Mitä tehdä kun itsetunto riekaleina?

Unohdin kertoa, että kävin kerran psykologin juttusilla, mutta siitä ei loppujen lopuksi ollut hirveästi apua. Se ei vain ollut minun juttuni, ja ajattelin nyt seuraavaksi kokeilla, josko teidän kirjoittamista vinkeistä/ajatuksista olisi apua.

Vain asiallisia vastauksia sitten, kiitos.

Voi ystäväiseni, maailmassa on aina ikäviä ihmisiä. Mikään muu ei auta kuin kasvattaa paksu nahka ja keskittyä omaan elämäänsä.

Jos et saanut yhdeltä psykologilta apua, kannattaisi kokeilla toista psykologia tai edes soittaa auttaviin puhelimiin ja keskustella vapaaehtoisten kanssa.

Paras neuvo itsensä kanssa selviämiseen on arvostaa itse itseään. Rupea itsellesi parhaaksi kaveriksi. Muistaa olla armollinen puutteidesi suhteen ja kehua hyviä puolia. Hoida itseäsi hyvin.

Kehitä myös älyäsi ja luonnettasi. Opettele hyvät käytöstavat -- niiden avulla selviää usein monista ikävistä tilanteista. Opettele myös tarvittaessa puolustamaan itseäsi, sanomaan vastaan kohteliaasti ja rauhallisesti, mutta napakasti. Käy vaikka päässäsi läpi vanhoja kiusaamistilanteita, ja keksi mitä sun olisi pitänyt sanoa (muttet silloin saanut sanottua).

Menneisyyttä et voi muuttaa, voit vaan elää päässäsi nuo tilanteet uudestaan ja kuvitella kuinka olisit ottanut ne haltuun paremmin.

Suunnittele itsellesi parempi tulevaisuus eli koita järjestää elämäsi juuri sellaiksi kuin sinä haluat. Tarkoitus on että löydät asioita, joista pidät, eikä niin kuten monet kiusatut tekevät, että haluavat vain "näyttää" kiusaajilleen --- siinähän annat edelleen kiusaajien määrätä elämääs, sen sijaan että eläisit omaa elämääsi.

Mene vaikka mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan, johonkin missä sinä autat muita, saat ottaa vahvan roolin. Opit huomioimaan muita ja olemaan sosiaalinen etkä vaan jää junnamaan omiin juttuiisi ja tuijottamaan omaan napaasi, kuten monet tilanteessasi tekevät.

Koita myös mennä tilanteisiin, joita yleensä välttelet. Jos et koskaan uskalla mennä pois mukavuusalueeltasi, jäät jumittamaan samaan tilanteeseen.

Toivottavasti tästä oli apua.

Lisää vinkkejä, yritän poimia ne parhaat.

Vaikka se mun aivovamma ei niinkään vaikuta tekstiin, mutta se vaikuttaa kokoajan elämässä ja käytännössä.

Voin tietenkin tehdä sillai, että jos tässä palstassa ei oo mitään järkeä, niin luotan ennemmin tätini neuvoihin. Häntäkin on kiusattu paljon, mutta ei välitä enää siitä. Voisin ottaa sen itselleni. Se on kyllä aika hyvä vinkki.

Ja sekin vielä, että vaikka oisi kuinka oikeassa, niin aina kaikkia nokitellaan. Ei tämä maailma ole oikeudenmukainen paikka. Sen olen tullut huomaamaan. Yksin täällä meistä jokainen loppujen lopuksi on.

Ja yksi toiveeni ois myös se, että lukekaa mun aikasemmat viestit ennen ku rupeette kommentoimaan.

Tietenkään en tiedä, mitä tällä kiusaamisasialla ajan takaa, mutta vähän vaikuttais siltä niin kun mulla ois joku tarve jutella jonkun kanssa asioista...

Minulla (onneksi!) kuitenkin on aina joku, jolle voin puhua asioistani. Eli en ole ihan toivoton tapaus.

Uskonnosta riippumatta tai sitä ilmankin, ihminen on arvokas jos on hyvä eikä paha. Osallistu ihmisoikeuskampanjaan tai sellaiseen, ja tiedät että olet ollut paljon arvokkaampi kuin kukaan kiusaaja tai väkivaltainen. Kiusaajat ovat säälittäviä paskiaisia; tee hyvää pienimuotoisestikin (pelasta eläinsuojelueläin, kirjoita Amnestyn vetoomuskirje); tiedät että olet omalta osaltasi parantanut maailmaa ja olet ihan vaan parempi ihminen.

Mutta, mulla ei silti ole huono itsetunto ainakaan ulkonäön perusteella, vaikka monet niin luulee. Uskaltaisin laittaa kuvani tänne, mutta kun tämä on julkinen, niin en halua sitä kaikkien levitettäväks.

Ja mitä tuohon sosiaalisuuteen tulee, niin sekin on sellainen asia, että sekin riippuu niin monesta seikasta. Esim. ite en oo koskaan viihtyny isoissa/isossa porukassa, on jotenkin vaikeaa seurata keskustelun kulkua, kun kaikki kälättää yhtäaikaa isoon ääneen. Ja monesti siinä aina juorutaan. Minä haluan pitää yksityisyytenikin. Minulle riittää, kun mulla on vain 3 hyvää ystävää.

Oikeastaan oon tottunu niin kaikkeen tällaseen, että ei se mua enää säikäytä. Mutta eihän se juoruilu oo koskaan kivaa... joku raja vedettävä aina johonkin.

Kaikenlaisia kirjottajia tänne mahtuu. Keskustelut eivät mene mun mielen mukaan, joten lopetan tähän. En taho oikein jaksaa, kun yks sanoo toista ja toinen taas toista. Eipä sitä oikee voi toisen puolesta elää, ihan ite kyl saan päättää mitä teen.

Keksin kyllä vallan hyvin itse tavan millä unohtaa koko menneisyyden jutut, ei siihen tarvita mitään tällasia.

Menen juttelemaan asiasta tiistaina ja se käsitellään kertaalleen, toista kertaa ei tule enää sen jälkeen, se jää siihen yhteen kertaan. Juttelen sen yhden työntekijän kanssa selväksi.

Kersana se kiusaaminen on siis tapahtunu, että luulis, et sen vois koittaa unohtaa. Vois jotain tekemistä keksiä itelle.

Anna anteeksi kiusaajillesi. Heidän tekojaan ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta anteeksiantaminen tulee vapauttamaan sinut.

Hmph, niidenhän ois kuulunu antaa anteeks käytöstää. Ne toiset on ollu typeriä, en minä. En syyllistä itseäni! Sitä paitsi, miten ne voi enää antaa anteeks, ku en edes nää niitä nykyään enää missää.

Niitten ois pitäny jo ajat sitte antaa. Ei se anteeks antaminenkaa oo monelle helppoa.

Joten ei jää paljoa muita vaihtoehtoja kuin unohtaa koko hemmetin asia. Ei tälle voi oikee enää mitää.

Täytyy jatkossa ja tulevaisuudessa harkita tarkkaan, keiden seurassa liikkuu...eihä sitä tarvi kaikkia vinkuintiaaneja päästää lähellee.

Asia on nyt käsitelty loppuu, voin huokaista helpotuksesta.

Kauneudenhoitovinkkiä en osaa antaa mutta hanki joku harrastus mistä pidät ja jossa olet muiden ihmisten kanssa. Mielellään joku harvinaisempi. Näiden kanssa kun pyörit niin unohdat nuoruuden traumat.

MIKÄ EI TAPA SE VAHVISTAA.

Jeesus eheyttää ja ottaa pois sen minkä pahjolainen on elämäämme tunut. Täss linkissä vaikuttaa Pyhä Henki ja auttaa jokaista kuulijaa. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen

En tiedä, mikä juuri sinun kohdallasi auttaisi, mutta poimi se mitä voit käyttää ja heitä se mitä et, laitan tähän vaan yleisesti ajatuksia ja toivon että ehkä niistä joku auttaa!

- Et ole yksin. Kiusattuja on monta, ja meitä, joiden elämä on vaikeaa ja elämä runnoo itsetunnon. Itsetunto runnoutuu usein, koska ihminen ajattelee että hänessä on joku ratkaiseva vika, mikä tämän aiheutti, että loppujen lopuksi, se onkin todella omaa huonoutta. Mutta muista, että et ole yksin, vika ei voi olla sinussa! Kaikissa meissä on siis epätäydellisyyksiä ja vikoja, mutta me kaikki olemme myös erilaisia. Joten ei ole yhtä yhteistä nimittäjää, vikaa joka sen aiheuttasi.

- Kiusaajat on aina idiootteja, ajattelemattomia, laumasieluja jne. Osa heistä kasvaa aikuisiksi, mutta osa, säälittävää kyllä, jäävät sinne yläastetason "kovan tyypin" rooliin - ja se jos mikä on säälittävää kun he ovat 35-vuotiaita. Usko pois!!
Osa heistä tarkoitti sitä: niillä on persoonallisuushäiriöitä ja luonnevikoja. Ei oikeutusta.
Osa heistä seurasi mukana: he ovat lampaita jotka seuraavat johtajaa, ei omia itsejään.
Osa heistä on niin tyhmiä, etteivät tajua mitä tekevät: onko tyhmyys muka siunaus?
Kuten huomaat, kiusaajasi eivät ole onnekkaita ollenkaan.

- Kiusaamiseen ei ole siis oikeutusta. Voit ajatella sen ikävänä sattumuksena, koettelemuksena, elämäsi haasteena, väkivaltana joka nyt kohtasi sinua. Maailma on väkivaltainen paikka, se on totta - ja ikävää. Mutta sinä voit myös selvitä siitä, kuten monet muutkin joiden on pakko.

- Apua saa psykologilta tai ehkä ystävältä tai ehkä joltain luottoihmiseltä? Etenkin aikuistuessaan ihmiset usein (eivät aina) fiksuuntuvat ja yllättävän moni onkin empaattinen. Etsi omat auttajasi, puhu, selvitä tunteesi ja heitä menneisyyden taakkasi pois.

- Menneisyys ei määrittele nykyisyyttä: olet nyt 24-vuotias aikuinen, et kiusatttu pikkutyttö. Voit alkaa rakentaa itseäsi harrastamalla, opiskelemalla, opettelemalla, menemällä ja tekemällä. Nyt voit miettiä miten pidät puolesi (koska joudut senkin vielä tekemään), miten kehität itseäsi (sinun ei taritse jumittua), miten saavutuksiesi kautta voisit saada hyvää oloa (on se sitten kudotut villasukat tai maisterin tutkinto: se mikä on Sinulle tärkeää on tärkeää)....
Nyt voit aikuisena käsitellä asioita ja kääntää ne sitkeydeksi, selviämiseksi ja lopulta voitoksesi.

- Sosiaalisuutta, rohkeutta ja uskallusta voi ja pitää opetella: älä siis pelkää arkuutta tai ujoutta, älä anna pelon estää. Itsekin olen opetellut kaiken, vuosien mittaan pikku hiljaa. Se on joskus hidasta ja vaatii epäonnistumistenkin kestämistä, mutta kyllä se siitä.

