mielestänne.
Ajelin pyörällä kuullakkaana aamuna haudalle ,astuin portista sisään ja vastaani tulvahti kaunis näkymä.
Tuuli pudotteli keltaisia lehtiä jo maassa olevien seuraksi, osa jo ruskeana ,kaikkensa antaneena.
Lehdet kahisivat jalkojeni alla ,ainut ääni mitä kuulin ,itsekin hidastin askeleita ja tuntui kuin ei yskiäkkään voinut,särkemättä tunnelmaa.
Istutin kanervat mieheni ja vanhempieni haudalle(ovat samassa haudassa,minunkin viimeinen kotini on siellä odottamassa)tunne mikä siinä kyykkiessäni oli ,oli herkkä.
Haudalla tuntuu kuin olisi lähempänä rakkaitaan,voi huokailla kaipuunsa ja surunsa ,sinne jonnekkin.
Kyselen tätä palvomis asiaa,kun minulle on joku joskus sanonut,parempi viedä kukat eläessä,kuin mennä haudalle tyhjiä loruilemaan.
Tietäähän sen ettei siellä kukaan tätä käyntiä rekisteröi,mutta on hyvä itselleen käydä rauhoittumassa hautausmaan hiljaisuudessa,
tätä mieltä minä SkillaN.
Onko haudalla käynti palvomista
51
4565
Vastaukset
- Helikeiju
Minäkin käyn mielelläni rakkaitteni haudoilla.
Kerran sitten kyykistellessäni pensasaidan suojassa, kuulin hautausmaahenkilökunnan tokaisevan toisilleen: "Täällä turhuuden turuilla taas..." He ilmeisesti vievät kukat vielä niitä näkevillekin.- AnonyymiUUSI
Filosofiaa se vaan....
- Rituli
eihän toki. Mieluummin sanoisin sen olevan edesmenneitten kunnioittamista.
Samanlaisin tunnelmin minäkin hautausmaalla astelen ja muistelen kaikkia niitä, jotka jo ovat jättäneet tämän maailman ja poistuneet ajasta ikuisuuteen.
Hautakivistä löydän monen, monen tutun nimen ja aina heitä kaikkia haikeudella muistelee.
Kun oman äidin ja isän haudalle kynttilän sytyttää, on aivan selvästi sellainen tunne kuin saisi jonkinlaisen yhteyden sinne, missä he ovat.
Hautausmaan hiljaisuus rauhoittaa mielen. Siellä on aivan oma tunnelmansa.- MUMMELI1
Joskus haudalla käyntikin menee liiallisuuteen . Olen seurannut tätä, kun asun lähellä hautausmaata. Eräs nainen on käynyt monta vuotta joka päivä miehensä haudalla. Syyskuusta toukokuuhun kynttilän kanssa ,kesällä kukkia kastelemassa . Se on minusta liikaa palvomista.
Samoin se että haudalla on vaikka minkälaista kynttilää ja lyhtyä. Yksikin riittää ,pääasia on muistaminen.
Odottelen lapsenlapsia syyslomalle. Heidän syyslomaansa kuuluu viedä havut ja kanervat isomummun ja ukin haudalle. Silloin heidän kanssaan pitää myös keskustella mummusta ja ukista. Sitten se saa välillä unohtuakin. - Ellumari
Käyn säännöllisesti vanhempieni ja isovanhempieni haudalla, samoin kun sisarenikin lapsineen käyvät.
Muistelen heitä kaivaten ja joskus saan kyyneteet silmiini muistaessani kaiken sen rakkauden ja huolenpidon mitä heiltä sain.
Surullisena katson myöskin hyljättyjä hautoja,joita ei kukaan hoida. Seurakunnallekaan ei ole jätetty hoidettavaksi, vaikka hautakiveen kaiverretusta syntymäajasta voi todeta, että pois nukkunut olisi vasta omien vanhempieni ikäluokka.
"Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."
Kuinka totta nuo raamatun sanat ovatkaan. - Rituli
Ellumari kirjoitti:
Käyn säännöllisesti vanhempieni ja isovanhempieni haudalla, samoin kun sisarenikin lapsineen käyvät.
Muistelen heitä kaivaten ja joskus saan kyyneteet silmiini muistaessani kaiken sen rakkauden ja huolenpidon mitä heiltä sain.
Surullisena katson myöskin hyljättyjä hautoja,joita ei kukaan hoida. Seurakunnallekaan ei ole jätetty hoidettavaksi, vaikka hautakiveen kaiverretusta syntymäajasta voi todeta, että pois nukkunut olisi vasta omien vanhempieni ikäluokka.
"Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."
Kuinka totta nuo raamatun sanat ovatkaan.teki, kun viimeksi katselin hautausmaalla hautoja, joihin oli laitettu keltainen lappu.
Ilmoitettiin, että hauta hoitamattomana otetaan uudelleen käyttöön. Ilmeisesti tilanpuute pakottaa tällaiseen ratkaisuun.
