töissä" tarkoittaa "Siltä varalta, että joku yrittää tavoitella minua puhelimitse, pyydän kertomaan, että olen töissä".

      Nuo ovat usein aikalailla aukilausuttua virkettä näppärämpiä, kuten huomaat.

      Rasittavat muka-hauskat pilkunviilaajat tykkäävät vastata noihin siihen tapaan, että "Nimi oli Pekka ja on edelleen" tai "No missä sinä sitten olet, jos kukaan ei soita?"

      Luulevat tehneensä kovastikin fiksun oivalluksen, kun eivät tajua, että muut ovat huomanneet nuo jo nelivuotiaina.

      • Xenia Onatop

        Mahdatko tarkoittaa Asperger-ihmisten ja tavallisten ns. neuro-typical-ihmisten ajatusmaailmoissa olevaa erilaisuutta?

        Vaikka Asperger luetaan autismin kirjoon, ja pahemmassa päässä voi johtaa työkyvyttömyyteen ja laitostumiseen, löytyy siellä päässä joitakin mielenkiintoisia vivahteita. Esim. tietokoneen teorian luoja Alan Turing ei koskaan tervehtinyt, koska hänen sanomansa mukaan "...tervehtiminen on redundanttia". Mahtoikohan Pentti Kourillakin olla Asperger, jos tästä tervehtimättömyydestä mennään pitkälle...?


      • jklfölkgjöla
        Xenia Onatop kirjoitti:

        Mahdatko tarkoittaa Asperger-ihmisten ja tavallisten ns. neuro-typical-ihmisten ajatusmaailmoissa olevaa erilaisuutta?

        Vaikka Asperger luetaan autismin kirjoon, ja pahemmassa päässä voi johtaa työkyvyttömyyteen ja laitostumiseen, löytyy siellä päässä joitakin mielenkiintoisia vivahteita. Esim. tietokoneen teorian luoja Alan Turing ei koskaan tervehtinyt, koska hänen sanomansa mukaan "...tervehtiminen on redundanttia". Mahtoikohan Pentti Kourillakin olla Asperger, jos tästä tervehtimättömyydestä mennään pitkälle...?

        No viittasin tällä kyllä ihan puhtaisiin saivartelijoihin, jotka jäävät tyytyväisinä hykertelemään omaa "kekseliästä" vastaustaan. Tiedän kyllä että Aspergerin syndroomainen ymmärtää asiat kirjaimellisesti, mutta hänestä siinä ei ole mitään hauskaa.

        Itselläni lähti AS-epäily joskus liikkeelle siitä, kun kerroin psykologille, etten ymmärrä piilomerkityksiä. Jos itse olisin esimerkiksi liikkeellä autolla ja toinen sanoisi, että harmi kun pitää kävellä kun sataakin vähän, niin en kerta kaikkiaan ymmärrä tarjota kyytiä, ellei se ihminen sitä suoraan pyydä. Lapsena tämä oli pahempaa, mutta aikuisena sitä on hiukan oppinut epäilemään ihmisten lauseiden tarkoitusperiä. Mutta voin kuvitella, kuinka monta ihmistä olen loukannut tahtomattani vuosien varrella.

        Itse en vihjaile koskaan, vaan kysyn kohteliaasti jos jotakin haluan. Siksi myös hämmennyn hirveästi, jos joku kuulee puheissani alitekstejä, koska en osaa niitä siihen sijoittaa.

        Minut todettiin lopulta Asperger-piirteiseksi ilman suoranaista syndroomaa - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      209
      1628
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      140
      1394
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      54
      1143
    4. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      55
      1025
    5. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      72
      1005
    6. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      106
      932
    7. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      52
      913
    8. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      860
    9. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      82
      840
    10. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      31
      774
    Aihe