- Ulkonäöllinen itsetunto vahvistuu myös sisäisten asioitten kautta!!!
Et voi koskaan leikellä etkä meikata itseäsi riittävästi, jos et ensin vahvistu sisäisesti. Onnellinen ja tyytyväinen ihminen on myös tyytyväinen itseensä ulkoisesti. Siksi kehotan sinua ensisijaisesti kehittämään ja korjaamaan itseäsi henkisesti. Ja opiskelemaan jne. saavuttamaan. Koska kun koet itsesi monella tapaa riittäväksi, riittää ulkonäkösikin. Jos korjaat vain ulkonäköäsi, ei vika alunperinkään ollut siellä, niin et saa vikaa pois. Hetkellinen helpotus ei korjaa sisäisiä ajatuksiasi.

- Itsensä hoitaminen ON kuitenkin tärkeää! Siksi, että se on itsensä rakastamista. Se että etsii itselleen sopivan ja kiva tyylin, ITSELLEEN, ei muille. Laittautuu sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä niin, että voi katsoa peiliin yhtälailla ilman ehostumista kuin ehostuksen kanssakin.
Itselleen kauniisti puhuminen, kannustaminen ja itsensä aito arvostaminen on tärkeää myös tekojen kautta. Tyylivinkkejä voi kysellä muiltakin, mutta itsetuntoa tuo OMA tyyli. Meikkauksia voi kokeilla, mutta tyytyväisyyden tuo OMA asenne.

- Itsetunto paranee myös ajan kanssa. Nyt nuo kaikki asiat ovat liian lähellä, joten suret niitä ja koet kipua. Mutta ne laimenee ja menee kyllä lievemmiksi, kun 10 vuotta kuluu ja vaan elät kuten uskot ja haluat. Etsi omaa tietäsi ja luota siihen, että sinä pystyt kääntämään menneisyyden vaikeudet voitoksi.
Ulkonäkö ei lopultakaan ole niin tärkeää. Olet nyt 24-vuotias, mutta kaikki meistä tulee olemaan myös 44- tai 84-vuotiaita. Se ei kosketa sinua nyt, kun luulet ettei se todellisuudessa käykään sinulle! Mutta se käy. Sinä vanhenet ja löydät jonain päivänä ensimmäiset juonteet. Sinustakin tulee mummo-tyylinen, koska sinusta tulee mummo :)
Se käy nopeammin kuin uskotkaan. Siinä kohtaa sinua auttaa vahva sisäinen maailma, ei meikit eikä leikkelyt, eikä etenkään pinta tai arvoton maailma.
Hyvällä itsetunnolla joka perustuu sisäiseen maailmaan ja hyviin arvoihin, kantaa sinua kauniina eteenpäin kaiken ikäisenä!

Ruma on ruma, ei sen toteaminen ole kiusaamista.

miksi toisia haukkuu on itse se

Osaat hyvin kirjakieltä, joten sinulla ei liene ongelmia "keskustella" ihmisten kanssa, etkä ole luovuttaja henkilö, joten muistat varmaankin ketkä olivat pahimmat kiusaajat/ kiusaaja, eikö... Ala käymään naisten treenipaikassa. Siellä ei kukaan väheksy, vaikka et aluksi jaksaisi kuin yhden vatsalihas liikkeen. siellä opastetaan ja useimmat ovat aloittaneet nollista, on myötätuntoisia naisia, joku auttaa aina tsemppaamaan, ja aika edullista nykyään, kunhan valitsen mieleisesi. Huomaat että itsetuntosi kasvaa, jos jämähdät paikoillesi niin.. Tiedät kyllä, se ei hyvä...

Luin jostain, ettei psykologin tehtävänä ole antaa vastauksia vaan kysymyksillään ohjata asiakas löytämään vastaukset itse itsestään.

Itse aikanaan olin koulukiusattu, nyt olen 56 ja muistot siitä ajasta myllertää edelleen mielessä. Siinä lienee suurin syy, miksi en halua ystäviä ja haluan erakoitua.

Toiset pääsee siitä ylitse, toiset eivät.

Minua kiusattiin koulussa ulkonäön takia ja se teki puheliaasta tytöstä ujon ja aran huonolla itsetunnolla ja itseluottamus karisi. Omasta halusta lähtenyt muutosprosessi kesti vuosia, mutta tänä päivänä uskon ja luotan itseeni ja työnikin on erittäin sosiaalista. Jotkut vanhat koulukaverit ovat ääneen sanoneet, etteivät ikinä uskoneet minun työskentelevän kyseisellä alalla. Olen taas oma itseni ja siitä onnellinen.

Tärkein asia omassa muutoksessani oli oma tahto muuttua ja tietoisuus siitä, mitä oikeasti syvällä sisimmässäni olen. Kysy itseltäsi millainen sinä oikeasti olet. Muutos lähtee sinusta itsestäsi, ei ulkoapäin. Sinulla itselläsi pitää olla vahva tahto muuttua. Onko sinulla ja oletko valmis muutokseen?

Itse päätin muuttua siinä vaiheessa kun lähdin uuteen kouluun ja siellä minua ei tunnettu ennestään. Ei siis mitään ennakkoasenteita minua kohtaan vaan ainoastaan ne mielikuvat mitä itsestäni sillä hetkellä annoin. Voisitko sinä löytää vaikka uuden harrastuksen mistä aloittaa? Mene rohkeasti uusien ihmisten joukkoon ja pyri käyttäytymään sen mukaan mitä aidosti syvällä sisälläsi olet. Huomaat saavasi ystäviä, hyväksyntää ja se kaikki on aitoa ja vilpitöntä, koska sinä olet sitä mitä oikeasti olet, et sitä miksi ympäristö sinut on muokannut.

Ole valmis pitkään prosessiin. Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Muista iloita pienistäkin muutoksista sillä ne ovat välietappeja matkallasi kohti lopullista päämäärääsi.

Itsetutkiskelu ja oman itsesi tunteminen on siis lähtökohta. Sen jälkeen tulee oma vahva tahto muuttua siksi kuka oikeasti olet. Tämän jälkeen tarvitaan sisua, päämäärätietoisuutta, onnistumisen iloa pienistäkin asioista ja lannistumattomuutta mahdollisista negatiivisista kokemuksista sekä paljon aikaa. Matka tulee olemaan antoisa. Muista, että sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin sinä olet. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä sinä itse aidosti ja vilpittömästi olet. Älä yritä muuttaa itseäsi sellaiseksi kuin ympäristö haluaa vaan ee matkaa kohti omaa sisintä itseäsi. Onnea matkaan joka tulee olemaan ovi parempaan ja onnellisempaan elämään. Onnistut kun niin päätät ja uskot itse siihen mitä olet tekemässä.

Hei!

Minulle kävi samoin ja kun menin vielä naimisiin miehen kanssa, joka jatkuvasti haukkui mua rumaksi yms. mä olin todella rikki. Mutta kun erosin tapahtui ihme. Olin aina uskonut Jumalaan ja usko Jeesukseen sai minut parantumaan haavoistani ja itsetuntoni parani ja huomasin uskoneeni valheita koko elämäni. Oikeasti olen ihan ok näköinen ja muutenkin. Ihana oli vapautua noista valheiden verkoista. Aloitin katsomalla peiliin ja sanomalla, että mä olen ihan ok ja kaunis. Kyllä oli vaikeaa. Ja että Jumala rakastaa minua tällaisena kuin olen ja hän on minut luonut juuri sellaiseksi kuin minun pitääkin olla. Suosittelen sinua katsomaan TV7 ohjelmaarkistosta ohjelmasarjaa Joyce Meyer - Iloa arkeen. Siinä on nainen, jolla on ollut ihan järkyttävä elämä ja hän on nyt yksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, julistaa käytännönläheistä evankeliumia Jeesuksesta ja kertoo rehellisesti omista kivuistaan ja kasvuistaan. Sieltä olen saanut sellaisen uuden suunnan elämääni. Tsemppiä. Sä oot kaunis ja ok!

Harrastus jossa olet hyvä. Aloita joku uusi tai ota joku, mitä olet harrastanut jo aiemmin ja keskity siinä olemaan paras (ei verrattaessa muihin välttämättä). Aseta tavoitteita ja palkitse itsesi tavoitteiden saavuttamisen jälkeen.

Tämä on ainakin itsellä auttanut. Keskityn niin vahvasti omaan harrastukseeni ja olemaan siinä äärimmäisen hyvä, että se mitä muut sanoo/tekee sillä välillä on ihan sama.

Se, että jossain pystyy unohtamaan kaiken muun ja keskittymään siihen yhteen asiaan niin vahvasti, tulee leviämään muillekin elämän osa-alueille, kun opit tunnistamaan sen tunteen mikä harrastukseesi liittyy. Tunnistuksen jälkeen, oppii käyttämään tuota tunnetta "puskurina" tai "kohottajana" ja vaikuttaa itsevarmemmalta, joka taas suoraan on verrannollinen siihen, miten muut näkevät sinut. Jonka jälkeen alat itsekin tuntemaan itsesi paremmin rennoksi ja varmemmaksi. Ryhti ja miten kannat itsesi vaikuttaa varmasti asiaan myös. Eli ei muuta kuin nokka kohti elämän haasteita! :)

Kaikki lähtee siitä, että on ylpeä olla oma itsensä!

Pitkään jatkunut kiusaaminen lapsuudessa jättää jälkensä.

Minua kiusattiin koko ala-asteenajan, kiusaaminen alkoi uudelleen ammattikoulussa.

N.18- vuotiaana pääsin sillä tavalla asiasta yli,etten ajattele kiusaamistani, enkä ole katkera kiusaajilleni, mutta ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteesta en ole päässyt eroon.

Jumalaankin aikoinani uskoin ja häntä rukoilin, mutta eipä siitäkään mielikuvituskaverista apua ollut.

Kannatata keskittyä niihin asioihin, joista saa sisältöä elämään.
Mieti, mikä Sinulle on tärkeää ja mitä elämältäsi haluat, ja yritä elää sen mukaan
mahdollisuuksiesi rajoissa tietenkin.

Jos mahdollista, kannattaa kokeilla toista psykologia tai muuta keskustelukumppania, aina ei henkilökemiat kohtaa ja psykologeissakin on kaikenlaisia törppöjä.

MINUA KIUSASIVAT ANOPPI JA MIEHEN SISKO: INHOTTAVAA AIKAA OLEN ELÄNYT MENI ITSETUNTO JA KAIKKI LIHOIN MUODOTTOMAKSI TULIN HYVIN ARAKSI JA ALOIN USKOMAAN ETTÄ OLEN TÄYSIN IDIOOTTI JA TYHMÄ.

Moikka Sinulle !

Psykologilla käynnit ois yksi vaihtoehto , jos ei toisella käynti onnistu , ja jos olis
mahdollista vaihtaa , sitte toiselle .... mutta mutta , jos kovasti sieltä
odottaa , ja sitte ei tulekkaan toivottua tulosta .... pettymys voi olla suuri ....