Mikä shokki omaisille, jotka ehkä joskus vuosien kuluttua tulevat käymään haudalla ja sitä ei enää ole. Näin tämä on katoavaista tämä maallinen kunnia, hautakin häipyy.
Onhan se tietysti niin, että liika juoksu siellä hautausmaalla tuntuu vähän ylikorostetulta.
Mutta toisaalta sen ymmärtää sellaisen kohdalla, joka äskettäin on menettänyt rakkaimpansa. Elämä tuntuu tyhjältä ja aika pitkältä yksin.
Ehkäpä haudalla käynti auttaa. Voihan siellä ehkä tuntea olevansa lähempänä tätä poismennyttä rakasta. - Helikeiju
Rituli kirjoitti:
teki, kun viimeksi katselin hautausmaalla hautoja, joihin oli laitettu keltainen lappu.
Ilmoitettiin, että hauta hoitamattomana otetaan uudelleen käyttöön. Ilmeisesti tilanpuute pakottaa tällaiseen ratkaisuun.
Mikä shokki omaisille, jotka ehkä joskus vuosien kuluttua tulevat käymään haudalla ja sitä ei enää ole. Näin tämä on katoavaista tämä maallinen kunnia, hautakin häipyy.
Onhan se tietysti niin, että liika juoksu siellä hautausmaalla tuntuu vähän ylikorostetulta.
Mutta toisaalta sen ymmärtää sellaisen kohdalla, joka äskettäin on menettänyt rakkaimpansa. Elämä tuntuu tyhjältä ja aika pitkältä yksin.
Ehkäpä haudalla käynti auttaa. Voihan siellä ehkä tuntea olevansa lähempänä tätä poismennyttä rakasta.Pahaltahan se tuntuu ajatella, ettei vielä kuoltuaankaan olisi samanarvoinen toisten kanssa.
Monet ratkaisevat nämä ongelmat jo eläessään, järjestämällä kaiken valmiiksi, ikään kuin helpottaaakseen läheistensä surua.
Tuolla aiemmin mainitsin "turhuuden turut", työtähän se hautausmaanhoitajille on, ehkäpä asenne sen mukainen, tai muuten vain kurja päivä. - Ingalil
MUMMELI1 kirjoitti:
Joskus haudalla käyntikin menee liiallisuuteen . Olen seurannut tätä, kun asun lähellä hautausmaata. Eräs nainen on käynyt monta vuotta joka päivä miehensä haudalla. Syyskuusta toukokuuhun kynttilän kanssa ,kesällä kukkia kastelemassa . Se on minusta liikaa palvomista.
Samoin se että haudalla on vaikka minkälaista kynttilää ja lyhtyä. Yksikin riittää ,pääasia on muistaminen.
Odottelen lapsenlapsia syyslomalle. Heidän syyslomaansa kuuluu viedä havut ja kanervat isomummun ja ukin haudalle. Silloin heidän kanssaan pitää myös keskustella mummusta ja ukista. Sitten se saa välillä unohtuakin.varmasti ole mitään palvomista,se ön kaameaa puhettakin tommonen,antaa naisen käydä haudalla vaikka viisikertaa päivässä,onko tullut koskaan ikkunasta kurkkiessa mieleen että saattaa hänellä olla kovin ikävä ja raskasta edesmenneeen vuoksi,lohtua hän sieltä hakee ei palvomisia.Minua suututtaa aina kun tiedetään toisten asiat paremmin kuin itse.Olen yhden tälläisen naisen ystävä,joka myös käy haudalla hyvin,hyvin usein,hän tulee sieltä aina paremmalla mielellä takaisin.Hän menetti miehensä auto onnettomuudessa,oli siis niin arvaamaton lähdön hetki,ei osattu ollenkaan aavistaa,että se olisi viimeinen kotoa lähtö.
miten haudalla käynnistäkin muodostuu perinne.
Jouluna ,kun olemme ruokailleet(12.00, koko perhe 15-17 henkeä)laitamme ruuat pois ja koneeseen astiat,sen jälkeen lähdemme haudoille.
Miesväestä jää joku kotiin laittaa kahvin haudalta tuloksi.
Kaikki muut menemme haudalle,pienimmätkin,jos ei aivan tulipalo pakkanen ole,lapsille on tärkeää sytyttää kynttilät.
Itse olen jäädyttänyt 5-6jäälyhtyä ,pieniä ,niistä teen kaaren hautakiven eteen ja kaikki kynttilät kaaren sisään,on niin kaunista.
Siinä sitten pienemmille selvitetään,mitä tehdään ja miksi, ja tämän toivon jatkuvan minunkin poistumisen jälkeen.
Yksi kaunis yhdistävä side perheessä.- Helena04
niinhän se tietenkin on. Sanotaan myös, että yhtä hyvin vainajia voi muistaa kotonakin sytyttämällä vaikka kynttilän. Niinkin voi luonnollisesti.
Tuo hautojen hoitaminen kuin myös omaistensa muistaminen käyden haudoilla on vain joillekin ihmisille tarpeellisempaa kuin toisille. Halutaan tulla lähemmäksi muistoja, halutaan kunnioittaa edesmenneitä. Samalla havahduttaa ihmiselon lyhykäisyyteen, muistuttaa arvostamaan elämää.