Riippu ihmisestä , kuinka on valmis jakamaan asiansa ventovieraan , mutta vastaavan kokeneen kanssa ... siksi paras apu vois olla vertaistuki , läheltä ja myös kaukaa .... kyllä vielä kuiten löytyy ihmisiltä inhimillisyyttä , jotka aidosti
haluavat auttaa toista " tukevalle maankamaralle " ..
..... täältäkin varmaan sellasia löytyy .....

tsemppiä sinulle ...:)

Aina kannattaa muistaa, että toisen iva voi olla vain kateutta. Eli sinussa on jotain muuta sellaista, josta ollaan kateellisia. Sisäinen vahvuus? Jokin asia kuitenkin. Siitä ollaan kateellisia ja koska sinua halutaan satutaa, lyödä itsetuntosi maahan, niin ulkonäkö on varma keino saada toinen murtumaan...vajoamaan, katoamaan. Ole vahva kaikkien vaikeuksien keskellä ja muista, et koskaan ole yksin. Jossain on ihminen/ sielu, joka ajattelee juuri sinua kaikkein vaikeimmalla hetkellä. Joillekin se on Jeesus, joillekkin kaksoisliekki, joillekkin Buddha...jne. Itselläni auttoi kaksoisliekki, tai ihminen, jolla sama kohtalo. Muista, luota itseesi. Olet juuri tuollaisena hyvä. Ihmisenä jokainen on arvokas. Älä kuuntele mielipiteitä ulkoisista ominaisuuksista, vaan porskuta eteenpäin. Sinun iässäsi olin tuore äiti, lapsi antoin varmuuden, että olen äitinä mitä parhaimpia.
Ammattiauttajat....ei niistä ole apua. Kaiken kokenut, kaiken nähneenä voin sanoa, että sinä itse tiedät mikä sinulle itsellesi on parasta ja hyvää. Sinussa on voimaa ja rohkeutta, olet totuudellinen ja tiedän, olet loistava ystävä joskus jollekin. Sinunlaisiasi tämä maa tarvitsee. Olen sen omassa elämässäni nähnyt. Pois uhrin roolista, pois liiallisesta killteydestä. Sinulla on oikeus elää ja olla sellainen kuin olet!

Rakasta itseäsi, olet sen arvoinen. Toivon sinulle kivikkoiselle elämänpolullesi paljon rakkautta, paljon pieniä iloja. Välillä normistikin elämässä tulee olla nousuja ja laskuja, parempia ja hunompia hetkiä. Tasainen elämä laittaa ihmisen tutkimaan muita ja arvostelemaan muita, ja sinä et ole sellainen. Uskallat. Toivon sinulle vielä enemmän voimaa jaksamiseen. Älä enää kuuntele muita, kuunele itseäsi. SOME-maailma on kylmä ja karu, älä vietä liikaa aikaa siellä. Ihmisiä tulee katsoa silmiin, ja tiedän...sinulla on kaunis katse. Silmät eivät valehtele koskaan, rehelliset ja herkät ja satutetut (sielu =) silmät ovat kaikkein kauneimmat.
Mukavaa loppuelämää.

Sanompa aluksivanhan,viisaan äitini neuvon..hän sanoi,ei kauniinkaan kakka kaunista katseltavaa ole.Olen itse ollut koulukiusattu koko kouluvuosieni ajan,onneksi tuosta on aikaa jo kauan.Siskoni on vuosikymmenienajan myrkyttänyt mieltäni ja itsetuntoani siinä määrin että usein ,vielä nytkin se vaikuttaa elämääni tämän ikäisenä.Hänen mielestään en koskaan en mitään asiaaa ole osannut tehdä oikein.
Muista tämä että joka aamu kun heräät,katso peiliin ja vaikka sieltä katsoisi vaikka kuinka väsyneen näköinen ,sano hänelle huomenta,hymyile ja sano olet kaunis...sillä olethan kaunis sisältä ja varmaan kasvoiltasikin.Olen 64v enkä vielä ole rumaa ihmistä nähnyt,sillä kauneushan on katsojan silmässä :)Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan,ihmettelenkin miksi ulkoista kauneutta palvotaan kun kuitenkin se sisäinen kauneus tekee ihmisestä kauniin.Olet vasta nuori 24v,koko elämä edessäsi,toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi.Kun masentaa lähde ulos,katsele luonnon kauneutta,olet osa luonnon kauneudesta

Siskot voi olla todella pahoja kiusaajia vaikka ovat muka sukurakkaita omasta mielestään.

Siitä on hyvä lähteä, että tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Kiusaajilla ym. epärehellisillä ihmisillä tämä tietämys on kadoksissa.

Itse en harrasta valehtelemista. Olen huomannut, että aikuisetkin ihmiset osaavat valehdella ja ajaa omaa etuaan esim. kiusaamalla, valehtelemalla, ym.

Aikuisetkin ihmiset osaa kiusata. Jotkut ihmiset osaa olla aika julmia eivätkä pelaa peliä aina niin rehellisin keinoin.

Ei pidä yleistää. Hyviäkin ihmisiä on olemassa. Aika nopeasti huomaa kyllä millainen ihminen on kyseessä.

Heippa!
Tsemppiä vaan sinulle olen kokenut itse saman ja nyt joudun sivusta seuraamaan
tyttäreni kiusaamista! En voi sinulle muuta ohjetta antaa kun kovetat itsesi ja annat
ulkonäköösi liittyvien kommenttien mennä ohi korvien,sillä minä olen selvinnyt!
Ihmiset jotka kommentoivat toisten ulkonäköä eivät luultavasti ole tyytyväisiä omaansa.Tämänpäivän koulun kiusaamaton linja on ihan suurta huuhaata!
En tiedä liekö tästä apua,mutta ainakin tiedät ettet ole asiasi kanssa yksin!!!

Itseäni kiusattiin vastaavasti koko peruskoulu ja ammattikoulu ja se kyllä on jättänyt jälkensä ja näkyy arjessa edelleen suhtautumisina tietyntyyppisiin ihmisiin ja muihin asioihin.. itsellä ikää vajaa 30v saliharrastus on tuonut itsetuntoa takaisin vuosien varrella roimasti :) ihmisten on helppo aina väittää, että älä välitä ja ole vahvempi kuin he ym muuta skeidaa, kun eivät tiedä kuinka paljon se yksilön elämään vaikuttaa.. tsemppiä ja jaksamista. harrastukset auttaa paljon :)

Minullakin oli itsetunto riekaleina sinun ikäisenä. Ulkonäön kanssa minulla ei ollut ongelmia. Tunsin vain itseni rumaksi sisältä päin.

Ajatteletko liikaa mitä muut ajattelevat. Onko sinulla perheessä joku ihminen jonka kanssa tunnet saannesi hyvät rajat nuorena vai oletko saanuut päättää/rajoitettu liikaa?
Sillä sillä on paljon merkitystä oletko saanut tuntea että rajojilla annetaan rakkautta.
Onko maailmassa huonoja ihmisiä?
Millaisten ihmisten kanssa liikut? Vaimmaisten kanssa oppii paljon välittämään sisäisestä kauneudesta.
Luulevatko ihmiset/ sinä olevasi muiden yläpuolella eli haluatko olla muita ylempänä täydellisellä ulkonäöllä? Eihän kukaan loppujen lopuksi katso ulkonäköä?

Yksinkertaisesti::))

ELÄMÄ OPETTAA..

Ryhdy poliisiksi,tai ala jakamaan pesää kaikille.Niin ne muutkin tekee.

Moi, itse aikoinani tein näin:
menin kph peilin eteen ja kehuin itseäni. Esim mukavat kulmakarvat, kasvojen muoto sopusuhtainen, jne... Siinä tulee samalla tutustuttua omiin kasvoihin ja oppii korostamaan meikatessa parhaita puolia. Moni kaunotar on itseasiassa aika taviksen näköinen ilman meikkiä. En väitä, että meikkaus olisi se tärkeä juttu, mutta jos tarvitsee jonkin jonka taakse piiloutua muiden ihmisten edessä, tämä toimi minulla. Nyt voin toki mennä ja menenkin kauppaan tukka ponnarilla ja kasvot sateesta märkinä. Ei haittaa. Mutta joskus haittasi. Toinen asia minkä tein oli seuraavanlainen: kuvittelin eteeni paksun, mutta läpinäkyvän seinän. Ajattelin, että kaikki paha ja uhkaava kilpistyy seinään. Seinän läpi ja taakse pääsee vain minun luvallani ja avullani. Näin valikoin itse kohtaamani ihmiset. Alussa seinän läpi ei päässyt kukaan, nyt sentään aika moni, kiusaajani eivät vieläkään. Ajattelen, että eivät pääse koskaan. Tsemppiä!!

Mulla on samantyylinen tausta. Mua kiusattiin ala-asteella ja yläasteen kasin ja ysin ajan lähes päivittäin kuulin kaikennäköistä. :)

Myöhemmin sitten oli paljon miehiä ja hyväksynnänhakua. Mä oon viime aikoina tajunnut, että omat syyni tähän ulkopuolisuuden tunteeseen oli siinä, etten koskaan kokenut kuuluvani porukkaan. Oon luonnoltani sellainen ihminen, että mut "pitää" pyytää mukaan ja mulla pitää olla tunne, että olen haluttu. Silloin vain yksinkertaisesti toimin parhaiten. Kun tämän hyväksyin, lakkasin hakemasta tällaisia ns. kutsuja. Totesin, että maailmassa on riittävästi asioita ja ihmisiä, jotka haluavat viettää kanssani aikaa.

Mene sinne, minne sydän huutelee. Se vaikeus on siinä, että jos kaipaa esim. tällaista kutsua, on valmis hyväksymään ns. kaiken, sen huononkin. En tiedä millainen ihminen olet, mutta tää on yks näkökulma asiaan. :)

Tässä on tapahtunut kaikenlaista, mutta viimeistään tämä, ettei minua itseäni määrittele se, että haluaako joku olla kanssani vai ei, sinetöi loputkin. Pärjään ihan hyvin itseksenikin. Nautin asioista melkein enemmän ilman mitään muiden ihmisten vaatimuksia ja säätöjä :D

Tutustu itseesi, mikä tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä. Vietä aikaa YKSIN. Koska silloin jää se muiden miellyttäminen pois. Silloin sun on pakko viihtyä itsesi kanssa. Uskalla kokeilla uusia asioita, kun siltä tuntuu. Aina voi perääntyä (toivon?), jos joku asia ei tunnukaan enää hyvältä. Jos oot sellainen, että asiat täytyy viedä loppuun, etkä koe voivasi lopettaa kesken, hyväksy se osaksi itseäsi. Opettele siinä tapauksessa tuntemaan ne ns. ensimmäiset fiilikset, joita joku tilanne herättää.

Muuta en tähän hätään osaa sanoa. :) Saa laittaa privaviestiä, jos tuntuu siltä. :)

Jotain samansuuntaista tapahtui itselleni nuorempana, joten jollain tasolla pystyn asettumaan tilanteeseesi.

Itselleni tuo helvetit alkoi jo alalkoulusta, ja sitä kesti siihen asti kunnes pääsin paikkakunnalta aikuisiällä pois. Kun sitten sain jätettyä taakseni kaiken sen paskan minkä läpi olin joutunut elämään, ja sain olla jonkin aika arauhassa ja rakentaa omaa elämääni ilman menneisyyttä - aloin löytämään iloa elämääni.

Kun tapasin ihmisiä, huomasin etteivät he olekkaan kaikki pahoja tai ilekitä, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja pikku hiljaa rakensin oman elämäni sille pohjalle.

Olen kuitenkin edelleen varsin arka, ja pelokaskin jossain määrin, koska vajaan puolet elämääni jouduin elämään alituisessa pelossa ja kiusaamisen alla.

Jos sinusta tuntuu vaikealta, suosittelen maiseman vaihtoa, ihmisten vaihtoa, ja jatkat elämääsi uudessa paikassa. Jätä kaikki se ikävä taaksesi, ja aloita uudelta pohjalta - Takaan että sieltä löytyy ihmisiä jotka ottavat sinut avoimesti vastaan, kun annat siihen mahdollisuuden.

Sinulle "Nainen24"

Hakeudu harrastuksiin, jossa saman henkisiä / terveluontoisia ihmisiä (partio, seurakunta, kaupungin kerhot, urheiluseurat jne.).
Sieltä luulisi löytyvän juttuseuraa ja uusia kavereita. Jos ei, niin vaihdat vain harrastusta.

Turhia paskanjauhajia, valehtelevia juoruajia ja pahanolon kylväjiä riittää nykyisin yhä enenemässä määrin, näinä turhamaisuuden, ahneuden ja itsekeskeisyyden aikoina.
Lahjattomat ihmiset nälvii muita huonon itsetuntonsa vuoksi. Se osoittaa ettei heillä ole kaikki hyvin itsellään.
Sanontakin kuuluu: "Kukaan ei huonompaansa herjaa"

Arvosta ja ota huomioon vain sellaisten ihmisten sanomisia, joita itse arvostat. Lierojen aivopieruille on aivan sama ...

Kärsimäsi vääryys jättää jälkensä. Sinä et voi sitä korjata ...tehtyä ei saa tekemättömäksi. Miksi Sinulle..Miksi ei jollekkin toiselle ? Ajattele sitä toista ,joka olisi joutunut kärsimään saman asian. Onko sittenkin parempi ,että se helvetti iski sinuun..Sinä tiedät miten paljon se sattuu...miten paljon se loukkaa. Kestäisikö joku toinen sen? Ei kestäisi ilman seuraamuksia. Huono itse tunto. Lyttyyn lyöty tulevaisuus..Kärsimys jolla on monet kasvot. Mutta kuitenkin ,voit nousta sieltä...nähdä aurigon ,ja nähdä sen kirkkaammin kuin ne toiset...koska sekään ei ole Sulle itsestään selvää. Kunnioitat ja arvostat tavallisia asioita enemmän, kuin ne muut...se on Sinun lahjasi, jota tulet käyttämään loppuelämäsi. Tee asioita jotka tekevät Sinulle mieli hyvää. Tee asioita ,jotka tekevät Sinut Onnelliseksi. Muista sanonta ,en ole Ruusu mutta kukka kumminkin. Rakasta itseäsi sillä joku muu voi rakastaa Sinua Enemmän ,kellokukkana koska se joku Rakastaa kellokukkaa enemmän. Ole oma itsesi...sellaisenaan kuin olet. Jokaisella meistä on jotakin kaunista ,ja myös hyvää, koko persoona ratkaisee. Tiedän ja Toivon että ymmärrät että Sinä olet ainut laatuinen...sellainen jota ei joka oksalla olekkaan. Usko minua Rakasta Sitä pakettia ,joka olet; joku aukaisee sen ..eikä vaihtaisi sitä siihen ruusuunkaan. Näin on ,ja näin sen pitää ollakkin, olet ainut laatuinen täällä maaailmassa.Mene eteenpäin ,ja hymyile...koska elämä hymyilee Sinun kanssasi.

psykologi nämä vihon viimeinen ratkaisu, ihan yliarvosteetuja ja kuuntelioita. itse koen että itse en ole saanut mitään irti näistä kyseliöistä. itse halusin vastauksia kysymyksiin en enään lisää kysymyksiä ilman vastauksia, ite olin vielä enemmän ulkeutunut ja hajalla kun kävin.

suomi toimii lääketsemis politiikalla, ja sen huomaa. työnnetään purkki kouraan ja tuumataan että jos ei auta pilleri niin on sitä vahvempaakin.

kyllä sitä on hyvä olla tiilia tallaallaa... ilman syytä.

vertais ryhmät on täynnä avopolilaita ja narkareita, kiitos matkasta sinne

Minua kiusattiin koulussa ulkonäköni vuoksi ja myöhemmin vaikka se onkin korjautunut, olen syrjitty sen vuoksi, että käyttäydyn pelokkaasti koulua muistuttavissa tilanteissa. Hyvin vaikeaahan se oli, käytin rahaa ja ammattilaisten apua saadakseni ulkomuodon kohdalleen. Sen jälkeeen on vain ollut tärkeää opetella luottamaan siihen, että kyseiset toimenpiteet todellakin auttoivat. Yritän myös keksiä muuta sisältöä elämääni kuin peiliin tuijottamisen tai ulkonäöstä ja muiden ihmisten mahdollisista ajatuksista stressaamisen. Keskityn enemmän työntekoon, eläinten ja lasten kanssa seurusteluun (eivät arvioi ulkonäön perusteella, vaan sen miten hyvä tyyppi olet). Parissa kymmenessä vuodessa olen ehtinyt jo aika pitkälle, vietän aikaa niiden ihmisten seurassa jotka ovat minulle tärkeitä, enkä enää tuhlaa aikaa ja yritä kelvata niille, joilla on mahdottomia vaatimuksia.

et ole yksin, täällä on toinen ja vielä samanikäinenkin nainen.
itsellä todellakin meni niin pahaksi että peruskoulun " helvetin " jälkeen vaihdoin toiselle paikkakunnalle ammattikouluun, siellä piti olla uusi alku uudet ihmiset, sama helvetti jatkui, kävin koulua 3kk ja päätin etten jatka, en saanut mitään tukea tai apua, kaikki syyttivät minua, en ole sen jälkeen voinut palata enään koulunpenkille, kärsin paniikkihäiriöstä, en pysty luottamaan ihmisiin enkä voi olla tilanteissa missä on paljon vieraita ihmisiä, olen oikeastaan hyvin epäsosiaallinen, olen menettänyt kaiken uskon ihmisiin. olisi kiva jutella sähköpostitse joskus? puhuminen ja kirjoittaminen mulla on auttanut. vaikkakaan "ammatti" ihmiset ovat olleet yhtä hirvitä kun ne kiusaajatkin. nyt elämäni on ihanaa, minulla on perhe, ja rakastava aviomies, mieheni oli pelastukseni, ja hän on perheeni lisäksi ainoa " ns vieras " kelle pystyn puhumaan, ja kehen pystyn luottamaan. että kyllä se elämä kirkastuu, kuhan pysyy lujana, ja jaksaa OLLA OMAITSENSÄ, muiden mielipiteistä välittämättä.

Olen saanut kiusaamisen ja sen helvetin takia lujan luonteen, ja voin jopa olla kiitollinen että nyt tunnen olevani vahva ihminen jota ei voi loukata mikään.

ole oma itsesi, kyllä säkin onnen löydät, ihan varmasti, älä luovuta, äläkä välitä muista. kaikilla meillä on oikeus olla täällä.

Minua kiusattiin kanssa..kävin ammattiauttajalla ja se auttoi..lähtö kohta: sullakin on oikeus olla täällä ja ihan omana ittenäs. Sain itsetuntoa rupesin treenaamaan..olen vahva ja jos joku kenkkuilee se saa nykyään takasin..olen saanu olla ihan rauhassa

On kokemusta huonosta itsetunnosta jo lapsuudesta asti,
olin ainoa tyttö perheessä jossa oli vain poikia liuta,
varsinki lähinnnä saman ikänen veli oli aina taisteluasemissa kanssani , siinä tytön sisu vain kasvoi pitämään puoliaan kinastellessaan suuren poikaluman keskellä,
vaikka tunnustan jäi huono itsetunto pitkäksi aikaa elämää varjostamaan, koska aina olin jotenki heikompi kuin pojat,
nooooh,
siihen oli pakko löytää lääke, joten mun oli pakko alkaa tutustua omaan itseeni aikuisella jällä, aivan alkutekijöistä,
aloin pohtia mikä minussa on huonomapaa kuin muissa naisissa ja ihmisissä,
aloin tehdä kaikenlaista mitä muutki tekee, siis kehitin ja kokeilin omia saavutuksiani,
yllätyksekseni huomasin että saavutin paljon enemmän kuin moni muu samassa asemassa oleva,
siitä pikkuhiljaa heikko itsetunto katosi taivaan tuuliin,
aloin ompeleen vaatteita, kävin ompelukursseja, aloin maalaamaan tauluja, hups, niistä tuli yllättävän kauniita, opettelin laittamaan hyvää ruokaa, perhe tykkäsi, tietenki kävin töissä, tein työni huippuhyvin, olin paras usein tekemisessä, joten huomasin etten ole sen huonompi kuin kukaan nuukaa täällä yhteiskunnassa,
jos vielä joku vähätteli, kestän sen hyvin koska itse tiedän että olen jopa parempi kuin se vähättelijä,
siis neuvoni on
tutustu omaan itseesi ja tee pieniä askelia eriasioitten ja tekemisten suhteen,
kokeile mihin todella pystyt, tulet yllättymään, olet paras kaikessa mihin ryhdyt,
ole armollinen itsellesi,
huomaa myös oma kauneutesi, sillä ihminen on kaunis, vaikka itse luulee toisin, " terveys on kauneutta " sopii kaikkin ihmisiin,
jo alotus kertoo lahjakuudestasi paljon, olet hyvä ja tulet olemaan hyvä,

alota aivan alusta tutustumaan itseesi, aivan fyysiseltäki tasolta, katso onko sinulla kaikki jäsenet tallessa siitä se alkaa ,
kokeile kaikkia,

olen sitä mieltä että ketään ei voi kiusata....kiusattu itse antaa siihen mahdollisuuden...jokainen valitsee itse ystävänsä ja jos joku käyttäytyy sillä tavalla sinua kohtaan..että tunnet itsesi kiusatuksi...voi aina haistattaa vitun..ja etsiä todellisia ystäviä..siis nämä paskanpuhujia ja itseensä pettyneitä idiootteja väliinputoajia..kommunisteja.. narkkareita... homoja ...alkoholisteja..yleensä nämä kiusaajat ovat täysin raakileita ihmisinä.. puupäitä..tyhmiä..elämä on sitä että yleensä jo luonto ja ympristo poistaa näitä epäkelpoja ykiloitä...ihmiskunta jalostuu joka vuosi sata lisä..raamatun lähimmäisen rakkauden kun opettelee ulkoa niin osaa ymmärtää näitä puupäitäkin..