Minulle käynnit ovat itsestäänselvyys. Ja useimmiten käyn yksin.
Meidänkin perheessämme on aina ollut joulutraditiona haudoilla käynnit, aattona puolenpäivän aikaan. Valtavien ruuhkien takia viime vuonna tosin jo aatonaattona.- fiiuliN
Näistä hautamuisteloista tulee mieleeni ensimmäisen Tangokuninkaan
Kauko Simosen levyttämä mitä kaunein kappale.
Älä myöhästy.
Jos muistaa et voi mua eläissäni,
älä kukkia tuo haudalleni.
Tuo ne käteeni aikanaan,
jos ehdit mua katsomaan.
Älä itke haudallani,
ota osaa jo eläissäni.
Lähdettyäni en tule milloinkaan,
silloin itkusi turhaa on vain.
Älä haudallein ristiä kanna,
ilman ristiä olla sen anna
Älä haudallein kumpua luo,
en oo siellä, on turhaa tuo.
Jos on kumpu välillämme
tasoita se jo eläissämme.
Lähdettyäin en tule milloinkaan
silloin itkusi turhaa on vain.
Täytyy sanoa että nyt vanhana en ole jaksanut useasti äidin ja isän haudalla käydä.
Noin kolmisen kertaa vuodessa käyn.
Sen olen kuitenkin sanonut lapsille että minun hautapaikkani on äidin haudan yhteydessä.
- ZOZ
http://koti.mbnet.fi/~baludar/heart.jpg
Pikkaisen aiheen vierestä kun tuli surullinen olo. (Ja ehkä koska poden osittain huonoa omatuntoa siitä miehen kalun kuvasta jonka taannoin piirsin...)
Omistettu erityisesti kahdelle naiselle...
Night!noin iloinen sydän piristi,kiitti siitä.
Onhan aihe vähän suupielet alaspäin vievä,mutta toisaalta aivan jokapäiväinen,herkän ja tunteita omaavan henkilön toteama juttu.
Ehkä on hyvä pysähtyä,joskus pohtimaan tälläisiä haikeitakin asioita,elämän totuuksia ja mielipiteitä,voi olla tästäkin asiasta.
Onneksi emme vajoa surun suohon,kun on tuollaisia
ZOZ:seja meitä piristämässä ,kiva pojuseni.
(olenkos minä tuon näköinen,tai osa minua)))))
p.s.unohda ne omantunnon tuskat,vaikka täytyy sanoa,että minäkin vähän , hmmm ,,,:O
- Kirsikka
Palvominen ja muistaminen on kaksi eri asiaa.
Hautausmaat heijastavat myös historiaa. Muistomerkit ovat varsin paljon vaihtaneet muotoaan vuosien saatossa.
Hyviin tapoihin kuuluu hautojen huolto. Miksi se se voisi olla pahaa jos muistaa tuonpuoleisiin muuttaneita läheisiä.
Jo yli 10v ajan olen käynyt muutaman kerran vuodessa aviomieheni - lasteni isän haudalla viemässä kynttilöitä ja kukkia. SRK huolehtii maksua vastaan perushoidosta. Samaten käyn vieraillessani kotiseudullani (matkaa 250km)
sukuhaudalla.
Helpompi tapa on tuhkaus - senhän voi ripotella
jonnekin uurnalehtoon - uurnahautausmaahan - colombaardiin???- Saskia
En osaa sanoa onko se vain tapa vai miksi sitä voi sanoa, mutta kyllä minäkin haudoilla käyn, mutta vain muutamia kertoja kesässä nykyään.
Olen kasvanut hautausmaan liepellä ja se oli ensimäinen kesätyöpaikka, joten minulla ei itse hautausmaahan ole sellaista suhdetta kuin monella kauenpana asuvalla. Paikkakuntani vanhalla hautausmaalla on joka ainoa kivi ja hauta hyvinkin tuttu. Uudempi on kauempana enkä sinne enää voi mennä ilman lasten tai taksin kyytiä.
Joulutkin olen jättänyt lasten huoleksi ja useimmiten siksi että useimpina jouluina on ollut niin liukkaat kelit, pelkkää jäätä, että senkään takia en ole uskaltanut mennä. Samoin hirvittää myös se ruuhka - niinkuin tuolla edellä jo mainittiin
En osaa eritellä syytä miksi siellä käyn tai huolehdin hautojen hoidosta, sillä kyllä rakkaitten muistaminen kotioloissa on ihan yhtä hyvä. Jos on 37v elänyt yhteiselämää ei sitä niin vain voi unohtaa.
Hautojen hoidoista, kustannuksista voisi puhua paljonkin. Hoidoista yksityisen ihmisen ei enää tarvitse kovin paljon huolehtia. Ruohot leikataan ja kastelu toimii automaattisesti.
Muistan senkin ajan kun joka ilta lähdettiin hautausmaalle kastelukannu pyörän sarvessa, kastelemaan rairuoholla kylvetyt kummut.