Naisilla varmaan helpompaa kun avaavat vain reitensä.

Mutta miehillä vaikeampaa eli kiusaajille tulee antaa kunnolla kuonoon. Kaikille kiusaajille tulee jossain elämänvaiheessa vaan antaa nyrkkiä, niin kyllä se siihen kiusaaminen loppuu.

Näin se kiusaaminen saadaan nollatoleranssiin kun kiusaajille annetaan takaisin samalla mitalla.

Olennaisintahan hyvä itsetunnon kannalta on muistaa sanat nää: Lisääntykää ja täyttäkää maa. Älä siis anna ajatustesi pyöriä oman olemuksesi ympärillä vaan ole täysin keskittynyt siihen tehtävään joka sinulle on naisena annettu.

Tämä vaatii myös sitä, että rakastat lapsia ja haluat kasvattaa heistä hyviä miehiä ja naisia, hyviä kansalaisia.

Tässä on hyvän elämän abc. Ota tai jätä.

http://www.tv7plus.fi/vod/player/?program=34551

Yksinäinen puu kasvaa vahvemmaksi. Et jäänyt keskinkertaiseksi, kuten kiusaajasi.
Aikaisemmin joku suositteli katsomaan Joyce Meyeria, aivan mahtava nainen, joka osoittaa sen, että menneisyyttä ei pidä hautoa, vaan elää sen yli.
Anna anteeksi, kiitä, kun tarpeen. Elämä kantaa.

Rakas ystävä. Henkisesti terve ihminen ymmärtää, minkä "helvetin" olet käynyt läpi. Kaikki kokemasi voi jäädä vaikkuttamaan mielen alueellesi, jos itse sallit sen. Voit kuitenkin vapautua siitä pyytämällä rukouksessa apua Jumalalta. Hän on kaikkivaltias ja parantaa sairaita ilman määrää Pyhän Henkensä kautta. Kun ihminen luovuttaa elämänsä Jumalalle ja pyytää synnit anteeksi, Pyhä Henki asettuu ihmiseen asumaan. Jumala alkaa henkensä kautta eheyttää ihmistä niin hengen, mielen kuin ruumiin alueella.
Tyttäreni oli koulukiusattu ja kärsi suunnattomasti. Apuna oli koulukuraattori, opettaja ja kävimme myös isän kanssa koululla neuvottelussa. Kiusaaminen ei tapahtunut ainoastaan koulussa, vaan myös vapaalla, kun tyttö oli ulkona kartsalla. Lopulta hän ei mennyt enää ulos, vaan jäi sisälle suremaan ja kävimme kerran psykiatrilla. Parhaan avun tyttö sai kuitenkin minulta, äidiltään, joka olen antanut lapsille hengellisen kasvatuksen ja opettanut rukoilemaan.
Tyttö selvisi ilman masennuslääkkeitä. Päästyään koulusta ja valmistuttuaan ammattiin lähihoitajaksi, on hän vuosien saatossa voinut olla tukena monille koulukiusatuille ja sairaille. Kärsimys vahvistaa ihmistä ja monista tulee toisten auttajia. Etsi itsellesi auttaja ja ala rukoilla. Varmasti apu tulee. Ei aina ihan heti, mutta ole kestävä.

Itsellä kanssa koulukiusaamista takana ja itsetunto oli silloin nollissa.
Itsellä itsetunto nousi armeijan aikana, kun pääsi vaihtamaan maisemaa ja tapasi uusia ihmisiä, eikä nähnyt enää samoja vanhoja naamoja. Siellä sitten huomasi, että ei olekaan mikään luuseri, päinvastoin. Tulin erittäin hyvin toimeen tupakavereiden ja muidenkin kanssa. Pärjäsin hyvin kaikissa asioissa, eikä ollut ongelmia.

Toinen asia, mikä on kohottanut itsetuntoa, on saliharrastus. Treenien jälkeen tulee aina hyvä fiilis, kun saa treenata kavereiden kanssa ja huomaa, kuinka saa lisää voimaa ja tuntuu hyvältä kun on hyvässä fyysisessä kunnossa. :)

Itse olen ainakin rohkaistunut merkittävästi niistä koulukiusaamisajoista. En pystynyt ikinä tekemään kenellekään tytöllekään aloitetta, kun tunsin itseni ihan p*skaksi ja rumaksi. Nyt kun itsetunto ja itseluottamus ovat kohontuneet huomattavasti, niin olen pystynyt tekemään naisillekin melko hyvin aloitteita. Jopa minullekin on tehty aloitteita, että en mää ihan p*ska taidakkaan olla :)

Hei!
Minun vinkkini sinulle on, että ryhdy huolehtimaan itsestäsi! :) Liikuntaa, terveellinen ruokavalio, hyvät ihonhoitotuotetteet, sipaisu meikkiä, kampaajalla käynti ja tukka kuosiin ja koko vaatevaraston uusiminen. Kauniita, naisellisia vaatteita. Kun näet, miten kaunis voitkaan olla myös ulkoisesti (vaikka sisäinen kauneus on tärkeämpää), niin itsetuntosi kohenee itsestään! :) Ja muista, positiivinen asenne ja suuri hymy! :) Opettele nauttimaan elämän pienistä asioista! :)

Oletko kuullut Mindfulnessista? Kannattaa tutustua aiheeseen. Yksinkertaiset harjoitukset auttavat sinua hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet ja keskittymään tähän hetkeen.

Been there don that... Juu suomi on vittuilijoiden ja paskahattujen paratiisi.. Helpoin toimiva vastaus sulle.. Lähe ulkomaille leiki siellä miesten kanssa tule takaisin hyvällä itsetunnolla.. Jos menee ihan päätyyn asti mene naimisiin ulkomaalaisen kanssa.. Niin tein itse enkä ole päivääkään katunut..

Ps kierrä noi muslimi maat kaukaa ei hyvä kulttuuri vapautta rakastavalle nykyaikaiselle naiselle.

Olen 31 vuotias nainen tällä hetkellä, ja minuakin on koulukiusattu yms. Minulla on mennyt itseni eheyttämisessä nyt kaikkiaan 12 vuotta, palanen kerrallaan loksahtanut paikoilleen ja tämä eteneminen omassa identiteetissä jatkuu. Toisaalta onko sitten "valmista" ihmistä edes olemassa, jos on niin "henkinen kasvu" on täytynyt pysähtyä!
Olen kärsinyt huonosta itsetunnosta, huonosta minäkuvasta aina lapsena ja nuoruudessani että aikuisenakin (koin olevani erilainen ja ruma) ja ilmankos vedin puoleeni myöskin kiusaamista. On helppo kiusaajien kiusata ihmistä jolla huono itsetunto! Oivalsin kymmenisen vuotta sitten mm. tämän seikan, kun itseäni kokoilin. Että siis minulla itsellänikin oli osuutta asiaan. Tosin, eihän se siitä huolimatta ketään koskaan oikeuta arvostelemaan ja kiusaamaan. Kiusaajillahan itsellään on erittäin huono itsetunto ja peittävät sen mm. tällä toiminnalla. Olen ymmärtänyt, että elämä kyllä opettaa ihan kaikkia ihmisiä ja hekään eivät kasvamisen mahdollisuuksiltaan välty! Niin kiusatut kuin kiusaajat ovat samassa elämän koulussa.. Koitin tuossa myöskin kertoa samalla sen minkä olen oivaltanut, että kiusaajien rooli on myöskin tuoda kiusatuille esiin heidän omat ajatukset omasta itsestään. (en puolusta kiusaajia) Joskus emme kuule omia negatiivisia ajatuksiamme itsestämme ennekuin joku toinen valitettavasti joutuu ne kertomaan! Tämä ei ole aina mukavaa.. Se teksti jota tod näk jokainen mielessään itselleen päästelee, on se ulkonäkö tai mikä tahansa, ei ole kovin ystävällistä puhetta! Tähän puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, ja "ohjelmoida" ajatuksensa positiiviseen sävyyn itsestä. Se tulkinta joka "osuu" on sinun tulkinta itsestäsi, eikö vain? Miksi sinulla olisi sen paremmin lupaa arvostella itseäsi kuin toisellakaan? Tämän kysymyksen olen itsellenikin esittänyt monet kerrat! "uudelleen ohjelmointi" vie oman aikansa..Anna itsellesi positiivista palautetta ja iloitse jokaisesta pienestä askeleesta kerrallaan! Kiinnitä huomio omiin neg ajatuksiin, ja mieti miksi arvostelet itseäsi? Liittyykö siihen ehkä joku kokemus elämässä aiemmin, josta olet tulkinnut itseäsi negatiivisesti tms. Ja tuosta ulkonäöstä.. Kuka voi edes määritellä sen, onko joku kaunis? Miten se voidaan määritellä? Riippuu keneltä kysyy.. Älä kysy sitä keneltäkään! Se pitää itse kokea, sisäisenä kauneutena. Kauneus ei ole koskaan todellisuudessa ulkoista, se on katoavaista niin kuin kehommekin! Sen sijaan sisäinen kauneus on ikuista, koska olemme henkisiä olentoja todellisuudessa, jotka ovat tulleet tänne Elämän matkalle ,sisäiselle matkalle. Olen itse saanut oikean tulkinnan itsestäni ja elämästäni itsetuntemuksen ja sielutietoisuuden tiedostamisen kautta (olen kiitollinen!) ja tämä vie minua koko ajan eteenpäin. Ota rohkeasti vain selvää itsestäsi, todellisesta itsestäsi! (netti, Tv-dokumentit, kirjoja ja kursseja on pilvin pimein) ja tässäkin tulee silti kuunnella itseään, mikä "tie" sopii juuri sinulle parhaiten! Suurin osa ihmisistä eivät ole tietoisia henkisestä olemuksestaan, ja se on ihan ymmärrettävää jos koskaan kukaan tietoinen ei ole "osunut kohdalle" ja kertonut, ja sittenkin voi olla vaikea uskoa.. Mutta eikö olisi helpompi toisaalta loogisestikin ymmärtää se, että täällä ei olla vain "sattumanvarasesti " ja tuurilla "tuuliajolla" ? Totuus on kuitenkin lohdullisempi.. Mikään, ei ole sattumaa! Sinä et ole sattumaa!

Älä koskaan välitä muiden ilkeistä kommenteista! Olet yksilö,rakastettava ja tärkeä varmasti monille ihmisille! Jos muut kiusaavat,se on heidän ihmisyytensä pienuutta ja pahuutta! Toivottavasti hekin oppivat ymmärtämään! Keskity elämiseen

Heikot ihmiset kiusaavat muita, he tekevät niin, koska joku on heitä ensin satuttanut. Pää pystyyn, kohta helpottaa!