Se aika on nyt ohi. - AnonyymiUUSI
Saskia kirjoitti:
En osaa sanoa onko se vain tapa vai miksi sitä voi sanoa, mutta kyllä minäkin haudoilla käyn, mutta vain muutamia kertoja kesässä nykyään.
Olen kasvanut hautausmaan liepellä ja se oli ensimäinen kesätyöpaikka, joten minulla ei itse hautausmaahan ole sellaista suhdetta kuin monella kauenpana asuvalla. Paikkakuntani vanhalla hautausmaalla on joka ainoa kivi ja hauta hyvinkin tuttu. Uudempi on kauempana enkä sinne enää voi mennä ilman lasten tai taksin kyytiä.
Joulutkin olen jättänyt lasten huoleksi ja useimmiten siksi että useimpina jouluina on ollut niin liukkaat kelit, pelkkää jäätä, että senkään takia en ole uskaltanut mennä. Samoin hirvittää myös se ruuhka - niinkuin tuolla edellä jo mainittiin
En osaa eritellä syytä miksi siellä käyn tai huolehdin hautojen hoidosta, sillä kyllä rakkaitten muistaminen kotioloissa on ihan yhtä hyvä. Jos on 37v elänyt yhteiselämää ei sitä niin vain voi unohtaa.
Hautojen hoidoista, kustannuksista voisi puhua paljonkin. Hoidoista yksityisen ihmisen ei enää tarvitse kovin paljon huolehtia. Ruohot leikataan ja kastelu toimii automaattisesti.
Muistan senkin ajan kun joka ilta lähdettiin hautausmaalle kastelukannu pyörän sarvessa, kastelemaan rairuoholla kylvetyt kummut.
Se aika on nyt ohi.Välillä on hyvä käydä ja olla aivan eri ilmapiirissä, sitä siellä on.
- Anu.
Tässä olen lueskellut tätä skillaNin viestiä,
olen miettinyt miettimisestä päästyänikin.
En ole koskaan tuntenut että palvoisin hautaa,
käyn joka kuukausi lapseni haudalla.
Ja jos on joku merkkipäivä, vainajien muistopäivä, tai hänen syntymäpäivä, isänpäivä,
nimipäivä, kuolin päivä, kastepäivä, tai joku
muu joulu ja muita juhlapäiviä.
Aina muistan häntä, ei se ole mielestäni haudan palvontaa, hän on kuin lähempänä minua siellä.
En kyllä käy veljieni siskoni tahi vanhempieni haudoilla muuta kuin jouluna ja uutenavuotena,
sekä tietenkin vainajien muistopäivänä.
Mutta en tiedä ymmärtääkö minua kukaan tälläisessä asiassa, kun en aina itsekään ymmärrä itseäni. En vain yli siitä pääse
milloinkaan.hyvin,haudalla käydessä on paljon lähempänä sitä rakasta,jonka hauta on syliinsä ottanut.
En minäkään ajattele ,että se olisi palvontaa,on vain kohde mihin voi muistonsa kantaa,milloin kynttilän tai kukkasen muodossa.
Siinä voi jutellakkin,tuntuu kuin vainaja olisi läsnä,ei sitä tunnetta voi sanoiksi pukea.
Kyllähän kotonakin tulee juteltua,kun kuvaa katselee,mutta haudalla käynti on aivan eri asia.- Saskia
miksi käyt lapsesi haudalla. Minulla ei ole sellaista kokemusta, mutta on elämänsä parhaassa iässä pois otettu miniä ja hän oli minulle kuin yksi lapsistani, niin sopeutunut perheeseemme.
Siitä on kolme vuotta tänä syksynä, mutta vieläkään en oikein pääse siitä yli.
Tässä iässä suhtautuu jo vanhuksen kuolemaan hyväksyvänä, mutta nuoren - se on vaikeaa.
ei voi olla koskettamatta joka kerta kun siellä kuljen.
Tänä aamuna kävelin pitkiä käytäviä, katselin kuinka kauniiksi omaiset olivat läheistensä hautoja laittaneet.
Muutamia hyljättyjä hautoja joihin kesälläkään ei kukkasta ilmaantunut. Olivatkohan he eläessään yhtä hyljättyjä, yksinäisiä ja ilman ystäviä?
Muistopaadelle, heille joiden hauta on kaukana, oli tuotu kauniita muistoseppeleitä, sytytetty kynttilöitä ja varmasti siinä niitä tuotaessa ajatukset olivat viipyneet muistoissa.
Sytytin lyhtyihin kynttilöitä, elävää tulta joka hetken kuluttua hiipuu ja sammuu kuten elämän liekki. Lausuin muutamia kaipuun sanoja, enkä tuntenut olevani palvomassa, vaan muistamassa läheisiäni, kunnioittaen ja kiittäen siitä että he ovat olleet olemassa ja vaikuttamassa voimakkaasti minun elämääni.
Illalla menen uudelleen, vain sen valomeren kauneuden ja rauhan aistiakseni. Pimeässä illassa hautausmaa kynttilöineen on kaunis ja liikutuksenkin aiheuttava näky.
Rauhaa ja rakkautta heille jotka siellä lepäävät.tuli taas kaipuu hautausmaalle,kun luin kirjoitustasi.
Ensi pyhänä aion mennä,on pyhäinpäivä(lauantai),myös isänpäivä lähellä ja mieheni kuolinpäivä 9.11,tulee kaikki samalla käynnillä.
On jalkaisin liian pitkä matka ja pyöräkelistä ei tiedä.
Kyllä sen tunteen saa,että on lähempänä siellä,kuin täällä kotona.
Noita häiriö tekijöitä,enemmän ehkä kotona.
Kaikki muistot tietenkin liittyvät häneen ,jota kaipailen ,täällä kotona,kuvansa edessä usein pysähdyn,ikäänkuin kysellen ,mitä nyt,miten toimin, ja tyhjyys tulee sydämmeen ja ikävä saa itsesäälin tunteet pintaan.
Miksi,miksi,,,,loppuuko kysely koskaan ,hyväksyykö tämän,aika on kai armollinen,näin toivon.
Sitten viikon päästä, hänen haudallaan,,,- ellumari
SkillaN kirjoitti:
tuli taas kaipuu hautausmaalle,kun luin kirjoitustasi.
Ensi pyhänä aion mennä,on pyhäinpäivä(lauantai),myös isänpäivä lähellä ja mieheni kuolinpäivä 9.11,tulee kaikki samalla käynnillä.
On jalkaisin liian pitkä matka ja pyöräkelistä ei tiedä.
Kyllä sen tunteen saa,että on lähempänä siellä,kuin täällä kotona.
Noita häiriö tekijöitä,enemmän ehkä kotona.
Kaikki muistot tietenkin liittyvät häneen ,jota kaipailen ,täällä kotona,kuvansa edessä usein pysähdyn,ikäänkuin kysellen ,mitä nyt,miten toimin, ja tyhjyys tulee sydämmeen ja ikävä saa itsesäälin tunteet pintaan.
Miksi,miksi,,,,loppuuko kysely koskaan ,hyväksyykö tämän,aika on kai armollinen,näin toivon.
Sitten viikon päästä, hänen haudallaan,,,leposija sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä.
Ensi viikonloppuna ajan sinne(luultavasti siskoni kanssa)ja sytytän kynttilät haudalle.
Viime pyhänä veimme kanervat.
Tämä on ensimmäinen pyhäinpäivä, jolloin mullan alla on yksi läheisistäni enemmän kuin viime vuonna.
92 vuotiaan isäni maallinen vaellus päättyi viime elokuussa. Pidin "ommoo lommoo" silloin syyskuun alussa hautausjärjestelyjen ja muiden käytännön asioiden hoidon takia.
Sen jälkeen matkustimme siskoni kanssa etelään viikon lomalle.
Olen surrut omaa suremattomuuttani.Isä oli melkein muistamaton ja kaikin puolin ajallisesta elämästään luopunut.Minulle oli valtava helpotus kun hän pääsi pois ja minä sain vapautuksen huolista, mitä hän aiheutti mm. yrittäessään karkailla palvelutalosta, missä asui muutamat viimeiset vuotensa.
Tahdon muistella sitä isää, joka noin puolenkymmentä kertaa elämässään sanoi minulle: "hyvä, tyttö!" - Anu.
ellumari kirjoitti:
leposija sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä.
Ensi viikonloppuna ajan sinne(luultavasti siskoni kanssa)ja sytytän kynttilät haudalle.
Viime pyhänä veimme kanervat.
Tämä on ensimmäinen pyhäinpäivä, jolloin mullan alla on yksi läheisistäni enemmän kuin viime vuonna.
92 vuotiaan isäni maallinen vaellus päättyi viime elokuussa. Pidin "ommoo lommoo" silloin syyskuun alussa hautausjärjestelyjen ja muiden käytännön asioiden hoidon takia.
Sen jälkeen matkustimme siskoni kanssa etelään viikon lomalle.
Olen surrut omaa suremattomuuttani.Isä oli melkein muistamaton ja kaikin puolin ajallisesta elämästään luopunut.Minulle oli valtava helpotus kun hän pääsi pois ja minä sain vapautuksen huolista, mitä hän aiheutti mm. yrittäessään karkailla palvelutalosta, missä asui muutamat viimeiset vuotensa.
Tahdon muistella sitä isää, joka noin puolenkymmentä kertaa elämässään sanoi minulle: "hyvä, tyttö!"Kävin tänään äitini ja isäni haudalla,
tänään olisi äitini syntymäpäivä.
Hän olisi täyttänyt 104 vuotta, mutta pääsi
toivomaansa lepoon jo 80 vuotiaana.
Sinne isän vierelle hän halusi ja sinne hän
pääsi, pitkään sairastettuaan. - ellumari
Anu. kirjoitti:
Kävin tänään äitini ja isäni haudalla,
tänään olisi äitini syntymäpäivä.