Karppaa läskisi pois ja yllätyt.

ymmärrä ravintotieteellinen ja liikunta ja itsetyydytys ... omasta puolestani kun tunnustin erilaisia ihmisiä julkisuudessa ja salaa harjoittaa vaginaalista, klitoraalista n. normaalia hiontakulttuuria ja sitten terveysnormit asetettuna sopivasti ...

joo minä hieron itseäni aina tilaisuuden tullen, en harkitse sitä edeltäkäsin, se tapahtuu eräänlaisen uskontopsykologisen iankaikkisuuden saattelemana, ajettelen ettei kiusaaminen ole totta ... kiusaamiseen kätkeytyy viimeinen mahdollisuus muuttaa jos saisi varat ja omaisuuden vaikka muualle, se voi olla selvä sanoma, mistä todella on kysymys... Varat ja Omaisuus .......... KOSSUSSAKO/SOSSUSSAKO

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itsellä samat kokemukset koulussa ja nyt olen 33v todella huonon itsetunnon omaava mies. Sosiaalinen elämä sai niin pahan kolauksen että pelkään edelleen kaikkien ihmisten mielipiteitä. Parisuhteeni ei kestä alkuunkaan ja muutenkin olen aina yksin paria kaukana asuvaa kaveria lukuunottamatta. Psykologit ei tuo apua. Koettu on. Hyvistä kavereista on hyötyä kun kuuntelevat ja on muutakin ajateltavaa kun yksinäisyys. Koulussa nujerrettua itsetuntoa ei voi korjata eikä mitään parannuslääkkeitä ole. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Onneksi olen edes hengissä sillä senkin lähtö on tässä kurimuksessa ollut lähellä. Pidä muutama tai yksikin hyvä ystävä lähellä jolle voi soittaa tai tavata. Se on tärkeää myös sinun tapauksessasi.
Aina parempaa tulevaa kesää sinulle!!!

Noilla kiusaajilla ja nälvijillä se ongelma itsellä.Avuksi kiusatuille niin tee jotain missä hyvä olkoon se mitä vaan ja ihan pienikin juttu auttaa.Kavereista sen verran että etsiä vertaistukea niin siitä tulee voimaa.

Niin pitkään kun itsestäsi luopumatta voit, pysy väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Kerro oma totuutesi tyynesti ja rauhallisesti. Kuuntele myös tyhmiä ja tietämättömiä heilläkin on oma tarinansa kerrottavana. Vältä äänekkäitä ja hyökkäileviä henkilöitä. He ovat piina sielulle.
....
Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua äkillisen epäonnen kohdatessa mutta älä masenna itseäsi kuvittelemalla. Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä. Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Jos kiusaaminen rajoittaa sitä, kuinka paljon liikut ihmisten ilmoilla (kuten minulla), niin kannattaa vaikka ottaa joku harrastus, jossa "pakosta" tapaa ihmisiä ainakin kerran pari viikossa. Tai ota tavaksi käydä kirjastossa tai leffassa tai jossain missä liikkuu ihmisiä ja saa edes lyhyitä kontakteja ihmisiin. Vähä vähältä olen minäkin oppinut suhtautumaan taas "normaalisti" ikäisiini: kaikki eivät halua pahaa, vaikka omien kokemusten perusteella näin on helppo vajota uskomaan. Tässä hieman yli parikymppisenä on ollut ihana huomata, kuinka ikätoverit ovat aikuistuneet ja osaavat suhtautua kypsemmin (tai voihan olla että olen vain sattunut löytämään hyvän porukan...).

Tsemppiä, sulla on koko elämä aikaa löytää onnesi :)

Ps. Olisi myös helpompi neuvoa, jos kertoisit tarkemmin millaisia nuo jääneet jäljet ovat: sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Masennusta? Heikko minäkuva? Jotain muuta?

Hei sinä nainen 24: minä olen 49 vuotias mies ja olen kokenut saman.olen miettinyt asiaa koko elämän ja tullut siihen tulokseen että minun kiusaajilla oli kotona tosi kurjaa.Surullista oli että jouduin kiusatuksi heidän omien ongelmien takia.yksi kiusaajani meni hirteen armeija iässä .toinen kuoli humalassa autolla kolmannen lapsi käveli junan alle.he ovat saaneet tosi kovat rangaistukset tosi kautta.koululla kukaan ei aikuinen ei puuttunut.eikä kysynyt miksi näin tapahtuu kiusaajat olisi pitänyt ottaa hoitoon.itse tuntoni on vahvistunut ja puutun heti jos nään kiusaamista esim.kadulla

huonon itsetunnon kanssa nyt vanhana,



On harmi monen ihmisen kohdalla kun lapsena jo joutuu vähätellyksi ja liian suuten vaatimusten kohteeksi,
usein juuri eroperheitten lapset kärsii eniten, usein äitipuoli tai isäpuoli on toisen lastakohtaa aivan liian julma ja vaativa,
ei ihme jos ihminen saa huonon itsetunnon jo lapsuudesta lähtien,
on ainoa keino tutustua itseensä
ihminen voi olla oikeesti kaunsi sitä iste huomaamatta, voi olla lahjakas opinnoissaan, ja kaikessa muussaki elämän sarallaan,
mutta huono itsetunto kumoaa kaiken,
kun on vähätelty, lyöty lyttyy ihmisenä,
siksi on tärkeää pikkuhiljaa askel askeleelta tehdä asioita missä huomaa itse onnistuvansa verratessaan muihin ihmisiin,
siitä itsetunto kohenee
vahetessaan ikää kun tulee heikko itsetunto katoaa jokseeki kokonaan, ainakaan pienet tuulet ei sinua enään kaada,
totta on omalta kohdaltani, jos sattuu kohtaamaan samaa vähättelyä kuin nuoren lapsena se haavoittaa vielä vanhanaki,
mutta jostain syystä mä toivun aina haavasta, ajattelemalla että tämä on nyt sitä mitä joskus olen saanu kokea,
ja huomenna on taas parempi päivä,
suomessa on paljon, varsiki naisia, on tietysti myös miehiä joilla on huono itsetunto,
oliskohan se jotenki kansan tauti tai meidän geeneissä lyödä toinen ihminen lyttyyn, hymmm,
olemme sairas kansa,

En jaksa lukea koko viestiketjua, joten en tiedä oletko jo näitä neuvoja saanut.

Itse olin koulukiusattu, sitten työkiusattu ja päädyin väkivaltaiseen avioliittoon.Nyt olen 43-v. Kouluna kiusattiin juuri ulkonäöstä ja "lihavuudesta", vasta nyt eheydyttyäni olen huomannut, että olin ihan nätti ja normaalipainoinen tyttö. Nyt olen ehyt aikuinen hyvällä itsetunnolla.

Kiusaajat löytävät ne heikot yksilöt ja pönkittävät huonoa oloaan näiden kautta.

Meissä kaikissa on jotain hyvää. Mieti missä olet hyvä ja etsi esim. harrastus, jossa saat onnistumisen kokemuksia, ne kasvattavat itsetuntoa. Pukeudu niin,miten tunnet olevasi kaunis. Hyväksy se, jos sinua kehutaan (huonolla itsetunnolla on vaikea uskoa kehuja).

Aika parantaa haavat. Etsi mies, joka arvostaa sinua. me kiusatut olemme helppoja uhreja narsisteille. Lähde suhteesta heti jos sinua kohdellaan huonosti.

Kiusaaminen ei olekoskaan kiusatun syy. Te asioista joista saat hyvän mielen. Toivotan sulle hyvää loppuelämää :)

Naisten alusvaatteet ... saa seudun kierrätyksestä ... Naisten alusvaatteet saa ---- tä

Nykyinen kilpailuyhteiskunta syö ihmisen itsetunnon jo varhaisessa vaiheessa kun ihmisiä tai toisin sanoen planeettamme viisaimpia tuotantoeläimiä ruoskitaan tuottamaan vain tulosta isojen herrojen lompakkoihin niin pieninkin vastoin käyminen riittää kompastumaan suoritusyhteiskunnan rattaisiin!

Moottoripyöräjegiläiset eivät kiusaa. Hommaa kone ja liity porukkaan.

Sorry, mutta minulle kyllä ainakin riittää jo. En ihmettele ollenkaan, miksi monet sanovat, että tästä sivustosta on nykyään tullut sellainen herjauspaikka. En vastaa enää teille.

Eurowiisut, ne on euroviisut, mitähän tapahtuu jännittävien vaatekappaleiden ja elastaasi tasolla, kysymmepä vain, jaa

Ei tarvitse enempää pommittaa, RIITTÄÄ JO. Minä olen JO PÄÄSSYT EROON SIITÄ ASIASTA. En vain välitä enää. Kaikista varmin konsti.

Ota silikonit.

Huono itsetunto on valitettavan yleistä naisilla. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja sen vuoksi olen kärsinyt siitä koko ikäni. Asiaa ei kuitenkaan helpota se, että läheiset ja muut tutut yrittävät lohduttaa sinua. Kiusaaminen jättää ikuiset arvet ja se ei jätä hetkeksikään rauhaan, jos on muutenkin herkempää tyyppiä.

Minulla huono itsetunto vaikutti kaikkeen, etenkin siihen, miten näen itseni. En voinut katsoa itseäni peilistä kolmeen vuoteen. Lopulta heikko itsetunto sai minut niin huonoon kuntoon, etten voinut nauraa hyvin pitkään aikaan.

Suosittelen sinulle, että otat sen tärkeimmän ja samalla myös vaikeimman askeleen, psykologin tai terapeutin kanssa jutteleminen helpottaa tuskaasi ja he kuuntelevat, koska heitä kiinnostaa vointisi. Minä olen ikuisesti kiitollinen psykiatriselle sairaanhoitajalleni, joka otti minut vastaan kun olin hyvin heikko ja nyt tilanne on päinvastoin. Se on ärsyttävää, kun ihmisillä on tietyt ennakkoluulot ihmisistä, jotka tarvitsevat terapeuttipalveluja. Mutta tärkein neuvo, jonka voin antaa sinulle on se, että kuuntele itseäsi, et ole tehnyt mitään väärin ja nyt sinulla on oikeus nauttia elämästäsi. Tie on pitkä, mutta oletko valmis taistelemaan onnellisuutesi puolesta?

Tsemppiä, kaikki kääntyy vielä hyväksi.

minä ainakin painun jo naimaan, ehtoopuolelle käntyy tämäkin päivä ja aamulla saa herätä naineena ja saaneena. oh. miten elämä onkin näin antoisaa ja laadukasta. hyvää yötä ja kauniita unia ja jumalan siunausta kaikille. nukkukaahan hyvin ja levollisesti. kiitos kauns ihana.

EN TARVITSE enempää vinkkejä, herranjumala! Ainoastaan tämä vain toimii, etten välitä enää. Ajattelen kaikkia niitä julkkiksia, joita haukutaan päivät pitkään lehtien palstoilla. Se vain oikeasti toimii minulla.

Ilmoitan tämän poistettavaksi, sillä en tarvitse enempää vinkkejä enkä jaksa lukea enää viestejä.

menepä vaikka punttisalille ja tee itsestäs voimakkaanpi samalla alat luottaa itseesi kun tiedät että pystyt tekemään selasta mitä jotkut muut ei pysty. vaikkakin vaan nostamaan isonpia painoja. katsopas salipojuja kävelevät maailman vahvinpana ihmisenä vaikka ei ole käyny kun kolme kertaa puntisalilla . niin nopeesti se toimii ajatteles jos vaikka vuoden jaksaisit käydä nostelemassa.