Hän olisi täyttänyt 104 vuotta, mutta pääsi
toivomaansa lepoon jo 80 vuotiaana.
Sinne isän vierelle hän halusi ja sinne hän
pääsi, pitkään sairastettuaan.tässä monta kertaa on ollut mielessäni, että missähän Anu luuraa.
Kiva kuulla "äänesi."
Jutellaan lisää ja jo nyt voin sanoa, että heti panin viestissäsi merkille äitisi syntymäpäivän.
Hän oli samaa "merkkiä" kuin minäkin.
Kerro äidistäsi, jos tahdot ja voit! - Anu.
ellumari kirjoitti:
tässä monta kertaa on ollut mielessäni, että missähän Anu luuraa.
Kiva kuulla "äänesi."
Jutellaan lisää ja jo nyt voin sanoa, että heti panin viestissäsi merkille äitisi syntymäpäivän.
Hän oli samaa "merkkiä" kuin minäkin.
Kerro äidistäsi, jos tahdot ja voit!Täällähän minä luurailen aina silloin tällöin, ja lueskelen näillä palstoilla.
Ainakin silloin kun jaksan, ja olen siinä vireessä.
Jos olet samaa merkkiä äitini kanssa, sitten olet hyvä ihminen.
Rakastava, ymmärtävä, toisen eteen kaikkensa tekevä.
Itseään säästämättä, viluisen nälkäisen suojaansa otti.
Meitä lapsiaan rakasti suurimmalla äidin rakkaudella.
Opetti, lohdutti, oli esimerkkinä meitä kasvattaessaan.
Ja me lapset kunnioitimme häntä, ei parempaa lohtua mistään saanut kuin häneltä.
Hän oli isän kanssa tukipylväitä meille,
meillä vallitsi rakkaus ja rauha.
Jumalan sanaa viljelivät ja opettivat sen myös meille, viisikymmentä vuotta yhteistä taivalta heille kertyi, sitten kuolema eroitti. - ellumari
Anu. kirjoitti:
Täällähän minä luurailen aina silloin tällöin, ja lueskelen näillä palstoilla.
Ainakin silloin kun jaksan, ja olen siinä vireessä.
Jos olet samaa merkkiä äitini kanssa, sitten olet hyvä ihminen.
Rakastava, ymmärtävä, toisen eteen kaikkensa tekevä.
Itseään säästämättä, viluisen nälkäisen suojaansa otti.
Meitä lapsiaan rakasti suurimmalla äidin rakkaudella.
Opetti, lohdutti, oli esimerkkinä meitä kasvattaessaan.
Ja me lapset kunnioitimme häntä, ei parempaa lohtua mistään saanut kuin häneltä.
Hän oli isän kanssa tukipylväitä meille,
meillä vallitsi rakkaus ja rauha.
Jumalan sanaa viljelivät ja opettivat sen myös meille, viisikymmentä vuotta yhteistä taivalta heille kertyi, sitten kuolema eroitti.mutta se hävisi johonkin avaruuteen.
Sinun äitisi olisi siis täyttänyt 100 vuotta, vai oliko se vielä enemmän?
Hyvin paljon noita äitisi ominaisuuksia voisin kirjata omikseni.
Siskoni tyttärille olen sellainen "apuäiti."
Nuorempi varsinkin tulee uein luokseni raha ja rakkaushuolineen ja yhdessä sitten yritämme ratkoa ongelmia.
Isälle myöskin olin "äiti" hänen viimeiset vuotensa.Voi kuinka asiat ja tilanteet voivatkaan muuttua.
Anu, olen pahoillani sinun lapsesi aikaisen pois menon johdosta!
- 1pullaulla
Ajatella että mieheni kuolemasta on jo yli 30v --Olin itse silloin 38v -- ja mieheni kuollessaan 41v .Hänen hautansa on T:reen Messukylässä
.Missä on myos minun sukuni hauta . Luulen että minut haudataan tänne Tukholman lähelle .Ja polttohautaus .Minneslund -(muistolehtoon).Äiti on siellä Suomessa ja Isä tänne haudattu Tukholmaan -Täällä on myös kaksi sisartani haudattu. Niin että kyllä taitaa haudalla käynnit jäädä .Laitan kynttilän pöydälle ja muistelen heitä .Ennen silloin, kun asuin mieheni ja lasten kanssa Messukylässä --jouluna mentiin kodin lähellä olevalle hautausmaalle kynttilät laittaan,oli siinä jotain kaunista ----luulisin että lapsille ainakin on jäänyt siittä kaunis muisto .
Jouluiltana sukulaisten haudoille .- Anu.
Kyllä on kaukana minunkin sisareni hauta, siellä etelä ruotsissa.
Vanhempieni ja toisen veljeni haudalle on vain sata kilometriä.
Vanimman veljeni haudalle on kolmesataa kilometriä.
Jos ei aina pääse niille kaukana olevien haudoille, niin kodissani palaa kynttilät.
Lapseni hauta on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä ja siellä käyn joka kuukausi.
Enkä pidä sitä palvontana vaan, rakkaana muistamisena, siellä saa rauhassa muistella menneitä itkeä itkunsa ja surunsa, ja taas jaksaa uuteen päivään. kynttilät kotona jamuistot tulee mieleen yhtä hyvin.
Kai ihminen joka sanoi tuon aloitukseni lauseen,tarkoittikin tätä,muistoja voidaan muistella missä vain.
Kumminkin ,kun on mahdollista ,on myös rauhoittavaa ja tunnelmallista viettää hetki kalmiston rauhassa.
Minäkin vien jouluna kynttilän yhteiselle paadelle,kauempana olevien muistoksi.
Pyhäipäivä taas ensi sunnuntaina ,menen haudoille viemään mökkini pihasta tehtyjä rautatammi
(mahooni)seppeleitä,
Hyvää pyhäinpäivää teille kaikille.
mietteet.
päivä on ollut sateinen,kuin valmistuisi surullisiin muistoihin.
Huomenna monet menee haudoille ,viemään kynttilän tai kukkia,ehkä seppeleen.
Minäkin aion mennä ja matkan taidan tehdä pyörällä.
Kyselin tyttäreni kanssa yhdessä menoa,mutta nyt jo pikku-joulut ovat alkaneet ja hänellä suunnitelmat sen mukaiset
Poikani jossakin kokouksessa etelä-Suomessa ja niin kyydit ei onnistu.
Tähän sitä on varauduttava,että oma apu paras apu.
Onneksi tiet sulat ja ilma lämmin.
Siinä pyöräillessä ,ajatukset kulkevat selkeesti ,ja mietteitä vilistää ristiin rastiin.
Yritin muistella oliko lumi jo satanut,mieheni kuoleman päivänä,ei ollut ,mutta hautauspäivänä oli lunta ja suojakeli.
Muistan kuinka lumeen tein kyttilöistä ristin pihaamme ja se paloi vielä haudalta tullessamme.
Se hetki tai ne hetket ovat vieläkin kuin utua ei niitä selkeästi muista ,kai sitä oli shokissa
No nyt elämme aikaa neljä vuotta vanhempana ja vieläkin kaipaus tulee jossakin muodossa melkein joka päivä.
Huomenna sitten menen hänen luokseen haudalle ja keskustelen ja kerron tuntemukseni.
Elämä jatkuu ja alan jo sopeutua.Hyväksyn sen ,että kaikella on laskettu aika ,onneksi emme tiedä.
Sytyttäkäämme kynttilät rakkaittemme muistolle ,se on hyvin kaunis tapa.- Harmaa
En ole koskaan ymmärtänyt miksi hautakivien eteen pitää kantaa kukkia isot määrät. Miheni haudalle olen istuttanut matalan katajan. Sitä ei tarvitse kastella.Sytytän kotona kynttilän ja muiselen kuolleita ja vietän silloin hiljaisen hetken kotona. Ei kai sitä tarvitse mennä hautausmaalle mennä muistelemaan.
Harmaa- Anu.
Miksi pitää laittaa hautakiveäkään, jos ei siellä viitsi käydä, en
ain katajaa
haudalle istuttaisi.
Eri näkemykset itsekullakin, minä kyllä sytytän
myös kotona kynttilän, kun on sellaisia hautoja
mihin en pääse käymään, koska ovat kauempana.
Kaikesta huolimatta minulle tulee kevyempi olo
siellä haudalla, aivan kuin hän olisi lähempänä
minua, se on se tunne sellainen.
Nyt minulla on taas hautajaiset, mihin minun
pitää mennä, tieto tuli tosi yllättäen, hyvin rakas ja läheinen lähti tästä ajasta ikuisuuteen.
Tälläistä tämä elämä kohdallani on, kaikki vain
harmaata surullista meille jälkeen jääville,
poisnukkuville ehkä helpotus, niin minun pitää ainakin ajatella, en muuten selviä. - Anu
Anu. kirjoitti:
Miksi pitää laittaa hautakiveäkään, jos ei siellä viitsi käydä, en
ain katajaa
haudalle istuttaisi.
Eri näkemykset itsekullakin, minä kyllä sytytän
myös kotona kynttilän, kun on sellaisia hautoja
mihin en pääse käymään, koska ovat kauempana.
Kaikesta huolimatta minulle tulee kevyempi olo
siellä haudalla, aivan kuin hän olisi lähempänä
minua, se on se tunne sellainen.
Nyt minulla on taas hautajaiset, mihin minun
pitää mennä, tieto tuli tosi yllättäen, hyvin rakas ja läheinen lähti tästä ajasta ikuisuuteen.
Tälläistä tämä elämä kohdallani on, kaikki vain
harmaata surullista meille jälkeen jääville,
poisnukkuville ehkä helpotus, niin minun pitää ainakin ajatella, en muuten selviä.Jos nyt vieläkin siitä haudasta. Tottakai kivi pitää olla. Olen nähnyt hyvin tyylikkään hautausmaan Satakunnassa. Siellä oli pelkät kivet ja hyvin hoidettu nurmikko, mutta ei mitään kumpua tai kukkapenkkiä. Kuka vaan kävi omaisensa haudalla laski sinne kukkansa tai kynttilän. Ei ollut mitään koko kesäistä hoitamista.