Voi ap kun tietäisin mitä vastata.. :(

Mutta en tiedä mitä sanoa.. Olen kohta 30-vuotta täyttävä nainen, ja kärsin pahoista itsetunto-ongelmista. Minulla ei ole kiusaamistaustaa, mutta nuoruuden mielenterveysongelmista löytyy syitä sitäkin enemmän, ja tähänhän ei auta ne perinteiset: "sähän olet kaunis nainen ja kiva tyyppi yms.," tai vaihtoehtoisest: i "ota itseäsi niskasta kiinni, ja.."- tyyppiset kommentit... Jos esim. kehun kuulee kaverilta, niin tottakai sitä pitää vaan kaverien suomina kehuina, joita ei voi ottaa todesta, koska olettaa "että siinä se kaveri vaan sanoo tuollaista minun mielikseni..".

Helvetin surkea tilannehan tämä on sinällään, ainakin minun omalta kannaltani, koska itsetunto on nollissa, niin jätän hakematta esim. minua kiinnostavia työpaikkoja, yms., ja oletan että miehet eivät voisi minusta ihan oikeasti kiinnostua noin niinkuin pidemmällä tähtäimellä.. Ironisintahan tässä on se, että jollain (todella oudolla tavalla..??pajunköysi) tiedän olevani aika kivannäköinen ja hauska nainen, mutta kiinnostuneenoloisia miehiä kohdatessani mieleni kusettaa minua, ja sanoo: "sinä et kelpaa kuin korkeintaan kertapanoksi, ei miehet näe minua kiinnostavana, edes ulkonäöltäni..". Tosin jossain sinkku-keskustelupalstoillahan naisen ihannekriteereiksi mainitaan juuri esim. hyvä itsetunto, (ja ei ne miehet toki mielisairastakaan halua.. ;D ) Kuitenkin tiedän, että huonon itsetunnon vuoksi minulla jää elämässä paljon mahdollisuuksia käyttämättä... :(

Ja kyllä, käyn terapiassa, koska tästä tilanteesta on päästävä eroon, tiedän että olen kuitenkin tavallaan ihan kiva ihminen, jolla voisi olla kykyjä monenlaisinkiin asioihin...

nämä kiusaajat ja toisten ihmisten arvostelijat kärsivät todella huonosta itsetunnosta ja purkavat pahaa oloaan muihin.hymyä huuleen niin kiusaajia vituttaa vielä enemmän.t.m47

Helpoin juttu on tietysti et rupeet kantaan puukkoa aina mukana!!!!!

Älä välitä muiden sanoista, vaikkei se helppoa olekaan. Äläkä yritä antaa anteeksi heille, jotka sinua ovat tietoisesti loukanneet. He ovat tienneet loukanneensa sinua, miksi siis sääliä heitä? Ihmisarvo on merkityksetön, jota on turha käyttää moraalin oppina.

Universumin kannalta ulkonäkösi/ajatuksesi ovat yhdentekeviä. Tämän ymmärtäessä oppii nauttimaan elämästä niin paljon, että toivoo muidenkin tajuavan, että miksi pilata toisten elämää, kun oma elämäkin on vähäpätöinen asia.

Hanki itsellesi uskottavia tauointeja. Pääkaalojoa piruja alastomia naisia käärmeitä ym. Tatuoi itsellesi hihat kasvata itsellesi pitkä parta aja a-kortti osta itsellesi mp liity johonkin paikalliseen moottoripyörä seuraan.

Vapaa-ajan voin viettää aamusta iltaa kyläsesi kapakassia missä on hämäriä tyyppejä. Lyöttäydyt niiden seuraan. Tarjoilet niille juotavat. Ja kerrot että tekisi käydä vetämässä sitä ja sitä turpaan ja kun olette täysin sei niinn saattaa käydä.

Kaikki jotka kehotatte karppaamaan tai menemään salille, tai mitä nyt tahansa liikuntaan liittyvää - oletteko varmoja että ap kärsii ulkomuotonsa vuoksi juuri siksi, että hänellä olisi ylipainoa tai vastaavaa? On niitä muitakin "vikoja". Lakatkaa ahdistelemasta.

Minua vaivaa äidin riivaus. Samat pikkupojat kun ovat kiinni äidissäni ovat kiinni minussa. Helpottaisi jos niitä asioita toimittaisi nainen naisen keinoilla, eikä mies naisen välityksellä.

Voimia, minulla aibvan sama homma, eikä meno ole paljoa parantunut...olen nyt 35 :(

Ymmärrän hyvin, itseäni kiusattiin koko peruskoulun ajan. Sen jälkeen se onneksi loppui, kukaan kiusaajista ei tullut samaan kouluun.

Ehkä voisit käydä tyylikonsultilla, jos olet epävarma ulkonäöstäsi ja tyylistäsi. Tai voisit hemmotella itseäsi antamalla ammattilaisen meikata ja laittaa hiuksesi? Ostat uusia vaatteita, joissa viihdyt. Mieti mitkä ovat parhaat puolesi ja korosta niitä. Toisaalta ei kannata ajatella liikaakaan ulkonäköä.
Ehkä joku harrastus voisi auttaa? Onnistumisen tunteet nostaa itsetuntoa ja harrastuksen parissa voi tulla sosiaalisemmaksi.

Ihmisiähän voidaan kiusata ulkonäön takia vaikka oikeasti vikaa ei olisi ulkonäössä.Ja lisäksi kauneus on katsojan silmässä. Itse en ole mikään huippuhyvännäköinen, mutta olen saanut kehuja ulkonäöstäni koulun jälkeen. Ja kouluaikana joltain tuntemattomilta. Ja kun katson luokkakuviani, niin en nyt mielestäni mitenkään erityisen ruma ollut. Eikä luokalla ollut kuin yksi oikein nätti tyttö. Kiusaajilla itsellään oli ylipainoa, pullonpohjasilmälasia ym. Ei todellaan mitään hurmuripoikia. (Yksi oli vähän paremman näköinen) He olisivat voineet hyvin joutua itse kiusatuksi. Mutta minun kohdalla kiusaamiseen oli muitakin syitä.

Ajattele niin, että vika ei ole sinussa vaan kiusaajissa. Itsetunnon palautuminen kestää aikansa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Toivon mukaan löydät kavereita ja mukavia ihmisiä ympärillesi!

Rakkaudella !




voi voi
syliin sinut sulkisin
pietelisin kuin pientä lasta,
puhaltaisin pipin poissa
sydänmestä riippi tuo
tuska pahan maailman
älä rakas sure
minä rakastan sinua
olet hyvä ihminen
vierelläsi kuljen aina
turvaa annan
lohdutan
yhdessä me selvitään
maailman murheet unohtuu
tule rakas kotiin
huomenna on parempi päivä
muista ain
aurinko paistaa myös risukasaan,

Toivottavasti et ole vielä lakannut seuraamasta tätä palstaa. Haluaisin auttaa.... Itsekin olen kiusattu ja siitä eheytynyt. Vaikken terveydenhuollon ammattilainen olekaan, mutta minulla on oma lähestymistap asioihin. Anteeksi on mahdollista antaa eikä tarvitse unohtaa mitään. Sinun on mahdollista tuntea olosi hyväksi, ilman tyhjyyttä. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta jos haluat jutella vaikka sähköpostilla niin kerro siitä.

Vinkki numero yksi ap:lle : Kun tapaat uuden ihmisen/uusia ihmisiä, älä kerro heille, että sinua on kiusattu. Älä ainakaan heti alkuun, vasta ehkäpaljon myöhemmin. Se, ettei uudet ihmiset tiedä, että olet kiusattu, asettaa sinut jo valmiiksi arvostetumpaan asemaan. Ikävän kuuloista, mutta totta.

minuakin on koulussa kiusattu mutta kerroin opettajalle sitten kiusaaminen loppui hetkeksi. Sano heille suorat sanat ei sinunkaan vaatteet oo yhtään hienommat kuin omani jokaisella on oma tyylinsä.

rupea harrastamaan jotain budolajia,ja käymään punttisalilla nousee itsetunto auttoi ainakin minua,

En ole enää lukenu näitä viestejä, kun keksin jo sen keinon, miten pystyy olee välittämättä näin pienestä asiasta, jolla ei oo enää mitään tekemistä mun nykyisessä elämässä. Tuskin ne tyypit enää muistaa, mitä ovat sanoneet/tehneet, en itekään muista, mitä olen joskus sanonut. En välttämättä edes tiedä, mistä he ovat puhuneet. Minuun ei onneksi koskaan käyty mitenkään fyysisesti käsiks/lyöty/potkittu/tönitty. Olen säästynyt siltä kokonaan. Mielestäni asiaa ei tarvitse enempää veivata, kun ei siinä oo käyny mitenkään kellekään, ei niille tyypeille eikä minulle itselleen ole käynyt mitenkään, joten asia on siltä osin selvä.

Korjaan: Joten asia on tällä selvä.

Vaan enough of niistä menneistä jutuista!

Meni 10 vuotta päästä tämän asian yli, no, se yleensä varmaan vie sen. Onneks ei sen pitempään kestäny, että hyvä, että pääsin nyt.

Aika on monesti hyvä haavojen parantaja.

Mua rupee sitten vituttaa tää jatkuva veivuu, että tee sitä, tee tätä, mee sinne ja tänne ja tonne. Vittu, mitä pompotusta. Nehän saa pompottaa vaikka maailman loppuun asti, jos ei ite älyä, että riittää jo, kiitos. Oon jo monta kertaa ilmottanu tän ketjun poistettavaks, kun en tarvitse enempää neuvoja, mutta eipä näytä ihan heti katoavan. En millään enää jaksais vastata jokaiselle erikseen.

En tiiä, mut tuli vaa mielee, ett vaikka oon ulkoisesti kaunis, mutta en taia olla sitä oikee sisäisesti...mä en tiiä, et johtuuks tästä mun aivovammast, ett mä oon sellanen äkänen aina...et vaikuttaako se aivovamma sit siihe.

Tiedätkö mistä ne ongelmat johtuu? Siitä mun aivovammasta. Minulla on aivovamma, usko tai älä.

Ja se ei auta yhtään mitään vaikka sitä kuinka vähättelis.

Ehkä mä ärsyynnyn sen takia, kun sitä ei tunnu kukaan tajuavan. Ja ei varmaan tajuakaan.

En voi ite mitään sille vammalleni.

Vois sanoa niin, että se mun vamma on ikään kuin eräänlainen suojakilpi, että toisaalta se suojelee mua mut toisaalta sit taas se on riesa. Vähän hankala selittää. Mutta en mä kuitenkaan voi vaatia sellasta, että sitä muut ymmärtäskää sillai. Pahoittelen, että jos en osaa ilmaista itseäni niin kuin pitäisi. Ja vaikuttaa se mun vamma vähän kaikkeen muuhunkin.