Tämä on nyt vain minun vaatimaton mielipiteeni, joten se siitä
Syysterveisin Harmaa. kello 21.00 tulee neljä vuotta mieheni kuolemasta,aion sytyttää kynttilän kotona.
Haikea mieli ja ikävä tulee ,on ollut jo lauantaista lähtien,kun kävin haudalla.
Aika kulkee,muistot elää.- Rituli
SkillaN kirjoitti:
kello 21.00 tulee neljä vuotta mieheni kuolemasta,aion sytyttää kynttilän kotona.
Haikea mieli ja ikävä tulee ,on ollut jo lauantaista lähtien,kun kävin haudalla.
Aika kulkee,muistot elää.minäkin täällä kotipihalla rakkaitteni
muistoksi.
Siellä Savon mailla on kaikki omaiseni¨
haudattuna, joten pitkä olisi matka
sinne kynttilöitä sytyttämään.
Yhtä monta lyhtyä sytytin kuin on
hautoja kotikaupungin kirkkomaalla.
Samalla lähetin terveiseni sinne
jonnekin ja kerroin kaipaukseni. - AnonyymiUUSI
Rituli kirjoitti:
minäkin täällä kotipihalla rakkaitteni
muistoksi.
Siellä Savon mailla on kaikki omaiseni¨
haudattuna, joten pitkä olisi matka
sinne kynttilöitä sytyttämään.
Yhtä monta lyhtyä sytytin kuin on
hautoja kotikaupungin kirkkomaalla.
Samalla lähetin terveiseni sinne
jonnekin ja kerroin kaipaukseni.Antaa rauhan.
- stadin tyttö
leskenä käyn silloin tällöin viemäs kukkia mieheni haudalle
- Anonyymi
Hautausmaa puilla on nimet.
Kaikessa antaneet lehdet- AnonyymiUUSI
Lehmuksia, kuusia nimiltään.
- Anonyymi
Ihmisillä on oikeus käsitellä omaa surua, kaivata,
muistella täällä eläneitä ihmisiä.
Siinä ei ole mitään pahaa.
Viedä kukkia eläville? Niin voi,
ja hautausmaa on eläville. Elävät käsittelee siellä omaa kaipausta jne.- Anonyymi
Hautausmaa on eläville, juuri niin.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Hautausmaa on eläville, juuri niin.
Hautausmaa on eläville ja kukat on eläville. Siellä lepääville elossa ollessaan ja sen jälkeen tänne jääneille. Lohduksi ja iloksi. Eihän se ole mitään palvontaa.
- Anonyymi
Haudalla käynti on lohdutusta, ja muistojen avulla saa voimaa.
- Anonyymi
Etkö sinä muista muuten kuin käymällä kumartamassa kiveä? Itse en muistamiseen haudalla käyntiä tarvitse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö sinä muista muuten kuin käymällä kumartamassa kiveä? Itse en muistamiseen haudalla käyntiä tarvitse.
Muistan kyllä, älä huoli.
- AnonyymiUUSI
Vanhempieni haudat ovat jo yli puoli vuosisataa toisessa maakunnassa, jonne olen kesäisin vienyt kukan muuloin ei tule käytyä kirkkomaalla.
- AnonyymiUUSI
Hyvä kun muistutit SkillaN! On voinut nuutua jo itsenäisyyspäivänä haudalle viemäni kukat. Hiukan otin pihamännystä oksia siihen mukaan.
- AnonyymiUUSI
Onhan haudalla käynti ainakin juuriltaan jonkinlaista vainajienpalvontaa, muinaisuskomme jäännettä. Mutta myös rakkautta, kaipausta, kunnioitusta ja kiinnipitämistä vainajaa kohtaan.
Kukin yksilö kokee asian omalla tavallaan. 🕯🥀- AnonyymiUUSI
Rakastaa, kaivata ja kunnioittaa voi ihan ilman hautaakin. Kiinnipitämisestä en tiedä.
- AnonyymiUUSI
Eipä oikeastaan, mutta jokainen kokee asian omalla tavallaan.
Itse käyn aika harvoin haudoilla, osaksi pitkän välimatkan takia(osa on liki 200km päässä). Mutta joskus on mukava käydä muistelemassa niitä mukavia yhteisiä aikoja haudallakin, joita oli edesmenneen eläessä. Ja joskus vain tulee niin hiton kova ikävä, että on pakko päästä haudalle käymään. On kuitenkin se konkreettinen paikka, missä läheinen on, vaikka ne ovatkin "vain" kasa luita maan alla.- AnonyymiUUSI
Eivät he satavarmasti siellä haudassa ole. Ties missä muualla, mutta eivät ainakaan siellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1851364Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231178- 48884
- 70880
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53800Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50766- 53732
- 33702
- 60699
- 97690