Haluan, että tää keskustelu loppuu nyt tähän. En tarvitse apua, en muutenkaan luota täysin ventovieraitten ihmisten kommentteihin. Parempi luottaa sellasii, jotka oikeesti tuntee. Tuskin täällä kukaan kovin hyvin tuntee mua. Jos tuntisitte mut hyvin...nii teiän pitäs sillo ymmärtää. Mä en oikeesti jaksa enää tästä puhua!

Ja toinen mitä oon huomannu, tai saanu sellasen käsityksen, ett tyypit kuvittelee nyt täällä, ett mä en oo omaan ulkonäkööni tyytyväinen. Ei oo siitä kyse. Kyllä mä hyväksyn ihteni sen näkösenä ku oon. Mut en vaa tajuu, miks mua on siit kiusattu, vaik siin ei oikeesti oo mitää vikaa.

Mut voihan se olla vaan niinki, että mussa on jotain sellasta, mitä niillä itellää ei oo.

Mutta ei se mun vamma tee musta vajaata tai mitään muutakaa, olin minkä ikänen tahansa.

Tein sen virheen, että aloin valittaa tästä kiusaamisasiasta, vaikka se mua enää vaivaa.

Ja sitä paitsi, se on mun oma asia, miten pidän hiuksiani ja miten tykkään pukeutua. Meikkiä en käytä, koska en tarvitse, ei ole mitään syytä.

Olen saanut monelta kuulla, että olen maailman kaunein. Niin miehiltä kuin naisiltaki.

Mutta koskaan en saanut kuulla perusteluja, sanottiin vain niin.

Ilmotan ylläpidolle tän poistettavaks, mua ihan selvästi aletaan ahistelee tästä.

Ilmotin jo, haluan, että tää poistetaan täältä. Johan nyt on saatana kummallista, kun ei uskota, vaikka sanon, että mua ei vaivaa enää se kiusaamisasia.

Kyllä tää nyt hieman näyttää olevan sulla tapetilla tämä asia. Ja itse otit tämän puheeksi, niin yritän auttaa. Ilmeisesti ei vielä ole oikea aika. Ymmärrän kyllä. Hyvää jatkoa sinulle.

Ite et tajuu mistään mitään.

Painu sinä takas sinne mistä tulitki.

Mä en pysty, kykene, tän mun dysfasiani takia vastaamaan noihin sun kysymyksiin! Tajuatko?

Mä en vaa pysty ilmasee sulle, että oon siitä kiusaamisasiasta päässy yli!

Mä en halua itelleni enempää kavereita. Kolme riittää.

Ei mulla tietenkään mitään lähempää kokemusta ole dysfasiasta, joskin lähipiirissä sen suuntaisia asioita on. Halusin vain rohkaista... Mielestäni ilmaiset itseäsi oikein selkeästi. Enkä siis tarkoittanut, ettei se ole todellinen ongelma, vaan, ettei se ole se ongelma johon sinun tulisi keskittyä.

Aloituksessasi sanoit, että itsetuntosi on riekaleina, ja tiedän, että se ottaa aikansa parantuakseen, enemmän kuin tämän puolitoista viikkoa. Sairaus on jotain ihan muuta kuin dysfasia. Onko pyörätuolissa halvaantumisen takia istuva ihminen mielestäsi automaattisesti sairas?

En halua mitenkään ahdistaa. Tämä ei nyt tosiaan ollut oikea aika tälle. Elä elämääsi ja rauhoitu. Keskity sinulle positiivisiin asioihin. Kaikkea hyvää sinulle.

"Mielestäni ilmaiset itseäsi oikein selkeästi."

No ilmase ku ilmasen, ei se oo kaikilla samanlainen...mutta mulla on silti vaikeaa.

KUN SE VAMMA VAIKEUTTAA mun elämää.

Mutta ei mua oikeasti se kiusaamisasia enää vaivaa, vaikka kuvittelet kokoajan niin. Niin voisitko ystävällisesti lopettaa sen pommittasen?

Huvittavaa, kun ihmiset arvostelee toisia täällä, vaikka ne ei tunne niitä oikeasti.

Kyl se on nii tehtävä, että mun pitää lopettaa. Muute tästä ei tuu ikinä loppua.

Kaikille nyt siis tiedoksi, että olen eheytynyt kiusaamisasioista. En tarvitse enempää vinkkejä. Kiitos.

En koskaan tekisi sellaista, että satuttaisin itseäni muiden mielipiteitten takia.

En koskaan.

Ei ne nyt loppujen lopuks nii pahoja ollu.

Voisitteko nyt olla kirjottelematta enää tänne, nii saa tän joskus poistettuaki. En todellakaan enää tarvitse mitään vinkkejä, riittää jo. Tää veivaaminen samasta asiasta vaa rasittaa mua.

Tää mun ärtyneisyys johtuu pms:stä. Mulla on menkat tällä hetkellä. Älkää kovin ärsyttäkö mua nyt. Mä en tiedä mikä tähän pms:ään auttaa, mutta yritän päästä siitä eroon.

Haluan nyt sanoa mielipiteeni tästä paikasta. Tämä ei ole ehkä asiallisimpia keskustelusivustoja, paljon fiksumpiakin on. Täällä on enempi ikäviä ihmisiä, sellasia, joiden ei kuuluisi kirjoitella anonyymilla palstalla. Tuntuu, että monet "kilpailee" täällä siitä, että kuka laittaa hurjimman viestin, niin on kingi. Eivätkä moderaattorit jaksa valvoa näitä keskusteluita, kun nää on nii lapsellisia. Mä en oo koskaan välittänyt/provoisoitunu netissä kenenkään viesteistä. Koska se on turhaa. Ne ihmiset vaa haluaa pelleillä, kun niillä ei oo muutakaa tekemistä, tai sitte ne tosiaan on nii aivottomia apinoita. Monetkaan täällä todellisuudessa tunne ketään oikeasti.

Pyydät apua, mutta sitä saatuasi et enää haluakaan sitä. Vaikuttaa myös siltä, että syytät monia asioita, jotka eivät ole se todellinen ongelma. Välillä on hyvä ottaa etäisyyttä ongelmiinsa, mutta pakenemalla ne eivät parane.

Voit miettiä hartaasti itseksesi, mikä on syvin ongelmasi tai solmusi. Mikä aivan aikuisten oikeasti risoo ja estää sinua elämästä. Sitten kun olet sen selvittänyt, vaikka edes sen osasen, ja oikeasti, siis aivan aikuisten oikeasti haluat siitä parantua, suosittelen ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon.

Tässä tuli nyt suoraa tekstiä mutta olkoon. Toivottavasti se liikuttaa jotain.

Olkaa itekin aikuisia ja lopettakaa moiset veivaamiset ja junnaamiset!

En jaksa kun vevaatte kokoajan :D Ihan sama mitä teille sanon, nii ei auta yhtään mitään. En käy täällä enää, oon saanu tarpeekseni tästä paikasta!

Ilmotan kohta poliisille, jos ette ny lopeta tätä veivaamista. Oikeesti nyt rajaa tän asian kanssa!

Mua RASITTAA tää junnaaminen!

Ehkä täällä ei voi puhua mistään asioista teiän kanssa!

http://kemikaalivanat.wordpress.com/about

Nyt alat syyttää tätä sivustoa ongelmistasi? Anna tulla kaikki vaan. Tänne voit kirjoittaa mitä vaan, eikä kukaan tuomitse.

Uudet vaatteet auttaa piristämään omaa mieltä. Löysin hienon kilpailun, josta voi voittaa itselleen vaatteita 150€:llä. http://fuckfash.blogspot.fi/2014/05/huom-bloggaajat-luo-kesainen.html#comment-form Osallistuisin, mut mulla ei oo omaa blogia :(

Ihan ensimmäiseksi, ei kyse ole ulkonäöstäsi. Kiusaajat valikoivvat tietoisesti uhrinsa. Jos vikaa ei löydy ulkonäöstä, löytyy vaatteista, jos ei vaatteista, niin puheesta.
Vaikka kiusatun oma mielipide olisi oikea, kiusaajat väittävät kuorossa, että se on väärä.
Kiusaajat purkavat omaa pahaa oloaan, vaikka se ei oikeutakkaan kiusaamiseen.

Psykologin tehtävänä ei ole antaa asiakkaalle oikeita vastauksia, vaan omalla tavallaan opastaa löytämään vastaukset itsestään omilla päätelmillään.

Minusta itsestäni rupee tuntuu siltä, että täällä Suomi24:sessa oleminen ei oo mulle hyväks. Kun mä nyt oon nähny, miten mulle täällä vittuillaan jne. Nii oon miettiny, että onko mun ylipäätään mikään pakko käydä täällä, jos tää on aina tämmöstä.

Ja mitä ite oon joskus seurannu muitten viestiketjujen kirjotuksia täällä, niin kaikissa niissä on aina jollekin herjattu, et en oo ainoa, jollekka täällä on herjattu. Mä en varmaan osaa kirjottaa näitä asioita täällä yhteen viestiin, vaan ne tulee tällai peräkkäi...


Toisaalta ei mua kyllä enää kiinnosta netissä kirjottelu...oon alkanu kyllästyy...enkä mä kaipaa lisää tuttuja mun kaveripiiriin, kun uusiin ihmisiin on nykyään niin vaikeaa luottaa, ellei oo ennestää jotakin kautta tuttu.

Ja mun mielestä kaikilla on oikeus elää ja elämään, oli vammanen tai ei.

Ei se mun vamma kyllä livenä musta ulospäin näy mitenkää, mutta ehkä se tulee sit herkästi esille tässä kirjotetussa jutskassa...

Et ole ainoo ketä on kiusattu.. Mua on kiusattu yli yheksän vuotta koska olin erilainen kun muut. Itsetunto pienryhmäkotiin joutumisen jälkeen nolla. Olen siis 22w. Olin sulkeutunut, teennäinen, loin suojamuurin ympärilleni ettei kukaan pääsis lähelle. Se kostautui nykyisen mieheni kanssa joka näki lävitseni.. Ehkä suurin asia mikä vaikutti oli menneisyyden hyväksyminen ja sitäkautta myös itsensä. Tajusin jossain vaiheessa etten ole niin kamala tai ruma kun itse väitin. Pukeudun edelleen niinkun haluan ja olen muutenkin aika räväkkä persoona ja kaikki ei sitä oikein sulata, mutta itsetunto koheni kun minua kehuttiin nätiksi ja unohdin kokonaan toisten mielipiteet itsestäni. En välittäny enää jos joku ei tykkääkkään, omapahan on henkinen helvettinsä jos ei toimeen tuu, osaan nykyään kääntää kaikki omaksi eduksi ja heitän vastaan täysin odottamattoman kommentin esim. vittu et oot ruma-> minä: niin oonki mut mitäs väliä sillä on, mieluummin tän näkönen ja ylpee itestäni ku tommone joka tuhlaa ebergiaansa olemalla urpo! Monella menee sanat solmuun ku käännän solvaukset kehuks. Älä välitä muista anna niiden olla mitä on ja oo ylpee itestäs! Mulla ei oo isoja tissejä eikä laihaa kroppaa, mut mulla on hyvä perse ja en oo ainoo kuka siitä tykkää. Tää ajattelutapa on auttanu paljon. Tsemppii!